U-19 (-93 syntyneet)

[OzzMozz]

Vajaan tunnin päästä Suomi pelaa Färsaaria vastaan sijoista 7 ja 8:
http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=147901

Färsaarten ottelut omassa lohkossaan:

Norja - Färsaaret 7-0
Englanti - Färsaaret 8-0
Tanska - Färsaaret 5-1

Färsaarten maaliero siis 1-20.

Uskaltaako tässä siis jo toivoa voittoa? 7th place, here we come!

[Tsei Tsei]

Tiukka kamppailu odotettavissa. Onko kenelläkään tilannetietoja?

[Shefki Wilson]

Eipä ole yllätys jos maalipaikoille ei päästä ja omissa soi kun fysiikka ei riitä.

Eikä parempaan ole mahdollisuuksia kun junnuja on niin vähän.

[abuuva]

Suomen alle 17-vuotiaat (1.1.1993) pojat voittivat Norjassa pelatun avoimen PM-turnauksen päätöspäivänä (2.8.) Färsaaret 4-0 (2-0). Suomi sijoittui turnauksessa seitsemänneksi.

Avausvoitto toi lohtua

Färsaaret - Suomi 0-4 (0-2), Stjørdal (NOR) 2.8.2009
0-1 Jusu Karvonen (14. min)
0-2 oma maali (23. min)
0-3 Nikolai Alho (43. min)
0-4 Antti Mäkijärvi (44. min)

http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=147909

[Viinioksa]

Eikä parempaan ole mahdollisuuksia kun junnuja on niin vähän.

Skotlanti ja Ruotsi voidaan kuitata maina joille pitikin hävitä, mutta 200 000 asukkaan Islantia ei voi. Islannin jalkoihin jääminen kertoo siitä, että Suomen junnupiireissä tehdään jotain perustavalla tavalla väärin, ja kysymys on juurikin fyysisestä puolesta (tuskinpa islantilaiset tippaakaan missään tekniikassa olivat edellä). Jos joku väittää että fysiikkaa voi harjoitella myöhemminkin, niin miksi muut maat ovat kuitenkin valinneet toisen tien? Esimerkiksi foorumilla varmaan korkealle arvostetun junnumaan Ranskan tämän hetken U19-joukkueelle leimaavinta on erittäin fyysiset pelaajat ja jopa sikamaisen kova peli.

[Kepes]

En ihan hirveästi lähtisi "totuuksia" laukomaan, jos yli puolet väitteistä on oletuksia.

[Viinioksa]

En ihan hirveästi lähtisi "totuuksia" laukomaan, jos yli puolet väitteistä on oletuksia.

Ks. aiemmilta sivuilta Vehkakosken ja Wissin kommentit.

[Callit]

Ks. aiemmilta sivuilta Vehkakosken ja Wissin kommentit.

Vehkakoski ja Wiss, nuo junnukoulutuksen ylipapit.

[raxdsc]

Vehkakoski ja Wiss, nuo junnukoulutuksen ylipapit.

sama

[InnoVation]

Ruotsi, Suomen ensimmäinen vastustaja PM-turnauksessa, hävisi Tanskalle lukemin 4-2 (2-0) ja jäi sijalle 6: http://svenskfotboll.se/arkiv/landslag/2009/08/p1693-sverige-sexa-i-nordisk-pojk/

Ruotsin valmentaja joukkueineen oli pettynyt heti ottelun jälkeen, mutta aikoi tarkkaan analysoida turnauksen pelit kotiinpaluun jälkeen. Valmentajan mielestä turnauksessa oli useita melko hyviä esityksiä, vaikka samalla oli myös jaksoja, jotka eivät olleet niin hyviä. Ruotsin joukkueessa oli mukana 7 uutta pelaajaa, joista useimmat olivat pystyneet parhaimpaansa ja tulevat olemaan mukana joukkueessa tulevaisuudessakin. Valmentajan mukaan joukkueen sijoituksesta huolimatta turnauksesta löytyi kuitenkin paljon positiivista kotiinviemiseksi.

