Miten paljon pitää treenata mihinkin sarjaan?

[peruspekka]

Miten paljon pelaajan täytyy treenata että pääsee johonkin ulkomaille tai sitten kotimaisiin sarjoihin.

[VC#37]

Miten paljon pelaajan täytyy treenata että pääsee johonkin ulkomaille tai sitten kotimaisiin sarjoihin.

riippuu nykyisesta tasosta tietty.Jos oot valmiiks kova pelaaja ei yhtaan..

[donpeelo]

Miten paljon pelaajan täytyy treenata että pääsee johonkin ulkomaille tai sitten kotimaisiin sarjoihin.

Kerran viikkoo käy pyörähtämässä kentällä riittää kotimaansarjoihin ja kaks kertaa ulkomaansarjoihin. Ulkomailla on kuulemma kovempi taso, pah sanon minä. Itse en reenais ku kerran viikkoo ulkomaansarjoihinkaan, voipi pukata muuten ylikunnon päälle ja se on paha juttu se. Helvetin kalliilla nappiksilla voipi toki kompensoida reenimäärää. Tiukan reenin voi myös suorittaa katselemalla you tubista jooga boniitoja.

Ps. Litti on paras.

[Demas]

Kerran viikkoo käy pyörähtämässä kentällä riittää kotimaansarjoihin ja kaks kertaa ulkomaansarjoihin. Ulkomailla on kuulemma kovempi taso, pah sanon minä. Itse en reenais ku kerran viikkoo ulkomaansarjoihinkaan, voipi pukata muuten ylikunnon päälle ja se on paha juttu se. Helvetin kalliilla nappiksilla voipi toki kompensoida reenimäärää. Tiukan reenin voi myös suorittaa katselemalla you tubista jooga boniitoja.

Joo,en sanois välttämättä ihan näinkään. Eli omatoimiset jos laskee päälle niin tilanne voi muuttua tuosta 1/2krt viikossa jopa 6krt/vko. Me ainaki käydään ampumassa omatoimisesti esim rankkuja läheisellä kentällä joskus parikin kertaa viikossa, anonyymiteetin takia en kerro enempää maasta, paikkakunnasta tai sarjatasosta...sen verran voin sanoa -kun kuitenki kiinnostaa- että allekirjoittanut laittaa 92% vedoista sisään.



EDIT: se vielä että oon sen verran kova että mun ei tarvis reenata ollenkaan

[jykke]

Miten paljon pelaajan täytyy treenata että pääsee johonkin ulkomaille tai sitten kotimaisiin sarjoihin.

Jos on 30 000 tuntia treeniä takana, niin luulisi pelipaikka irtoavan jostain.

[Wecce]

Naisten sarjoihin ei pääse edes treenaamalla, pukuhuoneeseenkin vain jos tekeytyy homoksi valmentajaksi.

[Kepes]

En yllättynyt, että tämäkin topic meni hassutteluksi.

Aiheeseen, kentille päästäkseen tarvitsee rutkasti enemmän kuin vain harjoittelua. Joku himoharjoittelija voi treenata vaikka kuusi kertaa viikossa, mutta pelaa silti divarisarjoissa, koska pelkää kaksinkamppailuja ja kontaktia, ts. ei ole asennetta. Joku puolestaan voi siksi pelata "vain" divarissa, että on todella loukkaantumisherkkä eikä uraa ylemmillä sarjatasoilla voi vaan millään tehdä, vaikka rahkeita ehkä olisikin. Joku taas on niin luonnonlahjakkuus, että pärjää aina junnuikään saakka ikäluokkansa edustuksessa, mutta motivaatio ei ole kunnossa. Lopulta muut sitten viimeistään aikuisiässä kirivät hänestä ohi.

Eli tiivistäen sanoisin, että kaikki riippuu asenteesta. Kun se on kunnossa ja on motivaatiota tehdä sitä mitä haluaa, niin sitten sitä treeniä vaan.

[Hong Song]

En yllättynyt, että tämäkin topic meni hassutteluksi.

Voiko muuta odottaakaan, jos avausviesti on tuon tasoinen?

[Kepes]

Voiko muuta odottaakaan, jos avausviesti on tuon tasoinen?

