Liigajoukkueiden talous(vaikeudet)

[Pelle-Wermanni]

Mites kotoisessa liigassa saa palkintorahaa sijoituksista? Vai onko sellaisesta kuultukaan täällä?

Kotoisessa futiksessa ei saa rahaa mistään. Ellei jotain Klubin eurosenttejä lasketa rahaksi.

[Röytän Karhu]

Kotoisessa futiksessa ei saa rahaa mistään. Ellei jotain Klubin eurosenttejä lasketa rahaksi.

Okei. Pakollinen turskalinkki.

[Heiska]

niin että harmaan keskikastin joukkuekin voi ylläpitää toivoa europeleistä ilman koko kauden riskisatsauksia?

Krhm.. niinhän on jo tapahtunut tässä muutamana kautena (riskisatsauksiakin toki, muttei europeleihin suoraan liittyviä). Yhdelle kiltille keskikastin seuralle tosin vain.

[Pipo]

http://www.rops.fi/muut-uutiset/3766-ropsille-taas-raskaasti-tappiollinen-talousvuosi
Aikamoista puuhastelua taas. Onko seuroissa oikeasti taloudesta vastaamassa väkeä, jotka eivät osaa tehdä nakkikioskin kokoisen yrityksen budjettia sinnepäinkään? Miten voi olla mahdollista, ettei budjettiin ole laskettu kaikkia pelaajien luontaisetuja, vaan jotain tulee vielä yllätyksenä tilikauden päättyessä?

Vaikka asiaa ei suoraan mainitakaan, mielestäni RoPS lähti hakemaan jatkopaikkaa yhdeltä europelikierrokselta ja tällöin kausi olisi päätynyt lähes nollatulokseen. Joukkue pääsi kuitenkin aloittamaan suoraan kakkoskierrokselta (asiasta oli spekulointia RoPS:n europelitopikissa jo talvella, mutta Palloliitolle asia toki selvisi vasta aivan viime hetkellä) ja tällöin vastustajaksi tuli paljon korkeatasoisempi joukkue.

Viimekautisten tappioiden myötä myös RoPS liittyi europelijoukkueiden kerhoon jossa kaudesta tehdään satojentuhansien tappiot vain sen takia, että päästiin kaudeksi pelaamaan europelejä. Kannattiko? Mielestäni ei. Aikaisemmin mm. JJK teki saman tempun, mutta RoPS:lla on vielä jäljellä sen verran rahaa, että liigajoukkueen toimintaa ei tarvitse ajaa kokonaan alas. Ennemmin joka vuosi liigan keskikastin alapuolella kuin muutama kausi "hallitulla riskillä" jonka tuloksena on divarireissu ja konkurssiuhka.

[Tiksa]

Tämän talven saldona sitten kaksi liigaseuraa kaatui talousongelmiin.
Ja se lista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana talousongelmiin ajautuneista seuroista olisi käsittämättömän pitkä.
Näissä ei ole enää kyse yksittäisistä tapauksista vaan syvällisistä ongelmista koko järjestelmässämme.

Perusongelma on tietysti se, että meillä on ihan liian vähän rahaa huippujalkapallossa ammattimaisen toiminnan pyörittämiseen. Mutta se tärkeämpi kysymys on miksi seurat eivät sitten säädä toimintaansa sille tasolle, että eletään niillä tuloilla mitä on. Minkä tähden eletään jatkuvasti yli varojen?

Mä väitän, että tärkein syy siihen on virheellinen optimismi. Kun 12 seurajohtajaa satsaa rahaa sillä ajatuksella, että nyt mennään mitaleille, europeleihin ja sitten tienataan rahaa, niin kauden lopussa meillä on neljä tyytyväsiä seurajohtajaa ja kahdeksan vetää kännit pettymykseensä.

Olisiko nyt aika miettiä oikeasti millä tämä korjataan?
Yksilötasolla optimismi-biasia ei juurikaan pystytä estämään. Vaikka puhuttaisiin miten paljon realistisen budjetoinnin ja varovaisuuden tärkeydestä seurajohtajille, niin tilanne ei tule muuttumaan.

Nähdäkseni tätä voidaan korjata ainoastaan rakenteellisilla muutoksilla.
Joko niin, että yksinkertaisesti estetään seuroja toteuttamaan liian optimistisia suunnitelmia, tai sitten vähentämällä liiallisesta optimismista aiheutuvia ongelmia. Ensimmäinen tarkoittaa siis suurempaa kontrollia, jolla vaikkapa MYPAa olisi estetty viime vuonna tekemästä Muurisen kanssa (kaksivuotista) sopimusta, johon sillä ei ollut varaa. Toinen tarkoittaa sitä, että liigan ja ykkösen epätasaista tulonjakoa muutetaan niin, että menestys kentällä merkitsee vähemmän seurojen taloudelle. Tämä jälkimmäinen tarkoittaisi jotain semisosialismia, jossa esim. kaikki europelirahat menisivät yhteiseen kassaan.

Euroopan sijasta malleja voisi katsoa vaikka pohjoisamerikkalaisista urheilusarjoista.

