Huuhkajien materiaali masentaa!

[Stig Tøfting]

Seuraava todellinen sauma kisapaikkaan on EM-2016, eikä siellä tulla näkemään ikäluokkaa -80 vanhempia. Mennään suosilla "aallonpohjalle" ja tiiviillä ryhmällä kohti seuraavia EM-karsintoja.

Jokaiseen peliin pitää valita paras mahdollinen joukkue ja jokainen peli pitää ehdottomasti pyrkiä voittamaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, että ulostetaan pelaajia vain sen takia, että heille ei todennäköisesti ole käyttöä parin vuoden päästä. Ei maajoukkue toimi niin.

Ainoat tapaukset, jossa maajoukkueryhmää kasattaessa kannattaa katsoa ei-pelillisiä ominaisuuksia ja potentiaalia, ovat seuraavat:

a) Osaamisen siirtäminen muihin tehtäviin. Esimerkiksi Hyypiä on siirtymässä valmennustehtäviin uran jälkeen. Hyypiän seurajoukkueuraa, tulevaa valmennusuraa ja maajoukkueen valmennusta voisi palvella parhaalla mahdollisella tavalla Hyypiän siirtyminen maajoukkuepelaajasta maajoukkuevalmentajaksi.

b) Marginaalipelaajien valinta potentiaalin perusteella. Valitaanko maajoukkuepeleihin aina se 23 jätkää? Katsomoon on turha ottaa istumaan mitään arinymanneja, vaan otetaan treeneihin antamaan näyttöjä, haistelemaan tunnelmaa ja keräämään kokemuksia nuorempia pelaajia, jotka todennäköisesti ovat maajoukkueessa tulevaisuudessa. Ringissä voisi olla esimerkiksi 3-4 paikkaa "varattuna" nuoremmille pelaajille, jotka otettaisiin maajoukkueeseen tutustumaan. Samalla nämä kiintiöpaikat voitaisiin käyttää liigakaudella loistaneiden pelaajien palkitsemiseen antamalla heille näyttöpaikan maajoukkueessa. Tämä toisi maajoukkueen lähemmäksi kotimaan pääsarjaa ja antaisi kunnianhimoisille pelaajille lisämotivaatiota, kuten myös tilaisuuden mitata tasoaan Suomen parhaiden pelaajien kanssa.

[SirLoser]

Jokainen maajoukkuepeli vaikuttaa mm. tulevaisuuden korisijoitukseen ja siten kisapaikan todennäköisyyteen. Kisapaikka ei ole myöskään ainoa itseisarvo maajoukkuetoiminnassa, vaan myös lohkon muista sijoista kilpaillaan toisia maita vastaan. Ei ole aivan sama asia ollaanko Moldovaakin heikompia vai parempia, jos kisoihin ei kuitenkaan päästä. Maajoukkueen tuloksilla on myös suora riippuvuussuhde esimerkiksi Palloliiton talouteen, jolla taas on suora riippuvuus suomalaisen jalkapallon tilaan ja resursseihin myös ruohonjuuritasolla. Maajoukkueen tuloksilla on riippuvuus myös suuren yleisön mielikuvaan suomalaisesta jalkapallosta, millä on vastaavasti suuri merkitys jalkapallon yhteiskunnalliseen asemaan, jalkapalloon panostettaviin resursseihin jne.

Tyhmää toki tällaisia itsestään selvyyksiä ladella, mutta näyttää olevan pakko.

e. hidas.

[Kannattelija]

En kiistä etteikö pääsääntöisesti parhaitten tulis pelata. Usein absoluuttisesti parasta vaihtoehtoa on vain mahdotonta määrittää. Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, joka pelipaikalle paras optio löytyy jo kasikymppisistä.

Esimerkkinä näistä karsinnoista ja rohkeuden puutteen tuomista huonoista ratkaisuista voisin mainita Suomen puolustuslinjan, mikä aikaisemmin on ollut se varmin osa-alue:

Muuten loistava kk:n työmyyrä Mako siirretään toppariksi paikkaamaan Tihin jättämää aukkoa. Kevään kokeilut (oliko Saksaa vastaan?) oli lupauksia antava, mutta Moldovassa todellisuus iski ratkaisevasti. Nopeista vastahyökkäyksistä rankaistaan. Makon höntyilyn seurauksena Samille suora punainen ja karsinnat vihkoon. Olisiko esim. hyvää kautta Ruotsissa pelaavaa Toiviota kannattanut ajaa jo A-mj:n linjaan? Olisiko ollut muita vaihtoehtoja.

