Liigajoukkueiden talous(vaikeudet)

[Jair Bolsoaarnio]

Ajatellaan että Kiihtelysvaaran Työväen Palloseura nousee ensi vuodeksi liigaan, mutta Marjamaan kuningasajatuksena on että taso nousee mikäli Veikkausliiga supistetaan kahdeksaan joukkueeseen. Kolme liigaseuraa siis pudotetaan Ykkösliigaan ja Kiihtelysvaaran TPS nousee. Mutta KTPS tietää ettei se pysty palkkaamaan pudonneista joukkueista pelaajia koska lisenssin saaminen vaatii tiukkaa taloudenpitoa, eli nousun varmistaneilla pelaajilla mennään. KTPS ei nosta liigan tasoa ollenkaan, päinvastoin laskee, mutta yhtäkkiä meillä on kolmen joukkueen arvosta ammattilaispelaajia ilman sopimusta.

Miten tällainen esimerkki nostaisi liigan tasoa tai suomalaisen ammattilaisjalkapalloilun tasoa? Ja älkää edes yrittäkö ehdottaa jotain markkinoiden näkymätöntä kättä, lol.

[Ameobi]

Suurin osa pääsarjaseuroista, lajissa kuin lajissa, tuntuu tekevän todella rumia tuloksia. Niitä muutamaa lukuunottamatta.

Oletetaan että olisi 16 joukkuetta ja jokainen saisi vaikka 500 000 € tv/solidaarisuusrahoja. Veikkausliiga-status toisi joitain yhteistyökumppaneita joo, mutta näiden arvo Suomessa on aika nappikauppaa. Periaatteessa jokainen seura voisi operoida plusmerkkisellä tuloksella kun pelaajabudjetit vedettäisiin niin minimiin kuin pystyisi ja toimistoilla olisi edelleen se 1-2 työntekijää. Tuollaisen arjen pyörittämisen luulisi olevan mahdollista, mutta en tiedä miten laadukasta se olisi tai miten sarjan tasolle kävisi. Mesenaatit tai europeleihin pääsevät voisivat rellestää mielensä mukaan, mutta vaikka tuollainen EIF:n kaltainen organisaatio ei ihmeisiin pystyisi.

Ehkä alkuun se 14 olisi hyvä, koska siitä on jotain kokemuksia. 16 kohdalla tulisi kyllä fiiliksiä kiekkoliigasta. Peräpää pyristelisi mukana, mutta tekisi edelleen tappioita, koska sitten tulee yhtälö pärjäämisen ja yleisön kiinnostuksen kanssa. Pelaajabudjettia pitää nostaa, jotta pärjäisi ja rahaa pääsarjastatuksesta huolimatta ei olisi valtavasti käytössä. Kiekko ylipäätään tässä hyvä esimerkki: rahaa on enemmän käytössä, pääsarjastatus auttaa kumppaneiden kanssa, mutta miksi homma ei silti toimi järkevästi?

[straiter]

1ügassa maksetaan ainakin täysin mottipäisiä palkkoja.

[Olavi Paavolainen]

Virsliga ja Meistriliiga malliksi. 10 joukkuetta ja 4 kertainen sarja muovilla. Kopiodaan otteluohjelma. Marjamaalle ja Lundströmille potkut. Tuolla saadaan lohkoihin joka vuosi 2 seuraa. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista.

[asdas]

Toivotaan että jokaiselle paikkakunnalle saadaan oma OmaSP-stadioni, niin Suomen jalkapallo nousee vihdoin (pienten alaskirjausten kanssa) uuteen nousuun.

Eihän Veikkausliiga ole kuin n. 5 mesenaattia vaille kilpailullisesta sarjasta.

[Pelle-Wermanni]

Oletetaan että olisi 16 joukkuetta ja jokainen saisi vaikka 500 000 € tv/solidaarisuusrahoja. Veikkausliiga-status toisi joitain yhteistyökumppaneita joo, mutta näiden arvo Suomessa on aika nappikauppaa. Periaatteessa jokainen seura voisi operoida plusmerkkisellä tuloksella kun pelaajabudjetit vedettäisiin niin minimiin kuin pystyisi ja toimistoilla olisi edelleen se 1-2 työntekijää.

