SSC Napoli Ikuisesti kaikkia vastaan

[Mustanaamio]

. Napolin fanatismissa murtuu kokeneempikin tekijä, taktikon sijaan haluaisin penkin taakse motivoijan. Henkilön joka osaisi imeä ja käyttää hyväkseen kannatusetua, sekä luoda sitä kautta voittamattomuuden tunnetta pelaajistoon.

 
 ..itsellä tuli ensimmäisenä mieleen Palermon ruorissa patsasteleva Walter Zenga. Mies nyt ei välttämättä vielä ole lähdössä mutta... kuten kaikki tietää, jos Rosaneron peli takkuaa, Zamparini puuttuu asiaan aika nopeaa ja kärkkäästi. Zenga kun myöskään ei ole näitä hillityimpiä valmentajia, niin en usko näiden kahden liittoa välttämättä hirveän pitkäikäiseksi. Tosin Zenga kyllä sopii Sisiliaan kuin nenä päähän ja Palermo on hieno poppoo, joten toivotaan että olen väärässä.

[Nasty]

Donadoni saanut kenkää ja Mazzarri on uusi käskijä.

[NapoliMania]

Olenko siis nähnyt täysin väärät matsit koska en ole nähnyt koskaan Hamsikilta hyvää peliä!??

jokapuolelta vyöryy miehestä kehuja mutta aina kun näkee Napolin matseja joutuu pahasti pettymään Hamsikin panokseen ja alkaakin tuntua omien havaintojen pohjalta että äijä on täysi susi!

Sama.

[Spillo]

Mazzarrilla on olemassa toimintaedellytyksiä Napolin peräsimessä, valmentajan ura alkoi Napolin apparina Ulivierin aikana. Toinen merkittävä recordi on 3 kautta Regginan peräsimessä ja siinä mukana se mission impossible rankalta rangaistuspisteiltä kuiville. Ympäristö ei siis pelota, eikä asiat tule täysyllätyksinä. Mazzarrilta toivoisin tämän tuovan Regginan pelihenkeä, yhtenäistä keinolla millä hyvänsä pisteiden tavoittelua. Tiedän tiedän että Napoli elää toisenlaisesta voimasta, omien selkäänpuukottamisella ja keskenään tappelemalla on kaikki jatkuvasti varuillaan ja valmiina mutta siitä huolimatta calabrialaisilta on opittavaakin.

Napolille pelitaktiikat on jokseenkin samantekeviä, menestys on mahdollista vain fanatismilla ja riittävällä yksilöosaamisella. Pelaajatyypit on tietenkin oltava oikeat ja nykypäivän futikseen soveltuvat, nythän kesän hankkinnat ovat olleet sellaisia ettei voida edes puhua vahvistumisesta. Kesän hankinnat toi paljon paskaa, pahinta tässä kaikessa on että siellä on hankittuna pari egoakin joista näyttää olevan haittaa nimenomaan pelatessaan. Nämä pelaajat ovat Q ja Cigarini, Q pitäisi myydä nyt heti pois, joku hullu voisi vielä maksaa jopa 10 miljoonaa mutta saataisiin edes jotain takaisinpäin. Cigarinin pitäisi poistua itsensäkin takia, kaukana romuluisesta afrikkailaisesta jota Napoli kaipaa. Italiasta ostetut makaroonipelaajat ovat järjestään olleet fiaskoja, ei enää yhtäkään makaroonipelaajaa Napoliin koskaan.

[PirloMAnia]

Millään joukkueella ei ole se ja sama millä taktiikalla mennään. Tämän napolin fanaattisuuden tarve on verrattavissa jääkiekon porilaiseen hulluuteen. Ei se fanatismi puske joukkuetta pelissä eteenpäin ja ei se fanatismi mitään tuhoa. Fanatismilla ei paljoa tee jos kerran vastustaja käyttää armotta hyväkseen taktiikan erheet kun oma pelitapa ei vain toimi.

Siitä en tiedä miten Quagliarella ja Cigarin suhtautuvat joukkueeseen, mutta ei heitä fanatismin nimissä voi helvettiin heivata. Tässäkö sitten fanatismi ajaa pelitaitojen edelle. Muistetaan ensinnäkin Quagliarellan kohdalla suuri halu pelata nimenomaan Napolille, siinä jos jossain on fanatismia. 10-vuotiaana Torinoon vastoin omaa tahtoaan vanhempien valinnan takia, uutinen joka ylitti uutiskynnyksen aikoinaan vaikka puhuttiin niin nuoresta pelaajasta. Cigarinin kohdalla kyse on todella lahjakkaasta pelaajasta, joka pelaa ulkona roolistaan tällä hetkellä.

En ihan ymmärrä mitä tällä fanatismilla siis haetaan ja miten se liittyy millään muotoa siihen, että NApolilla on vahvempi joukkue kuin viime kaudella ja silti pelataan huonommin. Joukkuetta vahvistettiin nimenomaan silmälläpitäen viimekautista romahdusta kevätkierroksella ja siksi Donadonikin ruoriin hankittiin.Virheeksi osoittautunut ratkaisu se, jota nyt voidaan paikkailla Mazzarrilla, valmentajalla joka fanaattisuuden sijaan tuo oman kokemuksensa tuosta 3-5-2 peluuttamisesta, joka ilmeisesti on sitten De Laureentiksen jokin fetissi

[Azzurri #5]

Donadonin meriittilista valmentajana sen kuin kaunistuu. Lippin jälkeen maajoukkueeseen? Ei voi taas kuin ihmetellä, mistä Donadoni on suhteellisen taitavan valmentajan statuksensa raapinut. Joku kaudenpuolikas Livornossa ei nyt ihan riitä. Suurin osa valmennuspesteistä päättyneet potkuihin.

[Spillo]

Riccardo Bigon on Napoli uusi GM. Ihan järkevä valinta, koska ovat toimineet yhdessä ennenkin Mazzarrin kanssa Regginassa.

