Huuhkajien materiaali masentaa!

[niksula]

Hradecky, Väisänen, Moisander, Uronen, Hetemaj, Lod, Pohjanpalo, Jensen, Pukki, Hämäläinen jne....kyllä näistä pitäisi kyetä rakentamaan paremmin pelaava maajoukkue. Mutta se ongelma onkin sitten varmaan siinä, että valmennus ei vain osaa.

Tuolla toppariparilla voi olla nihkeää lähteä pelaamaan peliä, jossa vastustaja hallitsee. Tuossa ei ole yhtään kansainvälisen tason pelintekijää, ei yhtään laituria eikä yhtään keskikentän pelaajaa, joka kykenee pallon kanssa voittamaan 1vs1 tilanteen. Yksittäiset pelaajat menee hyvissäkin joukkueissa, mutta noista palasista ei muodostu joukkuetta, jonka voisi katsoa olevan parempi kuin yksittäisten palastensa summa.

[Timppa Lammas]

Josta päästäänkin siihen, monellako Suomen kokoluokan maalla sitten on tuollaisia pelaajia? Ei niillä muillakaan ole joka pelipaikalle laittaa jotain jeesusta mutta ei ne siltikään häviä kaikkia pelejä.

[Viltsu]

Tuolla toppariparilla voi olla nihkeää lähteä pelaamaan peliä, jossa vastustaja hallitsee. Tuossa ei ole yhtään kansainvälisen tason pelintekijää, ei yhtään laituria eikä yhtään keskikentän pelaajaa, joka kykenee pallon kanssa voittamaan 1vs1 tilanteen. Yksittäiset pelaajat menee hyvissäkin joukkueissa, mutta noista palasista ei muodostu joukkuetta, jonka voisi katsoa olevan parempi kuin yksittäisten palastensa summa.

Niin no miten tämän haluaa nähdä. Onko em. pelaajilla seurajoukkueissaan valmentaja, joka on osannut luoda pelitavan, että pelaajat siinä pärjää? Maajoukkueessa taas ei ja pelaajat näyttävät melkein aina umpisurkeilta.

[Matthias Sindelar]

Josta päästäänkin siihen, monellako Suomen kokoluokan maalla sitten on tuollaisia pelaajia? Ei niillä muillakaan ole joka pelipaikalle laittaa jotain jeesusta mutta ei ne siltikään häviä kaikkia pelejä.

Tai sitten on ja parempia. Me vaan katsotaan näitä kavereita sinivalkoisin lasein optimistisin toivein. Hienoa toki että jätkät on ammattilaisia, mutta on siellä moni muukin.   

[Kannattelija]

Ongelman ydin on suppeassa valikoimassa. Tietyn tyyppisiä pelaajia, joilla murretaan altavastaajien puolustus, ei ole ollut sitten Litmasen, Kolkan ja Nuren. Kv-pelaajia löytyy ehkä kentällinen, mutta mm. pelikäsityksen osalta parhaimmatkin ovat max. keskinkertaisia. Lyhyt valmistautuminen maaotteluihin ei riitä hiomaan taktisia kuvioita tarpeeksi, eikä kukaan kykene henkilökohtaisella talentilla paikkaamaan ongelmaa. Odotan uuden kuninkaan nousemista. Sergeillä voisi olla siihen parhaat edellytykset, kunhan ymmärtää välttää broidien koomailut. Taitojensa puolesta voisi nousta jo keväällä ykkösjoukkueen rinkiin. Toisin sanoen seuraavat karsinnat jo pontentiaalinen näytönpaikka.

[niksula]

Niin no miten tämän haluaa nähdä. Onko em. pelaajilla seurajoukkueissaan valmentaja, joka on osannut luoda pelitavan, että pelaajat siinä pärjää? Maajoukkueessa taas ei ja pelaajat näyttävät melkein aina umpisurkeilta.

Em. pelaajilla on seurajoukkueessaan laiturit, pelintekijä ja pelaajia, joilla on kykyä voittaa vastustaja pallollisena 1v1. Sellaisessa joukkueessa nämä Suomalaiset menevät omassa roolissaan varsin hyvin. Joukkue ei kuitenkaan toimi ilman em. pelaajatyyppejä ja niitä ei Suomelta löydy. Suomen keskikentän materiaalilla voinee pelata tiivistä bussin tapaista vastaiskupeliä, mutta jos puolustuslinja on Uronen - Moisander -Väisänen - Arkivuo, niin se taktiikka tuskin on kovin tehokas.

