Joukkue EM-2012-karsinnoissa

[betluck]

Ei tämän kanssa pakko ole eri mieltä olla, mutta vaikea on tälläkin miehityksellä nähdä, mistä ne maalit tulevat.

Pulustuslinja kun on pelkkiä toppareita ja laitapelaajatkin ainakin seurajoukkueroolitukseltaan ennemmin puolustavia kuin hyökkääviä, vaikka molemmilla taitoa ja näkemystä toki onkin. Eri asia on sitten se, onko mitään järkeä peluuttaa Romaa laidassa. Ehkä se, näin äkkiä ajateltuna, että koska olisi pitempiä aikoja pallosta pois, veljessyöttely vähenisi. Mutta silti: keskikentän moottori laidalla? Ja jos Tainio todella ei ole käytettävissä, tilalle tullee Mako, jolloin keskikenttä on aavistuksen jalattomampi.

Se positiivinen täytyy tästä silti mainita, että pulustuslinjan yläpuolella ei ole tässä yhtään puujalkaa.

Silti: vaikea uskoa että palloa rakastavat Roma ja Perpa pitäisivät leveyden.

Roma laidassa? En usko.

Perpa laidassa? Ehkä, mutta miehestä voisi saada enemmän irti hieman monipuolisemmassa roolissa.

Ja mitä Losa-Forssell -duoon tulee, pitäisi olla aloituksessa, mutta varmuutta siitä, että Losa pelaa parhaalla tasollaan ja Twiklu tekee edes muutaman terävän ja oikea-aikaisen liikkeen (puhumattakaan viimeistelystä) ei ole kellään.

Mutta kuten sanoin: ei tämä aloitus ihan katastrofi olisi. Liikaa vain miehiä itselleen vierailla pelipaikoilla.

Roman on kuitenkin seurajoukkueessaan tälläkin kaudella osan peleistä pelannut laidassa ja saanut siellä jopa tehoja aikaan. Vasemmalla Perpan vaihtoehdot ovat kuitenkin lähinnä Daja ja Porokara, joista ensimmäinen on vähän Perpan tyyppinen pelaaja (seurajoukkueessaan keskemmällä) ja jälkimmäinen täysi turhake. Oikealle laidalle taas Romanin lisäksi voisi laittaa Kapen tai Väyrysen, jotka myös olisivat siellä väärällä pelipaikalla. Meillä ei ole ainuttakaan "oikeaa" kelvollista laituria, joten on pakko tyytyä sijaisratkaisuihin. Perpa ja Roman olisivat näistä mielestäni se kyvykkäin kombinaatio, kun keskelle löytyy vielä heidän lisäkseen kaksi suht samantasoista moniosaajaa.

Laitapakkien nousuista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Köpi ei ole vasemmalle yhtään Moisanderia hyökkäävämpi vaihtoehto ja oikealle Lampi taas olisi molempiin suuntiin Pasasta kehnompi veto.

[rupsupylly]

Jotakin tämänkaltaista perustelua odottelinkin, ja siksi ymmärtäisin tämän ryhmityksen ihan ok.

Sillähän ei tietenkään ole paskankaan väliä, mitä forumisti ymmärtää tai ei, mutta tuohan se pelin seuraamisen aika paljon lisää, jos pystyy näkemään, mitä valmennusjohto on valintoja tehdessään ajatellut. Samalla saunapuheet jäävät vähemmälle, jos pelissä on nähtävissä joku idea, ja vielä jos muutoksia pystytään tekemään pelin sisälläkin.

Itse näkisin silti mieluummin laitapakkeina laitapakkeja, ja tällöin tasapaino pitäisi etsiä ylempää, eli keskikentältä ja laidoista. Vasemmalla tähän olisi luonnollinen mahdollisuuskin peluuttamalla Raitalaa ja Perpaa; Perpa on Bresciassa pelannut tod kurinalaisesti ja energisesti, ja jos Raitalan kanssa homma toimisi, vasemmalla olisi nopeutta, pallotaitoa ja ihan kohtalaisesti pulustusvarmuuttakin.

Oikealla tilanne on hankalampi, ja vaikka mielelläni edelleen näkisin Lammen laitapakkina ja Peetun paremmalla paikallaan eli topparina, on toisaalta ihan perusteltua hakea topparit muualta ja peluuttaa Peetua seurajoukkueestakin tutulla paikalla (Peetullehan Bremenissä maistuu suurin piirtein kaikki, ja silloin tällöin myös penkki).

Keskikentän ryhmitys on sitten asia erikseen.

Yleisesti näkisin kuitenkin mieluusti nopeita ja taitavia jalkoja kentällä nykyistä enemmän. Suomi ei ole Brasilia, ja siksi Suomen tapauksessa se tarkoittaisi samalla virhealttiuden kasvamista (esim. Lampi), mutta näiden karsintojen alun perusteella ketään ei voi penkittää virhealttiuden takia, sillä kentälle ei tällöin saataisi edes maalivahtia.

E: Lisättäköön vielä, että näkisin mieluusti Perpan kentällä, mutta keskikentän roolitusta pitäisi vähän miettiä. En näe Perpaa pystyyn juoksevana laiturina, eikä niitä juoksuja ole tarjolla juuri muualtakaan. Yksi kunnon kärki auttaisi tässä ehkä; voitaisiin ainakin pelata kahdella kotona ja pulustaminen Suomea vastaan ei olisi niin helppoa. Porokaran ilmeisesti ainoa vahvuus kohtalaisen viimeistelytaidon lisäksi (huom. sanoin kohtalaisen, en hyvän) on kyky juosta suoraan, ja oikein hyvänä päivänä (Belgia) oikea-aikaisestikin. Jonkun pitää tehdä sekin duuni, jos linjojen väliin halutaan tilaa.

