Hyvältä näyttää - IHAN OIKEASTI

[Viinioksa]

<e> Eteenpäin on menty, ja rehellisesti sanottuna mielumin katson tällaisia pelejä jossa Suomi pitää palloa ja sitä kautta rakentaa tilanteita häviten, kuin että Suomi pelaisi jotain kilpparia ja napsauttaisi 1-0 voittomaalin hyvällä munkilla, ks. esim. Tintin maali Walesia vastaan.

Mielipiteitä on moneen junaan mutta huutonaurua jo tälle. Jalkapallon ainoa tavoite on voittaa, piste. Eikä ole kyllä mitään uutta auringon alla, että Suomi vie peliä ajoittain näyttävästi isompaansa vastaan ilman todellisia mahdollisuuksia edes tasapeliin. Tuollaisia maaotteluita on nähty viimeistään 80-luvulta.

[rakkaudentukkumyymälä]

Jalkapallon ainoa tavoite on voittaa, piste.

Ylläoleva on täysin totta. Suomi ei ole ajoittaisesta hyvästä hallinnastaan huolimatta onnistunut kapitalisoimaan hyvää peliään maaleiksi. Silti näiden kisojen onnistumista voidaan mitata vasta kisojen jälkeen, jolloin nähdään kuinka moni pikkuhuuhkajista saa uuden paremman diilin johonkin kovempaan sarjaan ja sitä myötä A-maajoukkue saa tulevaisuudessa toivottavasti käyttöönsä näitä pelaajia. Tuolta, kun muutama pelaaja ottaa sen askeleen seuraavalle tasolle ja A-maajoukkueen nuorennus onnistuttaisiin toteuttamaan hallitusti, niin arvokisapaikka saattaa olla lähempänä kuin äkkiä arvaisikaan.

[Hisingen]

Ruotsalaisittain sanottuna voidaan kisoista ottaa tähän mennessä kaksi hyvää puoliaikaa mukaan kotimatkalle. Kuitenkin kuten yllä olevissa vastauksissa todetaan, niin tulokset ratkaisevat, joten mitenkään erityisen tyytyväisiä ei ole mitän syytä olla.

Kun en aiemmin ollut ikäluokan pelejä nähnyt, niin eniten yllätti ajoittain hyvä syöttöpeli ja usko omaan tekemiseen.

Erikoistilanteet ja eilen tappioasemassa näkynyt luovuttamismieliala jäivät miinuskontolle. Taitopuoli sekä taktinen valmius olivat enemmän odotettuja.

Tärkeää on kuitenkin ottaa oppia nykyfutiksesta ja alkaa niitä myöskin soveltamaan kotimaassa aina pikkujunnuista lähtien. Ei ole myöskään eduksi jos Suomessa hyväksytään syöttöpelaamisen estävät heikot kentät, sekä taktisesti 1970-luvun Englannin Liigafutista peluuttavat valmentajat.

[Maakuntasatraappi]

Ei ole myöskään eduksi jos Suomessa hyväksytään syöttöpelaamisen estävät heikot kentät, sekä taktisesti 1970-luvun Englannin Liigafutista peluuttavat valmentajat.

Noh, ettei nyt ihan yksisilmäiseksi menisi niin kyllähän pitkälti tuolla taktiikalla päästiin viime MM-karsinnoissa maalin päähän kisoista, ja Roy olisi Suomen futisväen jumala jos kisoihin olisi menty. Paskoilla kentillä taas pelataan kautta maailman, ja kyllä se pallo silti esim. brasseilla jotenkin liikkuu.

Näissä kisoissa on se vaara (ja tiedostin riskin topicin avatessani), että Suomen näyttävä peli nostattaa taas syöttöprosenttien laskemiseen perustuvan EoM-hengen kunniaan. Kun ei se homma niinkään mene - pikkuhuuhkelot ovat osoittaneet osaavansa pyörittää sitä palloa puolustuksessa ja keskikentän pohjalla, se kun on modernin futiksen perusedellytys. Mutta vasta edellytys, moderni tulosfutis vaatii sitten vielä paljon enemmän.

