Joukkue EM-2012-karsinnoissa

[suur-saksa]

Jos ajatellaan tarkemmin Bäxin kaksivuotista kautta, niin maaottelumma hiljattain kisoissa olleita maita vastaan hänen kaudellaan on mennyt seuraavasti eli jotenkin sellaisia josta voidaan arvioida onko mitään edistystä tapahtunut.

06.02.2008 Suomi - Kreikka 1:2
29.03.2008 Suomi - Turkki 0:2
10.09.2008 Suomi - Saksa 0:0 (MM-k.)
15.10.2008 Venäjä - Suomi 3:0 (MM-k.)
19.11.2008 Sveitsi - Suomi 1:0
04.02.2009 Japani - Suomi 5:1
11.02.2009 Portugali - Suomi 1:0
10.06.2009 Suomi - Venäjä 0:3 (MM-k.)
12.08.2009 Ruotsi - Suomi 1:0
14.10.2009 Saksa - Suomi 1:1 (MM-k.)
18.01.2010 Suomi - Korea 0:2

Tässä on vaikuttava kehitystyön saldo
11 peliä, 0 voittoa, 2 tasapeliä, 9 tappiota

Samassa ajassa maajoukkueen sijoitus on pudonnut 43:sta 47:ään, kun olemme sentään usein kääpiöt voittaneet koreista 4.-6.

Sanoisin että näin heikkoa saldoa isompia maita vastaan 2v aikana ei ole miesmuistiin Suomen maajoukkue sentään vetänyt ja mikä tärkeintä Litmanen on näissä mukavasti ollutkin vahvistamassa joukkuetta ja rauhoittanut peliä.

[JM]

19.11.2008 Sveitsi - Suomi 1:0

Korjasin.

[A47]

Mina lahtisin jo ensi karsintoihin varsin nuorella joukkueella. Mielestani esimerkiksi kaiken maailman Joonas Kolkat ja Shefki Kuqit voitaisiin korvata nuoremmilla ja mielestani paremmilla pelaajilla. Kuten Kasper Hamalaisella ja Teemu Pukilla, varsinkin Hamalaisen esitys Saksaa vastaan oli loistava. Pelkastaan sen perusteella mielestani han ansaitsisi lisaa nayttopaikkoja A-maajoukkueessa.

Vaikka lahtisinkin nuorentamaan A-maajoukkuetta seuraaviin karsintoihin, pitaisin mieluusti myos muutamia vanhoja ja kokeneempia pelaajia joukkueen runkona. Jos Sami Hyypian saisi jatkamaan A-maajoukkueessa viela seuraavat karsinnat olisi se mielestani mahtavaa. Myos Jonatan Johanssonin, Teemu Tainion ja Markus Heikkisen jatko olisi toivottavaa, varauksella myos Jari Litmasen.

Nuorista pelaajista lisaa peliaikaa ansaitsisivat mielestani myos Tim Sparv, Roni Porokara, Niklas Moisander, Jukka Raitala, Joni Aho ja Veli Lampi.

Nyt on puhuttu paljon myos A-maajoukkueen uudesta vastuumaalivahdista. Sille paikalle minulla on 3 ehdotusta: Tomi Maanoja, Jukka Lehtovaara ja Anssi Jaakkola. Naista kolmesta olisin lahtenyt ajamaan sisaan Tomi Maanojaa, jollei han olisi karsinyt vakavaa loukkaantumista. Ottaen siis huomioon loukkaantumiset ja muut tekijat lahtisin karsintoihin Jukka Lehtovaaralla. Hanen esityksensa Veikkausliigassa ja U-21 EM-kisoissa ovat ansainneet hanelle mielestani nayttopaikan. Anssi Jaakkola taas ei allekirjoittanutta ainakaan vakuuttanut U-21 EM-kisoissa ja en ole varma onko hanella edes tarvittavaa lahjakkuutta nousta Suomen A-maajoukkueen vastuumaalivahdiksi.

Eli lahtisin karsintoihin tallaisella joukkueella:

                   Mikael Forssell     Berat Sadik

Roni Porokara                                      Jonatan Johansson
                           Roman Eremenko
                   
                               Tim Sparv
Jukka Raitala                                          Petri Pasanen

                   Niklas Moisander  Sami Hyypia

                             Jukka Lehtovaara

Penkilla: Veli Lampi, Kasper Hamalainen, Jari Litmanen?, Teemu Tainio, Mika Vayrynen, Markus Halsti, Tomi Maanoja, Teemu Pukki, Juha Hakola, Markus Heikkinen, Perparim Hetemaj, Niklas Tarvajarvi, Toni Kallio, Joni Aho ja Alexei Eremenko Jr.

Lisaksi kokeilisin Mehmet Hetemajta keskikentan pohjalla. Lukemani perusteella han on esittanyt hyvia otteita Serie B:ssa ja han oli mielestani joukkueen parhaimmistoa U-21 EM-kisoissa.

edit: Pukin tilalle ehka sitten kuitenkin Berat Sadik.

[Maikson]

Jos nyt Pukki pääsisi jossain joukkueessa ensin pelaamaan, ennen kuin aletaan tunkea maajoukkueen avaukseen tai edes rinkiin mukaan.