Paperilla vahvistumisella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, yli 50 miljoonaa on ainakin tällä hetkellä hukattu lähes kokonaan. Pelaajia pitää katsoa sen mukaan mitä he antavat joukkueilleen, Q esim. on ollut enemmän haitaksi mitä hyödyksi ja jos on haitaksi on ainoa keino olla peluuttamatta jolloin haitta saadaan edes poistettua. Cigarini on ollut jopa Blasiakin huonompi, mitä voidaan pitää saavutuksena. Toivon Mazzarrin tekevän ainakin yhden selkeän parannuksen ja sen saa laittamalla Campangaron ja Santacrocen yhtäaikaa avaukseen. Seuraava vaihe on syyttä koirankopissa olleen Deniksen palauttaminen pelaamaan, Deniksen ensimmäinen kausi oli aivan ok koska ei voida olettaa uuteen sarjaan siirryttäessä heti läpimurtoa.

Pelijärjestelmää paljon olennaisempaa on pelaajat ja pelaajien voitonhalu. Haluttomalla joukkueella ei saa millään taktiikalla voittoja aikaan. Kun puhutaan ammattipelajista, roolin omaksuminen on oltava luonnollista. Ymmärtäisin pelisysteemin yskän, jos Napoli vetäisi jollain sellaisella taktiikalla joka olisi mahdoton toteuttaa.

[Spillo]

Lisätään nyt vielä, että 1970-luvulla Eric Batty totesi Liverpoolin voittavan vaikka sitä valmentaisi hevonen. Valmentajan mahdollisuudet ovat siis melko rajalliset ja saavat todellisuudessa aivan liikaa hypeä voitoistaan. Päättömästi koottu joukkue tietenkin vaikeuttaa entisestään valmentajan tehtävää, silloin on uskallettava tehdä rankkojakin päätöksiä pelaavan kokoonpanon suhteen.

Kotiyleisöstä imetty fanatismi kantaa pitkälle, kannattaa tsekata miten vaikkapa Valioliigan materiaaliltaan huonoin Burnley on antanut turpaan joka vastustajalle kotikentällään. Tähän samaan fanaattisuuteen on kaatunut jopa Manu, jonka materiaalilla se ei koskaan pitäisi olla mahdollista ja siellä on myös tunnustettu valmentaja. Napolin ainoa tie takaisin huipulle on sama resepti, millä se siellä jo oli eli kotona fanaattisesti 1000 lasissa pelkäävän vierailijan kimppuun ja vieraissa on opittava suorittamaan. Futis on edelleen kaikista paperitaktiikoista huolimatta ihmiset vs ihmiset ottelua, jossa tunteella ja voitonhalulla on niin ratkaiseva osuus että yksilöinä ylivoimainenkin vastustaja voi kaatua sen avulla. Seurojen historia on luonut niihin oman identiteetin millä voivat pärjätä, se on kaiken pohja ja rakennusaine. Donadonin Napoli oli apaattinen ja sellainen ei toimi Napolissa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Vahva asenteellisuus paistaa melko vahvasti jälleen läpi Spillon teksteistä. Kun jotain on kerran päätetty, asia on niin, kunnes ehkä taas kymmenen vuoden päästä mietitään ihan oikeasti uudelleen, oliko se sittenkään niin.

Quagliarella on osoittanut olevansa Serie A:ssa varsin laadukas hyökkääjä, josta on otettu paljon irti muissa seuroissa. Donadoni lienee tässäkin tapauksessa ehkä se henkilö, jota kannattaa osoitella. Hän ei osannut hyödyntää Quagliarellan vahvuuksia maajoukkueessa eikä se onnistunut myöskään Napolissa. Cigarinin tapaus on hyvin samanlainen. Viime kaudella Atalantassa mies pelasi sen verran hyvin, että 8 miljoonan hintalapussa ei ollut euroakaan liikaa. Donadoni kuitenkin muutti huomattavan paljon Cigarinin roolia siitä, mikä se oli ollut aiemmin Bergamossa, Parmassa ja U21-maajoukkueessa. Silti en väittäisi Cigarinin pelanneen yhtään sen huonommin tällä kaudella kuin esimerkiksi Walter Gargano.

Santacroce hehkutuksesi taitaa perustua puhtaasti viime kauteen, jolloin nuorukainen pelasi erittäin hyvin, mutta hänellekin suodut mahdollisuudet tällä kaudella ovat olleet lopulta jopa katastrofaalisia. Tämäkin voi olla tietysti Donadonin yleisen sekasorron aiheuttamaa lamaa, mutta mehän emme tiedä, onko Santacroce ihan oikeasti edes ansainnut enempää näyttöpaikkoja, sillä emme ole nähneet, onko Fabiano ollut yhtä hasardi myös treenikentällä.

Kun Lavezzikaan ei ole ollut sillä tasolla, mihin hänen potentiaalinsa yltää, nostaisin Hamsikin rinnalle joukkueen tämän kauden ehkä ainoaksi onnistujaksi koko ajan tasoaan nostaneen Christian Maggion. Viimeisessä ottelussahan Maggio aiheutti niin paljon hankaluuksia Romalle, että Ranieri joutui hänen takiaan käyttämään jo puoliajalla viimeisen vaihtonsa ja muuttamaan ryhmitystä saadakseen tukittua Napolilta syöttölinjat oikeaan laitaan.

Lisätään nyt vielä, että 1970-luvulla Eric Batty totesi Liverpoolin voittavan vaikka sitä valmentaisi hevonen. Valmentajan mahdollisuudet ovat siis melko rajalliset ja saavat todellisuudessa aivan liikaa hypeä voitoistaan. Päättömästi koottu joukkue tietenkin vaikeuttaa entisestään valmentajan tehtävää, silloin on uskallettava tehdä rankkojakin päätöksiä pelaavan kokoonpanon suhteen.

Toteaja oli siis se samainen heppu, joka taannoin hauskuutti eurooppalaisia jalkapallovalmentajia julkaisemalla kirjan modernista jalkapallovalmennuksesta. Kuitenkin sisältö oli edistyksellisten jalkapallomaiden trendeistä jäänyt jo lähes vuosikymmenen jälkeen. Batty totesi tämän aikana ennen eurooppalaisen osaamisen maihinnousua saarille – siis aikana ennen jalkapallovalmennuksen tietotaitoa englannissa.