[Ismo_L]

Oon seurannu aika paljo Brescian pelejä tällä kaudella, pitkälti sen takia ku Perpa on lyöny sielä läpi. Brescia on pelannu lähes kaikki ottelut puolustusvoittosella 4-3-1-2 systeemillä, jossa 7 alinta miestä keskittyy lähes täysin puolustamiseen ja kolme ylintä pelaajaa operoi hyökkäyspeliä varsin vähäisellä keskikentän tuella. Pelitapa on (ainaki Brescian tapauksessa) hyvässä tasapainossa koko ajan ja ylivoimahyökkäyksiä vastustajat ovat saaneet Bresciaa vastaan todella vähän. Tämän pelitavan ongelmahan on se, että maalipaikkojen luonti käytännössä 3 miehen voimin voi tuottaa ongelmia.
Näitä pelejä seuratessa on tullu mieleen, että tämänkaltainen taktiikka voisi sopia Suomen maajoukkueelle loistavasti.
Toki juuri tuo maalipaikkojen luonti ja niiden harvojen paikkojen käyttäminen tuossa eniten epäilyttää, mutta uskoisin kuitenkin, että tämä voisi toimia (ainaki paremmin kuin nykyinen systeemi)

Kokoonpanon rakentaisin tällä tavalla:

                                 Fredrikson

   Lampi            Pasanen   Moisander        Raitala

             Eremenko       Heikkinen       Hetemaj

                               Eremenko jr.

                            Kuqi        Forssel


Tämä siis sillä oletuksella, että Hyypiä ja Tainio eivät ole käytettävissä. Lammen paikalle voisi ainakin höntsymaaotteluissa koittaa Jalastoa tai Rotenbergia, koska Lampi ei oikein vakuuta.

[rupsupylly]

      Fredrikson

   Lampi            Pasanen   Moisander        Raitala

             Eremenko       Heikkinen       Hetemaj

                               Eremenko jr.

                            Kuqi        Forssel

Tämä nyt sitten onkin melko mielenkiintoinen visio.

Niin kaukana nykyisestä avauksesta, että ehdottomasti haluaisin nähdä tämän käytännössä ennen kuin lyttään. Enkä edes tiedä, lyttäisinkö.

Juuri tästä mielestäni on kysymys: pelitapa on löydettävä keskikentältä, koska sinne on tarjontaa, ja pallotaitoa pitäisi olla jotakuinkin kaikilla paikoilla. Muutoinkin, jos halutaan pelata modernia rakkikoirafutista, tämänkaltainen formaatio antaisi siihen mahdollisuuden.

Toimivuudesta en ole sitten niin varma.

Mutta näitä avauksia tarvitaan.

Nyt olisi paikka kokeilla jotakin tämänkaltaista. Toki on kyseenalaista, että tässä avauksessa viime aikojen soturi Väykkä ei mahtuisi kentälle, mutta toisaalta tässäkin kyseessä on roolitus. Jokaiselle paikalle pitää löytää paras mahdollinen mies, ja on ihan perusteltua laittaa pohjalle Mako ennen Väykkää ja ylös Losa ennen Väykkää. Vaihtomiehenähän Väykkä olisi loistava kummalle tahansa.

[Nahkakostaja]

Komppaan edellisiä. Nykyinen pelitapa tuntuu olevan aivan fundamentaalisesti rikki ja tarvitaan jotain radikaalisti erilaista.
Pelitavan pitäisi pystyä maksimoimaan omat vahvuudet ja minimoimaan heikkoudet. Tämän voisi kuvitella onnistuvan nimenomaan niin, että yritetään saada 11 parasta pelaajaa yhtäaikaa kentälle ja rakennetaan pelitapaa sen mukaan.
Omassa päässäni on pyörinyt vähän toisenlainen variaatio tuosta samasta "joulukuusesta":

                  Forssell
   
    Eremenko Jr.      Väyrynen

Perpa    Tainio/Heikkinen     Eremenko

------4 :n p u l u s t u s l i n j a------

Puolustussuuntaan ylivoimaa. Sumputetaan keskialueelta syöttösuunnat, pakotetaan vastustaja hieromaan poikittain. Vastustajan yrittäessä pelata linjojen väliin, tarjotaan kovaa prässiä kahdella pelaajalla. Kärjen alapuolella pelaava kaksikko saa suhteellisen vapaan roolin. Uskoisin, että suomen nykyisistä keskikenttäpelaajista Losaa ja Heikkistä lukuunottamatta kaikki pystyvät mihin tahansa rooliin keskikentällä tässä muodostelmassa.
Näin siis puolustaessa ja kovempia maita vastaan.
Kun palloa pystytään pitämään, muuttuu kuvio hyökkäyssuuntaan:
Ylemmät keskikentät (ainakin toinen kerrallaan) tunkevat ylös tukemaan kärkeä, laitimmainen pelaaja alimmasta kolmikosta nousee ylemmäs tämän tilalle. Laitapakit saavat nousta (yksi kerrallaan). Keskimmäinen puolustava kk-pelaaja toimii ankkurina, tukee linjaa ja paikkaa laitapakkeja.