Islanti pystyy luomaan joukkueen, joka on parempi kuin yksittäisten palastensa summa. Heillä on tarvittavat palaset toteuttamaan omaa vastahyökkäyksiin ja erikoistilanteisiin pohjautuvaa taktiikkaa. Suomella ei ole yhteensopivia palasia mihinkään selkeään taktiikkaan ja puutteet kriittisissä pelaajatyypeissä tarkoittaa, että Suomi jatkuvasti alisuorittaa. Se on ihan sama kuka velho siellä penkin päässä istuu, jos keskikentällä ei ole kykyä pelata pallonhallinta-jalkapalloa ja puolustuslinja ei pärjää boksissa vastaanottavana joukkueena.

[törömömmö]

Voisiko olla, että Suomen pelaajamateriaalillakin olisi mahdollista keksiä pelitapa, jossa kokonaisuus olisi edes yhtä kuin osiensa summa? Siitä, että on epäonnistuttu, ei voi johtaa sitä, että mitään toivoa ei olisi.

Varmasti myös henkinen lukko vaikuttaa tuloksiin. "Huuhkajien materiaalia masentaa".

[niksula]

Voisiko olla, että Suomen pelaajamateriaalillakin olisi mahdollista keksiä pelitapa, jossa kokonaisuus olisi edes yhtä kuin osiensa summa? Siitä, että on epäonnistuttu, ei voi johtaa sitä, että mitään toivoa ei olisi.

Varmasti myös henkinen lukko vaikuttaa tuloksiin. "Huuhkajien materiaalia masentaa".

Siihen lopputulokseen on Suomen käytössä olevalla pelaajamateriaalilla hyvin vaikea päästä. Lähtökohta on se, että kentälle pitää laittaa 3-5 puolustajaa, 3-5 keskikenttäpelaajaa ja 1-3 hyökkääkää. Jos halutaan päästä tilanteeseen, jossa kokonaisuus on edes yksilöjensä summa, on lähtökohtaisesti laitettava jokaiseen kolmeen kentän alueeseen parhaat yksilöt.

Ensimmäinen iso ongelma tulee, kun mietitään laitapelaajia. Suomen viidestä absoluuttisesti parhaasta keskikenttäpelaajasta yksikään ei ole laituri. Tämä johtaa siihen, että pitää tehdä valintoja sen suhteen, että pelataanko ilman puhtaita laitureita ja jätetään laitapelaaminen pakeille. Tätä on Mixun kanssa yritetty heikoin tuloksin. Toinen vaihtoehto on laittaa kaksi viidestä parhaasta kk-pelaajasta laiturin rooliin ja täten heidän panoksensa joukkueelle on pienempi kuin heidän absoluuttinen arvonsa. Vai onko Suomella maju-ringin ulkopuolella laitureita, jotka laiturin roolissa toisivat peliin isomman lisäarvon, kuin kaksi viidestä absoluuttisesti parhaasta kk-pelaajasta. Jos näin niin sillon ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa keskikenttä<käytettävissä olevien osiensa summa.

Keskikentän keskustaan meillä on tarjolla hyvin samantyyppisiä pelaajia, mutta yksikään meidän viidestä parhaasta kk-pelaajasta ei ole kansainvälisen tason pelintekijä. Tämä johtaa siihen, että joku/jotkut kk-pelaajista joutuu pelaamaan isommassa roolissa, kuin mihin hänen taitonsa edellyttäisivät, joten hänen/heidän panos joukkueelle jää pienemmäksi kuin arvojen summa.

Jälleen toinen vaihtoehto on nostaa Suomen ainoa pallollisesti ja syöttötaidollisesti kykenevä pelaaja Mosa kokoonpanoon, mutta heikkouksiensa takia hän ei ole absoluuttisesti Suomen top 3 keksikentän keskustan pelaaja, joten taas ollaan tilanteessa, jossa kk<osien summa. Mosan nosto kokoonpanoon toki on välttämätöntä, sillä hän on ainoa joka kykenee jotenkin pelaamaan roolia, joka on joukkueelle elintärkeä.