Ei se hyöty tule niistä, jotka on sijoilla 11-16, vaan niistä, jotka on sijoilla 1-10. Noille sijoille kertyis stabiilimman toimintaympäristön myötä enemmän isompien talousalueiden seuroja, joilla on pitkässä juoksussa suuri kehityspotentiaali.

Pienille seuroille pienet sarjat on hyvä asia. Suomifutiksen kärkeen ei pääse muodostumaan suurta joukkoa isoja seuroja, jotka karkaavat kauas.

[Jair Bolsoaarnio]

Kiekkoliiga on suljettu sarja jossa pelataan 80000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 runkosarjapeliä, ja alakastin joukkueet myyvät tai lainaavat parhaimmat pelaajansa poistomyynneissä parempiin seuroihin joka vitun kevät, koska sarjasta ei voi pudota tai sinne nousta. Ei UEFAn vaatimat avoimet sarjat noudata yhtään samaa dynamiikkaa. Suljettu sarja on kendon rappion syy, ei joukkuemäärä.

[Näätäkeisari]

Kiekko ylipäätään tässä hyvä esimerkki: rahaa on enemmän käytössä, pääsarjastatus auttaa kumppaneiden kanssa, mutta miksi homma ei silti toimi järkevästi?

Urheilutaloustieteilijät väittää, että ongelma on sisäänrakennettu eurooppalaiseen ammattilaisurheiluun. Koska raha tuo menestystä ja menestys rahaa, ja rahankäyttöä ei juuri rajoiteta - ei ole esimerkiksi palkkakattoa - niin seuroilla on intressiä käyttää rahaa lyhyellä tähtäimellä pelaajiin, vaikka se vaarantaisi pidemmän ajan taloudellisen hyvinvoinnin. Siksi ammattilaissarjoissa ympäri Eurooppaa eletään yli varojen tai ollaan mesenaattien varassa, vaikka rahaa tulee sisään hirveitä määriä esimerkiksi Veikkausliigaan verrattuna. Seurat eivät maksimoi voittoja vaan yrittävät saada mahdollisimman urheilullisen tuloksen ilman merkittäviä taloudellisia ongelmia. Tiukan paikan tullen talous joustaa eikä tulos. Siksi myös jääkiekossa eletään yli varojen, vaikka se näyttää Veikkausliigasta katsottuna absurdin typerältä.

16 joukkueen liiga ei tee suomalaisesta jalkapallosta taloudellisesti välttämättä erityisen paljon vakaampaa, mutta useamman seuran pääsarjastatus ja isommat rahavirrat mahdollistavat taustojen rakentamisen edes teoriassa, toisin kuin divarirahat. Myös 16 joukkueen Veikkausliigassa tulee joskus olemaan joku HIFK joka vetää sataakuuttakymppiä päin seinää, mutta niin tulisi olemaan myös 8 joukkueen Veikkausliigassa.

[Jair Bolsoaarnio]

Virsliga ja Meistriliiga malliksi. 10 joukkuetta ja 4 kertainen sarja muovilla. Kopiodaan otteluohjelma. Marjamaalle ja Lundströmille potkut. Tuolla saadaan lohkoihin joka vuosi 2 seuraa. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista.

Jos Virsiliigan mallin mukaan mentäisiin, kolmen vuoden päästä veikkausliigassa pelaisi: HPS, TuTo, FC Koivukylä, Helsinki United, Helsinki FC, Kiihtelysvaaran TPS, Rovaniemen Palloseura (2024), Ryssärahanpesu FC Kemijärvi (pelaa aina evakossa) ja FC Ryssärahanpesu Hanko.

Ainakin yksi noista luovuttaa ja jättää kauden kesken, koska rahat loppuivat.

