Junnu-scouttaus Suomessa

[Callit]

Tärkeä asia pelaajakasvatuksessa, scouttaus, on jäänyt itselleni Suomessa vähän hämärän peittoon. Ketkä sitä tekevät, minkä ikäisille, miten junnua lähestytään ja mitä tarjotaan? Mikä on piirin ja liiton kanta tähän. Itse olen yhdessä pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa kaupungissa huomannut, ettei scouttausta tee kukaan. Kaupungin parhaat junnut jäävät vaille kunnollista valmennusta ja sitä "sinivalkoista tietä", kun kukaan ei kysy niitä mihinkään parempaan seuraan. Niinpä ne jatkavat ns. faija ja sen kaveri -linjalla, jonka päässä siintää tulevaisuus 4-6. divisioonan janarina. Tuttu poika valittiin aikanaan kaupungin parhaaksi 92:ksi. Ikäluokkien 93 ja 94 parhaat ovat nyt maajoukkueessa, ja voin todellakin vakuuttaa, ettei ero ollut ns. geeneissä, vaan siinä, että jälkimmäisten faija pisti ne aikaisin ammattimaiseen tehovalmennukseen.

Jotkut futisihmisethän suhtautuvat esim. Hongan alle 10-vuotiaisiin kohdistuvaan scouttaukseen eli värväilyyn äärettömän negatiivisesti. Sikäli kun olen ymmärtänyt,  syy on se, että menettely heikentää sitä pelaajan pois antavaa joukkuetta. Ei nähdä asian kokonaisuutta eli Suomi-futista palvelevaa vaikutusta.

[futiskoutsi]

Kyllä. itsekkin näkisin alle 10vuotiaiden värväyksen aika negatiivisena.Monien mielestä tuossa alle 15v pelaajasta ei voi nähdä tuleeko hänestä"kovan luokan pelaaja",kun kerran kehitystä voi tapahtua hitaammin.Olen sitä mieltä että a-ja b-junnuissa voisi tällästä värväystä alkamaan tapahtumaan,jotta nämä"hyvät"nuoret ei jäisi jannaamaan mainitsemaasi 4-6div.Suomalaiseen ajatteluun tuskin tämäkään sopii,aina on niitä jotka ajatelee vaan"meiän"joukkueen etua.Valitettavasti liian paljon on koutseja joille tulos on päätavoite,ei pelaajan kasvattaminen

[Lortto]

Tämän värväily on mielestäni ihan normaalia ja ymmärrettävää toimintaa. Sen verran tiedän, että ainakin Klubi kutsuu joitain 99 (varmasti myös muissa ikäluokissa, mm. Joroinen) syntyneitä poikia pelaamaan omassa joukkueessaan tietyissä turnauksissa. Tällöin pelaaja on jo joukkueen tiedossa ja seurannassa seuraavia vuosia varten ja luulisin että lukioiässä viimeistään pelaajia pyydetään siirtymään ikäluokkaedareihin jos pelaaja asuu kehä kolmosta kauempana.

Monien mielestä tuossa alle 15v pelaajasta ei voi nähdä tuleeko hänestä"kovan luokan pelaaja",kun kerran kehitystä voi tapahtua hitaammin.

Kyllä pelaajista voi nähdä jo hyvinkin nuorena onko hänellä hyvät mahdollisuudet kehittyä huippupelaajaksi. Se kuinka moni näistä lopulta kehittyy huipuiksi on eri asia, mutta kyllä pelaajan taitotasoja urheilulliset kyvyt kertovat nuoresta pelaajan alusta hyvinkin paljon.

[Wecce]

Monien mielestä tuossa alle 15v pelaajasta ei voi nähdä tuleeko hänestä"kovan luokan pelaaja",kun kerran kehitystä voi tapahtua hitaammin.

Varmasti näinkin, mutta jo 12-vuotiaasta pelaajasta voi nähdä että tuosta ei koskaan tule kovan luokan pelaajaa.

[defcon1]

Varmasti näinkin, mutta jo 12-vuotiaasta pelaajasta voi nähdä että tuosta ei koskaan tule kovan luokan pelaajaa.