Kotiyleisöstä imetty fanatismi kantaa pitkälle, kannattaa tsekata miten vaikkapa Valioliigan materiaaliltaan huonoin Burnley on antanut turpaan joka vastustajalle kotikentällään. Tähän samaan fanaattisuuteen on kaatunut jopa Manu, jonka materiaalilla se ei koskaan pitäisi olla mahdollista ja siellä on myös tunnustettu valmentaja. Napolin ainoa tie takaisin huipulle on sama resepti, millä se siellä jo oli eli kotona fanaattisesti 1000 lasissa pelkäävän vierailijan kimppuun ja vieraissa on opittava suorittamaan. Futis on edelleen kaikista paperitaktiikoista huolimatta ihmiset vs ihmiset ottelua, jossa tunteella ja voitonhalulla on niin ratkaiseva osuus että yksilöinä ylivoimainenkin vastustaja voi kaatua sen avulla. Seurojen historia on luonut niihin oman identiteetin millä voivat pärjätä, se on kaiken pohja ja rakennusaine. Donadonin Napoli oli apaattinen ja sellainen ei toimi Napolissa.

Tietysti kotiyleisöstä imetty fanatismi auttaa, mutta yleensähän nämä nousijajoukkueet, jotka alkukaudesta ovat kovassa liidossa, laskeutuvat aikanaan maan pinnalle, kun se vahvin flow irrottaa otteensa joukkueesta ja Valioliiga-huuma haihtuu.

Toisaalta voimme poimia esimerkkejä myös näistä garethsouthgatesta, alanshearereista tai vaikka Leonardon Milanista ja Maradonan Argentiinasta. Ne piirtävät taustaa sille, kuinka helposti liian vähän oppinut ja liian kokematon luotsi voi vaikuttaa joukkueeseensa nimenomaan negatiivisella tavalla. Joukkueella on oltava selkeä taktiikka, mutta se ei missään nimessä sulje pois mahdollisuutta taistelevalta, aggressiiviselta peliltä tai fanatismin imemiseltä kotiyleisöstä.

Puhut paperitaktiikoista, mutta kai ymmärrät, että huippuvalmentajien taktiikat eivät ole paperista tehty. Ne ovat konkreettista yhteistoimintaa viheriöllä, jota voidaan hioa harjoituskentällä ilman yhtäkään tussin jälkeä taktiikkataulussa. Historia antaa myös lukuisia esimerkkejä altavastaajien voitoista, jotka perustuvat hyvin pitkälti taktiikkaan. Toisaalta taktiikka on myös tapa luoda uria tunteen ja taistelutahdon järkevälle suuntaamiselle.

[winnie]

Kun Lavezzikaan ei ole ollut sillä tasolla, mihin hänen potentiaalinsa yltää, nostaisin Hamsikin rinnalle joukkueen tämän kauden ehkä ainoaksi onnistujaksi koko ajan tasoaan nostaneen Christian Maggion. Viimeisessä ottelussahan Maggio aiheutti niin paljon hankaluuksia Romalle, että Ranieri joutui hänen takiaan käyttämään jo puoliajalla viimeisen vaihtonsa ja muuttamaan ryhmitystä saadakseen tukittua Napolilta syöttölinjat oikeaan laitaan.

Avaatko päätelmäsi (vai onko jopa ranierilta kuultua tietoa?) meille, jotka eivät ole taktisella puolella yhtä valveutuneita?

[Spillo]

Paperitaktiikalla tarkoitan nimenomaan Pirlomanian juuttumista 3-5-2 taktiikkaan jonain olennaisimpana asiana, jota se ei todellakaan ole. 3-5-2 on vain paperitaktiikka ja seuraajien iloksi julkaistu moduuli seuraaminen helpottamiseksi.

Aika lailla liian paksua on nämä ainaiset väitökset englantilaisen futisvalmennuksen osaamattomuudesta. Jos yhtään viitsii katsoa pelkkää historiaa, niin huomaa ettei väitteille Englannin seurafutiksen suhteen 70-luvullakaan voi kukaan oikeasti laukoa osaamattomuusväitteitä. Liverpool jyräsi, koska sen paketti oli sekä pelaajallisesti kuin taktisesti erittäin onnistunut. Hevonen ei olisi luonut sitä, mutta aivan kuten Eric Batty oikein totesi hevonenkin olisi johtanut sitä menestyksellisesti valmiusvaiheessaan. Tämäkin aihe ei oikein tähän ketjuun kuitenkaan kuulu, 70-luvun brittifutiksesta keskustelen mielelläni vaikka tässäkin ketjussa jos täältä vaan löytyy joku jolla on omakohtaisia muistojakin sekä pintaa syvempää tietoutta siitä.

Q ja Cigarini voivat olla vaikka kuinka hyviä jossain toisessa joukkueessa, eivät ole sitä olleet Napolissa ja vain sillä on merkitystä. Lavezzi, Gargano, Hamsyk ja Santacroce ovat rakennuspalikat joiden ympärille yritetään löytää oikeat pelaajat.

[PirloMAnia]

3-5-2 kyllä nousee isoksi ongelmaksi siinä kohtaa kun A) se on todella harvasti käytetty taktiikka B)siihen sopivia pelaajia ei juuri liikaa ole tarjolla, josta C)Napolilla ei niitä ole tarpeeksi. Ongelma alkaa toppareista ja jatkuu keskikentän pelaajista todentuen laitapelaajiin, joille tämä taktiikka on helvetin kuluttava, johon oikeasti tarvittaisiin pelaaja tyyliin Dani Alves, jonka ekspertiisi riittää kentän kumpaankin päätyyn pelattaessa.

Kukaan ei jumiudu muuten mihinkään, mutta tietyissä kohdissa ongelmat ovat ilmiselviä. Itselleni herää suuri kysymys siitä, kuka Napolin pelaamista ohjailee, kun Donadonikin on turvautunu 3-5-2:kkosen käyttöön, taktiikkaan jota hän ei ole muissa joukkueissaan peluuttanut. Jo koko Donadoni-tapaus on ollut ihmeellinen, jossa De Laurentiis ja Donadoni kohtasivat toisensa sattumoisin lentokentällä, josta sitten tuli jatkosuhde valmennukseen.

