FC BARCELONA 2006/07 - AQUEST ANY, TAMBÉ!Rakkaat culé-veljet (ja miksei muutkin); tässä teille nyt uusi kausiotsikko uutta kautta ja toki myös jo käynnissä olevia kesän spekulointeja varten.
Olkoon tuleva kausi edes likimain yhtä menestyksekäs kuin juuri päättynyt, ja olkoon tämä otsikko edes likimain yhtä tasokas kuin on tapana ollut.
Seuraavassa siis jonkinlainen alustus tulevasta ja yhteenveto menneestä. Lukekoon ken jaksaa… siitä taisi tulla vähän turhankin pitkä etenkin sen sisältämään asiamäärään verrattuna, mutta jos määrällä voi edes hippusen kompensoida laatua niin…
Ja mikä tärkeintä: Visca Barça, visca Penya Blaugrana FF
2 
.
--- --- --- --- ---
YLEISKATSAUSKun kaikki on saavutettu……”debemos tener más que nunca los pies en el suelo y ser humildes”, kuten Joan Laporta asian ilmaisee. Ja jatkon kannalta olennaisin kysymys lienee, että mitä seuraavaksi; mitä voimme odottaa, mitä
saamme odottaa ja ennen kaikkea mihin olemme valmiita tyytymään. Tietty ylisuurilla odotuksilla kuorrutettu realismin puute on aina kuulunut barcelonismon helmasynteihin, ja nyt kun ollaan tilanteessa, jossa minkäänlaisia odotuksia ei lähtökohtaisesti voi oikein pitää kohtuuttomina, on ilmeinen vaara sen suhteen, että ensi kaudesta on tulossa pettymys pelkästään sen takia, että sen vertailukohtana on väistämättä nyt päättymässä oleva seuran historian menestyksekkäin kausi.
Tässä mielessä juntan ja cuerpo técnicon asema on jokseenkin epäkiitollinen, sillä jos ja kun barcelonismo alkaa kahden viime vuoden menestyksen jälkeen osoittamaan merkkejä kyltymättömyydestä, on siihen vaikea vastata, ja näin vaikka oman työn jälki olisi miten erinomaista tahansa. Toivotaan kuitenkin, että tällä kertaa jatkuvuus ja kohtuus saavat etusijan suhteessa ehdottomaan vaatimukseen dynastian luomisesta, sillä huippujalkapallossa pelataan niin pienillä marginaaleilla, että minkään ei varsinaisesti edes tarvitse mennä pieleen, ja silti toivottua tulosta ei pystytä saavuttamaan. Näin etenkin koska jaossa olevia palkintoja on lukumäärällisesti huomattavan paljon vähemmän kuin niihin realistiset mahdollisuudet omaavia ottajia.
Iso annos euforiaa ja mitä sitten?Tästä euforiasta ei siis oikein voi pistää paremmaksi, tai ainakin minun on vaikea kuvitella skenaariota, jossa näin olisi. Ja kun yhdistetään euforia ja siihen johtaneiden tapahtumien barcelonismon keskuudessa synnyttämä voimaintunto, saattaa seurauksena tosiaan olla pahemmanlaatuinen hyperbola, jossa odotukset aivan kuin IT-huumassa ikään karkaavat käsistä ja lopputulemana on sitä myöten jonkinlainen
crisís, joko ihan todellinen tai sitten todennäköisemmin melkeinpä tyhjästä nyhjäisty.
Mutta se että tässä maalailen piruja seinille, ei suinkaan tarkoita sitä, että asioiden olisi pakko mennä niin, tai edes sitä, että se olisi erityisen todennäköistä. Paljon on kiinni nimenomaan siitä, mitä culét, sociot, media ja muut FC Barcelonan sidosryhmiin kuuluvat instanssit jatkossa vaativat ja haluavat. Nyt jos koskaan sille järjen äänelle on käyttöä, ja ainakin toistaiseksi sitä näyttää myös riittäneen. Siltikin juuri
el entorno tietynlaisena kollektiivisena toimijana on se tekijä, jonka käsissä Can Barçan lähitulevaisuuden auringot ja varjot pitkälti ovat.
Laporta, Soriano, Begiristain ja Rijkaard voivat onnistua jatkossa vain ja ainoastaan mikäli heidän työlleen ja päätöksilleen ymmärretään antaa se arvo joka niille kuuluu, eikä heti ensimmäinen vastoinkäymisen myötä olla teroittamassa niin pilkkakirveitä kuten barcelonismossa on niin usein ollut tapana. Toisaalta nykyinen tilanne on siinä suhteessa erinomainen, että tällä kertaa se skenaario, jossa menestystä ryhdyttäisiin murentamaan Barça-instituutiosta sisältä käsin, on kenties epätodennäköisempi kuin koskaan.
Suosikkiasema - rasite ja realiteettiKaikki nämä vaatimukset kohtuullisuudesta eivät suinkaan poista sitä tosiasiaa, että Barça lähtee ensi kaudella suosikkina kaikkiin niihin kilpailuihin mihin se osallistuu. Tätä voi pitää, ja kaiketi se sitä onkin, jonkinlaisena rasitteena, mutta yhtä lailla se on myös realiteetti. Joukkue on nyt Euroopan paras (no, mittarin validiteetista voi toki olla montakin mieltä, mutta meitä culét tämä ei liiemmin häiritse), ja kun se kerran ei tulevaan kauteen lähtiessä tule olemaan yhtään nykyistä heikompi (mitä nyt Larssonin ja Ten Caten poislähtö vähän mieltä kalvaakin), on päivän selvää, että juuri FC Barcelona on se ensimmäinen ja ylimmäinen mittatikku, joka halutaan kaataa ja kumota.
Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä näin sen pitääkin mennä: valtaistuimet ovat tehty väliaikaisiksi, ja sen saamme me culétkin ennemmin tai myöhemmin huomata… mieluummin tietysti myöhemmin. Niinpä kyse ei olekaan niinkään siitä, tuleeko FC Barcelona menettämään paikkansa pinon päällimmäisenä, vaan siitä, miten siihen reagoidaan,
kun se tulee tapahtumaan. Ja muistakaa toki se, että sille valtaistuimelle voi aina nousta uudestaan, siihen tarjoutuu joillekuille mahdollisuus joka ikinen toukokuu.
Konkretisoituna näen tämän asian niin, että barcelonismon olisi sallittava seura- ja valmennusjohdolle yksi heikompi kausi ennen kuin valkoisten nenäliinojen heilutus ja fuera-kampanjat tultaisiin päästämään valloilleen - ja näin vaikka tämä kausi olisi jo seuraava. Sillä vaikka mennyt menestys ei olekaan loogisen päättelyn argumentein tae tulevasta, on ilmeistä, että juuri tietty jatkuvuuden puute on yksi niistä asioista, minkä kautta Barça on vuosien mittaan niin kovin usein tehnyt huipulle palaamisen itselleen vaikeammaksi kuin olisi ollut tarpeellista.
Paljolti tässä on kyse siitäkin, että Barça on kokonsa ja merkityksensä takia niin suuri intohimojen kohde Kataloniassa, ettei sen johtamiseen liittyviä pyrintöjä ja pyrkijöitä ole ylipäätänsä mielekästä analysoida minkään klassiseen rationalismiin tukeutuvan tarkastelukehikon kautta.
Mes que en club, joskus hyvässä, joskus taas… no, vähemmän hyvässä. Ja vaikka ensi vuosi on vaalivuosi, niin silti barcelonismolta (yli instituution muodollisten rajojen) tulisi löytyä malttia siinäkin tapauksessa, että ensi keväänä jäisivät mestaruusjuhlat juhlimatta. Toki täydellisen mahalaskun sattuessa - johon ei varmaan yksikään älyllisesti rehellinen tarkkailija usko, kannattajista nyt puhumattakaan - nopeampien johtopäätösten vetäminen saattaisi olla perusteltua, mutta ei siitä sen enempää.
Ja älkää nyt käsittäkö tätä niin, että taas se Revolver on päästänyt pessimismin pirun irralleen, sillä se ei suinkaan ole tarkoitukseni. Tahdon ainoastaan painottaa sitä, että niin Laporta kuin Rijkaard ovat jo useampaan kertaan osoittaneet olevansa koko barcelonismon luottamuksen arvoisia ja kykenevänsä ihmeitä lähestyviin tekoihin, ja tämä tulisi muistaa myös siinä eteen mahdollisesti tulevassa tilanteessa, jossa kaikki ei olisikaan pelkkää auringonpaistetta ja glooriaa.
Tiempo de disfrutar!Ja sittenkin, vaikka tulevaisuudesta ei voikaan tietää muuta kuin sen epävarmuuden, sitä ei sovin hetkeksikään unohtaa, että juuri nyt FC Barcelona elää historiansa upeinta kautta: Barça on juuri saavuttanut nykymaailmassa melkeinpä ainutlaatuisen tuplamestaruuden - asia jonka saavuttamisen vaikeutta ei nähdäkseni ole aivan riittävästi painotettu - joukkueella, jonka voi sanoa olevan niin yksilöiden kautta tarkasteltuna kuin kollektiivisestikin seuran historian paras. Ja ilman muuta, kaikesta kosmologisesta epävarmuudesta huolimatta, Barçan lähitulevaisuus vaikuttaa erittäin lupaavalta. Näinä aikoina on etuoikeus olla culé, ehdottomasti!