Tuossa ajattelussa tehdään yhtä paljon hallaa suomifutikselle kuin siinä, ettei niitä "huippulahjakkuuksia" scoutata ajoissa.
Kyseessähän on itseään toteuttava ennuste: jonkun itsensä lahjakkaaksi katsovan valmentajan lahjattomaksi nimeämä pelaaja saa vähemmän ja huonompaa valmennusta, vähemmän peliaikaa ja siis todellakin kehittyy huonommin - jos ei kyllästy ja lopeta kokonaan.

Jos Wecce todellakin osaat katsoa 12-vuotiaista tulevat huiput ja köpöjalat niin soita Barcaan, scoutin vakanssi on varma.

[Valonheitin]

Itse pienen seuran edustajana näkisin asian niin, että saamme olla tyytyväisiä omaan työhömme, mikäli meidän kasvattama juniori herättää isoissa seuroissa kiinnostusta. Toki tässäkin voisi peräänkuulluttaa parempaa seurojen välistä yhteistyötä ja isojen seurojen tulisi pitää huolta, etteivät värväämällä tuhoa pienten seurojen toimintaa.

Jokaiselle juniorille pitäisi löytää sopiva/oikea pelillinen ja valmennuksellinen taso, mikä välillä tarkoittaa seuran vaihtoa. Mielestäni tämä on normaalia lajiin kuuluvaa kiertokulkua.

[Prufrock]

Varmasti näinkin, mutta jo 12-vuotiaasta pelaajasta voi nähdä että tuosta ei koskaan tule kovan luokan pelaajaa.

Kyllähän tämänlaisten ennustusten vaikeudesta on ihan hyviä ja oikeita esimerkkejä, kuten Berat Sadik.
Ainakin urheilulehden haastattelussa kertoi alkuaikojensa KuPSissa olleen aika vaikeita ja valmentajan todenneen hänen olleen joukkuueen selkeästi huonoin pelaaja.
Sadik oli tuolloin vielä huomattavasti vanhempi kuin 12. Olisiko ollut B-ikäinen?

Toisaalta kyllä junnujoukkueissa on sellaisiakin pelaajia, joiden motivaatio ja liikunnallisten lahjojen puute on aika selkeästi havaittavissa.

[Wecce]

Kyllähän tämänlaisten ennustusten vaikeudesta on ihan hyviä ja oikeita esimerkkejä, kuten Berat Sadik.

Mikäs esimerkki tämä Sadik on, puujalkojen kuningas.

[Stürmer]

Toisaalta kyllä junnujoukkueissa on sellaisiakin pelaajia, joiden motivaatio ja liikunnallisten lahjojen puute on aika selkeästi havaittavissa.

Loppupeleissä ratkaisevaa on nuoren pelaajan oma motivaatio jatkaa aikuisiälle saakka.  Loppupalaneita nuoria tähtipelaajia, joista ei koskaan tullut mitään suurta, on Suomikin pullollaan.  Vain niistä, jotka jatkavat riittävän pitkään, voi koskaan tulla huippuja.  Liian aikaisessa vaiheessa tehty karsinta ja karsinointi saattaa osoittautua pahaksi virheeksi, kun harrastusta jatkavatkin ihan eri pelaajat kuin miltä vielä vuosi-pari sitten vaikutti...

[Callit]

Loppupeleissä ratkaisevaa on nuoren pelaajan oma motivaatio jatkaa aikuisiälle saakka.  Loppupalaneita nuoria tähtipelaajia, joista ei koskaan tullut mitään suurta, on Suomikin pullollaan.  Vain niistä, jotka jatkavat riittävän pitkään, voi koskaan tulla huippuja.  Liian aikaisessa vaiheessa tehty karsinta ja karsinointi saattaa osoittautua pahaksi virheeksi, kun harrastusta jatkavatkin ihan eri pelaajat kuin miltä vielä vuosi-pari sitten vaikutti...

Scouttaus ei todellakaan saa olla karsimista. 

