'Liverpool on aina ykkönen'

[Gangsta-Timppa]

kaikilta muilta osin täydellinen vastaus, kunhan olisit vielä lopuks muistanut kehottaa painumaan esim katkoajalle. kai sä heiluttelet samallailla tota virtuaalisenttiäs myös niille, keitä ei kiinnosta kazakstanilainen, etiopialainen tai marssilainen futis edes vähän alusta?

tähän on varmaan hyvä lopettaa. jos on vielä jotain, niin marise privassa, ok?

edit: aijjoo, oon muuten käynyt tänkin kesän aikana useampaan kertaan katsomassa suomalaista jalkapalloa ihan paikanpäällä. se ei kuitenkaan poista sitä faktaa mihinkään, ettäkö joku saatanan veikkausliiga kovettais edes vähän alusta ja se oli lähinnä pointtina tossa alkuperäsessä viestissä.

vielä toinen editti:

Ei vaan jos laji kiinnostaa vähääkään, niin silloin varmaankin käy peleissä ja seuraa sarjoja - jalkapalloa!

eli tää tarkottaa nyt ilmeisesti sitä, että esimerkiks mun 60v faija ei oo oikealla tavalla kiinnostunut jalkapallosta, jos se kattoo mestareidenliigaa telkkarista, lukee välillä hesarin urheilusivuilta futisjutut sieltä kendo-otsikoiden seasta ja käy sillontällön aikansa kuluks kattomassa hesacupin aikana junnujen pelejä, eikä vaivaudu jokaiseen HJK:n koti- ja vierasmatsiin meuhkaamaan burberryn lippis päässä ja räkimään vastustajan kannattajien niskaan?

[Terran]

Vanhaa kunnon dialektiikkaa noudattaen: mieshuorat ovat sitä mieltä, että pyramidin huippu on tärkein ja tavoiteltavin asia. Suomifutispuritaanit kokevat pyramiidin pohjan (tai sen osan, mihin kukin 'luonnollisesti' sattuu asettumaan) tärkeimpänä. Totuus lienee jossain välimaastossa.

Pyramiidin pohjalle ei löytyisi kovinkaan paljon uusia innostuneita nuoria ilman C. Ronaldon kaltaisia idoleita. Toisaalta ilman laajaa maailmanlaajuista futiskulttuuria huippujalkapallon absoluuttinen taso kärsisi vääjäämättä. Jopa ilman Suomen kaltaista marginaalista tekijää maailma olisi menettänyt ainakin yhden Litmasen ja yhden Hyypiän (ja yhden Jässin, jne).

Sen sijaan, että kysytään kumpi on tärkeämpää, huippujalkapallo vai paikallinen futiskulttuuri, tulisi jokaisen kysyä itseltään: millä tavoin voi itse olla edistämässä parhaiten futiskulttuuria, siis ihan koko kuvan kannalta. Artikkelin duo on kaikesta huolimatta ilmeisen aktiivisia futisihmisiä, eivät suinkaan niitä joiden kullit tulisi ensimmäiseksi leikata. Joillekin ihmisille luontaisin keino ilmaista kiimaa saattaa olla poolin tai minkä tahansa muun huippujengin huoraus. Vähän samaan tapaan kuin se, että osa porukasta käy mielellään mäkissä ja osaa kiinnostaa enemmän lähituotettu luomuliha. Ensin mainituille on ihan turha mennä selittämään jälkimmäisen vaihtoehdon eettisyydestä, paremmasta mausta tai mistään muustakaan, koska heitä yksinkertaisesti vetää puoleensa täysin eri seikat.

Selkeästi paras kirjoitus tähän aiheeseen! Näissä väännöissä on tosiaan aina hyvä muistaa se, että maailma ei ole joko/tai vaan sekä/että. Tämä pätee myös jalkapalloon ja sen seuraamiseen. Jokainen tulee autuaaksi omalla tavallaan.

[Armfelt]

Fanitustoiminalle

[Uleva passi]

Omalta kohdalta on pakko sanoa, että tuskin koskaan enää hommaan kausaria minkään kotimaisen jengin peleihin, kun SE jengi hävitettiin, jonka matsehin kausari oli useamman kauden. Ei vaan entiset vastustajat kiinnosta edes alusta. Kertokaa nyt joku oikeinkannattaja, että miten vitussa tässä pitäisi toimia?

