Jalkapalloilija RotenbergSinivalkoisten puolustaja Boris Rotenberg suomifutiksesta, lasten kasvattamisesta ja lempikaupungista.17. elokuuta 2014 Boris Rotenberg juoksi ensimmäistä kertaa kentälle Moskovan Dinamon avauskokoonpanossa, minkä pääsponsori on VTB-pankki. Haastattelussamme pelaaja kertoo jalkapallosta, ensimmäisistä näkemistään jalkapallon MM-kilpailuista ja Diego Maradonasta.
Boris, kerro koska ja miksi päätit ruveta jalkapalloilijaksi?- Viisivuotiaana rupesin juoksemaan pallon perässä puistossa, niinkuin varmaan kaikki pikkupojat joista tuli jalkapalloilijoita. Seitsemänvuotiaana kysyin vanhemmilta luettelon jalkapallokouluista, etsin lähimmän koulun ja soitin itse valmentajalle. Siihen menessä olimme asuneet vain kaksi vuotta Suomessa ja puhuin paremmin suomea kuin vanhempani, mistä syystä minun oli helpompi kommunikoida. Valmentaja kutsui minut näytille ja näin päädyin jalkapallokoulu Ponnistukseen. Asiat sujuivat hyvin ja seuraava askel oli HJK, tarkemmin ottaen heidän kaupunginosajoukkue HJK-Malmi. Siellä taso oli erilainen. Minun kanssani samassa joukkueessa pelasi Perparim Hetemaj joka nykyään pelaa Suomen maajoukkueessa ja italialaisessa Chievossa.
15-vuotiaana siirryin Jokereihin, missä kahden vuoden jälkeen pääsin harjoittelemaan edustusjoukkueen kanssa ja pääsin nuorten maajoukkueeseen. Jokereiden konkurssin jälkeen siirryin HJK:n farmijoukkueeseen ja myöhemmin Zenitin reservijoukkueeseen.
Onko Suomalaisessa ja Venäläisessä juniorijalkapalloilussa eroja?- Venäjällä pelaajien valikointi joukkueisiin on selvästi parempi. Suomi on pieni maa missä valinnanvaraa on rajoitetusti ja siksi kaikki halukkaat pelaavat. Vasta 15-16 -vuotiaissa alkaa tarkempi seulonta, siksi virheiden todennäköisyys on suuri. Se on ihan normaalia ja jokaisella valmentajalla on oma näkemyksensä, mutta Venäjällä jos putoat pois yhdestä joukkueesta, voit mennä toiseen ja vielä kolmanteen... Monet taistelevat sieltä itsensä vielä ylös. Suomessa jos pelaaja pudotetaan joukkueesta, hän usein lopettaa peliuransa. Venäjällä joukkueiden rahallinen tilanne on myös parempi ja taso korkeampi. Suomessa kuitenkin mennään eteenpäin - infrastruktuuria kehitetään ja ja rakennetaan hyviä stadioneita. Kehitys viime vuosina on selvää.
Venäjällä pelataan ensimmäistä kertaa maan historiassa MM-kilpailut vuonna 2018. Mitkä olivat ensimmäiset näkemäsi MM-kilpailut ja millaisia muistoja niistä jäi?- Ensimmäiset olivat vuoden 1994 MM-kilpailut, mitkä pelattiin USA:ssa. Olin kahdeksanvuotias ja kirkkaimmat muistot ovat Diego Maradonasta. Olin tuon pelaajan fani ja kannustin häntä koko sydämestäni. Millainen olikaan se isku, kun hän jäi kiinni dopingista! Aluksi en uskonut, luulin että on käynyt jokin väärinkäsitys, mutta Maradona joka tapauksessa diskattiin.
Et matkustanut Jekaterinbugiin sairastumisen takia. Miten voit nyt? Oliko se jotain vakavaa?- Ongelma oli siinä, että jokaisten harjoitusten jälkeen minulla jostain käsittämättömästä syystä nousi kuume. Tästä syystä kannustin joukkuetta Uralia vastaan television välityksellä. Nyt tauti alkaa olla voitettu ja voin hyvin, kiitos.
Joukkueen kevääseen ovat liittyneet selvät romahdukset. Onko tähän selitystä?- Tähän on objektiivisiä ja subjektiivisiä syitä. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein ruveta puimaan tätä aihetta. Jalkapalloilijan tehtävä on pelata ja antaa 100% kaikkensa kentällä.
Mitä mieltä olet tilastosta, mikä kertoo että sinun pelatessasi Dinamo ei hävinnyt kertaakaan?- En kiinnitä hirveästi huomiota tilastoon. Pyrin tekemään aina parhaani kentällä, jalkapallossa kaikki saa ansaitsemansa.
Koetko yleisöltä paineita siitä, että isäsi on Dinamon presidentti?- Olen tietysti perillä siitä että yleisö seuraa minua tarkemmin ja olen jokaisesta virheestäni suurennuslasin alla, mutta koitan kääntää tämän asetelman itselleni hyödylliseksi ja kentälle mennessä olen aina täydellisen keskittynyt. Dinamon paidassa taisetelen seuran ohella myös perheeni puolesta. Isä kasvatti minut olemaan äijämäinen. Hän tietää etten murru.
Kerro vähän mitä teet jalkapallon ohella.- Teen ihan normaaleja asioita. Käyn ravintoloissa ja elokuvissa. Rakastan myös musiikkia - kuuntelen kaikenlaisia tyylilajeja ja osaan itse myös soittaa pianoa. Kaikkein tärkein on silti perhe ja vietän vapaa-aikani vaimon ja lasten kanssa.
Mikä on lempikaupunkisi?- Synnyin Pietarissa ja se on minun kaupunkini. Käyn siellä aina erittäin mielelläni.
Siellähän tapasit vaimosi kanssa...- Opiskelimme samassa paikassa hänen kanssaan ja tutustuimme. En aio kerta paljoa, mutta voin sanoa että sain pitkään häntä liehitellä.
Sinulla on kaksi lasta; tyttö ja poika. Haluaisitko, että heistä tulisi urheilijoita?- Haluaisin että he ovat onnellisia, terveitä ja saavuttaisivat menestyksensä omalla työllään. Ei ole väliä tuleeko heistä urheilijoita, muusikoita vaiko bisnesmiehiä. He itse tuntevat minne sydän vetää.