Puolustuksessa meidän absoluuttisesti parhaat topparit ovat Väisänen ja Moisander. Heidän vahvuutensa eivät kuitenkaan tue toisiaan, joten kahdestaan pelatessa heidän arvonsa on pienempi kuin heidän arvojensa summa. Jälleen pitää miettiä, että ottaako Arajuuren toisen tilalle vai pelaako kolmella topparilla. Kolmen topparin systeemi ei toiminut edes vähää alusta. Kolmen keskikentällä laidoille syntyi jatkuvasti vaarallisia 1v1 tilanteita, jotka vastustaja pystyy käyttämään hyväksi. 5-4-1 systeemissä hyökkäys oli olematonta ja foorumi itki.

Kuten sanottua, Suomen käytettävissä olevalla materiaalilla on hyvin vaikea luoda tilannetta, jossa se olisi edes = osiensa summa. Absoluuttisesti parhaista yksilöistä kootun puolustuslinjan vahvuudet ovat pallonhallintapelissä ja heikkoudet vastahyökkäyspelissä ja keskikentän kanssa on päinvastoin. Absoluuttisesti paras ryhmitys ei siis sovi samaan taktiikkaan, joten jostakin on kompensoitava. Pallonhallintapeli näillä kk-pelaajilla on todella vaikeaa, joten itse sovittaisin puolustuslinjan niin, että siellä pelaa neljä pelaajaa, jotka soveltuvat pelaamaan vastahyökkäyspeliä ja suojelemaan omaa boksia.

Sitten on vielä se, että koko maasta ei löydy yhtään laituria/pallollisena 1v1 tilanteiden voittamaan kykeneviä, joka vaikeuttaa minkäänlaisen pelisysteemin rakentamista. Soisalossa on potentiaalia muutamassa vuodessa kansainvälisen tason laituriksi kehittyä, mutta sen jälkeen näyttää kyllä todella huonolta.

[törömömmö]

Olisiko joku täällä perehtynyt muiden samankokoisten (futis)maiden materiaaliin?

Onko siis Suomen materiaali poikkeuksellinen epätasaista ja todella paskaa säkää, että kaikilla muilla keskinkertaisuudet toimivat paremmin yhteen.

Kansainvälisessä futiksessahan kilpailu käydään muita vastaan. Millä tasolla seurajoukkueissaan esim. paljon puhutun Islannin heikoimmat pelajat pelaavat?

[Matthias Sindelar]

Olisiko joku täällä perehtynyt muiden samankokoisten (futis)maiden materiaaliin?

Saako verrata Kroatiaan ja Uruguay:hin? Vai mikä on mittari että saadaan oikea vastaus?

[Dede]

Tanskalla oli viisi pelaajaa avauksessa kahdessa eilen pelatussa Valioliigamatsissa. Siinä sitä eroa Pohjoismaiden kärkeen.

[törömömmö]

Siksi tuossa oli sulut. Hyviä vertailukohtia joku Bulgaria, Slovakia, Norja, Georgia -osasto.

[Matthias Sindelar]

Onko joku FM-koutsi tarkkaillut miten "Suomen" tulokset generoituvat pelissä? Kisoissa joka kerta?

[Viltsu]

Siihen lopputulokseen on Suomen käytössä olevalla pelaajamateriaalilla hyvin vaikea päästä. Lähtökohta on se, että kentälle pitää laittaa 3-5 puolustajaa, 3-5 keskikenttäpelaajaa ja 1-3 hyökkääkää. Jos halutaan päästä tilanteeseen, jossa kokonaisuus on edes yksilöjensä summa, on lähtökohtaisesti laitettava jokaiseen kolmeen kentän alueeseen parhaat yksilöt.

Ensimmäinen iso ongelma tulee, kun mietitään laitapelaajia. Suomen viidestä absoluuttisesti parhaasta keskikenttäpelaajasta yksikään ei ole laituri. Tämä johtaa siihen, että pitää tehdä valintoja sen suhteen, että pelataanko ilman puhtaita laitureita ja jätetään laitapelaaminen pakeille. Tätä on Mixun kanssa yritetty heikoin tuloksin. Toinen vaihtoehto on laittaa kaksi viidestä parhaasta kk-pelaajasta laiturin rooliin ja täten heidän panoksensa joukkueelle on pienempi kuin heidän absoluuttinen arvonsa. Vai onko Suomella maju-ringin ulkopuolella laitureita, jotka laiturin roolissa toisivat peliin isomman lisäarvon, kuin kaksi viidestä absoluuttisesti parhaasta kk-pelaajasta. Jos näin niin sillon ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa keskikenttä<käytettävissä olevien osiensa summa.