[Rikkiviisas]

Mutta vasta edellytys, moderni tulosfutis vaatii sitten vielä paljon enemmän.

Kyllä antiikkiset, modernit kuin postmodernitkin tulosfutikset edellyttävät sitä, että maalejakin tehdään enemmän kuin vastustaja...

[Rikkiviisas]

Jalkapallon ainoa tavoite on voittaa, piste.

Minusta jalkapallon tehtävä on olla peliväline.
Lajina taas on hankala keksiä, että kenet pitäisi voittaa.

Jalkapallojoukkueen tehtävä on toki voittaa, mutta siinä ohessa myös kehittää pelaajia ja lajia.

[John Devey]

<e> Eteenpäin on menty, ja rehellisesti sanottuna mielumin katson tällaisia pelejä jossa Suomi pitää palloa ja sitä kautta rakentaa tilanteita häviten, kuin että Suomi pelaisi jotain kilpparia ja napsauttaisi 1-0 voittomaalin hyvällä munkilla

Saatat olla aika yksin tämän mielipiteen kanssa. Sä voit kysyä tätä niiltä suomalaisilta kannattajilta, jotka aikanaan matkustivat Tshekki-Suomi otteluun jossa Mursun jummijammipallon ansiosta tuli viimeisillä minuuteilla turpaan

Tärkeää on kuitenkin ottaa oppia nykyfutiksesta ja alkaa niitä myöskin soveltamaan kotimaassa aina pikkujunnuista lähtien. Ei ole myöskään eduksi jos Suomessa hyväksytään syöttöpelaamisen estävät heikot kentät, sekä taktisesti 1970-luvun Englannin Liigafutista peluuttavat valmentajat.

Sama. On pieni ihme, että näissä olosuhteissa on kehittynyt noinkin hyviä pelaajia mitä meillä on. Ja suurimmalla osalla kyse on ollut omasta himosta vapaa-ajan harjoitteluun ja vanhemmista jotka ovat tukeneet lastaan kaikin tavoin. On vaikea pitää Litmasta tai Sadikia suomalaisen jalkapalloakatemian tuotteena. Isompi osa heidän saavutuksistaan on lähtöisin heidän omasta työnteosta ja sitoutumisestaan jalkapalloon

Eteenpäin on kuitenkin menty, ja nollaolosuhteista huolimatta meille on kehittynyt hyvä nuorisojoukkue jonka pelaajista monilla on mahdollisuus saavuttaa hyvä ammattilaisura kovilla kentillä. Mitä saavuttaisimmekaan jos meillä olisi kunnollinen akatemia ja olosuhteet, koko maan kattava osaava organisaatio auttamassa heidän kehitystään

Jotta suomalainen jalkapallo voi nousta sille tasolle että Suomesta tulee vakituinen arvokisakävijä ja lahjakkaiden pelaajien kehittämismaa, on muutoksen synnyttävä suomalaisen jalkapallon sisällä eikä ulkona. Arvokisapaikat, 60 minuutin hallinnat suurmaita vastaan ja jonkun omalla työllään ansaitsema sopimus La Ligaan tai Valioliigaan on pelkkää kosmetiikkaa

Vihdoin on aika saattaa suomalaisen jalkapallon suurimmat vaikuttajat yhden pöydän ääreen ja sopia suunnitelmat joilla huipulle noustaan. Palloliitto, Veikkausliiga, Baxter ja muu maajoukkueiden väki, nuorisovalmentaja, urheilukoulun edustajat, seurajohtajat... Kaikki joilla valtaa on, ja sopia suunnitelma jota jokainen NOUDATTAA ja johon jokainen SITOUTUU eikä poikkea linjasta!