ORGANISAATIOJoan Laporta, pro y contraJoan Laporta on “voittanut” kolmen presidenttivuotensa aikana jo kaksi liigaa ja yhden Mestareiden liigan. Barçan menneistä presidenteistä ainoastaan Nuñezin meriitit kiistatta ylittävät nämä saavutukset, mutta toisaalta urakoitsijan valtakausi kestikin kokonaiset 22 vuotta, ja ainakin osan tuona aikana saavutetuista titteleistä voidaan hyvällä syyllä sanoa saavutetun Nuñezista huolimatta, eikä niinkään hänen takiaan.
Joka tapauksessa Laportan (ja tämän juntan) asema Barça-organisaation ja -instituution huipulla on näillä meriiteillä pakostakin varsin vahva, joskaan ei likimainkaan haavoittumaton. Tapaukset Rosell ja Echeverría ovat jättäneet pahoja tahroja Laportan kilpeen, kuten myös väitteet siitä, että presidentti ja tämän junta keskittyvät liian yksipuolisesti jalkapalloon, jolloin muut seuran lajiryhmät jäävät paitsioon. Osassa mediaa ja tietyissä Ciudad Condalin vaikutusvaltaisissa piireissä onkin varmasti olemassa selviä, joskin latentteja, Laportan vastaisia tuntemuksia, jotka mahdollisesti muuttuvat näkyviksi tilanteessa, jossa Laportan asema koetaan nykyistä heikommaksi (so. joukkueen urheilullinen menestys heikkenee).
Iso osa tästä Laportaan kohdistetusta näkyvästä ja piilevästä kritiikistä on tietysti pelkkää kateuden tai valtapelin motivoimaa mustamaalausta, mutta ei kaikki kritiikki suinkaan ansaitsematontakaan ole; etenkin syytökset Laportan itsevaltaisuudesta ja oman asemansa ylikorostamisesta vaikuttavat osuvan koko lailla hyvin maaliin, erityisesti nykyisessä tilanteessa jossa seuran sisällä vaikuttavaa oppositiota tai vastavoimaa ei Rosellin ja tämän tukijoiden eron jälkeen ole oikeastaan olemassa. Näin ollen Laporta on se henkilö, joka de facto pitkälti päättää yksin seuran asioista, vaikka ne muodollisesti johtokunnan päätöksiä ovatkin.
Seuraavaksi edessä onkin sitten vaalivuosi, ja Barçan kahden viime vuoden upeat saavutukset (joiden mahdollistamisessa Laporta on kiistatta ollut avainasemassa) takaavat Janiille suurella todennäköisyydellä jatkopestin, ellei tulevasta kaudesta tule täydellistä pannukakkua, jonka jälkeenkin Laporta voi kaiketi pelastaa nahkansa Henryn kaltaisella (vaan ei Henryllä itsellään) megaluokan hankinnalla. Laporta on tosin kertoillut, ettei ole ollenkaan varma halustaan jatkaa Barçan presidenttinä toista neljää vuotta, mutta uskokoon ken tahtoo…
Barça numeroinaTalouspuoleenkin lienee mielekästä kurkistaa ihan ohimennen, sillä sitä kautta kuitenkin määräytyvät pitkälti ne toiminnan puitteet ja resurssit, joilla viime kädessä on huomattava merkitys joukkueen urheilulliselle menestykselle ainakin keskipitkällä ja sitä pidemmällä aikavälillä. Sillä niinhän se nykyisen viihdeteollisuus-jalkapallon aikakaudella on, että vain ja ainoastaan rahalla voi “ostaa” pysyvää menestystä, etenkin jos tarkastelutasoa laajennetaan yksittäistapauksista yleisiin tendensseihin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin.Pelkkä raha ei tietenkään riitä, vaan sitä on myös pystyttävä käyttämään järkevästi, mutta joka tapauksessa sen olemassaolo on likipitäen välttämätön ennakkoehto sille, että Barça tai mikä tahansa muu huippujoukkue voi pysyä sellaisena jatkossakin.
Tässä kohdin seuran taloutta johtava Fernando Soriano ansainnee taas kerran erityismaininnan; seuran taloutta on kaikilla mittareilla hoidettu viimeisen kolmen vuoden aikana ammattimaisemmin ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Liikevaihtoa on onnistuttu kasvamaan joka vuosi jopa useita kymmeniä prosentteja, ja samalla toiminnan tulos on nostettu liki selvitystilaan johtaneista kymmenien miljoonien tappioista reilusti voitolliseksi, ja kaikki tämä samalla Gaspartin juntan perinnöksi jättämää ja myös Laportan ajan ensimmäisen ja toisen kesän hankintojen (Ronaldinho, Quaresma, Márquez, Giuly, Deco, Eto’o jne.) kasvattamaa velkataakkaa pienentäen.
Lukuina ilmaistuna seuran tilikauden 2005-06 liikevaihto lienee jossain 250 miljoonan euron tuntumassa (mikä on vähän enemmän kuin ennakoitu, lähinnä UCL-voiton ansiosta), josta liikevoittoa lienee luvassa tuollaiset n. 20 m€. Nettovelkaa tilikauden päättyessä lienee sellaiset 170 m€, josta tosin ns. kovaa velkaa eli lähinnä rahalaitoslainoja on vain reilu kolmannes eli noin 64 m€. Itse asiassa enemmän kuin pelkät luvut kertoo seuran verrattain hyvästä ja ennen kaikkea rutkasti parantuneesta taloustilanteesta se, että junta päätti lopultakin olla ”tahraamatta” pelipaitaa sponsorin nimellä ja logolla, eli toisin sanoen kieltäytyi vuositasolla saatavasta vastikkeettomasta 15-20 m€:n lisätulosta.
Rijkaard, héroe de barcelonismo…Rijkaard ansaitsee kiistattomasti omat ylisanansa missä tahansa Barçaan liittyvässä kontekstissa, ja totta kai myös osana tätä viritelmää. Niin, Frankie voitti barcelonismolle sen historian toisen Euroopan cupin, ja samalla varmisti asemansa Cruijffin ja Herreran rinnalla yhtenä kaikkien aikojen Blaugrana-käskyttäjistä. Ja kuten monet tietävät, barcelonismon kannalta melkeinpä yhtä tärkeää (tai joskus jopa tärkeämpää) kuin menestys itse, on tapa jolla se saavutetaan, ja juuri Rijkaardin Barçan iloinen ja aktiivinen, offensiivisuuden estetiikkaan ja huiman yksilötaidon kautta tapahtuvaan kollektiiviseen dominointiin perustuva pelitapa on juuri sitä, jollaista me culét odotamme FC Barcelonalta näkevämme. Toisin sanoen Rijkaard on onnistunut siinä, minkä vaatimista moni piti kohtuuttomana ja minkä toimivuutta likimain mahdottomana.
Tietysti Rijkaardilla on vielä paljon todistettavaa noustakseen todellisten suurvalmentajien harvalukuiseen joukkoon ja voittaakseen yksisilmäisimmätkin skeptikot puolelleen. Niin ikään Rijkaardin on näytettävä, miten hän pystyy motivoimaan aikaisempaa kylläisempää joukkuetta. Ja senkin Frankie varmasti tietää, että Barçan pelitapa ei suinkaan ole valmis, vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä vähintäänkin inkrementaalisten muutosten kautta, ja niin ikään kehittyvien ja muuttuvien yksilöiden (so. pelaajien) henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet huomioon ottaen. Ja toki myös tietyn pelitavan, sen ilmeikkyyden, roolituksen tai pelikurin säilyttäminen on asia, joka ei tapahdu itsekseen, vaan vaatii jatkuvaa tarkkavaisuudetta ja kykyä heikkojen signaalien havaitsemiseen.
Kaiken lisäksi kakkosvalmentaja Ten Caten lähtö Ajaxin kärkyttäjäksi on asia, joka edellyttää Frankielta aikaisempaa suurempaa paneutumista - niin harjoituksissa kuin pelien aikana - erilaisiin taktisiin ja peluutuksellisiin nyansseihin, jotka aikaisemmin ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmin näyttivät olleen pääosin Ten Caten vastuulla. Toki uusi kakkosvalmentaja voi osaltaan helpottaa Rijkaardin työtaakkaa tältä osin, mutta tuskin uudella kakkoskärkyttäjällä, tuli hän sitten organisaation ulko- tai sisäpuolelta, tulee olemaan likimainkaan yhtään vahvaa ja vaikutusvaltaista asemaa kuin Ten Catella oman tuntumani ja lukuisten puheenvuorojen perusteella vaikutti olleen.