Fanatismiä en voi millään ymmärtää minkään lähtökohtana ja todellakaan ei maallikkofanien fanatismin päälle voi perustaa mitään hirveän pysyvää. Fanatismi ansaitaan peliesityksillä, tuli ne millä taktiikalla hyvänsä, kunhan ne tomivat ja peleistä tulee tulosta, mistä fanaatikot sitten loppujen lopuksi elävät. Väärin koottu joukkue, väärät hankinnat,väärä nimenomaan soveltumaton pelitapa ja taktiikka ja homma on selvä. Ja sitten palkataan 3-5-2 alan osaaja pikkuseuran sateentekijän maineella höystettynä tekemään etelä-italialaisia ihmeitä jälleen. Saas nähdä

[Tukeem Abdullah Jafer]

Paperitaktiikalla tarkoitan nimenomaan Pirlomanian juuttumista 3-5-2 taktiikkaan jonain olennaisimpana asiana, jota se ei todellakaan ole. 3-5-2 on vain paperitaktiikka ja seuraajien iloksi julkaistu moduuli seuraaminen helpottamiseksi.

Homma nyt selvä, ymmärsin väärin. Toki numerot ovat täysin toisarvoinen sen rinnalla, mitä kentällä alkaa tapahtua, kun tuomari viheltää pelin käyntiin.

Aika lailla liian paksua on nämä ainaiset väitökset englantilaisen futisvalmennuksen osaamattomuudesta. Jos yhtään viitsii katsoa pelkkää historiaa, niin huomaa ettei väitteille Englannin seurafutiksen suhteen 70-luvullakaan voi kukaan oikeasti laukoa osaamattomuusväitteitä. Liverpool jyräsi, koska sen paketti oli sekä pelaajallisesti kuin taktisesti erittäin onnistunut. Hevonen ei olisi luonut sitä, mutta aivan kuten Eric Batty oikein totesi hevonenkin olisi johtanut sitä menestyksellisesti valmiusvaiheessaan. Tämäkin aihe ei oikein tähän ketjuun kuitenkaan kuulu, 70-luvun brittifutiksesta keskustelen mielelläni vaikka tässäkin ketjussa jos täältä vaan löytyy joku jolla on omakohtaisia muistojakin sekä pintaa syvempää tietoutta siitä.

En ole väittänyt mitään englantilaisen jalkapallovalmennuksen osaamattomuudesta suhteessa muihin. Lienee kai sanomattakin selvää, että 1970-luvulla peliä ymmärrettiin ympäri maailmaa selvästi nykyistä heikommin ja juuri siihen viittasin, kun heitit elähtäneen lainauksesi Battylta. Joka tapauksessa 1960- ja 1970-luvuilla elettiin vahvaa jalkapalloilullista murrosvaihetta sekä taktisten keksintöjen että jatkuvasti lisääntyvien televisioitujen pelien takia. Jalkapallossa liikkuva raha sai ihmiset suhtautumaan ammattimaisesti jalkapalloon, jolloin useissa maissa lajia alettiin katsoa myös tieteellisestä näkökulmasta. Tässä vaiheessa englantilaiset – halusit tai et – alkoivat jäädä syrjään pelillisestä evoluutiosta. Saarilla futis ei ollut tohtorismiesten laji. Jalkapallon vahva perinne ja kulttuuri pitivät saarivaltakunnan maailman kärkiryhmässä, mutta maajoukkueen, joka peilaa kansallista osaamista, mestaruudet jäivät tunnetusti 60-luvulle. Parhaitenhan tietyn aikakauden valmennustaidon hedelmät poimitaan tai jätetään poimimatta vasta vuosien kuluttua.

Avaatko päätelmäsi (vai onko jopa ranierilta kuultua tietoa?) meille, jotka eivät ole taktisella puolella yhtä valveutuneita?

Maggion luki loistavasti koko ensijakson Roman pelaamista ja osasi hyödyntää sekä pakin ja topparin väliin että Riisen nousuista laidalle jääneet aukot. Myös saadessaan pallon jalkaan Riisen eteen, Maggio teki vaarallisia ratkaisuja ja aiheutti norjalaiselle ongelmia. Roma olisi ollut äärettömissä vaikeuksissa, jos Napolilla olisi ollut boksissa enemmän pääpelivoimaa. Joka tapauksessa ilman kärkikolossiakin Maggio sai aiheutettua riittävästi ongelmia aktiivisella ja älykkäällä liikkumisellaan.

Jo ennen puoliaikaa Ranieri oli käyttänyt kaksi vaihtoa, kun Julio Sergio ja Marco Motta olivat loukkaantumisten takia nilkuttaneet sivuun. Puoliajalla mietin, että Roman pitäisi saada Napolin oikea laita kuriin voittaakseen, mutta en luottanut Ranierin kykenevän siihen enää vaan uskoin punakeltaisten jatkavan samalla systeemillä. Yllätyin positiivisesti. Ranieri käytti viimeisen vaihtonsa ja heitti Fatyn Cercin tilalle oikeaan laitaan. Käytännössä Faty ei pelannut kalkissa Cercin tapaan, vaan osallistui aktiivisemmin sekä hyökkäämiseen että puolustamiseen kentän keskisektorilla. Samalla vasemmalla laidalla ensijakson häärinyt Perrotta siirtyi trequartistaksi ja Vucinic, joka oli pelaanut Tottin vieressä etulinjassa, siirtyi vasempaan laitaan. Tämä johtui siitä, että Perrotta ei ole tyypillinen laitapelaaja, vaan tekee lähes kaikki juoksunsa ja liikkeensä keskelle. Napolin voittaessa pallon Maggiolla oli laidallaan 1v1-tilanne Riisen kanssa. Myös pallon pelaamista Maggiolle Roma ei ollut pystynyt millään tapaa estämään.

Toisella jaksolla varsin pitkään Roma pelasi 4-2-3-1-pelijärjestelmällä, jossa Vucinic peitti syöttölinjan Napolin puolustajilta Maggiolle. Kun Romalla oli nyt vasemmassa laidassa Perroa selkeämpi laitapelaaja (Vucinic), eivät Riisen nousut olleet pelileveyden kannalta Romalle enää merkittävämmässä asemassa ja Riise pystyi keskittymään enemmän puolustamiseen. Norjalaisen harventuneet nousutkin pystyttiin paikkaamaan sillä, että keskikentän miesmäärää oli lisätty ja Fatyn toi vielä painopistettä lisää keskemmälle, jolloin keskikentältä tilanteen mukaan joko De Rossi tai Pizarro pystyivät paikkaamaan Riiseä. Fatyn sijoittuminen suhteessa muuhun ryhmitykseen puolestaan ohjasi automaattisesti Napolin pelinavaamista vasempaan laitaan, jossa Datolo ei pystynyt luomaan lainkaan samanlaista vaaraa kuin vastakkaisella puolella teki Maggio. Jossain vaiheessa peliä Ranieri palautti 4-4-2-ryhmityksen, mutta tämän tapahtuman tarkka vaihe jäi itseltäni huomaamatta.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Ongelma alkaa toppareista ja jatkuu keskikentän pelaajista todentuen laitapelaajiin, joille tämä taktiikka on helvetin kuluttava.