[Yourworstnightmare]

Ruotsi, Suomen ensimmäinen vastustaja PM-turnauksessa, hävisi Tanskalle lukemin 4-2 (2-0) ja jäi sijalle 6: http://svenskfotboll.se/arkiv/landslag/2009/08/p1693-sverige-sexa-i-nordisk-pojk/

Ruotsin valmentaja joukkueineen oli pettynyt heti ottelun jälkeen, mutta aikoi tarkkaan analysoida turnauksen pelit kotiinpaluun jälkeen. Valmentajan mielestä turnauksessa oli useita melko hyviä esityksiä, vaikka samalla oli myös jaksoja, jotka eivät olleet niin hyviä. Ruotsin joukkueessa oli mukana 7 uutta pelaajaa, joista useimmat olivat pystyneet parhaimpaansa ja tulevat olemaan mukana joukkueessa tulevaisuudessakin. Valmentajan mukaan joukkueen sijoituksesta huolimatta turnauksesta löytyi kuitenkin paljon positiivista kotiinviemiseksi.

Siis kuinka voi olla jotain positiivista, kun on jäänyt kuudenneksi ja hävinnyt? Eihän se vaan voi olla mahdollista!

[InnoVation]

Norja oli Pohjoismaiden paras voittaessaan PM-turnauksen pronssia ottelussa Islantia vastaan. Maalijuhla päättyi Norjalle 5-3 (2-0):
http://www.rbk.no/rekrutt/article146529.ece
http://fotball.aftenposten.no/landslaget/article146530.ece

Norjan valmentaja oli hyvin tyytyväinen, sillä maaleja onnistuttiin tekemään kaikissa turnauksen otteluissa paitsi Englantia vastaan. Hänen mielestään puolustuksessa oltiin tänään tarpeettoman huolimattomia: vastustajalla Islannilla oli neljä mahdollista maalintekotilannetta ja kolme niistä johti maaliin.

Norjan PM-turnauksen muut ottelutulokset:
Norja - Färsaaret 7-0
Norja - Tanska 3-1
Norja - Englanti 0-1

[InnoVation]

Englanti voitti jännittävän finaaliottelun Skotlantia vastaan jatkoajalla tuloksella 3-2 (0-2):
http://www.thefa.com/England/MensUnder17s/NewsAndFeatures/2009/nordics_vScotland_final.aspx
http://www.scottishfa.co.uk/scottish_fa_news.cfm?page=128&newsID=4870

Skotlanti oli ottelussa Englantia vahvempi ja teki 2 maalia jo ensimmäisellä puoliajalla. Ottelun käännekohdaksi muodostui Skotlannin pelaajan Graeme MacGregorin saama keltainen kortti, kun peliä oli pelattu 46 minuuttia. 6 minuuttia myöhemmin hän sai sitten jo lähteä kentältä ja Skotlanti joutui pelaamaan 10 pelaajalla.

Vajaamiehisenäkin vielä 3 minuuttia ennen ottelun päättymistä Skotlanti johti 2-0 ja oli ottamassa voiton Englannista. Viimeisten minuuttien aikana Englanti kuitenkin onnistui tekemään kaksi maalia, joista toisen vain 30 sekuntia ennen peliajan päättymistä ja ottelu meni jatkoajalle. Jatkoaikaa ehti kulua 5 minuuttia, kun Englanti sitten iski voittomaalinsa.

[InnoVation]

Keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miksi Suomen joukkue ei pärjännyt paremmin PM-turnauksessa. Joukkueessahan pitäisi olla erittäin taitavia pelaajia. Voisiko olla niin, että muiden maiden joukkueet toimivat joukkueina paremmin? Jos katsoo muiden maiden joukkueiden sivuja, voi havaita, että muissa maissa saattaa jo tässä ikäluokassa olla nimetty vakioporukka, josta vain nimetään turnauksen pelaajat.

