Pelaajien keskinäinen kunnioittaminen - missä pelaa?

[Amado Guevara]

Tällä kaudella otsikoihin on noussut, paitsi liigan laskeneet yleisömäärät, myös muutamat ikävät loukkaantumiset karmivien tappotaklauksien seurauksena. Ensin Haapala, sitten Veltheim, seuraavaksi Medo ja nyt eilisessä pelissä Sorsa. Toki Medo ei ollut poissa pitkään ja Sorsa ei edes loukkaantunut. Listaan voisi lisätä ties kuinka monta muuta tilannetta, mutta silmiinpistävää on allekirjoittaneelle ollut se, että kolme näistä raukkamaisista tappotaklauksista on kohdistunut Klubin pelaajaan.

Joltain Myllykoskelle matkanneelta venäläiseltä ei välttämättä voi odottaakaan kanssapelaajien kunnioittamista samassa mittakaavassa, mutta kahdessa viimeisessä tilanteessa taklauksen tekijä on ollut kokenut, kansainvälisilläkin kentillä esiintynyt pelaaja. Mitä helvettiä ajatteli Ristilä yrittäessään lopettaa Medon kauden Klassikossa tai Koskinen eilen yrittäessään samaa Sorsalle? Vai onko taustalla samoja asioita kuin mitä jääkiekossa on tapahtunut eli ns. käskytys? Tekisi mieli uskoa ettei näin ole, mutta väkisinkin tällainen tulee mieleen, kun kohteena on ollut aina yksi Klubin tärkeimmistä pelaajista.

Allekirjoittaneen on vaikea muiden joukkueiden peleistä kommentoida muuten kuin niitä tilanteita mitä on tv-kuvasta jälkikäteen nähnyt, mutta onko pelaajien (ja mahdollisesti myös tuomarien) keskinäinen kunnioittaminen vähentynyt ja jos niin miksi?

Itse ainakin toivoisin, että vastaavanlaisiin tilanteisiin puututtaisiin helvetin ankaralla kädellä, suoraan joku kolmen ottelun pelikielto, oli tekijänä kuka tahansa.

[PQS]

sä oot yössä. käskytys; jep-jep..
olin eilen kentän laidalla reilun metrin päässä koskisesta kun hän tappajankatse silmissään marssi kopista kentälle. silmäkulmastaan tuo paatunut palkkamurhaaja mittaili illan kohdettaan, tuota tuulennopeaa hupilubin maitojunaa. "Sebastian" hän sähähti. Jo tuolloin tiesin mitä tulee tapahtumaan. Banan merkki oli huomaamaton, mutta harjaantunut katseeni poimi sen. Ensin pieni huikka mustasta Stadium-pullosta vettä, purskutus ja sylkäisy sivurajalle. Kuin Scud-ohjus Sampo lähti laidaltaan, arvioi nopeasti kohteen liikeradan, lukitsi jalkansa tappavaan liukuun ja iski. Vain hetkeä ennen kontaktia Sebastianin silmissä vilahti pelko. Pelko, joka oli nyt toteutumassa. Loppukausi, Fullham-peli, eurogloria, Mursun saunailta veikkausliigan mestaruuden jälkeen, kaikki tämä olisi pian ohi. Savun laskeudettua Tapiolassa kentällä makaa yksinäinen sorsanraato. Ja Bana merkkasi jo seuraavaa kohdettaa, tuo röökiä katsomon takana imevä 39 vuotias lupaus olisi seuraavana vuorossa..

Tosielämässä Koskinen marssi kentälle Ägän vieressä rennosti läppää heittäen.
Vaikka klubi pupeltaa niin takana ei välttämättä ole salajuoni.

[Amado Guevara]

Uskalsitko heittää ihan kolmosnikillä? Ja osasitko lukea edes vähän alusta, dorka? Topikin tarkoituksena ei todellakaan ollut keskittyä mihinkään yksittäiseen joukkueeseen vaan tilanteeseen yleisesti. Jos kääkässä on käskyttämistä, miksei sitä voisi olla myös futiksessa? Enkä väittänyt sitä olevan, mutta kolme vastaavanlaista tilannetta pariin kuukauteen pistää väkisinkin miettimään. En kyllä edes ymmärrä, miksi vaivauduin vastaamaan typerän kolmosnikin paskaan provoon.

