Aloittelevat tuomarit eivät pysty käsittelemään hankalia tapauksia kokeneempien tapaan ja jostakin ihmeen syystä näiden ns. kusipääkoutsien on sitten pakko päästä pätemään nimen omaan uransa alussa - valitettavasti joskus myöskin samalla sen lopussa - oleville erotuomareille. Pakko iskeä helppoihin kohteisiin? Suurin osa juniorijoukkueiden taustahenkilöistä on varsin asiallista porukkaa, jonka kanssa tulee helposti juttuun. Tunteenpurkaukset kiihkeissä pelitilanteissa ovat vielä varsin ymmärrettäviä, hieno homma, kun taustat elävät pelissä mukana. Kylmä ja laskelmoitu nuoren tuomarin lyttääminen onkin asia aivan erikseen. Monelle nuorelle ihmiselle on todennäköisesti mahdoton juttu käskeä joukkueen taustahenkilö katsomoon ensimmäisissä peleissään.
Hyppään taas hieman sivuun junioriaiheesta ja kerron omia ajatuksiani pelaajien sekä taustojen "käsittelystä". Ihmistuntemus on juttu, joka ei tuomarikursseilta mukaan tartu, mutta joka on käsitykseni mukaan yksi hyvän tuomarin ominaisuuksista. Ihmisiä, kuten peliäkin, voi lukea. Siinä missä toisen saa aisoihin järkipuheella, tarvitsee toinen "voimakeinoja" talttuakseen.
Jatkuva tuomioista kitiseminen ei kuulu kentälle ja taitava tuomari saa onnistuessaan sen katkeamaan ennen kuin edetään tilanteeseen, jossa lappu nousee suunsoitosta turhankin tiheästi. Henkilökohtaisesti inhoan varoittaa pelaajaa erotuomariston arvostelusta. Kitiseminen alkaa monesti yhdestä tai kahdesta pelaajasta (tai taustasta) ja leviää tilanteista riippuen hyvinkin nopeasti. Tärkeää onkin siis katkaista kitinä, ennen kuin se lähtee leviämään alkulähteestään. Miksi? Koska pian ollaan tilanteessa, jossa suu käy riippumatta tuomion oikeellisuudesta tai edes valittajan omasta näkemyksestä. Tällä tavoin peli lähtee erotuomarin käsistä ja niitä suunsoittovaroituksia alkaa nousta yhä enemmän ja enemmän.
Järkevät ihmiset tarvitsevat perusteluja, johan sen huomaa normaalissa elämässäkin. Järkevä ihminen tekee työnsä paljon suuremmalla motivaatiolla, kun on tiedossa miksi se tehdään ja mikä hyöty siitä on. Tämä pätee myös jalkapallokentälle. Divaritason pelaajilta saati sitten nuorilta junioreilta ei voi odottaa täydellistä sääntötuntemusta ja epäselvissä, harvoin eteen tulevissa tilanteissa perustelut ovat tärkeitä. Onpahan sitä joskus tullut todettua varoitusta nostaessa jotakin tyyliin: "Enpähän tätä mielelläni anna, mutta tästä rikkeestä on sääntöjen mukaan varoitettava." Tai: "Noin minäkin olisin tehnyt, mutta tämä pitää silti antaa." Järkeville pelaajille tämä toimii ja tilanne pysyy rauhallisena. Tuomari hoitaa vain työtään. Näitä en sitten kuuluttele tietenkään isoon ääneen, vaan sanon ihan kahden kesken varoitustilanteessa. Tuomarin on kyettävä myöntämään omat virheensä sekä oma rajallisuutensa. Kaksi silmää ei näe kaikkea, välillä ei kuusikaan vaikka todennäköisyys rikkeen havaitsemiselle onkin silloin paljon suurempi
Uskoakseni jokainen pelaaja ymmärtää tämän. Joskus yksinkertainen virke rauhoittaa tuomarin hetkelliseen sokeuteen hermostuneen pelaajan: "Sori, katsoin juuri pallollisen pelaajan suuntaan enkä nähnyt siellä sivussa ollutta tilannetta."
Toisille ei puhe auta. Silloin on käskettävä tai käytettävä niitä tiukkoja mahdollisuuksia, kortteja. Pelin käsissä pitämisen kannalta ensimmäisen varoituksen ajoitus, syy ja kohde on yksi tärkeimmistä jutuista. Sillä voi rauhoittaa koko pelin - tai sitten saada kahden joukkueen vihat päälleen. Peliä ja pelaajia - joskus jopa katsomoa - pitää aistia
Loppukevennykseksi pieni kooste erotuomarin ja joukkueenjohtajan keskusteluista tärkeähkön junioriottelun jälkeen vanhempien täyttämän katsomon edessä:
JJ: "Oli muuten hirveen epätasainen ja ailahteleva suoritus sulta. Annoit suunsoitosta kortteja ja jäi sitten antamatta selvistä tilanteista, joissa tultiin nappulat edellä."
ET: "Siis annoin yhden varoituksen suunsoitosta."
JJ: "Entäs se veskarin vastaantulo, ihan selvä punaisen paikka!"
ET: "Oliko veskari alin pelaaja sillä hetkellä ja veiks maalintekopaikan?"
JJ: "Kyllä siellä oli ne pari puolustajaa."
ET: "Tavoitteliks veskari sun mielestä palloa?"
JJ: "Kyllähän se siihen yritti, mutta tuli sitten pelaajaa jaloille niin että se kaatu."
ET: "Tuli kuitenkin ihan edestä eikä voimaakaan ollut hirveästi."
JJ: "Niin.."
ET: "Miksi siitä olis sitten punainen pitänyt antaa?"
JJ: *Hiljaisuus*
JJ: "Mutta kyllä tän sarjan taso (C) on sen verran kova, että pitäis vähän tarkemmin kattoa keitä laitetaan viheltämään."
ET: "Noh, mulla oli viikko sitten kolmosen peli, toissapäivänä BSM:ää ja ens viikolla ASM:ää. Liigatuomarinko näin kovalle tasolle haluat?"
Tässä vaiheessa katsomo repeää nauramaan ja erotuomarin on helppo kätellä joukkueenjohtaja ja poistua takavasemmalle.
Eli älkää hyvät aloittelevat tuomarit kuunnelko ihan mitä tahansa. Asialliseen palautteeseen kannattaa kuitenkin suhtautua asiallisesti ja keskustella tilanne läpi. Joskus kusipäisyys vain peittyy asiallisuuden verhoon
Ylläolevassa esimerkissä erotuomarin oli helppo viedä keskustelu haluamilleen raiteille, koska kummankin joukkueen valmentajat olivat jo kiitelleet hyvästä suorituksesta, sekä katsomosta oli kuulunut paljon kiitosta. Niinpä katsomo oli jo voitettu erotuomarin "puolelle" ja jojoa oli helppo näpäyttää. Tarinan todenperäisyydestä en ota vastuuta...