[Oulunkylän kenttä]

Seuran rakentaminen vaatii osaamista, malttia ja suhteita niin paikalliseen kuin valtakunnallisesti toimivaan liike-elämään. Ongelma on, että monasti sinne purjehtii jokin doer, rahakassin kanssa tai ei, mikä lupaa parantaa seuran tilannetta, kunhan joistakin luutuneista käsityksistä luovutaan. (Ei Singaporesta/Kiinasta/Portugalista, usein enemmän paikallisia doereita.)

Hiljalleen kehitys tapahtuu, jos tapahtuu. Potentiaalia kuitenkin lajissa on, enemmän kuin kaikissa muissa, pelkästään sen takia, että maailmalla sitä rahaa liikkuu niin paljon, että toimiviakin konsepteja voi löytyä uusilta paikkakunnilta. Toivotaan, että Veikkauksen monopolin päättyminen toisi merkittävän lisäyksen kahden ylimmän sarjatason saamiin rahoihin. 

[vesikalja]

Jos Virsiliigan mallin mukaan mentäisiin, kolmen vuoden päästä veikkausliigassa pelaisi: HPS, TuTo, FC Koivukylä, Helsinki United, Helsinki FC, Kiihtelysvaaran TPS, Rovaniemen Palloseura (2024), Ryssärahanpesu FC Kemijärvi (pelaa aina evakossa) ja FC Ryssärahanpesu Hanko.

Ainakin yksi noista luovuttaa ja jättää kauden kesken, koska rahat loppuivat.

Tähti rintaan

[Tiksa]

Jee, uusi sarjajärjestelmäkeskustelu!

Tähän Kronofogdenin viestiin kannattaa kiinnittää huomiota koska tässä on esitetty vastaus siihen miten rahat pitäisi jakaa.

Jos Ruotsiin verrataan niin siellä UEFA:n solidarisuusraha jaetaan kaikkien Allsvenskanin seurojen kesken jotka eivät ole onnistuneet pääsemään euroturnauksissa lohkovaiheeseen. Eli potti jaetaan 12-16 joukkueen kesken.
Huomattavan suuremmat TV- ja sponsorirahat taas jaetaan niin että Allsvenskanin seurat (16) saavat 77% potista ja Superettanin jengit (16) 23%. Sarjojen sisällä potti jaetaan vielä lisäksi tämän kaavan mukaan:
- 50% kokonaissummasta jaetaan tasan 16 seuran kesken.
- 40% kokonaissummasta jaetaan historiallisten sijoitusten perusteella (5 edellistä kautta).
- 10% kokonaissummasta jaetaan päättyvän kauden sijoitusten perusteella.

Tuossa systeemissä on mielestäni huomioitu hyvin sekä 2. sarjataso, laskuvarjorahat pudonneille seuroille sekä menestyksestä palkitsemisen. Allsvenskanin ja Superettanin tasoero on saatu pidettyä suht maltillisena, eikä Suomen kaltaisia konkursseja juuri nähdä. Toki ei Ruotsin systeemi myöskään ole täydellinen. Sillä siellä se todellinen kuilu onkin sitten 2. ja 3. sarjatason välillä ja tippuminen Superettanista Division 1:n on jopa Veikkausliigan ja Ykkösliigaan verrattavissa oleva katastrofi.

Tässä siis oleellista on se, että pääsarjan viimeiset seurat saavat aika lailla saman suuruisen rahamäärän kuin toisen sarjatason parhaat. Ei ole siis taloudellista pakkoa lyödä all-in välttääkseen putoamisen.

Mä vähän yksinkertaistan tuota ja jaan rajat 50% tasasummana ja 50% sarjasijoitusten perusteella. (Sarjasijoituksen perusteella jaettava rahamäärä lineaarisesti kasvavana.) Jakosuhde sama 77-23 sarjojen välillä.

Tässä se kuinka paljon kukin seura saa potista.