Mutta siis, ilman Rijkaardia emme taatusti olisi tässä juhlimassa toista peräkkäistä liigamestaruutta, saati sitten historian toista Euroopan cupia. Ja mitä puhtaasti Barçaan tulee, sillä ei ylipäätänsä ole hirveästi merkitystä, jos jonkun mielestä Rijkaardin taktiset tai valmennukselliset kyvyt eivät riittäisi vähemmän kyvykkään pelaajiston kanssa, sillä ahtaasti culé-näkövinkkelistä tarkasteltuna ko. spekulaatiot ovat pelkkää tyhjää puhetta. Tälle joukkueelle Rijkaard on osoittautunut jotakuinkin täydelliseksi valmentajavalinnaksi, ja sen pitäisi riittää itse kullekin meistä, ilman epäilyksiä - ja näin asia kaiketi onkin.
…y Begiristain también (?)Valmentaja on tietysti joukkueen pelillisen menestyksen näkyvin takuumies, mutta unohtaa ei sovi myöskään toista Blaugrana-organisaation urheilupuolen voimamiestä eli Txiki Begiristainia. Begiristain kantaa titteliä director deportivo, ja juuri hän on pitkälti vastuussa joukkueen kokoamisesta ja sen koossa pitämisestä. Toki se on sanottava, että Laportan juntan alkuaikoina Txiki soitteli pelaajahankinta-asioissa enemmänkin toista viulua Rosellin käytännössä vedellessä naruista, mutta jo kesänä 2004 päävastuu pelaajahankinnoista oli siirtynyt Begiristainille. Nykyjoukkueesta etenkin Larsson, Eto’o, Giuly, van Bommel ja Ezquerro taitavat olla puhtaasti Begiristainin hankintoja, joskin ainakin kahden jälkimmäisen kohdalla Rijkaardilla on varmasti ollut oma painava sanansa sanottavanaan.
Viime kesänä Txiki kieltämättä pääsi uusien pelaajien hankinnan osalta melko helpolla (joskaan samaa ei voi sanoa ylijäämäpelaajien poispotkimisesta), ja tietyssä mielessä tänä kesänä Begiristainilla onkin näytön paikka. Ei sillä etteikö hänen asemansa osana Laportan círculo virtuosoa olisi erittäin vahva ja vakaa, mutta joka tapauksessa Begiristainilla on edessään viime kesää huomattavasti haastavampi työrupeama. Toki mies esikuntineen on tehnyt pohjatyötä koko kauden ajan, niin uusien pelaajien hankkimisen kuin vanhoista avainpelaajista kiinnipitämisen suhteen, mutta kaikki kuitenkin konkretisoituu - tai jää konkretisoitumatta - seuraavan parin kuukauden aikana. Joukkue tarvitsee välttämättä, sekä tarvittavan vaihtuvuuden että Larssonin poislähdön takia, ainakin kaksi tai miksei kolmekin uutta pelaajaa riveihinsä, ja näiden on samanaikaisesti oltava sekä riittävän laadukkaita vahvistaakseen jo nyt erittäin laadukasta joukkuetta että ostoksina hinta-laatusuhteeltaan vähintäänkin kohtuullisia, jotta rajalliset taloudelliset resurssit tulisivat mahdollisimman tehokkaasti hyödynnetyiksi.
LA PLANTILLABajas…Henken korvaaminen lienee kesän haastavin tehtävä, kun pitäisi löytää maaliahne melko rajalliseen peliaikaan tyytyvä laatumies kohtuuhintaan. No, oli miten oli, siitä ei pääse mihinkään, että Henken ”kotiinpaluu” on iso menetys Blaugranalle monessakin mielessä, mutta
framför allt pelillisesti. Muista viime kaudella ykkösjoukkueeseen kuuluneista ainakin Maxi on varmuudella lähtökuopissa, ja lainasiirto johonkin toiseen primeraseuraan (esim. la Real tai Betis) vaikuttaisi olevan korteissa.
Myöskään Giulyn tai Bellettin jatkoja ei vielä tällä hetkellä voida pitää päivänselvinä. Giulyn tapauksessa aloite on miehen omissa käsissä, sillä cuerpo técnico haluaisi miehen ehdottomasti riveissään pitää. Mutta jos mies itse kokee asemansa (Forlánin tai jonkun muun hyökkäyspään pelaajan hankinnan jälkeen) nokkimisjärjestyksessä liian alhaiseksi, saattaa korsikalainen nähdä siirtymisen muualle itselleen parempana vaihtoehtona.
Bellettin kohtalo puolestaan on pitkälti kiinni siitä, konkretisoituuko Barçan kiinnostus Daniel Alvesiin vai ei. Tässäkin tapauksessa tosin mahdollinen lähtöpäätös on viime kädessä miehen itsensä käsissä, sillä Laporta ja Begiristain eivät varmasti ole halukkaista savustamaan UCL-finaalin sankaria ulos tieten tahtoen - barcelonismon kielteisen reaktion pelossa siis. Sitten on tietysti vielä tapaus Saviola, ja tältä osin Barçan tahtotilana varmasti on, että lainapesti Sevillassa muuttuisi pysyväksi, ja sitä kautta tasoittaisi Barçan tietä esimerkiksi Daniel Alvesin tai Jesus Navasin palveluksia haluttaessa., vaikkakaan ei välttämättä vielä tulevana suvena.
…Altas…Niin, uutta nuevea pukkaa, ihan välttämättä. Juuri nyt suurimmat otsikot revitään Forlánista, mutta ensi viikolla nimi lehden kannessa voikin sitten olla jo ihan toinen (tai sitten ei). Kaiken kaikkiaan tilanne on sen kaltainen, että koko kesän siirtokassaa eivät Txiki ja Frankie halua käyttää hyökkääjän hankkimiseen, ja kun hankittavan pelajan pitäisi samanaikaisesti oltava riittävä laadukas pelaaja todella vahvistaakseen Barçaa ja riittävän nöyrä tyytyäkseen suplenten rooliin, on Begiristainilla kieltämättä tekemistä tämän fichajen suhteen. Nimiähän on jo tässä vaiheessa mainittu vaikka kuinka, mutta niin kauan kuin kyse on lähinnä katalaanimedian mielikuvituksen käyttötestistä, ei niihin kannata liiemmin paneutua.
Myös puolustuspäähän cuerpo técnico on kaavaillut ainakin yhtä vahvistusta, tai mahdollisesti jopa kahta. Vaikuttaa siltä, että etenkin Rijkaard tahtoisi ehdottomasti yhden laatutopparin, ja mieluiten vasenjalkaisen sellaisen, Puyolin ja Márquezin kaveriksi. Siitä on tietysti ollut puhetta, että ko. vahvistuksen pitäisi olla tyyppiä
polivalente, so. pelaajan pitäisi keskustan lisäksi pystyä pelaamaan ainakin puolustuksen toisella laidalla. Tiedä sitten miten todellinen tämä ”monipuolisuusvaatimus” lopulta on, tai miten paljon siita ollaan valmiita joustamaan, mutta joka tapauksessa pitkälti tämän takia katalaanimedia on nostanut esille nimiä kuten Chivu ja Gallas.
Toisella puolustuksen mahdollisella vahvistuksella taitaa olla oikein nimikin, sillä sen verran ilmeistä Daniel Alvesin perään kuolaaminen on jo pidempään ollut. Eri asia sitten on, muuttuuko tämä mielenkiinto koskaan miksikään konkreettiseksi. Saviolan tapaus taitaa olla tässä suhteessa avainasemassa, sillä pelkällä kylmällä käteisellä Blaugrana tuskin kaupantekoon ryhtyy, etenkin kun Del Nidon halukkuus luopua tähdestään ainakaan kohtuuhintaan on ymmärrettävästi olematon. Ja mikäli kilpakosijat (kuten Liverpool) osoittavat valmiutta maksaa miehestä sellaiset lähemmäs 15 m€, ei Barça ilman mahdollisuutta käyttää Pibitoa osamaksuna Alvesin riiaamiseen varmaankaan mukaan lähde.
Tokihan kesän mittaan monia muitakin nimiä (kaikilta pelipaikoilta) tullaan Barçaan yhdistämään, sillä onhan lehtiä myytävä oli kesä tai talvi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vaikuttaa siltä, että tänä kesänä Barçalla on Begiristainin johdolla tavoitteena toimia markkinoilla mahdollisimman nopeasti, yhtäältä MM-kisojen jälkeiseltä siirtomarkkinarumbalta välttyäkseen ja toisaalta saadakseen uudet vahvistukset mukaan vahvuuteen jo pretemporadan ensimmäisestä päivästä lähtien.