VAHVASTI OMA MIELIPIDE: Jonkun joukkueen kannattaminenhan ei lähtökohtaisesti ole mikään itseisarvo, vaan se tunneside seuraan syntyy aina jostain. Yleensä esim. oman pelaajauran kautta tai sitten kuten mieshuorien tapauksessa, kun ihastuu joukkueen/yksilöiden peliin siinä määrin, että alkaa ottamaan selvää joukkueesta ja pelaajista enemmänkin ja pikkuhiljaa alkaa tuntemaan joukkuetta omakseen. Eli turha panikoida siitä, ettei löydä omaa joukkuetta heti kun vanha on kuopattu, jalkapalloa kun voi seurata ihan lajinkin takia.

Kannattaminen vs. itse laji onkin mielenkiintoinen aihe. Välillä tuntuu, että se fanittaminen on se pääasia lajin kustannuksella. Tämä näkyy eniten näissä teksti-tv faneissa, jotka näkevät sen 2-3 peliä kauden aikana. Mutta mikäs siinä jos tykkää, varmasti pelkästä kannattamisestakin saa tarpeeksi kicksejä elämäänsä, esimerkiksi sosiaalisuuden kautta ja vaikka mieshuoraisi ei-niin-sosiaalisesti, niin se tunne saattaa olla todella vahva kun tuntee joukkueen "omakseen", joten en ihmettele vaikka jokainen Liverpoolin etäkannattaja ei foorumarmeijan käännytystyön ansiosta elämäntapaansa hylkäisikään.

edit. Tuosta Satraapin blogin kommenttiosiosta poimittua:

Pääasia kuitenkin on, että kannattaa jotain ja elää pelissä mukana!

Niin, onko?

[Armfelt]

Minua huvittaa ja toisaalta myös säälittää pikemminkin nämä suomifutiksen "oikeinkannattajat" joiden energiasta suurin osa kuluu brittifutiksen ystävien ja jääkiekkofanien dissaamiseen kuin oman lajinsa edistämiseen. "Oikeinkannattajat" ovat suomalaisen jalkapalloilun syöpä.

Eivätköhän nämä keskiverto oikeinkannattajat kuluta helvetin paljon enemmän rahaa suomalaiseen jalkapalloon kuin keskiverto mieshuora

[Gaius Antonius]

Ainoa mittari mainittu.

[ForzaInter]

Täällähän on päästy taas oikein vauhtiin. Täällä isäm maan puolustajat ovat vetäneet taas esiin pippelinkasvatuskortteja "paljonko rahaa tuot joukkueelle" ja "kotiseutujengiä pitää kannattaa" Hellyyttävää. Jos sillä kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi niin siitä vaan. Matkailu avartaa -lausahdus sopii tähänkin. Itse olen keskimäärin naureskellut oman kylän futisjengille (synnyinpitäjän jengiin ei oikein mitään siteitä, isoveli taisi joskus ö-junnuissa pelata, Ilves & TamU eivät Tampereella asuessa lämmittäneet sitten yhtään) ja sympannut aina ihan muita porukoita. Nyt sitten vuosien jälkeen sudeettina Hongan peli on miellyttänyt siinä määrin, että siihen olen kiintynyt enemmän. Internazionalesta en vaivaudu tähän topiciin kirjoittamaan enempää, kun tiedän vastukset etukäteen. Väärin kannatettu?

Ai joo. Rahaa on mennyt aika vähän sitä kausaria lukuunottamatta. En tiedä mitä järkeä köyhän opiskelijan on lyödä ehdontahdoin rahaa itseään rikkaammalle seuralle. Mutta hienoa jos mesenaattejakin löytyy...

[ForzaInter]

Tuskin kukaan täällä sanoo, että pitää olla joku himofani, mutta jos sanoo että suomalainen futis ei kiinnosta edes vähää alusta voi painua täältä vittuun :keskari:

Käsittääkseni foorumin löyhissä säännöissä ei tästä ole mainintaa ja muistaakseni jossain sääntökeskustelussa painotettiin että yleisesti olisi suotavaa jos mille tahansa futisalueelle kirjoittelisi jotain.

[Väärä Cowboy]

Miksi tämä on yleisellä?

ja aivan vitun sama mitä futista kannattaa. eikö tärkeintä ole, että futisforumilla se laji josta keskustellaan on futis? samaa kamaa eri paketissa, screeneille huuto "you'll never walk alone" ja kusitifot hongan aurinkokatsomossa!

