Kaihlamo
Poissa
Suosikkijoukkue: Jalkapallo
|
|
Vastaus #50 : 28.09.2009 klo 23:44:35 |
|
Perustuuko muukin mustamaalaamisesi kuulopuheisiin?
En ole ollut mukana tanoke touhuissa jos sitä kysyit. Mutta olen ottanut asiasta jonkin verran selvää ja keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat olleet asian kanssa enemmän tekemisissä ja todennut että ei ole mun juttuni. Osa tanoke dvd:eistä on ihan hyviä, johtuen aika pitkälti siitä että samanlaisia harjoiteta vedetään jo muutenkin ilman että sitä kutsutaan tanokeksi.
|
|
|
|
Tukeem Abdullah Jafer
Poissa
|
|
Vastaus #51 : 29.09.2009 klo 00:53:51 |
|
Ja näkee selkeästi, että Kemppinen on harjoituttanut omia Tanoke-juttujaan hyvin paljon ja totta kai ne tarttuu jos harjoitusmäärät on sanotun kaltaisia. Mutta mistään pelitaidoistahan ei tuo kerro yhtään mitään. On noita pomputtelijoita ja kikkaihmeitä ollut ennenkin, aika vähän niistä kavereista vaan aikuisiällä kuullaan Eihän nyt minkään pidä 8-vuotiaalla viestiäkään pelitaidosta. Poikahan on vasta saavuttamassa ikää, jolloin yleensä ruvetaan varsinaisesti harjoituttamaan tekniikkaa. Pomputtelijoita ja kikkaihmeitä on varmasti nähty monia, joista ei ole mitään suurempaa koskaan tullut, mutta vielä harvemmin aikuisiällä kuullaan niistä, jotka eivät koskaan oppineet taltuttamaan palloa. Nyt viestistäsi saa sen kuvan, että hyvä tekniikka olisi jotenkin jopa jarruttava tekijä. Kemppisen tapauksessa ei ole pelkoa, että jalat olisi maassa ja pojan paras mielessä. Järjetön väite. Pojan paras on Kemppisen paras. Pelaaja – yksilö – on juniorivalmentajan näyteikkuna. Itse Tanokessa ei niinkään ajatuksena ole mitään vikaa. Lähinnä näissä ihmisissä, jotka sitä toimintaa pyörittää ja toimintatavoissa onkin sitten enemmän sitä häikkää. Käsittääkseni pitkään esim. Palloliiton alaisissa koulutustilaisuuksissa ei Tanokesta saanut mitään puhua. Vime kurssilla näytettiin yksi Tanoke-video ja vähän paistoi liittokouluttajan vastauksesta kun asiasta kysyin, että ei se vieläkään mitään suositeltavaa ole. Kertoisitko lisää, mikä mättää ihmisissä, jotka Tanoken toimintaa pyörittävät. Entä mikä mättää toimintatavoissa? Palloliiton alaisissa koulutuksissa en koskaan ole itse törmännyt mihinkään vastaavaan. Sen mitä itse olen asiaan tutustunut, niin en ole nähnyt että Tanoke olisi mikään vastaus Suomalaisen jalkapalloilun tason nostoon. Ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole ja suurinta osaa Tanoken jutuista tehdään jo valmiiksi seuroissa ja on tehty jo kauan. Totta kai suurinta osaa Tanoke-jutuista on tehty seuroissa kauan, jos asiaa haluaa niin ajatella. Eihän Tanokessa ole kyse siitä, että he keksisivät jotain täysin uutta ja koko jalkapallovalmennuksen mullistavaa. Eikä pyörää kannata keksiä uudelleen. Tanoken ideahan on kopioida parhaita valmennusmetodeja ympärimaailmaa lajista riippumatta. Muiden luomat mallit otetaan käyttöön sellaisina tai niitä muokataan parhaaksi nähdyllä tavalla. Se että jotain asiaa on jo pitkään tehty seuroissa, ei aina tarkoita sitä, että asioita on tehty oikein. Tanoke kyseenalaistaa, tutkii ja kehittää. Voidaan ajatella esimerkiksi ihan yksittäistä ja hyväksi todettua syöttöharjoitetta. Suurin osa valmentajista on tyytyväisiä tähän treeniin ja sama harjoite seuraa heitä jokaiseen joukkueeseen valmennusuran loppuun saakka. Tanoke ei toimi näin. He kyseenalaistavat ja haluavat kehittää harjoitetta niin, että toistomäärät nousevat entisestään tai niin, että oppiminen tehostuu entisestään. Itseäni vituttaa se kaikkein eniten, että Tanokesta ollaan luotu sellaista mielikuvaa, että se olisi jotenkin jalkapalloilullisesti kaikkeen avain. Jotain ihmeellistä mitä ei Suomessa ole aiemmin tehty. Kun totuus on se, että niitä samoja juttuja ollaan tehty myös aiemmin, mutta kukaan ei ole aiemmin kokenut tarpeelliseksi luoda näistä jutuista omaa "filosofiaa" (niin kuin Kemppinen itse tahtoo sanoa) jonka kanssa sitten voi hyvin näköjään tehdä bisnestä. Tanoken tavoitteena on olla jalkapalloilullisesti avain kaikkeen. Tässä päämäärässä ei ole mitään hävettävää. Läheskään kaikkia Tanoken tarjoamia valmennusmetodeja ei suinkaan ole hyödynnetty Suomessa aiemmin, eikä niitä hyödynnetä tarpeeksi laajasti vieläkään. Oman filosofian rakentaminen Tanoken tapauksessa perustuu maailmanlaajuiseen tutkimiseen ja tieteeseen. Tämä ei käsittääkseni ole ollut Suomessa kovinkaan yleinen virtaus. Korjaa, jos olen väärässä. Myös koen, että jotenkin oudolta kuulostaa kauko-idästä (budolajit) mukaanotettu hiljaisuus harjoituksissa, kun kokemuksen mukaan suomalaiset kuitenkin ovat kentällä muutenkin aivan liian hiljaisia. Puhe kuuluu jalkapalloon olennaisena asiana... Jalkapalloon kuuluvat myös vaikkapa sivurajaheitot, mutta se ei tarkoita sitä, että jokaisessa peliharjoitteessa pitäisi olla sivurajaheitot mukana. Hiljaisuus ei ole mikään koko harjoitusten läpi kulkeva punainen lanka. Kyse on keskittymisestä sekä mielikuvan ja motorisen suorituksen yhdistämisessä taitoharjoitteessa.