[yyber]

Eihän siinä Weltheimin tilanteessa ollut mitään ihmeellistä, muuta kuin käsittämättömän huono tuuri. Ainahan noita on tapahtunut. Nyt ehkä ylireagoit hieman?

[Hincha en cancha]

Käskytys saattaa olla liioittelua, mutta jos pelaajien välinen kunnioitus todella olisi korkealla tasolla kaikissa tilanteissa, ei ainakaan näitä paria muuta avausviestissä mainittua tilannetta olisi nähty.

Syyttäkää lupihuoraksi ja sinivalkoisista simälaseista ja mistä muuta homohomohoojiikoosta, mutta ne Ristilän ja Koskisen taklaukset olsin mieluiten jättänyt näkemättä, koska niissä ei vain ollut vähäisintäkään järkeä. Aina voi sanoa, että tarkoitus ei ole saattaa ketään lasarettiin, mutta jos tarkoitus ei ole pelata palloakaan, panee vaan mietityttämään, että mitä niissä tilanteissa sitten on yritetty?! Taktista rikettä kymmenien metrien päässä omasta maalista?!?!

[Vastapallo]

Ihan aiheellinen avaus, jonka toivon pysyvän pelaajien keskinäisen kunnioituksen ruotimisessa, eikä missään Klubi vs. muut -väännössä. Ristilä-casen osalta käskytyspuheet voidaan joka tapauksessa unohtaa. Satun tietämään, että Oka oli käynyt kohtalaisen kuumana Ristilälle kyseisestä taklauksesta tauon aikana. Mutta kuten todettua, ei siitä sen enempää.

Nuo jalkapohja(t) edellä ja/tai kovalla voimalla ja/tai takaapäin tehdyt taklaukset ovat ehdottomasti sellaisia, jotka pitää kitkeä pois kaikesta jalkapallosta ja mielellään nähtyä kovemmilla rangaistuksilla. Useasti raskauttavana tekijänä on myös etäisyys omasta maalista. Jos peli on vastustajan kenttäpuoliskolla, niin yhä vähemmän saa ymmärrystä tuollaiset taklaukset, joissa on vaarana, että vastustaja loukkaantuu. Ei niitä läpi sormien pidä katsoa taklaajan omassa boksissakaan, mutta rangaistusalue ja sen välitön läheisyys, ovat kuitenkin alueita, joissa sattuu ja tapahtuu enemmän ja vääntö on muutenkin kovempaa.

Kaipa tämäkin on palautettavissa nuoriin pelaajiin ja heidän harjoituksiinsa sekä peleihinsä. Jos nuoresta pitäen opetetaan taklaamaan oikein ja toisaalta vääristä taklauksista rangaistaan järjestelmällisesti, niin luulisi, että vanhatkaan koirat eivät sen jälkeen enää uusia temppuja alkaisi opettelemaan. Olisiko jopa paikallaan joku Palloliiton kampanja aiheeseen liittyen tulevina vuosina?

[kluru]

Eikös näitä vois puida tuolla matsitopikissa.. tais jossain :

[Vastapallo]

Taktista rikettä kymmenien metrien päässä omasta maalista?!?!

Eihän tämä nyt mikään harvinainen asia ole. Kyllähän aika usein näkee peleissä juurikin taktisia rikkeitä aika kaukanakin omasta maalista, kun vastustaja on lähdössä nopeaan vastahyökkäykseen. Sen taktisen rikkeen tekotapa on se, joka ei aina ole oikea. Jos ehtii kylkeen kiinni ja horjuttamaan vastustajan tasapainoa, niin ihan ok. Vapari ja rikkojalle keltainen. Jos taas rike tehdään takaapäin nappulat edellä, niin silloin puhutaan punaisen kortin ja mahdollisesti pidennetyn pelikiellonkin arvoisesta taklauksesta.

[Vastapallo]

Eikös näitä vois puida tuolla matsitopikissa.. tais jossain :

Parempi vaan, että on oma topicinsa näille, että matsi- ja etenkin kausitopicit pysyvät siistimpinä näistä.