Tokihan yhdellä maalilla kolmessa pelissä ei paljon juhlita, joten ongelmat eivät olleet pelkästään puolustuksen ryhmityksessä.

Aikaisemmassa viestissä pointtini oli nostaa seuraaavaa maajoukkuekokoonpanoa riittävän yhtenäisesti kohti seuraavia karsintoja. Yksi syy Suomen kokoisen nuorisomaajoukkueen menestymisissä on juurikin ollut ryhmän stabiliteetti, jolloin pelitapa ja -kaverit opitaan tuntemaan ajan kanssa. Jos nyt selkeästi voidaan osoittaa tiettyjen yksilöiden olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastuunkantajina esim. 2014 alkavissa karsinnoissa, tulisi näitä suosia avaukseen jo nyt.

[Tsei Tsei]

Syitähän mä en pohtinut lainkaan.

Jep, kunhan aloin pohtimaan. Nyt tulevaisuudessa esim. Jääskeläisen tasolle voi yltää esim. Roman Eremenko. Hyypiän ja Litmasen saavutukset taitavat olla Romanillekin liian haastavat. Sparv tai Perpa voi yltää sitten esim. Väykän tai peräti Pasasen tai Tainion tasolle.

[erno]

Jep, kunhan aloin pohtimaan. Nyt tulevaisuudessa esim. Jääskeläisen tasolle voi yltää esim. Roman Eremenko. Hyypiän ja Litmasen saavutukset taitavat olla Romanillekin liian haastavat. Sparv tai Perpa voi yltää sitten esim. Väykän tai peräti Pasasen tai Tainion tasolle.

Molemmat taitavat pelata jo Väykän tasolla. Kuten myös Moisanderin Niklas.

[Tsei Tsei]

Molemmat taitavat pelata jo Väykän tasolla. Kuten myös Moisanderin Niklas.

No Sparv ei pelaa Väykän tasolla. Väykkä taitaa olla kuitenkin aika kova tekijä Heerenveenissä (ainakin perinteisesti on ollut) ja Sparv on ennemmin lupaaja pelaaja Groeningenissa. Perpan voikin katsoa pelaavan Väykän tasolla, vaikka Twentessä oli vielä ongelmia. Brescia on hyvin vaikea arvottaa tässä keskustelussa, koska vastustajat ovat osittain varsin kovia, mutte Brescia on puolestaan melkoinen pikkuseura. Moisander voidaan laskea Väykän kastiin, vaikka viime aikoina on mennyt vähän vaisusti.

[erno]

Miten vaan. Sparv pelaa jatkuvalla syötöllä 90 minuuttisia Groningenin keskikentällä ja Groningen on tällä hetkellä SC Heerenveeniä parempi jengi (ts. väitteeni ei ollut että Sparv olisi jalkapalloilijana Väykän tasolla). Moisanderin vaisuudesta voi olla montaa mieltä, pelaa kuitenkin tällä hetkellä kapteenin nauha kädessä useammin kuin ilman sitä. Seura on toki aika paljon heikommassa vireessä kuin 2 vuotta sitten.

[Tsei Tsei]

Minä ainakin tarkoitin, että jos joku pelaa samalla tasolla, niin esiintyy kentällä yhtä hyvin yhtä kovassa seurassa. Sparvia voidaan verrata Väyryseen Heerenveen-uran alussa, vaikka ovatkin erilaisia pelaajia. Moisander muistetaan sen sijaa ainakin viime aikojen europeleistä aika järkyttävistä mokista. Heikommassa Hollannin liigassa voinee mennä ihan ok.

[Venire]

Jokainen maajoukkuepeli vaikuttaa mm. tulevaisuuden korisijoitukseen ja siten kisapaikan todennäköisyyteen.

Kun Suomi on kolmoskorissa, vastustajat tulevat muista koreista. Kun Suomi on viitoskorissa, vastustajat tulevat muista koreista. Vastustajat voivat joka tapauksessa olla lähes mitä maita tahansa.

[erno]

Saanko Tsei Tsei vielä kysyä, että monta Sparvin peliä olet Groningenissa nähny? Entä Väykän pelejä Heerenveenissä?

