Itsekin tuli oltua kahtena edellisenä viikonloppuna Budapestissä ja peleiksi valikoituivat Kispest-MTK ja Ujpest-DVTK.
Ensimmäinen pelattiin Kispestin lähiössä lentokentän suunnassa, kuten aiemmissa viesteissä todetaan. Helppo matka metrolla ja ratikalla ja lopuksi lyhyt kävelymatka. Jo menomatkalla ratikassa kävi selville et kyseessä olisi melkoiset foorumistien kokoontumisajot, sillä suomalaisia oli paikalla ainakin 8. Joukossa myös eräs julkkisfoorumisti kaveriensa kera. Turvatarkastus oli nimellinen ja paikalle sai kävellä oma olut kädessä ja useampi laukussa!?
Paikallispelistä huolimatta peliin oli saapunut virallisesti 1500 katsojaa, mutta veikkaisin tonnin olevan lähempänä oikeaa. Vierassektorissa oli ehkä 20 tuularikatsojaa ja koko aurinkokatsomo oli tyhjä. Kenttä oli vanha urheilukenttä, jonka loivat kaarteet oli penkitetty kotikurvia lukuunottamatta. Ainoastaan kaksikerroksinen pääkatsomo oli katettu, mutta katsojat olivat pääosin muualla halvemmilla paikoilla. Stadionalue oli itsessään suuri ja siihen kuului myös tekonurmikenttä. Stadionalueen sisämuuriin oli maalattu kymmeniä metrejä erilaisia joukkueeseen liittyviä graffititeoksia. Seisomalipuista piti maksaa naurettavan halpa 1050 forintin hinta, joka vastannee neljää eroa. Menomatkalla tarttui vielä mukaan pienestä fanishopista seuran satavuotista olemassaoloa julistava huivi muistaakseni 2500 forintin hintaan.
Peli ei tasoltaan ollut kaksista, keskinkertaista Veikkausliigatasoa. Ensimmäinen maali tuli totaalisesta puolustajan virheestä palautuksessa maalivahdille, joka katkaistiin. Tasoitus vieraille seurasi pian perässä rankkarista. Hienoin maali oli ennen taukoa suoritettu rinnalla haltuunotto ja saksipotku selkä maaliin päin. Heti tauon jälkeen kotijoukkue ratkaisi voiton allekirjoittaneen ollessa vielä myyntijonossa. Kojuja oli tasan yksi ja lyhyt jonokin mateli. Kotijoukkue teki vielä yhden ja peli päättyi lepposissa iltapäivätunnelmissa 4-1 kotivoittoon. Tunnelma ei missään vaiheessa kohonnut kummoiseksi, lukuunottamatta saksarimaalia. Pieni joukko yritti luoda tunnelmaa kotikurvissa. Vieraskannattajista ei kuulunut pihaustakaan. Kotijoukkueen kannattajat näyttivät olevan lähinnä brittifutiksen ystäviä lipuista ja lakanoista päätellen. Osa näyttikin melkoisilta katutappelijoilta koodistoa noudattavissa vermeissään.
..
Viikkoa myöhemmin oli tiedossa sunnuntai-illan pelinä Ujpest-DVTK kaupungin pohjoisessa lähiössä. Odotukset eivät olleet kummoiset, kun totesin vastustajan olevan sarjassa viimeisenä. Edellisenä iltana tuli kuitenkin vielä tarkistettua seuran sivut ja olin ihmeissäni kun käännös tiesi kertoa kyseessä olevan riskipelin, johon lipunmyynti oli tehty asteen verran hankalaksi. Sunnuntaina lippuja sai aamupäivällä eräästä kauppakeskuksesta, johon suuntasin. Toinen vaihtoehto olisi ollut stadionilta 2-4 tuntia ennen pelin alkua. Katsojia kehotettiin tulemaan paikalle ainakin 40 minuuttia etukäteen. Alku jonkun suuremman?
Ilalla suuntasin sinisellä metrolinjalla päätepysäkille reilua tuntia ennen. Perillä asemalla oli ensimmäinen poliisijoukko, mutta kotijoukkueen kannattajia oli paikalla vielä melko vähän. Olin katsellut etukäteen useamman bussilinjan, jotka kulkisivat stadionin lähettyviltä, mutta tarkat reitit eivät olleet hallussa. Pysäkkejä oli aseman ympäristössä lukuisia eri puolilla isompaa risteystä, enkä äkkiseltään löytänyt yhtään haluamistani linjoista. Infoviestissä oli vielä todettu tiettyjen katujen olevan suljettuja, joten totesin parhaaksi seurata paikallisia. Taisi olla lopulta samainen linja 30 kuin blackhawkillakin, jolla taitoin matkan stadionin suuntaan.