[Hincha en cancha]

Eihän tämä nyt mikään harvinainen asia ole. Kyllähän aika usein näkee peleissä juurikin taktisia rikkeitä aika kaukanakin omasta maalista, kun vastustaja on lähdössä nopeaan vastahyökkäykseen.

Sorsa oli 30-40 metrin päässä maalista sivurajan vieressä selkä hyökkäyssuuntaan päin...

Eikös näitä vois puida tuolla matsitopikissa.. tais jossain :

Miksi?!? Eikö ole tärkeä aihe? Vai pitääkö ensin sattua omalle kohdalle tai omiin silmiin ennen kuin uskot, että järjettömyyksissä ei ole mitään järkeä?!

[Vastapallo]

Sorsa oli 30-40 metrin päässä maalista sivurajan vieressä selkä hyökkäyssuuntaan päin...

Juu näin kyllä taklauksen netti-tv:stä. Se ei ollut taktista rikettä nähnytkään, mutta onko sitä joku sellaiseksi yrittänyt perustella?

[Imotti]

Pelata saa tuleekin pelata kovaa, niin teen itsekkin. Itse ainakin nautin tilanteiden loppuunviemisistä, kunhan pallo on vielä pelattavissa ja sitä tilanteessa tavoitellaan. Siinä mennään tosiaankin yli, jos ruvetaan tarkoituksella jalkoja katkaisemaan vastustajalta. Vahinkoja kuitenkin aina sattuu, Veltheimin tilanteessa ei mielestäni ollut lainkaan mitään tarkoituksenomaista. Pallo oli selvästi pelattavissa ja tuskimpa edes foorumisti antaisi pallon pomppia rangaistusalueella Veltheimin vieressä? Palloa tavoiteltiin ja huonoa tuuria oli matkassa.

[Amado Guevara]

Nuo jalkapohja(t) edellä ja/tai kovalla voimalla ja/tai takaapäin tehdyt taklaukset ovat ehdottomasti sellaisia, jotka pitää kitkeä pois kaikesta jalkapallosta ja mielellään nähtyä kovemmilla rangaistuksilla. Useasti raskauttavana tekijänä on myös etäisyys omasta maalista. Jos peli on vastustajan kenttäpuoliskolla, niin yhä vähemmän saa ymmärrystä tuollaiset taklaukset, joissa on vaarana, että vastustaja loukkaantuu. Ei niitä läpi sormien pidä katsoa taklaajan omassa boksissakaan, mutta rangaistusalue ja sen välitön läheisyys, ovat kuitenkin alueita, joissa sattuu ja tapahtuu enemmän ja vääntö on muutenkin kovempaa.

Kaipa tämäkin on palautettavissa nuoriin pelaajiin ja heidän harjoituksiinsa sekä peleihinsä. Jos nuoresta pitäen opetetaan taklaamaan oikein ja toisaalta vääristä taklauksista rangaistaan järjestelmällisesti, niin luulisi, että vanhatkaan koirat eivät sen jälkeen enää uusia temppuja alkaisi opettelemaan. Olisiko jopa paikallaan joku Palloliiton kampanja aiheeseen liittyen tulevina vuosina?

Liian usein tuomari tyytyy antamaan tilanteesta keltaisen kortin, jossa pelaaja tulee selvästi jalkapohjat edellä suoraan takaapäin. Tämä taas johtuu osittain valitettavasti siitä, että tuomareiden taso (ja varmaan myöskään koulutus) ei ole kovin korkea. Tästä taas on turha syyttää itse tuomareita vaan syyttävän sormen voisi osoittaa palloliittoa kohden; tuomareiden koulutusta tulisi kehittää ja siihen tulisi satsata huomattavasti nykyistä enemmän.

Toki vika löytyy myös pelaajista ja nimenomaan tuo, että pitäisi nuoresta pitäen opettaa taklaamaan oikein. Tässäkin kohtaa voidaan palata tuohon ylempänä olevaan kohtaan, eli valmennuksen taso ja koulutus korkeammalle. Lisäksi liigan tulisi ottaa kova linja tällaisten vaarallisten taklausten kanssa, jos tuntuva pelikielto ja toistuvista rikkomuksista lisäsanktioita.

