PALLOLIITTO Norjan, Tanskan ja Ruotsin liittojen tasolle

[Nice10]

Loppupeleissähän palloliitto on vain ydintoiminnon (maajoukkuejalkapalloilu) tukifunktio.

Ei sen ainakaan pitäisi olla, ei todellakaan. Sellaiseksi se on itsensä salakavalasti Suomessa tehnyt, sulkeutunut ja kaikesta vastuusta vetäytynyt ...

Palloliitto on suomalaisen jalkapalloilun kattojärjestö, lajiliitto, edunvalvoja jne kaikilla tasoilla. Kaikki suomalaisen futiksen ongelmat pitäisi olla ensisijaisesti myös Palloliiton ongelmia ja kaikkiin ongelmiin liiton pitäisi tavalla tai toisella keksiä ratkaisuja. Jos esimerkiksi kansallisen liigan touhusta ei tule mitään, niin Palloliiton pitäisi siihen puuttua. Toki jo ykkösen ja cupin kanssa olisi työsarkaa.

Palloliitto on olemassa suomalaista jalkapalloa varten, ei toisinpäin. Se pitäisi liitossakin ymmärtää ja taas toisaalta kentältä päin pakottaa ymmärtämään.

"Liiton toiminta-ajatuksena on olla jalkapallon erikoisliitto ja kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n jäsenenä vastata Suomen kaikesta jalkapallotoiminnasta ja sen kehittämisestä sekä kasvatus- ja harrastustoiminnan että kilpa- ja huippu-urheilun alueilla ihmis- ja asiakaskeskeisestä lähtökohdasta.

Toiminnan päämäärinä ovat Suomen jalkapalloilun nostaminen pysyvästi kansainväliselle huipputasolle, lajin kehittäminen kokonaisuudessaan suosituimmaksi suomalaiseksi urheilulajiksi – myös katsojamäärillä mitattuna, Fair Play -hengen ulottaminen toiminnan kaikille tasoille sekä liiton aseman vahvistaminen."

[Rikkiviisas]

Loppukaneettina voisi kysyä ovatko Espanja ja Brasilia tällä hetkellä maailman kaksi parasta A-maajoukkuetta, koska näiden maiden palloliitot ovat kaksi maailman parasta palloliittoa?

Espanjan ja etenkin Brasilian lajiliitoilla on varaa hukata lahjukkuuksia, Suomen ei.
Tuo "sattuu syntymään lahjakkuuksia" on pään pistämistä pensaaseen ja tiettyä kohtaloon uskomista. Kisoihin mennään kun meille syntyy 5 Litmasta ja 5 Hyypiää sekä 1 Niemi samana vuonna eikä kukaan loukkaannu tai ala harrastaa toista lajia...

Callitin esimerkki Englannista on itse asiassa aika hyvä.
Pakkohan sitä vastuuta on pistää liiton suuntaan eikä ainoastaan vedota maan kokoon. Edelleenkin kun pienemmätkin maat ovat menneet arvokisoihin, tätä on tapahtunut sen verran monta kertaa, että kyse ei ole enää tilastollisesta poikkeamasta. Samaten monella samankokoisella maalla on kovissa sarjoissa enemmän pelaajia, tämäkään ei voi olla enää pelkästään "sattui syntymään"-luokan tilastollinen harha.

Suomalaisessa juniorityössä, seurajalkapallossa ja kilpailutoiminnassa on ongelmia, joiden takia tekemisen taso on jäänyt 90-luvulle. Siinä on toki sattumaa ("sattui syntymään"), huonoa tuuria (lohkoarvonnat), muiden tahojen (Veikkausliiga, seurat) epäonnistumisia ja pelaajakohtaisia juttuja (loukkaantumisia), mutta nämä kaikki ovat myös tekijöitä, joita Palloliitto pystyisi minimoimaan. Kunnon tekemisellä sattuman vaikutus olisi minimissä ja näin menestysedellytykset paranisivat.

