Viikonloppuna pelattiin Norjan Cupin loppuottelu, loppuotteluun olivat päässeet Molde ja Aalesund (missä Jalasto pelaa). Otteluhan pelataan aina Oslossa Ullevålin Stadionilla. Ja molemmat joukkueet tulevat samasta läänistä, ja sieltä on kyllä monen tunnin matka Osloon. Ja ottelu oli toki loppuunmyyty, yli 25000 silmäparia todisti Aalesundin rankkarivoittoa. Siinä on sitä lutuuria.
Noista molemmista paikoista on Osloon tosiaan noin kahdeksan tunnin matka per suunta, eikä se Norjassa ole mikään ongelma, koska Norjassa futis kiinnostaa. Tämä koko keskustelu on taas yhtä hakoteillä kuin Palloliiton ja Veikkausliigan sarjajärjestelmävatvomiset ja muut vastaavat silmänkääntötemput. Cupin finaalin pelipaikka on epäoleellinen kysymys, kun laji ei kerta kaikkiaan Suomessa kiinnosta.
Todellinen ongelma on siinä, että Suomessa ei ole urheiluyleisöä siinä mielessä kuin urheiluyleisö todellisissa futiksen sivistysmaissa ymmärretään. Suomalaisia kiinnostaa vain menestys, eikä täällä ole sellaista kulttuuria, jossa omaa joukkuetta käytäisiin katsomassa menestyksestä riippumatta. Siksi Suomessa päästään Norjan yleisömääriin vain silloin kun gloryhuntereilla on todella vahva syy lähteä liikkeelle. Suomalainen gloryhunterkatsoja on vielä niin epärealistinen, että seurajoukkueen tapauksessa menestykseksi ymmärretään vain Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen pääsy.
Nämä cupin finaalin pelipaikkapohdinnat ovat vähän sama kuin yritettäisiin myydä sateenvarjoja Saharassa ja pohdittaisiin, kävisikö kauppa paremmin, jos myyntipiste siirrettäisiin parin kilometrin päähän olosuhteiltaan erilaiseen kojuun.