Muihin maihin verrattuna Suomen joukkue nimettiin tosi myöhään - vain viikkoa ennen turnausta. Muut maat nimesivät pelaajansa yli kuukausi tai vähintään 3 viikkoa ennen turnausta. Ehkä muiden maiden joukkueilla oli siis joukkueina henkinen etumatka Suomeen nähden ja joukkueiden pelaajat pystyivät keskittymään PM-turnaukseen paremmin. Tarvitaan melkoista tiimihengen luomista valmentajien taholta, jos viikkoa ennen nimetyllä joukkueella pystytään saamaan joukkueena paras pelaajista irti. Esimerkiksi Skotlanti totesi Suomi-ottelun jälkeen, että joukkueen etukäteen harjoittelemat erikoistilanteet ratkaisivat ottelun heidän hyväkseen. Kuinka paljon Suomen joukkue ehti harjoittelemaan pelaamista joukkueena juuri PM-turnauksen kokoonpanossa?

Suomen joukkueen nimeämissysteemi antaa vaikutelman, että Suomen pelaajien pitää ankarasti kilpailla paikasta maaottelujoukkueessa. Ehkä kaikki puhti menee siis siinä, että lunastetaan paikka joukkueessa ja sitten lyhyellä varoitusajalla valmistaudutaan turnaukseen lähtöön. Mahtaako Suomen PM-turnauksen pelaajista kenelläkään olla takeita siitä, että pääsee pelaamaan seuraaviin maaotteluihin? Muiden maiden joukkueet tähtäävät jo nyt syksyn EM-karsintaotteluihin.


***********************************
Vertailun vuoksi linkkejä U17 joukkueiden sivuille:

ENGLANTI
 
Englannin U17 joukkueen pelaajat - siellä on vakioporukka, josta valitaan:
http://www.thefa.com/England/MensUnder17s/Players.aspx
 
PM-turnauksen pelaajat valittiin ainakin 3 viikkoa ennen turnausta (tieto nettisivuilla 8.7.2009):
http://www.thefa.com/England/MensUnder17s/NewsAndFeatures/2009/nordic_squad_announced_080709.aspx
 
 
RUOTSI
 
Ruotsillakin näyttää olevan jonkinlainen vakioporukka:
http://svenskfotboll.se/landslag/p1693/spelare-2009/
 
Kuvatkin löytyvät pelaajista:
http://svenskfotboll.se/landslag/p1693/spelarportratt/
 
Nettisivujen perusteella ei voi tarkkaan tietää, milloin turnausjoukkue oli kokonaan kasassa. Valmentaja kuitenkin mainitsi, että joukkueessa oli PM-turnauksessa 7 uutta pelaajaa:
http://svenskfotboll.se/landslag/p1693/arkiv/landslag/2009/07/asd/
 
 
TANSKA
 
Joukkue PM-turnausta varten ollut kasassa ainakin jo heinäkuun 1 päivänä ja näyttäisi olevan vakioporukka koko tulevaksi kaudeksi:
http://www.dbu.dk/page.aspx?id=529


NORJA

Joukkue nimettiin 3 viikkoa aiemmin (uutinen 8.7.2009):
http://www.fotball.no/Landslag_og_toppfotball/Landslag/Aldersbestemt_gutter/G16/2009/G16-troppen-til-Apent-Nordisk-Mesterskap/
 
 
SKOTLANTI
 
Joukkue nimettiin yli kuukausi ennen PM-turnausta (uutinen 18.6.2009):
http://www.scottishfa.co.uk/scottish_fa_news.cfm?page=128&newsCategoryID=6&newsID=4745
 

SUOMI

PM-turnausjoukkue nimettiin viikko ennen turnausta Eerikkilän leirin päätteeksi (20.7.2009):
http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=147353

[Tsei Tsei]

Skotlanti ja Ruotsi voidaan kuitata maina joille pitikin hävitä, mutta 200 000 asukkaan Islantia ei voi. Islannin jalkoihin jääminen kertoo siitä, että Suomen junnupiireissä tehdään jotain perustavalla tavalla väärin, ja kysymys on juurikin fyysisestä puolesta (tuskinpa islantilaiset tippaakaan missään tekniikassa olivat edellä). Jos joku väittää että fysiikkaa voi harjoitella myöhemminkin, niin miksi muut maat ovat kuitenkin valinneet toisen tien? Esimerkiksi foorumilla varmaan korkealle arvostetun junnumaan Ranskan tämän hetken U19-joukkueelle leimaavinta on erittäin fyysiset pelaajat ja jopa sikamaisen kova peli.