[Jonatan]

Perusongelma on tietysti se, että meillä on ihan liian vähän rahaa huippujalkapallossa ammattimaisen toiminnan pyörittämiseen. Mutta se tärkeämpi kysymys on miksi seurat eivät sitten säädä toimintaansa sille tasolle, että eletään niillä tuloilla mitä on. Minkä tähden eletään jatkuvasti yli varojen?

Mä väitän, että tärkein syy siihen on virheellinen optimismi. Kun 12 seurajohtajaa satsaa rahaa sillä ajatuksella, että nyt mennään mitaleille, europeleihin ja sitten tienataan rahaa, niin kauden lopussa meillä on neljä tyytyväsiä seurajohtajaa ja kahdeksan vetää kännit pettymykseensä.

Jälkimmäinen lainattu kappale tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että seurajohtajat ovat Suomessa helvetin tyhmiä, jos uskovat, että europeleistä jää jotain isompaa käteen. Champions Leaguen karsinnoista saa jo toki alkukierroksilla hyvin rahaa, jos onnistuu voittamaan ensimmäisen otteluparin, mutta Europa League on yhtä rahan ja ajan haaskausta, jos ja kun menestystä ei tule. Honka pelasi lähes joka kausi Euroopassa liiganousunsa jälkeen, mutta silti joukkue paini talousvaikeuksissa lähes koko liigataipaleensa ajan. Ei kai tämä ole mennyt ohi seurajohtajilta?

Itse uskon, että isoin ongelma on ajattelumalli, että elämää ei ole liigan ulkopuolella. Tätä mallia edustaa forumillakin valtaosa näistä 16 joukkueen liigan puolesta puhujista, vaikka ykkönen ja kakkonen ovat taloudellisesti varsin terveitä sarjoja, sillä suurin osa joukkueista suostuu pelaamaan siellä, minne resurssit riittävät eivätkä edes haaveile noususta ylöspäin. Veikkausliigassa sen sijaan lähes kaikki yrittävät toimia enemmän tai vähemmän ammattilaispohjalta, vaikka tähän ei olisi resursseja. Veikkausliigan tervehdyttäminen pitäisikin lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että ykkönen ei tarkoita elämän päättymistä. Tämä ei todellakaan onnistu sillä, että liigaa laajennettaisiin ja ykkösestä tehtäisiin jälleen sellainen mutasarja, mitä se oli vielä jokin aika sitten - päinvastoin.

[MacGyver]

Lisäksi meillähän on luotu organisaatio, jonka tehtävänä on estää tämänkaltaisten tilanteiden syntyminen. Liigalisenssikomitean ainoana vastuuna on huolehtia että liigassa pelaa seuroja joita johdetaan sovitulla tavalla. Miksi sitten liigaan myönnetään lisenssejä kabinettipelin pohjalta ja miksi tästä asiasta ei tarvitse kenenkään välittää?

Lisenssikomitea on suoraan vastuussa nyt syntyneestä vahingosta Suomifutikselle. Erityisesti TPS, mutta kollektiivisesti myös muut jalkapalloseurat ovat kärsineet suurta vahinkoa koska eräs taho jättää systemaattisesti vuosi toisensa jälkeen tehtävänsä hoitamatta. Kokouspalkkiot toki juoksevat koko ajan

[Ia]

No Kotkasta moni voisi ottaa mallia. Kotkan TP oli yksi järkyttävimmistä viritelmistä suomifutiksen historiassa. Raunioista noussut KooTeePee päätti, ettei vastaava enää toistu, ja KTP on jatkanut vokaalien linjalla. Ongelmia ei ole ollut neljääntoista vuoteen.

[Toffo]

No Vaasastakin moni voisi ottaa mallia. VPS 90-luvun eoohhi-seikkailujen jälkeen oli yksi täydellisimpiä puuhailukerhoja koko maailmassa mitä taloudenpitoon tuli (käytännössä kaikki luuli että mm. Reinistä ja muista rahakkaista pelaajakaupoista saadut rahat ei lopu ikinä, eikä kirstua vartioinut yhtään kukaan). Homma luonnollisesti kusi ja konkurssi oli edessä. Vaasassa se kuitenkin nipin napin vältettiin ja VPS päätti, ettei vastaava enää toistu. Ongelmia ei ole ollut  kymmeneen vuoteen.

Veikkausliigan tervehdyttäminen pitäisikin lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että ykkönen ei tarkoita elämän päättymistä. Tämä ei todellakaan onnistu sillä, että liigaa laajennettaisiin ja ykkösestä tehtäisiin jälleen sellainen mutasarja, mitä se oli vielä jokin aika sitten - päinvastoin.

Näinhän tietysti on. Ja vaikkei tämä olekaan sarjajärjestelmätopikki, niin nykyversiossa on kaksi asiaa peräsuolesta: a) liikaa pelejä liian lyhyessä ajassa ja b) kolminkertainen sarja, joka on yksinkertaisesti vaan ihan saatanan vammainen.

[Kratos]

Lisäksi meillähän on luotu organisaatio, jonka tehtävänä on estää tämänkaltaisten tilanteiden syntyminen. Liigalisenssikomitean ainoana vastuuna on huolehtia että liigassa pelaa seuroja joita johdetaan sovitulla tavalla. Miksi sitten liigaan myönnetään lisenssejä kabinettipelin pohjalta ja miksi tästä asiasta ei tarvitse kenenkään välittää?