[BorisC]

Jos nyt Pukki pääsisi jossain joukkueessa ensin pelaamaan, ennen kuin aletaan tunkea maajoukkueen avaukseen tai edes rinkiin mukaan.

Onhan se nyt viime aikoina tainnut minuutteja saada, tehoja ei kylläkään. Totta kyllä, ettei ole maajoukkuerinkiinkään valmis, kun ei edes nuorten maajoukkueessa mitenkään dominoi.

[A47]

Tuohan nyt oli vain alustava ehdotus ja onhan karsintojen alkuun viela aikaa. Kylla Pukki viela ehtii peliaikaa saada ja siita kautta ehka myos tehoja. Ja jos Pukki ei karsintojen alkaessa ole vielakaan ehtinyt vakuuttaa, vaihdetaan hanet vain kylmasti toiseen.

[BorisC]

Jos maalivahtiongelmaa spekuloidaan, niin nuorempaan kaartiin (Maanoja, Lehtovaara) en jaksa oikein uskoa. On vielä pitkä matka tuohon "virkaan". Mäenpää ja Fredrikson eivät maajoukkueen matkassa ole millään tavalla vakuuttaneet, eikä etenkään Mäenpään peliajasta ole takuita Aertsin kuntoutuessa. "Penckelman" lähtenee ykkösvaihtoehtona, varmaotteinen ja hyväavauksinen kokenut ja ulottuva maajoukkuekuviot tunteva vahti. Oikeastaan niin klassinen kakkosmolari kuin voi olla, mutta lienee silti vahvin ehdokas ykköseksi. Bahnesta sitten en osaakaan sanoa mitään.

Toki myös Veikkausliigassa on joitain kokeilemisen arvoisia vahteja. Janne Korhonen oli vuosia MYPAn luottovahti, ja ilmeisesti vakuuttanut Hakassakin. Sillanpäätä voisi myös peluuttaa talvihöntsissä.

Itselleni Enckelman olisi kuitenkin ykkönen.

[kluru]

Bahnesta sitten en osaakaan sanoa mitään.

Jos ei usko Psykoon eikä Lehtovaaraan niin siinä vaiheessa kannattaa lyödä hanskat tiskiin myös Mankun kanssa..

[Keiko]

Toki myös Veikkausliigassa on joitain kokeilemisen arvoisia vahteja. Janne Korhonen oli vuosia MYPAn luottovahti, ja ilmeisesti vakuuttanut Hakassakin. Sillanpäätä voisi myös peluuttaa talvihöntsissä.

Lehtovaara on kuitenkin molempia huomattavasti nuorempi sekä ainakin palkintoraadin perusteella parempi, mutta silti valitsisit Korhosen ja Sillanpään Lehtovaaran edelle?

[Callit]

                  Mikael Forssell     Berat Sadik

Roni Porokara                                      Jonatan Johansson
                           Roman Eremenko
                    
                               Tim Sparv
Jukka Raitala                                          Petri Pasanen

                   Niklas Moisander  Sami Hyypia

                             Jukka Lehtovaara

Penkilla: Veli Lampi, Kasper Hamalainen, Jari Litmanen?, Teemu Tainio, Mika Vayrynen, Markus Halsti, Tomi Maanoja, Teemu Pukki, Juha Hakola, Markus Heikkinen, Perparim Hetemaj, Niklas Tarvajarvi, Toni Kallio, Joni Aho ja Alexei Eremenko Jr.

Jos katsoo noitten pelaajien seurastatuksia, niin tajuaa kuinka toivottoman urakan edessä porukka tulee olemaan. Pakeista toki kolme pelaa ykköstasolla, mikä saattaisi antaa mahdollisuuksia nollanollien metsästykseen. Mutta hyökkäyspuolella tuo on taattua Lichtestein-Luxemburg -tasoa.

Suur-saksan tilasto Baxterin menestyksestä ns. parempia maita vastaa kertoo todella paljon. Saiskos saman esim. Ruotsista, niin voisi näyttää sitä aina, kun joku alkaa sen kestovirren "hiuksen hienosta erosta, joka on korvien välissä". Lievennän tosin tätä lausuntoa toteamalla, että Ruotsi on myös alamäen joukkue, mikä näkyi selkeästi EM2008:ssa sekä kentällä että joittenkin janareitten statuksessa. Lisäksi Zlatanin puuttuminen jatkossa on todella kova isku joukkueen maksimaaliselle suorituskyvylle.

[BorisC]

Lehtovaara on kuitenkin molempia huomattavasti nuorempi sekä ainakin palkintoraadin perusteella parempi, mutta silti valitsisit Korhosen ja Sillanpään Lehtovaaran edelle?

Talvihöntsissä olisi ihan mielenkiintoista nähdä. Sillanpäähän noissa on jo ollutkin. Toki Lehtovaara on näiden edellä, en kiistä. En kuitenkaan näe Lehtovaaraa ykkösvaihtoehtona maajoukkueen maalille, vaan kuten sanottua, Enckelmanin.
Toki Maanojan vakiinnuttaessa ykkösvahdin paikan, tai Lehtovaaran päästessä ulkomailla ykkösvahdiksi, he voivat mennä "Pencksin" edelle.