[Ismo_L]

Toki on kyseenalaista, että tässä avauksessa viime aikojen soturi Väykkä ei mahtuisi kentälle, mutta toisaalta tässäkin kyseessä on roolitus.

Väykkä jotenki unohtui tota viestiä kirjottaessa. Olisi varmasti käyttökelponen peluri oikeastaan millä tahansa keskikentän paikalla.

[Antonio Conte]

Porokara

Porokaran asema maajoukkuelaiturina on sikäli yllättävä, että puhtaasti taitojensa puolesta hän ei yksinkertaisesti ole maajoukkuetasoa. Hänen nousuaan maajoukkueen avainpelaajaksi ovat merkittävästi auttaneet muiden luontaisten laiturivaihtoehtojen liki totaalinen puute sekä luontaisten hyökkäävien vasenten laitapuolustajien puute Janne Saarisen a-maajoukkueuran (ilmeisen) päätöksen jälkeen. Näistä syistä  maajoukkueessa oli huutava tarve edes välttävän tasoiselle laiturille. Tämän tarpeen Porokara täytti hyvin – hän oli erittäin hyödyllinen pelaaja maajoukkueelle viime karsintojen lopussa tuodessaan luontaista leveyttä vasemmalle laidalle ja hoitaen puolustusvelvoitteensa vähintään kelvollisesti.

Porokaran rooli ja merkitys maajoukkueelle on kuitenkin  muuttumassa. Unkari-ottelun perusteella Suomella on vihdoin jälleen käytettävissään maajoukkuetason vasen laitapuolustaja – Moisanderin laadukkaat nousut erityisesti ottelun ensimmäisellä puoliajalla osoittivat, että hän kykenee hyvin pelaamaan kyseisessä roolissa suurin piirtein tasavahvoja joukkueita vastaan. Moisanderin vahvaa esitystä edesauttoi Porokaran kohti keskustaa kaventamalla hänelle luoma tila. Kaventamisen myötä Porokara ei kuitenkaan päässyt juuri käyttämään omia vahvuuksiaan ottelun aikana. Rooliin, jossa Porokara pelasi Unkari-ottelun Suomella on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, kuten monipuolisempi Sjölund tai Eremenko junior (mikäli osoittaisi edes hieman puolustushalukkuutta). Näin ollen Porokara on jäämässä vasemman laiturin tontilla varamiehen rooliin.Lisäksi hän on edelleen käyttökelpoinen otteluissa, joihin Suomi lähtee altavastaajana tai puolustamaan eikä laitapuolustajia nosteta yhtä rohkeasti ylös.

Mikäli Suomi aikoo jatkosskin rakentaa merkittävän osan hyökkäyksistään hitaasti, se tarvitsee vähintään toiselle laidalle luontaisen laiturin tai laitahyökkääjän, kuten aiemmin tähän ketjuun kirjoittamassani viestissä totesin. Porokaran tiputtaminen vasemman laiturin paikalta siirtää ongelman oikealle laidalle. Oikean laitapuolustajan paikalla pelanneet Pasanen ja Lampi eivät ole viime aikoina kykenneet yhtä vahvoihin esityksiin hyökkäyssuuntaan kuin Moisander vasemmalla. Voimakkaasti hyökkäyksiä tukemaan nousevan Lammen kohdalla kompastuskiveksi on noussut keskitysten luokaton taso, kun taas kokeneen ja puolutuspäässä varmemman Pasasen rasitteena ovat loukkaantumiset ja tarve myös topparin rooliin.

Vaihtoehtoja oikeaksi laituriksi on useita, mutta kaikissa on jokin merkittävä vika:

• Hollanti-Suomi -ottelun toisella puoliajalla ja Unkari -ottelun alussa Roni pelasi oikealla laidalla – heikoin tehoin. Hän ei missään vaiheessa näyttänyt kokevan pelipaikkaa omakseen.
• Aiemmin oikeana laiturina käytetyt Johansson ja Roiha ovat luonteeltaan hyökkääjiä ja näin ollen taipuvaisia kaventamaan keskustaan.
• Kolkan viime vuosien esitykset jakavat mielipiteitä, eikä valinta varsinaisesti edesauttaisi tapahtunutta nuorennusleikkausta. Kolkka on myös pelannut viime aikoina seurajoukkueessaan usein keskikentän oikeanpuolimmaisena pelaajana 4-3-3:ssa laitahyökkääjän sijaan.
• Nuoret Hakola ja Ojala olisivat luontevia valintoja rooliin, mutta valitettavasti heidän kehityksensä ei ole jatkunut toivotun kaltaisena.
• Eremenkot ja Väyrynen (joka itse asiassa pelasi suuren osan Unkari-ottelusta oikealla laidalla vaihtaen usein paikkaa Sjölundin kanssa) ovat kelvollisia vaihtoehtoja, mutta mielestäni hyödyllisempiä kentän keskustassa. Samoin sinänsä pirteästi esiintynyt Hämäläinen, jonka kestävyydessä ainakin Hollanti -ottelun perusteella on roimasti parantamisen varaa.

Erittäin mustana hevosena oikean laiturin tontille haluan nostaa Veli Lammen. Hodgsonin karsintojen aikaan forumkirjoituksissa epäiltiin nuoren ja lupaavan Lammen vähäisten peliminuuttien syyksi sitä, että Hodgson olisi nähnyt hänet liian hyökkäävänä vaihtoehtona laitapuolustajaksi. Sen sijaan hänessä voisi (samaisen epäilyn mukaan) olla erittäin puolustavaksi laituriksi.