|
|
|
|
Kaihlamo
Poissa
Suosikkijoukkue: Jalkapallo
|
|
Vastaus #52 : 29.09.2009 klo 02:16:36 |
|
Eihän nyt minkään pidä 8-vuotiaalla viestiäkään pelitaidosta. Poikahan on vasta saavuttamassa ikää, jolloin yleensä ruvetaan varsinaisesti harjoituttamaan tekniikkaa. Pomputtelijoita ja kikkaihmeitä on varmasti nähty monia, joista ei ole mitään suurempaa koskaan tullut, mutta vielä harvemmin aikuisiällä kuullaan niistä, jotka eivät koskaan oppineet taltuttamaan palloa. Nyt viestistäsi saa sen kuvan, että hyvä tekniikka olisi jotenkin jopa jarruttava tekijä. Se on sun mielikuvasi, itse en niin ajattele. Lähinnä viittasin siihen, että loppujen lopuksi sillä huikealla tekniikallakaan ei mitään tee, jos pelikäsitykselliset ominaisuudet eivät ole myös hyvät. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa myös huippuyksilöiden pitää osata pelata joukkueen taktiikan mukaan. Aika sen tulee tosiaan näyttämään tuleeko tästä kaverista ikinä pelaajaa. Pelaajan nuoren iän vuoksi koko eilinen uutisointi vaikuttaakin todella kyseenalaiselta toiminnalta ja hyötyjä tästä uutisoinnista on aivan joku muu kuin poika itse. Järjetön väite. Pojan paras on Kemppisen paras. Pelaaja – yksilö – on juniorivalmentajan näyteikkuna. Juniorivalmennuksessa ei koskaan voi ajatella niin, että valmentaja pönkittää itseään valmennettavien kautta. Ajatuksenakin jo täysin kuvottava. Tälläisiä valmentajia ikävä kyllä on maailman sivut täynnä. Otetaan esimerkiksi vaikka Ajax, jossa tehdään tunnetusti koko maailman mittapuulla aivan loistavaa juniorityötä. Siellä vastuussa olevat juniorivalmentajat ovat kokeneita valmentajia, jotka tekevät lähes koko uransa saman organisaation palveluksessa. Ei heidän tehtävänsä ole pönkittää omaa egoansa valmennettavien kehittymisen muodossa. Heidän tehtävänsä on valmentaa tiettyyn ikään kuuluvat jutut ja antaa pelaajille tietyt valmiudet seuraavalle tasolle siirtymiseen. Sen jälkeen työ alkaa uusien junioreiden myötä uudestaan. Tälläisen näyteikkuna ajattelun vielä jossain muodossa ymmärrän kun puhutaan nuorista kehittyvistä ja kunnianhimoisista valmentajista ja aivan vanhimmista ikäluokista. Mutta jo pitkän leipätyön valmennuksen parissa tehneen valmentajan kohdalla, jonka oma bisnes hyötyy rahallisesti tälläisistä uutisista, pidän asiaa todella paheksuttavana. Kuten jo kerran todettua, kuka eilisestä Barca uutisesta oikeasti hyötyi? Ei ainakaan tämä 8-vuotias poika, joka on kuitenkin täysi lapsi vielä monta vuotta. Pojan isä tähän juttuun oli helppo varmasti houkutella mukaan tanoke-aktiivina. Ja mediahan tarttuu tälläiseen juttuun varmasti kun vielä juttua vähän vielä paisuteltiin todellisuudesta. Totuuden koko jutusta tietävät Kemppinen ja pojan perhe, mutta ulkopuolisen silmissä ei koko jutusta oikeastaan otsikoinnin mukaista totuutta pystynyt millään näkemään Kertoisitko lisää, mikä mättää ihmisissä, jotka Tanoken toimintaa pyörittävät. Entä mikä mättää toimintatavoissa? Palloliiton alaisissa koulutuksissa en koskaan ole itse törmännyt mihinkään vastaavaan. No sen enempää henkilökohtaisuuksiin menemättä niin kyllähän siellä Tanoke-aktiivien joukossa aika paljon sellaisia nimiä paistaa jotka ainakin meikäläisellä saa hälytyskelloja soimaan. Toki tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, mutta mulla on siihen ihan yhtä suuri oikeutus kuin kaikilla muilla käsittääkseni. Itse olen tanoke vastaisuuteen osittain törmännyt ja juttuja näistä olen myös kuullut. Toki voivat olla ihan hyvin vain huhuja sen takia käytinkin sanaa "käsittääkseni". Totta kai suurinta osaa Tanoke-jutuista on tehty seuroissa kauan, jos asiaa haluaa niin ajatella. Eihän Tanokessa ole kyse siitä, että he keksisivät jotain täysin uutta ja koko jalkapallovalmennuksen mullistavaa. Eikä pyörää kannata keksiä uudelleen. Tanoken ideahan on kopioida parhaita valmennusmetodeja ympärimaailmaa lajista riippumatta. Muiden luomat mallit otetaan käyttöön sellaisina tai niitä muokataan parhaaksi nähdyllä tavalla. Se että jotain asiaa on jo pitkään tehty seuroissa, ei aina tarkoita sitä, että asioita on tehty oikein. Tanoke kyseenalaistaa, tutkii ja kehittää. Voidaan ajatella esimerkiksi ihan yksittäistä ja hyväksi todettua syöttöharjoitetta. Suurin osa valmentajista on tyytyväisiä tähän treeniin ja sama harjoite seuraa heitä jokaiseen joukkueeseen valmennusuran loppuun saakka. Tanoke ei toimi näin. He kyseenalaistavat ja haluavat kehittää harjoitetta niin, että toistomäärät nousevat entisestään tai niin, että oppiminen tehostuu entisestään. Ei pyörää tarvitsekaan keksiä uudestaan, mutta siinä ehkä se juju onkin. Tanoken luoja antaa ulospäin jutuillaan sellaisen kuvan, että hän olisi keksinyt sen pyörän uudestaan tai oikeammin sanottuna viisasten kiven. Ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipide vaan samankaltaista juttua olen kuullut myös muilta. Se, että omia harjotteita ei itse kehitetä eteenpäin vuosien varrella on vain puhtaasti huonoa valmennustyötä. Se ei liity mitenkään Tanokeen tai Kemppisen nerouteen. Kemppinen jossain haastattelussa puhui siitä, että Tanoke kannustaa valmentajia ajatustyöhön. Mitä kannustamista se on niille valmentajille, jotka vain kopioivat ne Tanoken kehittämät ja modifioimat treenit yhtään sen enempää itse ajattelematta niitä. Kyllä nämä asiat lähtevät ihan valmentajasta itsestään. Jotkut haluavat vain päästä mahdollisimman helpolla valmentamisessaan, toiset haluavat itse ajatella asioita. Toki on hyvä, että Tanoke tekee näiden laiskojen puolesta tätä ajatustyötä, mutta on turha silloin puhua, että Tanoke kannustaa valmentajia ajatustyöhön jos vain promille suomalaisista jalkapallovalmentajista on mukana tässä kehitystyössä ja edelleen ne laiskat valmentajat vain kopioivat. Tanoken tavoitteena on olla jalkapalloilullisesti avain kaikkeen. Tässä päämäärässä ei ole mitään hävettävää. Läheskään kaikkia Tanoken tarjoamia valmennusmetodeja ei suinkaan ole hyödynnetty Suomessa aiemmin, eikä niitä hyödynnetä tarpeeksi laajasti vieläkään. Oman filosofian rakentaminen Tanoken tapauksessa perustuu maailmanlaajuiseen tutkimiseen ja tieteeseen. Tämä ei käsittääkseni ole ollut Suomessa kovinkaan yleinen virtaus. Korjaa, jos olen väärässä. Kun se ei voi sitä koskaan olla. Maailmalla on jo nyt valmiita vastaavia juttuja, jotka ovat olleet olemassa jo vuosia. Ja siltikään vastauksia ei kaikkeen olla löydetty tai kehitetty. Kemppisen ja kumppaneiden osaaminen ei yksinkertaisesti tähän riitä ja mitä olen kuullut miehen tuntevilta niin ei se pelin ymmärtäminenkään välttämättä ole se miehen paras puoli. Pelistä voi teoriassa tietää paljonkin silti oikeasti ymmärtämättä jalkapalloa. Remmelin juttuja voi jokainen lukea urheilulehdestä. Remmelin kirjoittelussa, vaikkakin Rönkäkin siellä seassa säheltää, on mun mielestä paljon tätä tanokelaisuutta tai oikeastaan heidän filosofiaansa. Pyritään selittämään kaikki mahdollinen tieteellä. Jalkapallo on vaan paljon enemmän tunnetta kuin tiedettä. Toki tiede auttaa harjoittelun suunnittelussa, mutta se ei silti korvaa sitä tarkeintä eli tekemistä ja intohimoa jalkapalloa kohtaan. Tanoken ongelma on mun silmissä se, että se pyrkii selittämään usein yksinkertaisenkin asian hyvin monimutkaisesti. Jalkapalloon kuuluvat myös vaikkapa sivurajaheitot, mutta se ei tarkoita sitä, että jokaisessa peliharjoitteessa pitäisi olla sivurajaheitot mukana. Hiljaisuus ei ole mikään koko harjoitusten läpi kulkeva punainen lanka. Kyse on keskittymisestä sekä mielikuvan ja motorisen suorituksen yhdistämisessä taitoharjoitteessa.