Keskikentän keskustaan meillä on tarjolla hyvin samantyyppisiä pelaajia, mutta yksikään meidän viidestä parhaasta kk-pelaajasta ei ole kansainvälisen tason pelintekijä. Tämä johtaa siihen, että joku/jotkut kk-pelaajista joutuu pelaamaan isommassa roolissa, kuin mihin hänen taitonsa edellyttäisivät, joten hänen/heidän panos joukkueelle jää pienemmäksi kuin arvojen summa.

Jälleen toinen vaihtoehto on nostaa Suomen ainoa pallollisesti ja syöttötaidollisesti kykenevä pelaaja Mosa kokoonpanoon, mutta heikkouksiensa takia hän ei ole absoluuttisesti Suomen top 3 keksikentän keskustan pelaaja, joten taas ollaan tilanteessa, jossa kk<osien summa. Mosan nosto kokoonpanoon toki on välttämätöntä, sillä hän on ainoa joka kykenee jotenkin pelaamaan roolia, joka on joukkueelle elintärkeä.

Puolustuksessa meidän absoluuttisesti parhaat topparit ovat Väisänen ja Moisander. Heidän vahvuutensa eivät kuitenkaan tue toisiaan, joten kahdestaan pelatessa heidän arvonsa on pienempi kuin heidän arvojensa summa. Jälleen pitää miettiä, että ottaako Arajuuren toisen tilalle vai pelaako kolmella topparilla. Kolmen topparin systeemi ei toiminut edes vähää alusta. Kolmen keskikentällä laidoille syntyi jatkuvasti vaarallisia 1v1 tilanteita, jotka vastustaja pystyy käyttämään hyväksi. 5-4-1 systeemissä hyökkäys oli olematonta ja foorumi itki.

Kuten sanottua, Suomen käytettävissä olevalla materiaalilla on hyvin vaikea luoda tilannetta, jossa se olisi edes = osiensa summa. Absoluuttisesti parhaista yksilöistä kootun puolustuslinjan vahvuudet ovat pallonhallintapelissä ja heikkoudet vastahyökkäyspelissä ja keskikentän kanssa on päinvastoin. Absoluuttisesti paras ryhmitys ei siis sovi samaan taktiikkaan, joten jostakin on kompensoitava. Pallonhallintapeli näillä kk-pelaajilla on todella vaikeaa, joten itse sovittaisin puolustuslinjan niin, että siellä pelaa neljä pelaajaa, jotka soveltuvat pelaamaan vastahyökkäyspeliä ja suojelemaan omaa boksia.

Sitten on vielä se, että koko maasta ei löydy yhtään laituria/pallollisena 1v1 tilanteiden voittamaan kykeneviä, joka vaikeuttaa minkäänlaisen pelisysteemin rakentamista. Soisalossa on potentiaalia muutamassa vuodessa kansainvälisen tason laituriksi kehittyä, mutta sen jälkeen näyttää kyllä todella huonolta.

Voisko tätä jotenkin kompensoida niin, että avauksessa ei olisikaan ne kaikkein parhaat suomalaispelaajat? Vaan jollekin/joillekin paikalle/paikoille laitetaan se ominaisuuksiltaan sopivin pelaaja. Ei kai Hodgsonin aikana Markus Heikkinen ollut Suomen paras keskikentän pohjapelaaja, mutta oli silti Hodgsonin ensimmäisiä valintoja avaukseen.

Mutta hyvää tekstiä niksulalta.

[Rikkiviisas]

Voisko tätä jotenkin kompensoida niin, että avauksessa ei olisikaan ne kaikkein parhaat suomalaispelaajat?

Pitäisi ensin tietää mitä tarkoitetaan parhaalla.
Onko paras se, joka pelaa rankingin mukaan kovimmissa sarjassa vai se joka sopii rooliinsa parhaiten?

Esimerkiksi nostamasi Markus Heikkinen oli paras suomalaispelaaja siihen rooliin, johon Hodgson hänet asetti ja samassa roolissa loisti myös seurajoukkueissa.