[ForzaInter]

ja aivan vitun sama mitä futista kannattaa. eikö tärkeintä ole, että futisforumilla se laji josta keskustellaan on futis? samaa kamaa eri paketissa, screeneille huuto "you'll never walk alone" ja kusitifot hongan aurinkokatsomossa!

Aamen.

Ja näköjään keskustelua syntyy, mikä on tietysti positiivista. Jollei makuasioista voi kiistellä niin mistä sitten

[Incarnation]

Ihan samalla tavalla pelleilyä on tämän "mieshuoraamisen" jatkuva toitottaminen. Suomifutis on perseestä! Tuo provo lähinnä siksi, että täällä saattaa jengi hävitä olemattomiin, tai myydään kakkosjengiksi alasarjoihin.

Omalta kohdalta on pakko sanoa, että tuskin koskaan enää hommaan kausaria minkään kotimaisen jengin peleihin, kun SE jengi hävitettiin, jonka matsehin kausari oli useamman kauden. Ei vaan entiset vastustajat kiinnosta edes alusta. Kertokaa nyt joku oikeinkannattaja, että miten vitussa tässä pitäisi toimia?

Kausikortti mulla on, muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta, nyt ei suomifutkseen, vaan mieshuoramaisesti Englantiin. Siellä käyn nykyisin  n. kerran kuukaudessa. Siis kausari on toki Lontooseen.

Ei välttämättä liity enää niin kiinteästi itse aiheeseen, mutta tuossa korostetussa kohdassa tulee esille mielenkiintoinen pointti, jota itsekin olen aina joskus pyöritellyt mielessäni. Mitä tapahtuisi, jos se oma suosikkijengi, eli PoPa yhtäkkiä kupsahtaisi? Toivottavasti en koskaan joudu tuota kysymystä pohtimaan tosissani. Aika vaikea on kuitenkin nähdä, että heti PoPan toiminnan loppumista seuraavana kautena olisin herättelemässä Jazzin kannattajatoimintaa eloon ja huutamassa katsomossa "Jazz, kuolemaan saakka!". Ei sitä suosikkijoukkuetta voi noin nopealla aikavälillä vaihtaa ja valita tai jos niin tekee, niin tuskinpa se "uusi rakkaus" perustuu kovinkaan syviin tunteisiin. Oikeastaan tässä voisi käyttää vertausta ihmiselämästä, jossa aviopuolisosi kuolee. Tuskinpa kukaan lähtisi katsomaan kuolleen aviopuolisonsa sisarta heti sillä silmällä, että "oliskohan tosta mulle muijaksi?". Mutta minkäs teet, jos aikain saatossa tunteet ja tilanne kehittyy siihen pisteeseen, että se kuolleen aviopuolison sisar onkin uusi rakastettu ja aviopuoliso? Onhan se tavallaan arvelluttavaa ja lähipiirissä varmasti osittain paheksuttuakin, mutta jos tunne on aitoa, niin ei kai se väärin ole.

Tämän varjolla en voi missään nimessä moittia sinua siitä, ettet ole löytänyt itsellesi uutta suosikkiseuraa Suomesta. Jos sellaista ei tule itsestään, niin parempi kun ei tule lainkaan. Toki tämä ei poissulje sitä, että voisit seurata ja tukea suomalaista jalkapalloa entistä laajemin, kun oma suosikkiseurasi on kuollut. Niin luulisin itse tekeväni, jos en pystyisi suosikkijoukkueen kuoleman jälkeen enää sitoutumaan mihinkään toiseen joukkueeseen.

En siis pidä oman suosikkijoukkueen kuukahtamista minään hyvään syynä alkaa kannattaa ulkomaista seuraa. Toki monen tähänkin topiciin kirjoittavan kannattaa muistaa, että ei ole olemassa vain ja ainoastaan mieshuoria ja oikeinkannattajia. En paheksu missään nimessä ihmisiä, joille se oman kaupungin tai kotiseudun joukkue on ykkösjuttu, mutta jotka sitten muuten seuraavat tai jopa jossain määrin fanittavat jotain ulkomaista seuraa. Niin kauan kun tukee suomalaista jalkapalloa, ulkomaisen jalkapallon fanittaminen on ihan ok, kunhan se ei tapahdu kotimaisen futiksen kustannuksella. Näiden "suomifutis on perseestä, kärrään rahat ennemmin Englantiin"-janareiden kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu.

