Moikka,
Koska naislaumasi kanssa jaan samantapaisen historian, niin ajattelin vastata tähän! Jos siis oot vielä noita paria treenikertaa pidemmälle jaksanut valmentaa. Nämä ei nyt niinkään ole treenivinkkejä, vaan muita asioita joiden voisin kuvitella auttavan pitämään futiksen mielenkiintoisena.
Ensinnäkin, jotta peleissä menestyisi paremmin, niin kannattaisi ehkä pyrkiä jakamaan joukkueen sisäiset roolit kohtalaisen pian. Paljon helpompi opettaa tietyille pelaajille puolustajan roolia ja toiselle hyökkääjän, kuin kaikille kaikkea. Taktiikatkin alkaa ehkä sitten luonnistua paremmin. Ja joka tapauksessa, ainakin vakituinen maalivahti olis tärkeää olla! Itselle on ainakin tullut paljon vastaan naisjoukkueita, jossa mv arvotaan joka kerta... Ei tarvi kummoinenkaan veto olla että uppoaa.
Matseja teillä näemmä on ollutkin, ja kaikkiin mahdollisiin hyviin turnauksiin ja sarjoihin kannattakin osallistua. Vieraita vastaan pelatessa fiilis on ihan erilainen, ja huomaa omaa ja joukkueen kehitystäkin paremmin! Ystävyysottelut on myös hyviä, jos tuntuu että muuten tulee liian pitkä tauko otteluista. SPL:n sivuilta löytyy ainakin joidenkin harrastetason joukkueiden yhteistietoja piireittäin.
Oma historiani oli siis nyt kolmisen vuotta harrastemimmifutisjoukkueessa, ja alkupäivistä on kyllä tosi koko joukkue kehittynyt tosi paljon! Eg. eräs yli 30-v nainen, joka ei ennen joukkueen perustamista ollut palloon koskenutkaan, on nykyisin yksi luotettavimmista pakeista! Ei siihen tartte kuin aktiivista osallistumista treeneihin
Meillä on ollut pari tosi loistavaa valmentajaa, joita on kyllä kiittäminen siitä että pelaaminen vaihtui pelkästä palloilusta ainakin jonkinverran jalkapallon näköiseksi.
PS. Jos itselläsi, tai joukkueesi jäsenillä, on tuttuja, jotka on aiemmin pelanneet futista ja lopettaneet motivaatio-ongelmien tm takia, niin kannattaa ehdottomasti ylipuhua mukaan! Jos parillakin pelaajalla on kunnollinen näkemys sijoittumisesta, ja pystyvät antamaan muille pelatessakin neuvoja, niin helpottaa kaikkia tosi paljon!