Allsvenskan
1.	7.2%
2.	6.9%
3.	6.6%
4.	6.3%
5.	5.9%
6.	5.6%
7.	5.3%
8.	5.0%
9.	4.7%
10.	4.3%
11.	4.0%
12.	3.7%
13.	3.4%
14.	3.0%
15.	2.7%
16.	2.4%
Superettan
1.	2.2%
2.	2.1%
3.	2.0%
4.	1.9%
5.	1.8%
6.	1.7%
7.	1.6%
8.	1.5%
9.	1.4%
10.	1.3%
11.	1.2%
12.	1.1%
13.	1.0%
14.	0.9%
15.	0.8%
16.	0.7%

            

[pilkku seiska]

Minusta ei pitäisi ajatella niin, saavatko Veikkausliiga-seurat koko potin vai jaetaanko rahaa myös Ykkösliigaan ja Ykköseen.

Rahanjakomalli pitäisi olla kannustava: varat jaettaisiin seuroille sen mukaisesti, millaisessa tikissä niiden kehitysohjelmat ovat - riippumatta siitä, millä sarjatasolla joukkueet pelaavat.

Rahanjako voisi perustua seuraaviin seikkoihin:

- Talouden vakavaraisuus. Onko seuroilla kestävä talous?

- Katsomo-olosuhteet. Minkälaisissa stadioneissa seurat pelaavat ja minkälaisia kehitysohjelmia niillä on menossa katsomo-olosuhteiden parantamiseksi lähitulevaisuudessa?

- Ympärivuotiset harjoitteluolosuhteet. Kysymykset samoja kuin yllä; futsal-salit, jalkapallohallit, ulkokentät, ässäkentät jne.

- Junioritoiminta. Kuinka valmennus on järjestetty, paljonko harjoitellaan, maksetaanko valmentajille korvauksia, kuinka suuri osa valmentajista on koulutettu, minkä verran seurassa on Uefa A-, B- ja C-tasoisia valmentajia jne.?

- Alueellisuus. Jotta etelän seurojen käyttöön saadaan kasvatettua kaikki lupaavimmat juniorit, on syytä jakaa tukea "aluepolitiikkamentaliteetilla". Esimerkiksi jollain Ropsilla on tärkeä rooli pohjoisen ydinseurana, kootessaan suuren maantieteellisen alueen potentiaalisimmat juniorit siipiensä suojiin - sieltä heidän on helppo ponnistaa maailmalle. Ilman Ropsia he vaihtaisivat lajinsa kääkäksi ja päätyisivät Rokiin.

Edit. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että varoja kuuluu jakaa myös alemmille sarjatasoille, eikä pelkästään Veikkausliiga-seuroille. Jos italialaiset ja espanjalaiset seurat ovat pitkin hampain myöntyneet jakamaan "niille kuuluvia varoja" Veikkausliigalle, on silläkin velvollisuus jakaa niitä eteenpäin alemmille sarjaportaille. Ei voi ajatella "se, mikä kuuluu muille, kuuluu myös minulle; se, mikä kuuluu minulle, kuuluu vain minulle."

Edit 2. Vielä yksi rahanjakoperuste: naisfutiksen tila seurassa. Toki aiemmatkin jakoperuste-ehdotukseni, kuten olosuhteet, liittyvät myös mimmifutikseen, mutta kuitenkin tämä asia voitaisiin vielä erikseen nostaa framille.

Edit 3. Ja vielä yksi: SK-pelaajien määrä!

[yyber]

Onhan tuo iso raha, vastaa FC Hakan pelaajiin menevää rahaa /kausi. Kiitos

[Kosmoksen Härkä]

Solidaarisuusmasseihin sellainen kommentti, että periaatteessa, korrostan periaatteessa, nuo massit pitäisi käyttää:
"However, we oblige clubs to use the money for investment in development initiatives."

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin, siitä Massi-Ägä ei sanonut maikkarin jutussa mitään. Liekö aivan kuollut kirjain ja valvonta nolla, mene ja tiedä.
"Meillä on huigeista huigeimmat junnu- yms. suunnitelmat, massit tänne" (totuus: kaikki menee vähentämättä pelaajabudjettiin). Toki jos on jo jotain ohjelmia 'omilla varoilla' menossa, niin ainahan nämä voi korvata UEFA-masseilla ja siirtää rahat parempaan käyttöön eli 'parempiin' pelaajiin (pabloarpa?).

