Valenciassa 19.11.-25.11.19.11-25.11. tuli vietettyä n.5 päivää Valenciassa Espanjan aurinkoisella itärannikolla. Valencia valikoitui suurimmaksi osaksi siitä syystä, että sinne pääsi halvalla. Raiskin(Ryan Air) lennot Stanstedin kautta maksoivat yhteensä hieman päälle 130 euroa/menopaluu. Toki Valencian maine aurinkoisena jalkapallokaupunkina vaikutti matkakohteen valintaan myös. En kuitenkaan tiennyt Valenciasta paljoakaan ennen matkaa.
Raiskin lento Lontoon Stanstedille nousi lauantaina 18.11. loskaisesta Tampere-Pirkkalasta puoli kymmenen aikaan ja muutaman tunnin köröttelyn jälkeen oltiinkin jo ensimmäinen etappi lennelty päätökseen muutamien oluiden ja viinien siivittämänä. Alkoi kahdeksan tunnin asiallinen hengailu Stanstedillä, kun lento Valenciaan lähtisi vasta aamulla kello 7.30. Onneksi olin tietenkin varannut yöksi ison pullollisen päärynä Viru Valgeaa, jottei aika kävisi turhan pitkäksi. Alun perin pullo piti siemaista kahteen pekkaan, mutta kun seuralaiselle ei maistunut niin vetäisin lopulta melkeinpä koko putelin itsekseni. Hienoa. Liskojen yössä on aina tunnelmaa! Kokemusta samanlaisesta retkestä oli itselläni jo parin vuoden takaa, kun lensin maajoukkueen kannattajien pikkutakkiosaston kanssa Palermoon. Jonkinlainen dejavou-ilmiö oli siis kyseessä.
Stansteadin hehkeässä marraskuisessa yössä ei jostain kumman syystä kuitenkaan tehnyt mieli koko yönä edes kentän tasokkaiden 24h ravintoloiden sapuskaa, vaan tyydyin litkimään pelkkää päärynäjuomaani, mikä ei ehkä ollut pitkäntähtäimen kannalta se kaikkein paras vaihtoehto. Aamuyön tunteina lähtikin positiivisia tekstiviestejä jopa Miikalle Ouluun, mikä myöhemmin vähän harmitti morkkiksen iskiessä päälle seuraavana päivänä. Aamulla myös turvatarkastuksesta selviäminen oli aika riskirajoilla, kun ylimitoitetut kengän tutkimiset ja muut laukun kaapimiset herättivät pasifistisia tunteita. Asiaa ei myöskään auttanut avautuminen turvatarkastusjonon karvaisille ortodoksijuutalaisille, mutta kuin ihmeen kaupalla Valencian koneeseen selvittiin.
ValenciaKone laskeutui Valenciaan sunnuntaiaamuna varttia vaille 11 paikallista aikaa. Bussi keskustaan maksoi 2,50 € ja 20 minuutin päästä olimmekin keskustan rautatieaseman edustalla ihmettelemässä missä suunnassa se hotelli mahtaisi löytyä. Olimme varanneet majoituksen asiallisen tuntuisesta Holiday Innistä 59 eurolla yö, mikä hotellin tasoon nähden tuntui lopulta todella edulliselta. Aikaa hotellin etsimiseen tuhrautui yli tunti, kun emme tajunneet ottaa taksia vaan tyydyimme kävelemään. Lopulta hotla kuitenkin löytyi, mutta tässä vaiheessa oli niin nuutunut olo, että oli pakko mennä sängyn pohjalle lepäilemään pariksi neljäksi tunniksi. Lopulta myös illaksi kaavailtu Levanten ja Atletico Madridin välinen huippumatsi jäi myös näkemättä.
Valencia oli ihan asiallinen kaupunki. Jostain luin, että siellä on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja ainakaan meidän kohdallemme ei yhtään huonoa päivää osunut. Ilma oli kuin morsian. Aluksi ilmasto-olosuhteet olivat hulppeat 26 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Viikon puolivälissä alkoi jo hieman viiletä, eikä mittari noussut kuin 21 asteeseen ja tuulikin alkoi hieman yltyä. Paikallisille kelit olivat kuitenkin perin hyiset, kun tavikset kulkivat kaduilla paksut toppatakit päällä. Kaupungissa liikkuminen oli helppoa varsin tasokkaan joukkoliikenteen ansiosta. 10 matkan bonobus-bussikortti maksoi 5,20 €. Keskustan alueella sukkulointiin bussi oli kätevin, mutta kaukaisempiin lähiöihin maanalaisella pääsee nopeimmin.