[Imotti]

Mikäs esimerkki tämä Sadik on, puujalkojen kuningas.

Aika pitkälle päässyt puujalkana.

[Tommy Tykki]

1). Loppupeleissä ratkaisevaa on nuoren pelaajan oma motivaatio jatkaa aikuisiälle saakka.  2). Loppupalaneita nuoria tähtipelaajia, joista ei koskaan tullut mitään suurta, on Suomikin pullollaan.  

Numeroin kirjoituksesi.
1). Onko todella kyse vain tästä?
2). Miksi Suomi on pullollaan loppuunpalaneita nuoria tähtipelaajia?

[Wecce]

Nämä baareissa olevat "huippupelaajat" ovat suurimmaksi osaksi tapauksia, jotka ovat menneet lahjoilla murrosikään asti ja sen jälkeen palaneet loppuun kun olisi pitänyt alkaa harjoittelemaan eikä nuorena oltu tehty tarpeeksi pohjia, kun koko ajan kuitenkin oltu huipulla.

[Johnny99]

Nämä baareissa olevat "huippupelaajat" ovat suurimmaksi osaksi tapauksia, jotka ovat menneet lahjoilla murrosikään asti ja sen jälkeen palaneet loppuun kun olisi pitänyt alkaa harjoittelemaan eikä nuorena oltu tehty tarpeeksi pohjia, kun koko ajan kuitenkin oltu huipulla.

Kannatan samaa ideaa, mutta nämä "lahjat"kin on toki hankittu harjoittelemalla. Ongelmavaiheeksi sanoisin sen kun harjoittelun luonne muuttuu pihapeleistä ja -leikeistä määrätietoiseksi kehittymiseksi.

[Callit]

Numeroin kirjoituksesi.
1). Onko todella kyse vain tästä?
2). Miksi Suomi on pullollaan loppuunpalaneita nuoria tähtipelaajia?

Tuo ykkönenhän on viittaus Stürmerin väitteeseen, että kyse on lopulta nuoren omasta motivaatiosta, ja oma vastaukseni on KYLLÄ. Siis siten, että kun on tietynlainen valmennustputki olemassa, niin sen päästä putkahtaa parhaimpina ne yksilöt, joiden motivaatio ja fokus on ollut paras. Euroopan akatemioissa on kaikissa ikäluokissa tuhansia toivorikkaita talentteja, joiden tasoeroa ei juurikaan huomaa yksittäisissä peleissä. Huipulle eli ensivaiheessa ammattilaissopimuksiin pääsevät ne, joilla päämäärä pysyy koko ajan kirkkaana mielessä. Yksi tämän asian ilmentymä on se, että siirtolaisten osuus on väestöpohjaan nähden  suuri. Heillä kun motivaatio ymmärrettävistä syistä on suurempi. Brasiliassa tämä näkyy siinä, että käytännössä kaikki tähdet tulevat työväenluokasta. Keskiluokan lapset antaa epäinhimillisessä kilpailussa periksi. Tämän luin joskus ihan asiallisesta artikkelista, ja mielipide oli jonkun pitkän linjan brassivalmentajan suusta.

Kakkoseen sanoisin, että eipäs liioitella. Ensinnäkin flopanneita nuorisotähtiä on ihan kaikkialla, ei vain Suomessa. Siis myös siellä, missä nuorelle ollaan jo 15-vuotiaana tuomassa elannon takaavia soppareita nenän eteen. Siksi toisekseen, Suomessa on erittäin vähän sellaisia nuorisotähtiä, joille voi edes ennustaa ammattilaisuraa.

[sundelin]

Kyllähän niitä keskiverto pelureita jostain putkista pulpahtaa, mutta absoluuttiset huiput syntyvät heidän sisällään olevasta intohimosta lajiin.(vert.esim. Aulis Rytkönen / Jari Litmanen.)

[defcon1]

Tuo ykkönenhän on viittaus Stürmerin väitteeseen, että kyse on lopulta nuoren omasta motivaatiosta, ja oma vastaukseni on KYLLÄ

absoluuttiset huiput syntyvät heidän sisällään olevasta intohimosta lajiin.