Tämä juuri se panos, jota valmentajalta odotellaan ja sen takia niksulan tekemä analyysi kaatuu taas samaan ongelmaan kuin niin monet muutkin: puhutaan jostain kansainvälisestä tasosta, jumitutaan laitapelaajiin, pidetään sarjatasoja ainoana mittarina ja lopputuloksena vedetään omista päähänpinttymistä joku "totuus".

Ei siis ole mitään kompensoitavaa vaan tarvitaan valmentaja, joka tekee sellaisen taktiikan ja roolitukset, joissa jokaisella pelipaikalla on kyseiseen rooliin ja taktiikkaan paras suomalaispelaaja. Sitten tulee näitä mikromanageroinnin ongelmia, joihin Paatelainen kaatui ja Backen aloittaman sekasotkun luomat henkiset jutut. Pärjääminen on asia erikseen, mutta hyvään esitykseen ja saappaat jalassa häviämiseen riittää ihan se, että päävalmentaja osaa luoda taktiikan, roolitukset ja ilmapiirin, jossa jokainen pelipaikkansa pelaaja on sillä hetkellä paikkansa paras suomalaispelaaja. Siihen perustuu Islannin vahvuus, siihen perustuu monen muun pienen maan vahvuus.

[niksula]

Pitäisi ensin tietää mitä tarkoitetaan parhaalla.
Onko paras se, joka pelaa rankingin mukaan kovimmissa sarjassa vai se joka sopii rooliinsa parhaiten?

Esimerkiksi nostamasi Markus Heikkinen oli paras suomalaispelaaja siihen rooliin, johon Hodgson hänet asetti ja samassa roolissa loisti myös seurajoukkueissa.

Tämä juuri se panos, jota valmentajalta odotellaan ja sen takia niksulan tekemä analyysi kaatuu taas samaan ongelmaan kuin niin monet muutkin: puhutaan jostain kansainvälisestä tasosta, jumitutaan laitapelaajiin, pidetään sarjatasoja ainoana mittarina ja lopputuloksena vedetään omista päähänpinttymistä joku "totuus".

Ei siis ole mitään kompensoitavaa vaan tarvitaan valmentaja, joka tekee sellaisen taktiikan ja roolitukset, joissa jokaisella pelipaikalla on kyseiseen rooliin ja taktiikkaan paras suomalaispelaaja. Sitten tulee näitä mikromanageroinnin ongelmia, joihin Paatelainen kaatui ja Backen aloittaman sekasotkun luomat henkiset jutut. Pärjääminen on asia erikseen, mutta hyvään esitykseen ja saappaat jalassa häviämiseen riittää ihan se, että päävalmentaja osaa luoda taktiikan, roolitukset ja ilmapiirin, jossa jokainen pelipaikkansa pelaaja on sillä hetkellä paikkansa paras suomalaispelaaja. Siihen perustuu Islannin vahvuus, siihen perustuu monen muun pienen maan vahvuus.

Minä nimenomaan puhuin sitä, että on yhdentekevää mikä on käytettävissä olevien pelaajien seurajoukkuestatus.

Islannin vahvuus perustuu siihen, että heidän käytettävissä olevat pelaajat soveltuvat täydellisesti heidän pelisysteemiinsä. Suomen käytettävissä oleva materiaali ei sovellu samanlaiseen pelitapaan, joten pelaajien ympärille on rakennettava erilainen systeemi ja aikaisemmassa viestissäni pohdinkin sitä, että mikä se systeemi pääpiirteittäin voisi mahdollisesti olla Suomelle. Se on se pohdinta, jota tulisi käydä eikä voivotella että Suomi ei pärjää joistain hyvistä yksilöistään huolimatta.

Ja siihen pohdintaan sisältyy oleellisena osana se, että minkälaisia pelaajatyyppejä Suomella on käytettävissä ja minkälaisen pelitavan heidän ympärilleen saa rakennettua. Keskustelu vesittyy jos toteaa vain, että valmentaja rakentaa systeemin käytettävissä olevien pelaajien ympärille kuten Islantikin ja sillä Suomi nousuun. Eiköhän tässä jokunen valmentaja ole sitä juuri yrittänyt tehdä ja laihoin tuloksin. On hyvä pohtia mistä se johtuu ja uskoisin, että yksi iso syy on tiettyjen pelille tärkeiden pelaajatyyppien puuttuminen ja se, että joukkueen pelaajiston vahvuudet eivät yksiselitteisesti sovi kumpaankaan perinteiseen vastahyökkäys- tai pallonhallintapeliin. Se tekee valmentajan tilanteesta hankalan.