Toki, mutta pitää ottaa huomioon, että yleensä tälläisten kysymysten esittäjä on iältään about 10 v, joten hyväksyttäkööt se. Ja jos vielä ihan oikeasti odottaa tästä vastausta, mutta vastaukset ovat tyyliä "VITUN APINA HOMO, OTA BRENKKUA!!!" voi kiinnostus lopahtaa futikseen.

[Demas]

Ok,ei sitten hassutella enempää.

Joukkueen mukana jos/kun treenaa niin yleensä sitä kautta tulee se perusharjoitus. Kuitenkin suositeltavaa on treenata ainaki pomputtelua ja rankkeja (kaveri maalissa) kaikki vapaa-aika. Näin olisi mahdollista saada uusi Forssel joskus tulevaisuudessa.

[jykke]

Toki, mutta pitää ottaa huomioon, että yleensä tälläisten kysymysten esittäjä on iältään about 10 v, joten hyväksyttäkööt se. Ja jos vielä ihan oikeasti odottaa tästä vastausta, mutta vastaukset ovat tyyliä "VITUN APINA HOMO, OTA BRENKKUA!!!" voi kiinnostus lopahtaa futikseen.

Jooh, ehkä selkokielisempi vastaus on sitten tarpeen: Treenata pitää vähintään 2 tuntia päivässä ympäri vuoden.

[Wecce]

Joukkueen mukana jos/kun treenaa niin yleensä sitä kautta tulee se perusharjoitus. Kuitenkin suositeltavaa on treenata ainaki pomputtelua ja rankkeja (kaveri maalissa) kaikki vapaa-aika. Näin olisi mahdollista saada uusi Forssel joskus tulevaisuudessa.

Toivottavasti enää koskaan ei tule uutta Forsselia, vaan saataisiin joku oikeasti laadukas kärki.

[ribbery]

Ihan saatanasti. Tuhansia ja taas tuhansia tunteja pallon kanssa. Huippupelaajat tehdään vapaa-ajalla, joukkueen reenit eivät riitä mihinkään. Pallo joka paikassa mukana!

[ALPPIK]

Myönnän olevani motorisesti niin lahjaton, että kovallakaan treenaamisella en ikinä olisi päässyt edes Veikkausliigan tasolle.

[Maanantaivalmentaja]

Jos olet liikunnallisesti lahjakas ja saat hyvää valmennusta, sellainen 15000h kakku riittää pääsarjatasolle pääsemiseen. Siis 3h päivä yhdellä lepopäivällä/vko ja parin viikon lomalla vuodessa. Reiluna pari kymppisenä voisit siis olla 'hyvä' jos aloitit esim. 5-vuotiaana. Onneakin toki tarvitaan.

[Callit]

Kaiken hassuttelun lomassa ihan oikeitakin vastauksia. Joku puukenkävalkku puhui joskus 10000 tunnista ennen intti-ikää, nyt täällä on heitelty 15 000:kin. Itse tiedän yhden kaverin, joka teki tuon kaiken oikeinkin tosissaan, hakeutui hyvään seuraankin, muttei lopulta kehittynyt kuin kakkosdivaripyssyksi. Mun kävi kaveria sääliski, mutta käsittääkseni se on selvinnyt asiasta hyvin. Tuhansia kertoja olen miettinyt, että mitä puuttui. Lohtuna tietysti se, että kaveri ihan oikeasti osasi pelata futista. Anyway, sellaisella "treenit 3 krt viikossa huhtikuusta lokakuuhun plus matsit, talvisin salibandyä" touhuilla ei pärjää edes vähää alusta. Sillä tavalla pääsee hyvinkin kakkoseen tai miksei korkeammallekin, mutta Euroopan liigat voi unohtaa ihan kokonaan, vaikka olisi kuinka lahjakas.

[Nice10]

Riippuu miljoonasta asiasta, harjoitusmäärien lisäksi lähinnä lahjoista ja harjoittelun laadusta. Lahjakkuuttakin on monenlaista, yksi lahjakkuus sekin, että harjoittelun tulokset tarttuvat tehokkaammin tai että on ylipäätään halukas harjoittelemaan kovaa. Sanoisin kuitenkin, että harjoittelun laatu on määriä tärkeämpää silloin kun tähdätään johonkin ihan maailman huipulle. Laatuakin on monenlaista ja osa on harjoitellut sattumaltakin lapsesta asti "laadukkaammin" kuin toinen.