Tämä ok. Jos kerran se ei ole mikään koko harjoitusten kestävä hiljaisuus niin kuin puheista ymmärsin. Keskittyminen ja mielikuvien luominen ei koskaan ole pahasta harjoittelussa. Ja nämä ovat siis minun näkemyksiäni. Toki en ole Tanoken sisäpiiriä, kuten Tukeem ihan selvasti on, joten aika ymmärrettävää myös silloin että näkemykset asiasta myös voivat poiketa toisistaan aika paljon. No ehkä vielä tutustun tulevaisuudessa Tanokeenkin paremmin ja näkemys voi sen myötä muuttua. Aika tulee senkin sitten näyttämään,
|
|
|
|
Tukeem Abdullah Jafer
Poissa
|
|
Vastaus #53 : 29.09.2009 klo 12:07:45 |
|
Se on sun mielikuvasi, itse en niin ajattele. Lähinnä viittasin siihen, että loppujen lopuksi sillä huikealla tekniikallakaan ei mitään tee, jos pelikäsitykselliset ominaisuudet eivät ole myös hyvät. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa myös huippuyksilöiden pitää osata pelata joukkueen taktiikan mukaan. Aika sen tulee tosiaan näyttämään tuleeko tästä kaverista ikinä pelaajaa. Pelaajan nuoren iän vuoksi koko eilinen uutisointi vaikuttaakin todella kyseenalaiselta toiminnalta ja hyötyjä tästä uutisoinnista on aivan joku muu kuin poika itse. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa myös huippuyksilöiden pitää osata pelata joukkuetaktiikan mukaan. Joukkue kuitenkin koostuu yksilöistä ja kun puhutaan huippu joukkueiden taktiikoista, vaatii niiden toteuttaminen yksilöiltä äärettömän kehittynyttä tekniikkaa. Eli asian voi sanoa myös niin päin, että parhaastakaan pelikäsityksestä ei ole iloa, jos tekniikka ei ole kunnossa. Nyt kirjoituksistasi saa sen kuvan, että hyvä tekniikka ja pelikäsitys olisivat jotenkin toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia. Näinhän ei ole vaan teknisesti taitavan pelaajan on helpompi oppia myös pelikäsityksellisiä asioita, kun on sen aika. Juniorivalmennuksessa ei koskaan voi ajatella niin, että valmentaja pönkittää itseään valmennettavien kautta. Ajatuksenakin jo täysin kuvottava. Tälläisiä valmentajia ikävä kyllä on maailman sivut täynnä. Otetaan esimerkiksi vaikka Ajax, jossa tehdään tunnetusti koko maailman mittapuulla aivan loistavaa juniorityötä. Siellä vastuussa olevat juniorivalmentajat ovat kokeneita valmentajia, jotka tekevät lähes koko uransa saman organisaation palveluksessa. Ei heidän tehtävänsä ole pönkittää omaa egoansa valmennettavien kehittymisen muodossa. Heidän tehtävänsä on valmentaa tiettyyn ikään kuuluvat jutut ja antaa pelaajille tietyt valmiudet seuraavalle tasolle siirtymiseen. Sen jälkeen työ alkaa uusien junioreiden myötä uudestaan. Tälläisen näyteikkuna ajattelun vielä jossain muodossa ymmärrän kun puhutaan nuorista kehittyvistä ja kunnianhimoisista valmentajista ja aivan vanhimmista ikäluokista. Mutta jo pitkän leipätyön valmennuksen parissa tehneen valmentajan kohdalla, jonka oma bisnes hyötyy rahallisesti tälläisistä uutisista, pidän asiaa todella paheksuttavana. Ymmärsitkö tahallasi väärin? Eihän kyse ole valmentajan itsensä pönkittämisestä vaan siitä, että siina missä vaikkapa Carlo Ancelottin näyteikkunassa ovat voitetut pokaalit, juniorivalmentajan työn tuloksia katsotaan pelaajien kehittymisestä – ei joukkuemenestyksestä. Totta kai jokainen valmentaja haluaa tehdä tulosta, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä egon pönkittämisen kanssa vaan se on tavoitteellista jalkapallovalmentamista. Ajax onkin tähän täydellinen esimerkki, koska se mitä sanoin näyteikkunasta, on lähes suoraan käännetty Ajaxin juniorivalmentajan Robin Pronkin lausahduksesta. Ajaxin junioripuolella he eivät ole kiinnostuneita sarjataulukoista. Heille mestaruus on se, että he onnistuvat kasvattamaan pelaajan seuran edustusjoukkueeseen. Se on mestaruus jokaiselle valmentajalle, joka on osallistunut tämän pelaajan kasvattamiseen ja kehittämiseen U8-ikäluokasta lähtien. Ei pyörää tarvitsekaan keksiä uudestaan, mutta siinä ehkä se juju onkin. Tanoken luoja antaa ulospäin jutuillaan sellaisen kuvan, että hän olisi keksinyt sen pyörän uudestaan tai oikeammin sanottuna viisasten kiven. Ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipide vaan samankaltaista juttua olen kuullut myös muilta. Antaisitko esimerkin tällaisesta ”jutusta”? Se, että omia harjotteita ei itse kehitetä eteenpäin vuosien varrella on vain puhtaasti huonoa valmennustyötä. Se ei liity mitenkään Tanokeen tai Kemppisen nerouteen. Nimenomaan. Huono valmennustyö ei liity Tanokeen tai Kemppiseen siltä osin, että luovat omia harjoitteita ja ottavat oppia myös muualta, mutta ennen kaikkea kehittävät entisestään sekä omia että muualta tuotuja malleja. Kyse ei ole neroudesta vaan suunnitelmallisesta työnteosta. Kemppinen jossain haastattelussa puhui siitä, että Tanoke kannustaa valmentajia ajatustyöhön. Mitä kannustamista se on niille valmentajille, jotka vain kopioivat ne Tanoken kehittämät ja modifioimat treenit yhtään sen enempää itse ajattelematta niitä. Kyllä nämä asiat lähtevät ihan valmentajasta itsestään. Jotkut haluavat vain päästä mahdollisimman helpolla valmentamisessaan, toiset haluavat itse ajatella asioita. Toki on hyvä, että Tanoke tekee näiden laiskojen puolesta tätä ajatustyötä, mutta on turha silloin puhua, että Tanoke kannustaa valmentajia ajatustyöhön jos vain promille suomalaisista jalkapallovalmentajista on mukana tässä kehitystyössä ja edelleen ne laiskat valmentajat vain kopioivat. Eiköhän kyse ole siitä, ettei kaikesta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Jos näet kentällä jonkun valmentajan vetävän hyvin toimivan treenin, mikset muokkaisi sitä omiin tarpeisiisi sen sijaan, että käytät aikaasi uuden kehittämiseen. Oikeastaan ’uuden kehittäminen’ vie vähän harhaan, sillä niin kovin usein se ”uusi”, mitä kovalla työllä on saanut kehitettyä, on myös ollut jo jonkun käytössä ehkä pidemmänkin aikaa. Maailmalla jalkapalloharjoituksia on vedetty miljoonia ja taas miljoonia. On naivia edes ajatella, että täysin uutta luotaisiin ihan noin vain. Ei ole laiskuutta kopioida ja edelleen kehittää kopioitua. Sen sijaan on tyhmyyttä käyttää aikaa jonkin sellaisen luomiseen, joka on jo luotu. Ajatustyötähän on myös valmiin metodin kehittäminen. Kun se ei voi sitä koskaan olla. Maailmalla on jo nyt valmiita vastaavia juttuja, jotka ovat olleet olemassa jo vuosia. Ja siltikään vastauksia ei kaikkeen olla löydetty tai kehitetty. Kemppisen ja kumppaneiden osaaminen ei yksinkertaisesti tähän riitä ja mitä olen kuullut miehen tuntevilta niin ei se pelin ymmärtäminenkään välttämättä ole se miehen paras puoli. Pelistä voi teoriassa tietää paljonkin silti oikeasti ymmärtämättä jalkapalloa. Voisitko heittää muutaman esimerkin siitä, mitä vastauksia ei ole löydetty tai kehitetty? Joka tapauksessa eihän nyt yhden ihmisen voi kuvitellakaan tietävän kaikkea jalkapallosta. Kemppinen kyllä tietää omat rajansa ja sen perusteella hän valitsee työtoverinsa. Esimerkiksi Remmel ja Nuccio ovat tuoneet runsaasti täytettä juuri kaivattuihin kohtiin. Joka tapauksessa vaikka pelin ymmärtäminen ei olisikaan Kemppisen vahvin alue, paljastaa lähinnä vahvan asenteellisuuden väittää, että kyse olisi todellisesta heikkoudesta. Remmelin juttuja voi jokainen lukea urheilulehdestä. Remmelin kirjoittelussa, vaikkakin Rönkäkin siellä seassa säheltää, on mun mielestä paljon tätä tanokelaisuutta tai oikeastaan heidän filosofiaansa. Pyritään selittämään kaikki mahdollinen tieteellä. Jalkapallo on vaan paljon enemmän tunnetta kuin tiedettä. Toki tiede auttaa harjoittelun suunnittelussa, mutta se ei silti korvaa sitä tarkeintä eli tekemistä ja intohimoa jalkapalloa kohtaan. Tanoken ongelma on mun silmissä se, että se pyrkii selittämään usein yksinkertaisenkin asian hyvin monimutkaisesti. Höpö, höpö.. Remmeliä ohjaa nimenomaan tunne ja intohimo, jotka veivät hänet valmennusuralle. Vasta myöhemmin hän ymmärsi, ettei jalkapallo ole pelkästään tunnetta ja intohimoa. Hän oppi tarkastelemaan peliä myös tieteellisestä näkökulmasta. Muutenkaan siinä ei ole mitään vikaa, että elävä peli pystytään pilkkomaan palasiksi, joita voidaan tutkia tieteen keinoin. Tämähän ei ole mistään pois vaan se laajentaa näkökenttää.