Minä olen kuitenkin sillä kannalla, että fysiikkaa voi harjoitella myöhemminkin. Toisekseen suomalaiset tuntuvat muutenkin kehittyvän fyysisesti monia muita kansallisuuksia hitaammin. En tiedä sopiiko Islanti tähän kategoriaan, mutta kuitenkin. Ei silti, henkilökohtaisen taidon ja tekniikan lisäksi kannattaisi keskittyä valmentamisessa yhä enemmän perussyöttöjen, peruspotkutekniikan, pallottoman liikkumisen ja pelitemmon kehittämiseen. Neppailutaitoa suomalaisilla jo on, mutta potkutekniikkaa ei niin paljon ja pallottomassa liikkumisessa on helvetisti parannettavaa. Samalla kovan temmon hakemisessa kehittyisi samalla myös fysiikka. Jos positiivisia asioita haluaa hakea, niin suomalaiset juniorit tuntuvat pärjäävän paremmin vanhemmissa ikäluokissa. Näissä 17-vuotiaissa tuntuu tulevan vielä rumiakin numeroita.

[Callit]

Keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miksi Suomen joukkue ei pärjännyt paremmin PM-turnauksessa. Joukkueessahan pitäisi olla erittäin taitavia pelaajia. Voisiko olla niin, että muiden maiden joukkueet toimivat joukkueina paremmin?

Ymmärtäisin ajatuksen, jos Suomi olisi hävinnyt finaalin maalilla. Silloin voisi todeta, että ei sujunut valmistautuminen ihan ihanteellisissa merkeissä. Mutta kun otetaan reilusti takkiin Islanneilta, niin kyllä silloin on paras myöntää muiden selkeä paremmuus.

Ja mitä tuohon lihavoituun tulee, niin pakko muistella ikäluokan viime syksyistä Saksa-kohtaamista bolliksella, jota Remmelkin kommentoi jossain kirjoituksessaan. Suomihan hävisi ko. pelin erittäin huonon tuurin ja/tai typeryyden takia 1-0, mutta taitoero Euroopan huippumaata vastaan oli niin suuri, että pelkäsin parin junnumme lopettavan futisharrastuksensa siihen paikkaan.

[Nice10]

Minä olen kuitenkin sillä kannalla, että fysiikkaa voi harjoitella myöhemminkin. Toisekseen suomalaiset tuntuvat muutenkin kehittyvän fyysisesti monia muita kansallisuuksia hitaammin.

Niin, ongelmaahan ei olisi jos tiedettäisiin, että tosiaan fysiikassa ei hävitä sitten isona. Nyt kuitenkin esimerkiksi kaksykkösissä ongelma oli sama ja pelaajat kai suhteellisen aikuisia. Pääpaino tuon ikäisillä ei pidäkään olla fysiikassa, mutta Suomessa vähän turhaa kuvitellaan, että hyvä fysiikka kaikkine osa-alueineen tulisi kuin itsestään kaikille pelaajille kun vaan kasvetaan isoksi. Töitä pitää aikanaan tehdä helvetisti myös fysiikan eteen, ei mikään tule itsestään ja jotain pohjia on hyvä olla jo 16-17 vuotiaanakin.

Toisekseen liian usein esimerkiksi hävityt kaksinkamppailut laitetaan fysiikan piikkiin, vähintään samassa suhteessa vikaa on yleensä asenteessa (halussa ja uskalluksessa kaksinkamppailla) ja ennen kaikkea kaksinkamppailuosaamisessa. Esimerkiksi toppareiden pääpeli, hyökkääjien pallon suojaaminen, keskikenttien irtopallotappelu ja laitapakkien juoksukilpailut ovat myös osaamis- ja "tekniikka"-lajeja. Se että sijoittuu väärin, ajoittaa väärin, kamppailee palloa väärältä puolen miestä, ei osaa leikata vastustajan juoksulinjoja, ei osaa käyttää käsiä suojatessa ja kyynerpäitä ilmassa, ei osaa pieniä niksejä, repimisiä ja ylikoviakin otteita tarvittaessa ei korjaannu koskaan, vaikka fysiikan kehittäisi ihan huippuunsa.

