Laitalinkki
 Poissa
|
 |
Vastaus #1446 : 13.10.2010 klo 02:24:31 |
|
Tänään päivittyneitä otsikoita on taas ykkössivu pullollaan, joten enpä tiedä, mihin sitä oikein kirjoittaisi. Mutta laitetaan nyt tänne. Itse tuppaan olemaan aika usein hyvinkin yltiöoptimistinen, mutta siltikään tuo Picardin avaama "toivo elää"-otsikko ei juuri nyt jaksa innostaa eikä vakuuttaa, ei sitten yhtään. Totuus lienee se, että Suomen mahdollisuudet EM-kisoihin ovat juuri nyt luokkaa yksi tuhannesta. Joten ajankohtaisempi on ilman muuta tuo nimimerkin "Okan Sakset" otsikko "Pukki pöydälle", jossa matkataan jo vuoden 2016 EM-kisoihin. Itse tosin vilkuilen MM-karsintoihin vielä sitä ennen. Joka tapauksessa nämä karsinnat on ns. pelattu, sillä tuskin mistään löytyy maata, jossa haaveiltaisiin arvokisoista, jos kolmesta pelissä on kasassa nolla pojoa. Saatikka, että kisoihin olisi selvitty moisista lähtöasetelmista. Minimitavoitteen tässä vaiheessa tulisi olla 3 pinnaa, tyydyttävä saalis olisi neljä, ja kuusi pistettä olisi jo sellainen saalis, jolla kisatavoite olisi realistinen. Nyt on vain myönnettävä, että vituiks meni, ja pelastettava se, mitä pelastettavissa on.
Palloliitossa tuskin tällä hetkellä kummoisiakaan juhlatunnelmia on (voi saatanan saatana, jos olisikin). Nyt tehtävänä olisikin paikata se, mitä paikattavissa vielä on. Vaikka rumalta kuulostaakin, niin omasta mielestäni tuo viime hetken Unkarin voittomaali tuntui minusta paremmalta lopputulokselta kuin tasuri. Edellyttäen, että Palloliitto vetää asiasta oikeat johtopäätökset. Nyt jos koskaan on loistava aika etsiä uutta valmentajaa, ja alkaa rakentaa joukkueesta niin valmista sekä kiinnostavaa (talouspuolta ajatellen) kuin mahdollista. Itse olen Baxteria jaksanut puolustaa hyvin pitkään, mutta ei jumalauta näillä tuloksellisilla näytöillä pitäisi olla enää mitään edellytyksiä jatkaa. Minun puolestani marraskuun San Marino-matsi voidaan mennä vielä vaikkapa väliaikaisella koutsilla, ja sitten on reilusti yli puoli vuotta aikaa etsiä pätevää miestä tilalle. Saa olla minun puolestani suomalainenkin, mutta tällä tulee olla valmiita visioita maajoukkueen tilanteesta ja tulevaisuudesta, sekä esittää jonkinlaisia ajatuksia siitä, millaisella taktiikalla Suomi kykenee pelaamaan Moldovan ja Unkarin kaltaisia maita vastaan.
Mitä Baxter ja tämän joukkue ovat sitten tehneet meneillään olevissa karsinnoissa väärin, ts. mikä kaikki on mennyt pieleen:
- Baxter on pääasiassa valinnut oikeita pelaajia (?) "laajaan joukkueeseensa", ts. ne miehet, keitä forumilla on huudeltu, on ennemmin tai myöhemmin myös valittu mukaan. Syynä lienee Suomen sinällään kapea pelaajamateriaali. Jokaisessa pelatussa karsintaottelussa on kuitenkin nähty Stun kyvyttömyys luoda Suomelle toimivaa pelitaktiikkaa. Jos Hodgsonin taktiikka olikin pääasiassa toimiva, ja Royta kritisoitiin lähinnä pelaajavalinnoista, on Stu valinnut usein oikeat pelaajat mukaan, mutta peluuttanut joukkuettaan täysin päättömästi.
- Stuartin peluutus on ollut surullista katsottavaa ja virheistä ei olla opittu. Jos oikein laskin ja muistan, niin Moldovaa vastaan taisi noin puolet joukkueesta pelata väärällä pelipaikalla. Mitä vitun järkeä? Näin monipuolinen Suomen maajoukkue ei yksinkertaisesti ole, ja parempi vaihtoehto olisi laittaa "absoluuttiselta tasoltaan" huonompi pelaaja omalle pelipaikalleen, kuin heitellä kavereita ihan minne sattuu.