[Shefki Wilson]

Minkähän takia esim. Sparv olisi Suomen avauksen mies, kun kaaderista löytyy samalle paikalle 4-5 parempaa pelaajaa. Koska se on nuori?

[BorisC]

Minkähän takia esim. Sparv olisi Suomen avauksen mies, kun kaaderista löytyy samalle paikalle 4-5 parempaa pelaajaa. Koska se on nuori?

On se kyllä ollut myös pirun vakuuttava saamissaan tilaisuuksissa.

[koera]

On se kyllä ollut myös pirun vakuuttava saamissaan tilaisuuksissa.

Toiveissa olisi että Mako tiputettaisiin toppariksi, ei siksi että olisi välttämättä parempi kuin Tihinen, vaan sen takia että toimii Hyypiän kanssa paremmin parina. Tämän jälkeen puolustavia keskikenttiä kun katsoo, niin ei siellä olekkaan Sparvin seurana kuin Kappe. Roman lasken maajoukkueessa kahden suunnan kk:si, samoin Tainion, joka tosin pystyy myös pelaamaan puhtaasti puolustavassa roolissa, mutta pelikunnosta ei ole mitään takeita. Väykkä ottanee kunnossa ollessaan Litin avauspaikan. Kaikkien ollessa pelikunnossa ja Tihin aloituspaikan säilyessä tuo keskikentän ankkurin rooli menee toki järjestyksessä Mako, Tainio, Sparv, Kappe. Neljää viittä ukkoa en Sparvin edelle löydä mitenkään.

Mahdollisuus olisi toki siihenkin, että toiselle laidalle ei laitettaisikaan puhdasta laituria (Kolkka, Porokara), vaan sen paikan ottaisi Tainio, jolloin Moisander saisi lisää nuosumahdollisuuksia ja Tintin puolustusvelvoitteet kevenisivät. Baxterin haastattelujen perusteella nopeat ja leveät hyökkäykset jatkuvat yhtenä pääteemoista, joten tämä skenaario jäänee houkuttelevuudestaan huolimatta toteutumatta. 

[omp]

Suur-saksan tilasto Baxterin menestyksestä ns. parempia maita vastaa kertoo todella paljon. Saiskos saman esim. Ruotsista, niin voisi näyttää sitä aina, kun joku alkaa sen kestovirren "hiuksen hienosta erosta, joka on korvien välissä".

Ole hyvä:

19.01.2008 USA-Ruotsi 2-0
06.02.2008 Turkki-Ruotsi 0-0
26.03.2008 Ruotsi-Brasilia 0-1
26.05.2008 Ruotsi-Slovenia 1-0
01.06.2008 Ruotsi-Ukraina 0-1
10.06.2008 (EM-kisat) Kreikka-Ruotsi 0-2
14.06.2008 (EM-kisat) Ruotsi-Espanja 1-2
18.06.2008 (EM-kisat) Venäjä-Ruotsi 2-0
20.08.2008 Ruotsi-Ranska 2-3
11.10.2008 (MM-karsinta) Ruotsi-Portugali 0-0
19.11.2008 Hollanti-Ruotsi 3-1
24.01.2009 USA-Ruotsi 3-2
28.01.2009 Meksiko-Ruotsi 0-1
28.03.2009 (MM-karsinta) Portugali-Ruotsi 0-0
01.04.2009 Serbia-Ruotsi 2-0
06.06.2009 (MM-karsinta) Ruotsi-Tanska 0-1
10.10.2009 (MM-karsinta) Tanska-Ruotsi 1-0
18.11.2009 Italia-Ruotsi 1-0

Saldona 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 12 tappiota.

[pexx]

                 Riplu                                   Vaihdossa: Mäenpää, Ere Jr, Sparv, Sadik, Kuqi, Lampi, Portin, Sjölund, Perovuo, Hämis...

Porokara     Väykkä    Johansson?
               
          Roman     Tainio?

Moisa  Hyypiä   Tihinen  Pasanen

            Fredrikson/Mäenpää


Ei kovin vakuuttavalta näytä, kun ei noita tasokkaita hyökkääjiäkään löydy. MYös maalivahtitilanne huolestuttaa.

[Callit]

On se kyllä ollut myös pirun vakuuttava saamissaan tilaisuuksissa.

Voi itku... Sinä päivänä, kun Sparv on kansainvälisen tason maajoukkuemies, tulen kiillottamaan bootsisi. Ja turha inttää, että kyllä se on mahdollista, koska jokainenhan sen tietää. Kannattaa kuitenkin myös miettiä, kuka on ollut Halmstadin paras pelaaja? Miksei siitä ennusteta kv-tasoista kaveria?

[Röytän Karhu]

^ Oliko tämä viittaus Michael Görlitziin

[Antonio Conte]

Mahdollisuus olisi toki siihenkin, että toiselle laidalle ei laitettaisikaan puhdasta laituria (Kolkka, Porokara), vaan sen paikan ottaisi Tainio, jolloin Moisander saisi lisää nuosumahdollisuuksia ja Tintin puolustusvelvoitteet kevenisivät. Baxterin haastattelujen perusteella nopeat ja leveät hyökkäykset jatkuvat yhtenä pääteemoista, joten tämä skenaario jäänee houkuttelevuudestaan huolimatta toteutumatta.