|
|
|
|
Kaihlamo
Poissa
Suosikkijoukkue: Jalkapallo
|
|
Vastaus #54 : 29.09.2009 klo 14:13:43 |
|
Jalkapallo on joukkuepeli, jossa myös huippuyksilöiden pitää osata pelata joukkuetaktiikan mukaan. Joukkue kuitenkin koostuu yksilöistä ja kun puhutaan huippu joukkueiden taktiikoista, vaatii niiden toteuttaminen yksilöiltä äärettömän kehittynyttä tekniikkaa. Eli asian voi sanoa myös niin päin, että parhaastakaan pelikäsityksestä ei ole iloa, jos tekniikka ei ole kunnossa. Nyt kirjoituksistasi saa sen kuvan, että hyvä tekniikka ja pelikäsitys olisivat jotenkin toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia. Näinhän ei ole vaan teknisesti taitavan pelaajan on helpompi oppia myös pelikäsityksellisiä asioita, kun on sen aika. Taas yrität itse kääntää mun tekstin johonkin toiseen suuntaan mitä se ei ollut. Kai nyt tyhmempikin tajuaa, että huipulle päästääkseen tarvitsee pelaaja molempia ominaisuuksia. Mutta mitä tulee tuohon viimeiseen virkkeeseen, niin kerro jotain konkreettisia syitä miksi näin olisi? Itse en näe mitään järkisyytä siihen, että loistava tekniikka juniorina auttaisi pelikäsityksen oppimiseen jotenkin enemmän kuin vähän vaillinainen tekniikka? Ymmärsitkö tahallasi väärin? Eihän kyse ole valmentajan itsensä pönkittämisestä vaan siitä, että siina missä vaikkapa Carlo Ancelottin näyteikkunassa ovat voitetut pokaalit, juniorivalmentajan työn tuloksia katsotaan pelaajien kehittymisestä – ei joukkuemenestyksestä. Totta kai jokainen valmentaja haluaa tehdä tulosta, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä egon pönkittämisen kanssa vaan se on tavoitteellista jalkapallovalmentamista. Ajax onkin tähän täydellinen esimerkki, koska se mitä sanoin näyteikkunasta, on lähes suoraan käännetty Ajaxin juniorivalmentajan Robin Pronkin lausahduksesta. Ajaxin junioripuolella he eivät ole kiinnostuneita sarjataulukoista. Heille mestaruus on se, että he onnistuvat kasvattamaan pelaajan seuran edustusjoukkueeseen. Se on mestaruus jokaiselle valmentajalle, joka on osallistunut tämän pelaajan kasvattamiseen ja kehittämiseen U8-ikäluokasta lähtien. Eli olemme asiasta samaa mieltä pääosin. Tässä nimeenomaisessa tapuksessahan ei olla odotettu, että pelaaja kehittyisi sille tasolle, että voitaisiin puhua onnistumisesta, ennen sitä oman itsensä esiin nostamista. Tuskin ne Ajaxin valmentajat lähtevät lehdistössä jokaisen edustuksen pelaajaksi nousseen juniorin kohdalla julistamaan omaa panostansa asiaan. Ei ne valmentajat tee sitä hommaansa sen takia, että saisivat nostettua itsensä esille. Kemppinen tekee juuri päinvastoin. Mitä enemmän tälläisiä uutisia, sitä enemmän myös tulevilla Tanoke-leireillä on osallistujia ja sitä enemmän myös rahaa tulee Kemppisen taskuun. Mikä sen parempaa mainosta tämän kaltaiselle yritystoiminnalle kuin valtakunnamediassa hehkutetaan jo uudesta Messistä, vaikka se todellisuus on toivottoman kaukana tästä. Edelleenkään et suostunut vastaamaan siihen kysymykseen, että kuka/ketkä hyötyi eilisestä Ylen uutisoinnista? Mun mielipide on se, että ainoa hyötyjä koko uutisesta oli Kemppinen ja Kannustusvalmennus P & K Oy Tanoken kautta. Jos se asia on näin niin silloin myös se pelaajan kehittyminen on toissijainen juttu koko asiassa. Tämä uutisointi kun ei missään nimessä ollut mitenkään positiivinen juttu pelaajan itsensä kannalta. Vai kuuluuko Tanoken filosofiaan myös se, että luodaan lupaaville pelaajille kohtuuttomat paineet jo alle 10-vuotiaana? Pahimman sortin huomiohuorausta Kemppiseltä ja perheeltä, joka toivottavasti ei sitten myöhemmin kostaudu. Nimenomaan. Huono valmennustyö ei liity Tanokeen tai Kemppiseen siltä osin, että luovat omia harjoitteita ja ottavat oppia myös muualta, mutta ennen kaikkea kehittävät entisestään sekä omia että muualta tuotuja malleja. Kyse ei ole neroudesta vaan suunnitelmallisesta työnteosta. Eli käytännön valmennustyötä mitä jo tehdään entuudestaan monessa paikassa ilman, että sillä olisi muuta nimeä kuin vain valmentaminen. Edelleen kaikki edeltävä kuuluu normaaliin valmennustyöhön. Jollei näin toimita niin silloin se on juuri sitä huonoa valmennustyötä. Aika yksinkertaista ja itsestäänselvää mun mielestä. Eiköhän kyse ole siitä, ettei kaikesta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Jos näet kentällä jonkun valmentajan vetävän hyvin toimivan treenin, mikset muokkaisi sitä omiin tarpeisiisi sen sijaan, että käytät aikaasi uuden kehittämiseen. Oikeastaan ’uuden kehittäminen’ vie vähän harhaan, sillä niin kovin usein se ”uusi”, mitä kovalla työllä on saanut kehitettyä, on myös ollut jo jonkun käytössä ehkä pidemmänkin aikaa. Maailmalla jalkapalloharjoituksia on vedetty miljoonia ja taas miljoonia. On naivia edes ajatella, että täysin uutta luotaisiin ihan noin vain. Ei ole laiskuutta kopioida ja edelleen kehittää kopioitua. Sen sijaan on tyhmyyttä käyttää aikaa jonkin sellaisen luomiseen, joka on jo luotu. Ajatustyötähän on myös valmiin metodin kehittäminen. Laiskuutta on se, että vain kopioidaan. Ja iso osa valmentajista näin tekee. Se ei edelleenkään kannusta sen enempää ajatustyöhön, että se harjoitus kopioidaan suoraan tanokelta. Totta kai lähes kaikki on muualta kopioitua ja muokattua. Omastakin harjoituspankista suurin osa on kopioita, joita olen sitten muokannut sopivaksi omien mieltymyksien, harjoitteluympäristön, pelaajamäärän ja joukkueen taitotason mukaan sopivaksi juuri siihen käyttöön kun kulloinkin on tarvetta. Mutta isossa osaa juniorijoukkueista ei näin valmentajat toimi. Kopioidaan suoraan joku harjoite jostain ilman, että mietitäisiin soveltuuko kyseinen harjoitus siihen tarkoitukseen mihin sitä käytetään. Sama harjoitus ei välttämättä toimi ilman muokkausta KOPSEN f-junnuissa, Gnistanin A-junnuissa tai Kaarinan poikien tenavaliigassa. Puhutaan siis osittain taas samasta asiasta ja ollaan vielä samaa mieltäkin asiasta. Mutta se, että Kemppinen puhuu ajatustyöhön kannustamisesta samaan aikaan kun pyrkii itse luomaan yleispäteviä harjoitteita ja valmiita sapluunoita juniorivalmentajien käytöön ei kannusta kyllä näitä kopioijia yhtään sen enempää ajatustyöhön kuin aiemmin. Ne valmentajat, jotka jo valmiiksi tätä ajatustyötä tekevät varmasti yleensä pystyvät niitä harjoitteita myös itsekin muokkaamaan. Voisitko heittää muutaman esimerkin siitä, mitä vastauksia ei ole löydetty tai kehitetty? Joka tapauksessa eihän nyt yhden ihmisen voi kuvitellakaan tietävän kaikkea jalkapallosta. Kemppinen kyllä tietää omat rajansa ja sen perusteella hän valitsee työtoverinsa. Esimerkiksi Remmel ja Nuccio