Tyypillisesti isoista massoista sitten löytyy niitä, joiden kohdalla vuosien ajan harjoittelun määrä ja laatu sekä ne lahjakkuudet yhdistyvät. Kun loppujen lopuksi tuuri näyttelee helvetin suurta osuutta urakehityksessä (loukkaantumiset, miten pallo pomppii tärkeissä paikoissa, millaisia valkkuja uralle sattuu, millainen on kilpailutilanne pienessä ja isossa kuvassa, millaiset on olosuhteet harjoitellessa ja siviilielämässä jne jne), niin mitään edes lähes varmaa kaavaa ei edes potentiaalisimmille pelaajien aluille voi antaa.

Sanotaan nyt niin, että äärimmäisen lahjakkaalla lapsella on monellakin tapaa harjoitellen mahdollisuudet ainakin Veikkausliigan ja miksei Valioliigankin tasolle asti. Urheilullisesti lahjattomalle Veikkausliigakin on käytännössä melko epärealistinen tavoite vaikka harjoittelisi kuinka ja korkeammat tasot utopiaa.

Jos halutaan tehdä kovia jalkapalloilijoita, niin tärkeää olisi että pallopeleihin taipumusta omaavat urheilullisesti lahjakkaat massat erikoistuvat nimen omaan futikseen, mahdollisimman moni harjoittelee mahdollisimman paljon ja laadukkaasti. Sitten sattuma korjaa satonsa ja jäljelle jää jokin määrä x kovia pelimiehiä ... Yhden yksilön kannalta turha sanoa mitään mihinkään suuntaan.

[Noviisi]

Kertokaahan sitten mitä tua "harjoittelun laatu" ihan käytönnön tasolla tarkoittaa?

Komppaan itse tuota, että pallo aina mukana joka paikassa.
Oma pallotatsi on kummasti kehittynyt vielä vanhoilla päivilläkin, kun pallo on jatkuvasti jaloissa
pyörimässä esim. olohuoneessa hengatessa. Koulun välitunnit kannattaa ehdottomasti hyödyntää kikkailemalla joga bonito hengessä koulujen käytävillä kaverit, tutut, tuntemattomat ja opettajat
pyörryksiin.

[Nice10]

Kertokaahan sitten mitä tua "harjoittelun laatu" ihan käytönnön tasolla tarkoittaa?

Kuten sanoin laatua on monenlaista. Käytännössä laadukas harjoittelu tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että pienemmällä työmäärällä saadaan isompia tuloksia. Jos joku saa 1000 tunnin harjoittelulla aikaan saman osaamisen kuin joku toinen 2000 tunnin harjoittelulla, niin lienee selvää, että a) samoilla harjoittelumäärillä ensimmäisenä mainitusta tulee parempi pelaaja tai vaihtoehtoisesti b) voidaan harjoitella myös muita asioita enemmän kun paukkuja ja aika vapautuu tuon asian harjoittelusta. Esimerkiksi fysiikan harjoittelu on hyvin tyypillistä toimintaa, jossa esimerkiksi tekniikoiden kehittämisellä, oikealla leposuhteella ja monilla muilla asioilla voidaan turhan puurtamisen ja elimistön kuluttamisen sijaan saada hyviä tuloksia paljon pienemmällä vaivalla. Tämä auttaa sitten siihen, että välttämätön fysiikkaharjoittelu tulee hoidettua, mutta ei haittaa tippaakaan lajinomaista harjoittelua ja esim kehittyvän nuoren herkkyyttä. Esimerkiksi juoksemisen/liikkumisen kehittäminen taloudelliseksi ja nopeaksi on nuoren pelaajan osalta helpompaa ja ennen kaikkea järkevämpää tehdä opettamalla aivan ensimmäiseksi oikea juoksutekniikka ja älykäs liikkuminen kentällä kuin hakea se vauhti pelkästään puntilta tai pururadalta, joiden pitäisi vain olla tukemassa tätä kokonaisuutta sitten kun perusasiat on kunnossa.