Suomalaiset kehittyvät fyysisesti paljon hitaammin kuin monet muut Euroopan kansat. Silti joskus ärsyttää jatkuva pakoilu asian taakse.

[Callit]

Onko tälle suomalaisjunnujen (oletetulle) huonolle fysiikalle muita lähteitä kuin näitten nyt flopanneitten valkkujen selitykset? Mistä usko siihen, että 21:ltä puuttui fysiikkaa? Juoksuvalmennuskurssilla kerrottiin jokunen vuosi sitten, että tutkimuksen mukaan suomalainen pelaaja on nopeimmillaan b-junnuiässä.

Jottei nyt (taas) rynnittäisi laittamaan sanoja suuhun, totean, että junnujen kasvattamisen tulee olla kokonaisvaltaista. Pitää olla hyvä kaikessa, ja oikea paikka sen kehittämiseen on ns. futisakatemia. Oma käsitykseni on myös se, että suomalaiset junnut ovat huippumaita - Espanja, Ranska, Saksa, ym - valovuosia jäljessä nimenomaan taitoon liittyvissä asioissa.

Nice10:n kanssa samalla linjalla tuosta 2-kamppailuvoimasta, vain pieni osa liittyy fysiikkaan. Parhaana esimerkkinä Ze Roberto, joka on tai ainakin oli joskus yksi vahvimmista keskikentän 2-kamppailijoista, vaikka on varreltaan hento ja taitotasoltaan "brasilialaiseksikin poikkeuksellisen taitava".

[Ulkosyrjä]

Nice10 jo vähän puhuilkin samasta asiasta eli minusta on väärin puhua pelkästä fysiikasta. Paremmin kohteeseen osuu nähdäkseni tilannekovuuden ja tilannenopeuden puutteet. Kaksinkamppailu on sekin taitolaji, ja vaikka voimaa olisikin sinänsä rittävästi, niin se ei paljon hyödytä, jos tilanteeseen menee väärällä tavalla ja väärään aikaan eli siis liian myöhään.

Muutenkin nostaisin esille muitakin puutteita kuin fysiikan. Kyllä näissä taktisissa ja teknisissä elementeissä on edelleen parannettavaa myös paljon. Jälkimmäisen osalta varsinkin potkutekniikassa. Tämä suomi-junnujen huonous on nähdäkseni monen pienenemmän tai suuremman puutteen summa, ei välttämättä pelkästään yhdestä osa-alueesta johtuva.

[Nice10]

Fysiikkahan on sana, jota suomalaisessa junnutuotannossa on hieman kavahdettu viime vuosina, koska pelätään että pelaajan fysiikkaharjoittelu tappaisi automaattisesti taitokehityksen ja fyysiset pelaajat luovuuden. Näinhän ei missään nimessä tarvitse olla. Sen sijaan huippujalkapallon vaatimukset nimen omaan fysiikan osalta ovat täysin eri sfääreissä nykyään kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Ottelutahti ja pelitempo on helvetillinen kaikkialla huipulla sekä ennen kaikkea siksi, että lähes jokaisella pelipaikalla tarvitaan monipuolisempaa fysiikkaa.

Fysiikka-sana nostaa karvat pystyyn kun suomessa se oikein halutaan liittää automaattisesti siihen punttisalireeniin ja kentän ympäri ravaamiseen, mikä on syntistä futiksessa. Valitettavasti nuokin vaan usein ovat osa kokonaispakettia, jos pelaaja huipulle haluaa.