4-3-1-2

Olen itsekin leikkinyt usein ajatuksella 4-3-1-2 -muodostelmaan siirtymisestä. Kahden viime kauden aikana 4-3-1-2- ja 4-4-2-timantti -ryhmityksiä on käytetty menestyksekkäästi ainakin Portugalin, Italian, Hollannin, Belgian ja Saksan pääsarjoissa – omien havaintojeni mukaan ryhmityksen käyttö on tällä kaudella ennestään yleistynyt. Koska muodostelma ei sisällä perinteisä laiturita, sitä saattaisi äkkiseltään pitää oivana ratkaisuna Suomen tilanteessa olevalle joukkueelle.

Vaikka pelkät numeroyhdistelmät eivät välttämättä kerro joukkueen pelitavasta mitään, liittyy niihin usein tiettyjä luonteenomaisia vahvuuksia ja heikkouksia. 4-3-1-2 -on lähtökohtaisesti varsin tasapainoinen. Neljä pelaajaa kentän keskustassa tarjoaa mahdollisuuden pallonhallintaan ja tarjoaa mahdollisuuden ottelun tukahduttamiseen toivotussa tilanteessa, kun taas kahden (mieluiten nopean) hyökkääjään käyttö puolestaan tekee siitä 4-2-3-1 -ryhmitystä sopivamman vastahyökkäyspeliin (monipuolisuus on tosin myös 4-2-3-1 -muodostelman vahvuuksia sen helpon ja nopean muokattavuuden ansiosta). 4-3-1-2 ei siis sido käyttäjäänsä pallonhallintapeliin kuten 4-2-3-1 (Sir Alex Fergusonin mukaan pallonhallinnan voittaminen on aina tavoitteena 4-2-3-1 -ryhmitystä käytettäessä). Oikein käytettynä keskikentän laitapelaajien juoksumäärä jää vähäisemmäksi kuin perinteisten laitureiden (prässäämisestä 4-4-2-timantti -muodostelmaa käyttäen on käyty keskutelua tässä ketjussa).

4-3-1-2 -ryhmitystä käytettäessä leveyden tuominen jää entistäkin enemmän laitapuolustajien harteille. Menestyksekkäästi ryhmitystä käyttäville joukkueille ovatkin luonteenomaisia erittäin hyökkäävät laitapuolustajat. Myös hyökkääjät voivat toki vastata leveyden tuottamisesta – energinen ja mielellään laidalle levittävä Hermanni Vuorinen voisi olla arvokas tässä roolissä. Laitapeli tuottaa haasteen myös puolustuspäässä – vastustajan laitapuolustajille ei ole luontaista merkkaajaa. Milan on tällä kaudella pyrkinyt ratkaisemaan ongelman siten, että hyökkääjät ovat pallonmenetyksen jälkeen levittäneet laidoille tarkoituksena kiinnittää laitapuolustajat alas – heikolla menestyksellä. Yleisempi ratkaisu on jättää pallollisen laitapuolustaja prässäys keskikentän laitapelaajien tehtäväksi. Tällöin ryhmitys on altis nopeille puolenvaihdoille, joiden katkominen vaatii trequartistalta puolustustietoisuutta. Trequartistan rooli 4-3-1-2 -ryhmitystä käyttävän joukkueen hyökkäyspelissä on korostunut – hänet pimentämällä koko joukkueen peli saadaan helposti sekaisin. Lisäksi on huomattava, että ryhmityksen yleistymisestä huolimatta  vain harva maajoukkueen käytössä olevista pelaajista pelaa kyseisellä ryhmityksellä seurajoukkueessaan. Tekijä on merkittävä puhuttaessa maajoukkueesta, jonka yhteisten harjoitusten määrä ennen ottelua on vähäinen.

Idea 4-3-1-2 -muodostelman käyttöön siirtymisestä ei ole suoralta kädeltä tyrmättävissä. Se tarjoaa lukuisia mahdolisuuksia, mutta myös merkittäviä haasteita – kuten kaiki muutkin muodostelmat. Onnistuneesti käytettäessä 4-3-1-2 voi tarjota myös pienemmille joukkueille mahdollisuuden menestykseen, kuten Mainz on alkukaudesta osoittanut.

[OttoMan]

Idea 4-3-1-2 -muodostelman käyttöön siirtymisestä ei ole suoralta kädeltä tyrmättävissä. Se tarjoaa lukuisia mahdolisuuksia, mutta myös merkittäviä haasteita – kuten kaiki muutkin muodostelmat. Onnistuneesti käytettäessä 4-3-1-2 voi tarjota myös pienemmille joukkueille mahdollisuuden menestykseen, kuten Mainz on alkukaudesta osoittanut.

4-3-1-2 on varmasti toimiva taktiikka altavastaajalle, mutta hieman ehkä kyseenalainen valinta Suomelle tällä hetkellä. Merkittävämpänä puutteenä kärkipelaajat, joissa laatu ei riitä edes yhteen mitat täyttävään vaihtoehtoon tällä hetkellä. Kärkien pitäisi tässä taktiikassa pystyä pitämään palloa ja luomaan aktiivisesti tilaa ja tilanteita. Lisäksi vaikka Losa ajoittain onkin loistanut, niin voi jäädä aika toimettomaksi kärkien alapuolella jos/kun tempo on kovempi kuin Ylämailla. Kolmeksi puolustavammaksi keskikentäksi realistisia ja toimivia vaihtoehtoja onkin sitten useampia. Mutta, ei kait se tällä taktiikalla voi ainakaan huonommin mennä kuin tähän mennessä näissä karsinnoissa.