Laadukasta harjoittelua on myös ihan perusruohonjuuritasolla sitä, että jos nuori pelaaja tähtää vaikkapa huippuhyökkääjäksi, niin kun poika käy yksin tai porukalla potkimassa palloa, niin mitäpä luulette kannattaako mielummin säännöllisesti harjoitella tunti päivässä kovalla temmolla keskittyneesti maalintekoa eri tavoilla (yhdellä kosketuksella, kahdella kosketuksella, ilmasta, maasyötöistä, kuljetuksen päätteeksi, kaukaa, läheltä, nilkalla, ulkosyrjällä, sisäsyrjällä, voimalaukauksilla, kierteillä, sijoittamalla, molarin yli nostamalla, molemmilla jaloilla, päällä, pienestä laukaisukulmasta, läpiajosta, selkä maaliinpäin lähtien, pilkulta, lähivapareista, syöttökombinaatioista jne jne) kuin käydä kaikki päivät vaan pyörimässä pallon kanssa kentällä ja harjoittelemassa pomputtelukikkoja jne...

Pallon kanssa leikkiminen ja höntsäily eivät ole mistään pois ja jopa erittäin suotavaa. Silti tuloksia saadaan aikaan sitä enemmän mitä laadukkaammin, perustellummin, tavoitteellisemmin, ohjatummin, pelinomaisemmin niitä tuhansia toistoja tehdään ja ennen kaikkea oikealla tavalla karsien kaikki puutteet ja krooniset virhesuoritukset, niin että myös pelaaja ymmärtää miksi näin tehdään ja että se on edellytys kehittyä.

[Noviisi]

Laadukasta harjoittelua on myös ihan perusruohonjuuritasolla sitä, että jos nuori pelaaja tähtää vaikkapa huippuhyökkääjäksi, niin kun poika käy yksin tai porukalla potkimassa palloa, niin mitäpä luulette kannattaako mielummin säännöllisesti harjoitella tunti päivässä kovalla temmolla keskittyneesti maalintekoa eri tavoilla (yhdellä kosketuksella, kahdella kosketuksella, ilmasta, maasyötöistä, kuljetuksen päätteeksi, kaukaa, läheltä, nilkalla, ulkosyrjällä, sisäsyrjällä, voimalaukauksilla, kierteillä, sijoittamalla, molarin yli nostamalla, molemmilla jaloilla, päällä, pienestä laukaisukulmasta, läpiajosta, selkä maaliinpäin lähtien, pilkulta, lähivapareista, syöttökombinaatioista jne jne) kuin käydä kaikki päivät vaan pyörimässä pallon kanssa kentällä ja harjoittelemassa pomputtelukikkoja jne...

Pallon kanssa leikkiminen ja höntsäily eivät ole mistään pois ja jopa erittäin suotavaa. Silti tuloksia saadaan aikaan sitä enemmän mitä laadukkaammin, perustellummin, tavoitteellisemmin, ohjatummin, pelinomaisemmin niitä tuhansia toistoja tehdään ja ennen kaikkea oikealla tavalla karsien kaikki puutteet ja krooniset virhesuoritukset, niin että myös pelaaja ymmärtää miksi näin tehdään ja että se on edellytys kehittyä.

Kiitos selventävästä vastauksesta.
Kuvailemasi harjoittelu kuulosti kieltämättä laadukkaalta ja määrätietoiselta.
Saman tapaisia ajatuksia (liittyen huippuhyökkääjäksi tulemiseen) liikkui mielessä kun katselin aikanaan TamU:n eurovastustajan lämmittelyjä. Pistivät kyllä niin suurella prosentilla keskityspalloja päällä ja jalalla sisään, että pakostakin tuli mieleen, että noiden suoritusten takana on kyllä tuhansia ja taas tuhansia tunteja määrätietoista viimeistelyharjoittelua.

Haaste lieneekin se, että miten saada yhä useampi junnu motivoitumaan niin, että jaksavat tehdä tuota laadukasta treeniä vuosien ajan omalla ajallaan. Esim. juuri tuo hyökkääjän viimeistelytreeni on sitä, mitä täytyisi tehdä itsekseen todella paljon, koska joukkueen treeneissä siihen ei keritä tarpeeksi satsaamaan.
On niin paljon helpompaa ja kivemmalta tuntuvaa mennä vain neppailemaan tai höntsäilemään kavereiden kanssa, kuin tekemään tuhansia toistoja pelinomaisista tilanteista.
Tässä valmentajille pähkinää purtavaksi. Miten motivoida ja ohjata laadukkaaseen yksilötreenaamiseen?