Meidän tämän hetkisessä tilanteessa näkisin että on hyvin hankala luoda pelitapa, jossa kokonaisuus olisi suurempi kuin yksilöidensä summa. Sen takia on turhaa luetella Suomen hyviä yksilöitä ja seurajoukkuestatuksia ja päivitellä huonoja tuloksia ja sokeasti luottaa siihen seuraavaan valmentajaan joka tulee ja löytää oikean taktiikan. Tätä konkretisoi hyvin se, että Suomella on nyt käynyt kolme valmentajaa eri filosofioilla yrittämässä ja kaikilla mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.

Se että toteaa vain, että ei me tarvita kuin uusi valmentaja joka tulee ja rakentaa uuden pelisysteemin on sama kuin Antti Rinteen ratkaisu heikkoon taloustilanteeseen: "kääritään hihat ja laitetaan vienti vetämään".

[Rikkiviisas]

On hyvä pohtia mistä se johtuu ja uskoisin, että yksi iso syy on tiettyjen pelille tärkeiden pelaajatyyppien puuttuminen

Tätä keskustelua on vain käyty ikuisuus.
Edustaa klassista "huomenna vapahtaja tulee"-ajattelua.

Milloin on puuttunut oikea laitapakki, milloin vasen, milloin uusi Litmanen (=pelinrakentaja), tietyntasoinen tai -tyyppinen hyökkääjä ja nyt vaikuttaa olevan trendinä laiturit.

Ainahan niitä puuttuu, myös huippujoukkueilta.

Tätä konkretisoi hyvin se, että Suomella on nyt käynyt kolme valmentajaa eri filosofioilla yrittämässä ja kaikilla mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.

Yleistyksenä jees, mutta jos katsotaan analyyttisemmin niin Paatelainen kaatui ihan muihin tekijöihin ja Backella ei edes ollut mitään filosofiaa.

Ei se, että palkataan paskoja valmentajia tarkoita sitä, että hyvä valmentaja voisi onnistua.
Samaa kun sanottiin ennen Hodgsonia ja kas kummaa, peleissä alkoi mennä hyvin.

Se että toteaa vain, että ei me tarvita kuin uusi valmentaja joka tulee ja rakentaa uuden pelisysteemin on sama kuin Antti Rinteen ratkaisu heikkoon taloustilanteeseen: "kääritään hihat ja laitetaan vienti vetämään".

No, onkohan se kovin paljon viksumpaa sanoa, että eí me tarvita kuin pelaaja X tai Y niin homma toimii valmentajasta huolimatta.

Tokihan kun luo omat kuviot, niin saa kivoja kehäpäätelmiä, jossa omista tarinoista tulee totuuksia.

[niksula]

Tätä keskustelua on vain käyty ikuisuus.
Edustaa klassista "huomenna vapahtaja tulee"-ajattelua.

Milloin on puuttunut oikea laitapakki, milloin vasen, milloin uusi Litmanen (=pelinrakentaja), tietyntasoinen tai -tyyppinen hyökkääjä ja nyt vaikuttaa olevan trendinä laiturit.

Ainahan niitä puuttuu, myös huippujoukkueilta.

Ei laiturit ole ainoa mikä Suomelta puuttuu. Jos luet kirjoitukseni tarkemmin niin huomaat, että nostin esille monta eri ongelmaa Suomen maajoukkueessa, joista laiturien puute on vain yksi. Nopeasti tiivistettynä: ei laitureita, ei pelintekijää, keskikenttä kokonaisuutena ei kykene pallonhallintaan, puolustus on parhaimmillaan pallonhallintapelissä mutta heikoimmillaan vastaisku-taktiikassa. Ideani on oikeastaan päinvastainen kuin "huomenna vapahtaja tulee".

Yleistyksenä jees, mutta jos katsotaan analyyttisemmin niin Paatelainen kaatui ihan muihin tekijöihin ja Backella ei edes ollut mitään filosofiaa.

Ei se, että palkataan paskoja valmentajia tarkoita sitä, että hyvä valmentaja voisi onnistua.
Samaa kun sanottiin ennen Hodgsonia ja kas kummaa, peleissä alkoi mennä hyvin.