Lisenssikomitea on suoraan vastuussa nyt syntyneestä vahingosta Suomifutikselle. Erityisesti TPS, mutta kollektiivisesti myös muut jalkapalloseurat ovat kärsineet suurta vahinkoa koska eräs taho jättää systemaattisesti vuosi toisensa jälkeen tehtävänsä hoitamatta. Kokouspalkkiot toki juoksevat koko ajan

Kuka on laatinut lisenssikomiteaa ohjaavat säädökset? Sillä lisenssikomiteahan on toiminut niiden mukaan, ainakin mitä minun silmiini on osunut. Voi tosin olla, että ohi on mennyt.

Ja vahingosta syyllisiä tosiaankin on vahingon aiheuttajat, ei mitkään ulkopuoliset tahot. Perinteistä vinkumista tyyliin: "yleisöä ei käy" - ei käy, ei se muuallakaan käy pakotettuna.

[Sandor]

Jälkimmäinen lainattu kappale tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että seurajohtajat ovat Suomessa helvetin tyhmiä, jos uskovat, että europeleistä jää jotain isompaa käteen. Champions Leaguen karsinnoista saa jo toki alkukierroksilla hyvin rahaa, jos onnistuu voittamaan ensimmäisen otteluparin, mutta Europa League on yhtä rahan ja ajan haaskausta, jos ja kun menestystä ei tule. Honka pelasi lähes joka kausi Euroopassa liiganousunsa jälkeen, mutta silti joukkue paini talousvaikeuksissa lähes koko liigataipaleensa ajan. Ei kai tämä ole mennyt ohi seurajohtajilta?

Itse uskon, että isoin ongelma on ajattelumalli, että elämää ei ole liigan ulkopuolella. Tätä mallia edustaa forumillakin valtaosa näistä 16 joukkueen liigan puolesta puhujista, vaikka ykkönen ja kakkonen ovat taloudellisesti varsin terveitä sarjoja, sillä suurin osa joukkueista suostuu pelaamaan siellä, minne resurssit riittävät eivätkä edes haaveile noususta ylöspäin. Veikkausliigassa sen sijaan lähes kaikki yrittävät toimia enemmän tai vähemmän ammattilaispohjalta, vaikka tähän ei olisi resursseja. Veikkausliigan tervehdyttäminen pitäisikin lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että ykkönen ei tarkoita elämän päättymistä. Tämä ei todellakaan onnistu sillä, että liigaa laajennettaisiin ja ykkösestä tehtäisiin jälleen sellainen mutasarja, mitä se oli vielä jokin aika sitten - päinvastoin.

Aika moneen sama. Ongelma ei ole pelkästään perusteeton optimismi, vaan ylipäätään illuusio siitä, että urheilulisen menestyksen ja taloudellisen menestyksen välille voi vetää yhtäläisyysmerkit. Ei voi. Tästä huolimatta seurojen johdossa on vallassa ajatus siitä, että ..."kun vähän satsataan, päästään mitaleille ja päästään eurokentille, niin talousongelmat poistuvat". Suomifutiksen historiassa on vaikka kuinka monta surullista esimerkkiä siitä, että urheilullinen menestys ei ole tae toiminnan taloudellisesta kestävyydestä (Honka, Tamu ja moni muu).

Urheilullinen menestys voi hetkellisesti nostaa katsojamääriä, tuoda jonkun uuden yhteistyökumppanin ja poikia satunnaisen pelaajakaupan, mutta menestyksen kiima haihtuu aika äkkiä. Väittäisin myös, että aika harva sponsori juoksee menestyksen perässä. Taustalla on yleensä muita arvoja.

Eri topikin aihe, mutta samasta syystä en jaksa uskoa joukkuemäärän vähentämiseen ylimmillä sarjatasoilla (Veikkausliiga ja Ykkönen). Taustalla on ajatus siitä, että kun joukkuemäärää vähennetään, niin ikään kuin suomifutiksen virtaava raha kanavoituisi automaattisesti jäljelle jääville seuroille. Ei kanavoidu, pikemminkin päinvastoin. Moniko Mypan yhteistyökumppani siirtyy Lahteen sen vuoksi, että Mypa poistuu jalkapallokartalta? Tuskin yksikään.

Mitä tulee Tiksan mainitsemaan sosialismiin, niin jos olen oikein ymmärtänyt, niin loppujen lopuksi Englannissa on pirun hyvä systeemi Valioliigan ja Championshipin väillä. Ensinnäkin sarjajärjestelmä (2 nousee suoraan ja sijat 3-6 karsivat) takaa sen, että merkityksellisiä pelejä ja draamaa riittää aivan loppumetreille. Ja draama on se, mikä yleisöä kiinnostaa.

Käsittääkseni Englannissa on myös systeemi, jossa Valioliigasta pudonnut seura saa valjun TV -rahaa pari kautta putoamisen jälkeen. Suomessa ei TV -rahaa tai muutakaan yleistä rahaa juuri ole. Miksi ei, on sekin sitten toisen topikin aihe.
 