[Günther Wunderbaum]

Eniten mua masentaa että Suomi on ollu viimeaikoina niin hengetön höntsäporukka. Ollaan hävitty, ok sen voin vielä ymmärtää ja hyväksyä, sillä harvassa on ne jengit jotka kulkee voitosta voittoon.
Mutta mua vituttaa niin että ollaan hävitty taistelutta, jouduttu tappiolle ja pelailtu toivotaan toivotaan -tyyliin matsi loppuun. Se viimeinen tsemppi, tietynlainen raivo ja loppuun asti -pelaaminen on puuttunut.

[pablo-honey]

Eniten mua masentaa että Suomi on ollu viimeaikoina niin hengetön höntsäporukka. Ollaan hävitty, ok sen voin vielä ymmärtää ja hyväksyä, sillä harvassa on ne jengit jotka kulkee voitosta voittoon.
Mutta mua vituttaa niin että ollaan hävitty taistelutta, jouduttu tappiolle ja pelailtu toivotaan toivotaan -tyyliin matsi loppuun. Se viimeinen tsemppi, tietynlainen raivo ja loppuun asti -pelaaminen on puuttunut.

Täysin sama. Otteista on huokunut heikko fiilis joukkueen sisällä (siltä se ainakin näyttää). Lisäksi kentällä ei ole ollut yhtään pelaajaa joka tsemppaisi muita parempiin otteisiin. Jotain yritystä tähän toki Romalla ollut, mutta ei ole tainnut auktoriteetti vielä riittää.

[turo]

 

Jotain yritystä tähän toki Romalla ollut, mutta ei ole tainnut auktoriteetti vielä riittää.

Sitäkin voisi tietysti edesauttaa antamalla sen kapteeninnauhan jonkun muun kun Sami-vätyksen käteen.

[Pallokani]

Hieman oli vaikea löytää tälle jutulle oikeaa sivua, mutta pannaan nyt tänne.
HJK:ta nyt pidetään yleisesti kaiketi tällaisena Suomen huippuseurana, myös junioritoiminnan osalta. Seurassa taitaa olla ihan päätoiminen junnupäällikkökin (Lehtola?).
Klubin junnutoiminta ei näytä kuitenkaan tuottavan nykyisin erityisemmin pelaajia maajoukkueeseemme.  Yhtään ihan pienestä klubilaisesta lähtenyttä maajoukkuepelaajaa nykymaajoukkueessa ei ole. No, Forssell, joka pikkupoikana pelasi Pallo-Pojissa, siirtyi - värvättiin? - Klubiin 11 vuotiaana. Nykymaajoukkueen ilmeiset penkkimiehistä löytyy kyllä kolme pelaajaa, jotka ovat Klubin junnuissa myös pelanneet. Mutta he ovat aloittaneet uransa Klubissa myöhemmällä iällä ja siirtyneet (värvätty) seuraan muilta paikkakunnilta (Raitala Keravalta, Keravan Pallosta; Ojala Vantaalta, VJS:stä ja Toivio Sipoosta, Sibbo Vargar).
Vaikka Klubi on ilmoittanut satsaavansa todella vahvasti juniorityöhön - tosin on aina ilmoittanut -, niin tuolle huipputasolle ei tulosta näytä nykyisin ainakaan nyt tulleen. Ja useinhan sitä on vielä valitettu, etteivät Klubin junnut mahdu edes omaan edustukseen (nyt pientä kehitystä on tapahtunut).
Monilla nykymaajoukueen pelaajilla on sen sijaan taustana melko pieni seura ja paikkakunta. Eli tällä taustalla maajoukkueen - ja Euroopan - kentätkin näyttävät avautuvan mahtavan Klubin taustoja paremmin.

[Metku]

Pallokanille kommentoisin surullisena, että tuo kertoo suomalaisen junnufutiksen tarinaa.. vaikka me foorumistit kuinka hinkuisimme uutta voimaa maajoukkueeseen, totuus kai on se, että vain satunnainen rulettiosuma sieltä täältä maakunnista (joskus stadistakin) tuottaa huippupelaajia maajoukkueen käyttöön.

Minne ne kaikki lupaukset katoavat? Onko syynä maamme ankeat olosuhteet, joissa joutuu kuningaslajissa suurimman osan vuotta mittelöimään lämpöalusasussa ja pipo päässä? Katkeaako vanhemmilta lopulta pinna. vai loppuvatko fyrkat, kun viidettä päivää räntäsateessa ajetaan jälkikasvua treenaamaan tai pelaamaan milloin minnekin pussinperälle?