[hoc]

Rahanjako voisi perustua seuraaviin seikkoihin:

Poistettu pitkä kuvaus palloliiton saunan uudesta selänpesukäytännöstä.

Junnufutiksessahan on ollut vähän tämänkaltaista menoa, kun ikäluokan pelillisen menestyksen sijasta naminamia ja turnauskutsuja jaeltiin liiton määrittelemän ’laatujärjestelmän’ mukaisesti.

[Futismanager]

Mielenkiintoista, että keskustelu 2-3 lisämiljoonasta Suomalaiseen jalkapalloon herättää ensin keskustelun sen tuomista mahdollisista haitoista ja toisena siitä määrästä joukkueita, joka olisi hyvä löytyä pääsarjatasolta. Lähtökohtaisesti kuitenkin puhutaan positiivisesta asiasta nuo €urot oletettavasti ohjautuisivat joko 1) pelaajien palkkoihin ja 2) olosuhteiden parantamiseen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa Suomalaisen jalkapallon ammattimainen harjoittaminen paranisi ja toisessa olosuhteet, joista hyötyisi koko suomalainen jalkapallo, vaikkakin hyöty kohdentuisi aina alueellisesti. Toki rahat voisi käyttää myös taustojen kasvattamiseen, mutta varmasti tapauskohtaisesti tulisi pohtia, että onko se fiksua sellaisella rahalla, jota ei välttämättä ole saatavissa seuraavalle kaudelle.

Jos kasvavan potin rahat siis ohjautuisivat pääosin pääsarjajoukkueille ja pääsääntöisesti noihin kahteen osa-alueeseen, en usko että se ainakaan lähitulevaisuudessa haitat olisivat ensisijaiset, vaan koko suomalainen jalkapalloilu siitä hyötyisi. Sarjanousu karsijan paikalta voisi varmasti olla hankalampaa, mutta silloin voidaan muuttaa sääntöjä siten joukkueiden vaihtuvuus saadaan mielekkäälle tasolle. Kuitenkin jos kaikki pääsarjaan osallistuvat joukkueet saisivat saman (tai esim. Ruotsin mallin mukaisen) potin, olisi joukkueen rakentaminen mahdollista suunnilleen samoilla panoksilla kuin sarjapaikasta/ -noususta taistelevien joukkueiden. Onneksi olosuhteiden kehittämiseen Suomessa panostavat seurojen lisäksi myös esimerkiksi kunnat ja kaupungit. Tästä syystä en hahmota sitä miten lisäeurot pääsarjatasolle merkittävästi heikentäisivät alempien tasojen toimintaedellytyksiä tai automaattisesti hankaloittaisivat nousua liigaan.

Mitä tulee solidaarisuusrahan jakamiseen ja sarjojen kokoon, olisi mielekkäämpää puhua siitä minkälaisia tavoitteita eri sarjoissa pelaavien joukkueiden taloudelliselle asemalle olisi hyvä asettaa. Esim. jos ajatellaan, että Veikkausliigan halutaan tarjoavan ammattimainen ympäristö jalkapalloammatin harjoittamiseen, voisi hyvä lähtökohta olla, että sarjan keskipalkka olisi suunnilleen sama kuin keskipalkka yleisesti. Jos joukkueeseen laskettaisiin kuuluvan vaikka 21 pelaajaa, tarkoittaisi se sivukulut huomioiden n. 1,4 M€ pelaajabudjettia. Jos sarjapaikan saaminen ja muut tulonlähteet suunnilleen mahdollistaisivat tämän, oltaisiin jo menty merkittävästi eteenpäin nykytilanteesta. Tämän tavoitteen saavuttamisen luulisi lisäävän sarjan kiinnostavuutta pelaajien näkökulmasta (kotimaiset ja ulkomaiset), jolloin oletettavan sarjan taso nousisi ja jolloin myös katsojien ja yhteistyökumppaneiden silmissä sarja oletettavasti olisi kiinnostavampi.