Aluksi otimme tuntumaa Valenciaan kävelemällä Turia-joen uomassa, joka on nykyisin kuivatettu puutarhoiksi ja ihmisten oleskelualueeksi. Myös muutama hiekkapohjainen futiskenttä löytyy sieltä. Sen liepeiltä löytyvät myös kaupungin suurimmat nähtävyydet tiedekeskus ja musiikkitalo (Ciutat de les arts i les ciencies) sekä planetaarion tyylinen Hemisferic-teatteri, jossa kävimme katsomassa tiede-elokuvan kapteeni Shackletonin antarctis-tutkimusmatkasta. Myös kaupunkia kiertävä kaksikerroksinen avokattoinen turistibussi oli hyvä väline tutustuessa kaupungin vanhoihin rakennuksiin. Valencian ajankohtainen ylpeyden aihe on legendaarisen purjehduskilpailu Americas Cupin myöntäminen kaupungille. Kävimme satamassa tutustumassa Americas Cupin messualueeseen, jossa oli näytillä monenkirjavia jollia ja paatteja.
Valencia on myös tunnettu paellan pääkaupunki. Paikallista herkkuruokaa onkin siis vierailijan syytä maistaa. Toki myös muita kansallisruokia löytää, jos jaksaa etsiä. Junteille tarjolla tietysti burger king, jos pikaruokailua arvostaa. Välillä on toki myös nautinnollista hengahtää puistonpenkillä Carrefourista ostettujen 55 centin puolen litran Amstel Beerien kanssa. 4-5 Amsteliä repussa toimii myös näppäränä selänviilentäjänä helteisissä oloissa. Hyvälaatuinen valencialainen paikallisvalkkari oli myös hintalaatusuhteeltaan edullinen: 1,20 euroa pullo. Mihinkään 45 centin Don Simon-tölkkipaskaan ei siis ollut tarvetta sortua.
Valencia-OlympiakosKeskiviikko oli itselleni retken selkeästi odotetuin päivä sillä silloin suuntasimme Mestareiden liigan otteluun CF Valencia – Olympiakos. Liput olimme käyneet ostamassa jo tiistaina ydinkeskustassa sijaitsevassa CF Valencian fanikaupasta. Halvimmat liput maksoivat 18 euroa ja sellaiset myös ostimme.
Päivällä illan ottelu ei näkynyt mitenkään Valencian katukuvassa. Kaikki oli normaalia. Noin 2,5 tuntia ennen ottelua lähdimme hotellilta kohti Mestallaa, joka sijaitsee keskustan tuntumassa. Hotelliltamme oli noin 20 minuutin kävelymatka stadionille. Päätimme kuitenkin mennä alkumatkan bussilla ja sen jälkeen istuimme stadionin lähistöllä sijaitsevaan cerveceriaan yhdelle. Paikalliseen tunnelmaan pääsikin hyvin käsiksi stadionin lähitienoon kuppilassa, jossa istui lähinnä paikallisia pappoja. Kuppilan tunnelma oli hyvin sympaattinen ja päätimmekin siirtyä stadionille vasta noin 45 minuuttia ennen kick offia.
Estadio Mestalla on yksi eurooppalaisen jalkapallon suurista monumenteista. Sen massiiviset katsomorakennelmat on rakennettu erittäin jyrkästi. Ainakaan toista yhtä jyrkästi nousevaa stadionia ei ihan heti mieleen tule. Sääli vain, että CF Valencia on muuttamassa pois uudelle modernille, kapasiteetiltaan suuremmalle ja huomattavasti loivemmalle stadionille tulevaisuudessa. Ei ihme siis, jos eräät ovat vastustaneet uudelle stadionille siirtymistä voimakkaasti. Meidän paikkamme sijaitsivat GOL GRAN ALTO-katsomossa, joka tarkoitti paikkaa pääkatsomoa vastapäätä suoraan keskiviivan tuntumasta ylimmästä mahdollisesta katsomosta. Nousu ylös ylimpään kerrokseen tapahtui pysäköintitalon ramppia muistuttavaa kierrettä pitkin kävelemällä. Kävely kesti useita minuutteja ja lopulta ylhäältä avautuvat näkymät olivat erittäin kauniit. Jalkapalloarkkitehtuurin upeimpia luomuksia, ei voi muuta sanoa. Paikka ylimmällä piippuhyllyllä loi myös aivan uuden ulottuvuuden pelin seuraamiseen. Ensimmäistä kertaa pystyi todella hahmottamaan pelisysteemit ja muut taktiset hienoudet erityisen helpolla tavalla. Vaikka matkaa kentälle oli sen verran, ettei pelaajia pystynyt ilman käsiohjelmaa kasvoista tunnistamaan, ei se pelin seuraamisesta vienyt hohtoa yhtään.