- Baxter on suorittanut pelaajavaihtojaan käytännössä ihan päin vittua, eli toisin sanoen ei ole vaikuttanut näkevän lainkaan, mitä kentällä tapahtuu, ja miten pelejä käännetään.
- Sokeillekin on ollut selvää, että Suomen pelaajamateriaalin ylivoimaisesti heikoin kohta on ollut hyökkääjistössä, eli toisin sanoen kärjestä on ollut vaikeaa löytää ketään maalintekoon kykeneviä pelaajia. Olikohan tässä tilanteessa varmasti viisasta lähteä Moldovaa vastaan ilman yhtään hyökkääjää: otteluun, joka olisi käytännössä pakko voittaa? Itse olisin kääntänyt tuon dilemman mieluummin kahden hyökkääjän taktiikaksi, antanut laitapakeille enemmän nousuvapauksia, ja laittanut molempiin laitoihin vähemmän hyökkäysinnokkaat kaverit. Tuota yhden kärjen taktiikkaa on nyt vedetty jo helvetin pitkään, huonolla menestyksellä, ja eiköhän olisi ollut viisaampaa kokeilla kahdella kuin nollalla.
- Suomi pääsi yllättämään Hollannin housut kintuissa syyskuussa, ja loi ekalla jaksolla mainiot 5-6 maalipaikkaa. Oliko varmasti viisasta sallia Hollannin määrätä tempo toisella puoliajalla, ja keskittyä puolustamaan niukkaa tappiota?
- Unkari-ottelussa lähdettiin jälleen kertaa odottelemaan, ja vaikka kalusto riittäisi myös offensiiviseen pelaamiseen, oli Suomi tarpeettoman passiivinen, kuolemanottelussa. Ja jälleen kerran, pelaajia vieraille pelipaikoille. Erikoista oli ilman muuta sekin, että tämän hetken kuumin suomalainen pelaaja, Perparim Hetemaj, ei mahtunut edes vaihtopenkille, ja sinne otettiin esim. Tintti Johansson, jota tuskin edes ajateltiin kentälle heitettävän.
Pelaajistosta vielä jotakin:
- Ensimmäisenä ja tärkeimpänä se seikka, että mikä perkele siinä on, että lähes kaikkien suomalaisten pelaajien taso putoaa siirryttäessä seurajoukkueesta maajoukkueeseen? Johtuuko se (mukamas) paineista, lehdistön ja yleisön (mukamas) tarpeettoman kovasta kritiikistä, haluttomuudesta pelata maajoukkueessa, huonoista väleistä valmennusjohtoon, epäonnistuneesta taktiikasta, huonosta joukkuehengestä vai siitä, etteivät pelaajat itsekään usko arvokisapaikkaan? Itse tulee usein kallistuttua lauseen "sellainen maajoukkue kuin kansa ja kannattajansakin", mutta toivoisin, että taustalla voisi olla joku muukin selitys. Näistä karsinnoista on vaikea nimetä yhtään pelaajaa, joka olisi pelannut ns. omalla tasollaan tai jopa parantanut Huuhkajissa - kenties Väykkä tai Kappe Hämäläinen voisi kelvata? Ja edellisissä karsinnoissa ihan sama juttu.
- Maalivahtipeli meni tällä kertaa jokseenkin poskelleen. Jässi ei tosiaankaan osoittautunut ihmemieheksi Ottoon verrattuna, sillä Otolla on noista peleistä hyviäkin suorituksia, ja Jässi jäi mieleen lähinnä pahasta virhearviostaan ekassa Unkarin maalissa.
- Sami Suuri on vastenmielinen asia kritisoitavaksi. Varmaan suurin osa foorumisteista on kanssani samaa mieltä siitä, että Hyypiä on Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras jalkapalloilija, ja vielä viime kaudella legenda oli (esim. Kicker-arvioiden mukaan) Bundesliigan paras puolustaja. Mutta itse en jaksa muistaa, koska Hyypiä olisi viimeksi pelannut todella hyvin maajoukkueessa. Moldovaa vastaan Hyypiä oli Suomen huonoin pelaaja. Tuo vuoden mittainen miettiminen ja joukkuetreeneistä sivussaoleminen ei varmasti tehnyt hyvää Samin pelitasolle, ja itse olen vahvasti sitä mieltä, että Hyypiä teki väärän päätöksen jatkaessaan pelaamista vielä näissä karsinnoissa. Huonosti motivoitunut kapteeni ei auttanut Suomea nyt yhtään, ja kuulosti saatanan rumalta nämä haastattelut, jossa mies jo ennen peliä ajatteli ja myönsi ajattelevansa pelaavansa (tappiollista) jäähyväisotteluaan. Jumalauta, kapteenina.