Brasilian Palloliitto voi olla helvetin korruptoitunut ja silti siellä on viiskytä miljoonaa pallonpotkijaa. Espanjan Palloliitto voi raapia vaikka muniaan kun seurat kasvattavat seuraavia supertähtiä, joista välillä saa toimivan maajoukkueen. Sen sijaan Suomi saisi etua siitä, että sillä olisi maailman paras Palloliitto.

[Nice10]

Suomessa nimen omaan Palloliiton rooli korostuu, koska liitolla on aivan ylivertaisen paljon esimerkiksi tulovirtoja kun vertaa kädestä suuhun eläviin puoliammattilaisseuroihin. Isoissa maissa on ihan erilainen päinvästäinen tilanne, ihan eri ongelmat ja aivan erilaiset roolijaot.

Suurimmissa futismaissa ei esimerkiksi valmennuskoulutus jne ole vain liittojen varassa, vaan suuret seurat voivat kaiken tiedonhaun, koulutuksen ja jopa kehitystyön tehdä tarvittaessa itse. Suomessa tällaiseen on resursseja ehkä 1-2 seuralla eikä niilläkään kuin teoriassa. Koko valmennuskoulutus on käytännössä liiton varassa, kuten moni muukin asia.

[koera]

Nyrkkisääntönä mitä pienempi maa, sitä suurempi vastuu liitolla huippujalkapallon kehtittämisessä. Suomessa on pari seurajoukkuetta, joilla on resurssit ja henkilöstö siinä kunnossa, että voidaan edes puhua huippujalkapallon kehittämisestä. Nyt en puhu pelkästään pelaajien kehittäimsestä, vaan toimitatapojen, valmennuksen suunnittelun, ja valmentajakoulutuksen kehittämisestä, sekä vaadittavan tietopohjan keräämisestä.

Kuten Jakonenkin tuolla videolla höpisi, pienen maan pitää tehdä kaikki oikein, jos pelaajia meinataan saada säännöllisesti kansainväliselle tasolle. Maintisemassasi Espanjassa yksittäisillä suurseuroilla on akatemioita, joilla on paremmat resurssit (enemmän rahaa, päätoimisia valmennustiimejä, edustusjoukkueen valmennustieto käytettävissä, jne.) kuin mitä Suomen jalkapalloliitolla. Nyt jos jätetään suomalaisen pelaajatuotannon kehittäminen pelkästään seuroille ero isoihin maihin (joissa toimintaa kehittävät kilpailuasetelmista Barcelonan tai Madridin kaltaiset organisaatiot + liitto) repeää entisestään.

Yksittäisiä huippupelaajia saattaa nousta lähes olosuhteista huolimatta. Esimerkiksi ottamasi Espanja tarjoaa kuitenkin herkullisen vertailukohdan. Litmanen vs. Iniesta: ensin mainittu on puhunut jatkuvasti itsenäisen treenauksen merkityksestä nousussaan huipulle. Jälkimmäinen taas on espanjalaisen valmennussysteemin tuotos, liittyi muistaakseni Barcan akatemiaan 12-vuotiaana. Samanlaista vertailua voisi jatkaa: Torres vs. Miklu, Hyypiä vs. Puyol, jne. Järjestelmällisen valmennussysteemin etu on siinä, että lupauksista kasvatetaan huippuja tai pääsarjatasoisia pelaajia huomattavasti suuremmalla prosentilla. Lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus.

e. Nice10 kirjoitteli hyvin samankaltaisesti sillä välin kun valmistelin omaani, mutta jätetään tää nyt tähän.

[Divarijyrä]

Nyrkkisääntönä mitä pienempi maa, sitä suurempi vastuu liitolla huippujalkapallon kehtittämisessä. Suomessa on pari seurajoukkuetta, joilla on resurssit ja henkilöstö siinä kunnossa, että voidaan edes puhua huippujalkapallon kehittämisestä. Nyt en puhu pelkästään pelaajien kehittäimsestä, vaan toimitatapojen, valmennuksen suunnittelun, ja valmentajakoulutuksen kehittämisestä, sekä vaadittavan tietopohjan keräämisestä.