…y poco másTämä Barça on kokonaisuudessaan, ilman ainoatakaan vahvistusta, erittäin kilpailukykyinen ja myös varsin tasapainoinen ryhmä. Tietysti joukkue tarvitsee myös uutta verta, sekä tietynlaisen leipääntymisen estämiseksi että myös ihan pelaajaringin riittävän lukumäärällisen laajuuden takia. Erityisen huomionarvoista ja herkullista nykyisen joukkueen suhteen on se, että joukkueen ei voi parhaalla (tai pahimmalla) tahdollakaan sanoa vielä olevan lakipisteessään. Nykyiset runkopelaajat ovat pelanneet yhdessä vasta pari-kolme vuotta, eikä yksikään avainpelaajista ole iältään edes kolmeakymmentä. Toisin sanoen, ottaen huomioon joukkueen nykyisen tason ja sen ikärakenteen suosiollisuuden, on Rijkaardin Barçan tulevaisuudesta suorastaan pakko ennustaa menestyksellistä. Ja mikäli tämän kesän hankinnoilla pystytään saavuttamaan aitoa lisäarvoa joukkueen tasoa ja tasapainoa ajatellen, vaikuttaa Blaugranan lähitulevaisuus jopa pelottavan ruusuiselta.
Tokikaan kaikki ei Barçassakaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja joukkueen rakentamisessa/rakentumisessa merkittävin haaste ja jopa ongelma tulevaisuutta ajatellen on canteran pelaajien integroiminen ykkösjoukkueeseen. Barçan edustusjoukkue on nykyisellään niin vahva ja kattavasti miehitetty käytännössä kaikkien pelipaikkojen osalta, että canteranojen nousu filiaaleista ykkösjoukkueeseen on erittäin haastavaa. Kuluneella kaudella canteranoista ainoastaan toppari Rodrílla (joka hänkin täyttää kesän aikana jo 22 vuotta) oli enemmän kuin kosmeettinen rooli osana ykkösjoukkuetta, ja tämäkin ainoastaan maaliskuussa sattuneen harvinaislaatuisen loukkaantumis- ja pelikieltosuman takia. No tietysti Messi teki kuluneen kauden alla lopullisen läpimurtonsa ykkösjoukkueeseen, mutta hän onkin sellainen poikkeustapaus, jollaisia kuhunkin sukupolveen mahtuu vain yksi tai kaksi.
Joka tapauksessa Rijkaardilla, Begiristainilla ja Fútbol basen vastuuhenkilöillä on käsissään tietynlainen ongelma, joka heidän on kyettävä ratkaisemaan, ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Barça kuitenkin elää canterastaan (nykyisessä ihanneavauksessa omia kasvatteja on viisi, tai 4 ½ - vrt. Oleguer), ja sieltä nousevien kykyjen sivuuttaminen olisi sellainen virhe, josta joukkue ja koko seura saisivat tulevina vuosina maksaa. Helppoa lahjakkaimpienkaan kasvattien integroiminen ei näin kovaan joukkueeseen tule olemaan, mutta silti siinä ei yksinkertaisesti olisi varaa epäonnistua ainakaan pidemmän päälle.
--- --- --- --- ---
Vaikka lähtökohtaisesti suosinkin vähän seuraavassa esitetyn kaltaista pelaajakohtaista suoritusarviointia holistisempaa lähestymistapaa jalkapallojoukkueen aikaisemman menestyksen ja tulevan menestyspotentiaalin kartoittamisessa, niin seuraavassa on kuitenkin esitetty joitakin olennaisia ja varmasti myös epäolennaisia (sekä häpeilemättömän subjektiivisia) havaintoja ja huomioita kustakin kaudella 2005/06 ykkösjoukkueeseen kirjoilla olleesta (so. pelinumerot 1-25) pelaajasta:
Victor Valdés 1#Valdés on kenties liiankin itsestäänselvä valinta Blaugranan maalinsuulle, ja mies kaipaisikin kenties kirittäjää, vaikkakaan siitä ainakaan minulla ei ole täyttä varmuutta, reagoisiki Valdés luonteinen pelaaja mitenkään positiivisesti suoraan haasteeseen. Valdésin perusongelmana on suhteellinen heikkous etenkin keskityspalloissa ja puolustuksen ohjaamisessa, minkä lisäksi kuluneella kaudella yleinen suoritustaso heittelehti aivan liikaa ja ns. kardinaalimokia tuli enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. Miehen taso kuitenkin nousi suorastaan kohisten kevättä kohti mentäessä ja lopulta Valdés olisi etenkin UCL:n ratkaisukahinoissa yksi ratkaisevista pelaajista, joka pelasi paitsi varmasti, niin paikoitellen jopa suoranaisen loisteliaasti. Victor jatkaa ilman muuta ensi kaudellakin Rijkaardin ykkösvaihtoehtona täysin riippumatta siitä, tuleeko Barça uuden maalivahdin ostamaan vai ei. Tärkeimpänä kehityskohteena Valdésilla lienee hyvän ja huonon päivän välisen tasoeron huomattava kaventaminen, mitä kautta maajoukkueen portit saattavat jatkossa aueta (tosin eivät ykköspaikan osalta).
Belletti 2#Ensin brassi tippui Barçan avauksesta, ja sen jälkeen Brasilian kisakoneesta... ja nousi sitten UCL-finaalin ratkaisijaksi. Kaiken kaikkiaan mennyt kausi kuitenkin oli melko murheellinen melkein 30-vuotiaan brassin kannalta. Syksyn loukkaantumiset ja niiden jälkeen nähdyt heikot esitykset veivät Bellettiltä paikan Rijkaardin avauskokoonpanossa, eikä brassi enää pystynyt lunastamaan paikkaa pysyvämmin takaisin, vaan Rijkaardin ykkösvaihdoksi tuolle paikalle vakiintui Oleguer. Bellettin tulevaisuus sinipunapaidassa vaikuttaa avauspaikan menettämisestä huolimatta lyhyellä tähtäimellä turvatulta, joskaan ei erityisen ruusuiselta. Tämänhetkinen toinen sija nokkimisjärjestyksessä saattaa hyvinkin muuttua kolmanneksi, jos Barça pystyy hankkimaan Daniel Alvesin Sevillasta. Ja eiköhän Juliano tee omat johtopäätöksensä viimeistään tulevan kauden päätteeksi, ja jos peliaikaa ei ensi kaudella irtoa edes siinä määrin kuin kuluneena vuonna, taitaa ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä maisemanvaihto. Pelivuosia huipputasolla Bellettilla on jäljellä ainakin kolmesta neljään, joten jatkaminen eurooppalaisessa huippuliigassa taitaa olla vähintäänkin itsestäänselvyys, vaikka Barça-pesti sitten ensi tain mahdollisesti jo tänä kesänä päättyisi.
Motta 3#Tässä meillä on canterano, joka ilmiselvästi on kirottu loukkaantumisten suhteen. Ja ihan vakavasti ajatellen miehen fysiikan kestävyyttä suhteessa pelityyliin on pakostakin vähän alkanut epäilemään, ja siltähän se on nyt alkanut vaikuttaa, että Mottan kohdalla puheet ehjästä, loukkaantumisvapaasta kaudesta vaikuttavat silkalta utopialta. Kunnossa ollessaan Motta on hieno vahvistus Rijkaardin Barçalle, ennen kaikkea monikäyttöisyytensä ansiosta, pystyyhän pelaamaan niin topparina, ankkurina kuin pelintekijänäkin. Valitettavasti vain matka avauskokoonpanoon taitaa olla vähän liian kivinen, etenkin kun ehjää kautta tai edes harjoituskautta ei tälle miehelle tunnuta suotavan sitten niin millään. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin hiljalleen alkaa vääjäämättömästi näyttämään siltä, että Mottasta ei koskaan tule sitä todellista vastuunkantajaa FC Barcelonan keskikentälle, joksi monet meistä ovat odottaneet hänen nousevan. Rotaatiopelaajaksi ja jopa verrattain paljon pelaavaksi sellaiseksi miehestä toki on, mikäli vain fysiikka kestää huippufutiksen rasitukset ja psyyke jatkuvan peliajasta kamppailun. Katalaanimediat ovat jostain syystä hieman epävarmoja miehen tulevaisuuden suhteen, mutta itse pitäisin sitä melkoisena hölmöytenä, jos Mottasta tänä kesänä luovuttaisiin, ja tuskinpa lähtö muussa tapauksessa tulisi kysymykseen, muuten kuin jos aloite tulisi pelaajan itsensä puolelta - eikä välttämättä sittenkään. Sopimus italobrassicanteranolla ulottuu joka tapauksessa vuoteen 2008 asti.