Sen sijaan junioreiden osalta pitäisi ymmärtää, että pohjia fysiikalle voi tehdä monella muullakin tapaa kuin siellä pururadalla tai punttisalilla. Esimerkiksi oikeaoppinen juoksutekniikka lyhyisiin lähtöihin, kaikenlainen hermotus, lihashuolto ja esimerkiksi taloudellinen tekniikka pidemmille juoksumatkoille pitäisi istuttaa jo nuorille. Se ei todellakaan ole pois mistään taitoharjoittelusta, mutta vaikea istuttaa pelaajaan enää vanhemmalla iällä. Nopeat ja taloudellset jalat kuitenkin mahdollistavat juniorillekin entistä enemmän sen, että nuori pystyy harjoittelemaan sitä lajitekniikkaa, ylläpitämään kovaa pelitempoa pallon kanssa ja ilman sekä yksinkertaisesti hyvä perusfysiikka ja lihaskunto mahdollistaa suuremmat harjoitusmäärät terveenä ilman turhia vammoja ja ylipitkiä lepotaukoja.

Jotenkin vaan ikävä katsoa joskus kun 14-16 -vuotiaat nuoret harjoittelevat lajissa kuin lajissa esimerkiksi perus lajitekniikkaa ja jalkapallossa vaikkapa jotain syöttökiertoa kun iso osa pelaajista ei kykene heikon fysiikkansa puolesta tekemään keskittyneesti ja alusta loppuun hallitusti kuin 50-60% valmentajan suunnittelemista määristä. Puhumattakaan siitä, että heikon fysiikan ja lihashuollon vuoksi tärkeimmässä iässä pelaaja kokee loukkaantumisia ja kylvää esimerkiksi koko uran jatkuvan kroonisen vamman siemenen, joka olisi estettävissä melko helpostikin.

Pitäisi ymmärtää, että nuorille huipulle tähtäävillekin ajoittaiset kovat juoksuharjoitteet tai pallon kanssa tehdyt kovatempoiset ja raskaat harjoitteet eivät pelkästään tähtää siihen, että jaksetaan peleissä juosta vastustaja nurin, vaan myös siihen että nuori jaksaa harjoitella ne määrät ympäri vuoden, mitä huipulle pääsy vaatii.

[koera]

Koripallolegenda John Wooden sanoi joskus "failure to prepare is preparing to fail". Oikeanlaisella valmistautumisella varsinkin tuossa iässsä on suuri vaikutus. Aivan maailman huippupelaajia voi valita satunnaisesti ja heittää kentälle, niin että peli toimii saman tien, mutta nuorien pelaajien kohdalla pelitavan, muiden pelaajien ja etenkin keskinäisen luottamuksen rakentamisella on väliä.

Jos fysiikassa hävitään joka vastustajalle, se ei kieli välttämättä pelkästään suomalaisen fysiikkavalmennuksen huonosta tasosta (ainakin määrällisesti täällä käsittääkseni treenataan ihan yleiseurooppalaisella tasolla), vaan myös tavasta jolla joukkue on rakennettu. En jaksa uskoa etteikö koko maastamme löytyisi esimerkiksi paria riittävän hyvää romuluista topparia. Valinnat pitäisi tehdä järkevän kokonaisuuden rakentamiseksi, ei "kaikki parhaat mukaan" -periaatteella. Toisaalta jos teemana on kevyt, nopeasti palloa liikutteleva, taitava joukkue, silloin kuntopuolen tulee olla todella vahva: aktiivinen pallottomien pelaajien peli 90 minuutin ajan vaatii rautaista kuntoa koko joukkueelta.

[Nice10]

Taktinen puoli, valinnat ja junioriurheilun panoksellisuuskin on nuoralla taiteilua. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka vihaa sitä ajattelutapaa, että nuorten pelatessa tulos ei saa olla tärkeä vaan yksilön kehittyminen. Itse näen niin vahvasti kuitenkin tulosurheilun osana sitä yksilön kehittymistä. En vaan jaksa uskoa siihen, että tappiosta arkipäivää tekemällä ja jollekin islannille häviämisen hyväksymisellä kukaan kehittyy. Junioriurheilu ei saa toimintatavoiltaan välttämättä olla pelkästään voittoon keinolla millä hyvänsä toimintaa, mutta kyllä nuori kunnianhimoinen urheilija pitää totuttaa vihaamaan tappioita yli kaiken ja rakastamaan voittamista jo aikaisessa vaiheessa. Samoin nuoren urheilijan pitää tottua tarvittaessa vetämään veren maku suussa ja kaiken kropastaan antaen.