[ForzaInter]

Omalta kohdalta on pakko sanoa, että tuskin koskaan enää hommaan kausaria minkään kotimaisen jengin peleihin, kun SE jengi hävitettiin, jonka matsehin kausari oli useamman kauden. Ei vaan entiset vastustajat kiinnosta edes alusta. Kertokaa nyt joku oikeinkannattaja, että miten vitussa tässä pitäisi toimia?

Melkein kinuaisin ilmaislippuja klub... korjaan: sen ex-seurasi pahimman kiistakumppanin kotimatseihin ja kannustaisit (hiljaa tai kovaa) vastustajajengiä.

[ForzaInter]

Niin kauan kun tukee suomalaista jalkapalloa, ulkomaisen jalkapallon fanittaminen on ihan ok, kunhan se ei tapahdu kotimaisen futiksen kustannuksella. Näiden "suomifutis on perseestä, kärrään rahat ennemmin Englantiin"-janareiden kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu.

Omalla logiikalla jokin asia ei voi olla joltain pois, jollei sitä ole alunperinkään ollut. Vrt. "hävisin lotossa miljoonapotin" ja "hävisin lotossa rivimaksun". BG on äärimmäisen harvinainen poikkeus, eikä ulkomainen fanittaminen tässäkään tapauksessa tapahdu varsinaisesti kotimaisen kustannuksella.

[Ali Hankkija]

Täällähän on päästy taas oikein vauhtiin. Täällä isäm maan puolustajat ovat vetäneet taas esiin pippelinkasvatuskortteja "paljonko rahaa tuot joukkueelle" ja "kotiseutujengiä pitää kannattaa" Hellyyttävää. Jos sillä kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi niin siitä vaan. Matkailu avartaa -lausahdus sopii tähänkin. Itse olen keskimäärin naureskellut oman kylän futisjengille (synnyinpitäjän jengiin ei oikein mitään siteitä, isoveli taisi joskus ö-junnuissa pelata, Ilves & TamU eivät Tampereella asuessa lämmittäneet sitten yhtään) ja sympannut aina ihan muita porukoita. Nyt sitten vuosien jälkeen sudeettina Hongan peli on miellyttänyt siinä määrin, että siihen olen kiintynyt enemmän. Internazionalesta en vaivaudu tähän topiciin kirjoittamaan enempää, kun tiedän vastukset etukäteen. Väärin kannatettu?

Ai joo. Rahaa on mennyt aika vähän sitä kausaria lukuunottamatta. En tiedä mitä järkeä köyhän opiskelijan on lyödä ehdontahdoin rahaa itseään rikkaammalle seuralle. Mutta hienoa jos mesenaattejakin löytyy...

Mä en ymmärrä mikä sun ongelma on. Todennäköisesti kaikki tähänkin topiikkiin kirjoittaneet "oikeinkannattajat" seuraavat pitkän talven aikana ulkomaista futista. Futisharrastus Suomessa on helvetin hienoa, koska sitä pystyy tekemään ympäri vuoden.

[Naamiokostajan paluu V]

:keskari:

[Alfredo]

Mun mielestä legenda-Boriksen ei tarvitse ilman omia aivojaan ajatteleville forumteineille fanittamisiaan perustella.  FC Jokerit kuoli ja kuopattiin; oma seura meni alta pois, joten mielenkiinto kuoli suomalaiseen seurajalkapalloon ja rahojen ja intohimon kohde siirtyi siihen ulkomaiseen seuraan mihin oli (tunne)siteitä FC Jokerien ohella. 

Eiköhän aika moni oikeinkannattajakin pidä jostain ulkomaisesta seurasta suomalaisen rinnalla ylläpitääkseen mielenkiintoa lajia kohtaan kotimaisen kauden ulkopuolella.

[Konstantin Kaos]

Painetussa Keskisuomalaisessa sivun juttu isoine kuvine kaikkineen... Milläs nickillä tämä isä kirjoittaa foorumille?

– Kun skotti Kenny Dalglish teki maalin, olin myyty. Englantilainen Kevin Keegan teki ottelussa kaksi maalia ja siitä lähtien olin aina King Kenny Keegan, kun potkin palloa pihalla, Ari Karimäki muistelee.