Valitettavasti en kyennyt seuraamaan ehdotuksesi punaista lankaa aivan loppuun asti. Vasemman laiturin korvaaminen puolustavammalla Tainiolla varmasti vahvistaisi puolustusta ja toisi lisäarvoa myös pelinrakentamiseen (olettaen, että tarkoituksena on pitää palloa suhteellisen pitkään keskikentällä ja puolustuksessa kunnes joukkue on ryhmittynyt optimaalisesti varinaista hyökkäysvaihetta varten). Vaikutukset Suomen maajoukkueelle usein kaikkein haastavimmalle alueelle, varsinaiseen hyökkäyspeliin, saattaisivat kuitenkin nähdäkseni jäädä jopa negatiivisiksi.

Pitkä loukkaantumiskierre ei ole voinut olla jättämättä jälkiään Tainion liikkuvuuteen - tämän seurauksena hänen kykynsä suoriutua laiturin päätehtävistä hyökkäyspäässä on heikentynyt. Tätä heikommuutta perinteiseen laituriin verrattuna ei voida suoraan siirtää Moisanderin hartioille - laitapuolustajan päätehtävä ottelun aikana on kuitenkin puolustaminen pelinrakentamiseen ja hyökkäyspeliin osallistumisen ollessa toissijaisia, joskin sinänsä hyvin tärkeitä sivutehtäviä.

Pelaajien liki täydellisestä erilaisuudesta huolimatta otan vapauden verrata Tainiota laiturina Eremenko junioriin - siinä missä yksinkertaisen, kentän poikittaissuuntaisen keskityksen antaminen on osoittautunut liian helpoksi suoritukseksi Losan taidoille, olisi Tainio-Moisander -yhdistelmällä vaikeuksia murtautua edes optimaaliselle keskitysalueelle. Näiden vaihtoehtojen myötä vasemaan laidan käyttö jää siis vajavaiseksi. Tilannetta ei paranna myöskään Johanssonin pelaaminen oikealla laidalla. Myöskään Tintti ei tässä vaiheessa uraansa kykene wide striker-roolistaan täysin täyttämään laiturin/laitahyökkääjän perustehtäviä - leveyden tuominen hyökkäyksiin keskitysten ja laidalla käytävien 1 vs. 1 -tilanteiden kautta ovat Johanssonille nykyään hyvin haastavia tehtäviä, joskin hän on erittäin vaarallinen leikatessaan maalille hyökkäyksen rakentuessa jotakin muuta kautta.

Tintin ja Losan (Tainion) peluuttaminen laidoilla samanaikaisesti syö merkittävän osan Suomen hyökkäyden potentiaalisesta leveydestä. Tämä ilmeni erittäin karusti Azerbaidžan- ja Liechtenstein -vierasotteluiden aikana - pelinrakentamisessa laitoja kyllä käytettiin hyväksi, mutta rangaistusalueen sisään palloja pyrittiin pelaamaan suhteettoman paljon alueen pitkän sivun yli - kenttää ei kyetty käyttämään hyväksi koko leveydeltään ja laadukkaiden keskitysten määrä jäi erittäin vähäiseksi. Seurauksena Suomen peli oli jatkuvista "yllättävistä" ratkaisuista huolimatta varsin ennelta-arvattavaa ja yksipuolista.

Edeltävää, kaikkea muuta kuin aukotonta päätelmää mukailevien päätelmien myötä olen tullut johtopäätökseen, jonka mukaan Suomen ryhmityksestä on niissä peleissä, jotka halutaan voittaa löydyttävä laituri tai laitahyökkääjä, joka kykenee suoritutumaan kyseisesen pelipaikan päätehtävistä - tuomaan leveyttä hyökkäyksiin laidalla tapahtuvien 1 vs. 1 -tilanteiden ja keskitysten myötä ja kaventamaan oikea-aikaisesti maalille, kun hyökkäys rakentuu vastakkaisen laidan kautta (unohtamatta puolustusvelvoitteita). Mikäli toinen laituri korvataan puolustavammalla pelaajalla olisi siis seurauksena, että Johanssonille ei enää löytyisi paikkaa laidalta. Viime karsintojen aikana Johansson oli epäilemättä Suomen tärkein yksittäinen pelaaja hyökkäysvaiheessa (mainittakoon, että lasken Litmasen kuuluvaksi enemmän pelinrakennusvaiheeseen). Kuitenkin, toisin kuin tälle palstalle on viime aikoina valitettavan usein kirjoitettu, maajoukkuettakaan ei voida rakentaa sillä periaatteella, että "parhaat pelaavat" - mielestäni parempi ajattelutapa olisi "joukkueelle hyödyllisimmät pelaavat".Mitenkään tähänastiseen viestiin liittymättä haluan kysyä mieleipidettäsi Roman Eremenkon peluuttamiseen registan roolissa tilanteessa, jossa päävastuu pelinrakentamisesta jäisi hänen harteilleen kaikkien potentiaalisten kymppipaikan pelaajien ollessa samanaikaisesti käyttökelvottomia.