3-5-2 ei itsessään ole sen kuluttavampi yhdellekään pelaajalle kuin mikään mukaan pelijärjestelmä. Kymmenen kenttäpelaajaa voidaan roolittaa hyvinkin monella tavalla. Mielikuva siitä, että 3-5-2 olisi erityisesti laitapelaajille poikkeuksellisen rankka, juontanee juurensa siitä, että tämän systeemin ovat usein valinneet sellaiset valmentajat, joilla on ollut käytössään poikkeuksellisen kestävyystason laitapelaajat. Tällöin näiden laiturien ominaisuuksia on hyödynnetty taktiikan rakentamisessa 3-5-2:n ympärille. Kuitenkin 3-5-2:n raameihin voi kyhätä taktiikan, jossa vain toinen laitapelaajista nousee kerrallaan. Tällöin vastakkaisen laidan leveydestä vastaa yleensä toinen hyökkääjistä, joka liikkuu leveyteen, kun oma joukkue saa pallon. Vielä kun puolustusvelvoitekin jaetaan näiden kahden laiturin kesken niin, että vuorollaan toinen heistä muodostaa neljän pelaajan linjan kolmen alakerran pelaajan kanssa. Tässä tapauksessa hyökkäykseen noussut pelaaja voi palata rauhallisemmin alemmas hyökkäysjuoksun jälkeen.

Kukaan ei jumiudu muuten mihinkään, mutta tietyissä kohdissa ongelmat ovat ilmiselviä. Itselleni herää suuri kysymys siitä, kuka Napolin pelaamista ohjailee, kun Donadonikin on turvautunu 3-5-2:kkosen käyttöön, taktiikkaan jota hän ei ole muissa joukkueissaan peluuttanut.

Leccon ajasta ei ole mitään hajua, mutta Livornossa Donadoni käytti jopa usein 3-5-2-pelijärjestelmää. Myös lyhyellä Genoan visiitillä hän ehti kokeilla kyseistä formaattia – itse asiassa ainakin juuri Napolia vastaan.

[Spillo]

Englantilaisjoukkueet dominoivat totaalisesti 70-luvun puolestavälistä 80-luvun puoliväliin, jolloin ketjun katkaisi surullinen Heysel. Tämän jälkeen eristyksen johdosta Englanti jäi väkisinkin tiedottomaksi nykyjalkapallon kehityksestä. Tuota aikaisemmassa aikavälissä nähtiin lähinnä 1 joukkueen dominansseja Ajax ja Bayernin muodossa. Musta ei voida puhua jälkeenjääneisyydestä jos tulosta syntyy, pelitapojen monotoonisuuden allekirjoitan ilman muuta. Maajoukkueita en itse hirveästi painottaisi, kisaturnauksen jälkeen ei voida puhua voittajan olevan paras vaan turnauksen voittaja. Lyhyen turnauksen osalta myös sattuma näyttelee turhan suurta roolia, jos pelattaisiin sarjana kaikki kaikkia vastaan saataisiin se oikea voittajakin selville.

Burnleyn kohdalla kautta on pelattu jo 8 ottelua, mitään suoranaista alkukauden nousijan huumaa en ole huomannut kuten Hullilla viime kaudella kiistatta oli. Kun saldona on kotona kaikki voittoja ja vieraissa kaikki tappioita, tulos vahvistaa samaa mitä silmät näkee. Burnley on materialiltaan heikko, mutta kotona kykenee kotiyleisöltään imemään sen pelotteen jolla pystyy kaatamaan kenet tahansa. Tästä pääsemme asian oljenkorteen, Burnley on tunnettu alemman sosiaaliluokan kaupunkina jonne meneminen ei muutenkaan vieraita innosta. Napolin kohdalla sama asia, mielikuva ja siihen liittyvä pelko sekä huonompiosaisten rankempi kannatustyyli tekee kotiedun mitä muut eivät voi saavuttaa mitenkään.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Englantilaisjoukkueet dominoivat totaalisesti 70-luvun puolestavälistä 80-luvun puoliväliin, jolloin ketjun katkaisi surullinen Heysel. Tämän jälkeen eristyksen johdosta Englanti jäi väkisinkin tiedottomaksi nykyjalkapallon kehityksestä. Tuota aikaisemmassa aikavälissä nähtiin lähinnä 1 joukkueen dominansseja Ajax ja Bayernin muodossa. Musta ei voida puhua jälkeenjääneisyydestä jos tulosta syntyy, pelitapojen monotoonisuuden allekirjoitan ilman muuta. Maajoukkueita en itse hirveästi painottaisi, kisaturnauksen jälkeen ei voida puhua voittajan olevan paras vaan turnauksen voittaja. Lyhyen turnauksen osalta myös sattuma näyttelee turhan suurta roolia, jos pelattaisiin sarjana kaikki kaikkia vastaan saataisiin se oikea voittajakin selville.

Jokainen pystyy tutkimaan tapahtunutta ja toteamaan, että mainitsemasi aikakausi oli englantilaisittain vahvaa aikaa eurocupeissa. Siitä ei ole kyse. Toisaalta Ajaxin ja Bayernin menestys ei ollut vain näiden seurojen menestystä vaan kyllä esimerkiksi Feyenoord ja Mönchengladbach puskivat siinä missä näiden seurojen kotimaatkin hallitsivat maajoukkuejalkapalloa. Tietysti maajoukkuejalkapalloa ja MM-turnauksiakin voi painottaa. 1970-luvun jälkeen on pelattu ties kuinka monta maaottelua, MM-karsintaa ja arvoturnausta. Kaikki pelithän voi myös muuttaa sarjataulukkomuotoon. Kyllä niissä on ihan riittävästi pohjaa vertailuun. Ihan samalla tavalla voi kyseenalaistaa UEFA:n tuon ajan sarjat, jotka pelattiin täysin ilman lohkovaiheita, jolloin sattuma saa suurempaa roolia.

