Lauantaina 26:09 Castrenin urheilupuistossa klo 14:00 alkaen.
14:00:
vs. 
18:00:
vs. 
Lähtökohdat:Päätin niputtaa koittavan lauantain yhden otsakkeen alle. Tämä lienee ennennäkemätöntä, mutta sitä on tuleva lauantaikin. Ensiksi klo 14:00 alkavassa ottelussa sarjakakkonen OPS-jp isännöi sarjakolmonen FC YPA:a oletusarvoltaan tiukaksi luokiteltavassa mittelössä, jossa panokseksi heitetään OPS-jp:n nousumissio sekä YPA:n haaveet toiseksi sijoittumisesta. Myöhemmässä ottelussa sarjakärki OPA tavoittelee jälleen kerran ryhtiliikettä OPS-jp:n edellisellä kierroksella tiukille laittanutta VIFK:ta vastaan. Sarjaa on kolme kierrosta pelaamatta ja tämä kierros tulee näyttelemään todella suurta roolia loppua kohti mentäessä. OPS-jp on kuronut OPan parhaimmillaan kahden voiton mittaisen kaulan umpeen sinimustien pupeltaessa antaumuksella ennakolta helpohkoiksi luokiteltavia pelejään. Nyt oululaiskilpasiskokset hamuavat lisäpisteitä kotonaan ja vastaan asettuvat lohkon muut nousua tavoitelleet aateliset, joilla nälkää luulisi riittävän ainakin kärkikamppailun sekoittamisen edestä.
OPS-jp : FC YPAMiiga-jp:n viiden ottelun mittainen voittoputki koki tiensä pään edellisellä kierroksella Vaasassa, mutta siitäkin huolimatta OJT onnistui kuromaan itsensä entistä lähemmäs kohti nousua oikeuttavaa ykköstilaa. Kaikki keinot on todellakin otettu käyttöön, sillä loppukesästä Miigan visioima Luiz Antonion pelaajavalmentajuus näki päivän valonsa edellisellä kierroksella Hietalahdessa. Aivan turistiksi Luizia ei sovi mainostaa, sillä brassi oli mukana juonimassa OPS-jp:n tasoitusmaalia hankkien joukkueelleen lopulta pisteen tuoneen rangaistuspotkun ottelun loppuhetkillä.
OPS-jp päässee otteluun parhaimmalla kokoonpanollaan. Eräänlainen
salainen ase OJT:lla on kuitenkin vielä tarjota, sillä Paraguayn alasarjoissa viimeksi pelaillut ja Veikkausliigan kaikkien aikojen surkeimpien ulkomaalaishankintojen kunnianarvoiseen joukkoon lukeutuvan Valmir Alves De Oliveiran odotetaan pääsevän irti häkistään jo kenties tulevana viikonloppuna. Maalipuiden välissä aloittanee Miigan luottamuksen saavuttanut ja Georgian tähtiveskarilta ykkösmaalivahvin statuksen napannut Antti Alakulju. Puolustuslinjassakaan tuskin muutoksia koetaan eli alkukauden vakuuttavista otteistaan maanpinnalle laskeutuneet Nikola Markovic ja Augustine Jibrin jatkavat yhteisiä seikkailujaan keskuspuolustuksessa.
OJT:n hyvän kauden ehdottomiin takuutekijöihin kuuluvan Luis Vanderlein dominanssi on ollut vakuuttavaa koko kauden ajan ja lauantaina OJT:n yksipuolinen pelisysteemi nojaakin jälleen brassin henkilökohtaisiin ratkaisuihin pelintekijänä ja erikoistilanteiden antajana. Vanderlei tempaisi lauantaina rankkarista kauden kahdennentoista maalinsa ja on siis edelleen OPS-jp:n paras maalintekijä viiden maalin erotuksella kapteenin nauhansa menettäneeseen ja alkukauden hyvästä startista rauhoittuneeseen Mika Hautalaan nähden.
FC YPA puolestaan jatkaa omaa taisteluaan kärjen takan hyvissä asemissa ja alla onkin ilahduttava 4 ottelun mittainen voittoputki. Vielä kaadettuaan OPan elokuun alussa näytti vahvasti siltä, ettei 'vieskalaisten viimeistä sanaa nousun suhteen oltu vielä sanottu, mutta niin vain diesel rupesi yskähtelemään joukkueen menettäessä samaan hengenvetoon oman momentuminsa. Ensin tuli takkiin PK:lta ja sitten JBK:lta ja sitten kärki alkoikin olla jo ihmetekojen kantaman päässä.