[SirLoser]

Kuitenkin, toisin kuin tälle palstalle on viime aikoina valitettavan usein kirjoitettu, maajoukkuettakaan ei voida rakentaa sillä periaatteella, että "parhaat pelaavat" - mielestäni parempi ajattelutapa olisi "joukkueelle hyödyllisimmät pelaavat".

Hyvää tekstiä, jonka allekirjoitan täysin, mutta tähän täytyy kommentoida, koska ole itsekin käyttänyt tuota "parhaat pelaavat"-yksinkertaistusta.

Eli en siis usko kenenkään olevan sitä mieltä, että kentälle pitäisi väkisin tunkea absoluuttisesti maan parhaat pelaajat, vaan tuloksen maksimoinnin kannalta parhaat pelaajat. Suomella ei ole kuitenkaan varaa sulkea absoluuttisesti parhaita pelaajiaan taktiikan laadinnan ja pelaajavalintojen ulkopuolelle heidän korkean ikänsä vuoksi, eikä varsinkaan suosia kahdesta taktiikkaan yhtä hyvin sopivasta pelaajasta monta luokkaa huonompaa nuorempaa pelaajaa.

[fingerström]

Hyvää tekstiä, jonka allekirjoitan täysin, mutta tähän täytyy kommentoida, koska ole itsekin käyttänyt tuota "parhaat pelaavat"-yksinkertaistusta.

Eli en siis usko kenenkään olevan sitä mieltä, että kentälle pitäisi väkisin tunkea absoluuttisesti maan parhaat pelaajat, vaan tuloksen maksimoinnin kannalta parhaat pelaajat. Suomella ei ole kuitenkaan varaa sulkea absoluuttisesti parhaita pelaajiaan taktiikan laadinnan ja pelaajavalintojen ulkopuolelle heidän korkean ikänsä vuoksi, eikä varsinkaan suosia kahdesta taktiikkaan yhtä hyvin sopivasta pelaajasta monta luokkaa huonompaa nuorempaa pelaajaa.

Älä nyt höpötä. Toi "parhaat pelaavat" on ollut sun ainoa kriteerisi, mutta koskaan ei ole tullut selitystä kysymykseen parhaat missä tilanteessa.

Edelleen: aina vähn väliä törmää tähän "absoluuttiseen tasoon", mutta pyynnöistä huolimatta ei ole tullut selitystä siihen, mitä sillä tarkoitetaan. Mieluummin esimerkkien kanssa.

Tää on myös käsittämätön tämä "iän takia" -höpötys. Kärsivällisesti on yritetty selittää, että kyse on joukkueesta ja sen tavoitteista vaan ei mene läpi.

Ja vielä: myös tuloksiin aina vedotaan vaan kukaan ei ole kertonut, mitä sillä tarkoittaa. Siis: mitä tuloksia olet maksimoimassa?

[Tresor]

Pitkä loukkaantumiskierre ei ole voinut olla jättämättä jälkiään Tainion liikkuvuuteen - tämän seurauksena hänen kykynsä suoriutua laiturin päätehtävistä hyökkäyspäässä on heikentynyt. Tätä heikommuutta perinteiseen laituriin verrattuna ei voida suoraan siirtää Moisanderin hartioille - laitapuolustajan päätehtävä ottelun aikana on kuitenkin puolustaminen pelinrakentamiseen ja hyökkäyspeliin osallistumisen ollessa toissijaisia, joskin sinänsä hyvin tärkeitä sivutehtäviä.
 - -
Edeltävää, kaikkea muuta kuin aukotonta päätelmää mukailevien päätelmien myötä olen tullut johtopäätökseen, jonka mukaan Suomen ryhmityksestä on niissä peleissä, jotka halutaan voittaa löydyttävä laituri tai laitahyökkääjä, joka kykenee suoritutumaan kyseisesen pelipaikan päätehtävistä - tuomaan leveyttä hyökkäyksiin laidalla tapahtuvien 1 vs. 1 -tilanteiden ja keskitysten myötä ja kaventamaan oikea-aikaisesti maalille, kun hyökkäys rakentuu vastakkaisen laidan kautta (unohtamatta puolustusvelvoitteita).

Kiitokset Contelle perusteellisesta ja ajatuksia herättävästä analyysistä!

Tartun kahteen yksityiskohtaan:

- Tainion nopeus on ehkä kärsinyt parhaista vuosistaan, mutta pidän häntä yhä tekniikkansa ansiosta Suomen maajoukkueen mittapuussa varsin nopeana pallon ylöstuojana sekä yleensä ottaen nopealiikkeisenä ja ketteränä käänteissään, vaikka suora juoksunopeus on hidastunut. Pahempana puutteena näkisin rakentavassa roolissa pelattujen ottelujen määrän viimeisinä vuosina, mikä näkyy aktiivisten ratkaisujen vähentyneessä luovuudessa. Tässäkin tilanteessa Tainion kyvyt (faniuteni värjäämin lasein katsottuna ainakin) mielestäni ko. rooliin riittävät muuten paitsi ehkä selvästi parempaa joukkuetta vastaan.