Márquez 4#Rafa teki edelliskaudella itsestään korvaamattoman, ja enemmän tai vähemmän jatkoi tällä kaudella siitä mihin viimeksi jäi. Tokikaan tämä pääosin topparin tehtävissä kulunut kausi ei ollut samalla tavalla loistokas kuin viime kauden uroteot ankkurin roolissa, mutta joka tapauksessa mies esiintyi kautta linjan erinomaisesti ja oli aina kunnossa ollessaan automaattinen valinta avaukseen. Márquezin pienenä ongelmana voidaan pitää suhteellista loukkaantumisherkkyyttä, ja esimerkiksi liigassa Rafa jäi jotakuinkin 600 minuuttia jälkeen esimerkiksi Oleguerin pelimääristä. Joka tapauksessa Rafa on ensiarvoisen tärkeä pelaaja Barçan pelin tasapainon kannalta, lisäksi mies omaa maailmanluokan puolustajaominaisuuksien lisäksi varsin hyvän perustekniikan ja pelikäsityksen, sekä on ilman muuta Barçan paras pääpelaaja erikoistilanteissa. Kuitenkin, mikäli Rijkaard saa toivomansa huipputopparin, ja mikäli Rijkaard jatkossakin luottaa loppukauden tapaan Iniestaan peliä rakentavan ankkurin roolissa, ei Márquezin vakioavauspaikka tule jatkossa olemaanaivan kirkossa kuulutettu… joskin paljon saa tapahtua, jotta mies useammin kuin satunnaisesti avauksen ulkopuolelle tulisi jäämään. Sopimusta Rafalla on tätä kirjoitettaessa jäljellä vain vuosi, mutta vuoteen 2010 ulottuva jatko on ilmeisesti neuvoteltu jo varsin pitkälle valmiiksi. Ja toivottavasti näin; edes ajatus Rafan menettämisestä tuntuu erittäin huolestuttavalta.
Puyol 5#Niin, kapteeni... ja yksi maailman parhaista toppareista (joskaan ei kuitenkaan nähdäkseni paras, ainakaan pelkkien fyysisten pelaajaominaisuuksien perusteella). Joka tapauksessa, vaikka puheet joukkueen sielusta tai sydämestä lähestyvätkin kaikessa pateettisuudessaan kitschiä, on näitä mieli- ja kielikuvia mahdotonta välttää Puyista puhuttaessa. Mies ei anna koskaan periksi, siis ei tasan koskaan, ja pitkälti juuri tämä peräänantamattomuus tekee miehestä poikkeuksellisen jalkapalloilijan. Tietysti Puyol on paljon enemmän kuin ”pelkkä” johtaja, hänen kykynsä jalkapalloilijana ovat poikkeukselliset. Ja jos Barça onnistuu etenkin Rijkaardin ajamassa huipputopparin hankinnassa, lienee Barçalla maailman paras keskuspuolustus, etenkin jos ja kun yhtälöön lasketaan mukaan myös mahdollisesti pysyvämmin takaisin ankkurinhommiin palaava Márquez. Puyol on joukkueelle korvaamaton siinä missä Ronaldinhokin, ja kaiken järjen mukaan pelko siitä, että Puyol lähitulevaisuudessa Barçan jättäisi, on lähinnä teoreettinen. Jotkut varmaan muistavat, että kesällä 2003 miehen siirtyminen Manchesterin punaiselle puolelle näytti vähintäänkin mahdolliselta, mutta nykyisessä tilanteessa en näe ainuttakaan syytä sille, miksi tämä barcelonismon puolijumala Ciudad Condalista mihinkään lähtisi. Sopimus Puyolilla on voimassa vuoteen 2010 asti, joten myös paperilla miehen jatkaminen pitkälle tulevaisuuteen vaikuttaa selvältä.
Xavi 6#Xavi ”valitsi” mahdollisimman huonon kauden olla poissa pelikentiltä puolen kauden ajan... tai toisaalta mahdollisimman hyvän, sillä muu keskikenttämiehistö ja etenkin Iniesta pystyi jopa hieman yllättäen astumaan Xavin varsin suuriin pelinrakentajasaappaisiin. Ensi kaudesta onkin tulossa mielenkiintoinen, sillä kaiken tapahtuneen seurauksena Rijkaardin runsaudenpula keskikenttäpelaajien suhteen on sen kun vaan kasvanut, ja Xavin täytyy ainakin tietyssä mielessä ansaita avauspaikkansa uudestaan, vaikka ihmeitä saa tapahtua, jos hän ei jatkossakin ole ykkösvalinta Barçan pelintekijäksi; mies kuitenkin vakiinnutti asemansa yhtenä maailman parhaista peliä rakentavista keskikenttäpelaajista viimeistään edellisellä kaudella. Toivottavasti tulevalla kaudella Iniesta ja Xavi voitaisiin nähdä säännöllisemminkin yhdessä avausmiehistössä, ettei peluutustilanteen kahden La Masian parhaita perinteitä edustavan playmakerin välillä tarvitsisi olla mitään nollasummapeliä. Viime kaudella Xavi pelasi erinomaisesti joulukuiseen loukkaantumiseensa asti, ja tietysti hänen poissaolonsa näkyi joukkueen pelaamisessa, vaikka loppukauden tuloksista tätä ei täysimääräisesti pystykään havaitsemaan. Miehen itsensä kannalta kausi oli loukkaantumisen takia tietysti melkoinen pannukakku, mutta onneksi mies ehti kuntoutua hyvissä ajoin MM-kisoja ajatellen. Siltikin canteranoa varmasti harmittaa se, miten joukkueen pelatessa kenties seurahistorian parasta kauttaan, joutui hän seuraamaan tapahtumia enimmän aikaa sivusta. Xavin jatko Barçassa on totta kai täysin itsestään selvää. Hän tuo joukkueen pelinrakentamiseen niin paljon laatua ja luovuutta, että on siinä suhteessa Rijkaardille ja koko Barçalle likimain korvaamaton. Aivan kuten muillakin avainmiehillä, Xavinkin sopimus ulottuu kesään 2010 asti.
Larsson 7#Henke pelasi hienon viimeisen kauden Barçassa, tehde monta ratkaisevaa maalia kevättalvesta eto'ottoman tai muuten raajarikkoisen joukkueen kerätessä ratkaisevat liigapisteet toisen mestaruuden saavuttamiseksi. Niinpä miehen poislähtö hetkellä, jolloin hän pelaa kenties uransa parasta futista, on ilman muuta valtava sääli. Erittäin hienoa kuitenkin Larssonin kannalta, että kahden vuoden Barça-ekskursiolta kotiin viemisinä on kaksi liiga- ja yksi UCL-titteli, minkä lisäksi Henke pelasi itsensä FC Barcelonan historian suurpelaajien joukkoon ja koko barcelonismon kollektiiviseen muistiin vuosikymmeniksi eteenpäin, ja kruunasi koko kaksivuotiskauden syöttämällä Barçan molemmat maalit Pariisin finaalissa. Henke olikin Camp Noulla enemmän kuin rakastettu, mikä kertoo paljon miehestä itsestään, kuten myös se, minkä takia Henke Barcelonan taakseen jättää. Tätä miestä tullaan kaipamaan,
seguramente.
Giuly 8#Giuly viime kautta kuvaa kai parhaiten tietynlainen epätasaisuus ja sen myötä vähentynyt luottamus; ensin mies tippui vuodenvaihteessa toisen viulun soittajaksi Messin lyödessä itsensä läpi oikein rymisten, ja myöhemmin keväällä myös Larsson vaikutti olevan korsikalaista edellä Rijkaardin nokkimisjärjestyksessä. Giuly onkin oikeastaan koko Barça-uransa esiintynyt liian epätasaisesti noustakseen yhdeksi Blaugranan kivijalaksi, mutta toisaalta taas miehen perustaso on pysynyt sen verran korkealla, että avauspaikka ei koskaan ole karannut kovin kauaksi. Ja kun mies on ollut vireessä, on hän ollut sitä todella. Ranskalaisen jatko Barcelonassa ei ole täysin kirkossa kuulutettu, ja tältä osin paljon on kiinni siitä, millaisena korsikalainen oman tilanteensa mahdollisten hyökkäyspään vahvistusten hankkimisen jälkeen kokee. Rijkaard ei missään nimessä tahtoisi luopua Giulysta, mutta pelaaja itse saattaa vetää toisenlaiset johtopäätökset, jos oma asema hyökkäyspään nokkimisjärjestyksessä vielä laskee nykyisestä. Larssonin lähdön myötä Barçalla ei kuitenkaan missään nimessä olisi varaa menettää ranskalaisen tasoista rotaatiopelaajaa (mutta älkää kertoko tätä miehelle itselleen…) samana kesänä, joten toivoa sopii, että Lyonin, Liverpoolin ja kumppaneiden houkutukset (ja lupaukset säännöllisestä peliajasta) eivät ainakaan ennen vuotta 2007 saa miestä maisemanvaihdon kannalle. Ja vaikka mies pois päättäisikin lähteä, niin minkäänlaista katkeruutta tuskin tulisi esiintymään suuntaan tai toiseen. Sillä vaikka Giulyn kausi Barçassa jäisikin lyhyeksi, tulisivat molemmat osapuolet silti muistamaan toisiaan enimmäkseen lämmöllä.