Hetken asuinalueilla seikkailun jälkeen porukka jäi pois bussista keskellä teollisuusaluetta ja alkoi lyhyt marssi kohti stadionia. Tarjolla oli jälleen siemeniä ja virvoitusjuomia ja tienvieren muuri oli täytetty erinäisillä ultras tageilla. Ennen varsinaista stadionia ohitettiin kaksi harjoituskenttää. Lähestyminen tapahtui ikäänkuin takakautta pienen kadun kautta portille, josta oli pääsy kolmeen eri katsomonosaan. Turvatarkastus oli varsin pintapuolinen, joskin kaksinkertainen. Lippuni kustansi 2000 forinttia ja sillä pääsi pitkälle sivulle istumaan. Tällä kertaa huivista piti maksaa jo varsin suolainen 3000 forinttia.
Stadion oli aivan toista kokoluokkaa kuin Honvedin ja kauttaaltaan katettu ja modernin näköinen ilman juoksuratoja. Silti vain 2/3 penkeistä oli todella katon alla. Ensimmäisillä riveillä ei näkynytkään ketään ja niiden eteen ripustettiin lukuisia lakanoita aitaan roikkumaan. Tarkemmin katsoen kävi selväksi, että stadionin runko oli pääosin vanhaa, jonka päälle oli tehty teräsrakenteiset kattorankenteet ja pääkatsomon päälle koppimaiset vip-boksit. Vain kotikannattajien pääty näytti kokonaan uudisrakennnukselta.
Saapuessani paikalle noin 40 minuuttia ennen, ei porukkaa ollut paikalla vielä juurikaan, mutta poliiseja oli useammassakin paikassa ainakin kymmenen ryhmissä ja mellakkahaarniskat päällä. Lippuja näytti olevan myynnissä myös luukulta ennakkotietojen vastaisesti. Vähitellen sekä koti että vieraspääty alkoivat täyttyä ja ennen pelin alkua olikin jo menossa melko vihaisen oloinen kilpahuudanta ja nyrkkien puinti vieraspäädyn suuntaan. Kotijoukkueen pelaajalistasta pisti silmiin kolme brittipelaajaa, johtuen ilmeisesti scottimanagerista ja jonkinlaisesta yhteistyökuviosta Celticin kanssa.
Kotijoukkue vaikutti alusta lähtien selvästi taitavammalta kuin edellisen matsin jengit. Vieraat pystyivät kuitenkin alkurynnistyksen jälkeen pistämään hyvin vastaan ja saivat muutaman vaarallisen vastahyökkäyksen. Molemmat ensimmäisen puoliskon maalit olivat jälleen enemmän puolustusten munausten ansiota ja tauolle lähdettiin tasatilanteessa. Hyytävästä tuulesta huolimatta tunnelma säilyi hyvänä päätyjen huutaessa vuoroin toisilleen. Ainut väliaikapalvelu oli kaksi kioskiluukkua katsomon takana.
Toisella jaksolla kotijoukkue ei jättänyt mitään sattuman varaan päästyään viimein johtoon reilun tunnin pelin jälkeen. Peter Kabatin vaparimaali (muistaakseni ottelun kolmas) oli ehdoton kohokohta. Muistaakseni tässä vaiheessa kolmikko "Brigade" nimitystä itsestään käyttäneestä ryhmästä pisti kolmet soihdut palamaan keskellä aurinkokatsomoa. Yllätys kyllä tapahtuma ei kiinnostanut järjestysmiehiä eikä suoraan takana seisonutta poliisirivistöäkään pätkääkään. Lopussa vieraat vielä sähläsivät syötön pari metriä maaliviivasta suoraan vastustajan jalkaan ja lopputulokseksi jäi 4-1. Tunnelma läpi ottelun oli hieno iltavalaistuksessa ja vastakkaisten päätyjen ryhmät lauloivat lähes koko ottelun. Biisit tuntuivat olevan paikallisia versioita kansainvälisistä kannatuslauluista. Kotijoukkue näytti olevan kallellaan italialaiseen kulttuuriin tekstien perusteella ja liehuipa siellä Fiorentinan violetti lippukin. Välillä laulettiin myös Unkarille tulevan "kapinapäivän" tms kunniaksi joka oli tämän viikon maanantai. Paikanpäällä arvioin yleisömääräksi 5000, mutta jälkikäteen luettuna virallinen lukema oli 3500.
Pelin jälkeen pyrin poistumaan stadionilta enemmän päätien suuntaan, mutta poliisit olivat sulkeneet tehokkaasti aidoilla muutamat lähikadut varmistaen vierasfanien poistumisen paikalta. Totesin bussipysäkkien jonot sellaisiksi että kävelin suosiolla vajaan puolituntia metroasemalle jonon jatkona. Minkäänlaisia rähinöitä en nähnyt matkan varrella.
Jos näistä kokemuksista jotain voi päätellä, joukkueet joita Budapestissä kannattaa käydä katsastamassa lienevät Ferencvaros ja Ujpest.
Muutama foto jälkimmäisestä pelistä:
^ Porttien ulkopuolella
^ Merkitykseltään tuntemattomaksi jäänyt koreografia. Pelin alussa oli hiljainen hetki (kuten myös edellisessä pelissä..)
^ Soihdut syttyy johtomaalin jälkeen
^ Yleiskuvaa yläriviltä