- Toisena huomiona: kukas sitten? Suomalaisen laitapelin kaikkien aikojen ykkönen Kolkka lienee jo avauskokoonpanokutsunsa maajoukkueessa kokenut, Johanssonin kanssa on jo oltu toivotaan toivotaan -linjalla parisen vuotta (joskin JJ on toiveet hämmästyttävällä luotettavuudella toteuttanut), joten ketä jää? Porokara on väläytellyt, mutta nykyinen taso ei kyllä riitä kuin satunnaisesti eikä isoa kehitystä todennäköisesti ole luvassa (muistetaan nyt Nuren ura kuitenkin). Ja seuraavat ovat toistaiseksi tasoltaan selvästi hänenkin takanaan (pl. ehkä Kopteff). Miksi ei käytettäisi monipuolista ja tasoltaan riittävää kaveria vähän vieraassa roolissa, jos oikean roolin vaihtoehtoina ei ole kuin riittämättömiä pelaajia? Tai onko parempi pelata hyvällä taktiikalla (= laitoja laajasti hyödyntäen) johon ei riitä miehiä kuin vähän huonommalla tatiikalla (ei laitapeliä) johon meillä on sopivat tasokkaat pelaajat ja jota pystytään toteuttamaan?

[SirLoser]

Yleensä en sun kaltaiselle trollille viitsi vastata ollenkaan, mutta nyt tulee taas sellaista paskaa, että on pakko oikaista.

Älä nyt höpötä. Toi "parhaat pelaavat" on ollut sun ainoa kriteerisi, mutta koskaan ei ole tullut selitystä kysymykseen parhaat missä tilanteessa.

Mikäs totuuden ylijumala sä oikein olet, kun luulet tietäväsi mun "ainoat kriteerit"? Sun kaltaiselle yksinkertaiselle kaverille kun ei jaksa kirjoittaa muuta kun korkeintaan yksinkertaistettuja vastauksia. Tässä nyt vaikka copy-pastena näitä "mun kriteerejä" Venäjä-matsiin liittyen, mitkä toki näköjään meediona tiedät varmasti paremmin kun minä itse:

Todennäköisesti paras lopputulos koostuu vastustajan vahvuuksien eliminoimisella ja heikkouksien hyödyntämisellä sekä omien vahvuuksien maksimoinnilla ja heikkouksien minimoinnilla, tästä kai olemme samaa mieltä? Näiden asioiden painotus lienee siis se, josta erimielisyyttä syntyy.

Karkeasti arvioituna voisi heitellä jotain suuntaa antavia pelaajamateriaalien vahvuuksia ja heikkouksia molemmille joukkueille.
Suomen vahvuuksia:
- Pitkään yhdessä pelannut, hyvin toisensa tunteva kokenut puolustuslinja ja hyvä maalivahti
- Puolustuksen pääpelivoima
- Nöyrään työntekoon ominainen mielenlaatu
- Suhteessa muuhun joukkueeseen laadukkaat keskikentän keskustan pelaajat
Suomen heikkouksia:
- Pelaajien hitaus, etenkin keskuspuolustus
- Surkeat hyökkääjät
- Heikot laitapelaajat, etenkin 1vs1 tilanteet
- Luovuus/murtautumisongelmat viimeisellä kolmanneksella

Venäjän vahvuuksia:
- Nopeat, kovakuntoiset pelaajat
- Pelinopeus
- Äärimmäisyyksiin hiotut nopeat vastahyökkäykset ja pelin kääntäminen
- Muutama maailmanluokan huippuyksilö, etenkin hyökkäyspäässä
Venäjän heikkouksia:
- Mielenlaatu? Turhautuminen?
- Puolustuspelaajien laatu suhteessa hyökkääjiin
- Huppumaaksi rutiinin ja menestyksen puute

Venäjän heikkoudet ehkä eniten hatusta heitettyjä, joku paremmin tietävä voi korjata tai lisätä.

Kun vastustajan vahvuudet ovat selkeästi paremmat suhteessa omiin, niin oma lähtökohtani olisi keskittyä ensisijassa vastustajan vahvuuksien eliminointiin jopa omien vahvuuksien kustannuksella. Tässä tapauksessa Suomen vahvuudet itseasiassa tukevat vastustajan vahvuuksien eliminointia, joten Baxterin ajattelutapaa on entistä vaikeampi ymmärtää. Oliko Baxter vain oman ideaalisen pelitapansa vanki, lähti pelaamaan omaa peliä, yritti ensisijassa hyödyntää Venäjän suhteessa heikkoa puolustusta? Minä en nähnyt mitään järkevää logiikkaa kummankaan pelin taktiikan laatimisessa, jos joku näki, niin voisi kertoa mitä Suomi oikein yritti.

Lisäksi joukkueiden materiaalin ollessa niin eri tasoisia on syytä muistaa yksi erittäin merkittävä asia: puolustaminen on selvästi helpompaa kuin hyökkääminen. Irlanti meni muuten jatkokarsintaan voittamalla lohkostaan ainoastaan sellaiset jalkapallon mahtimaat kuin Georgia ja Kypros, kahteen kertaan siis molemmat. Tasapelit Italiaa, Bulgariaa ja Montenegroa vastaan riittivät siis lohkon toiseen sijaan. Ketään tuskin yllättää, ettei tätä jatkopaikkaa saavutettu millään hurlumhei -pelillä, vaan irkkuja luotsasi itse Giovanni Trapattoni.