[Tresor]

4-3-1-2 on varmasti toimiva taktiikka altavastaajalle, mutta hieman ehkä kyseenalainen valinta Suomelle tällä hetkellä. Merkittävämpänä puutteenä kärkipelaajat, joissa laatu ei riitä edes yhteen mitat täyttävään vaihtoehtoon tällä hetkellä. Kärkien pitäisi tässä taktiikassa pystyä pitämään palloa ja luomaan aktiivisesti tilaa ja tilanteita. Lisäksi vaikka Losa ajoittain onkin loistanut, niin voi jäädä aika toimettomaksi kärkien alapuolella jos/kun tempo on kovempi kuin Ylämailla. Kolmeksi puolustavammaksi keskikentäksi realistisia ja toimivia vaihtoehtoja onkin sitten useampia. Mutta, ei kait se tällä taktiikalla voi ainakaan huonommin mennä kuin tähän mennessä näissä karsinnoissa.

Tuo ylempänä esitetty 4-3-1-2 vaihtoehto toimisi mainitsemistasi Ere-syistä paremmin näin:

                       Fredrikson
   Lampi            Pasanen   Moisander        Raitala
             Eremenko       Heikkinen       Hetemaj
                               Väyrynen
                                          Eremenko jr.
                                Forssell

Ere pääisis vapaaseen rooliin ja Väyrynen saisi yläpuolelleen tarvitsemansa kaksi pelaajaa. Ongelmiahan olisi tässäkin erityisesti laidoissa, koska kovia vastaan Perpa ja Roma joutuisivat aika paljon tukemaan pakkeja, ja kun kumpikaan ei ole mikään kiituri, laitanousut, ainoa keino nopeaan hyökkäykseen, jäisivät todella vähiin. Siksi tuonne kaipaisi kipeästi yhtä edes jonkinlaista laitajuoksijaa tyyliin Porokara tai Johansson. Mutta sitten oltaisiinkin jo pian nykyisessä Stu-pallossa.

[Maakuntasatraappi]

Taitaapi olla niin, että Hetemajn voi laskea spekulaatioista pois niin kauan kuin Baxter on puikoissa. http://www.hs.fi/urheilu/jalkapallo/arvokisat/artikkeli/Perparim+Hetemaj+En+tykk%C3%A4%C3%A4+Baxterista+valmentajana+enk%C3%A4+ihmisen%C3%A4/1135261434915/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

[Thames-Ironworks]

Komppaan edellisiä. Nykyinen pelitapa tuntuu olevan aivan fundamentaalisesti rikki ja tarvitaan jotain radikaalisti erilaista.
Pelitavan pitäisi pystyä maksimoimaan omat vahvuudet ja minimoimaan heikkoudet. Tämän voisi kuvitella onnistuvan nimenomaan niin, että yritetään saada 11 parasta pelaajaa yhtäaikaa kentälle ja rakennetaan pelitapaa sen mukaan.
Omassa päässäni on pyörinyt vähän toisenlainen variaatio tuosta samasta "joulukuusesta":

                  Forssell
   
    Eremenko Jr.      Väyrynen

Perpa    Tainio/Heikkinen     Eremenko

------4 :n p u l u s t u s l i n j a------

Sama, mutta...
Haluaisin nähdä Romanin hyökkäävämmässä roolissa kun nyt seurajoukkueessakin on onnistunut siinä.  

                 Forssell
     
     Eremenko Jr.  Eremenko

Perpa        Väyrynen       Tainio

[Tsei Tsei]

Taitaapi olla niin, että Hetemajn voi laskea spekulaatioista pois niin kauan kuin Baxter on puikoissa. http://www.hs.fi/urheilu/jalkapallo/arvokisat/artikkeli/Perparim+Hetemaj+En+tykk%C3%A4%C3%A4+Baxterista+valmentajana+enk%C3%A4+ihmisen%C3%A4/1135261434915/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

Tällaisissa tilanteissahan valmentaja voisi hyvin näyttää suuruutensa ja keskustella Perpana kanssa valinnasta joukkueeseen. Ei valmentajan ja pelaajien tarvitse pitää toisistaan, kunhan pakolliset asiat saadaan hoidettua.

[Maakuntasatraappi]

Tällaisissa tilanteissahan valmentaja voisi hyvin näyttää suuruutensa ja keskustella Perpana kanssa valinnasta joukkueeseen. Ei valmentajan ja pelaajien tarvitse pitää toisistaan, kunhan pakolliset asiat saadaan hoidettua.

Tuokin on totta, ei se että pelaajat pitävät valmentajastaan ole mikään itsesarvo kun ammattilaisista puhutaan. Harvassa työyhteisössä kaikki alaiset pitävät pomostaan tai pomo kaikista alaisistaan. Maajoukkue on toki vähän eri juttu, koska siellä ei olla töissä vaan vapaaehtoisesti kunniatehtävässä edustamassa.

[Tsei Tsei]

Tuokin on totta, ei se että pelaajat pitävät valmentajastaan ole mikään itsesarvo kun ammattilaisista puhutaan. Harvassa työyhteisössä kaikki alaiset pitävät pomostaan tai pomo kaikista alaisistaan. Maajoukkue on toki vähän eri juttu, koska siellä ei olla töissä vaan vapaaehtoisesti kunniatehtävässä edustamassa.