Osasin odottaakin tuota Heysel-korttia. Tapahtuman vaikutusta liioitellaan rankasti. Se että englantilaiset joukkueet eristettiin, ei estä heitä seuraamasta lajintrendejä. Eurocupeista aina ulkona ollut Argentiina – esimerkiksi – on pystynyt pysymään jalkapallovalmennuksellisista trendeistä hyvin tietoisena ja jopa puhaltelemaan uusia tuulia valmennukseen.

Joka tapauksessa taktisessa mielessäkin jalkapallovalmennuksen edistyksellisyys tulee esiin vasta myöhemmin. Voimme esimerkiksi miettiä Arrigo Sacchin hyvin aikaisessa vaiheessa käyttämää aluepeliä, jonka merkitys näkyy oikeastaan vasta nyt ja se näkyi muun muassa maailmanmestaruutena 2006.

1990-luvulla oli hyvä oivallus siirtyä aluepuolustamiseen. Se saattoi vauhdittaa Sacchin valmentamia joukkueita parempaan menestykseen, mutta tässä vaiheessa puhutaan vasta hyvin pienessä mittakaavassa. Italialaiset pääsivät ensimmäisinä tutustumaan loppuun hiottuun aluepeliin, hiljalleen kaikki italialaiset joukkueet siirtyivät käyttämään tätä puolustusmenetelmää – kuitenkin nopeimmin ja laaja-alaisimmin koko maailmassa. Italialaispelaajia alettiin opettaa maanlaajuisesti aluepuolustamiseen miesvartioinnin sijaan junnuista alkaen. Vuoden 2006 maailmanmestarit ovat aluepelisukupolvea. Heissä näkyy se, mitä 1990-luvun alussa mullistettiin. Se näkyy nyt koko italialaisessa jalkapallossa. Vaatii noin yhden sukupolven aikaa, että trendit leviävät ja niiden todellinen vaikutus on parhaiten näkyvillä.

[koera]

1990-luvulla oli hyvä oivallus siirtyä aluepuolustamiseen. Se saattoi vauhdittaa Sacchin valmentamia joukkueita parempaan menestykseen, mutta tässä vaiheessa puhutaan vasta hyvin pienessä mittakaavassa. Italialaiset pääsivät ensimmäisinä tutustumaan loppuun hiottuun aluepeliin, hiljalleen kaikki italialaiset joukkueet siirtyivät käyttämään tätä puolustusmenetelmää – kuitenkin nopeimmin ja laaja-alaisimmin koko maailmassa.

Hmmmm. Zezé Moreira ja Brasilian maajoukkue käytti jonkinlaista aluepuolustusta jo 54-kisoissa. Tämä on ehkä kuriositeetti, mutta Viktor Maslovin työ Kiovan Dynamossa lähtien 60-luvun lopulta on jo täysin selvää, tiedostettua, harjoiteltua ja teorian muodossa esitettyä aluepuolustusta. Idea tuotiin koripallosta, sitä kutstuttiin aluepuolustukseksi ja se myös sai jonkin verran kannatusta neukkufutiksessa. Sillä, ettei homma lähtenyt aikaisemmin leviämään keski-eurooppaan saattaa olla jotain tekemistä rautaesiripun kanssa. Jokatapauksessa en antaisi Italialaisille tässä tapauksessa noin suurta kunniaa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Hmmmm. Zezé Moreira ja Brasilian maajoukkue käytti jonkinlaista aluepuolustusta jo 54-kisoissa. Tämä on ehkä kuriositeetti, mutta Viktor Maslovin työ Kiovan Dynamossa lähtien 60-luvun lopulta on jo täysin selvää, tiedostettua, harjoiteltua ja teorian muodossa esitettyä aluepuolustusta. Idea tuotiin koripallosta, sitä kutstuttiin aluepuolustukseksi ja se myös sai jonkin verran kannatusta neukkufutiksessa. Sillä, ettei homma lähtenyt aikaisemmin leviämään keski-eurooppaan saattaa olla jotain tekemistä rautaesiripun kanssa. Jokatapauksessa en antaisi Italialaisille tässä tapauksessa noin suurta kunniaa.

Aluepuolustusta on harjoitettu monessa eri maassa ja useilla eri tasoilla jo kauan. Eihän Italiassakaan Sacchi ollut tässä suhteessa pioneeri, sillä Ferruccio Valcareggin Atalanta saavutti hyviä tuloksia 1960-luvun alussa taktiikalla, joka täytti aluepuolustuksen tunnusmerkit. Nämä varhaisessa vaiheessa käytetyt aluepeliin nojaavat puolustusstrategiat olivat kuitenkin varsin alkeellisia, koska perustuivat sen ajan tietouteen, joka luonnollisesti oli hyvin vajaata. Esimerkiksi Zezé Moreiran systeemit koskettivat vain puolustuslinjan pelaamista ja olivat siten todella kaukana koko joukkueen kollektiivisesta aluepelistä. Maslovin systeemi puolestaan perustui ns. ansojen rakentamiseen, jossa pelaajat eivät puolustaneet miesvartioinnilla, mutta varsinaisesta aluepelistä, joka käytännössä itsestään luo ”ansat”, oltiin vielä kaukana. Maslovin Dynamo perusti puolustuspelinsä suunnitelmalliseen prässäämiseen, joka oli harjoiteltu usein toistuviin tilanteisiin pallon ollessa vastustajalla. Tämä ei kyllä millään täytä nykyisiä aluepelin tunnusmerkkejä. Tuolloin aluepuolustaminen ei muutenkaan ollut niin ehdotonta, koska vasta Rinus Michelsin totaalinen jalkapallo teki miesvartiointiin perustuvasta puolustamisesta liian hauraan. Tämän takia aluepuolustus ei aiemmin lähtenyt kehittymään pidemmälle. Totaalisen jalkapallon auringon nousun myötä 1980-luvun alussa useampikin valmentaja ehti kokeilla erilaisia alueelliseen puolustamiseen perustuvia systeemejä, mutta vasta Sacchi onnistui hiomaan aluepelin teoriassa aukottomaksi ja myös käytännössä erinomaisesti toimivaksi puolustustavaksi.