Eto'o 9#Mitä kamerunilaisestakin nyt sanoisi; korvaamaton, hävytön, uniikki, periksiantamaton, uskomaton jalkapailloilja - ja ilman muuta Barçan taistelutahdon ruumiillistuma. Toki mies pelaa joskus liikaa itselleen, mutta toisaalta miehen pelillinen monipuolisuus suhteessa kyvykkyyteen maalintekijänä on sitä luokkaa, että maailmassa vain yksi toinen kärki pystyy vastaavaan. Ja vaikka Chelsea muutenkin kuin vain huhuissa intoutuisi tarjoamaan miehestä mitä tahansa, en usko että Laporta tai cuerpo técnico olisi valmis miehestä luopumaan. Tässä joukkueessa on kiistatta monia "korvaamattomia" pelaajia, ja Eto'on kohdalla tilanne on mitä selkeimmin tällainen, ilman minkäänlaisia epäilyksiä (tai lainausmerkkejä). Toki hän hyötyy paljon Ronaldinhon, Decon, Xavin ja Messin tasoisista pelikavereista, mutta jokainen joka pitää Samuelia pelkkänä maalintekijänä ilman muuta olennaista funktiota, on pahasti hakoteillä. Ja juuri siksi Eto'oa ei oikein edes voi sanan varsinaisessa merkityksessä korvata;
delantero total, superlatiivissa. Tiedämme että 'Dinho on maailman paras pelaaja, mutta tiedämme myös, että Eto'on on maailman paras nueve juuri Barçan spesifistä tarvetta ajatellen. Mies tuli joukkueeseen (vaimeiden) soraäänien saattelemana, mutta nykyään ei voi kuulla muuta kuin kiintymyksen tuottamaa ylistystä. Ja tämän kiintymyksen Eto’o on ansainnut paitsi peliesityksillään, niin myös kentän ulkopuolisilla teoillaan ja sanoillaan.
Ronaldinho 10#Kun superlatiivit eivät riitä, on parasta olla hiljaa... ja aivan kuten jokainen futisjunnun äiti ja isoäitikin tietää, Ronaldinho on pelaaja, jonka kaltaisten esiintymistiheys on kovin kovin alhainen. Ja luonnollisestikaan ilman Ronaldinhoa Barça ei nyt olisi siinä pisteessä kuin se on, ja tietyssä mielessä voi ajatella niinkin, että vaikka miestä ja hänen panostaan miten ylistäisi, ei miehen merkitys Barçan kannalta tulisi sittenkään tarpeeksi korostetusti esille. Nyky-Barça on yhtä kuin Ronaldinho, sen pelitapa on yhtä kuin Ronaldinho, ja näin vaikka taikurilla itsellä ei ihan paras päivä olisikaan, tai jopa vaikka mies ei olisi kokoonpanossa laisinkaan. Rijkaardin hyökkäyspelaamisen idea kumpuaa Nököhampaan luonnollisesta peli-ilosta ja kyvystä tehdä asioita tavalla, jollaista ei yksikään pukukopissa pidetty taktiikkapalaveri tai fläppitaululle piirretty sommitelma pysty koskaan edes lähestymään. Ja vaikka Barça ei olekaan mikään one man band, tämä tietty
mentalidad Ronaldinho on sellainen metafyysinen ominaisuus, jonka 'Dinho on kuluneiden kolmen vuoden aikana tartuttanut koko joukkueeseen, ja joka näkyy niin peliesityksien loisteliaisuutena kuin huippujoukkueelle poikkeuksellisen hyvänä joukkuehenkenä ja suoranaisena
companerismona. Viimeksi tällä viikolla Larsson mainitsi tästä samaisesta asiasta, ja jos kerran aina rehellinen Henkekin on tätä mieltä, on kenenkään turha muuta väittää. Ja kun puhutaan korvaamattomista pelaajista, ei tarvitse olla ihan se penaalin terävin kynä ymmärtääkseen, että maailman paras pelaaja on sellainen. Ja niin kauan kuin Ronaldinho on onnellinen Barçassa, ei Barçallakaan voi mennä kovin onnettomasti. Tämän toteamuksen saa uskoa tai olla uskomatta, mutta itse olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että
con 'Dinho somos invencibles, ainakin noin pääpiirteissään.
Maxi 11#Maxin siirtyminen kesän aikana muualle peliajan perässä, vähintäänkin lainasiirron muodossa, vaikuttaa melkeinpä väistämättömältä. Viimeistään Eto'on ANC-komennuksen aikana se kävi peruuttamattomasti ilmi (ja luulisi nuorukaisen itsensäkin sen huomanneen), että Maxin paikka Barçassa on niin marginaalissa, että sieltä ei mainetekoihin nousta, ei sitten niin millään. Potentiaalia Maxilla kuitenkin ainakin Argentiinassa annettujen näyttöjen perusteella on, mutta juuri nyt se ei lohduta liiemmin sen paremmin Barçaa kuin miestä itseäänkään. Katalaanimediat tietävät kertoa, että Maxista olisi tehty tarjouksia kokonaiset neljä kappaletta, joten kaiken järjen mukaan argentiinalainen aloittaa pretemporadansa joissain muualla kuin La Masiassa (tai Can Rigaltissa). Kuluneella kaudella López sai peliaikaa kokonaisessa kuudessa ottelussa (yhteensä 270 minuuttia), eikä onnistunut tekemään ainoatakaan liigamaalia, joten tilastojenkin valossa johtopäätösten veto on melko yksioikoista.
van Bronckhorst 12#Tekisi mieleni sanoa, että mies on Barçan avauksen heikoin lenkki, ja näin etenkin niissä peleissä, joissa vastustaja on riittävän laadukas luodakseen toistuvasti painetta Barçan puolustukselle. Gio onkin parhaimmillaan aivan muissa kuin puolustustehtävissä, ja vireessä ollessaan kiistatta tuo lisää syvyyttä ja vaihtoehtoa Barçan hyökkäyspelaamiseen. Kolikon toisena puolena on sitten miehen suhteellinen hitaus, korkeintaan tyydyttävä fysiikka ja puutteelliset puolustajaominaisuudet etenkin sijoittumisen suhteen, mitkä yhdessä myötävaikuttavat siihen, että Barçan puolustuksen vasen laita ”vuotaa” vähemmän useammin kuin olisi kohtuullista. Kaikesta huolimatta tilanne vaikuttaa siltä, että Blaugrana ei ole tään kesänä aktiivisesti etsimässä vahvistusta erityisesti vasenta laitaa silmällä pitäen, vaan Rijkaard luottanee ensi kaudellakin veteraanikaksikkoon van Bronckhorst ja Sylvinho. Gion sopimus loppuu ensi kesään, ja ainakaan tällä hetkellä jatkosta ei ole ollut puhetta. Tosin en pitäisi sitä minään maailman suurimpana ihmeenä, mikäli miehen Barça-ura tulisi jatkumaan ensi kesää pidemmällekin, mutta tämä tuntuisi edellyttävän sitä, että miehen ensi kausi sujuisi vähintäänkin samalla tasolla kuin kaksi edellistä, mikä ikääntyvän pelaajan ollessa kyseessä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Ezquerro 14#Santi tuli ilmaisella siirrolla Bilbaosta leventämään rinkiä, ja siihen se sitten pääpiirteissään jäikin. No, toki mies esiintyi kuluneella kaudella yhteensä 19 virallisessa ottelussa (minuutteja kertyi noin 800) ja teki jopa neljä maaliakin, mutta kaiken kaikkiaan miehen panos jäi jopa odotettua vaisummaksi. Ezquerro itse asiassa pelasi ajoittain ihan mallikkaasti, mutta ajoittain taas likimain katastrofaalisen huonosti. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme ottaen huomioon Santin varsin puutteellisen pelituntuman. Olennaista lienee sekin, että Santi ei missään vaiheessa pystynyt tuomaan mitään uutta tai erityistä Barçan peliin, ja niinpä hänen roolikseen jäikin pelkkä ’Dinhon ja kumppaneiden stunttina toimiminen. Nyt kun Larsson lähti ja López kaiken järjen mukaan lähtee hyvinkin pian, jatkaa Ezquerro tulevanakin kautena Blaugranassa siinä kuudennen miehen epäkiitollisessa roolissa, ellei sitten välttämättä halua siirtyä takaisin Athleticiin. Toisaalta miehen palkka lienee sen verran korkeaa tasoa, ettei Athletic pysty tai halua vastaavaa tarjota, mikä sekin puoltaa jatkoa Ciudad Condalissa.