[Vastapallo]

Pelata saa tuleekin pelata kovaa, niin teen itsekkin. Itse ainakin nautin tilanteiden loppuunviemisistä, kunhan pallo on vielä pelattavissa ja sitä tilanteessa tavoitellaan. Siinä mennään tosiaankin yli, jos ruvetaan tarkoituksella jalkoja katkaisemaan vastustajalta.

Omasta mielestäni jo siinä vaiheessa mennään yli, kun aletaan taklaamaan nappulat edellä niin, että riski vastustajan loukkaantumiseen on suuri riippumatta siitä onko pallo pelattavissa tai ei.

[Imotti]

Omasta mielestäni jo siinä vaiheessa mennään yli, kun aletaan taklaamaan nappulat edellä niin, että riski vastustajan loukkaantumiseen on suuri riippumatta siitä onko pallo pelattavissa tai ei.

Napit edellä on tietysti aivan oma lukunsa, jonka tietysti unohdin mainita.

[idänihme]

Parempi vaan, että on oma topicinsa näille, että matsi- ja etenkin kausitopicit pysyvät siistimpinä näistä.

Todellakin näin parempi. Harmi etten löytänyt tätä aiemmin.

Tuosta koskisen tilanteesta:

Mielestäni tilannetta saattoi provosoida aika paljon se, että Sorsa taklasi aika rumasti Savagea muutama minuutti aiemmin. Vielä kun tuomari antoi pelin jatkua (Sorsa osui toisella jalallaan palloon ja tuomari siksi pystyi väittämään ettei ollut rike, jos unohdetaan se että liuku tuli pohjat edellä). Kun juuri oli tuomari jättänyt vaarallisen pelin huomioimatta oli huomattavasti turvallisemman tuntuista käydä itsekin sukittamaan meiningillä "ei siitä kuitenkaan lappua tule". Itse tilanne oli varmaan punaisen arvoinen, ellei tuomari olisi juuri edellisessä tilanteessa määrittänyt linjaansa vaarallisen pelin sallivaksi.

Mielestäni nämä tappotaklaukset eivät kuitenkaan liigassa ole se pahin ongelma. Ennemminkin se, että taktisista rikkeistä ei laputeta kuin ehkä joka kolmas kerta. Varsinkaan silloin ei laputeta jos on vielä kortti alla. Mielestäni pitäisi antaa keltainen aina. Nämä rikkeet aiheuttavat loukkaantumisia, sillä joskus ne ovat myös ihan suoraan vaarallisia ja kyllä ne vähän pienemmätkin tällit alkaa tuntumaan, kun niitä tulee esim Savagen tapauksessa kymmenkunta joka matsissa.

[koera]

Nuo hullunkiilto silmissä lähtevät taklaukset on toki otettava pois. Omilta junnuajoilta muistan tehneeni jatkuvasti dumarin seläntakana sikailevaa (varpaiden tallominen, kyynerpäiden käyttö vaikka palloa ei näy lähimaillakaan, yms) brassijoukkuetta vastaan tälläisen taklauksen, eli takaapäin kylmästi sukille ja oikeutettu suora .

En usko että pääsarjatasolla kysymys olisi siitä ettei tuomarit näitä tahallisia vahingoittamisyrityksiä huomaisi. Luulen että kyse on enemmän pragmatismista, eli jos ei satu pahasti ei myöskään rangaista kovaa. Turhautuneen tai ylilatautuneen pelaajan elekielestä näkyy taaimmaiseen katsomoonkin että nyt ollaan liikkellä vahingoittamismielessä. Klubi joutuu näiden kohteeksi ehkä hieman useammin siksi että se sytyttää vastapuolen pelaajat ja on VL-joukkueeksi taitava, mutta luulisin että aiemmin mainitussa taklaussumassa on kuitenkin kyse lähinnä sattumasta.