Maajoukkue on myös sen takia eri juttu, että pelaajia voi vaihtaa vain hyvin rajatusti. Etenekin Suomen tasoisessa jengissä valmentajalla on vähän laatupelaajia, joista valita. Seurajoukkueessa pystyy paremmin hankkimaan tarvittavat pelaajat, jotka tulevat toimeen myös valmennuksen kanssa. Kyllä Perpallakin tässä on paljon opittavaa. Voisi tulla hyvällä asenteella maajoukkueleirille, jos kutsu vielä käy, ja antaa reeneissä aivan kaikkensa. Tuosta asenteesta on tullut kehuja Italiassa. Nyt se pitäisi näyttää maajoukkueharjoituksissa niin, että valmentajalla ei voi olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa peliaikaa. Jos sekään ei auta, niin sitten voikin avautua.

[Kossi Agassa]

Voisi tulla hyvällä asenteella maajoukkueleirille, jos kutsu vielä käy, ja antaa reeneissä aivan kaikkensa. Tuosta asenteesta on tullut kehuja Italiassa. Nyt se pitäisi näyttää maajoukkueharjoituksissa niin, että valmentajalla ei voi olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa peliaikaa. Jos sekään ei auta, niin sitten voikin avautua.

Perpa varmaan itse kokee jo tehneensä juuri näin ja saaneensa samalla epäreilua kohtelua. Siellä maajoukkueharjoituksissa on aika vaikea esiintyä niin, että valmentajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa peliaikaa, jos valmentaja on jo etukäteen lyönyt pelipaikat lukkoon ja joutuu harkoissa vetämään ties millä pelipaikalla.

[Peledinho]

                            Forssell
                   
                  Losa                                                 
 
                         Väykkä
           
          Perpa                    Roman
                  Heikkinen/Sparv

Raitala??                                   Moisander
               Pasanen?    Hyypiä?


Kuten on moneen kertaan todettu, ei Suomesta löydy laitureita, siksi on täytettävä keskikenttä keskustan pelaajilla. Ei löydy myöskään hyökkääjiä kuin yksi, mikä jättää sinäänsä Losalle vapaamman roolin Forcen alla ja antaa luvan pelata tarpeeksi ylhäällä, jotta pystyy luomaan paikkoja syötöillään.
Väykkä Losan alapuolelle: Väykkähän ei ole aivan kymppipaikan pelaaja eikä alemmankaan, joten mies saa munaravata aivan keskellä ja jaella palloa siinä ylemmäs myös itse nousten.

Perpa ja Roman pelaavat muodostelmassa samalla paikalla, mutta rooli on hyvinkin erilainen. Perpa pystyy pelaamaan laitaa ja levittää tilanteen mukaan enemmänkin sinne, vaikka alempaa kk:ä periaatteessa pelaakin. Roman taas on enemmän keskellä rakentamassa peliä ja tekee tilaa Moisanderin nousuille.
Heikkinen/Sparv pelaa perinteistä alempaa keskikenttää.

Vaikkei laitureita olekaan kentällä, laidan pystyy täyttämään moni pelaaja Suomen lähtiessä hyökkäämään (Shefkikin pelasi hetken laidassa :)  Perpa, Losa ja Moisander (ja toki toinen laitapakki) pystyvät kaikki tehokkaasti pitämään leveyden hyökkäyksissä eikä kenenkään tarvitse ravata siellä yksinään koko aikaa..

[swansea]

Kyllä taktiikka pitää luoda käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Nykyisen maajoukkueen (ja etenkin tulevaisuuden) paras osa on keskikenttä. Sinne laittaisin Eremenkot, Väyrysen, Perpan ja Hämäläisen. Näistä Juniorilla ei olisi juuri vastuuta puolustamisesta. Perpa ja Hämäläinen olisivat enemmän laidoilla, mutta eivät suinkaan laitureina. Molemmat ovat parhaimmillaan silloin, kun he saavat kirmata puolivapaasti (ja laajasti). Myös Väyrynen ja Roman pystyvät ja haluavat juosta melko suurella alueella. Kun tämä nelikko saisi hiottua yhteispelin kuntoon, Suomella olisi keskikenttä, joka pystyisi pitämään palloa, nousemaan hyökkäyksiin ja myös puolustamaan. Lisäksi he pystyisivät vaihtamaan keskenään pelipaikoja, mikä tulisi olemaan useille vastsutajille myrkkyä. Hienoa myös nähdä, miten tämä nelikko pystyisi puolustamaan aktiivisesti eikä vain tyytyisi seisomaan parin metrin päässä pallosta (kuten Hodgson opetti). Toki tällainen liikkuva pelitapa vaatisi hiomista, joten ryhmittymä kannattaisi lähes tulkoon pistää lukkoon (muutoksia vain loukkaantumisten vuoksi). Pari vuotta opettelua ja Suomella olisi ihanneiässä oleva kansainvälisen tason keskikenttä. Ja tulipa tuloksia tai ei, tuon viiden miehen keskikenttää olisi ilo katsella. Siinä yhdistyisi taito, luovuus, intohimo ja kyky vastata kansainväliseen pelitempoon.

[Tsei Tsei]

Perpa varmaan itse kokee jo tehneensä juuri näin ja saaneensa samalla epäreilua kohtelua. Siellä maajoukkueharjoituksissa on aika vaikea esiintyä niin, että valmentajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa peliaikaa, jos valmentaja on jo etukäteen lyönyt pelipaikat lukkoon ja joutuu harkoissa vetämään ties millä pelipaikalla.