Meillä ei ole suurten maiden massoja joista lahjakkuuksia on varaa jopa hukata. Meillä ei ole ihanteellista säätä jalkapallon pelaamiseen. Meillä ei ole yhteiskunnan tukea. Se ei silti tarkoita ettemmekö voisi pärjätä. Voimme, mutta meidän vaan pitää tehdä kovemmin ja paremmin töitä kuin muuden

On aika lopettaa lyhytnäköinen ajattelu. On aika lopettaa pitkän pallon pelaaminen jotta sarjapaikka säilyy tai hakea mestaruuksia "kehäraakeilla". On aika lopettaa pelkästään tulosten hakeminen juniorijalkapallossa. On aika auttaa ilman apua jääneitä valmentajaisiä, joilla on intoa muttei osaamista. On aika lopettaa Itä-Euroopan tai Afrikan tusinamiesten rahtaaminen tänne

On aika luoda suunnitelma jota jokainen noudattaa. On aika antaa vastuuta omille nuorille pelaajille ja luottaa siihen mitä heille on opetettu. On aika ruveta ajattelemaan 12 vuoden eikä 12 kuukauden päähän. Lyhyesti on aika lopettaa puheet ja kääriä hihat

[hafa]

Minusta jalkapallon tehtävä on olla peliväline.
Lajina taas on hankala keksiä, että kenet pitäisi voittaa.

Jalkapallojoukkueen tehtävä on toki voittaa, mutta siinä ohessa myös kehittää pelaajia ja lajia.

Lajina jalkapallon tehtävä on voittaa katsojat puolelleen. Sitä tehtävää täyttäessään pikkuhuuhkajat ovat onnistuneet vallan mainiosti.

[Callit]

On aika luoda suunnitelma jota jokainen noudattaa. On aika antaa vastuuta omille nuorille pelaajille ja luottaa siihen mitä heille on opetettu. On aika ruveta ajattelemaan 12 vuoden eikä 12 kuukauden päähän. Lyhyesti on aika lopettaa puheet ja kääriä hihat

Sama. En muista osallistuitko keskusteluun "Suomen futis päivänä nolla", mutta tuo se on minunkin ajatukseni. Ensimmäinen ongelma on se, että suurin osa futisväestä ei sisäistä tilannetta, vaan elää näitten pikkuhuuhkajien pallonhallintapuoliaikojen ym. ns. hyvien hetkien ja turhienkin hehkutusten johdosta sellaisessa "eteenpäin olemme menossa" fiiliksessä. On totta, että olemme menossa eteenpäin ja itse asiassa varmaan 24 joukkueen em-kisoihinkin, mutta olemmeko menossa eteenpäin Euroopan rankingissa, sitä tohdin epäillä.

[The Real Wolf]

Tokihan Suomi lamaantui täydellisesti Saksan johtomaalin jälkeen ja tästä syystä lopullinen kuolinisku tuli heti perään. Kyllä tappiolla ollessa pitäisi pystyä muuhunkin kuin munattomaan hölkyttelyyn. Pelaajien otteista paistoi selvästi tunne siitä, että peli on jo hävitty. Siitä on syytä olla huolissaan.

- Hyvin kiteytetty. Tämä on selkeästi osa-alue, jolla on kaikkein pahimmat puutteet.

[Maakuntasatraappi]

Kyllä antiikkiset, modernit kuin postmodernitkin tulosfutikset edellyttävät sitä, että maalejakin tehdään enemmän kuin vastustaja...

No niin niin. Pointtini olikin, että suurin osa Suomen U21-pelaajista on osoittanut, että heillä on perusvalmiudet pelata futista, jolla tuohon tavoitteeseen voi nykymaailmassa päästä. Neppailu itsessään on arvotonta (asia, mitä esim. Boström Jarossa ei tajunnut koskaan ja Lehkosuo Hongassa on ehkä oppinut vuosien mittaan), mutta sinänsä pallon nopea liikuttaminen lyhyillä syötöillä on nykyään todellisuutta, johon jokaisen eteenpäin pyrkivän nuoren pelaajan on sopeuduttava.  

