Toinen asia jota ihmettelen on hyökkääjän kädet, jotka kietoutuvat taaksepäin melko useasti puolustajan ollessa "tappituntumalla"! Virhettä näistä ei vaan vihelletä kauhean helpolla, vaikka pallo on tulossa kohti kyseistä taistelukaksikkoa. Ymmärrän jos pelaaja suojaa palloa ja levittää käsiään, mutta kiinnipitäminen takana olevasta pelaajasta ei voi olla luonnollinen peliasento? Mitäs tuosta olet mieltä?
Tätä tosiaankin näkee nykyisin melko paljon. Kiinnipitäminen ei lajiin kuulu, mutta tässä(kin) asiassa tuomarit pyrkivät soveltamaan pelin henkeä...
Nyt lähden kirjoittamaan ehkäpä hieman vaarallisille vesille, mutta menkööt. Koulutuksessa opetellaan säännöt ja viheltämään niiden kirjaimen mukaan. Käytännössä mitä kovemmalla tasolla vihelletään, sitä enemmän mukaudutaan myös pelin henkeen. Eli tulee enemmän tekijöitä, jotka vaikuttavat vihellettäviin rikkeisiin, varoituslinjaan.. Yksi ongelma tässä on tietenkin se, ettei eri tuomareiden linja voi läpi kauden olla millään samanlainen vaan vaihtelee viheltäjien, otteluiden ym. seikkojen perusteella. Näin ollen joukkueilla kuluu pieni hetki ottelun alusta linjan havaitsemiseen. Pelistä muotoutuu peli sen edetessä myös tuomarille. Tuomarit joutuvat hetken hakemaan myös kaksikon sisäistä linjaa (varsinkin alemman sarjan otteluissa isoilla paikkakunnilla, joissa kaverin kanssa vihelletään monesti ensimmäistä kertaa tai edellisestä yhteisestä ottelusta on vierähtänyt vuosi) eikä se aina ole helppoa. Ennakkoasetelmat voivat vaikuttaa lähtöajatuksiin, mutta liikaa ei pidä tuudittautua niihin, vaan elää pelissä mukana. Lyhyesti alkuperäiseen kysymykseen voisin vastata (tosin vain omalta kohdaltani), että mitä kovempaa ja tiukempaa peli on, sitä enemmän kädet saavat pysyä toisen paidassa kiinni. Vihellettäviä näistä rikkeistä tulee silloin, kun tapahtuu selkeä repäisy tai estäminen. Totta kai taasen rauhallisessa sunnuntai-illan väännössä, jossa kaikki on sujunut 100% sääntökirjan mukaan puututaan pieniinkin rikkeisiin paljon herkemmin.