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka jaksavat lajia arvostaa niin paljon, että seisovat jäätävän kaksi-kolmituntisen kankeana kylmästä kun juniori harrastaa, koska toki talvisinkin on treenattava jos huipuksi kukin tykönänsä mielii. Paljon on vielä asenteissa muutettavaa ja vielä enemmän lämpimiä ja oheispalveluja tarjoavia halleja noustava, ennenkuin saamme huippupelaajamyllyyn riittävästi materiaalia betonijalustaksi.

HJK kyllä on viime aikoina kunnostautunut junnurekrytoija, mutta niin tekisi varmaankin jokainen stadilaisjoukkue, jos imua riittäisi yhtälailla ja pelaajaputken toinen pää olisi yhtään niin houkutteleva.

[pyrjola]

IL:ssä oli jääkendoilijoiden vastaavaa keskustelua junioreiden nykylaadusta. Jalonen valmennusihmisenä ei näe nykyjärjestelmässä mitään vikaa ja Peltonen ehkä SM-liigan taitavimpana pelaajana taasen näkee ongelmana sen, että nykyjärjestelmässä lahjakkaita pelaajia ei erotella riittävän aikaisin. Noudatetaan vain jotain "kaikki pelaa" ideologiaa, vaikka kaverilla olisi Malkinin lahjat.

Jotenkin tutun kuuloista pyöreän pelivälineen paristakin...

Eli ongelma on syvempänä suomalaisen liikunnan ja urheilun parissa. Teinihuligaanipoikani 9.luokkalaisena kertoi eilen illalla, ettei mahtunut (odotetusti) koulunsa futisjoukkueeseen, koska se on täynnä näitä HJK:n yms ulkomaan vahvistuksia. Ei se ongelma ole, hyvä näinkin - ei se palloa osaakaan potkia, vaikka onkin salamannopea.

Kuitenkin hänen mukaansa nämä samaiset jannut muiden lajien (sähly, voimistelu, yleisurheilu, tennis, keilailu, ihan mikä vaan muttei futis) kohdalla EIVÄT EDES HALUA OSALLISTUA liikuntatunneille ja vetävät tunnit aivan läskiksi. Mielestäni tässä on se suuri ongelma. Pelkän jalkapallon potkiminen tuottaa liian yksipuolisia pelaajia fyysisiltä ominaisuuksiltaan, eikä tarvittavaa herkkyyttä ja peliälyä pääse edes syntymään.

Maailmanhuiput ovat aina olleet aktiivisia liikkujia ja lahjakkaita lähes kaikissa lajeissa. Eikös Littikin tehnyt valinnan lätkän ja futiksen suhteen aika myöhään, kuten myös Selänne? Ruudun veljekset ovat huhujen mukaan ihan mukiinmeneviä futareita (etenkin Tuomo vesipoikana). Moni huippu-urheilija on aina vannonut esimerkiksi telinevoimistelun nimiin liikkuvuuden harjoittelussa. Itselläni on telinevoimistelijan tausta, eikä minulle ollut mitään ongelmaa omaksua uutta lajia kun vain lähdin kokeilemaan. Laiskuuteni onkin sitten legendaarista.

Sitten kun puhutaan Veikkausliigan pelaajista, tulee esille usein pelitempo ja sen puuttuminen. Kun Ere jr siirtyi Kilmarnockiin, Mixu sanoi että Ere on noin tunnin pelikunnossa. Siis ettei jaksa edes koko matsia. Haloo, eikö nämä vedäkään sen tasoista kuntokuuria talvella, että Cooperissa mene 3800 rikki heittämällä ja 1000 metriä reilusti alle 3 minuuttia. 400 m tulisi mennä 55 sekunnin tasalla ja 100 metriä 11 - 12 sekunnin luokassa. Katsokaa näitä maajoukkueen pelaajia, Tihinen, Pasanen, Hyypiä, Eremenkot, Väykkä - kaikilla on tolkuttomat lommoposket ja hyvä niin.

Jos haluaa pelata ensi kesällä huipputemmolla, pitäisi olla tällä hetkellä tajuton kuntokuuri päällä. Mitä tällä hetkellä tekevät Veikkausliiga -joukkueet...