- Mako Heikkinen, niin hieno mies kuin onkin, pelasi kyseiset karsinnat väärällä pelipaikalla ja jätti huonon kuvan itsestään. Oli silti viime vuosina Tintin ohella yksi Suomen valopilkkuja, ja olisi edelleen saattanut loistaa esim. Sparvin paikalla. Nyt lähtee vähän "väärästä ovesta" ulos.
- Peetu Pasasenkin motivaatiota minun tekee mieli epäillä. Peetu on Bremen-fanien yksi pitkän linjan suosikkipelaajista, ja valmentaja-Schaafin luottomiehiä jo siitäkin syystä, että kykenee pelaamaan useaakin pelipaikkaa. Mutta miten vitussa jalka nousee noin hitaasti, motivaation vai kunnonko puolesta? Jos (ja toivottavasti kun) kyseessä on jälkimmäinen, niin Pasanen lenkille ja vähän äkkiä.
- Sparv nousi jostain kumman syystä Baxterin luottonappulaksi. Hyvä ja lupaava kaveri, mutta ehkä vakio-avauksen paikka oli toistaiseksi kuitenkin liikaa.
- Porokara ja Sjölund ovat aina välillä osanneet väläytellä hienostikin (ensimmäinen lähinnä seura- ja toinen maajoukkueessa), mutta mikä pakko oli mahduttaa molemmat yhtäaikaa kentälle?
- Tintti Johansson oli Moldova-pelin huonoin suomalainen yhdessä Hyypiän kanssa, ja olkoonkin, että oli Stu:n ensimmäisessä projektissa Suomen kenties paras pelaaja, alentuneesta sarjan tasosta tai jostain muusta syystä johtuen Tintti oli nyt surkea, ja samalla Baxterin sokean pelisilmän ilmentymä. Symppis-pelaaja, joka on tehnyt paljon palveluksia Suomella, mutta nyt ei natsannut, vaan aika ajoi jo Jonatanin ohi.
Jotain positiivista:
- Miklu osoitti, että kykenee edelleen maalintekoon
- Baxter antoi (aikanaan) hyviä haastatteluja, mutta eipä silti osannut soveltaa ajatuksiaan käytännössä
- Otto F. yllätti positiivisesti, samoin Kappe H.
Näin ollen näkisin näiden karsintojen tulevien seitsemän pelin ajaksi seuraavat neljä tavoitetta:
1) Löytää joukkueelle osaava, pätevä, uskalias ja kiinnostava valmentaja, joka palauttaa joukkueen luoton itseensä sekä yleisön luoton joukkueeseen, kehittää joukkueelle toimivan pelitavan ja uskaltaa nuorentaa joukkuetta samalla kasvattaen toimivan rungon syksyllä 2012 alkaviin MM-karsintoihin.
2) Ajaa monta lupaavaa pelaajaa sisään, antaa näille aikaa sekä ymmärrystä, jos kaikki ei heti menekään nappiin, ja ennen kaikkea soata peluuttaa pelaajia näille parhaiten sopivilla pelipaikoilla
3) Palauttaa suomalaisen jalkapalloyleisön luottamus joukkueeseeen, ts. luoda joukkueesta mahdollisimman kiinnostava.
4) Kerätä tulevista seitsemästä ottelusta riittävästi pisteitä estämään Suomen putoaminen MM-arvontoihin vitoskoriin, ja taistella mahdollisimman kauan paikasta myös arvontojen kolmoskorissa. Minimitavoitteen tulisi olla 9 pistettä (jolla kenties säilytään nelosessa, ja projektin voisi sanoa menneen hyvin, jos kyettäisiin 12-15 pisteeseen.
Sille en itse näe enää mitään mahdollisuutta, että Baxterin annettaisiin antaa jatkaa joukkueen luotsina. Kisahaaveet tuli ja meni, ja seuraaviin karsintoihin ei varmasti haluta lähteä enää saman viiksiniekan kanssa. Joten nyt jos koskaan on oikea aika antaa uuden miehen yrittää ja ajaa uutta runkoa sisään. Rahaahan tässä hankkeessa paloi, vaan eipä sille mitään mahda. Homma haisee toiselle mantereelle asti siltä, että joukkueella ei ole luottoa Baxteriin, eikä Baxterilla kisapaikkaan. Joten miksi enää projektia jatkettaisiin. Annetaan huonosti motivoituneiden pelaajien (Hyypiä, Pasanen, Johansson, Jääskeläinen) mennä, ja otetaan tuoretta virtaa tilalle.