Kuten Jakonenkin tuolla videolla höpisi, pienen maan pitää tehdä kaikki oikein, jos pelaajia meinataan saada säännöllisesti kansainväliselle tasolle. Maintisemassasi Espanjassa yksittäisillä suurseuroilla on akatemioita, joilla on paremmat resurssit (enemmän rahaa, päätoimisia valmennustiimejä, edustusjoukkueen valmennustieto käytettävissä, jne.) kuin mitä Suomen jalkapalloliitolla. Nyt jos jätetään suomalaisen pelaajatuotannon kehittäminen pelkästään seuroille ero isoihin maihin (joissa toimintaa kehittävät kilpailuasetelmista Barcelonan tai Madridin kaltaiset organisaatiot + liitto) repeää entisestään.

Yksittäisiä huippupelaajia saattaa nousta lähes olosuhteista huolimatta. Esimerkiksi ottamasi Espanja tarjoaa kuitenkin herkullisen vertailukohdan. Litmanen vs. Iniesta: ensin mainittu on puhunut jatkuvasti itsenäisen treenauksen merkityksestä nousussaan huipulle. Jälkimmäinen taas on espanjalaisen valmennussysteemin tuotos, liittyi muistaakseni Barcan akatemiaan 12-vuotiaana. Samanlaista vertailua voisi jatkaa: Torres vs. Miklu, Hyypiä vs. Puyol, jne. Järjestelmällisen valmennussysteemin etu on siinä, että lupauksista kasvatetaan huippuja tai pääsarjatasoisia pelaajia huomattavasti suuremmalla prosentilla. Lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus.

e. Nice10 kirjoitteli hyvin samankaltaisesti sillä välin kun valmistelin omaani, mutta jätetään tää nyt tähän.

Ei järjestelmällistä valmennusta ja sitä kautta pelaajien kehittämistä tapahdu ainoastaan "suurissa" seuroissa Suomessa. Sitä tapahtuu myös pienissä seuroissa. Toki suuret seurat ovat tässä suuresas asemassa, mutta eivät ainoa mahdollisuus.

Mutta asiaan - olet täysin oikeassa siinä, että "lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus". Miten Palloliiton tulisi tässä parantaa toimintaansa käytännön tasolla? Sinettiseuroilla tms. ja rahan jakamisella ym.?

Seurojen toimintaa parantamalla voidaan parantaa valmennuksen tasoa ja edelleen pelaajien kehittämistä, mutta seuratoimintaa ei kannata lähteä parantamaan jakamalla niille rahaa.

[peng.xuefeng]

Seurojen toimintaa parantamalla voidaan parantaa valmennuksen tasoa ja edelleen pelaajien kehittämistä, mutta seuratoimintaa ei kannata lähteä parantamaan jakamalla niille rahaa.

Totta helvetissä kannattaa kunhan se raha korvamerkitään. Kumpi on kannattavampaa, että tv-soppareiden rahoilla tuetaan seurojen pelaajakasvatusta vaiko se että niillä kustannetaan liiton hangaround-jengin luksusmatkoja?

[Callit]

Mutta asiaan - olet täysin oikeassa siinä, että "lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus". Miten Palloliiton tulisi tässä parantaa toimintaansa käytännön tasolla? Sinettiseuroilla tms. ja rahan jakamisella ym.?

Liitto voisi tältä osin tehdä paljonkin. Otan esimerkin Saksasta, muitten maitten touhuja en tunne. Siellä on periaatteena, että jokainen 11-vuotias ns. talentti on liiton tietokannassa, ja erityisvalmennuksessa joko kerran viikossa annettavassa liiton talenttiryhmässä tai jonkin (suur)seuran akatemiassa. Liiton erityisvalmennettavat touhuavat muutoin ihan normaalisti omissa seuroissaan, ja liiton tietokanta on avoimesti akatemioitten käytettävissä kykyjen etisnnässä.