Kukaan kolmesta viimeisestä valmentajasta ei ole suoriutunut hyvin, mutta kuten aikaisemmin nostin esiin, sieltä pystyy poimimaan muutamia valideja asioita. Esimerkiksi Paatelaisen taktiikka, jossa laitapelaaminen jätettiin laitapakeille ei toiminut. Neljän linjalla molmpien pakkien samanaikainen nouseminen johti usein vaarallisiin tilanteisiin omassa päässä.

Backen aikana saattoi huomata 5-3-2 järjestelmän ongelmat. Vastustaja pääsi laitojen kautta vaarallisiin tilanteisiin ja keskusta repeili, kun keskikentän kolmikko joutui säntäilemään laidasta toiseen estääkseen ylivoimatilanteisen syntymisen. 5-4-1 taktiikasta huomattiin, että Suomen pallollinen osaaminen ekstravarovaisella bussitaktiikalla johti nollaan maalintekopaikkaan, jonka lisäksi keskitykset olivat siltikin Suomelle hankalia vaikka se oli yksi syy miksi haluttiin kolmas toppari kentälle.

Hyvä että nostit esille Hodgsonin, sillä hänen aikakudellaan meidän materiaali oli sopiva hänen tiiviiseen puolustukseen perustuvaan systeemiin. Neljän topparin linja piti oman boksin puhtaana Hyypiän johdolla ja keskikentällä riitti sen verran pelintekotaitoa ja laidoilla kykyä 1v1 pelaamiseen, että pystyttiin luomaan jonkin verran maalipaikkoja. Toki materiaali oli myös absoluuttisesti parempi, mutta mutta tulosten selvä paremmuus johtuu mielestäni osin myös siitä, miten hyvin käytettävissä oleva materiaali sopi pelisysteemiin.

Edellisten valmentajien aikakausia tutkiessa itselleni on tärkeintä poimia sieltä niitä asioita , mitkä toimivat ja mitkä eivät varsinkin kun kolme edellistä valmentajaa ovat operoineet hyvinkin samalla pelaajistolla.

 

No, onkohan se kovin paljon viksumpaa sanoa, että eí me tarvita kuin pelaaja X tai Y niin homma toimii valmentajasta huolimatta.

Tokihan kun luo omat kuviot, niin saa kivoja kehäpäätelmiä, jossa omista tarinoista tulee totuuksia.

Mikään aikaisemmissa kirjoituksissani ei varmasti viittaa siihen, että ajattelisin noin. Koko homman pointti on se, että olen hyvin skeptinen sen suhteen miten Suomen saisi suorittamaan "omalla tasollaan". Spekuloin useammalla eri asialla, minkä näen ongelmana maajoukkueemme tilanteessa ja sinä olit se, joka sanoi vain että se on valmentajan tehtävä saada joukkue suoriutumaan hyvin ja sillä siisti. Minä olen koko ajan yrittänyt tuoda esille, että kyse ei ole mistään yksittäisestä helposti korjattavasta asiasta.

[Rikkiviisas]

Ideani on oikeastaan päinvastainen kuin "huomenna vapahtaja tulee".

Siltä se on vain näyttänyt.
Hyvä kun sentään täsmensit, että kaikilla pelipaikoilla on ongelmia ja sinusta millekään paikalle ei edes ole tulossa vapahtajaa.

Tosin eipä "ei mistään mitään tule kun pelaajat ovat paskoja kaikkiin taktiikoihin ja kukaan valmentajista ei ole tähänkään saakka onnistunut" ole sekään mikään innovatiivinen aloitus, josta voisi keskustelua eteenpäin viedä.

Spekuloin useammalla eri asialla, minkä näen ongelmana maajoukkueemme tilanteessa ja sinä olit se, joka sanoi vain että se on valmentajan tehtävä saada joukkue suoriutumaan hyvin ja sillä siisti.

Kirjoittajaksi, jonka argumentaatiosta iso osa keskittyy sen ympärille, että sinua ei ymmäretä, on hieman hassua, että vastineeksi et sitten ymmärrä mitä sinulle kirjoitetaan.

Tuollaista kun en missään vaiheessa väittänyt, mutta ei kai sillä ole väliä kun eihän sinuakaan ymmärretä (muualla kuin ranteet auki-piireissä).