[winnie]

Maggion luki loistavasti koko ensijakson Roman pelaamista ja osasi hyödyntää sekä pakin ja topparin väliin että Riisen nousuista laidalle jääneet aukot. Myös saadessaan pallon jalkaan Riisen eteen, Maggio teki vaarallisia ratkaisuja ja aiheutti norjalaiselle ongelmia. Roma olisi ollut äärettömissä vaikeuksissa, jos Napolilla olisi ollut boksissa enemmän pääpelivoimaa. Joka tapauksessa ilman kärkikolossiakin Maggio sai aiheutettua riittävästi ongelmia aktiivisella ja älykkäällä liikkumisellaan.

Jo ennen puoliaikaa Ranieri oli käyttänyt kaksi vaihtoa, kun Julio Sergio ja Marco Motta olivat loukkaantumisten takia nilkuttaneet sivuun. Puoliajalla mietin, että Roman pitäisi saada Napolin oikea laita kuriin voittaakseen, mutta en luottanut Ranierin kykenevän siihen enää vaan uskoin punakeltaisten jatkavan samalla systeemillä. Yllätyin positiivisesti. Ranieri käytti viimeisen vaihtonsa ja heitti Fatyn Cercin tilalle oikeaan laitaan. Käytännössä Faty ei pelannut kalkissa Cercin tapaan, vaan osallistui aktiivisemmin sekä hyökkäämiseen että puolustamiseen kentän keskisektorilla. Samalla vasemmalla laidalla ensijakson häärinyt Perrotta siirtyi trequartistaksi ja Vucinic, joka oli pelaanut Tottin vieressä etulinjassa, siirtyi vasempaan laitaan. Tämä johtui siitä, että Perrotta ei ole tyypillinen laitapelaaja, vaan tekee lähes kaikki juoksunsa ja liikkeensä keskelle. Napolin voittaessa pallon Maggiolla oli laidallaan 1v1-tilanne Riisen kanssa. Myös pallon pelaamista Maggiolle Roma ei ollut pystynyt millään tapaa estämään.

Toisella jaksolla varsin pitkään Roma pelasi 4-2-3-1-pelijärjestelmällä, jossa Vucinic peitti syöttölinjan Napolin puolustajilta Maggiolle. Kun Romalla oli nyt vasemmassa laidassa Perroa selkeämpi laitapelaaja (Vucinic), eivät Riisen nousut olleet pelileveyden kannalta Romalle enää merkittävämmässä asemassa ja Riise pystyi keskittymään enemmän puolustamiseen. Norjalaisen harventuneet nousutkin pystyttiin paikkaamaan sillä, että keskikentän miesmäärää oli lisätty ja Fatyn toi vielä painopistettä lisää keskemmälle, jolloin keskikentältä tilanteen mukaan joko De Rossi tai Pizarro pystyivät paikkaamaan Riiseä. Fatyn sijoittuminen suhteessa muuhun ryhmitykseen puolestaan ohjasi automaattisesti Napolin pelinavaamista vasempaan laitaan, jossa Datolo ei pystynyt luomaan lainkaan samanlaista vaaraa kuin vastakkaisella puolella teki Maggio. Jossain vaiheessa peliä Ranieri palautti 4-4-2-ryhmityksen, mutta tämän tapahtuman tarkka vaihe jäi itseltäni huomaamatta.

Eli 1. puoliajan roma pelasi 4-4-2 taktiikalla, jossa kärjessä olivat Totti ja Vucinic, keskikenttä vasemmalta Perrotta, De Rossi, Pizarro, Cerci. Näin nyt oletan.

Tarkoitatko tuolla Ranierin kykenemisellä sitä, että hän ei olisi tajunnut tehdä tätä muutosta, vai sitä että hän ei olisi uskaltanut käyttää viimeistä vaihtoaan?

Kerrotko vielä miksi Ranieri olisi tehnyt tuon vaihdon, kun ilmeisesti olisi hyvin riittänyt se, että Cerci olisi jatkanut oikealla, roolitusta vain olisi hieman muutettu (tuon muutoksen lisäksi tietenkin muodostelman muutos ja perron ja vucinicin paikan vaihdot)

[Tukeem Abdullah Jafer]

Eli 1. puoliajan roma pelasi 4-4-2 taktiikalla, jossa kärjessä olivat Totti ja Vucinic, keskikenttä vasemmalta Perrotta, De Rossi, Pizarro, Cerci. Näin nyt oletan.

Näin juuri.

Tarkoitatko tuolla Ranierin kykenemisellä sitä, että hän ei olisi tajunnut tehdä tätä muutosta, vai sitä että hän ei olisi uskaltanut käyttää viimeistä vaihtoaan?

Ehkäpä otaksuin jotain siltä väliltä tai jopa molempia. En ole koskaan pitänyt Ranieria mitenkään poikkeuksellisen suurena taktikkona, vaikka en myöskään täytenä vastakohtana tälle.

Kerrotko vielä miksi Ranieri olisi tehnyt tuon vaihdon, kun ilmeisesti olisi hyvin riittänyt se, että Cerci olisi jatkanut oikealla, roolitusta vain olisi hieman muutettu (tuon muutoksen lisäksi tietenkin muodostelman muutos ja perron ja vucinicin paikan vaihdot)

Yksi vaihdon vauhdittajista oli varmasti myös Cercin heikko peli. Joka tapauksessa syy Cerci-Faty-vaihtoon oli se, että keskikentän keskusta tarvitsi kolme pelaajaa vastaanottaakseen vastahyökkäyksiä ja estääkseen syöttösuunnat oikeaan laitaan. Perrotta oli ensimmäisellä jaksolla tehnyt useita vaarallisia syvyys- ja diagonaalijuoksuja ihan terävimpään kärkeen. Näistä juoksuista syntyi useita hyviä tilanteita, eikä Ranieri tietenkään halunnut ottaa tätä optiota pois. Aktiivisesti syvyyteen juokseva Perrotta tarvitsi paikkaajan. Cercistä ei missään nimessä olisi ollut tähän, koska hän on erittäin hyökkäävä pelaaja, jonka puolustusvastuu on aina pidetty mahdollisimman pienenä. Vucinicin kohdalla tilanne on aivan sama. Vaikka käsky kävisi, ei montenegrolainen varmasti jäisi paikkailemaan alemmas, kun oma joukkue hyökkää. Faty, joka on alun perin kasvatettu keskikentän keskelle, oli ihanteellinen pelaaja tähän tehtävään. Hän pystyi tarvittaessa kaventamaan puolustettaessa keskelle. Tämä liike ohjasi Napolin avaukset vieraiden vasempaan laitaan, jonka ei ollut lähimainkaan yhtä vaarallinen kuin Maggion laita.