En vaan mitenkään usko siihen, etteikö nuorta urheilijaa kasvattaisi esimerkiksi paineet onnistumisesta kovassa paikassa. Jos jalkapalloileva nuori ensimmäistä kertaa urheilee tuloksesta Veikkausliigassa tai pahimmassa tapauksessa jossain ulkomailla, niin ei kyllä taatusti synny pelaajia, jotka tappavat kovia kansainvälisiä otteluita vaikka väkisin ja yksin tai pelaajia, jotka asennoituvat aina voittamaan ja auttamaan joukkuetta.

No kai jonkun idealistin mielestä positiivinen pallonliikuttelu vastustajan kontrollissa kun peli on jo sille ratkennut kehittää suomalaisia junioreita. Omasta mielestäni kehittäisi enemmän, jos vaikka tietyistä tyyliasioista, futisromantiikasta ja uskomuksista oltaisiin tingitty ja sen vuoksi pelattu vaikkapa Skotlannin sijaan finaalin jatkoajalla Englantia vastaan. Samalla ne muutamat valioyksilöt olisivat herättäneet kovaa kiinnostusta ulkomailla.

Tuo ajatusmalli, että junioriurheilussa tuloksellisuus myös muka jotenkin tappaisi taitoharjoittelun, jättäisi fyysisesti heikommat jalkoihin, muuttaisi pelaamisen roiskimiseksi maassa pelaamisen sijaan jne on mielestäni täyttä potaskaa. Tuloksellisessa huippu-urheilussa ja sen sisäistämisessä jo nuorena on ennemminkin tapana tuottaa pelaajia, jotka eivät vain ole taitavia harjoituksissa, vaan myös kovassa paineessa, helvetillisessä temmossa ja itseään fyysisempien ja kehittyneempienkin seurassa ilman, että heti paskotaan housuun. Tuloksellisuus ja kova vaatimustaso ei myöskään tarkoita, etteikö kaikkea pelaamista voitaisi toteuttaa modernisti tai esimerkiksi maissa pelaten. Tuloksellisuus ei myöskään tarkoita sitä, että hylättäisiin pienikokoisia junioreita, vaan pikemminkin otettaisiin heidät paremmin huomioon ja istutettaisiin se ajatus poikiin, että tekemällä muita kovemmin töitä ja haluamalla voittaa jossain vaiheessa he menevät ohi varhaiskehittyneistä.

[InnoVation]

Junioriurheilu ei saa toimintatavoiltaan välttämättä olla pelkästään voittoon keinolla millä hyvänsä toimintaa, mutta kyllä nuori kunnianhimoinen urheilija pitää totuttaa vihaamaan tappioita yli kaiken ja rakastamaan voittamista jo aikaisessa.

Skotlannissa jalkapallovalmennukseen ja muuhunkin nuorisourheiluun on otettu uusi linja "Positive coaching", jossa pyritään voittoon, mutta ei keinolla millä hyvänsä.
http://www.scottishfa.co.uk/scottish_football.cfm?page=207

Tarkoituksena on saada aikaan voittamisen ja onnistumisen kokemuksia, sillä nuoret jättävät urheilun kovin helposti, jos kokemukset ovat pelkkiä tappioita ja epäonnistumisia. Skotlannissa pyritään siihen, että nuoriso omaksuisi voittaja-asenteen ja tahdon voittaa: "Winning isn't everything, but wanting to win is!"

Onnistumiset ovat tärkeitä myös oppimisen kannalta, sillä tutkijoiden mukaan epäonnistumisista ei opikaan: http://www.iltalehti.fi/mieli/2009080110016109_md.shtml

[Callit]