Huolimatta siitä, millä kaurapuuroilla 70-luvulla urheiltiin, kannattaa lukaista Lasse Virenin "Menestyksen Portaat" -kirja tai etsiä tarinoita Julma Juha Väätäisen harjoitteluista. Siis vain esimerkkinä asennetasosta. Sitten toki lajiharjoittelut päälle.

[Tresor]

Haloo, eikö nämä vedäkään sen tasoista kuntokuuria talvella, että Cooperissa mene 3800 rikki heittämällä ja 1000 metriä reilusti alle 3 minuuttia.  - - Katsokaa näitä maajoukkueen pelaajia, Tihinen, Pasanen, Hyypiä, Eremenkot, Väykkä - kaikilla on tolkuttomat lommoposket ja hyvä niin.

Lommoposkista riippumatta en usko, että kukaan vetää kuupperia heittämällä tai edes valmistautumalla 3 800 metriin eikä tonnia reilusti alle kolmen. Mahtaakohan kukaan Suomen passia koskaan omistanut futaaja noita juossut?

[Viinioksa]

Hieman oli vaikea löytää tälle jutulle oikeaa sivua, mutta pannaan nyt tänne.
HJK:ta nyt pidetään yleisesti kaiketi tällaisena Suomen huippuseurana, myös junioritoiminnan osalta. Seurassa taitaa olla ihan päätoiminen junnupäällikkökin (Lehtola?).
Klubin junnutoiminta ei näytä kuitenkaan tuottavan nykyisin erityisemmin pelaajia maajoukkueeseemme.  Yhtään ihan pienestä klubilaisesta lähtenyttä maajoukkuepelaajaa nykymaajoukkueessa ei ole. No, Forssell, joka pikkupoikana pelasi Pallo-Pojissa, siirtyi - värvättiin? - Klubiin 11 vuotiaana. Nykymaajoukkueen ilmeiset penkkimiehistä löytyy kyllä kolme pelaajaa, jotka ovat Klubin junnuissa myös pelanneet. Mutta he ovat aloittaneet uransa Klubissa myöhemmällä iällä ja siirtyneet (värvätty) seuraan muilta paikkakunnilta (Raitala Kervalta, Keravan Pallosta; Ojala Vantaalta, VJS:stä ja Toivio Sipoosta, Sibbo Vargar).
Vaikka Klubi on ilmoittanut satsaavansa todella vahvasti juniorityöhön - tosin on aina ilmoittanut -, niin tuolle huipputasolle ei tulosta näytä nykyisin ainakaan nyt tulleen. Ja useinhan sitä on vielä valitettu, etteivät Klubin junnut mahdu edes omaan edustukseen (nyt pientä kehitystä on tapahtunut).
Monilla nykymaajoukueen pelaajilla on sen sijaan taustana melko pieni seura ja paikkakunta. Eli tällä taustalla maajoukkueen - ja Euroopan - kentätkin näyttävät avautuvan mahtavan Klubin taustoja paremmin.

Sama ilmiö on käsittääkseni nähtävissä muissakin lajeissa (erit. yleisurheilu) - huiput tulevat maakunnista. Selityksenä lienee nuorisokulttuurin ero. Pääkaupungin nuoria (pl. jotkut maahanmuuttajat) eivät liiemmin kiinnosta perinteiset urheilulajit, vaan uudemmat nuorisokulttuurin muodot. Kaikki lähtee kuitenkin aina yksilön omasta motivaatiosta. Vaikka pk-seudun junnuvalmennus olisi vähän ammattimaisempaa, niin jos pelaajien asenne on tasoa Westö, ei se mitään auta.

[pilkku seiska]

Nyt kyllä täytyy sanoa, että metsään mennään, jos sanotaan Huuhkajien materiaalin masentavan. Itse en näe Huuhkajien käytettävissä olevaa materiaalia kovinkaan masentavana, vaan pikemminkin käytettävissä olevan materiaalin vajaakäytön masentavana.

Puolustukseen olisi tarjolla vaikka ketä, mutta silti siellä Mako Heikkinen häärää siitä huolimatta, että häntä voitaisiin tarvita vaihtoehdoksi hiukan ylempänäkin. Puolustukseen olisi ihan suht hyviä nimiä tarjolla Lammen, Hyypiä ja Moisanderin lisäksi: Miika Koppinen, Ville Jalasto, Joona Toivio ja Jonas Portin. Mutta, kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.