Tuhannen taalan kysymys onkin: mistä se 'motivaatio treenaukseen' tai 'intohimo lajiin' syntyy - ja onko siihen mahdollista vaikuttaa valmennuksessa?

[koera]

Tuhannen taalan kysymys onkin: mistä se 'motivaatio treenaukseen' tai 'intohimo lajiin' syntyy - ja onko siihen mahdollista vaikuttaa valmennuksessa?

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys. Aika monet huipulle nousseet pelaajat haastatteluissa korostavat omaa motivaatiotaan ja kovaa harjoitteluaan, mutta harva mainitsee nimeltä jonkun junnuaikojen valmentajan tai edes hyvän kokemuksen juniorivuosiltaan. Kuitenkin melkein poikkeuksetta nämä kaverit ovat aloittaneet pelaamisen nuorena ja nykyään hyvin monet (ainakin suurin osa länsieurooppalaisista pelaajista) ovat osallistuneet organisoituun valmennukseen ennen kymmenen täyttämistä.

Ennen tuota ikää nuoren itseohjautuvuus on melko heikkoa ja parhaat oppimiskokemukset syntyvät ohjauksessa. Ohjaus voi toki olla yhtä hyvin se potkimaan vievä faija tai pihapelin pari-kolme vuotta vanhemmat esikuvat, mutta ilman esimerkkiä näin nuori ei osaa olla luova ja kurinalainen yhtä aikaa. Tuo alle kymmenvuotias futari ei myöskään tiedosta omia motiivejaan, eli ei toisin sanoen ymmärrä miksi joku asia tuntuu innostavalta ja joku toinen ei. Kuitenkin toistuvat varhaiset positiiviset kokemukset vaikuttavat jopa aivojen rakenteeseen, joten varhaiset miellyttävinä koetut hetket jalkapallon parissa ovat todella tärkeitä motivaation kannalta. Miksi tähdet sitten harvoin muistavat mainita näistä kokemuksista? Koska ne ovat tiedostamattomia ja tapahtuneet kuin huomaamatta.

Motivaation voi jakaa karkeasti kahteen lajiin: sisäiseen ja ulkoiseen. Sanomattakin lienee selvää että ensinmainittu on huomattavasti tärkeämpää silloin kun halutaan päästä aivan huipulle jossain asiassa. Sisäisen motivaation syntyyn liittyy luovuus, leikki ja esikuvat, ulkoiseen kuri, järjestys ja auktoriteetti. Suomalaisessa junnuvalmennuksessa on opittu tiedostamaan ettei pelkällä natsikurilla saa tuloksia aikaan. Oma mielipiteeni on, että hyppäys tapahtui melkein äärilaidasta toiseen. Luovuus ja vapaus ovat ehdottoman tärkeitä, mutta kaikki pelaa (miten vaan) -mentaliteetissa pelin luonne ja säännöt (eli jonkinlainen konteksti kaikelle tekemiselle) on heitetty romukoppaan, eivätkä metodin tulokset vaikuta sen paremmilta.

Lapset ja nuorethan rakastavat pelejä, joiden säännöt he ymmärtävät. Jos tekeminen ei ole tavoitteellista tai haastavaa, ei se myöskään provosoi luovuuteen eikä intohimoisen futissuhteen syntymiseen. Aika ajoin myös Suomen kokoisesta maasta nousee todellisia huippuja, mutta näiden motivaatio on rakennettu jossain muualla kuin seurojen treeneissä. Lahjakkuus on myös yksi (mutta vain yksi) motivaation tekijä: nopea omaksuja pääsee nopeammin soveltamaan oppimaansa.

[erno]

Jotkut futisihmisethän suhtautuvat esim. Hongan alle 10-vuotiaisiin kohdistuvaan scouttaukseen eli värväilyyn äärettömän negatiivisesti. Sikäli kun olen ymmärtänyt,  syy on se, että menettely heikentää sitä pelaajan pois antavaa joukkuetta. Ei nähdä asian kokonaisuutta eli Suomi-futista palvelevaa vaikutusta.