Monesti todettu, mutta Suomen nykyinen sarjajärjestelmä Veikkausliigan ja Ykkösen välillä on umpisurkea. Jos vähän viitsii rypistää keväällä, niin keskikastin joukkue voi hyvinkin olla juhannuksena siinä tilanteessa, että loppukaudesta ei pelata enää käytännössä mistään. Tässä ei ole yleisön kiinnostuksen kannalta mitään järkeä.

[Vinnie Stigma]

Eri topikin aihe, mutta samasta syystä en jaksa uskoa joukkuemäärän vähentämiseen ylimmillä sarjatasoilla (Veikkausliiga ja Ykkönen). Taustalla on ajatus siitä, että kun joukkuemäärää vähennetään, niin ikään kuin suomifutiksen virtaava raha kanavoituisi automaattisesti jäljelle jääville seuroille. Ei kanavoidu, pikemminkin päinvastoin. Moniko Mypan yhteistyökumppani siirtyy Lahteen sen vuoksi, että Mypa poistuu jalkapallokartalta? Tuskin yksikään.

Juuri näin. Sponsorit ovat paikallisia ja tukevat nimenomaan paikallisia seuroja. Jos kyseessä on vielä liigastatuksella operoiva, niin tällöin on helponpi saada enemmän rahaa kuin esim. Ykkösessä.

Jääkiekossa tämä on ymmärretty ja tästä syystä systemaattisesti laajennettu liigaa. Toki kattojärjestöt ovat tehneet hyvää duunia sen eteen, että kansallinen näkyvyys ja hype on hyvällä tasolla. Seurojen on tällöin paljon helpompi hankkia yhteistyökumppaneita.

Futiksessa nämä kattojärjestöt ovat seuroille vain menoerä.

[Sandor]

Tämän talven saldona sitten kaksi liigaseuraa kaatui talousongelmiin.
Ja se lista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana talousongelmiin ajautuneista seuroista olisi käsittämättömän pitkä.
Näissä ei ole enää kyse yksittäisistä tapauksista vaan syvällisistä ongelmista koko järjestelmässämme.

Perusongelma on tietysti se, että meillä on ihan liian vähän rahaa huippujalkapallossa ammattimaisen toiminnan pyörittämiseen. Mutta se tärkeämpi kysymys on miksi seurat eivät sitten säädä toimintaansa sille tasolle, että eletään niillä tuloilla mitä on. Minkä tähden eletään jatkuvasti yli varojen?

Tämä on hyvä kysymys.

Ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mitä Maakuntasatraappi on forumilla usein todennut: Suomessa ei käytännössä pysty futiksessa liikkuvilla rahoilla pyörittämään ammattilaisjoukkuetta (pelaajille maksetaan pelaamisesta) liiketaloudellisella (lippu- ja sponsoritulot) perusteella. Se, että A-Lehdet, Kotijoukkue, Håkans tai UPM ostaa kovalla rahalla paitamainoksen ei ole liiketaloudellisella perusteella tapahtuvaa sponsorointia.

Suomifutiksen historiaa kun katsotaan, niin vähän kyyninen realiteetti on se, että ammattilaisjoukkuetta ei ole koskaan pystynyt pyörittämään ilman, että seuran taustalla on yksittäinen suurempi rahoittaja. Metsäteollisuus toi ammattilaisuuden Suomen jalkapalloon. Nyt tehtaat ovat korvautuneet varakkaammilla yksityishenkilöillä (Lyytikäiset, Håkans, Lahti, Wiklöf, Sarajärvi jne.) Ropsilla on ymmärtääkseni vuokratuloja. TPS:n alamäki alkoi kun Sairanen poistui taustalta.

Ammattilaisuuden ideaali istuu kuitenkin syvässä. Ja jos pääsarjatalolla aikoo pelata, niin pitäisi pystyä saamaan jalkeille ammattilaisjoukkue. Aivan viime vuosina ero Veikkausliigan häntäpään ja Ykkösen kärjen välillä on toki kaventunut, mikä on jossain määrin mahdollistanut puoliammattilaisuuden. Silti, kun Veikkausliigan kehitystä katsotaan yhtään pidemmältä ajalta, niin pikku hiljaa pois ovat pudonneet ne seurat, joilla ei ole selvää yksittäistä rahoittajaa (Haka, Mypa, JJK, Honka, TPS, Oulu). Keskimäärin kun taloudelliset resurssit määräävät myös urheilullisen kilpailukyvyn.

Ne seurat, joilla ei ole taustalla rahamiestä, ovat korvanneet kroonisen rahoitusvajeen velkaantumalla. Ja velaksi ei voi elää ikuisesti. Tämä näkyy sitten protestilistoilla.

VPS lienee niitä ainoita seuroja, joka on jotenkin pystynyt pyörittämään seuraa liiketaloudellisella periaatteella. Pikantti yksityiskohta tässä on se, Vaasa lienee myös Suomen suurin kaupunki ja talousalue, jossa ei ole ollut jääkiekon SM -liigaseuraa. Onko tällä sitten joku yhteys? En tiedä, mutta kummasti futisseurat ovat olleet vaikeuksissa niissä Suomen suurissa tai suurehkoissa kaupungeissa, missä on tosissaan menestystä hakeva SM -liigajoukkue (Tampere, Oulu, Jyväskylä, Pori, Rauma, Hämeenlinna, PK -seutu, mistä on ainoastaan kaksi seuraa Veikkausliigassa). SM -liiga on onnistunut valjastamaan suurimmat talousalueet kiekolle. Ei siis ihme, että kiekkopomot haistoivat pohjalaisen yritysrahan.