Erittäin mielenkiintoisia kirjoituksia. Voittaa vai eikö voittaa, that is the question.
Vielä samaa soppaa hämmentääkseni kerron, että Saksan junnutouhuista ylimpänä vastaava Mathias Sammer jaksaa toistaa tuota voittamisen ahneuden merkitystä. Välillä suorastaan pelottaa sen ehdottumuus asiassa. Kuin kruununa kaikelle, viimeinen vuosi on tuonut sitten kolme junnumestaruutta DFB:lle. Tämä siis sen jälkeen, kun se viime vuonna U19-kisojen aikana piti pojille puheen, jossa kertoi titteliahneuden olevan uuden avainsanan. Viimeksi Sammer puhui siitä kuinka liitto pyrkii kasvattamaan nuorten maajoukkuepelaajien persoonallisuuksista voittajatyyppejä, "kehittämään karaktäärejä". Kuullostaa aivan liian itä-saksalaiselta meikäläisen korvaan, mutta jos ja ilmeisesti kun kyse on siitä, että poikia pyritään valmistamaan ammattilaisuran paineisiin kaikkine sudenkuoppineen, niin eihän tuo voi olla kuin hyvä asia. En silti usko, että jostain käsiään levittelevästä pupupöksystä ikinä saa mitään taistelijaluonnetta, vaikka kuinka opettaisi asian aakkosia. Sen sijaan uskon, että on hyvä opettaa nuorille pojille miten suhtautua esim. siihen, kun kaverit joutuu vonkaamaan tyttöjä, mutta itselle tullaan jatkuvasti tyrkylle.

[Tsei Tsei]

Niin, ongelmaahan ei olisi jos tiedettäisiin, että tosiaan fysiikassa ei hävitä sitten isona. Nyt kuitenkin esimerkiksi kaksykkösissä ongelma oli sama ja pelaajat kai suhteellisen aikuisia. Pääpaino tuon ikäisillä ei pidäkään olla fysiikassa, mutta Suomessa vähän turhaa kuvitellaan, että hyvä fysiikka kaikkine osa-alueineen tulisi kuin itsestään kaikille pelaajille kun vaan kasvetaan isoksi. Töitä pitää aikanaan tehdä helvetisti myös fysiikan eteen, ei mikään tule itsestään ja jotain pohjia on hyvä olla jo 16-17 vuotiaanakin.

Mielestäni kaksykkösissä ei fysiikassa hävitty muuta kuin pelitemmon kestämisessä. Fysiikan eteen pitää tehdä paljon töitä, mutta koska Suomessa pelitempo on hitaampi, ei kovatempoiseen pelirasitukseen totu. Tällaiseen pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota, mutta mielestäni se tulee osana pelitemmon kehittämistä ja pallotonta liikkumista.

Toisekseen liian usein esimerkiksi hävityt kaksinkamppailut laitetaan fysiikan piikkiin, vähintään samassa suhteessa vikaa on yleensä asenteessa (halussa ja uskalluksessa kaksinkamppailla) ja ennen kaikkea kaksinkamppailuosaamisessa. Esimerkiksi toppareiden pääpeli, hyökkääjien pallon suojaaminen, keskikenttien irtopallotappelu ja laitapakkien juoksukilpailut ovat myös osaamis- ja "tekniikka"-lajeja. Se että sijoittuu väärin, ajoittaa väärin, kamppailee palloa väärältä puolen miestä, ei osaa leikata vastustajan juoksulinjoja, ei osaa käyttää käsiä suojatessa ja kyynerpäitä ilmassa, ei osaa pieniä niksejä, repimisiä ja ylikoviakin otteita tarvittaessa ei korjaannu koskaan, vaikka fysiikan kehittäisi ihan huippuunsa.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Heliskosken "taitava pärjää aina" -lause on siksi juuri vähän falski, jos taitoa katsotaan yksioikoisesti. Tällainen puolustustaito on myös taitoa, jota löytyy maajoukkueesta mm. Markus Heikkiseltä.

Suomalaiset kehittyvät fyysisesti paljon hitaammin kuin monet muut Euroopan kansat. Silti joskus ärsyttää jatkuva pakoilu asian taakse.

Joo, silti tuo vähän edes lohduttaa. Ei sillä etteikö valmentamista pitäisi kehittää. Aikaisemmin fyysisestä Suomesta on tullut neppailijoiden Suomi. Jalkapallo on etenkin nykyään niin vaativaa, että pelkästään taidot tai fysiikka ei riitä, vaan molempia tarvitaan.