ovat tuoneet runsaasti täytettä juuri kaivattuihin kohtiin. Joka tapauksessa vaikka pelin ymmärtäminen ei olisikaan Kemppisen vahvin alue, paljastaa lähinnä vahvan asenteellisuuden väittää, että kyse olisi todellisesta heikkoudesta. En edellenkään itse väittänyt niin vaan lähinnä kerroin sen mitä olen asiasta kuullut. Mailman muuttumisen myötä myös jalkapallopeli kehittyy koko ajan. Eli kun johonkin asiaan on löydetty vastaus niin peli on jo kehittynyt seuraavaan evoluutiomuotoon. Pelin tutkimisessa ei ole mitään vikaa ja peliä ymmärtääkseen pitää myös aikaisemmista evoluutiomuodoista olla ymmärrystä. Ja peliä kehittääkseen pitää myös tietää mitä menneisyydessä on tapahtunut. Enkä väittänytkään että kyseisesä toiminnassa olisi jotain väärää vaan lähinnä se ihmetyttää että tälläistä toimintaa lanseerataan Suomessa jotenkin uutena ja vallankumouksellisena toimintana, vaikka näin ollaan toimittu aikaisemminkin. Myös Suomessa. Höpö, höpö.. Remmeliä ohjaa nimenomaan tunne ja intohimo, jotka veivät hänet valmennusuralle. Vasta myöhemmin hän ymmärsi, ettei jalkapallo ole pelkästään tunnetta ja intohimoa. Hän oppi tarkastelemaan peliä myös tieteellisestä näkökulmasta. Muutenkaan siinä ei ole mitään vikaa, että elävä peli pystytään pilkkomaan palasiksi, joita voidaan tutkia tieteen keinoin. Tämähän ei ole mistään pois vaan se laajentaa näkökenttää.
Tottakai tiede auttaa, mutta ei se tiede pysty myöskään antamaan selitystä kaikkeen jalkapallossa. Remmelillä on myös paljon asiaa yleensä UL:n jutuissaan, mutta joissain kohdin oikaistaan tieteen varjolla kyllä kulmia aika tavalla. Huippuna "minuutti pelin sisällä"-juttu UL:ssä, jossa Interin ratkaisu maali Milanon derbyssä oli irroitettu omaksi palakseen ja pilkottu sekin vielä tieteellisesti osiin. Muuttujat ja inhimillisettekijät oli hienosti osattu sivuuttaa kokonaan koko jutussa, jotka kuitenkin kuuluvat olennaisena osana itse peliin.
|
|
« Viimeksi muokattu: 29.09.2009 klo 14:19:01 kirjoittanut Kaihlamo »
|
|
|
|
|
Tukeem Abdullah Jafer
Poissa
|
|
Vastaus #55 : 30.09.2009 klo 01:00:21 |
|
Taas yrität itse kääntää mun tekstin johonkin toiseen suuntaan mitä se ei ollut. Kai nyt tyhmempikin tajuaa, että huipulle päästääkseen tarvitsee pelaaja molempia ominaisuuksia. Mutta mitä tulee tuohon viimeiseen virkkeeseen, niin kerro jotain konkreettisia syitä miksi näin olisi? Itse en näe mitään järkisyytä siihen, että loistava tekniikka juniorina auttaisi pelikäsityksen oppimiseen jotenkin enemmän kuin vähän vaillinainen tekniikka? Heikomman tekniikan omaava pelaaja joutuu tietysti myös pelikäsitystä kehittävissä harjoitteissa keskittymään enemmän tekniseen suorittamiseen. Kehittyneen tekniikan omaava pelaaja pystyy keskittymään harjoiteltavaan pelikäsitykselliseen teemaan ilman teknisen elementin mukanaan tuomia haasteita. Sitäkään ei voi unohtaa, että mitä paremmin pallon hallitsee, sitä useampia vaihtoehtoja pelaajalla on tilanteen ratkaisemiseksi. Tässä kyse ei siis ole siitä, että pelaaja pystyy tekemään tarvittaessa jonkun hämmästyttävän harhautuksen, vaan voidaan puhua esimerkiksi pelinopeuden valinnasta tai siitä, että taitava pelaaja pystyy valitsemaan vaikeaakin palloa vastaanottaessaan, mihin suuntaan ensimmäisen kosketuksen ottaa, kun taas heikommalla tekniikalla varustetulla pelaajalla on riittävästi haastetta jo siinä, saako hän pallon yleensäkään haltuunsa. Eli olemme asiasta samaa mieltä pääosin. Tässä nimeenomaisessa tapuksessahan ei olla odotettu, että pelaaja kehittyisi sille tasolle, että voitaisiin puhua onnistumisesta, ennen sitä oman itsensä esiin nostamista. Tuskin ne Ajaxin valmentajat lähtevät lehdistössä jokaisen edustuksen pelaajaksi nousseen juniorin kohdalla julistamaan omaa panostansa asiaan. Ei ne valmentajat tee sitä hommaansa sen takia, että saisivat nostettua itsensä esille. Kemppinen tekee juuri päinvastoin. Mitä enemmän tälläisiä uutisia, sitä enemmän myös tulevilla Tanoke-leireillä on osallistujia ja sitä enemmän myös rahaa tulee Kemppisen taskuun. Mikä sen parempaa mainosta tämän kaltaiselle yritystoiminnalle kuin valtakunnamediassa hehkutetaan jo uudesta Messistä, vaikka se todellisuus on toivottoman kaukana tästä. Oliver Antmanin tapauksessa on odotettu onnistumista. Eihän 8-vuotiaan voi vielä odottaa pelaavan maajoukkueessa ja ammattilaisena. Kaikissa niissä kehitysvaiheissa, joissa tähän mennessä voi onnistua, on myös onnistuttu. Jos pikkujunnu nyt siirtyisi Barcelonaan tai edes kotimaamme rajojen sisällä suurempaan seuraan, voidaan sen jälkeen puhua siitä, onnistuvatko muut jatkotoimenpiteissä. Tähän saakka Oliveria valmentaneet ovat onnistuneet omassa tehtävässään. Onnistuminen lasketaan oppimistavoitteiden saavuttamisesta. Tässä tapauksessa tavoitteet ovat myös olleet hyvin korkeat. Nyt on huomioitava, että Ajaxin ja Tanoken perinteet yrityksinä yhtä erilaiset kuin heidän tulokanavansakin. Tällöin myös markkinointitavat ovat luonnollisesti toisistaan poikkeavat. Tästä huolimatta myös Ajaxin valmentajat jaksavat kyllä nostaa eri medioissa heidän filosofiaansa ja valmennuksellisia saavutuksia esiin. Eivät he ehkä tee sitä nostaakseen itseään esiin, mutta ei sitä tee myöskään Kemppinen. Pertti tuo esiin Tanoken – eli ei itseään, vaan tuotteensa. Siitä taas Kemppistä ei voi syyttää, jos hänen leirinsä vetävät junnuja. Kemppinen on bisnesmies ja olisihan se idioottimaista kieltäytyä rahasta. Edelleenkään et suostunut vastaamaan siihen kysymykseen, että kuka/ketkä hyötyi eilisestä Ylen uutisoinnista? Mun mielipide on se, että ainoa hyötyjä koko uutisesta oli Kemppinen ja Kannustusvalmennus P & K Oy Tanoken kautta. Jos se asia on näin niin silloin myös se pelaajan kehittyminen on toissijainen juttu koko asiassa. Tämä uutisointi kun ei missään nimessä ollut mitenkään positiivinen juttu pelaajan itsensä kannalta. Vai kuuluuko Tanoken filosofiaan myös se, että luodaan lupaaville pelaajille kohtuuttomat paineet jo alle 10-vuotiaana? Pahimman sortin huomiohuorausta Kemppiseltä ja perheeltä, joka toivottavasti ei sitten myöhemmin kostaudu. En puutu siihen, oliko Ylen uutisointi oikein vai väärin. En myöskään ota kantaa muiden perheiden asioihin. Annan heille kunnian olla asiantuntijoita oman lapsensa kanssa. Se on kuitenkin selvää, että Tanoke hyötyi asiasta, koska sai ilmaista mainosaikaa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa. Valinnan ovat tehneet vanhemmat, ei Kemppinen. Jos asioita haluaa lähteä pohtimaan jeesustelulinjalta, voimme ihan yhtä hyvin ruveta miettimään, onko esimerkiksi suoraan