[tamman siika]

Jatketaan tuohon Nice10:n ylläolevaan tekstiin, että niiden omatoimiseen harjoitteluun käytettyjen tuntien ei tarvitse myöskään olla nimenomaisesti itsenäisesti suoritettuja treenejä, vaan mielestäni on jopa motivoivampaa tehdä näitä muutaman muun kanssa mikäli mahdollista. Laukauksia paikaltaan, laukauksia vauhdista, harhautuksia ja muita vastaavia voi toki itsekseen hieroa, mutta edes se yksi kaveri tuo heti mahdollisuuden keskitysharjoituksiin, syöttelyyn, 1vs1 -tilanteisiin jne jne. Ihan noin henkisestikin on paljon helpompaa tehdä järjestelmällisiä palloharjoitteita seurassa, kuin yksin puurtaen ja hammasta purren.

Toisena asiana mainitsisin, että muualla Euroopassa olen nähnyt juniorien käyttävän suurehkon osan omatoimisesta harjoitteluajastaan pelaamalla keskenään erimuotoisia pienpelejä. Ainakin enemmän suhteessa siihen, kuinka paljon yksittäisiä taidollisia osa-alueita harjoitellaan toistojen kautta.

[Nice10]

Haaste lieneekin se, että miten saada yhä useampi junnu motivoitumaan niin, että jaksavat tehdä tuota laadukasta treeniä vuosien ajan omalla ajallaan. Esim. juuri tuo hyökkääjän viimeistelytreeni on sitä, mitä täytyisi tehdä itsekseen todella paljon, koska joukkueen treeneissä siihen ei keritä tarpeeksi satsaamaan.
On niin paljon helpompaa ja kivemmalta tuntuvaa mennä vain neppailemaan tai höntsäilemään kavereiden kanssa, kuin tekemään tuhansia toistoja pelinomaisista tilanteista.
Tässä valmentajille pähkinää purtavaksi. Miten motivoida ja ohjata laadukkaaseen yksilötreenaamiseen?

Eikä kaikki ole vain valmentajien hartijoilla, vaan tukea tarvitaan kaikilta suunnilta. Samoin tarvittaisiin kotimaisia mielellään oman paikkakunnan esikuvia ja heidän hyödyntämistään, jotta nuori voi ottaa oppia läheltä (esim katselemalla harjoituksia ja satoja pelejä). Ennen kaikkea kuitenkin olosuhteet pitäisi olla kunnossa. Jos talvella lähin sisähalli tai kesällä ruohokenttä missä on vaikka vapaa maali harjoitteluun sijaitsee 100 kilometrin päässä, niin harvapa jaksaa joka päivä lähteä vaikka kipinää olisikin. Toki sitä tekniikkaa ja monia asioita voi harjoitella porttikongeissa ja perunapelloilla kuten Brasiliassakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Brasiliassakin kunnon olosuhteet auttaisi harjoitteluun siinä missä Suomessakin.

Yhtyen tamman siian viestiin, myös motivoitunutta peli/harjoitteluseuraa voi varsinkin pienemmillä paikkakunnilla olla vaikea löytää vapaa-ajalla, joten pitäisi miettiä miten mahdollisimman hyvin motivoituneita ja omalla ajallaan harjoittelevia nuoria voisi tuoda yhteen ja mahdollistaa yhteisharjoittelu, vaikka sitten yli seurarajojen. Pelaaminen ja yhdessä tekeminen eri muodoissaan on kuitenkin tärkeää oppimisen kannalta, kehittää pelimiehen vaistoja, mittaa kehitystä ja on ennen kaikkea vitusti mukavampaa joskus pimeinä talvina kun sinne kaupungin toiselle puolelle ainoalle auratulle hiekkakentälle ei aina tarvitse taapertaa yksin potkimaan.

[Noviisi]

Jatketaan tuohon Nice10:n ylläolevaan tekstiin, että niiden omatoimiseen harjoitteluun käytettyjen tuntien ei tarvitse myöskään olla nimenomaisesti itsenäisesti suoritettuja treenejä, vaan mielestäni on jopa motivoivampaa tehdä näitä muutaman muun kanssa mikäli mahdollista. Laukauksia paikaltaan, laukauksia vauhdista, harhautuksia ja muita vastaavia voi toki itsekseen hieroa, mutta edes se yksi kaveri tuo heti mahdollisuuden keskitysharjoituksiin, syöttelyyn, 1vs1 -tilanteisiin jne jne. Ihan noin henkisestikin on paljon helpompaa tehdä järjestelmällisiä palloharjoitteita seurassa, kuin yksin puurtaen ja hammasta purren.