[Hisingen]

Noh, ettei nyt ihan yksisilmäiseksi menisi niin kyllähän pitkälti tuolla taktiikalla päästiin viime MM-karsinnoissa maalin päähän kisoista, ja Roy olisi Suomen futisväen jumala jos kisoihin olisi menty. Paskoilla kentillä taas pelataan kautta maailman, ja kyllä se pallo silti esim. brasseilla jotenkin liikkuu.

Antifutiksella voidaan päästä Euroopan lohkosta arvokisoihin, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa lahjakkaita pelaajia sekä menestyä seura- tai maajoukkuetasolla lohkovaiheessa tai lopputurnauksissa, niin kannattaisi ajatella hieman pitkäjänteisemmin. Paskat kentätkään eivät ole mitään arkipäivää mainitsemallani tasolla ja niiden tuoman edun varaan on turha alkaa rakentaman mielikuvia.

[Rikkiviisas]

Neppailu itsessään on arvotonta (asia, mitä esim. Boström Jarossa ei tajunnut koskaan ja Lehkosuo Hongassa on ehkä oppinut vuosien mittaan), mutta sinänsä pallon nopea liikuttaminen lyhyillä syötöillä on nykyään todellisuutta, johon jokaisen eteenpäin pyrkivän nuoren pelaajan on sopeuduttava.

Tosin nykyään menestys edellyttää yhä enemmän joustoa kun pelaajat ovat monipuolisempia ja taktinen osaaminen alkaa olla parempaa valmentajilla. Menestyminen edellyttää entistä enemmän kykyä sopeutua kulloiseenkin peliin, jolloin ratkaisua haetaan lyhytsyöttöpelillä tai nopeilla pitkillä avauksilla. Moni vastaiskutaktiikkahan perustuu nopeisiin avauksiin ja näissä vanhoista Hyypiä on ykkönen ja nuoremmista Portin antoi monta hyvää. Sen sijaan muuten näytti vähän liikaa siltä, että pallonhallinnasta ja syöttelystä ilman tarkoitusta on tullut itsetarkoitus, joka niistää tehokkuuden. Saksan maaleihin johtaneet tilanteethan molemmat käynnistyivät pitkistä syötöistä.

Eniten tuossa siis sana "sopeutua" on avainasemassa eli jokaisessa pelissä on hyvän pelaajan osattava sopeutua siten, että pelaa vahvuuksillaan minimoiden heikkoudet. A-maajoukkue ei osannut sitä Venäjää vastaan, Pikkuhuuhkajat eivät ole osanneet sitä kertakaan U21-kisoissa.

[Savon keisari]

Antifutiksella voidaan päästä Euroopan lohkosta arvokisoihin, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa lahjakkaita pelaajia sekä menestyä seura- tai maajoukkuetasolla lohkovaiheessa tai lopputurnauksissa, niin kannattaisi ajatella hieman pitkäjänteisemmin.

Kyllä se Kreikka on jälleen vahvasti kisoihin menossa.

[niftan]

Kyllä se Kreikka on jälleen vahvasti kisoihin menossa.

Kreikka saattaisi hyvin päästä kisoihin muullakin kuin antifutiksella...

[Mr. Brownstone]

Ja katsokaa missä lohkossa Kreikka pelaa. Ei sillä, että ottaisin heidän aikaisemmista saavutuksista mitään pois.

[Maakuntasatraappi]

Antifutiksella voidaan päästä Euroopan lohkosta arvokisoihin, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa lahjakkaita pelaajia sekä menestyä seura- tai maajoukkuetasolla lohkovaiheessa tai lopputurnauksissa, niin kannattaisi ajatella hieman pitkäjänteisemmin. Paskat kentätkään eivät ole mitään arkipäivää mainitsemallani tasolla ja niiden tuoman edun varaan on turha alkaa rakentaman mielikuvia.

Viimeiseen virkkeeseesi: "Mainitsemasi taso" tarkoittaa siis huipputasoa. Valitettavasti valtaosa työstä on tehty jo siinä vaiheessa, kun niin pitkällä ollaan.