En usko minäkään itsestään syntyviin maalipaikkoihin, vaan ihan järjestelmälliseen hyökkäystaktiikkaan. Lisäksi en allekirjoita, että tiivis puolustuspeli vie mahdollisuudet tehokkaaseen hyökkäämiseen. Sillä kun Suomi on syvällä omalla alueellaan, myös Venäjä nostaa ryhmityksen lähes kokonaan Suomen alueelle, laitapuolustajat nousee jne., jolloin Venäjän linjan taakse jää todella paljon tilaa nopeisiin pystysyöttöihin. Ongelmana tietysti Venäjän kova prässi heti pallonmenetyksensä jälkeen ja Suomen nopeiden pelaajien puute lähteä vastahyökkäyksiin. Johansson olisi siis yllättäen jälleen avainasemassa, jolle pitäisi saada pystypalloja linjan taakse ja yrittää saada keskikentältä ja hyökkäyksestä pari kaveria edes jollain tavalla mukaan. Litmanen ei ehdi maalipaikoille, mutta pelin kääntäminen ja avaavan syötön antaminen onnistuu - puolustuspelaamisen kannalta sitten kysymysmerkki.

Mielestäni on melko erikoista olettaa, että Suomi saa laadukkaampia maalipaikkoja, jos se yrittää hallita peliä. Jopa Liechtensteinin valmiiksi ryhmittynyt ja organisoitu puolustus saa Suomen hyökkäyksen täysin tehottomaksi, puhumattakaan Venäjästä ja sen käynnistämistä vastahyökkäyksistä. En tiedä yrittikö Baxter hallita peliä (jossain haastattelussa muistaakseni jotain siihen suuntaan sanoi) vai oliko korkealla pelanneen ryhmityksen ja epätoivoiselta näyttäneen aktiivisen prässin (= hitaiden pelaajien päätön juoksentelu) vain tarkoitus saada pallonriisto lähempänä Venäjän maalia. Lopputuloksen joka tapauksessa kaikki näkivät kentällä sekä tulostaululla.

Peliajatus perustuu maalipaikkojen suhteiden optimointiin, muuta valmentaja ei voi tehdä. Totta kai sen jälkeen toivotaan, että tuhnu Miklu sattuu osumaan muutamasta paikastaan ja Kerzhakov ei.

Koko Hodgsonin karsinnan Suomi puolusti hyvin ja "sumputti" kaikkia isompia maita vastaan. Viime hetken pupelluksia oli Hodgsonin aikana muistaakseni vain surullinen Azerbaidzhan -tappio.

Edelleen: aina vähn väliä törmää tähän "absoluuttiseen tasoon", mutta pyynnöistä huolimatta ei ole tullut selitystä siihen, mitä sillä tarkoitetaan. Mieluummin esimerkkien kanssa.

Tyhmiin kysymyksiin harvoin jaksetaan vastailla. Vinkki: Veikkausliigajunnun absoluuttinen taso on usein heikompi kun kokeneen, vuosia Keski-Euroopan sarjoja pelanneen pelaajan.

Tää on myös käsittämätön tämä "iän takia" -höpötys. Kärsivällisesti on yritetty selittää, että kyse on joukkueesta ja sen tavoitteista vaan ei mene läpi.

Saman asian jankkaaminen tuhanteen kertaan ei tee idioottimaisesta ajatuksesta yhtään sen viisaampaa.

Ja vielä: myös tuloksiin aina vedotaan vaan kukaan ei ole kertonut, mitä sillä tarkoittaa. Siis: mitä tuloksia olet maksimoimassa?

Olisiko vaikka ottelutuloksia, pistekertymää ja sen myötä karsintatuloksia?

[Antonio Conte]

Mielestäni ei ole olemassa erikseen hyviä tai huonoja taktiikoita - taktiseen onnistumiseen vaikuttavat lukuisat niin joukkueen sisäiset kuin ulkoisetkin tekijät. Täsmälleen sama taktiikka voi toimia yhdessä pelissä erinomaisesti ja olla seuraavassa pelissä täysin käyttökelvoton. Liechtensteinia ja Portugalia vastaan ei ole järkevää pelata samalla tavalla. Joukkueen käyttämän taktiikan ja siihen sisältyvän ryhmityksen tarkoituksena on hyödyntää ja maksimoida käytettävissä olevan pelaajamateriaalin vahvuudet samalla minimoiden siinä piilevät heikkoudet siten, että pelaajat ovat joukkueelle mahdollisimman hyödyllisiä. Käytettävissä olevan pelaajamateriaalin lisäksi ottelukohtaisen oikean taktiikan valintaan vaikuttavat aina myös mm. vastassa oleva joukkue, sarjatilanne ja näistä seuraava tuloksellinen tavoite kyseisessä ottelussa.