Keskikentällä taas ollaan venytetty ties mitä Littiä ja Tinttiä, vaikka valinnanvaraa olisi yllin kyllin: Perpa, Roma, Mako, Losa, Väykkä, Teme, Sparv, Porokara, Kappe etc.

Näiden lisäksi on vielä lukuisia "villejä kortteja", kuten Arkivuo, Patronen, Halsti, Arajuuri ym, joita ei ole missään vaiheessa edes testattu maajoukkueeseen. Sen sijaan Kalle Parviainen on testattu, mutta eipä siitä sen enempää.

Hyökkäys on toki hiukan ongelmallinen, mutta nythän ainakin Twiglu on osoittanut olevansa ihan hyvässä vireessä maajoukkueessa.

Varsinaista materiaaliongelmaa ei siis ole. Pikemminkin kyse on ollut valmennus-/kommunikaatio-/ja scouttaus-ongelmista. Hyvä valmentaja löytäisi varmasti oikeanlaisen kokoonpanon ja jopa yllättäviä uusia pelaajia, kuten Richard Möller Nielsenkin teki.

[Kratos]

Varsinaista materiaaliongelmaa ei siis ole. Pikemminkin kyse on ollut valmennus-/kommunikaatio-/ja scouttaus-ongelmista. Hyvä valmentaja löytäisi varmasti oikeanlaisen kokoonpanon ja jopa yllättäviä uusia pelaajia, kuten Richard Möller Nielsenkin teki.

No kyllä on kun twiklu on vasta tänä syksynä, sitten ties minkä vuoden, osoittanyt heräämisen merkkejä. Lisäksi laidat eivät ole lähellekään riittävää tasoa, siltikin huonommillakin materiaaleilla on kisoihin menty ja tullaan menemään, joten periaatteessa toki samaa mieltä.

[Pallokani]

Tuosta Klubista vielä.
Kun muistelee ihan kaukaa tuolta takavuosiltakin, niin yksi ajatus tulee heti mieleen. Kun pääset pienenä Klubin edareihin - sinut valitaan monista Klubin aluejengeistä tai sitten värvätään muista seuroista (tai tarjoudut toki itsekin: tai oikeastaan vanhempasi tarjoavat), niin sinua voidaan pitää todella jo tällaisena valioyksilönä: ikäryhmäsi valiona. Kun saat vielä oikean ammattivalmentajankin vanhan harrastelijan tilalle.
 Ja kyllähän tuo hyvänä oleminen usein näkyikin jo ihan näistä pienistä valioedareista.  Valinta ei voi olla nousematta päähän. Tämä näkyy kyllä usein myös vanhemmissa: meidän poika pelaa edareissa. Itseriittoisiltahan nämä Klubi -edarijunnut ovat aina ulkopuolisilta näyttäneet.
 Tämä huippujunnun ura kai voi alkaa jo jossakin tuossa 10 - 11 -ikäisenä. Yleensä tämä edarijengi ainakin näissä pienemmissä on valtakunnan, jos ei paras, niin ainakin lähes paras.
 Mutta koko tämä paras -hypetys kääntyy varmaan helposti lapsen ja nuoren "tappioksi". Kuvitellaan olevan tosi hyviä, vaikka ollaan vasta koko homman alussa. Jossakin A-junnuissahan - tai A-junnuiässä - vasta tätä hyvyyttä aletaan todella mitata. Noilla pienillä paikkakunnilla lapsi ja nuori on vailla tätä Klubi -myllyä, ja ihan varmasti tämä turvaa lahjakkaan lapsen ja nuoren paremman kehityksen, kuin useimmiten tämä Klubi -mylly. Lapsi tai nuori ei ainakaan kuvittele olevansa superhyvä heti jo lapsena tai varhaisnuorena. Junioritoiminnassa ei saisi koskaan kehua liian paljon, eikä tietenkään moittia liikaa. Liika kehuminen (ylpeys, itseriittoisuus jne.) tappaa usein kehityksen, vaikka toista luultaisiinkin. Sillä hommahan itse asiassa alkaa vanhemmalla iällä.
 Jotakin vikaa tässä Klubi -mallissa, jossa tavoite tietenkin näyttää hienolta, eli kehitetään jo ammattitaitoisesti valiolapsia ja -junnuja, on poskellaan. Jos se toimisi, niin kaiketi meillä nyt olisi maajoukkueessa edes näitä Klubi -junnutähtiä. Mutta ei ole. Sen sijaan löytyy pelaajia -junnutasoltaan - pieniltä paikkakunnilta eli Simpeleeltä, Paraisilta, Keravalta, Sipoosta, Jakobstadista, Maarianhaminasta, Vöyristä jne.
Maaseututaustaiset pelaajamme nuijisivat varmaan nämä suurkaupunkitaustaiset pelaajamme helpostikin. - Vaikka joku väestölukujen suhde näiden alueiden välillä on 1:10. Tässä riittäisi mietittävää.
Toista asiaa kannattaisi myös miettiä (asia liittyy osittain edelläesitettyynkin): miksi maajoukkueessamme on näin monia äidinkieleltään ruotsinkielisiä pelaajia, vaikka heitä väestössämme ei ole kuin muutamia prosentteja (Forssell, Johansson, Sjölund, Hämäläinen, Sparv, Eremenkot; tosin hieman rajatapaus; onkohan vielä Hradeckykin). Onko tämä sattumaa, vai onko tähän joku selitys. Se, että eri tavoin maahanmuuttajataustaisia on - ja toivottavasti vielä tulee lisää - on kyllä ymmärrettävää. Perussuomalaisten suhteellinen määrä joukkueessa [/b]tulee varmaan vähenemään. Ja tämä kehityssuunta mielestäni vie kyllä vasta vie suomalaista fudista eteenpäin.