KingKenny??

http://futisforum2.org/index.php?action=profile;u=2832

[Dagger]

Täällä taas raivokas gloryhuntersmieshuorat painukaa vittuun ja pitää kannattaa omaa jengiä ainoana oikeana asiana ja muu on pahasta meininki.

En nyt koko topikkia jaksanut lukea läpi että onko kukaan nostanut asiaa esiin, mutta siis kun sitä nyt ei tuossa jutussa tullut ilmi että mistä sitä tietää vaikka tämänkin juniorin (ehkä seniorin) tärkein ja rakkain seura on se oma JJK.

Ja ehkä muissakin tapauksissa joissa nostetaan se joku ulkomaalainen seura esiin. Se vaan on niin päivän selvä juttu ettei sitä tarvitse erikseen mainita, tai sitä ei "faniteta" se vaan kuuluu asiaan niin kuin suola kaurapuuroon.

O.K. tässä tapauksessa homma menee kyllä yli, seniorin kiellot ja punanuttu päällä telkkarille kuorolaulut on jo liian wannabe scouser meininkiä. Mutta jos se nyt tapahtuu omassa kotona omien seinien sisällä niin menkööt.

Eli hain tässä vaan sitä että omasta mielestäni fanittaminen ja se oma seura/oman kaupungin seura (niin kuin jotkut muna pystyssä täällä vaahtoaa ainoana oikeana) on kaksi asiaa erikseen, toisesta mainitaan toisessa seurassa ja toisesta taas toisessa riippuen seurasta ja kysyjästä.

Ymmärrän kyllä oikeinkannattajien niskavillojen pystyyn nousemisen jos suomifutista dissataan samassa kun lauleskellaan "gloryglory manutd" yms. Mutta en lähtis suu vaahdossa huutelemaan tuolle kaksikolle ennen kun kolikon molemmat puolet on nähnyt.

[Rantasipi]

Eiköhän noita pyramideja ole normaali jalkapalloihmiselle olemassa muitakin kuin vain yksi? Mieshuoralle koko jalkapallomaailma on yksi suuri pyramidi, mutta tällaiselle tavalliselle Suomipotkisfanille Suomesta löytyy meidän ikioma - tosin varsin matala, mutta leveä - pyramidin poikanen. Ja eiå tuota rakennelmaa tarvitse hävetä pätkän vertaa

Mieshuoraukselle vahvasti :fingeriä:


Edit: ja koeran tekstille ja varsinkin sen loppuosalle vahva

[Ares]

Kuvottavaa, sairasta, perverssiä...

[Rodolfo]

Kuvottavaa, sairasta, perverssiä...

[anttij]

Vanhaa kunnon dialektiikkaa noudattaen: mieshuorat ovat sitä mieltä, että pyramidin huippu on tärkein ja tavoiteltavin asia. Suomifutispuritaanit kokevat pyramiidin pohjan (tai sen osan, mihin kukin 'luonnollisesti' sattuu asettumaan) tärkeimpänä. Totuus lienee jossain välimaastossa.

Pyramiidin pohjalle ei löytyisi kovinkaan paljon uusia innostuneita nuoria ilman C. Ronaldon kaltaisia idoleita. Toisaalta ilman laajaa maailmanlaajuista futiskulttuuria huippujalkapallon absoluuttinen taso kärsisi vääjäämättä. Jopa ilman Suomen kaltaista marginaalista tekijää maailma olisi menettänyt ainakin yhden Litmasen ja yhden Hyypiän (ja yhden Jässin, jne).

Sen sijaan, että kysytään kumpi on tärkeämpää, huippujalkapallo vai paikallinen futiskulttuuri, tulisi jokaisen kysyä itseltään: millä tavoin voi itse olla edistämässä parhaiten futiskulttuuria, siis ihan koko kuvan kannalta. Artikkelin duo on kaikesta huolimatta ilmeisen aktiivisia futisihmisiä, eivät suinkaan niitä joiden kullit tulisi ensimmäiseksi leikata. Joillekin ihmisille luontaisin keino ilmaista kiimaa saattaa olla poolin tai minkä tahansa muun huippujengin huoraus. Vähän samaan tapaan kuin se, että osa porukasta käy mielellään mäkissä ja osaa kiinnostaa enemmän lähituotettu luomuliha. Ensin mainituille on ihan turha mennä selittämään jälkimmäisen vaihtoehdon eettisyydestä, paremmasta mausta tai mistään muustakaan, koska heitä yksinkertaisesti vetää puoleensa täysin eri seikat.