Olympiakos-kannattajia oli saapunut Mestallan iltaan noin 300-400. Ennen pelin alkua he olivatkin ainoita, jotka jotain ääntä pitivät. Paikallisia kyseinen ottelu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yleisö istui hiljaa lähes koko pelin ajan. Ainoastaan kaksi muutaman sadan hengen kokoista Valencian kannattaryhmää molempien päätyjen kulmauksissa pitivät ääntä läpi ottelun. Kauas ei siis omena ole puusta pudonnut ja tämän kokemuksen perusteella jopa suomalaisesta kannattajakulttuurista voi olla aika ylpeä. Valencia on kuitenkin Euroopan jalkapallon äärimmäistä huipputasoa ja sen takia myös kannattajakulttuurilta olisi voinut odottaa enemmän. Toki maalien aikaan juhlinta ja tunteiden ilmaisu on kovempaa keskivertokatsojalla, mutta muuten hiljaisuus on samanlaista kuin HJK:n matseissa konsanaan. Erilaista oli myös se, että peruskatsojaa ei hävettänyt huutaa törkeyksiä: tuomarille huudattiin kerran tai kaksi huoraa, eikä siinä todellakaan porvarikatsomo jäänyt hiljaiseksi. Miksi suomalainen on niin helvetin asiallinen ettei voi omaa joukkuetta kaltoin kohtelevaa tuomaria nimitellä huoraksi? Eikö suomalainen vaan ymmärrä kontekstia ja kotiinpäin vedon taikaa?Toki huonon tunnelman syyksi voidaan myöntää, että vastustajalla saattoi olla osuutta asiaan. Joku Olympiakos ei Espanjassa kiinnosta ketään. Ei edes vaikka Rivaldo siellä pelaa.
Itse ottelu päättyi 2-0 Valencialle. Suuria nimiä pelasi molemmissa joukkueissa: Nikopolidis, Zewlakov, Djordjevic, Julio Cesar, Baraja, Villa, Ayala, Canizares, Morientes jne. Olympiakos pelasi tappiosta huolimatta melko tasaväkisesti isäntiä vastaan. Ehkä yksilöt ratkaisivat pelin Valencialle? Maalintekijöinä Morientes ja itse suuri legenda Miguel ”Klaughan”Angulo!! Rivaldon ote näytti löystyneen huippuvuosista, liekko syynä Kreikan liigan hieman pehmeämpi taso vai mikä? Yleisöä matsissa 35 000, mikä 55 000 katsojan Mestallalla tarkoitti puolityhjää katsomoa. Kokemuksena kuitenkin kaunis nimenomaan arkkitehtuuriselta kannalta. Nähdä Mestalla ja kuolla? Sääli, että tällä stadionilla ei enää tulevaisuudessa pelata suuria otteluita.
Estadio Ciudad de ValenciaTorstaina 24.11. oli aika korjata sunnuntain virheet ja käydä vierailulla Levanten Estadio ciudad de Valencialla. Nopeimmin stadionille pääsee keskustasta metrolla. 4 pysäkin verran keskustasta sijaitsee Machadon asema, missä kannattaa jäädä pois. Kävelyä asemalta m.500 metriä länteen, jonka jälkeen puiston ja kirkon vierestä aukenee alkeellinen 1960-luvulla rakennettu rapistunut betonimörskä, joka on erittäin heikkokuntoisen näköinen. Suureen ja mahtavaan Mestallaan verrattuna Estadio ciudad de Valencia on kyläkentän tasolla. Näkemistäni kuvista päätellen stadion on kuitenkin sisältä huomattavasti edustavamman näköinen kuin ulkoapäin, josta ei oikein uskoisi edes 2000-luvun La Liga- stadikaksi. Ja seuraavan viikon lauantaina siellä pelaisi Barcelona? Ei ne olosuhteet aina muuallakaan siis ihan tiptop luxusta ole. Levanten stadionin ympäristö vaikutti todella sympaattiselta peruslähiöltä ja hieman harmitti että tuli missattua sunnuntain Atletico-matsi, jossa tunnetta olisi ollut aivan eri tavalla kuin Valencian UCL-turhailussa.
Yhteenvetona voidaan siis ehkä sanoa, että Valencia on ainakin Malagaa asiallisempi hassu maa, jossa kadulla näkee kaikki stereotyypit Perhelääkäri-saippuasarjan(Medico de Familia) hahmoista. Perhe vaikuttaisi olevan espanjalaisille kaikki kaikessa, sitten jalkapallo, jossain kaukana sen jälkeen härkätaistelut ja katolinen uskonto. Kalja on halpaa, ilma on marraskuussakin lämmin ja pääurheilulehti Marca kirjoittaa 35 sivua jalkapallosta joka päivä(ja 5 sivua muusta urheilusta). Espanjassa arvot on todellakin kohdallaan. Täytyy varmaan tulla joskus uudestaankin. Ehkäpä joku päivä Euroopan cupeissa HJK:n kanssa tulemme opettamaan Valencian puppeleille oikeinkannattamisen alkeita?
kuvia:
http://www.angelfire.com/punk/bwh/valencia.html