Yksi kysymys, joka liittyy vielä tähän, on minua kauan mietityttänyt. Jos Zlatanin vanhemmat olisivat Ruotsin sijasta muuttaneetkin Suomeen, olisiko Zlatan nyt se Zlatan, joka pelaa Milanissa. Oma vastaukseni on kyllä kielteinen: ei Zlatanista olisi tullut Zlatania. Tuskin edes jalkapalloilijaa. Todennäköisesti olisi lopettanut pelaamisen jo melko nuorena. Mitä sitten tekisi nyt? Voisi kyllä olla jopa pitkäaikaistyötön.

[pyrjola]

Lommoposkista riippumatta en usko, että kukaan vetää kuupperia heittämällä tai edes valmistautumalla 3 800 metriin eikä tonnia reilusti alle kolmen. Mahtaakohan kukaan Suomen passia koskaan omistanut futaaja noita juossut?

No voidaan vähän höllätä, 3700 m. Jalkapalloa pelaava kaverini opiskeluajoilta juoksi 3600 metriä, vaikka pelasi divaritasolla. Oli kyllä sitten se ainoa, joka jaksoi juosta koko 90+ minuuttia. Ampumahiihtäjät ja suunnistajat sitten heittivät tosiaan 3800-3900 metriä, ja olivat hyvää kansallista tasoa. Laskennallisesti Lasse Viren olisi vetänyt rapiat 4500 metriä tuon testin.

Tonni kyllä menee ja pitäisi mennä jo ihan nopeustestinä tuollaiseen 2.50 aikaan. Itsekin olen 16 vuotiaana pienellä treenillä vetänyt sen 3.10, kun luokkakaveri ja fysiikan ope 2.55. Kukaan ei näistä ollut varsinaisesti urheilija.

Eihän tämä jalkapallon pelaaminen mistään juoksunopeudesta/kestävyydestä suoraan ole kiinni, mutta jotta jaksaa 90+ minuuttia juoksennella välillä täysiä ja välillä löysäten, kyllä siinä tulee olla rautainen kunto alla.

[Callit]

Minne ne kaikki lupaukset katoavat? Onko syynä maamme ankeat olosuhteet, joissa joutuu kuningaslajissa suurimman osan vuotta mittelöimään lämpöalusasussa ja pipo päässä?