Edmílson 15#En oikein vieläkään pysty sanomaan Edmílsonista ja hänen tasostaan mitään kovin lopullista tai ehdotonta. Välillä mies vaikuttaa olevan joukkueen ehdotonta eliittiä, ja välillä taas jotain ihan muuta. Siltikin Edmílsonin rooli joukkueen tämän vuoden menestyksessä on ollut huomattava, ja etenkin monissa kevään ns. suurissa otteluissa mies esiintyi enemmän kuin edukseen. Miehen hyvä peliäly yhdistettynä riittäviin puolustuksellisiin ominaisuuksiin ja fysiikkaan tekee miehen ankkuripelaamisesta parhaimmillaan nautinnollista katsottavaa, pahimmillaan taas tietty liiallinen staattisuus ja ongelmat taklausten ajoittamisessa saavat miehen vaikuttamaan enemmän epäkuntoiselta niittokoneelta kuin maailmanluokan ankkurilta, mistä myös miehen selkeä johtoasema Barçan keltakorttitilastossa (kunnioitettavat 11 lappua 28 ottelussa) puhuu omaa kieltään. Jotenkin kuitenkin vaikuttaa siltä, että miehen kevättä kohti parantuneet otteet kertoisivat siitä, että Edmílsonilla on yksinkertaisesti vain mennyt vähän pidempään Rijkaardin pelifilosofian ja oman positionsa sisäistämisessä, ja että jatkossa meidän culéjen olisi lupa odottaa hyviä esityksiä aikaisempaa säännöllisemmin. Ja toki sekin jotain todistaa, että Edmílson mahtui Parreiran MM-kisakoneeseen, vaikkei välttämättä ihan avaukseen asti. Kuluneella kaudella Edmílson oli kunnossa ollessaan melkeinpä itsestään selvä avauksen mies (ainakin ns. kovissa peleissä), mutta jatkossa tilanne saattaa muuttua hankalammaksi. Ensinnäkin Iniestan hyvät pelit ankkurin paikalla ja toiseksi mahdollinen uuden huipputopparin hankinta (mikä saattaisi siirtää Márquezin takaisin ankkuriksi) saattavat jatkossa rajoittaa Edmílsonin peliminuutteja. Brassi täyttää tulevana kesänä 30 vuotta, ja ottaen huomioon miehen loukkaantumishistorian ja -herkkyyden, ei vuosia ihan korkeimmalla liene edessä enää hirveän monta. Miehen Barça-sopimus ulottuu tällä hetkellä kahden vuoden päähän, ja ainakin näillä näkymin voi pelaajan kuvitella viihtyvän Barçassa sopimuskautensa loppuun, mutta ei välttämättä sen pidempään.
Sylvinho 16#Henken poislähdön jälkeen brassi on 32-ikävuodellaan joukkueen ikäpresidentti, ja tästä huolimatta (tosin El Conejo ehkä sanoisi, että juuri sen takia) mies kirmaa kentällä parhaimmillaan kuin nuori varsa. Muistan hyvin sen kriittisyyden, jota yhden jos toisenkin FF-culén (ml. sivullekirjoittanut) kohdalla ilmeni miehen siirron tullessa julki pari vuotta sitten, mutta sittemmin äänenpainot ovat ainakin hitusen muuttuneet. Tietenkään Sylvinho ei missään vaiheessa ole noussut rotaatiopelaajaa kummallisempaan asemaan Rijkaardin sommitelmissa, mutta toisaalta miehen peliesitykset ovat enimmäkseen olleet luottamusta herättäviä ja siten mies on täyttänyt paikkansa joukkueessa vähintäänkin tyydyttävästi. Kuluneella liigakaudella Sylvinho itse asiassa pelasi selvästi enemmän kuin saman pelipaikan ykkösvalinta Gio, mutta tämä johtui pääosin hollantilaisen loukkaantumisista. Joka tapauksessa 25 liigaottelua (joista osassa toki tuli vaihdosta sisään) Barçan tasoisessa joukkueessa on suoritus, jota ei ole syytä vähätellä. Siltikin vasemman laitapuolustajan tontti on kokonaisuudessaan on niitä Barçan heikompia lenkkejä, ja vaikka Rijkaard & Begiristain toistaiseksi näyttävätkin luottavan käytössään oleviin vaihtoehtoihin, on selvää että pelkästään Gion ja Sylvinhon iän takia (viimeistään) ensi kesänä näille on alettava etsiä korvaajaa. Muistaakseni Sylvinhon sopimusta jatkettiin tässä hiljan aina vuoteen 2008, joten aivan selvää pelaajan lähtö ei vielä ensi kesänä (siis 2007) ole, vaikka itse sitä melko todennäköisenä pitäisinkin.
van Bommel 17#van Bommel oli viime kesän ainoa profiilihankinta, ja miehen ensimmäinen Blaugrana-kausi sujui jokseenkin vaihtelevissa merkeissä. Alkukausi meni pääosin penkillä istumiseen (osittain loukkaantumistenkin takia), mutta Xavin loukkaantumisen jälkeen hollannikas nousi Rijkaardin avausyksitoistikkoon. MvB pelasi ajoittain oikeinkin hyvin, mutta ehkä aivan sitä odotettua keskikentän dominanssia ei van Bommelilta päästy näkemään. Toki tilannekin oli aikaisempaan verrattuna erilainen, sillä siinä missä mies PSV:ssä pyöritti koko show’ta solistin asemassa, joutui hän Barçassa tyytymään lähinnä säestäjän rooliin. Muutenkin barcelonismon keskuudessa vaikuttaisi olevan vähän kahta ilmaa van Bommelin arvostuksen suhteen. Toiset culét arvostavat miehessä tiivistyvää teknisyyden, fyysisyyden ja liikkuvuuden kombinaatiota kovinkin korkealle, kun taas toiset näkevät miehen panoksen Barçan keskikenttäpelaamisessa ja etenkin pelinrakentelussa aivan riittämättömäksi suhteessa esimerkiksi miehen kanssa peliajasta kilpailevaan Iniestaan, Xavista nyt puhumattakaan. Ensi kautta ajatellen onkin selvää, että van Bommel ei saa Rijkaardilta peliajan suhteen mitään ilmaiseksi, ja mies tietää tämän itsekin. Hän on kuitenkin osoittanut olevansa valmis nöyrästi taistelemaan peliajastaan, eikä ole ollut halukas vaihtamaan maisemaa (me kaikki muistamme Bayernin kosiskelut), mikä ilman muuta kertoo jotain miehen päättäväisyydestä ja ammattimaisuudesta. Ja tottahan van Bommel parhaimmillaan tuo Barçan keskikentälle sellaista osaamista, jota ei muilla saman paikan vaihtoehdoilla liiemmin ole, joten arvokas lisä mies joukkueelle on, vaikka sitten tulevana kautena penkkiveikkona pääosin viihtyisikin.
Gabri 18#Tätä miestä pidettiin joskus ikäluokkansa kenties lahjakkaimpana espanjalaispelaajana, mutta niin vain kohtalo päätti toisin. Ja kun tämä kausi on tullut päätökseen, niin on myös Gabrin ura Barçan pelaajana. Ja kyllähän miehen rooli osana Blaugrana-miehistöä on parin viime kauden aikana ollut lähinnä kosmeettinen, sen verran ilmeistä Rijkaardin luottamuspula miestä kohtaan on ollut (ja toki edelliskauden vakava polvivammakin vaikutti asiaan). Asian voi nähdä niinkin, että Rijkaardin peliryhmityksessä ei edes ole ollut Gabrille sitä kaikkein ominta paikkaa, mutta toisaalta miehen paljon puhutun (ja aikaisemmin myös kehutun) monipuolisuuden olisi kyllä pitänyt pystyä kompensoimaan tätä. Ja eihän siitä ole niin kauan aikaa, kun mies vielä kuului säännöllisesti Espanjan maajoukkuerinkiin, mutta sittemmin Gabrin uralla likimain kaikki mahdollinen on mennyt tasaisesti alaspäin. Tietysti Barçan kahden viime kauden erinomainen menestys on tuonut oman katkeransuloisen lisänsä Gabrin Blaugrana-periodiin, ja varmasti miehen lähdön katkeruutta ja haikeutta ainakin hieman helpottaa mukana tuleva UCL-voittajan mitali. Ja niin, vaikka Gabrin ura FC Barcelonassa onkin (kaiketi lopullisesti) ohi, saattaa miehen ura siitä huolimatta jatkua samassa kaupungissa, sillä ainakin tällä hetkellä vahvimmalta vaihtoehdolta Gabrin uudeksi joukkueeksi vaikuttaa Espanyol.