Ylivieskalaiset pelaavat aktiivista, joskin hyvin haavoittuvaista jalkapalloa, jossa hyvän ja huonon välisen päivän ero on liian suuri, jotta voitaisiin puhua nousijasuosikista. Parhaansa 'vieskalaiset saavat itsestään irti, mikäli vastustaja erehtyy olla antamatta kovaa painetta keltamustien hasaradinomaiselle alakerralle, joka ei kaikesta fyysisyydestään huolimatta vedä vertoja muille lohkon kärkijoukkueille. YPA:n ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu erinomainen vastaiskupelaaminen, jota johtavat Kakkosen ehdottomaan eliittiin luettavat Joni Pakola ja Dragan Pejic, joiden eliminoiminen yleensä riittänee 'vieskalaisten pelin totaaliseen sekoamiseen. Haaste tähän tehtävään tuottaa kuitenkin vaikeuksia itse kullekin joukkueelle ja onhan YPA:n hyökkäyspään trio Pakola-Pejic-Peura iskenytkin tälle kaudelle jo yhtä vaille 40 kihausta.
Joukkueiden välisessä edellisessä kohtaamisessa Ylivieskassa heinäkuun alussa päädyttiin vierasjoukkue OPS-jp:n vakuuttavaan 3-0 vierasvoittoon ja ottelu onkin hyvä tyyppiesimerkki kuvaamaan OPS-jp:n vahvuutta johtoasemassa pelatessa ja toisaalta YPA:n vaikeuksia pelattaessa hyvin organisoitua alakertaa vastaan. Tulevaa peliä silmällä pitäen yhtenä avaintekijänä nostankin esille avausmaalin merkityksen, sillä OPS-jp osaa kyllä tappaa pelin vahvalla joukkuepuolustuksellaan sekä tarvittaessa iskemään yllättäen ratkaisun rakastamistaan erikoistilanteista vastustajan nostaessa kenttämiehitystään tasoittavaa osumaa haettaessa. YPA:n pitäisi perustasoltaan pystyä tarjoamaan OJT:lle vahvan vastuksen jokaisella pelin osa-alueella, mukaan lukien vahvasti alleviivatuissa
erikoistilanteissa, joiden kautta oululaisten maalinteko käytännössä katsottuna elää.
YPA:n toivotun voiton avaintekijöiksi nostan joukkueen kapasitanssin selviytyä vastustajan vaarallisista erikoistilanteista ennakoimalla ja toisaalta offensiivisilta lähtökohdiltaan näen YPA:n voiton puolesta puhuvana tekijänä vahvan laitapelaamisen, jonka kautta uskon ja toivon YPA:n löytyvän Miigan ammattilaisten hamutun akilleen kantapään. Tietenkin yhtenä kysymysmerkkinä on YPA:n motivaatiotaso, eli haluavatko 'vieskalaiset yksinkertaisesti vielä taistella voitosta kauden lopuissa peleissä, vaikka toista sijaa ei välttämättä saavutettaisikaan.
Loppuun asti mennään,
'vieskan håmåt! YPA:n pelaaminen joukkueena ja sitoutuminen tavoitteidensa - mitä ne sitten loppukaudella vielä ovatkaan - eteen siivittävät pisteet satumaiseen talonpoikain keitaaseen.
FC OPA - VIFK[EDIT]
Odotan OPan ja VIFK:n välistä kohtaamista pienoisen jännityksen vallassa. Kyseessä on hyvinkin vaikeasti lähestyttävä ottelu, jossa kohtaavat kaksi varsin erityylistä joukkuetta, joiden suuntakäyrätkin ovat osoittaneet läpi kauden eri suuntiin. OPan kohdalla huolen aiheena on joukkueen päivän vireystila. Tottakai huonoja päiviä sattuu kaikille - niitä ei vain yksinkertaisesti voi välttää, ei jalkapallossa, ei sodassa, eikä rakkaudessa. OPan kohdalla näitä heikompia päiviä on osunut viimeisinä viikkoina yllättävän usein itse pelipäivälle. Pistemenetyksiä on sattunut otteluissa, joista on ollut lähtökohtaisesti odotettavissa täysiä pistepotteja. Kesän lopulla voittamalla hankittu kaula OPS-jp:hen nähden on kutistunut. Kaula on kuitenkin pitänyt edelleen pintansa ja kaikki on nousun suhteen omissa käsissä. Ja se on se mikä merkitsee.
Edellisella viikolla Kokkolassa OPa kohtasi joukkueen, joka osasi pelata oikein. Sai materiaalistaan riittävästi irti voittaakseen sarjakärjen. Tiivis puolustus, merkkauspelaaminen kunnossa ja kokonaisuutena hyvinkin kurinalainen suoritus. Onnittelut Kokkolaan siitä. Yksi asia joka jäi hieman kummastuttamaan oli se, että Janne Mahlakaartoon kohdistuneen erityisvartioinnin seurauksena OPan hyökkäyspelaamisesta hävisi kaikki se maalintekoon vaadittava juonikkuus. Ikään kuin sitä taitoa ei muuten siellä hyökkäyspäässä riittäisi. Tästä oppineena odotankin tänään OPalta todella rohkeaa offensiivista pelaamista. Monipuolista, juonikasta, nopeaa, jossa hyökkäyspäässä saataisiin niitä piipussa olevia tehoja irti. Aivan turha lähteä tässä vaiheessa kautta enää peruuttelemaan ja odottamaan vastustajaa tekemään aloitetta tai kyttäilemään virheitä. Nyt pitäisi alkaa pelaamaan, sillä kautta on enää 3 peliä jäljellä. Kaikki ne kolme on kotona, tutulla muovimatolla, kovimpia joukkueita vastaan ja panoksenahan on siis paikka Ykkösessä. Mitä sitä jarrua enää painelemaan.