Kirjan arvoinen aihe, mutta vastaan lyhkääsesti ranskalaisin viivoin vähän alusta:
- ilmeisesti suurin osa katoaa, kun ei kukaan niitä suostu löytämään. Ei löydetä, kun ei etsitä.
- putken puute. Vanhemmat vievät tenavat reeneihin seuraan Yks, mutta kukaan ei tiedä minne tie vie, jos poju osoittaa kykyjä joita sopisi jalostaa korkeammallakin tasolla. Suuri osa aktiiveista paheksuu putken etsimistä ja pyrkii jopa estämään muualle siirtymisen.
- taitokulttuurin puute. Suurin osa junnuvalkuista ei osaa eikä halua opettaa futista taitolajina, jossa on "temppuja" ihan samalla tavalla kuin jossain budolajissa tai biisejä kuten musiikissa.
- syvä ymmärtämättömyys lajista. "Menee helposti maihin", jne, jne. Suomalaisessa kulttuurissa futista arvioidaan paljolti jääkiekon arvomaailman kautta.
- SYÖTÄÄÄÄÄÄÄ! Maalintekijöistä ja luovista pelaajista meillä tulee olemaan puute seuraavat 100-vuotta, koska ajatus joukkuepelistä on käsitetty perinjuurin väärin juuri junnuja kasvatettaessa.

[Pallokani]

Tuosta juoksemisesta muistui mieleeni juttu ruotsalaisesta fudislehdestä, jossa kerrottiin miten paljon ja millä vauhdilla huippupelaajat juoksevat ottelun aikana. Steve Gerrard on varmaan noita kovaa liikettä pitäviä pelaajia. Tutkimuksen mukaan hän juoksi täydellä vauhdilla tämän 90 minuutin aikana 1 500 metriä. Noita spurtteja siinä ei ilmoitettu, mutta todennäköisesti niitä oli tuollaiset 40-50 eli keskimäärin 30 metriä. Niin, eikö tämä 30 metrin spurttijuoksi todella olekin yksi futareiden testimittari.
Televisioselostajat usein suorastaan ihmettelevät, kun jonkun pelaajan ilmoitetaan ottelussa liikkuneen lähes 12 km! Joopa joo, onko 90 minuutin aikana 12 km kova luku, kun keskinkertainen juoksijakin juoksee 10 kilometriä 45 minuuttiin. No, fudismatsissahan kävelläänkin suurin piirtein puoli tuntia. Pallohan on yleensä pelissäkin tuollaiset vajaa 70 minuuttia. Jo vapareiden antoon menee minuutteja, samoin tuomarointiin.

[pyrjola]

Tuosta juoksemisesta muistui mieleeni juttu ruotsalaisesta fudislehdestä, jossa kerrottiin miten paljon ja millä vauhdilla huippupelaajat juoksevat ottelun aikana. Steve Gerrard on varmaan noita kovaa liikettä pitäviä pelaajia. Tutkimuksen mukaan hän juoksi täydellä vauhdilla tämän 90 minuutin aikana 1 500 metriä. Noita spurtteja siinä ei ilmoitettu, mutta todennäköisesti niitä oli tuollaiset 40-50 eli keskimäärin 30 metriä. Niin, eikö tämä 30 metrin spurttijuoksi todella olekin yksi futareiden testimittari.
Televisioselostajat usein suorastaan ihmettelevät, kun jonkun pelaajan ilmoitetaan ottelussa liikkuneen lähes 12 km! Joopa joo, onko 90 minuutin aikana 12 km kova luku, kun keskinkertainen juoksijakin juoksee 10 kilometriä 45 minuuttiin. No, fudismatsissahan kävelläänkin suurin piirtein puoli tuntia. Pallohan on yleensä pelissäkin tuollaiset vajaa 70 minuuttia. Jo vapareiden antoon menee minuutteja, samoin tuomarointiin.

Hyvä nosto.

Mainitsemaani juoksijaidoliini Lasseen - hän valmistautui Munchenin kisoihin Eläintarhan kentällä vetämällä 100 kertaa 50 metrin vetoja vuoroin juosten ja vuoroin kävellen. Yhteisaika tälle 5000 metrin matkalle oli 13.13 - alle sen aikaisen maailmanennätyksen. Jokainen varmaan ymmärtää, että nuo juoksu 50 metriset eivät olleet lönköttelyä.

Huippupalloa katsoessa näkee aivan selvästi, että tuota juoksukuntoa tulee olla ja mielummin paljon. Prässi on koko ajan päällä ja vastahyökkäyksiin mennään täysillä. Sitten on toki nämä Zlatanit, jotka seisoskelevat 80% peliajasta, mutta ne 20% mennään todella nopealla tempolla ja tietoisena mitä tehdään.

Peräänkuulutan siis tinkimätöntä fyysisen kunnon harjoittelua, se kun ei jalkapalloilijalta vaadi lahjakkuutta, vain viitseliäisyyttä. Ainakin se puoli olisi kunnossa.