[Nice10]

Liigassa rapataan ehkä puolet siitä mitä joskus 90-luvulla ja toisten pelaajien kunnioitus on ihan eri luokkaa mitä esimerkiksi monissa suuremmissa ammattilaissarjoissa. Suomessahan pelaajat tuntevatkin yleensä toisensa hyvin.

Se miten näitä nousee tai nostetaan esiin esimerkiksi foorumilla vaihtelee. Ylireagoinnistahan tässä mielestäni on kyse tai huonosta yhteensattumasta ja pienestä otoksesta, mistään tappotaklaussuuntautumisesta tai pelaajien puuttuvasta kunnioituksesta ei ainakaan.

[Arpin Lusène]

Liigassa rapataan ehkä puolet siitä mitä joskus 90-luvulla ja toisten pelaajien kunnioitus on ihan eri luokkaa mitä esimerkiksi monissa suuremmissa ammattilaissarjoissa.

Muistuu mieleen kultaiselta ysäriltä, kun Vepsun kovanaama Harri Kevari otti pelihalut pois nuorelta Tintti Johanssonilta muutamalla saatanan kovalla taklauksella, jonka jälkeen Tintillä olikin ns. paskat housuissa loppupelin ajan.

Kovien taklausten takanahan on nähdäkseni psykologinen motiivi, yritetään saada vastustaja pelkäämään ja tekemään pallollisena hätiköityjä ratkaisuja. 

[Johnny99]

Liigassa rapataan ehkä puolet siitä mitä joskus 90-luvulla ja toisten pelaajien kunnioitus on ihan eri luokkaa mitä esimerkiksi monissa suuremmissa ammattilaissarjoissa. Suomessahan pelaajat tuntevatkin yleensä toisensa hyvin.

Se miten näitä nousee tai nostetaan esiin esimerkiksi foorumilla vaihtelee. Ylireagoinnistahan tässä mielestäni on kyse tai huonosta yhteensattumasta ja pienestä otoksesta, mistään tappotaklaussuuntautumisesta tai pelaajien puuttuvasta kunnioituksesta ei ainakaan.

Erittäin hyvin sanottu.

[Hincha en cancha]

Se miten näitä nousee tai nostetaan esiin esimerkiksi foorumilla vaihtelee. Ylireagoinnistahan tässä mielestäni on kyse tai huonosta yhteensattumasta ja pienestä otoksesta, mistään tappotaklaussuuntautumisesta tai pelaajien puuttuvasta kunnioituksesta ei ainakaan.

Ihminen on tunteellinen eläin. Jos ja kun oman joukkueesi avainpelaajiin on saman kauden aikana kohdistunut kolme vaarallista taklausta (joista ainakin kaksi luokkaa "ei mitään saumaa palloon"), kyllä se väkisinkin aiheuttaa huolta. Mielestäni ei ole lainkaan ylireagointia nostaa asia esille, vaikka ymmärrän, että se siltä tuntuu, jos tapahtumiin on etäisyyttä. Itse todistin kahta pahinta taklausta alle kymmenen metrin päästä ja voin sanoa, että tuli fyysisesti huono olo sillä hetkellä kun ne tapahtuivat.

Kyseessä voi toki olla puhdas yhteensattuma ja varmasti suhteellisen pieni otos. Nyt vaan on käynyt niin, että jostain syystä yhden ja saman joukkueen pelaajat ovat joutuneet niiden kohteeksi. Koska kyseessä on itselleni tärkeä seura ja hienot pelaajat, en ainakaan itse voi sivuuttaa asiaa olankohautuksella tai pistää sitä ylireagoinnin piikkiin. Keskustelun kieltäminen tai vähätteleminen kun voidaan tulkita myös ylimielisyydeksi tai jopa syyllisyyden myöntämiseksi.

[idänihme]

Muistuu mieleen kultaiselta ysäriltä, kun Vepsun kovanaama Harri Kevari otti pelihalut pois nuorelta Tintti Johanssonilta muutamalla saatanan kovalla taklauksella, jonka jälkeen Tintillä olikin ns. paskat housuissa loppupelin ajan.

Kovien taklausten takanahan on nähdäkseni psykologinen motiivi, yritetään saada vastustaja pelkäämään ja tekemään pallollisena hätiköityjä ratkaisuja.