Messi 19#¡Dios Mio! Ja taas yksi pelaaja, jonka kohdalla sanat eivät tahdo riittää… Messi on… no vähän kaikkea, ja superlatiivissa. Ehdottomasti kauden suurin sensaatio niin Barçassa, Espanjassa kuin koko jalkapalloilevassa maailmassakin. Messin esitykset syksyllä ja sydäntalvella ennen valitettavaa loukkaantumista saivat osakseen sellaisia ylisanoja, sellaisella volyymilla ja sellaisilta tahoilta, ettei vastaavaa ole nähty kaiketi koskaan. Ja kyllähän Lionel oli, herkästä 18-vuoden iästä huolimatta, parhaimmillaan suorastaan maaginen, melkein kuin toisesta maailmasta. Miehessä yhdistyvät kaikki monipuolisen nykyaikaisen hyökkääjäpelaajan parhaat ominaisuudet tavalla, joka on ehdottoman ainutkertainen. Mitkään sanat eivät riitäkään tekemään oikeutta Leo-messiaan kyvyille, potentiaalista nyt puhumattakaan. Tyydynkin vain toteamaan, että hankkikaa jostain käsiinne tallenne helmikuisesta Chelsea-ottelusta ja mykistykää yhä uudelleen… ja uudelleen… ja uudelleen. Tietysti erinäiset skeptikot, väärän jumalan palvojat ja muuten vain katkeruuden ja kateuden sekaisista houreista kärsivät tahot voivat yrittää vähätellä Messin jumalaisuutta, mutta toisaalta sitä makeammalta se meistä culéista tuntuu, kun nuorukainen vääjäämättä pistä alati harvalukuistuvalle epäilijöiden joukolle jauhot suuhun kerta kerran jälkeen. Ja mitä Barçan tämänhetkiseen tilanteeseen tulee, niin pitkälti juuri Messin viime kaudella voimalla tapahtunut läpilyönti on se syy, miksi Henryn ”menettäminen” ei valtaosalle barcelonismoa tuntunut juuri missään, niin maailman parhaasta hyökkääjästä kuin onkin kysymys. Joka tapauksessa, jollei ihmeitä tai ikäviä loukkaantumisia tapahdu, ensi kaudesta on tulossa Messin kausi,
absolutamente!Deco 20#Mis ojos en el campo, sanoi Rijkaard, mikä kertookin melkein kaiken oleellisen Decon merkityksestä Barçalle. Mies on samanaikaisesti Barçan pelin moottori, hyökkäysten käynnistäjä ja viimeistelijä, erittäin aktiivinen prässääjä ja pallonriistäjä sekä Barçan keskikentän selvästi paras ja liikkuvin kahden suunnan pelaaja. Ja kuten jopa J-P Jalo tietää, on Deco sekä joukkueen eniten rikottu että rikkonut pelaaja, mikä kertoo ennen kaikkea siitä, miten intensiivisesti mies on pelitapahtumissa mukana. Deco kehittyikin jo oikeastaan ensimmäisen Barça-vuotensa aikana erittäin monipuoliseksi keskikenttäpelaajaksi, vaikka hänet aikaisemmin tunnettiin melko puhtaana kymppipaikan pelintekijänä. Se, että mies on pystynyt niin lyhyessä ajassa monipuolistamaan repertuaariaan niin paljon, kertoo tavattoman paljon miehen luontaisesta potentiaalista jalkapalloilijana ja urheilijana. Decon rooli Barçan keskikentällä on erittäin keskeinen etenkin hyökkäys- ja puolustuspelin tasapainon kannalta, sillä niin taitavia ja laadukkaita kuin Barçan muut keskikenttäpelaajat ovatkin, yksikään heistä ei pysty toimimaan täysimääräisenä stunttina Decolle. Ja sen myös huomaa Rijkaardin valinnoissa, sillä Deco taitaa Puyolin ohella olla se pelaaja, joka viimeisenä joutuu rotaation uhriksi. Jopa Ronaldinhon panos on tietyssä mielessä helpommin korvattavissa kuin Decon, siinä määrin ainutlaatuinen ja valtava tämän maailman taitavimman haalarimiehen rooli ja panos Barçassa on. Sopimusta Decolla on jäljellä vuoteen 2010 asti, ja siihen mennessä miehellä on mahdollisuus kasvaa ajattomaksi Barça-ikoniksi, ja kenties jopa lopettaa uransa sinipurppurapaidassa, ainakin mikäli Rijkaard jatkaa vetovastuussa sinne asti.
Oleguer 23#Oleguerin kulunut kausi oli miehen tähänastisen uran selvästi paras. Rijkaard siirsi topparina pääosin kelvollisesti esiintyneen Oleguerin jokseenkin yllättäen laitaan viime syksynä Bellettin ensin haparoidessa ja sittemmin loukkaantuessa, ja parissa kuukaudessa Oleguer teki oikean laitapuolustajan paikasta enemmän tai vähemmän omansa. Parin viime vuoden aikana tapahtuneesta huimasta tasonnoususta huolimatta Oleguerista kuitenkin ajoittain huomaa, että miehen ammattilaisuran juuret juontuvat paria sarjatasoa alempaa, sillä miehellä on edelleen pientä taipumusta sellaisiin ajoitukseen ja sijoittumiseen liittyviin virheisiin, joita ei huipputasolla kovinkaan usein nähdä. Näistä pienistä lapsuksista huolimatta Oleguer on tällä kaudella esityksillään osoittanut olevansa avauspaikan arvoinen FC Barcelonassa, sillä katalonialaisuudella, puolittaisella canterano-asemalla tai muilla ulkojalkapalloilullisilla seikoilla ei Rijkaardin papereissa ole mitään merkitystä, vaan esitykset harjoituksissa ja pelikentillä ratkaisevat. Ensi kaudella Oleguerin nauttima luottamus ja peliaika saattavat hyvinkin vähentyä selvästi nykyisestä, etenkin jos Barça hankkii kaksi uutta vahvistusta puolustuslinjaansa. Oleguer on kuitenkin sen tyyppinen pelaaja, jolle joukkue tulee aina ennen yksilöä, eikä miehen sopeutuminen nykyistä rajallisempaa rooliin (etenkin kun nykyinen paikka avausmiehistössä on tullut melkoisen odottamatta) tule taatusti tuottamaan mitään kitinöitä tai mutinoita. Ja - pelaajaominaisuuksien ohella toki - juuri tämä takia Oleguer tulee jatkossakin olemaan arvokas pelaaja Rijkaardille ja FC Barcelonalle. Tämäkin joukkue tarvitsee duunareita, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa joukkueen eteen päivästä ja viikosta toiseen, vaikkei sitä henkilökohtaista glooriaa niin kovasti kohdalle osuisikaan.
Iniesta 24#Kulunut kevät oli Iniestan lopullisen läpilyönnin ajankohta, mistä käyvät todisteesta avainrooli Barçan euromenestyksessä ja paikka Aragonesin WC-miehistössä. Tietysti Iniestalla oli siinä mielessä onni myötä, että ilman Xavin vakavaa polvivammaa peliaikaa ja sitä myötä mahdollisuuksia oman erinomaisuutensa ja kypsyytensä näyttämiseen olisi siunaantunut selvästi vähemmän. Kaikesta huolimatta Iniestan asema Rijkaard aivoituksissa on jokseenkin epäselvä, mistä esimerkkinä käy vaikkapa Andrésin jättäminen vaihtopenkille UCL-finaalissa. No, tässä nimenomaisessa tapauksessa Rijkaard toki tunnisti virheensä ja puoliajalla kentälle päästyään Iniesta pelasi taas erinomaisen ottelun. Iniestan merkittävin vahvuus on, aivan kuten Xavillakin, hänen erinomainen pelisilmänsä yhdistettynä niin ikään erinomaiseen syöttötaitoon. Tämän lisäksi miehen keskeisiin avuihin kuuluvat kyky tehdä itsensä pelattavaksi ja kyky nousta tukemaan hyökkäyksiä. Heikkouksiksi voisi puolestaan laskea ainakin melko heikon fysiikan ja puutteelliset pelinrikkomisominaisuudet, vaikka mies toisaalta monissa kevään peleissä osoitti, että hyvällä pelinlukemiskyvyllä ja oikeanlaisella ennakoinnilla hän pystyy pitkälti kompensoimaan luontaisia heikkouksiaan puolustuspelaamisessa. Silti Iniestan pitkän aikavälin tulevaisuudesta on vaikeaa sanoa mitään erityisen lopullista, sillä niin miehen arvo osana Rijkaardin suunnitelmia kuin myös miehen oman kunnianhimon asettamat vaatimukset peliajan ja arvostuksen suhteen ovat vielä osittain hämärän peitossa. Toivoa tietysti sopii, että tämän sympaattisen La Masian parhaita perinteitä edustavan nuorukaisen Barça-ura kestäisi aina eläkkeellelähtöön asti (potentiaalia tähän ainakin tuntuisi riittävän). Iniestan sopimus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen, eli aina kesään 2010 asti, mikä osaltaan kertoo organisaation miestä kohtaan osoittamasta luottamuksesta.
Jorquera 25#Jorqueran roolinaa oli pelkästään Valdésin varamiehenä toimiminen, ja mies pääsi pelaamaan vain Copassa ja liigan loppukierroksilla, kun mestaruus oli jo ratkennut. Jorquera on iältään jo 27-vuotias, joten Barçassa ei nykyistä kummempaa roolia ole luvassa jatkossakaan. Ykköstorjujana mies taitaa olla hyvää Segunda-tasoa, joten maiseman- ja sarjaportaan vaihto pykälää alemmas saattaa tulla kesällä kysymykseen. Tosin sopimusta Barçan kanssa on jäljellä vielä kaksi vuotta, ja vaikka miehen palkka Barçan megatähtien joukossa onkin melko vaatimaton, tarkoittaisi seuranvaihto silti myös tulotason laskua, joten itsestäänselvyytenä Jorqueran poislähtöä ei voida pitää. Tietysti jos Barça hankkii uuden maalivahdin, mikä ei juuri nyt vaikuta erityisen todennäköiseltä, saattaa myös lainasiirto tulla kysymykseen.
--- --- --- --- ---
Fin.