Isossa maassa on tietytsi isot resurssit ja tuollaisen yli 11000 junnun per ikäluokka tietokannan ylläpito vaatii valtavan työn. Silti meilläkin pitäisi tehdä jotain. Jollet asu Helsingissä tai Turussa, niin pistäpä huviksesi ylös paikkakunnan parhaat 10-12 -vuotiaat. Väitän, että niistä jopa puolet katoaa futiksen parista ilman, että liitolla tai piirillä on ikinä mitään tietoa niistä. Kyse on siis sellaisesta "putken" puuttumisesta. Ei olla tarjoamassa mallia lahjakkaalle juniorille. Ja tähän ei tarvitse argumentoida, että "todelliset huiput tietävät jo 6-vuotiaana, että aikovat ammattilaisiksi".

[taylor]

"Liiton toiminta-ajatuksena on olla jalkapallon erikoisliitto ja kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n jäsenenä vastata Suomen kaikesta jalkapallotoiminnasta ja sen kehittämisestä sekä kasvatus- ja harrastustoiminnan että kilpa- ja huippu-urheilun alueilla ...

[koera]

Mutta asiaan - olet täysin oikeassa siinä, että "lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus". Miten Palloliiton tulisi tässä parantaa toimintaansa käytännön tasolla? Sinettiseuroilla tms. ja rahan jakamisella ym.?

Callit antoi jo hyvän esimerkin. Toinen on palloliiton valmentajakoulutus, joka on sinänsä ihan hyvällä tasolla, mutta aivan liian moni jättää kurssit perustasolle tai ei osallistu ollenkaan. Yksi tähän liittyvä ongelma on valmentajakoulutuksen portaat, jotka on rakennettu siten että pitemmälle viedyt kurssit keskittyvät aina portaittain vanhempien pelaajien valmentamiseen. Tämä antaa sellaisen kuvan, että nuorempia pelaajia pystyisi valmentamaan vähemmällä tietomäärällä ja kokemuksella. Harrastusjalkapallon puolella toki näin, mutta jos vertailukohdaksi otetaan Ajax, Barcelona tai melkein mikä tahanasa italialainen seura, huomataan kuinka toisissaan ja tieteellisesti siellä suhtaudutaan myös aivan nuorimpien valmentamiseen ja miten tämä korreloi pelaajatuotantoon.

Huippuvalmennuksessa on hiukan erilaiset painotukset, mutta samankaltaiset tarpeet. Moderni kunto- ja voimaharjoittelu, palautuminen, ruokavalio jne. on tieteelliselle pohjalle rakennettu kokonaisuus. Tälläkin forumilla esintyy käsityksiä, että vaikkapa Iniestalla olisi veikkausliigassa ongelmia heikon fysikkansa kanssa. No mitään taklaajaa tai ilmatilan herraa miehestä ei tekemälläkään saa, mutta monet yllättyisivät kuinka ylivoimaisella tasolla monet muut ominaisuudet (juoksukestävyys, kiihtyvyys ja vauhdin pysäytys, tasapaino, koordinaatio) ovat keskivertoon veikkausliigapeluriin nähden. Treenimääristä ei löydy suuria eroavaisuuksia, joten erot tehdään treenaukseen laadussa.

Suomesta löytyy mm. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitos, josta löytyy paljonkin tietoa, mutta käytettävissä olevan tieteellisen tiedon jalostus siten että se näkyy käytännön päämäärätietoisena toimintana treeneissä on ylivoimainen tehtävä vaikkapa kulukorvauspohjalta operoivalle junnuvalmentajalle. Semminkin kun liigatasoltakin löytyy kavereita, joilta on moni moderniin valmennukseen liittyvä uudistus on jäänyt kokonaan huomaamatta. Tässä kohtaa liitto on Suomessa ainoa taho, jolla on resursseja hankkia tietoa eri lähteistä ja jalostaa se valmennuksen käyttöön. Toki kaupalliset toimijat ovat yksi varteenotettava tietolähde (esim. Tanoke), mutta pelkästään näiden varaan ei pitäisi hommaa laskea.