Vopite olla. Viestini perustui siihen spekulaatioon, että alusta asti on ollut selvää, että Perpa ei ole ainakaan avauksessa ja se on näkynyt harjoittelumotivaatiossa reeneissä. Mielestäni on tosiaan aika kyseenalaista se, että avauskokoonpano on päätetty jo ennen yksiäkään varsinaisia harjoituksia. Baxterin kohdalla on vaikuttanut tältä, sillä kun reeneistä on raportoitu avaus, niin käytännössä se on ollut ilman loukkaantumisia sama myös pelissä.

[SirLoser]

Mielestäni on tosiaan aika kyseenalaista se, että avauskokoonpano on päätetty jo ennen yksiäkään varsinaisia harjoituksia. Baxterin kohdalla on vaikuttanut tältä, sillä kun reeneistä on raportoitu avaus, niin käytännössä se on ollut ilman loukkaantumisia sama myös pelissä.

Mielestäni taas vaikuttaa aika normaalilta tilanteelta varsinkin ennen elintärkeää karsintaottelua, jossa todella ollaan selkä seinää vasten. Valmentajan on täytynyt suunnitella taktiikka ja sitä myöten pelaajavalinnat jo aika pitkälle ennen joukkueen kokoontumista. Niissä kahdessa-kolmessa tunnin mittaisessa harjoituksessa kaikki energia pitää keskittää siihen, että ne ottelussa pelaavat pelaajat sisäistävät joukkueen taktiikan siihen otteluun. Todella aneemisilla suorituksilla tai taktiikan totaalisella sisäistämättömyydellä voi sitten menettää paikkansa harjoituksissa todella pirteästi esiintyvälle kaverille, jolle ei alunperin kaavailtu avauksen paikkaa.

Näin se vaan tosielämässä taitaa mennä, vaikka se tietysti voi epäoikeudenmukaiselta tuntuakin.

[Pussikalja]

Aika moni kirjoittaja haikailee kentälle samaan aikaan pelaajia jotka kykenevät väläyttämään silloin tällöin seurajoukkueissaan. Mielestäni tulisi muistaa pari jalkapallon perusasiaa.
 Ratkaisu syöttöä EI tule hakea väkisin, vaan silloin kun siihen on tilaisuus.
Puolustaminen tulee suorittaa mahdollisimman vähän energiaa tuhlaten joukkueen yhteistyöllä ja jouhevalla sijoittumisella (energia tarvitaan hyviin ratkaisuihin ja viimeistelyyn, sillä emme kai halua olla uusi Korea).
Suomen ongelma on tällä hetkellä siinä, että Roman, Losa, Väykkä, Miklu pitävät liian kiirettä, kääntyvät, kuljettavat ja hakevat toivotaan toivotaan syöttöjä. Tuloksena on aivan liian paljon pallon menetyksiä.
Tuohon kun vielä tyrkätään Perpa ratkomaan pelejä niin pallonhallinta on mennyttä.
Voittavassa joukkueessa on yleensä seitsemän pelaajaa jotka keskittyvät vain hoitamaan hommansa ja pelaamaan pallon omille. 11 Xavia kentällä saattaisi toimia, mutta 11 Kristiina Ronaldoa tuskin.
Ruotsin kisoista mieleeni jäi positiivisina Raitala ja Mehu. Tässä tilanteessa Suomi tarvitsee enemmän Riihilahden tyyppistä Mehua, kuin Losakopio Perpaa. Ja onhan meillä Litti joka sentään syöttää yli puolet syötöistään aina omille. Jos Litti jaksaa vielä kauden on Roman ja Losa toivottavasti jo aikuisia ja pelaavat myös päällä (aivoilla), eivätkä vain jaloillaan. Lahjoja on molemmilla ja myös Perpalla, mutta järkeä ei vielä tarpeeksi.
Maajoukkuekkin on aivan eri asia kuin 11 taitavinta pelaajaa 15 vuoden ikähaarukassa.

[Ismo_L]

Aika moni kirjoittaja haikailee kentälle samaan aikaan pelaajia jotka kykenevät väläyttämään silloin tällöin seurajoukkueissaan. Mielestäni tulisi muistaa pari jalkapallon perusasiaa.
 Ratkaisu syöttöä EI tule hakea väkisin, vaan silloin kun siihen on tilaisuus.
Puolustaminen tulee suorittaa mahdollisimman vähän energiaa tuhlaten joukkueen yhteistyöllä ja jouhevalla sijoittumisella (energia tarvitaan hyviin ratkaisuihin ja viimeistelyyn, sillä emme kai halua olla uusi Korea).
Suomen ongelma on tällä hetkellä siinä, että Roman, Losa, Väykkä, Miklu pitävät liian kiirettä, kääntyvät, kuljettavat ja hakevat toivotaan toivotaan syöttöjä. Tuloksena on aivan liian paljon pallon menetyksiä.
Tuohon kun vielä tyrkätään Perpa ratkomaan pelejä niin pallonhallinta on mennyttä.
Voittavassa joukkueessa on yleensä seitsemän pelaajaa jotka keskittyvät vain hoitamaan hommansa ja pelaamaan pallon omille. 11 Xavia kentällä saattaisi toimia, mutta 11 Kristiina Ronaldoa tuskin.
Ruotsin kisoista mieleeni jäi positiivisina Raitala ja Mehu. Tässä tilanteessa Suomi tarvitsee enemmän Riihilahden tyyppistä Mehua, kuin Losakopio Perpaa. Ja onhan meillä Litti joka sentään syöttää yli puolet syötöistään aina omille. Jos Litti jaksaa vielä kauden on Roman ja Losa toivottavasti jo aikuisia ja pelaavat myös päällä (aivoilla), eivätkä vain jaloillaan. Lahjoja on molemmilla ja myös Perpalla, mutta järkeä ei vielä tarpeeksi.
Maajoukkuekkin on aivan eri asia kuin 11 taitavinta pelaajaa 15 vuoden ikähaarukassa.