lapsille suunnatut lelumainokset moraalisesti arveluttavia. Mistä muuten tiedät, että Oliverilla on nyt kohtuuttomat paineet? Eli käytännön valmennustyötä mitä jo tehdään entuudestaan monessa paikassa ilman, että sillä olisi muuta nimeä kuin vain valmentaminen. Edelleen kaikki edeltävä kuuluu normaaliin valmennustyöhön. Jollei näin toimita niin silloin se on juuri sitä huonoa valmennustyötä. Aika yksinkertaista ja itsestäänselvää mun mielestä. Kuinka monessa paikassa tätä käytännön valmennustyötä tosiaan tehdään? Tarkoitan siis valmennusta, jossa huomioidaan kaikki kehitysalueet, jotka nykyisellä maailmanlaajuisella valmennustiedolla voidaan huomioida. Kuinka monessa paikassa tätä työtä tehdään suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti – selkeään seurantaan perustuen – huomioiden missä kehitysvaiheessa mitäkin osa-aluetta tulee painottaa ja minkä verran? Voi olla että Suomesta löytyy muutamia yksittäisiä valmentajia, jotka näin tekevät, mutta jo eri seurojen valmennuslinjauksia plärätessä selviää, ettei monista asioista osata edes teoriassa puhua. Useamman seuran valmennukselliset linjaukset selatessani, en esimerkiksi törmännyt kertaakaan sanoihin psykotekniikka, psykotaktiikka, biomekaniikka tai toiminnallinen ja mentaalinen harjoittelu. Kyse ei ole vain hienolta kuulostavista sanoista. Ne kuuluvat muun muassa italialaisessa juniorivalmennuksessa perustermistöön. Se että ne puuttuvat suomalaisten seurojen valmennuksellisista linjauksista, kertoo koruttomasti, että valtavirta ei tee tarkoittamaani ”käytännön valmennustyötä”. Laiskuutta on se, että vain kopioidaan. Ja iso osa valmentajista näin tekee. Se ei edelleenkään kannusta sen enempää ajatustyöhön, että se harjoitus kopioidaan suoraan tanokelta. Mitä ehdotat? Tämän takia Tanoke pitäisi kieltää vai että Tanoke-treenit pidettäisiin aina suljettujen ovien takana, eikä käytettävistä harjoitteista kerrottaisi kenellekään? Mutta isossa osaa juniorijoukkueista ei näin valmentajat toimi. Kopioidaan suoraan joku harjoite jostain ilman, että mietitäisiin soveltuuko kyseinen harjoitus siihen tarkoitukseen mihin sitä käytetään. Sama harjoitus ei välttämättä toimi ilman muokkausta KOPSEN f-junnuissa, Gnistanin A-junnuissa tai Kaarinan poikien tenavaliigassa. Puhutaan siis osittain taas samasta asiasta ja ollaan vielä samaa mieltäkin asiasta. Mutta se, että Kemppinen puhuu ajatustyöhön kannustamisesta samaan aikaan kun pyrkii itse luomaan yleispäteviä harjoitteita ja valmiita sapluunoita juniorivalmentajien käytöön ei kannusta kyllä näitä kopioijia yhtään sen enempää ajatustyöhön kuin aiemmin. Ne valmentajat, jotka jo valmiiksi tätä ajatustyötä tekevät varmasti yleensä pystyvät niitä harjoitteita myös itsekin muokkaamaan. Isossa osassa joukkueista ei näin toimita, niinpä. Sen takia Tanoke on hyödyllinen suunnannäyttäjä, koska heidän filosofiansa on kaikkien käytössä, toisin kuin niiden valmentajien, jotka ovat aina tehneet asiat täydellisesti, mutta eivät ole luoneet omaa filosofiaansa. Ei ole sen enempää Kemppisen kuin Tanokenkaan vika, jos joku isävalmentaja ei jaksa tai hänellä ei ole aikaa suunnitella treenejä ja tutkia jalkapalloa sekä jalkapallovalmennusta. Tanoke antaa työkaluja myös näille herroille, jotka kuitenkin tekevät tässä tilanteessa arvokasta työtä jo sillä, että saapuvat vapaaehtoisesti liikuttamaan lapsia. En tiedä sinusta, mutta itse ainakin imen malliesimerkeistä inspiraatioita, jotka saavat ajattelemaan ja luomaan ”omille ryhmille sopivia harjoitteita”. Sitä kutsun ajatustyöksi, johon muun muassa Tanoke on itseäni – ja monia muitakin – kannustanut. En edellenkään itse väittänyt niin vaan lähinnä kerroin sen mitä olen asiasta kuullut. Mailman muuttumisen myötä myös jalkapallopeli kehittyy koko ajan. Eli kun johonkin asiaan on löydetty vastaus niin peli on jo kehittynyt seuraavaan evoluutiomuotoon. Pelin tutkimisessa ei ole mitään vikaa ja peliä ymmärtääkseen pitää myös aikaisemmista evoluutiomuodoista olla ymmärrystä. Ja peliä kehittääkseen pitää myös tietää mitä menneisyydessä on tapahtunut. Enkä väittänytkään että kyseisesä toiminnassa olisi jotain väärää vaan lähinnä se ihmetyttää että tälläistä toimintaa lanseerataan Suomessa jotenkin uutena ja vallankumouksellisena toimintana, vaikka näin ollaan toimittu aikaisemminkin. Myös Suomessa. Kuten aiemmin mainitsin, näin ei Suomessa ole toimittu mitenkään laaja-alaisesti, vaan kyse on ihan yksittäisistä pisaroista valtameressä. Tästähän kertoo jo se, että suomalaiset valmentajat eivät osaa edes korkeimmilla valmennustasoilla lajin termistöä. Lajin termistön tuntemisella ei tietenkään suoranaisesti kentällä tehdä tulosta, mutta miten korkeasti koulutettu valmentaja on voinut tutkia jalkapalloa, jos ei tiedä millä nimillä asioista puhutaan. Ehkä he voivat seurata valmennuksellisia trendejä kentän laidalla tai televisiosta, mutta se ei missään nimessä riitä vaan ajatuksia ja virikkeitä tulee imeä muualtakin. Esimerkiksi kirjallisen materiaalin kulutus, seminaariosallistuminen ja kansainvälinen keskustelu ja vertaaminen ovat olleet kovin vajaata, jos lajisanasto ei ole tarttunut. Tottakai tiede auttaa, mutta ei se tiede pysty myöskään antamaan selitystä kaikkeen jalkapallossa. Remmelillä on myös paljon asiaa yleensä UL:n jutuissaan, mutta joissain kohdin oikaistaan tieteen varjolla kyllä kulmia aika tavalla. Antaako tieteen käyttämättömyys vastauksen kaikkeen? Tiede monipuolistaa pohjaa, jonka päälle valmennusfilosofia rakentuu. Moderni jalkapallo on muutenkin teknologian jatkuvan kehittymisen myötä päivä päivältä enemmän tiedettä kuin aiemmin. Huippuna "minuutti pelin sisällä"-juttu UL:ssä, jossa Interin ratkaisu maali Milanon derbyssä oli irroitettu omaksi palakseen ja pilkottu sekin vielä tieteellisesti osiin. Muuttujat ja inhimillisettekijät oli hienosti osattu sivuuttaa kokonaan koko jutussa, jotka kuitenkin kuuluvat olennaisena osana itse peliin Ehkäpä Remmelin pointti ei ihan auennut Sinulle. Kyse oli siitä, kuinka yhdestä hetkestä muodostui ratkaiseva, koska sen mahdollisuuteen oli valmennuksellisesti valmistauduttu. Se oli yksittäinen ja melko tyhjentävä esimerkki siitä, kuinka eturivin ammattivalmentaja valmistaa joukkueensa otteluun paloittelemalla pelin mahdollisimman pieniin osiin ja hyödyntämällä kaikki käytössä olevat resurssit näiden pienosien kääntämiseksi oman joukkueen eduksi. Muuttujat ja inhimilliset tekijät suljettiin pois, koska ne eivät kuuluneet paljaaseen todennäköisyyteen, johon Mourinho valmennuksella pyrki vaikuttamaan.