Suomen parhaat lahjakkuudet lähtevät ulkomaille 0-3:n veikkausliigakauden jälkeen, joten on A-maajoukkueen kannalta aika sama miten kuoppainen nurtsi on Ratinassa tai miten pallo Finskin kulloisellakin kynnysmatolla pomppii. Suunnattomasti tärkeämpää olisi junnuvalmennuksen ja junnujen olosuhteiden tason nostaminen, mutta kuka siihen satsaisi? Kädestä suuhun elävä Palloliitto, jep? Elämästään taistelevat liigaseurat, jep jep? Veikkaus ja Risto Nieminen, jep, jep, jep...

A-maajoukkueeseen tarvitaan mahdollisimman taitavia pelaajia, ja myös järkeä sekä osaamista pelata "antifutista" silloin jos vastustaja on vielä paljon taitavampi. Näillä eväillä niihin kisoihin voidaan vielä joskus mennä.

[niftan]

Tyhjäpäisten puujalkojen aika on ohi. Nuoret pelaavat näyttävää futista ja ovat ennen lohkovaihetta kaataneet koviakin maita. Nyt, kahden lopputurnausmatsihäviön jälkeen, jengi haluaisi nähdä Suomen pelaavan jollain muulla tavalla...

Herätys! Jos Suomi on näin pitkälle päässyt ja hyvin pärjännyt, voiko vika olla pelifilosofiassa? Ehkäpä siinä, että pieniä muutoksia siihen omaan peliinsä voisi tehdä vastustajasta riippuen, mutta perusidea on nyt täysin oikea. Sitä puoltaa myös se, miten Suomelle tehdyt maalit ovat tulleet.

[Mr. Brownstone]

Herätys! Jos Suomi on näin pitkälle päässyt ja hyvin pärjännyt, voiko vika olla pelifilosofiassa?

Pelifilosofia on varmasti ollut ihan hyvä. Olkoonkin, ettei mitään sen vaarallisempaa ole saatu luotua. Se on enää "hienosäädöstä" kiinni. Sen sijaan henkisessä puolessa on paljon tekemistä. Selkäranka katkesi aivan liian helposti varsinkin Saksaa vastaan, mutta myöskin Englantia vastaan paistoi jo monella pelaajalla tuska tappiotilanteessa, siitä parhaimpana esimerkkinä Perpa, jolta tuntui itseluottamus karisseen loistavan ensimmäisen jakson jälkeen. Vaikka aikaakin näissä oli jäljellä vielä yli puoli tuntia.

[niftan]

Pelifilosofia on varmasti ollut ihan hyvä. Olkoonkin, ettei mitään sen vaarallisempaa ole saatu luotua. Se on enää "hienosäädöstä" kiinni. Sen sijaan henkisessä puolessa on paljon tekemistä. Selkäranka katkesi aivan liian helposti varsinkin Saksaa vastaan, mutta myöskin Englantia vastaan paistoi jo monella pelaajalla tuska tappiotilanteessa, siitä parhaimpana esimerkkinä Perpa, jolta tuntui itseluottamus karisseen loistavan ensimmäisen jakson jälkeen. Vaikka aikaakin näissä oli jäljellä vielä yli puoli tuntia.

Täysin samaa mieltä. Tappiotilanteessa tulisi löytyä vielä se yksi vaihde lisää, eikä missään nimessä alkaa tuijottelemaan kengänkärkiä.

[Maakuntasatraappi]

Tyhjäpäisten puujalkojen aika on ohi. Nuoret pelaavat näyttävää futista ja ovat ennen lohkovaihetta kaataneet koviakin maita. Nyt, kahden lopputurnausmatsihäviön jälkeen, jengi haluaisi nähdä Suomen pelaavan jollain muulla tavalla...

Herätys! Jos Suomi on näin pitkälle päässyt ja hyvin pärjännyt, voiko vika olla pelifilosofiassa? Ehkäpä siinä, että pieniä muutoksia siihen omaan peliinsä voisi tehdä vastustajasta riippuen, mutta perusidea on nyt täysin oikea. Sitä puoltaa myös se, miten Suomelle tehdyt maalit ovat tulleet.