Perpa ei oo mikään Losakopio vaan on oppinu pelaan Italiassa hyvinkin kurinalasesti.

[Viinioksa]

Kyllä taktiikka pitää luoda käytettävissä olevien pelaajien mukaan. Nykyisen maajoukkueen (ja etenkin tulevaisuuden) paras osa on keskikenttä. Sinne laittaisin Eremenkot, Väyrysen, Perpan ja Hämäläisen. Näistä Juniorilla ei olisi juuri vastuuta puolustamisesta. Perpa ja Hämäläinen olisivat enemmän laidoilla, mutta eivät suinkaan laitureina. Molemmat ovat parhaimmillaan silloin, kun he saavat kirmata puolivapaasti (ja laajasti). Myös Väyrynen ja Roman pystyvät ja haluavat juosta melko suurella alueella. Kun tämä nelikko saisi hiottua yhteispelin kuntoon, Suomella olisi keskikenttä, joka pystyisi pitämään palloa, nousemaan hyökkäyksiin ja myös puolustamaan. Lisäksi he pystyisivät vaihtamaan keskenään pelipaikoja, mikä tulisi olemaan useille vastsutajille myrkkyä. Hienoa myös nähdä, miten tämä nelikko pystyisi puolustamaan aktiivisesti eikä vain tyytyisi seisomaan parin metrin päässä pallosta (kuten Hodgson opetti). Toki tällainen liikkuva pelitapa vaatisi hiomista, joten ryhmittymä kannattaisi lähes tulkoon pistää lukkoon (muutoksia vain loukkaantumisten vuoksi). Pari vuotta opettelua ja Suomella olisi ihanneiässä oleva kansainvälisen tason keskikenttä. Ja tulipa tuloksia tai ei, tuon viiden miehen keskikenttää olisi ilo katsella. Siinä yhdistyisi taito, luovuus, intohimo ja kyky vastata kansainväliseen pelitempoon.

Jaha, keskikenttä täyteen neppailijoita ilman varsinaisia laitureita --> vastustaja voi huoletta kytätä Suomen vaaratonta pallonsiirtelyä ja iskeä ratkaisevat maalit vastahyökkäyksistä. Mutta tärkeintä on pallonhallinta!

[Peledinho]

Jaha, keskikenttä täyteen neppailijoita ilman varsinaisia laitureita --> vastustaja voi huoletta kytätä Suomen vaaratonta pallonsiirtelyä ja iskeä ratkaisevat maalit vastahyökkäyksistä. Mutta tärkeintä on pallonhallinta!

Eli jos kentällä ei ole ainuttakaan laituria, peli on pallonsiirtelyä. Eli kukaan kentällä olevista pelaajista ei pysty siirtymään esimerkiksi hyökkäyksissä laidempaan pitämään leveyttä, eli laidalle jäävää tilaa ei pystytä hyödyntämään mitenkään.
Vastustaja tekee maalit vastahyökkäyksistä, eli kukaan kentällä olijoista ei pysty puolustamaan, jos kentällä ei ole varsinaisia laitureita, eli vastustajan vastahyökkäykset ovat vaarallisempia, jos ei ole varsinaisia laitureita.
Ja jos hallitaan palloa, ei voida tehdä maaleja, koska maalit tehdään laidoista, joissa Suomella ei ole yhtään varsinaista laituria.

Nämä selvä

Onko sitten parempi, että Suomi saa yhden kulman pelissä, kun Porokara tai Sjölund pääsee kerran keskittämään?

[Viinioksa]

Eli jos kentällä ei ole ainuttakaan laituria, peli on pallonsiirtelyä. Eli kukaan kentällä olevista pelaajista ei pysty siirtymään esimerkiksi hyökkäyksissä laidempaan pitämään leveyttä, eli laidalle jäävää tilaa ei pystytä hyödyntämään mitenkään.
Vastustaja tekee maalit vastahyökkäyksistä, eli kukaan kentällä olijoista ei pysty puolustamaan, jos kentällä ei ole varsinaisia laitureita, eli vastustajan vastahyökkäykset ovat vaarallisempia, jos ei ole varsinaisia laitureita.
Ja jos hallitaan palloa, ei voida tehdä maaleja, koska maalit tehdään laidoista, joissa Suomella ei ole yhtään varsinaista laituria.

Ilman laitureita Suomen hyökkäyspeli on yksipuolista ja ennalta-arvattavaa. Vastustaja voi rauhassa vetäytyä ja jäädä kyttäämään vastaiskunpaikkoja.

[muumi]

Ilman laitureita Suomen hyökkäyspeli on yksipuolista ja ennalta-arvattavaa. Vastustaja voi rauhassa vetäytyä ja jäädä kyttäämään vastaiskunpaikkoja.

Entäs jos myös Suomi vetäytyy ja kyttää vastaiskuja? Räjähtääkö maailmankaikkeus, jos molemmat pelaisi kytäten.