Minä olen koko ajan yrittänyt tuoda esille, että kyse ei ole mistään yksittäisestä helposti korjattavasta asiasta.

Tästähän ei ole kukaan ollut missään vaiheessa eri mieltä.
Kysymyshän on siitä, että mille osa-alueille kukakin antaa eniten painoarvoa.

Sitä kutsutaan keskusteluksi.

Mikään aikaisemmissa kirjoituksissani ei varmasti viittaa siihen, että ajattelisin noin.

Muuta kuin tekstisi.

Koko homman pointti on se, että olen hyvin skeptinen sen suhteen miten Suomen saisi suorittamaan "omalla tasollaan".

Se on tullut hyvin selväksi.
Vielä kun joku kertoisi sen tason ja mitä kukin odottaa, mutta se kai sitten olisi sitä keskustelua asiasta eikä väärinymmärtämisestä.

mutta mutta tulosten selvä paremmuus johtuu mielestäni osin myös siitä, miten hyvin käytettävissä oleva materiaali sopi pelisysteemiin.

Niinpä niin.
Tässähän on se ongelma onkin, että historiaan katsoessa jännästi palaset loksahtavat paikalleen kun taas tulevaisuuteen katsoessa on paljon helpompi löytää puutteita, pessimismiä ja väittää, että kun itse ei jotain huomaa, niin ei huomaa kukaan muukaan. Sen takia näin on aina tullut ja näin on aina oleva.

[Lalli]

del

[köpi]

Mitä ajatuksia tällanen formaatio herättäisi?  Siis jatkossa, loukeista välittämättä.

pohjanpalo
lod pukki ring soisalo
sparv (c)
uronen moisander väisänen arkikari/toivio/toiv joku muu ja pian
radekki

pukki vähe kakkoshyökki/10. Tilalla voisi olla jensen.  Pukki on kiva nyhräämässä boksin reunalla tuikkimassa ja laukomassa jaloista.  Jolle nauttimassa tuikkeista / karoista.  Alaspäin sparv ja ring keskellä aika väkevä keskus.  Soisalon nousut loiventaa Arkikarin biologista keski-ikääntymistä.

Moisander ei voi olla majukapu enää.  Ei riitä fjonga.  

[Earl Godwin]

Sihvonen: Miksi suomalainen koris menestyy – mutta futis ei?

https://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/koripallo/artikkeli/sihvonen-miksi-suomalainen-koris-menestyy-mutta-futis-ei/6558792#gs.SXqU_r4

[törömömmö]

Sihvonen: Miksi suomalainen koris menestyy – mutta futis ei?

https://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/koripallo/artikkeli/sihvonen-miksi-suomalainen-koris-menestyy-mutta-futis-ei/6558792#gs.SXqU_r4

Sihvonen saisi selittää auki miksi futis on varhaisen ja koris myöhäisen erikoistumisen laji. Muuten tuolla artikkelilla ei ole mitään pohjaa.

[Earl Godwin]

Sihvonen saisi selittää auki miksi futis on varhaisen ja koris myöhäisen erikoistumisen laji. Muuten tuolla artikkelilla ei ole mitään pohjaa.

Palloa on paljon helpompi hallita käsillä kuin jaloilla.

[4-5-2]

Palloa on paljon helpompi hallita käsillä kuin jaloilla.

Tosin tuo pallokontrolli itsessään on suomalaisilla ihan hyvässä kuosissa. Sen sijaan Suomessa jumahdetaan hyvissä ajoin liian staattiseen pelaamiseen ja ollaan aivan kuset housussa, kun syöttösuuntia ei kansainvälisissä (edes) keskitason peleissä löydykään pelikavereille, jotka kuvittelee seisomalla paikallaan tekevän itsensä pelattavaksi.

Tästä sitten johtuu se, että helpotkin asiat alkavat näyttämään vaikealta. Ei ole mikään ihme, että syöttöjen kanssa tulee helvetillinen kiire ja haltuunottoja joutuu tekemään palloihin, jotka eivät tule jalkaan.

Monessa asiassa Kaikessa ollaan askelia kv-huippua jäljessä, mutta pallottomien liikkeessä ollaan jäljessä heikoimpiakin maita Euroopassa. TJEU: Suurin osa suomalaisten joukkueiden europeleistä viimeisen 20 vuoden aikana ja koko ajan enenevissä määrin.