Helsingin puolella tilannetta seuranneena kommentoin, että suurin syy junnujen värväilyn negatiivisiin katsontakantoihin johtuu siitä ettei ainakaan HJK maksa latiakaan näille kasvattajaseuroille. Enkä nyt tietenkään meinaa että Klubin pitäisi ruveta maksamaan siirtokorvauksia alle 13 vuotiaista junnuista, mutta monissa muissa maissa (Hollanti, Tanska varmuudella) nämä suuremmat seurat kustantavat esimerkiksi valmentajakoulutuksia ja muuta pientä niiden seurojen coacheille joiden treeneistä/peleistä etsivät säännöllisesti vahvistuksia joukkueisiinsa.

[Callit]

Tuhannen taalan kysymys onkin: mistä se 'motivaatio treenaukseen' tai 'intohimo lajiin' syntyy - ja onko siihen mahdollista vaikuttaa valmennuksessa?

Ajatelmia mahdollisista vastauksista...

Motivaatio junnun treenaamiseen ja intohimoon tulee hyvin paljon esikuvista. Jos koko maan suurin sankari on futari, syntyy tuhansille nassikoille halu tehdä sitä mitä tuo esikuva. Itse painelin talvella 68 Grenoblen lähetysten jälkeen aina hiihtämään Mäntyrantana, ja 72-syksyllä mentiin kavereitten kanssa ihan omin nokkinemme yleisurheilutreeneihin leikkimään Vireniä, Vasalaa ja Kalliomäkeä. Yksi esimerkki tästä esikuvien merkityksestä tulee futiksen sisältä. Miksi Saksalla on jatkuvasti hyviä veskareita? Luin talvella jutun, jonka mukaan jokaisessa junnujengissä on siellä liuta kavereita, jotka haaveilevat urasta uutena Kahnina, aiemmin Sepp Maierina ja sitä ennen Toni Turekina.

Valmentaja voi vaikuttaa motivaatioon sekä positiivisesti että negatiivisesti. Jos poju tulee treeneistä aina haukkumisten saattelemana, vaikuttaa se varmasti motivaatioon. Kehumiset tietysti päinvastoin. Vastaavasti valkku voi myös innostaa hakemaan niitä esikuvia, ja kehumisellaan valaa usko pojan tekemisiin. 

[Madrigal]

. Yksi esimerkki tästä esikuvien merkityksestä tulee futiksen sisältä. Miksi Saksalla on jatkuvasti hyviä veskareita? Luin talvella jutun, jonka mukaan jokaisessa junnujengissä on siellä liuta kavereita, jotka haaveilevat urasta uutena Kahnina, aiemmin Sepp Maierina ja sitä ennen Toni Turekina.

Ja vastaavasti Englannin kykenemmättömyyttä tuottaa nimenomaan huippumaalivahteja ovat jotkut selittäneen ainakin osittain juuri sillä, että esikuvia kyseiseltä pelipaikalta ei oikein löydy. Joku Seamankaan ei oikein Becksille ja kumppaneille teinien idolina pärjää.

[mtontola]

Motivaatio junnun treenaamiseen ja intohimoon tulee hyvin paljon esikuvista. Jos koko maan suurin sankari on futari, syntyy tuhansille nassikoille halu tehdä sitä mitä tuo esikuva. Itse painelin talvella 68 Grenoblen lähetysten jälkeen aina hiihtämään Mäntyrantana, ja 72-syksyllä mentiin kavereitten kanssa ihan omin nokkinemme yleisurheilutreeneihin leikkimään Vireniä, Vasalaa ja Kalliomäkeä. Yksi esimerkki tästä esikuvien merkityksestä tulee futiksen sisältä. Miksi Saksalla on jatkuvasti hyviä veskareita? Luin talvella jutun, jonka mukaan jokaisessa junnujengissä on siellä liuta kavereita, jotka haaveilevat urasta uutena Kahnina, aiemmin Sepp Maierina ja sitä ennen Toni Turekina. 

