Hollanti oli kyllä aika kyvytön porukka eilen. Joukkue pelasi isolla hallintaprosentilla, vieläpä ison ajan miesylivoimalla Portugalin vetäytyessä puolustukseen. Se sähläsi käytännössä kaikki paikkansa paitsi sitä ylärimalaukausta. Pelkästä epäonnesta on vaikea olla kysymys, jatkoajallehan olisi tarvittu vain yksi maali, ja siellä väsynyttä Portugalia ja sen puolustusta olisi voinut kiristää entisestään. Pikemminkin tuli mieleen moni Suomen peli, joissa on pelattu puolinäyttävästi ilman tulosta taidon ja kenties taktisten puutteiden vuoksi. Jälkimmäisestä ja ensimmäisestäkin voidaan ehkä lopulta osoittaa myös van Bastenia sekä paria ajoittain näyttävästi Portugalin puolustusta pyöritelleen itsekkyyttä. Oma osansa oli tietysti sillä, että Portugalin puolustus lopultakin oli kohtuullisen hyvä sekasorronkin keskellä.
Erityisen hölmöä hollantilaisilta oli jatkaa itse aloittamallaan sikailulinjalla ja siten ihan itse poistaa tempoa omasta pelistä.
Mitä dumariin tulee, niin entistä vahvemmaksi käy arvaus, että portugalilaiset tulkitsivat C. Ronaldon telomisen paitsi tahalliseksi myös harkituksi. Punainen suoraan olisi ollut kova ratkaisu, mutta näin jälkiviisaasti ajatellen se oikea. Ottelu olisi ehkä pysynyt käsissä. Mutta suurin ongelma on ehkä ollut se, että Ivanovilta hävisi todennäköisesti auktoriteetti pelaajiin nähden, ja hän yritti sitä pitää yllä tavalla tai toisella, ehkä jakamalla (usein sinänsä oikein) korttejakin, mutta luultavasti pelaajat ovat aistineet, että tuomitseminen on ollut tuskaa. Jossain vaiheessa voin kuvitella kentällä olleen noin 20 pelaajaa, jotka pitivät häntä pellenä. Sen jälkeen on aika sama, jakaako nimellisesti kohtuullisen oikeita tuomioita. Oikea ote olisi ehkä estänyt käsikähmät.
Tuosta tuomarin ja pelaajien välisestä psykologiasta on puhunut mm. Collina kirjassaan. Ulkokuorensa hän on luonut itse, mutta pelaajat kunnioittivat häntä. Kääkän puolelta Suomesta löytyy vanha Seppo Mäkelä. Jalkapallossa ei samanlaista persoonaa suomalaisista tuomareista osaa mainita.
Mutta tällaistahan tämä jalkapallo on. Lienee tullut jo selväksi kaikille, että turhautuneet lusitaanit käyttäytyvät juuri noin härskisti. Kieriskely on "normaalia" ajanpeluuta, mutta turhautumisen muut epäurheilijamaiset muodot ilmenevät heistä eilisellä tavalla. Hollanti osoitti myös omat pimeät puolensa.
Mutta löytyy niitä muiltakin pimeitä puolia. Vaikkapa kaikkien rakastama Englanti on suoraviivainen pelissään kuin myös rappauksissaan tai valituksissaan. Heiltä nyt ei voi odottaa monivivahteista käytöstä tällä pimeälläkään puolella. Suoraviivaisiin suomalaisiin tämä linja vetoaa enemmän. Italialaisten monimuotoista toimintaa on vaikea toisesta ääripäästä ymmärtää, jos lusitaanit ehkä vielä voikin tajuta. He kun ovat myös aika suoraviivaisia turhautuessaan. :