Toisena asiana mainitsisin, että muualla Euroopassa olen nähnyt juniorien käyttävän suurehkon osan omatoimisesta harjoitteluajastaan pelaamalla keskenään erimuotoisia pienpelejä. Ainakin enemmän suhteessa siihen, kuinka paljon yksittäisiä taidollisia osa-alueita harjoitellaan toistojen kautta.

Tuohan on psykologisesti aivan totta, että kaverin kanssa tai sopivalla porukalla on helpompi sitoutua omatoimiseen treenaamiseen. Tulee useammin lähdettyä, vaikka tuntuisi joskus vähän väsyltä tms. (eikä yksin tulisi lähdettyä).
Elikkäs junnuvalmentajien kannattaisi innostaa tai peräti lanseerata joukkueen sisälle omatoimisen treenauksen parit tai pienryhmät, jotka sitten keskenään sopivat muutaman päivän viikosta kun menevät yhdessä treenaamaan.? Junnut voisivat sitten raportoida tietyin väliajoin valmentajille mitä ovat treenanneet ja miten ovat kehittyneet. Vielä kun talvikaudella olisi riittävästi hyviä paikkoja minne mennä tekemään sitä omatoimista treeniä....

[tamman siika]

Tässä valmentajille pähkinää purtavaksi. Miten motivoida ja ohjata laadukkaaseen yksilötreenaamiseen?

Pakottaahan ei toki ketään voi harjoittelemaan omalla ajallaan, mutta ihanteellisen juniorivalmentajan tehtävänä ja velvollisuutena on mielestäni:

- Muistuttaa pelaajiaan tarpeeksi usein siitä, kuinka tärkeää niiden yksityiskohtien hiominen on, mikäli ammattilaiseksi janoaa. Mitään takuuvarmaa tuntimääräähän ei tietysti kukaan voi sanoa.

- Tarjota samalla mahdollisuutta antaa ihan henkilökohtaisesti yksilöille konkreettisia neuvoja sekä harjoitteita; mitä kehittää ja miten.

[Nice10]

No karkaa taas topikin aiheesta ja en ole asiaa tuon tarkemmin miettinyt, mutta heti tulee mieleen hyvä esimerkki mitä varsinkin pienemmillä paikkakunnilla varmaan on olemassa ja jota on mahdollista kehittää pienellä vaivalla.

Kuvitellaan, että jossain pienemmässä kaupungissa on niin, että siellä on pari innokasta 12-vuotiasta kaveria, muutama a-ikäinen tavoitteellinen ja lahjakas peluri, kylän ainoa lahjakas tyttö/naispelaaja sekä pari edustusjoukkueen kaveria, jotka kuntouttavat itseään esim pitkän loukkaantumisen jälkeen. Kaikki haluavat harjoitella omalla ajallaan tiettyjä juttuja, ovat motivoituneita, etsivät tyhjiä kenttävuoroja, mutta eivät taatusti ole kysymässä toisiltaan, että voitaisiinko reenata tai kehittää jotain yhdessä. Tällainen porukka seuran taholta pitäisi yhdistää ainakin jollain tasolla esimerkiksi niin, että löydettäisiin ne vapaat reeniajat, joista tiedotetaan säännöllisesti. Vaikka vanhemmat kaverit eivät reenaakaan samoja juttuja kuin 12-vuotiaat ja eivät ole kiinnostuneita näiden kanssa muuten vapaa-aikaa viettämään, niin kyllä he silti voivat vaikka nämä nassikat napata aina joskus kyytiin kun menevät reenaamaan ja kyllä junnujenkin kanssa mukava on omatoimisen reenin päätteeksi joku 4 vs 4 pienpeli järjestää. Sen lisäksi esimerkiksi mukana pyörisi helpommin ne seuran pallokassit, tötteröt jne .. ja joku fiksu vanhempi pelaaja voi nuoremmalle antaa jotain vinkkejäkin joskus jos viitsii.