Kun talouden lähtökohta on tämä, niin ilman yksittäistä rahoittajaa toimivat seurat ovat pirullisen ongelman äärellä. Urheilullisesti on paha kilpailla niiden seurojen kanssa, joilla on selvä ulkopuolinen rahoittaja. Yksittäisiä onnistuneita kausia voi tulla, mutta pitkässä juoksussa resurssiero alkaa näkyä sarjataulukossa.

Lisenssikomitea on käytännössä mahdottoman tehtävän edessä kun pitäisi arvioida seurojen taloudellisen jatkuvuuden edellytyksiä. Mitään yleispätevää mittaria tyyliin "rahaa saa käyttää X määrän liikevaihdosta" on mahdoton asettaa. Ymmärtääkseni Turun Interillä on yksi Veikkausliigan pienimpiä liikevaihtoja. Pitäisikö Interiä estää käyttämästä rahaa joukkueeseen tällä perusteella? Pitäisikö lisenssikomitean arvioida sitä mahdollisuutta, että Håkans saa sydänkohtauksen tai Ari Lahti ajaa kolarin? Lisenssikomitean asema ei ole helppo.

[MacGyver]

Pitäisikö lisenssikomitean arvioida sitä mahdollisuutta, että Håkans saa sydänkohtauksen tai Ari Lahti ajaa kolarin?

Niin, pitäisikö? Lisenssikomiteahan on se työkalu jolla määritellään minkälaisia seuroja liigassa pelaa ja minkälaisiksi seurojen kehitystä ohjataan. Suomessa on pitkään ollut vallassa ajattelu, jossa seurojen sähläystä siedetään niin kauan kuin seura ylipäätään pysyy pystyssä, mikäli kyseinen seura nähdään erityisen arvokkaaksi esimerkiksi junioripuolella, sopivalta talousalueelta tulevana tai muuten kabinettipelin perusteella. Tämän sitten ajatellaan tuovan liigaan pitkän aikavälin kehitystä.

Mutta olisiko sittenkin järkevä tällä työkalulla pyrkiä siihen että ylimmän (tai jopa ylimpien) sarjatasojen seurat ovat hyvin hoidettuja ja johdettuja? Liigaan asetettasiin sellaiset rajat jotka seuran pitää täyttää voidakseen liigassa pelata (esim. Liigalisenssi?). Ja jos tämä ei onnistu niin sitten voi harjoitella alemmalla tasolla pari vuotta lisää niin kauan että alkaa onnistumaan?

Eli voisiko olla niin että pitkän aikavälin kehitys vaatii joskus sitä että esim. Hongan kaltaisen seuran ei tarvitsisi vetää koko liigaa suohon vaikka sillä onkin hyvä junioripuoli ja se tulee sopivasta kaupungista.

Alkuperäiseen kysymykseen tämä liittyy siten että kyllä hyvin voitaisiin pohtia esim Interin ja KuPSin tapauksessa jo nyt minkälaista tasoa seurojen toimistoilta pitäisi vaatia, vaikka siellä joku tällä hetkellä onkin velat kuittaamassa. Jos seuroilta vaadittaisiin tätä jo nyt, ei tarvitsisi odottaa sitä hädän päivää kun laskut jäävätkin maksamatta...

[Sandor]

Juuri näin. Sponsorit ovat paikallisia ja tukevat nimenomaan paikallisia seuroja. Jos kyseessä on vielä liigastatuksella operoiva, niin tällöin on helponpi saada enemmän rahaa kuin esim. Ykkösessä.

Jääkiekossa tämä on ymmärretty ja tästä syystä systemaattisesti laajennettu liigaa. Toki kattojärjestöt ovat tehneet hyvää duunia sen eteen, että kansallinen näkyvyys ja hype on hyvällä tasolla. Seurojen on tällöin paljon helpompi hankkia yhteistyökumppaneita.

Futiksessa nämä kattojärjestöt ovat seuroille vain menoerä.

Jep, se on juuri näin.

Suomifutiksessa on kaksi doktriinia, jotka voitaisiin jo kuopata epäonnistuneina ajatuksina.

Ensinnäkin joukkuemäärän vähentäminen Veikkausliigassa ei takaa sitä, että jäljelle jää ainoastaan taloudellisesti kestäviä ja urheilullisesti kilpailukykyisiä seuroja. Kun katsotaan viime vuosien mitalijoukkueita, kuten Honka, JJK, Tamu, Haka, Mypa jne, niin onko urheilullinen menestys taannut taloudellisesti kestävän toiminnan? Ja jos tällä linjalle lähdetään, niin kuinka vähän niitä joukkueita sitten pitäisi olla? 10? 8? 5?