Arvontatuloksesta riippumatta Suomen ensi karsintojen lohkossa tulee pelaamaan vähintään yksi joukkue, joka on pelaajamateriaaliltaan selvästi Suomen edellä - todennäköisesti tällaisia joukkueita on ainakin kaksi. Tämän vuoksi Suomen on edes jatkokarsintapaikasta taistellakseen onnistuttava yksilötason lisäksi myös taktisesti ottelusta toiseen. Maajoukkuetasolla käytettävissä olevien taktiikoiden ja ryhmitysten monimuotoisuutta rajoittaa joukkueen rakentamiseen käytettävissä oleva aika - joukkueen yhteisten kohtaamisten määrä jää vuositasolla varsin vähäiseksi, minkä vuoksi todella poikkeuksellisten taktiikoiden käyttäminen karsintasarjan aikana on hyvin riskialtista. Käytetyt taktiikat onkin usein parasta sitoa yhden tai kahden pelaajille jo ennestään tutun ryhmitelmän ympärille varsinaisten taktisten muutosten ilmentyessä vasta pelaajavalintojen ja hienovaraisten muutosten myötä.

Rajallisesta materiaalista maajoukkuetta rakennettaessa on erityisen tärkeää, että pelaajamateriaalin vahvuudet tulevat käytetyiksi täysimääräisesti joukkuetta hyödyttävällä tavalla. Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää on myös, että yhtäkään paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei tuhlata peluuttamalla pelaajaa, jonka ominaisuuksista ei ole joukkueelle yhtä paljon hyötyä kuin toisen tyyppisestä pelaajasta - vaikka tämä tarkoittaisikin taidoiltaan avauskokoonpanotasoa olevan pelaajan putoamista pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Jalkapallon historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa tämänkaltainen priorisointi on johtanut menestykseen - esimerkkeinä mainittakoon Stéphane Guivarc'h:n peluutus Ranskan maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa 1998 sekä Roberto Baggiolle sopivan roolin puuttuminen Arrigo Sacchin valmentamissa joukkueissa.

Mielestäni Sami Hyypiä on tällä hetkellä ainoa pelaaja, jonka merkitys maajoukkueelle on niin suuri, että käytettävä taktiikka kannattaa ottelusta riippumatta rakentaa hänen vahvuuksiensa ympärille (Roman Eremenko tulee toivottavasti pian nousemaan myös tälle tasolle) - kaikien muiden pelaajien rooleja ja sijaintia kentällä voidaan muuttaa edellä mainittujen tekijöiden perusteella. Hyypiänkin arvo nousi mielestäni tälle tasolle vasta Jääskeläisen lopetettua uransa maajoukkueessa - mikäli Suomen maalia vartioi ensi karsintojen aikana maalivahti, jolla ei ole ennestään kokemusta karsintapeleistä Hyypiän kokemuksen, varmuuden ja ennen kaikkea pelinjohtamisen arvo kohoaa entisestään tehden hänestä liki korvaamattoman.

Tämä tarkoittaa, että Suomi ei tule myöskään ensi karsinnoissa pelaamaan korkealla puolustuslinjalla, vaan sen puolustuspeli tulee edelleen perustumaan tiiviiseen ryhmittymiseen omalle kenttäpuoliskolle. Ratkaisu vaikuttaa voimakkaasti keskikenttäpelaajien ja myös hyökkääjien pelaamiseen jättäen kuitenkin samalla melko runsaasti ottelukohtaista taktista pelivaraa pelinrakentamis- ja hyökkäysvaiheisiin. Pelattaessa pelaajamateriaaliltaan parempaa joukkuetta vastaan - tai ottelua, josta tasapeliä voidaan muuten pitää tyydyttävänä tuloksena - voi tottakai olla joukkueen edun mukaista suosia monipuolisia tai puolustavia pelaajia hyökkäävämpien kustannuksella ja jättää hyökkäyspeli enemmän vastahyökkäysten ja hyökkäyspeliin osallistuvien pelaajien henkilökohtaisten ominaisuuksien varaan. Sen sijaan kohdattaessa pelaajamateriaaliltaan heikompi joukkue - tai mikäli ottelusta lähdetään hakemaan voittoa - saattaa olla joukkueen edun mukaista suosia hyökkäyspelin vahvistamiseen tähtääviä vaihtoehtoja. Vaikka tämän seurauksena jouduttaisiin käyttämään myös lähtökohtaisesti heikkotasoisempia pelaajia.

[MikaK]

Toivottavasti karsintojen alku sujuu hyvin koska Jääskeläinen tehnee kyllä satavarmasti "Niemimäisen" paluun heti kun EM-kisapaikka alkaa näyttää kohtuullisenkin todennäköiseltä. Kun oma lehmä on ojassa uran ainoan arvokisapaikan suhteen niin sitten "uhraudutaan". Tämä toive kuitenkin siksi ettei oikein mitat täyttävää ykkösvahtia löydy. Jos Enckelman olisi kunnianhimoinen ja kiinnostunut peliajasta oman henkilökohtaisen palkkapussinsa sijaan niin ykkösvahdin posti olisi täytetty jo ajat sitten kun Peter pelaisi pienemmässä seurassa ykkösvahtina. Nyt karsintojen alkaminen hyvin edellyttää myös hyvää tuuria arvontojen suhteen, sekä neuvottelujen sujumista pelipäivistä. Maalivahtia meillä ei käytännössä nimittäin ole lainkaan. Ainakaan ykkösmaalivahtia.