Avasin tämän topicin juuri siksi, että Suomen peli on mielestäni ollut helvetin hyvää ja lupauksia herättävää.

Mutta kavahdan paluuta Anan aikaiseen eoM-syöttöprosenttiajatteluun (jota Rivekään ei käsittääkseni kannata) - Suomi tarvitsee nyt nykyjalkapalloilun realiteetit tunnustavaa nykyaikaista ajattelua, jota myös Bax jollain tasolla edustaa. Uudesta suomalaisesta valmentajapolvesta on omissa kirjoissani nousussa Rive, Laurikainen ja kaiketi myös EoM-uskosta luopunut Lehkosuo. Tälle sukupolvelle moderni lyhytsyöttöpeli ei ole satelliittikanavilta opittua itsetarkoituksellista neppailua, vaan väline.

[peteli]

Kyllähän se niin on, että nuorten peleissä, olipa ne sitten kansainvälisellä tai kansallisella tasolla, tärkeintä on pelaajien kehittäminen, jotta he olisivat mahdollisimman hyviä aikuisiällä. Ainoastaan A-maajoukkueen on jollain tapaa järkevää pelata vain ja ainoastaan tuloksesta, joka nyky-suomen joukkueen taitotasolla tarkoittaa erittäin puolustavaa pelitapaa valitettavasti. Erittäin hieno juttu on ollut, että tämä nuorten porukka on oikeasti lähtenyt pelaamaan hyökkäävää peliä ja tällä tapaa kehittämään pelaajia. Ehkä joku päivä tämä sama juttu onnistuu aikuistenkin puolella.

[sopuli]

Perseenroiskinnalla ei olla aikaisemmin päästy edes kisoihin.

Sä voit kysyä tätä niiltä suomalaisilta kannattajilta, jotka aikanaan matkustivat Tshekki-Suomi otteluun jossa Mursun jummijammipallon ansiosta tuli viimeisillä minuuteilla turpaan

Mites ne kannattajat, jotka Hodarin aikana matkustivat hevonvitun Armeniaan, missä tappiotilanteessakaan ei yritetty tehdä maalia?

[fingerström]

Moni voi nousta rinkiin tusinapelaajaksi, mutta niitä pelaajia, jotka kääntävät ottelut voitoksi ei ole näköpiirissä yhtään.

Eikös A-maajoukkueella ole ollut riveissään just tämmönen pelien kääntäjä jo kakskytä vuotta, mutta ongelma onkin ollut siinä proletariaatissa, jota jokaisessa pelissä kentällä ja penkillä on? Jos sen jengin tasoa saadaan hilattua ylöspäin niin kyllä sieltä se "ratkaisijakin" aina löytyy. Heti voisin nimetä Roman Eremenkon, joka Suomen kapteenina tulee johtamaan lujalla mutta tyylikkäällä otteella joukkuetta, josta jokainen lenkki on vaihdettavissa ilman että joukkueen taso kärsii, mutta taktiikkaa voidaan muuttaa. Romanin alaisuudessa laitapelaajat A. Eremenko ja P. Hetemaj vaihtavat puolta, leikkaavat keskelle ja näin Suomen vaarallinen hyökkäyskolmikko aiheuttaa liikkuvuudellaan ja mielikuvituksellaan päänvaivaa vastustajan valmentajalle. Ja tarvittaessa tilalle heitetään suoraviivaisempaa Porokaraa. Vai kuin?

Tässä sinänsä hyvässä keskustelussa jostain syystä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa tai carillolasia sitä faktaa, että kysymys on rutiinista, tilannekovuudesta ja sitä ei saa ilman kovaa pelirutiinia. Sama ongelma on myös ja ennenkaikkea A-maajoukkueella. OK, yksi ratkaisu on lähettää pojat ulkomaille heti kun he kynnelle kykenevät ja minustakin asia on niin, että sinne on mentävä heti kun siltä tuntuu, koska jo se kokemus on hyvä ihmisen kasvamisen kannalta.