Junnuvalmennuksen tapauksessa jotkut kivat vihkoset, joissa on malliharjoituksia ja värikkäät kuvat ei riitä kuromaan eroa huippumaihin. Toki mitä alemmaksi mennään (eli mitä vähemmän valmentajat laittavat aikaa ja energiaa hommaan), sitä konkreettisempia ohjeiden tulisi olla, mutta siellä seurojen junnutreeneissä pitäisi olla välillä joku vaikka ihan liittotasolta auttamassa ja ohjaamassa. Nythän malli on vähän sellainen "tulkaa te tänne, maksakaa ja kouluttautukaa, kun ovet sulkeutuu vastuu on teidän".  

Huippujalkapallon tapauksessa Jakonen puhui tuossa Mertarannan haastattelussa "suomalaisen huippujalkapallon lajianalyysin päivityksestä". Toivottavasti tämä on kokonaisvaltainen paketti, josta saatua tietopohjaa pyritään käyttämään mahdollisimman laajasti hyväksi, joka tapauksessa hanke on selvää eom:ää.

[Callit]

palloliiton valmentajakoulutus, joka on sinänsä ihan hyvällä tasolla, mutta aivan liian moni jättää kurssit perustasolle tai ei osallistu ollenkaan. Yksi tähän liittyvä ongelma on valmentajakoulutuksen portaat, jotka on rakennettu siten että pitemmälle viedyt kurssit keskittyvät aina portaittain vanhempien pelaajien valmentamiseen. Tämä antaa sellaisen kuvan, että nuorempia pelaajia pystyisi valmentamaan vähemmällä tietomäärällä ja kokemuksella.

Täsmälleen näin. Olen seurannut aika monen junnun harrastuksen kehittymistä, sekä tyttöjen että poikien, ja lisäksi itse coachannut junnuja. Seurat ovat olleet sellaisia "keskitason" seuroja, ja näkemäni perusteella ei voi kuin taivastella. Itselläni oli käytössä DFB:n 64 "tempun" peruskoulu, joka on rakennettu portaittain ihan kuten oikeassakin koulussa. Jos ajattelen tuntemieni junnujen saamaa oppia ja vertaan siihen, niin en voi kuin surullisena todeta, että suurin osa ei ole saanut oppia lainkaan tai sitten ihan satunnaisesti. Kuka on "lanseerannut" askelharhautuksen, kuka valvonut nilkkapotkun puhtautta? Valtaosassa tapauksista vastaus on, että ei kukaan.

Ruotsin liitto julkaisi joskus 90-luvun puolivälissä(?) videon, jossa opastettiin myös ns. perusasiat ja niiden harjoitteleminen. Tarkoitus oli, että jokainen junnu saisi edes tietyn perusoppimäärän. Milloin meillä?

[Divarijyrä]

...toinen on palloliiton valmentajakoulutus, joka on sinänsä ihan hyvällä tasolla, mutta aivan liian moni jättää kurssit perustasolle tai ei osallistu ollenkaan.

Miten se on mielestäsi palloliiton vika, että "valmentajat" jättävät kurssit kesken tai kokonaan käymättä? Näissä tapauksissa vika on keskeyttäjssä ja niissä jotka eivät osallistu alunperinkään.

Hyvä esimerkki siitä miten palloliiton osaamattomuuden taakse taas piiloudutaan?

[ackaz]

En kyllä millään jaksa uskoa, että Palloliitto koskaan nousee Norjan, Tanskan ja Ruotsin liittojen tasolle, mikäli puheenjohtajan paikkaa käytetään jonkun rullaluistelevan tulevan presidenttiehdokkaan leikkikenttänä.