Valtaosa seurojen rahasta tulee yhteistyökumppaneilta ja sponsorit toimivat tosiaan paikallisesti. Joukkuemäärän vähentäminen ei lisää yhtään jäljelle jäävien seurojen rahavirtaa. Päinvastoin. Tulee entistä vähemmän paikallispelejä, maantieteellinen kattavuus heikkenee, tulee vähemmän yllätyksiä jne. Nuorille pelaajille tulee entistä vähemmän mahdollisuuksia pelata futista ammatikseen tai edes puoliammatikseen.

Mitä tulee urheilulliseen tasoeroon, niin onhan jossain La Liigassakin ero Realin ja Barcan ja toisaalta häntäpään välillä kuin yöllä ja päivällä. Ei se silti estä pelaamasta sarjaa.

Toinen hullu ajatus liittyy siihen, että jos putoamisen välttämistä Veikkausliigasta helpotetaan (1 putoaa tai jopa suljettu sarja), niin seuroilla on paremmat mahdollisuudet rakentaa talouttaan pitkällä tähtäimellä. Tässäkin voisi kyynisesti kysyä, että miten tämä on käytännössä toiminut? Honka? Tamu? Haka? Mypa? TPS? .... Käytännössä mitä on tapahtunut on se, että erityisesti syksyllä merkityksettömiä pelejä on entistä enemmän. Väkisinkin yleisömäärä ja yleinen mielenkiinto romahtaa, jos oman joukkueen kausi loppuu juhannuksena.

[Tiksa]

Lisenssikomitea on käytännössä mahdottoman tehtävän edessä kun pitäisi arvioida seurojen taloudellisen jatkuvuuden edellytyksiä. Mitään yleispätevää mittaria tyyliin "rahaa saa käyttää X määrän liikevaihdosta" on mahdoton asettaa. Ymmärtääkseni Turun Interillä on yksi Veikkausliigan pienimpiä liikevaihtoja. Pitäisikö Interiä estää käyttämästä rahaa joukkueeseen tällä perusteella?

No käytetään sitten vaikka prosenttia cash inflowsta?

Pitäisikö lisenssikomitean arvioida sitä mahdollisuutta, että Håkans saa sydänkohtauksen tai Ari Lahti ajaa kolarin? Lisenssikomitean asema ei ole helppo.

Pitäisi.
Ehdottamasti näiden tehdasseurojen tapahtumien jälkeen liigalisenssivaatimuksissa pitäisi olla kohta tyyliin:

"Taloudellinen riippuvuus yhdestä toimijasta

Liigalisenssihakijan on hakemuksessaan listattava kaikki ne yksittäiset tahot, jotka lähiyhteisöineen olivat edellisellä vastuussa yli 15% seuran varainhankinnasta. Varainhankinnaksi tässä yhteydessä lasketaan niin myyntitulot kuin oman tai vieraan pääoman ehtoisena tehtävät sijoitukset. Yksittäiset tahojen lähiyhteisöillä tarkoitetaan esim. omistuksen tai merkittävän ja pitkäaikaisen asiakassuhteen kautta muodostuvaa riippuvuussuhdetta.

Jos yksittäinen taho lähiyhteisöineen vastasi yli 30% hakijan varainhankinnasta on hakijan lisäksi toimitettava seuraavat selvitykset
- Tätä ja seuraavaa liigakautta koskevat sitovat sopimukset ko taholta saatavasta rahoituksesta
- Tätä ja seuraavaa liigakautta koskevat sitovat menot, joihin hakija on sitoutunut. (Esim. useampivuotiset pelaajasopimukset)
- Toimintasuunnitelma, jos ko taholta saatava rahoitus pienenee merkittävästi."

(Voi hioa paremmaksi, kirjoitettu kahvikupillisen aikana.)

Mä pahoin pelkään, että tehdasseurojen jälkeen tulee seuraamaan vielä lähitulevaisuudessa eteen namusetäseurojen ongelmakierre.

[straiter]

Johan tuo namusedän poistumisen johdosta tapahtunut seuran/joukkueen kuolemakin on aikanaan nähty, kun alle neljä vuotta Rinnan Masan poismenon jälkeen Kyykällä oli divaripaikka, miljoonavelat ja homma oli sitä myöten taputeltu.

[Pong]

Moniko Mypan yhteistyökumppani siirtyy Lahteen sen vuoksi, että Mypa poistuu jalkapallokartalta? Tuskin yksikään.

Yksi siirtyi Kotkaan. Ja tässä vaiheessa oletuksena oli Mypan paikka Ykkösessä.

http://www.fcktp.fi/fi/fc-ktp-ja-kymenlaakson-s%C3%A4hk%C3%B6-yhteisty%C3%B6h%C3%B6n

[Sigi]

Jääkiekossa tämä on ymmärretty ja tästä syystä systemaattisesti laajennettu liigaa.

SM-liigassa oli perustettaessa 10 joukkuetta ja sitä on laajennettu sitä mukaa kun jääkiekossa toiminta on ammattimaistunut ja jääkiekossa pyörivä rahamäärä on kasvanut, mikä mahdollistanut uusien ammattilaisjoukkueiden perustamisen. Pointtina on ollut se, ettei pääsarjaan ole haluttu ei-ammattilaisjoukkueita, jotka häiritsisivät jääkiekkoliiketoiminnan kehittämistä ammattilaisuuden ehdoilla. Tavoitteena on ollut yhteisymmärrys agendasta jolla liigaa kehitetään (esim. kauden pituus, ottelumäärät, olosuhteet jne.).