Palloliitolta toivoisin kuitenkin sitä elettä, että jossain vaiheessa konkarit voitaisiin vielä hyvästellä. Jos joku keväinen höntsä Färsaaria vastaan löytyisi, jotta kansa voisi Tihisen, Kallion, Kolkan, Jässin, Enckelmanin, Shefkin, Heikkisen, Tintin, Hyypiän ja ennen kaikkea KUNINGAS Litmasen hyvästellä. Hienoja pelaajia kaikki, ja kiitos heille jokaiselle kaikista palveluksistaan Suomen maajoukkueen paidassa. Nyt vain kävi niin murheellisesti, että tämä kisajuna meni, ja eipä taida auttaa muu kuin uusi alku.
Hahmottelen tähän samalla jo runkoa MM-karsintoihin 2014, jotka siis alkavat syksyllä 2012. Sulkeissa pelaajien iät karsintojen alkaessa. Lihavoituna ne, joiden mielestäni pitäisi muodostaa joukkueen runko näiden karsintojen lopun aikana:
Maalivahdit:
- Lukas Hradecky (22) - Torjuntavastuuta voisi hyvin antaa jo näissä karsinnoissa, tulevaisuuden luottomiehiä.
- Jukka Lehtovaara (24) - Maalin suulle jo jompaan kumpaan peliin San Marinoa vastaan, tulevaa ulkomaille siirtymistä odotellessa.
- Otto Fredriksson (31) - Junnujen kehityksestä riippuen tulevien karsintojen ykkös-, kakkos- tai kolmosvahti.
- Tomi Maanoja (25) - Jalka alkaa olla kunnossa, mutta onko "Psykon" psyyke? Tuleva seurasiirto uran kannalta tärkeä.
- Anssi Jaakkola (25) - Kaiken mennessä nappiin nousee Prahassa vielä ykkösvahdiksi. Jokerikortti.
- Niki Mäenpää (27) - Jos ottaisi uuden kehitysharppauksen, voisi vielä mahtua veskaritrioon.
Laitapakit:
- Jukka Raitala (23) - Kentälle mielellään jo San Marino-peleihin. Tulevan projektin vastuunkantaja?
- Veli Lampi (28) - Lammen tulisi olla loppukarsintojen tärkeimpiä projekteja. Riittääkö taso, kehittyykö?
- Ville Jalasto (26) - Saa isoa luottoa Norjan liigassa, mutta ei ole vielä saanut kunnon näyttöpaikkaa Huuhkajissa.
- Petri Pasanen (31) - Jos Pasanen jatkaa samaan malliin kuin toistaiseksi näissä karsinnoissa, laittaisin eläkeputkeen. Taistelutahtoa?
- Kari Arkivuo (29) - Karia vasta muovataan laitapakiksi, mutta jos peli kulkee, voisi kokeilla, ja kenties käyttöä Jugin stunttina?
- Mikko Sumusalo (22) - Toinen vaihtoehto Jugin varamieheksi tulevaisuudessa. Mutta aluksi vielä Pikkuhuuhkajien mukana.
Topparit:
- Niklas Moisander (26) - Seuraavasta pelistä alkaen Nikke tulisi päästää omalle pelipaikalleen. Seuraavan projektin kulmapalanen.
- Jonas Portin (25) - Heti, kun tervehtyy, niin kokeiluun topparina. Aineksia isoon rooliin?
- Joona Toivio (23) - Kentälle jo San Marinoa vastaan kenties? Taisteluun topparin tontille jo ajateltua nopeammin,
- Tuomo Turunen (25) - On taas päässyt vastuuseen Ruotsissa. Jos kehittyy, kisaa topparin paikasta jatkossa.
- Paulus Arajuuri (24) - Yksi ehdokas topparin tontille loukkaantumisten sattuessa.
- Juhani Ojala (23) - Ojalakin mieluiten jo pian näytille. Sopisi kypsyttää vastuuseen, jos ei muiden kohdalla kehitystä tapahdu.
Peetu Pasanen varamiehenä, jos junnujen kantti ei vielä kestä.