|
|
|
|
Noviisi
Poissa
Suosikkijoukkue: Real Mesidz, Ilves, Huuhkajat, FC Barcelona
|
|
Vastaus #56 : 30.09.2009 klo 07:05:46 |
|
Voi olla että Suomesta löytyy muutamia yksittäisiä valmentajia, jotka näin tekevät, mutta jo eri seurojen valmennuslinjauksia plärätessä selviää, ettei monista asioista osata edes teoriassa puhua. Useamman seuran valmennukselliset linjaukset selatessani, en esimerkiksi törmännyt kertaakaan sanoihin psykotekniikka, psykotaktiikka, biomekaniikka tai toiminnallinen ja mentaalinen harjoittelu. Kyse ei ole vain hienolta kuulostavista sanoista. Ne kuuluvat muun muassa italialaisessa juniorivalmennuksessa perustermistöön. Se että ne puuttuvat suomalaisten seurojen valmennuksellisista linjauksista, kertoo koruttomasti, että valtavirta ei tee tarkoittamaani ”käytännön valmennustyötä”.
Voisitko lyhyesti kuvailla, mitä seuraavat termit pitävät sisällään? Luulen, että tosiaan on niin, että useat täällä forumille, eivät termejä tunne. Lisäksi luulen, että tavallisen kaduntallaajan korvaan nuo etuliitteet psyko ja bio saattavat kuulostaa siltä, että mistähän "humpuukista" tässä nyt on kyse, vaikka urheilupsykologia onkin ollut tärkeä osa jalkapalloseurojen ja huippu-urheilun skeneä jo pitkään. Termit: psykotekniikka, psykotaktiikka, biomekaniikka, toiminnallinen ja mentaalinen harjoittelu
|
|
|
|
betluck
Poissa
Suosikkijoukkue: TPS, Djurgårdens IF, Marsalforn FC
|
|
Vastaus #57 : 30.09.2009 klo 22:11:50 |
|
Mikään huikea mainos tuo Ylen juttu ei mielestäni ollut, sillä kerran sen katsottuani en muista, että siinä olisi kertaakaan edes sanottu sanaa 'tanoke'. Kemppinen oli toki esillä, mutta kuvittelin hänen olevan pojan seuravalmentaja, eikä mikään yritysjohtaja. En toki keskittynyt juttuun sataprosenttisesti, joten voi olla, että nuo menivät vain minulta ohi...
Näistä taustoista luinkin sitten täältä..
|
|
|
|
koera
Poissa
|
|
Vastaus #58 : 01.10.2009 klo 18:24:20 |
|
Termit: biomekaniikka
Yritänpä vastata tähän omilla vähäisillä tiedoillani. Paremmin tietävät saavat korjata. Biomekaniikka on yksinkertaistettuna fysiikan ja mekaniikan lainalaisuuksien tuntemista ja tämän tiedon hyödyntämistä fyysisen suorituksen ymmärtämisessä, mittaamisessa, malliintamisessa ja lopulta parantamisessa. Koska urheilijat ovat ihmisiä, myös anatomian (luusto, lihaksisto ja pitkälle vietynä myös hermosto ja aivot) tunteminen kuuluu asiaan. Biomekaniikan soveltaminen urheiluun on erittäin lajikohtaista. Esimerkiksi pikajuoksu-, luistelu- tai voimisteluvalmentajat ovat pakostakin erittäin hyvin perillä aiheesta. Futiksessa biomekaniikan ymmärtäminen näkyy käytännön tasolla etenkin voimaharjoittelussa ja sen sunnitelussa jossa lajikohtaiset vaatimukset ja rajoitukset ovat tärkeitä. Tähän kuuluu myös urheiluvammat, niiden välttäminen ja niistä toipuminen. Teknisten suorituksien demonstroinnissa ja ymmärtämisessä voidaan hyötyä biomekaaniikan tuntemisesta ja jopa tiettyjen taktisten harjoitteiden voidaan ajatella sivuavan aluetta. Pelaajan ei tarvitse välttämättä olla perillä harjoitteiden suunnittelun takana olevasta ajattelusta, riittää että ne ovat suunniteltu ja ohjattu hyvin.
|
|
|
|
Mawa
Poissa
|
|
Vastaus #59 : 18.10.2014 klo 22:14:15 |
|
poistettu
|
|
« Viimeksi muokattu: 28.04.2015 klo 18:16:31 kirjoittanut Mawa »
|
|
|
|
|
Kaihlamo
Poissa
Suosikkijoukkue: Jalkapallo
|
|
Vastaus #60 : 18.10.2014 klo 22:49:07 |
|
Kuka tietää mitä kaverille kuuluu nykyään 5-6 v jälkeen? Miten kehittynyt? Vieläkö futaa ja missä?
Pelaa tällä hetkellä taas Klubin 01-syntyneissä. Kävi "Barcelonassa" pelaamassa hetken aikaa (n. vuoden?) - mutta ilkeämieliset huhut kertovat pelaamisen tapahtuneen enemmän puistoissa kuin missään varteenotettavassa jalkapallojoukkueessa. Taitavahan tuo pallon kanssa on kuin mikä, mutta pelata tarvitsis osata vähän enemmän jos meinaa uraa tehdä muuallakin kuin Suomen Talentissa. Toki nuori poika vielä, joten aikaa on vielä kehittyä kaikilla osa-alueilla.
|
|
|
|
Vikkelä vaihtomies
Paikalla
|
|
Vastaus #61 : 18.10.2014 klo 23:38:52 |
|
Mikäs esimerkki tämä Sadik on, puujalkojen kuningas.