Tuo ei liity suomalaiseen sarjafutikseen oikein millään tavoin. Veikkausliiga ei ole täysverinen ammattilaissarja ja se on sitä vielä vähemmän jos joukkueita on enemmän. Tämän vuoksi mitään yhteistä visiota tai strategiaa ei ole, koska tavoitteet ammattilais- ja puoliammattilaisjoukkueilla ovat erilaiset. Sarjan laajentaminen ei muutenkaan ole mikään taikatemppu, jolla toiminta muuttuu yhtään aikaisempaa paremmaksi: Vaikka seurojen yhteenlaskettu budjetti kasvaisikin, liigapelaajan keskipalkka laskisi, joten liiga siirtyisi askeleen enemmän puoliammattilaisuuden suuntaan.

[Pelle-Wermanni]

Vaikka seurojen yhteenlaskettu budjetti kasvaisikin, liigapelaajan keskipalkka laskisi, joten liiga siirtyisi askeleen enemmän puoliammattilaisuuden suuntaan.

Liigan keskiarvo voisi toki hieman laskea, mutta jo liigassa olevien osalta ei. Nousijat keräisivät tulonsa pääsääntöisesti omilta alueiltaan. Ja suomifutiksen rahamäärä ja keskipalkka siis nousisi. Pitkässä juoksussa laajan rintaman kehittyminen on ainoa tapa, jolla suomifutis voi edes unelmoida pärjäämisestä kansainvälisesti. Ykköseen ei kukaan laita miljoonia (paitsi mesenaatit välitöntä nousua varten silloin tällöin), joten kehittyminen voi tapahtua vain liigassa.

[Rikkiviisas]

Sarjan laajentaminen ei muutenkaan ole mikään taikatemppu, jolla toiminta muuttuu yhtään aikaisempaa paremmaksi: Vaikka seurojen yhteenlaskettu budjetti kasvaisikin, liigapelaajan keskipalkka laskisi, joten liiga siirtyisi askeleen enemmän puoliammattilaisuuden suuntaan.

No ei tietenkään, mutta sarjan laajentaminen ei nykytilanteessa enää olennaisesti huonontaisi tilannetta.
Veikkausliigan ammattilaisuusaste on tullut ryminällä alas siitä yli 90 %:sti, jossa se on ollut ja liigapelaajien keskipalkka on muutamassa vuodessa puolittunut, mediaani enemmän ja molempia pitää ylhäällä se, että esim. HJK maksaa rivimiehille ihan oikeaa palkkaa.

Veikkausliiga on jo nykyisellään puoliammattilaissarja, mutta silti liiga on ainoa sarjataso, joka kerää rahaa ja yleisöä.

[President Kekkonen]

Tässä kirjoituksessa ollaan niin asian ytimessä, ettei paremmin asioita voi oikein sanoakaan!

Jep, se on juuri näin.

Suomifutiksessa on kaksi doktriinia, jotka voitaisiin jo kuopata epäonnistuneina ajatuksina.

Ensinnäkin joukkuemäärän vähentäminen Veikkausliigassa ei takaa sitä, että jäljelle jää ainoastaan taloudellisesti kestäviä ja urheilullisesti kilpailukykyisiä seuroja. Kun katsotaan viime vuosien mitalijoukkueita, kuten Honka, JJK, Tamu, Haka, Mypa jne, niin onko urheilullinen menestys taannut taloudellisesti kestävän toiminnan? Ja jos tällä linjalle lähdetään, niin kuinka vähän niitä joukkueita sitten pitäisi olla? 10? 8? 5?

Valtaosa seurojen rahasta tulee yhteistyökumppaneilta ja sponsorit toimivat tosiaan paikallisesti. Joukkuemäärän vähentäminen ei lisää yhtään jäljelle jäävien seurojen rahavirtaa. Päinvastoin. Tulee entistä vähemmän paikallispelejä, maantieteellinen kattavuus heikkenee, tulee vähemmän yllätyksiä jne. Nuorille pelaajille tulee entistä vähemmän mahdollisuuksia pelata futista ammatikseen tai edes puoliammatikseen.

Mitä tulee urheilulliseen tasoeroon, niin onhan jossain La Liigassakin ero Realin ja Barcan ja toisaalta häntäpään välillä kuin yöllä ja päivällä. Ei se silti estä pelaamasta sarjaa.

Toinen hullu ajatus liittyy siihen, että jos putoamisen välttämistä Veikkausliigasta helpotetaan (1 putoaa tai jopa suljettu sarja), niin seuroilla on paremmat mahdollisuudet rakentaa talouttaan pitkällä tähtäimellä. Tässäkin voisi kyynisesti kysyä, että miten tämä on käytännössä toiminut? Honka? Tamu? Haka? Mypa? TPS? .... Käytännössä mitä on tapahtunut on se, että erityisesti syksyllä merkityksettömiä pelejä on entistä enemmän. Väkisinkin yleisömäärä ja yleinen mielenkiinto romahtaa, jos oman joukkueen kausi loppuu juhannuksena.