Tätähän näkee nykypäivänäkin noissa vähän kovemmissa liigoissa. Esim viime Talven Barca-Real, jossa messiä sukitettiin ankarasti useaan otteeseen ensimmäisen viiden minuutin aikana. Sen jälkeen ei enää tarvinnut kun Messi ei uskaltanut ottaa palloa.

Juuri tällaisiin tuomarin pitäisi puuttua ja uskaltaa antaa se ensimmäinen keltainen vaikkapa viiden sekuntin pelin jälkeen. Harvemmin näissä ulosajoja edes tarvitsisi antaa sillä muutaman minuutin sisällä otetut muutama keltaista rauhottaa pelaajien asennetta huimasti varsinkin jos tuomari näyttää eleillään (ja edellisen pelin tuomioillaan) että hän uskaltaa antaa myös toisen keltaisen jos tekee samanlaisen rikkeen uudestaan. Suomessa monilla tuomareilla (ainakin Munukalla parin viime pelin perusteella) on tapana jättää muutama ensimmäistä tilannetta huomaamatta. Tämä voi varsinkin hiukan kuumemmissa peleissä kärjistää tilannetta aika pahasti.

Ihminen on tunteellinen eläin. Jos ja kun oman joukkueesi avainpelaajiin on saman kauden aikana kohdistunut kolme vaarallista taklausta (joista ainakin kaksi luokkaa "ei mitään saumaa palloon"), kyllä se väkisinkin aiheuttaa huolta. Mielestäni ei ole lainkaan ylireagointia nostaa asia esille, vaikka ymmärrän, että se siltä tuntuu, jos tapahtumiin on etäisyyttä. Itse todistin kahta pahinta taklausta alle kymmenen metrin päästä ja voin sanoa, että tuli fyysisesti huono olo sillä hetkellä kun ne tapahtuivat.

Kyseessä voi toki olla puhdas yhteensattuma ja varmasti suhteellisen pieni otos. Nyt vaan on käynyt niin, että jostain syystä yhden ja saman joukkueen pelaajat ovat joutuneet niiden kohteeksi. Koska kyseessä on itselleni tärkeä seura ja hienot pelaajat, en ainakaan itse voi sivuuttaa asiaa olankohautuksella tai pistää sitä ylireagoinnin piikkiin. Keskustelun kieltäminen tai vähätteleminen kun voidaan tulkita myös ylimielisyydeksi tai jopa syyllisyyden myöntämiseksi.

Onko kyse yhdestä ja samasta joukkueesta vai yhdestä ja samasta pelaajasta? Honkaa vastaan mielestäni ei joukkueena koskaan rikota mitenkään erityisen paljon (ainakaan ottaen huomioon joukkueen oma pelitapa), mutta Savagea nyt vaan sukitetaan koko ajan. Yleensä ei mitään törkeitä(niitäkin kyllä välillä), mutta kuitenkin joka tilanteessa jaloille sen verran että sattuu. Jos kyse on koko joukkueesta niin ehkä sitten kuitenkin sanoisin johtuva joukkueen pelitavasta ja vastustajan vastaamisesta siihen. Joskushan tilanteille on "järkevä" syykin. Esim maalintekotilanne jossa ei haluta antaa periksi tai rikotun pelaajan aiempi sikailu. Jos taas yhdestä pelaajasta, jonka kimppuun käydään usein saman pelin aikana niin silloin mielestäni on juuri tuosta peloittelusta kyse.

Koko joukkuettahan ei voi helposti peloitella kun alkaa tulla liikaa kortteja, mutta yhtä pelaajaa voi sukittaa vähintään puolen tusinaa kertaa helposti ilman isompia riskejä, kun laitetaan vaan kaikki keskikentän ja hyökkäyksen pelaajat vuorollaan kimppuun.

[timmy]

Mihinkään käskyttämiseen en usko, mutta se on varma, että Klubia lähdetään kaatamaan fyysisella pelillä eli valmentaja on varmasti antanut ohjeita pelata kovaa Klubia vastaan.
Puhtaassa liukumisessa ja "tappotaklauksessa" on loppujen lopuksi hyvin pieni ero. Jos/kun se ei osu siihen palloon, niin se osuu yleensä jalkaan.