Nyt kun on ylhäällä, niin pakko nostaa tämä ensimäisen sivun kommentti ylös. Kaikki eivät nähneet Sadikissa lahjakkuutta edes 23-vuotiaana... Eihän tuo maailman sulavin pelaaja ole, mutta tehokkain suomalainen hyökkääjä tällä kaudella.
|
|
|
|
Rafu10
Poissa
Suosikkijoukkue: Sporting CP, Portugal, Real Madrid
|
|
Vastaus #62 : 29.01.2015 klo 04:01:57 |
|
There's a main flaw in the Finnish training system, the kids look great in drills, skills competitions and whatsoever, the problem starts when they actually need to play the game, if you put them under pressure scenarios in game, their complete unability to decide fast and well, surfaces. In modern football, physicals are very important of course, but they aren't the main attribute for years already, being bigger and physically superior, grants a couple of years of dominance, but as the level raises, that once huge advantage, vanishes and what about then? The cognitive and technical side of the Finnish player is completely underveloped, the understanding of the game is poor most part of the times, and kids go through the different levels of development with severe technical shortcomings. I've seen kids at academy level, not being capable of dominating basic aspects of the game, like passing, shooting, or a correct interpretation of game mechanics, yet, they play Elite levels... Finland needs to put that old English player profile obsession to the side, and start developing the Football Brain, intelligent players, capable of decide fast and well, while competing under pressure scenarios, good mental attributes are vital in the modern game.
|
|
|
|
Mersault
Poissa
Suosikkijoukkue: muutosvastarintaliikemies
|
|
Vastaus #63 : 29.01.2015 klo 08:44:13 |
|
There's a main flaw in the Finnish training system, the kids look great in drills, skills competitions and whatsoever, the problem starts when they actually need to play the game, if you put them under pressure scenarios in game, their complete unability to decide fast and well, surfaces. In modern football, physicals are very important of course, but they aren't the main attribute for years already, being bigger and physically superior, grants a couple of years of dominance, but as the level raises, that once huge advantage, vanishes and what about then? The cognitive and technical side of the Finnish player is completely underveloped, the understanding of the game is poor most part of the times, and kids go through the different levels of development with severe technical shortcomings. I've seen kids at academy level, not being capable of dominating basic aspects of the game, like passing, shooting, or a correct interpretation of game mechanics, yet, they play Elite levels... Finland needs to put that old English player profile obsession to the side, and start developing the Football Brain, intelligent players, capable of decide fast and well, while competing under pressure scenarios, good mental attributes are vital in the modern game.
Well, I don´t know if there is statistics about the size of youth players but I´ve seen few youth academy teams from different part of Europe and in those academy teams there was only few physically small players and I don´t believe that the size of the players is the main problem in Finland. I think that physically big players dominates whether you are in Finland or in England. And when we are talking about understanding everyone can understand in his or hers own level but some persons are better understanders than others. Sure you can teach players to observe but you can´t teach them to understand in high level if they simply aren´t capable to understand things in high level. There is players who are like dogs. They learn amazing tricks and it look like they understand everything you say to them but unfortunately they just seem that they understand. Then there is players who are like dolphins. They learn tricks and look like they understand everything you say to them and because dolphins aren´t like dogs dolphins understand more than dogs. Of course this same thing concerns coaches. Some coaches think that you can teach everybody everything if you have really good system and master plan. Then there is coaches who don´t think that you can make impossible to possible and they understand that some players are dogs and some players are dolphins.
|
|
|
|
Hieronymus
Poissa
Suosikkijoukkue: Kaikki tarkoituksensa ymmärtävät seurat
|
|
Vastaus #64 : 29.01.2015 klo 10:21:00 |
|
There's a main flaw in the Finnish training system, the kids look great in drills, skills competitions and whatsoever, the problem starts when they actually need to play the game, if you put them under pressure scenarios in game, their complete unability to decide fast and well, surfaces. In modern football, physicals are very important of course, but they aren't the main attribute for years already, being bigger and physically superior, grants a couple of years of dominance, but as the level raises, that once huge advantage, vanishes and what about then? The cognitive and technical side of the Finnish player is completely underveloped, the understanding of the game is poor most part of the times, and kids go through the different levels of development with severe technical shortcomings. I've seen kids at academy level, not being capable of dominating basic aspects of the game, like passing, shooting, or a correct interpretation of game mechanics, yet, they play Elite levels... Finland needs to put that old English player profile obsession to the side, and start developing the Football Brain, intelligent players, capable of decide fast and well, while competing under pressure scenarios, good mental attributes are vital in the modern game.
Mielestäni hyvä, herättävä kirjoitus ja toivottavasti kaikki ymmärsivät. Oliskohan virtuaalikoutseilla vinkkejä, miten kehitämme yläpuolella mainittuja puutteita paremmin?
|
|
|
|
rukkanen
Poissa
|
|
Vastaus #65 : 29.01.2015 klo 11:15:02 |
|
Mielestäni hyvä, herättävä kirjoitus ja toivottavasti kaikki ymmärsivät. Oliskohan virtuaalikoutseilla vinkkejä, miten kehitämme yläpuolella mainittuja puutteita paremmin?
Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman paljon harjoitteita, joissa vastustaja(t) mukana, ja esim. 1v1-tilanteita harjoiteltaessa myös aikapaine joko takamatkalta tilanteeseen kiirehtivän lisäpuolustajan tai yksinkertaisesti aikarajan muodossa. Lisäksi yksilötaktisten asioiden opettaminen tulisi tapahtua enemmän sitä kautta, että pelaajat ohjataan itse järkeilemällä löytämään parhaat toimintatavat, joita toistamalla päätöksenteko hiljalleen muotoutuu automaatioksi. Suoria tee näin -muotoisia ohjeita ja varsinkin kieltoja (ÄLÄ NYT V*TTU AINAKAAN NOIN TEE) tulisi välttää viimeiseen asti. Tietysti joissakin tapauksissa pelaajille voi heittää ehdotuksia, että mitä jos tässä tilanteessa tekisi näin... Ylipäätään pelaajat tulisi totuttaa siihen, että kaikessa, mitä he kentällä tekevät, tulisi olla jokin ajatus takana. Tämä keskustelun sivupolku tosin kuuluisi johonkin toiseen ketjuun.
|
|
|
|
Rafu10
Poissa
Suosikkijoukkue: Sporting CP, Portugal, Real Madrid
|
|
Vastaus #66 : 29.01.2015 klo 11:41:33 |
|
The trainings design is outdated, I see a huge quantity of trainings around cones, pre-designed moves and industrial quantities of physical activity. I see more than 40 hours of training sessions a month, plus games, and I made myself this question times and times again, "why on earth they don't play more?" Let's face it, drills around cones are good to achieve certain goals, but yet, that can't be the main way of teaching, the kids above all, and everything, need to play. Cones don't move, they don't think, they are just there, but in a game scenario, other kids are playing, there's no cones whatsoever, the game evolves, it's faster, they need to make decisions, it's not predictable and formatted. Teach in game scenario, stop as much is needed, correct positioning, teach vision, exchange ideas in loco, don't stay there taking notes or hitting the Ipad statistical program, intervene, be vocal, be passionate. The silence, oh that incredible silence, is this football or a funeral? Modern football is too formatted, everything is so mechanized and pre-established, it's like a computer program, but, where's the PASSION? I've seen our brave kids trying their guts to implement the trained week program at matchday, but I also saw them completely lost, when the game plan wasn't working and from the bench came, silence, resignation, acceptance, defeat. Football is still a game of passion, unpredictable, affected by individuals decision making, in it's essence. By training around cones, we are stupidifying the game and it's artists, bring back Street Football mentality and play, play alot, play with you heart, play with passion.
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.02.2015 klo 19:30:57 kirjoittanut Rafu10 »
|
|
|
|
|
Speed King
Poissa
|
|
Vastaus #67 : 29.01.2015 klo 21:11:43 |
|
I agree everything Rafu wrote. I´ve seen for twenty years junior-players coming through to adult team and almost they all are same kind of footballers. Technically good and physically rather good, but tactically poor. They are very good with the ball in their feet, but they can´t play. Part of problem are finnish coaches who try to coach too much and make themselves the main thing in training. They think they are teaching dogs or delphins, so they are too scared to let the kids just play enough.
|
|
|
|
|
|