Kuten tuli jo mainittua, on VIFK hyvinkin erityylinen joukkue kuin OPa. Näennäisen tiivis, sarjatason keskiarvoon nähden hyvinkin kokenut ja varsin kotiriippuvainen ryhmä. Vieraissa vaasalaiset eivät ole juuri pisteillä juhlineet ja ovatkin saalistaneet lähinnä vähämaalisia tasapelejä tässä runsaiden maalimäärien ja harvinaisten tasapelien lohkossa. Musta lammas? Ehkä, mutta oman näkemykseni mukaan vaasalaiset eivät uskalla pelata vieraissa omaa peliään. Tämä saattaa olla perua viime kaudelta, jolloin joukkue tipahti Ykkösestä ollen sarjassa varsinainen tasuri-sampo. Joukkue on ottanut omakseen periaatteen, että vieraissa lähdetään pelaamaan varovaisesti ja yritetään pitää ennen kaikkea se oma maali puhtaana. Klassinen vieraissa onnistumisen pelko. Tämän takia joukkue ei pelaakaan noususta, vaikka materiaaliltaan kuuluu samaan kastiin OPan kanssa.
VIFK:n akilleen kantapää on sen virhealttius. Virheiden pelko, virheiden sattuminen, virhealttius. Joukkue peluuttaa vieraissa aika systemaattisesti 5-6 miehen alakertaa, jossa varsinaisen puolustuslinjan ja hieman ylempänä pelaavien ankkuripelaajien välinen yhteistyö näyttelee suurta roolia. Toinen asia, joka nousee esiin on VIFK:n puolustuspelaajien passiivisuus. Tärkeintä on pysyä linjassa, pitää paikkansa systeemissä. Kovin hanakasti IFK:n puolustuspään pelaajat eivät irtoa tilanteisiin. Tiivis peräpää, mutta ongelmalliseksi asetelma muodostuu siinä vaiheessa kun varsinaisen keskikentän ja alakerran väliin syntyy vaarallisen paljon ylimääräistä tilaa. Siinä on se sauma johon OPan on iskettävä, laitettava VIFK-puolustus ahtaalle ja voittamalla kaksinkamppailut vastustajankin kenttäpuoliskolla.
Shabani
Stafsula Pires
Mahlakaarto
Kauppila Järvitalo
Leonardo Väisänen Saarela Hyvärinen
Luukkonen
Luultavasti näillä miehillä eli optimaalisella avauskokoonpanolla lähdetään liikkeelle. Alakerta säilynee ainakin täysin entisellään. OLS-pelin jälkimainingeissa ylistetty Sami Hyvärinen tempaisi Kokkolassa oman maalin, joten nyt olisi tarjolla piikki paikata kämmi. Hyökkäyspäässä nähtäneen tutut kaverit hommissa, mutta tasonnostoa edellisistä ehtoista pitäisi ehdottomasti saada aikaan. Komea-Tanilla ja Pirellä on omasta tasostaan esillä vain jäävuorenhuippu. Potentiaalia pitäisi löytyä rutkasti lisää - ja ennen kaikkea sitä painotettua suoraviivaisuutta. Pallon saadessaan ehdottaisinkin Tanille kohdepisteeksi vastustajan maalin, ei kulmalippua. Tilanteen mennessä ohi olisi kaivattavaa, että hyökkäyspään pelaajat tulisivat antamaan laajemmin tukea alaskin päin, ettei pakka veny liiaksi. Piikissä aloittavalta Shabanilta - tai keneltä tahansa siellä aloittavalta - odotan ehdottoman aktiivista liikettä vastustajan selustassa. Palloa on myös ymmärrettävä tulla hakemaan alempaakin, tarjoten variaatiota joukkueen pelinrakentelulle.
Ottelun avaintekijöiksi nostan OPan keskikentän kaksikon Kauppila-Järvitalo, joilla on suuri painottava vastuu. Pallollisessa pelaamisessa jannuilla on varaa entistä monialaisempiin ratkaisuihin ja kontakti tämän kaksikon ja ylempänä pelaavien pelaajien välillä on oltava tiivis. Toivottavasti koko joukkue pystyy nostamaan taistelutahtonsa aivan uudelle tasolle. Se on jo paljon lisää. Kurinalaisuus on saatava takaisin joukkueen perushyveiksi.