Mutta toinen ja minusta tärkeämpi pointsi on nostaa kotimaisen sarjan tasoa. Helpoin ja nopein tie siihen on kansainvälisten pelien tie. Se vaatii tietty rahaa, jota ei näennäisesti ole. Mut hei, onhan sitä. Jospa seurat päättäisivät, että eipä tuhlatakaan ulkolaiseen "vahvistukseen" tai ylipäänsä leikitä ammattilaisia ja tavoitella siten tuota maan mestaruutta tai pahimmassa tapauksessa putoamiselta välttymistä vaan pelataankin jokunen treenipeli ulkomailla ja ulkolaisia jengejä vastaan. Tulokset olisivat nähtävillä parissa vuodessa ja nimenomaan tuon proletariaatin kohdilla joskohta aivan varmasti myös joku kekejengi lipeäisi, koska taso varmasti "tippuisi" väliaikaisesti ja se "himoittu" mestaruus olisi helpommin saatavilla.

Ei mestaruudessa mitään vikaa, mutta mitä hyötyä on just esmes kekepallon Suomen mestareilla mestaruuksistaan ollut? Tai miten ne ovat hyödyttäneet suomifutista?

Hankalampi tie on sitten yleisesti nuorisovalmennuksen ja koko skenen nosto. Tosin aika hyvässä jamassa valmennuksen on osin oltava nytkin, kun tollainenkin ikäkausinippu on saatú kasaan. Ja tietty, oma innostus jne, mutta se kuuluu henkeen: hyvän valmennuksen yksi merkki on, että jengi treenaa oma-aloitteisesti, koska saatu valmennus ei riitä / tyydytä.

John Devey kirjoitti:

On vaikea pitää Litmasta tai Sadikia suomalaisen jalkapalloakatemian tuotteena. Isompi osa heidän saavutuksistaan on lähtöisin heidän omasta työnteosta ja sitoutumisestaan jalkapalloon

...ja nollaolosuhteista huolimatta...

... jonkun omalla työllään ansaitsema sopimus La Ligaan tai Valioliigaan on pelkkää kosmetiikkaa

Kenen muun intohimosta se ne saavutukset sitten pitäisivät tulla?

Suomen hallitiheys on esmes Euroopan korkein.

Kenen työllä ne sopimukset sitten pitäisi tulla?

[Tresjoli]

Noh, ettei nyt ihan yksisilmäiseksi menisi niin kyllähän pitkälti tuolla taktiikalla päästiin viime MM-karsinnoissa maalin päähän kisoista, ja Roy olisi Suomen futisväen jumala jos kisoihin olisi menty.

On tämäkin kummallinen käsitys. Ei kyllä mitenkään voi verrata Hodgsonin taktiikkaa johonkin 70-luvun persroiskintaan. Royn pelitapa perustuu tarkkaan harjoiteltuun puolustuksen liikkumiseen ja ennalta suunniteltuihin hyökkäyskuvioihin, joita joukkue käy läpi askel kerrallaan joka päivä. Se että vastustajan pelitapa eliminoidaan puolustumalla syvällä ja heittämällä välillä pitkää palloa ei tarkoita automaattisesti mitään "iso jätkä kärkeen ja toivotaan parasta"-fudista.

Henkilökohtaisesti en ole aivan niin vakuuttunut kuin jotkut täällä menestyksestämme seuraavien viiden vuoden aikana. Itseasiassa väitän että seuraavan muutaman vuoden ajan voi olla aika kuivaa suurten voittojen saralla. Toivottavasti joukkueeseen löydetään nopeasti hyvä runko ja siihen sopiva valmentaja. 2016 olisi kaikkien aikojen mahdollisuus kisoihin, siihen mennessä pitäisi olla kaiken valmiina. Ei tietenkään sillä että nyt pitäisi valmistautua johonkin välivuosiin. Kisapaikan täytyy olla tavoite jokaisissa karsinnoissa.