Täytyy lisäksi sanoa, että nuo sanat menevät tuossa "liian nopeasti" suhteessa siihen, että koko katsomon pitäisi laulaa samassa tahdissa.
Melko monta yhteislaulutilaisuutta vetäneenä mietin heti sanat nähtyäni, ettei rytmi mitenkään pysy kasassa, kun laulua hoilaa 2000 henkeä. Jo 30 paikalliskuorolaisen pitäminen rytmissä olisi haastavaa, saati sitten pohjoiskaarteen pitäminen yhdessä rytmissä.
Siinä ei ole mitään vikaa, että chantin pohjaksi otetaan kaikille tuttu sävel vaikka lasten laulusta, mutta sanojen rytmitys pitäisi pitää samana, jotta tuttu sävel toimii. Tässä chantissa on heti alussa "rytmirikko", kun kolmitavuisen "kappas vaan" tilalle on runnottu nelitavuinen Stadikalla-sana. Hyvinhän sen saa yksin laulaessa säveleen sopimaan, mutta monisataapäinen joukko ei tähän pysty, varsinkin kun ottaa vielä huomioon, miten heikosti pohjoiskaarteessa ylipäätään kuulee vieruskavereita, saati sitten sisääntuloaukon toisella puolella olevia kannattajia. Viime syksynähän ihan perus Suomi, klapklapkalp -huudotkin meni ajoittain melko hajanaisella rytmillä. Eihän Matkalauluakaan saatu syksyllä sujumaan kertaakaan kunnolla Stadikalla, mutta U21-matsissa Turussa porukka sai sen lopulta sisäistettyä pienellä porukalla, pienessä katsomossa.
Lopuksi vielä todettava, että tämä Minttu sekä Ville -chantti sopii sanoiltaan kunnolla vain tappiotilanteisiin, enkä todellakaan toivo, että maajoukkue joutuisi missään vaiheessa nousemaan "vaikeuksista voittoon". Yksinkertaisesti niitä vaikeuksia kun ei vaan saisi tulla.