[winnie]

Yksi vaihdon vauhdittajista oli varmasti myös Cercin heikko peli. Joka tapauksessa syy Cerci-Faty-vaihtoon oli se, että keskikentän keskusta tarvitsi kolme pelaajaa vastaanottaakseen vastahyökkäyksiä ja estääkseen syöttösuunnat oikeaan laitaan. Perrotta oli ensimmäisellä jaksolla tehnyt useita vaarallisia syvyys- ja diagonaalijuoksuja ihan terävimpään kärkeen. Näistä juoksuista syntyi useita hyviä tilanteita, eikä Ranieri tietenkään halunnut ottaa tätä optiota pois. Aktiivisesti syvyyteen juokseva Perrotta tarvitsi paikkaajan. Cercistä ei missään nimessä olisi ollut tähän, koska hän on erittäin hyökkäävä pelaaja, jonka puolustusvastuu on aina pidetty mahdollisimman pienenä. Vucinicin kohdalla tilanne on aivan sama. Vaikka käsky kävisi, ei montenegrolainen varmasti jäisi paikkailemaan alemmas, kun oma joukkue hyökkää. Faty, joka on alun perin kasvatettu keskikentän keskelle, oli ihanteellinen pelaaja tähän tehtävään. Hän pystyi tarvittaessa kaventamaan puolustettaessa keskelle. Tämä liike ohjasi Napolin avaukset vieraiden vasempaan laitaan, jonka ei ollut lähimainkaan yhtä vaarallinen kuin Maggion laita.

Cercin heikot otteet ja Fatyn sopivuus tuohon rooliin riittävät tällä erää. Tietenkin olettaen että esittämäsi lähtötiedot pitävät paikkansa ja näkemyksesi ovat täysin subjektiivisia (vai objektiivisia, sivistyssanat eivät ole vahvuus). Virheellisten tietojen perusteella käytävä keskusteluhan olisi täysin arvoton.

[Spillo]

Ensimmäinen peli Mazzarrin alaisuudessa ja samalla 3-5-2 taktiikalla mennään kuten ennenkin. Kokoonpanokin on käytännössä identtinen aikaisempiin, Datolo ilmeisesti menettää paikan Aronicalle mikä tarkoittaa että puolustavammin mennään. Pochon passisekoilujen johdosta Pocho aloittanee penkillä ja nyt tulee se muutos jota olen koko ajan halunnut eli Denis avaa. Napolilla on siis tänään oikeasti kärkimies, ensimmäisen kerran tällä kaudella ja jos Denis onnistuu niin tilanne menee jatkossa mielenkiintoiseksi sillä Pocho ja Q kilpailevat samasta pelipaikasta aivan kuten kuuluukin olla. Siinä kilpailussa Mazzarrin täytyy osata olla tasapuolinen ja joutuu kyllä tasapainottelemaan aika lailla.

Ensimmäinen kotipeli uudella valmentajalla pitäisi tietää voittoa, mitään varsinaista muutostahan tässä ei kuitenkaan tapahdu. Onneton alakerta jatkaa kauhukaksikolla ja Cigarini samoin. Lippuja taidettiin myydä 1 eurollakin, joten tupa lienee melko täysi.

[Spillo]

Kohta puolin sitten Firenzessä Mazzarrin kauden toinen luotsaus edessä. Päivän aikana on ratkennut De Sanctisin pelikykyisyys ja Campangaron kyvyttömyys. Näin ollen Grava (huh!) avaa ja onneksi paska-Paolo on sentään sivussa joten Rinaudo pelaa. Pazienzalle Mazzarrin tulo taitaa olla lottovoitto, ilmeisesti vie Cigarinin penkille ja toinen onnekas on Aronica.

Ottaen huomioon Violan rasitukset, pitäisi tässä pelissä olla ihan ok saumat hakea vieraspisteitä. Liljat ei muutenkaan mikä erikoinen porukka ole, joten nyt voisi jatkaa siitä mihin viime peli lopetettiin.

[Spillo]

Maggiosta syntyi muutoksen toteenpanija, jälleen sama mies loppuhetkillä ja mikä parasta Denis syöttäjänä. De Sanctisilta jälleen arvokas torjunta ja jälleen myös jatkuu tämän kärkiparin saamattomuus. Pochon pitää osata tehdä maali noin selkeästä läpiajosta ja miksi Q laukoi pilkun? Pocholta pari pilkkua tullut nähtyä ja ne olleet vakuuttavia, mutta kun ei kelpaa ja voihan olla ettei Napolissa osu. Q:n pilkku oli aivan liian selvästi näytetty, Maggio voisi vetää seuraavan kerran kun kaveri kerran hurmiossa.

Hurmiossa alkaa olla onneksi koko joukkue lopultakin, nyt on erinomainen sauma jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään. Yksikään vastustaja ei ole yhtään mitään, keskiviikkona nautitaan seuraavasta voitosta.

[Spillo]

Voittajan on helppo hymyillä sarjaohjelma, saa kaunista jatkoa tänään täyden kotistadionin edessä. Kokoonpanon ainoat pohdinnat jää puolustuksen osalle, Contini on pelikiellossa, Campagnaro toipunut ja paska-Paolo palaa pelikiellostaan. Rinaudon avauspaikan voisi olettaa olevan ainoa varma asia, Campagnaro ajaa kyllä avaukseen mutta laitetaanko heti onkin toinen juttu. Milanin kokoonpano on se ja sama, koska se jää joka tapauksessa jyrän alle.

Lähiaikojen siirtohuhuissa Hamsyk on voimakkaasti yhdistetty Chelseaan. Samalla kannattaa huomioida, että tämä huhu oli ensimmäinen jonka De Laurentiis noteerasi toteamalla ettei seuran tarvitse myydä ketään mutta jos tarjous on oikeanlainen voidaan sitä harkita. De Laurentiiksen linjaus on selkeä signaali, hän ei edes noteeraa muita italialaisseuroja potentiaalisina ostajaehdokkaina. Myynti on siis mahdollinen kunhan ostaja on Englannista tai ne 2 espanjalaisseuraa joilla on todellisia resursseja isompiin hankintoihin.