Alempien tasojen osalta voisi asiaa ajatella siten että kakkostasolla tavoiteltaisiin, että pelaaja keskimäärin pärjäisi yksin asuen saamallaan korvauksella ja kolmannella tasolla sitten saisi vähän taskurahaa ja verkkarit, jolla pärjäät, jos asuminen kustannetaan muista lähteistä. Tällä ehkä voitaisiin myös mahdollistaa ammattimainen jalkpalloilijan arjen eläminen nuorille pelaajille siten, että pärjäät jos asut kotona (kolmas taso), pärjäät jos asut vaatimattomammin yksiössä (kakkos taso), pystyt elämään keskiverrosti keskivertoelämää Suomessa (pääsarja). Kun pääsarjan taloudellinen taso saataisiin ensin nostettua, luulisi että suuremmasta kakusta olisi mahdollista helpommin jakaa myös alemmille tasoille.

[ginikettu]

Fudisjoukkueen kokoinen organisaatio tuolla suhteellisen isolla matkapäivien määrällä ja suurilla kiinteillä kuluilla vaatii n. 2-3 miljoonan budjetin melkein minimissään tai sitten vapaaehtoistyötä ja alipalkattua henkilöstöä hyvin paljon. Liigaseurat saa tuosta nyt jo hyvän pohjakassan minkä päälle rakentaa toimintaa ja toivottavasti sitä käytetään järkevästi eikä lyödä masseja johonkin satunnaisiin vahvistuksiin.

[pilkku seiska]

Poistettu pitkä kuvaus palloliiton saunan uudesta selänpesukäytännöstä.

Junnufutiksessahan on ollut vähän tämänkaltaista menoa, kun ikäluokan pelillisen menestyksen sijasta naminamia ja turnauskutsuja jaeltiin liiton määrittelemän ’laatujärjestelmän’ mukaisesti.

Eihän siinä sitten; annetaan rahat Veikkausliiga-seuroille ja sanotaan "tehkää, mitä haluatte." No, arpojahan siellä ostellaan sarjapaikan turvaamiseksi, eivätkä rahat hyödytä Suomi-futiksen kehitystä.

Ehkä niiden italialaisten ja espanjalaisten seurojen, jotka nimittävät Riihilahtea kommunistiksi, pitäisi vaatia enemmän sananvaltaa sen suhteen, miten täkäläiset seurat heidän rahojaan käyttävät.

[Tiksa]

Rahanjakomalli pitäisi olla kannustava: varat jaettaisiin seuroille sen mukaisesti, millaisessa tikissä niiden kehitysohjelmat ovat - riippumatta siitä, millä sarjatasolla joukkueet pelaavat.

Rahanjako voisi perustua seuraaviin seikkoihin:

Mun mielestä ei. Paitsi, että tuossa on noita selänpesuelementtejä, niin se pakottaa kaikki seurat samaan muottiin.

Joku päättää Palloliitossa mikä on se miten jalkapalloseuran tulee toimia ja sitten kaikkien seurojen on kopioitava sitä mallia.

Tällä hetkellä esim HJK, KuPS, Ilves ja SJK kaikki painottavat eri asioita toiminnassaan. Puhumattakaan siitä miten erilaisia seuroja ykkösliiga ja ykkönen ovat täynnä.

Tässäkin asiassa vapaa kilpailu tuottaa paremmin tuloksia kuin keskusjohtoinen suunnitelmatalous. Seurat voivat kehittää omaan toimintaympäristöönsä sopivia toimintamalleja, innovoida uudenlaisia ratkaisuja, optimoida rahankäyttönsä sinne missä se toimii, jne.

[pilkku seiska]

Mun mielestä ei. Paitsi, että tuossa on noita selänpesuelementtejä, niin se pakottaa kaikki seurat samaan muottiin.