Jääkiekon pääsarjan kehittyminen ei ole tehnyt sarjasta kiinnostavampaa, vaan parin viime vuosikymmenen kuluessa tasaisesti vähemmän kiinnostavan. Ihmiset pysyvät tietoisina sarjan tapahtumista median keskeisen ja puolueellisen roolin vuoksi. Yhteiskunnan normit ja yrityspolitiikat ohjaavat kuluttajakäyttäytymistä myös muilla tavoin tällä hetkellä. Taso on kieltämättä enemmän ja vähemmän tasaisesti noussut jääkiekossa, mutta itse kiinnostavuus ei, koska aito kulttuuri ja perinteet on työnnetty vähä kerrallaan enemmän taka-alalle. Mutta maailma muuttuu. Jalkapallon kehittymisen kannalta paras mahdollisuus onkin mielestäni siinä, että sarja pysyy ja kehittyy(!) urheilullisempana ja aidompana (ja niiden keinojen ansiosta imagoltaan vähemmän markkinatalouden kyllästämänä) kuin jääkiekko. Se draama ja viihdearvo on mielestäni tärkein yksittäinen asia, jota tulee vaalia ja kehittää, jotta jalkapallon arvostus ja mielenkiinto tämän hetkisen yksilajisysteemin maassa lisääntyy. Aitoutta tulisi vaalia keinotekoisuuden kustannuksella kaikin keinoin. Koska raha ja hokkuspokkustemput (esim. sarjajärjestelmällä leikittely) eivät toimi liian alhaisen yleisen arvostuksen nostattajina. Oma mielipiteeni on että draama tehoaa ammattimaisuuden saavuttamistakin paremmin. Esimerkkinä tästä on esim. aladivarien paikallispelit jotka nostavat paikallisen jalkapallon kiinnostavuutta, Ykkösen mielenkiintoisempien pelien keskimääräistä liigapelejä suuremmat katsojamäärä yms. Tiedostan, että suoraan verrannollisuus on melkoisen virheellistä, mutta ainakin itse olen sellainen "jalkapallokuluttaja", joka tykkää olla paikalla merkkipeleissä paikkakunnasta ja tasosta riippumatta.

Kuulun sukupolveen, joka on 1990 -luvun lopun jälkeen tasaisesti nostattanut jalkapallon hyväksyttävyyttä Suomessa. Nuorten keskuudessa suomalainen jalkapallo, kuten jääkiekon ulkopuolinen joukkueurheilu muutenkin, on tullut täysin tavalliseksi fanittamisen ja mielenkiinnon kohdistamisen aiheeksi. Jalkapallon tulevaisuus näyttää valoisalta, kunhan jalkapallon pääsarjan linjavedot ja toimintakulttuuri (kaikkine sidosryhmineen) onnistuvat keskittymään positiivisen kehittymisensä kannalta olennaisiin asioihin.

[Nakkimuki6,00]

Liigan keskiarvo voisi toki hieman laskea, mutta jo liigassa olevien osalta ei. Nousijat keräisivät tulonsa pääsääntöisesti omilta alueiltaan. Ja suomifutiksen rahamäärä ja keskipalkka siis nousisi. Pitkässä juoksussa laajan rintaman kehittyminen on ainoa tapa, jolla suomifutis voi edes unelmoida pärjäämisestä kansainvälisesti. Ykköseen ei kukaan laita miljoonia (paitsi mesenaatit välitöntä nousua varten silloin tällöin), joten kehittyminen voi tapahtua vain liigassa.

Nyt ei kyllä aukee, että miten tämä nostaisi liigan keskipalkkaa? Koko liigan tai siellä jo olevien osalta.

[Jämpti]

Nyt ei kyllä aukee, että miten tämä nostaisi liigan keskipalkkaa? Koko liigan tai siellä jo olevien osalta.

Ei liigan, vaan Suomi-futiksen. Pääsarjassa nykyiset divarijengit keräisivät enemmän rahaa ja voisivat maksaa parempia palkkoja. Nykyisten liigajoukkueiden osalta vaikutusta ei varmaan juuri olisi.

[Thalian]

Joukkuemäärän noston suurin vaikutus olisi se, että ulkomaalaisten pelaajien osuus tulisi nousemaan oleellisesti. Jo nyt tilanne on se, että ulkkari on usein todella paljon halvempi kuin vastaava suomalainen ja jos näistä suomaisista on useampi seura kilpailemassa, niin tuo ero vain suurenee. Koska seuroilla ei kuitenkaan ole rahaa yhtään enempää, niin nousseiden palkkojen paikkaamiseksi ringissä pitää olla yhä enemmän halpoja pelaajia eli ulkkareita tai junnuja. Junnuilla ei pelejä voiteta yleensä eli menestystä haluava seura panostaa ulkkareihin. Tästä sitten tulee itkua, että miksi tänne tuodaan ulkkareita leventämään rinkiä, kun näiden pitäisi olla selviä vahvistuksia, mutta koska raha ratkaisee, niin halvat ulkkarit ringinleventäjinä ovat seuralle käytännössä ainoa järkevä ratkaisu.