Ns. maapalloistumisen myötä lienee tuo esikuvien hankkiminen melko yksinkertaista myös ilman niitä kansallisia sankareita. Toimii takuuvarmasti jalkapallon pihapeleissä, mutta tuntuu se toimivan myös esim. yleisurheilussa. Poika kertoi aamulla, että pihalla oli heitetty eilen kovasti keihästä. Pakko oli saada olla Thorkildsen. Ongelman muodostaa toki tämä hänen norjalaisuutensa. Asia oli sitten ratkaistu yksinkertaisesti niin, että leikeissä hän oli vaihtanut kansalaisuuttaan. Poika säilytti suomalaisuutensa ja samalla heittojen taakse tuli maailmanmestarin voima. Älkää aliarvioiko pikkupoikien mielikuvituksen rajoja.

On myös täysi myytti, että huonot materiaaliset olot parantaisivat yksittäisen (huom. korostan termiä yksittäisen) futaajanalun mahdollisuuksia kehittyä vaikka minne. Toki massassa sitten pakko sanelee keskimäärin enemmän ja kova fyysinen työ ei kiinnosta pullapoikia. Mutta ihan hyvin sitä keskiluokkainen suomalaispoika tietyin lahjoin varustettuna voi ponnahtaa pinnalle vaikka Vantaalta. Ongelmakohtia löytyy usein valitettavasti eniten sieltä henkiseltä puolelta. Ei riitä kantti, ei itseluottamus. Mutta sitäkin pystyy kasvattamalla ja valmentamalla kehittämään. Kyseessä on kuitenkin koko elämän mittainen projekti, jossa kysytään niin pelaajalta, vanhemmilta ja valmentajilta ääretöntä pitkäjänteisyyttä ja kykyä hyväksymään se tosiasia, että lopputuloksena tuskin sitten kuitenkaan on huippu-urheilija.

Olisin itse valmis kallistumaan sille puolelle, että myös melko nuoria pelaajia kannattaa kerätä samoihin joukkueisiin, kunhan tämä todella osataan tehdä "lapsilähtöisesti" ja järkevästi. Toki, jos esim. HJK laajentaisi haaviaan koskemaan Espoon ja Vantaan ilman, että he laittavat ensin nykyiset kaupunginosajoukkueensa kuntoon, olisi se lähinnä naurettavaa. Kaikki pelaa -ajattelumalli on sinänsä oikea, mutta onneksi siitä aiheutuneita ylilyöntejä korjaillaan oman ymmärrykseni mukaan koko ajan ainakin osassa seuroista. Toivoisi toki, että myös Palloliitto olisi tässä hereillä ohjeineen.

[Tommy Tykki]

Kakkoseen sanoisin, että eipäs liioitella. Ensinnäkin flopanneita nuorisotähtiä on ihan kaikkialla, ei vain Suomessa. Siis myös siellä, missä nuorelle ollaan jo 15-vuotiaana tuomassa elannon takaavia soppareita nenän eteen. Siksi toisekseen, Suomessa on erittäin vähän sellaisia nuorisotähtiä, joille voi edes ennustaa ammattilaisuraa.

Esitin kysymyksen "Stürmerin" väitteeseen, että Suomi on pullollaan loppuunpalanneista tähtipelaajista.
Vastausta en ole saanut.

[sundelin]

Katselin keväällä erään stadissa toimivan ykkösen seuran B-junnujen treenejä,mukana oli pari lahjakkaan tuntuista kaveria mutta olipa surullista katsottavaa.Tunnissa ehkä 10 min. pelinomaista tehokasta harjoittelua.Pojat  seisoivat kuunnellen treenarin kiroilua ja höpötyksiä joissa ei ollut mitään antia.

[sundelin]

P.S. kysyin eräältä pojalta oliko hyvät treenit, "vituttaa" oli vastaus mutta hän menee kahden kaverin kanssa johonkin santakentälle omiin treeneihin, jäi minulle siitä hyvä fiilis kuitenkin.