Joku päättää Palloliitossa mikä on se miten jalkapalloseuran tulee toimia ja sitten kaikkien seurojen on kopioitava sitä mallia.

Tällä hetkellä esim HJK, KuPS, Ilves ja SJK kaikki painottavat eri asioita toiminnassaan. Puhumattakaan siitä miten erilaisia seuroja ykkösliiga ja ykkönen ovat täynnä.

Tässäkin asiassa vapaa kilpailu tuottaa paremmin tuloksia kuin keskusjohtoinen suunnitelmatalous. Seurat voivat kehittää omaan toimintaympäristöönsä sopivia toimintamalleja, innovoida uudenlaisia ratkaisuja, optimoida rahankäyttönsä sinne missä se toimii, jne.

En sanonut, että rahanjako pitäisi olla Palloliiton vastuulla. Seurat voisivat itse yhdessä kehittää kriteeristön, jonka perusteella rahat jyvitettäisiin Veikkausliiga-, Ykkösliiga- ja Ykkösjoukkueiden kesken.

Jos olisi olemassa kriteeristö, luettelemistasi seuroista Kups kärsisi surkeista katsomo-olosuhteista, mutta voisi toisaalta saada kompensaatiota naisfutiksen hyvän tilan johdosta.

[Samson]

Suosittelen että katsot niitä matseja mielummin kuin räävit täällä päätäsi

Aika kaukana Ilveksen peli mistään väkisin muodossa seisomisesta…

Suosittelen, että ymmärrät lukemasi mieluummin kuin tehoilet täällä

Se on vain ja ainoastaan suomalaisesta jalkapallokulttuurista kumpuava asia, jonka takia täällä kävellään, kun muualla maailmassa juostaan. Jokaisessa pääsarjassa tasoerot ovat suuria, yleensä jopa suurempia kuin Veikkausliigassa. Siitä huolimatta vain Suomessa kävellään kentällä. Johtuuko se siitä, että täällä tiedetään jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tiedä vai onko suomalainen dogmeihin perustuva jalkapallokulttuuri ja siitä kumpuava pelitapa sellainen, joka johtaa virheitä välttelevään kävelemiseen kentällä? Jos me tiedämme täällä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tiedä, niin se varmaan sitten näkyy myös loistavana menestyksenä seurajoukkueiden europeleissä ja suomalaisten pelaajien suurena arvostuksena isommissa sarjoissa...

[hoc]

Jos olisi olemassa kriteeristö, luettelemistasi seuroista Kups kärsisi surkeista katsomo-olosuhteista, mutta voisi toisaalta saada kompensaatiota naisfutiksen hyvän tilan johdosta.

Mielestäni kaikki kilpailullisten kriteerien ulkopuoliset tekijät ovat ongelmallisia. Tartun esimerkkiin, vaikka joku varmaan vetääkin melonin nenään. Miksi seuran naisfutiksen tason pitäisi vaikuttaa miesten pääsarjajoukkueiden väliseen rahanjakoon? Tai sen onko seuran kotikaupunki rakennuttanut minkälaisen katsomon kentänlaidalle?

[Thalian]

Yleisesti sellaiset kriteerit, jotka saa rahalla kuntoon, on vähän ongelmallisia rahanjakamisen kriteereitä. Se kun tarkoittaa, että jos kerran on saanut rahaa, niin tulevaisuudessa saa sitä enemmän kuin sellainen, joka ei ole saanut sitä rahaa ensimmäisellä kerralla, eli kumuloituminen tapahtuu ja silloin juostaan karkuun.

[Näätäkeisari]

Yleisesti sellaiset kriteerit, jotka saa rahalla kuntoon, on vähän ongelmallisia rahanjakamisen kriteereitä. Se kun tarkoittaa, että jos kerran on saanut rahaa, niin tulevaisuudessa saa sitä enemmän kuin sellainen, joka ei ole saanut sitä rahaa ensimmäisellä kerralla, eli kumuloituminen tapahtuu ja silloin juostaan karkuun.

Toisaalta esim. pelillinen menestys on tällainen kriteeri.