Antti Niemi, Jussi Jääskeläinen, Joonas Kolkka, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Sami Salo... Listaa voi jatkaa etenkin kahden suuren suomalaisen pallopelin parista. Selänne ja Litmanen olivat pari vuotta vanhempina kenties enemmän suunnannäyttäjiä tälle sukupolvelle kuin sen edustajia.
Kaikki voi toki olla sattumaa. Mutta tuolla sukupolvella kaikki tuntui natsaavan. Lapsuus 80-luvun nousukaudella, jolloin urheilun infrastruktuuri ja fasiliteetit laitettiin kuntoon. Nuoruus lama-aikana, jolloin tulevaisuus ja tulevaisuuden työnäkymät näyttivät hiukan synkemmiltä. Urheiluun panostaminen nähtiin paitsi pakokeinona arjesta, kenties myös oivallisena vaihtoehtona tulevaisuuden ammatiksi, kun uhkakuvat kertoivat, ettei koulutus välttämättä tulevaisuudessa takaakaan leveää leipää.
Nokia, Elcoteq, HIM, Darude, Riot-on... Mielenkiintoinen pointti tosiaan. Itse näen homman kuitenkin toisin. Minusta vuosituhannen vaihteen Suomi eli tietynlaista kukoistusaikaa ja (joukkue)urheilijoiden lisäksi meillä oli menestyviä muusikoita ja yrityksiä. YYA-ajan kekkoslovakiasta oli laman kautta syntynyt itsevarma, kansainvälinen ja menestynyt teknologia-Suomi jonka taloudella meni vahvasti ja johon riitti kiinnostusta ja investointeja. Jalkapallo oli vain osa tätä kokonaisuutta.