Puolustavat keskikenttämiehet:
- Roman Eremenko (25) - Roman kausikorttia avaukseen en kyseenalaista, myös tulevien karsintojen avainmies.
- Kasper Hämäläinen (26) - Kappea voisi hyvin kokeilla pian myös tällä pelipaikalla, saattaisi olla juuri sopiva tontti jatkossa.
- Tim Sparv (25) - On jo nyt saanut vakkarin avaukseen, jokseenkin ansioitta. Edelleen lupaava, ja saa puolestani tuon kausarin lunastaa.
- Mehmet Hetemaj (24) - Jos loukkaantumisia tulee, niin jo näissä karsinnoissa rinkiin. Muuten seuraillaan kehitystä.
- Teemu Tainio (32) - Voi edelleen olla joukkueen tärkeimpiä pelaajia, jos sattuisi pysymään terveenä. Pidetään mielessä ja ringissä.
- Juska Savolainen (29) - Edelleen hätävarana loukkaantumisten sattuessa, ja jos nuoret eivät kehity. Seurasiirtoa odotellessa?
- Sakari Mattila (23) - Paljon pitää petrata, että rinkiin mahtuu, mutta pidetään mielessä
- Medo (24) - Todellinen jokerikortti, jos pelilupa-anomus sattuisi menemään läpi
Väykkä varamiehenä, jos olisi hyödyllisempi tällä pelipaikalla.
Vasemmat laitalinkit:
- Daniel Sjölund (29) - Puolustavampi vaihtoehto laitaan. Toivotaan terveyttä. Nostaa usein tasoaan Huuhkajissa.
- Roni Porokara (28) - Hyökkäävämpi vaihtoehto. Väläytellyt upeasti, mutta taso heittelee. Ehkä hyvän siirron myötä (Hollanti) taso vakiintuu?
- Juha Hakola (24) - Tuskin on vielä yhtä valmis isoon vastuuseen kuin ym. herrat, mutta hiljalleen rinkiin.
Oikeat laitalinkit:
- Perparim Hetemaj (25) - Isoon vastuuseen jo seuraaviin peleihin. Toiv. seuraavien karsintojen avainmies. Isoin hyöty tällä paikalla?
Varalla juuri nyt Kappe tai Hakola.
Pelintekijät:
- Mika Väyrynen (30) - Jos pysyy terveenä ja saa seurassaan luottoa, kenties avainroolissa tulevissa karsinnoissa?
- Aleksei Eremenko Jr. (29) - Osoittaa tärkeytensä joukkueelle aika ajoin. Vastustajasta riippuen jopa avaukseen.
- Riku Riski (23) - Penkille kasvamaan korkoa ja aikuisten kanssa treenaamaan jo pian?
- Rasmus Schüller (21) - Antaa kypsyä toistaiseksi Pikkuhuuhkajissa, mutta kehityksen myötä jo pian "aikuisiin"?
Kärkimiehet:
- Mikael Forssell (31) - Miklu lienee edelleen ykköskärki, ainakin näissä karsinnoissa. Jyvä löytymässä?
- Paulus Roiha (32) - Ennen kuin junnut kypsyvät vastuuseen, lienee Ruotsissa osuva Paukkukin käypä vaihtoehto vastuuseen
- Teemu Pukki (22) - Suomifutiksen messiaalta odotetaan nyt näyttöjä ja/tai hyvää seurasiirtoa
- Roope Riski (21) - Uusi Messias voi päästä jo piankin vastuuseen. Penkillä tuskin kannattaa silti molempia junnuja homehduttaa, kun mahtuvat U21:eenkin.
- Akseli Pelvas (23) - Kolmas junnuvaihtoehto, jota voidaan kierrättää mukana, jos ja kun U21:lla tärkeä peli.
Sääliksi käy Kuningasta, Sammyä ja vanhoja staroja, kun koskaan ei tärpännyt, mutta näillä näytöillä en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sukupolven-, ja valmentajanvaihdoksen. Mursu, Hodari ja Disco-Stu aikailivat projektejensa kanssa sen verran paljon, että kuten kuvasta näkyy, yksi "pelaajasukupolvi" saatettiin jo ehtiä hukata. Joten aika radikaaliltahan tuo nuorennus vaikuttaa, mutta vallitsevassa tilanteessa se on mielestäni paras tulevaisuudennäkymä. Näille kavereille tulisi antaa sekä vastuuta että kärsivällisyyttä, ja jospa tästä taas muutaman vuoden päästä hyvä tulisi.
|