Täysin sama kaikkeen, eritoten boldattuun.

Jos 50 % suomalaisista kiinnostuisi tosissaan ulkomaisesta jalkapallosta, niin jalkapallosta tulisi tavallaan Suomen ykköslaji ja kotimainen futis ottaisi siinä sivussa kyllä harppauksia eteenpäin. Nää samat Liverpool-fanit pelailee futista tuolla hiekkakentillä tai puistoissa ja se on nimenomaan suomalaista jalkapallokulttuuria. Myös se, että katsotaan Mestareiden Liigaa suurin joukoin tv:stä kotona ja baareissa on osoitus siitä, että Suomessa ymmärretään kuningaslajin päälle.

Kuinka paljon aikaa ja energiaa meneekään täällä hukkaan, kun muodostetaan jalkapalloväen sisälle tällaisia nurkkakuntia. Aivan uskomatonta kyräilyä ja väärän puun haukkumista. Itseäni kiinnostaa nykyään paljon enemmän kotimainen kuin ulkomainen jalkapallo, Mestareiden Liigaakin katson melko harvoin, mutta silti kaapista löytyy ne 90-luvulla hankitut Interin ja Aston Villan pelipaidat. Kun aikanaan puin ja joskus vieläkin puen sellaisen paidan päälle, niin tunnen viestittäväni rakkautta jalkapalloa kohtaan ja osoittavani, että Suomestakin löytyy ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita tästä kuningaslajista.

Ja tunnustetaan, että olen osittain kääntänyt takkini asiassa. Välillä mieshuoraus on lähes kuvottanut minua ja edelleen siitä tietysti vitsailen kavereiden kesken. Mutta futis on kansainvälinen laji ja yhdistää ihmisiä ympäri maapalloa, se on yksi sen hienouksista.

[ForzaInter]

Jälleen kerran älyttömän hienosti kirjoitettu pätkä hyvin mietittyä tekstiä.

Tällä miehellä on kokonaiskuva hallussa samalla tavalla kuin Juhanalla lentokoneet.

[anttij]

Ymmärrän kyllä oikeinkannattajien niskavillojen pystyyn nousemisen jos suomifutista dissataan samassa kun lauleskellaan "gloryglory manutd" yms. Mutta en lähtis suu vaahdossa huutelemaan tuolle kaksikolle ennen kun kolikon molemmat puolet on nähnyt.

Tähän toki myös sama. Eli meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä myös kotimaisesta jalkapallosta, eikä verrata sitä huippuliigoihin. Mutta lähtökohtaisesti on hienoa, että Suomessa jalkapallo näkyy katukuvassa ja jalkapallosta puhutaan, vaikka se olisikin ulkomaista jalkapalloa.

Tästä tuleekin mieleen, kun oltiin aikanaan SMJK:n kanssa Palloliitossa postittamassa ja Baxter tuli siihen tervehtimään. Lyhyt keskustelutuokio kääntyi Rangersin edellisen illan matsiin, luonnollisesti. Itse en osannut matsista oikein mitään sanoa, kun en ollut katsonut, mutta onneksi joukosta löytyi joku hieman mieshuorahtavampi kaveri. Vaikea nähdä tuota tilannetta negatiivisessa valossa? Samoin duunissa tulee hyvä mieli, kun eräs rouva alkaa lounaspöydässä puhumaan mulle aina Mestareiden Liigan matseista joita katsoo miehensä kanssa. Hemmetin positiivista jälleen kerran.

[Ares]

Tästä tuleekin mieleen, kun oltiin aikanaan SMJK:n kanssa Palloliitossa postittamassa ja Baxter tuli siihen tervehtimään. Lyhyt keskustelutuokio kääntyi Rangersin edellisen illan matsiin, luonnollisesti. Itse en osannut matsista oikein mitään sanoa, kun en ollut katsonut, mutta onneksi joukosta löytyi joku hieman mieshuorahtavampi kaveri. Vaikea nähdä tuota tilannetta negatiivisessa valossa? Samoin duunissa tulee hyvä mieli, kun eräs rouva alkaa lounaspöydässä puhumaan mulle aina Mestareiden Liigan matseista joita katsoo miehensä kanssa. Hemmetin positiivista jälleen kerran.

Pelien katsominen ns. neutraalina katsoja ja mieshuoraaminen ovat aivan eri asioita.