[Hincha en cancha]

Juuri tällaisiin tuomarin pitäisi puuttua ja uskaltaa antaa se ensimmäinen keltainen vaikkapa viiden sekuntin pelin jälkeen. Harvemmin näissä ulosajoja edes tarvitsisi antaa sillä muutaman minuutin sisällä otetut muutama keltaista rauhottaa pelaajien asennetta huimasti varsinkin jos tuomari näyttää eleillään (ja edellisen pelin tuomioillaan) että hän uskaltaa antaa myös toisen keltaisen jos tekee samanlaisen rikkeen uudestaan.

Näihin eri. Viiden sekunnin jälkeen keltainen ei todellakaan rauhoita pelaajia. Punaisesta pelaajat ymmärtävät, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ajalla ei ole muutenkaan mitään merkitystä, sillä tekoa pitää arvioida teon perusteella. Liian usein rumat taklaukset jäävät ilman laajempaa huomiota ja ilman keskustelua juuri siksi, että niistä annetaan se sama keltainen kortti kuin paidan riisumisesta maalituuletuksen yhteydessä.

Pelaaja oppii, kun miettii kentän laidalla tekojaan. Se hetkellinen "säikähtäminen" keltaisen saamisesta unohtuu kun uusia saumoja sukittamiseen annetaan jatkuvasti, jopa saman pelin sisällä.

[idänihme]

Näihin eri. Viiden sekunnin jälkeen keltainen ei todellakaan rauhoita pelaajia. Punaisesta pelaajat ymmärtävät, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ajalla ei ole muutenkaan mitään merkitystä, sillä tekoa pitää arvioida teon perusteella. Liian usein rumat taklaukset jäävät ilman laajempaa huomiota ja ilman keskustelua juuri siksi, että niistä annetaan se sama keltainen kortti kuin paidan riisumisesta maalituuletuksen yhteydessä.

Pelaaja oppii, kun miettii kentän laidalla tekojaan. Se hetkellinen "säikähtäminen" keltaisen saamisesta unohtuu kun uusia saumoja sukittamiseen annetaan jatkuvasti, jopa saman pelin sisällä.

Kyllä se keltainen rauhoittaa siihen verrattuna että annetaan pelin jatkua tai annetaan pelkkä vapari (tai ei sitäkään kun ei uskalleta huomata virhettä koska siitä joutuisi antamaan vaparin). Toki suoria punaisiakin voi ja pitää antaa, mutta pikkusikailua vähentää huimasti se, että siitä tulee jonkinvärinen kortti aina riippumatta pelitilanteesta, kellonajasta tai siitä onko kortti alla. Pikkusikailun vähentyminen taas vähentäisi rajuja taklauksia niissä tapauksissa, kun kyse ei ole "käskytyksestä". Näin varsinkin alemmilla sarjatasoilla mutta myös liigassa.

Toki keltaisen psykologista merkitystä vielä lisäisi jos paidan riisumisesta ja vahingossa väärään aikaan annetusta vaparista niitä ei joka kerta tulisi. Eniten sen merkitystä kuitenkin lisäisi, jos toisen keltaisen saisi yhtä helposti kuin ensimmäisen, jota ei kyllä usein tapahdu. Suora punainen on melkein helpompi saada kuin toinen keltainen.

Tuosta viiden sekuntin keltaisesta siis:

Jos Koskinen olisi tehnyt Sorsaan kohdistuneen taklauksensa ensimmäisellä minuutilla moni tuomari ei olisi tilanteesta uskaltanut antaa edes keltaista "kun niitä ei voi antaa heti alkuun ettei lähe peli käsistä". Kyllä se pitää osata antaa vaikka heti pelin alussa. Mieluummin punaisen tilalla keltainen kun ei lappua ollenkaan. Moni tuomari ei myöskään anna punaisia ensimmäisellä puoliajalla ollenkaan. Viimeisillä minuuteilla niitä taas tulee huomattavasti helpommin. Tämä sekä suorissa että kahdesta keltaisesta tulleista.