Edit. Enkä pidä kyllä Hämäläistäkään parempana vaihtoehtona.

[MestariM]

En kyllä millään jaksa uskoa, että Palloliitto koskaan nousee Norjan, Tanskan ja Ruotsin liittojen tasolle, mikäli puheenjohtajan paikkaa käytetään jonkun rullaluistelevan tulevan presidenttiehdokkaan leikkikenttänä.

Edit. Enkä pidä kyllä Hämäläistäkään parempana vaihtoehtona.

Millä tavalla rullaluistelu ja tuleva presidenttiehdokkuus vaikuttavat puheenjohtajan pätevyyteen? Olisihan se aika surullista jos ei pj harrastaisi vapaa-ajallaan mitään eikä olisi varteenotettava ehdokas mihinkään muihin johtotehtäviin.

[koera]

Miten se on mielestäsi palloliiton vika, että "valmentajat" jättävät kurssit kesken tai kokonaan käymättä? Näissä tapauksissa vika on keskeyttäjssä ja niissä jotka eivät osallistu alunperinkään.

Hyvä esimerkki siitä miten palloliiton osaamattomuuden taakse taas piiloudutaan?

Hyvä ja aihellinen kysymys, johon vastaamista piti miettiä hetki. Yksi syy alhaiseen kouluttatumismotivaatioon on, että ilman huippupelaajan statusta (peliuraa vähintään ykkösessä) koko koulutus on useimmiten käytävä pohjalta asti. Tästä näkee millainen projekti koko homma on. Forumilla on käyty keskustelua koulutukseen liittyen, tuolta löytyy sekä hyviä että huonoja kokemuksia.

Useimmat, joilla on jo valmennuskokemusta tai pitempi peliura takanaan, pitävät varsinkin alemman tason koulutuksia turhina koska niissä käydään aivan perusasioita läpi niiden valmentamaan ryhtyneiden vanhempien ehdoilla, joiden kokemus futiksesta on olematonta tai hyvin rajoittunutta. Huono startti saattaa pysäyttää kouluttautumisinnon kertalaakista.

Toista ongelmaa juniorivalmentajien koulutuksessa yritinkin kuvailla aikaisemmin. Kyse on siitä, että edistyneet kurssit keskittyvät aina vanhempien pelaajien valmentamiseen. Jos haluaa erityisosaamista nimenomaan junioreiden valmentamiseen (syventymistä pedagogiikkaan, nuorten kehitysvaiheisiin niin mentaalipuolen kuin motivoimisenkin kannalta, fysiikkaan ja herkkyyskausiin), tulee tehdä kurssit aina B-tasolle asti (vähintään n. 500€:n laaki + alempien tasojen kulut) ja jatkaa Nuorten Valmentajakouluun (3000€). Eli kurssit ovat melko kalliita, ellei seura halua kustantaa ja kun koko homman joutuu tekemään alusta asti, monen tärkeän tiedon saaminen kestää pitkään. Suosituksena on vieläpä tietty määrä käytännön valmentamista kurssien välillä, eikä ylimmille tasoille välttämättä pääse ilman riittäviä meriittejä ja kokemusta.

Kolmas ongelma on Palloliiton hierarkisuus järjestönä. Esimerkkinä kouluttajien joukossa on kavereita, joilla on (monilta osin myös omasta aktiivisuudesta johtuen) todella hyvät tiedot jalkapallovalmennuksesta, kokemusta jne, mutta toimivat silti yksinomaan alemmilla tasoilla. Toki hyviä kouluttajia saa ja pitääkin käyttää mahdollisimman paljon, mutta näitä kavereita voisi myös rohkeasti nostella sinne korkeammille tasoille jos meinataan saada valmennusta ja valmentajakoulutusta kehittävää kilpailua aikaiseksi.

Koulutustoiminta on kuitenkin kehittynyt kovastikin takavuosista ja tämä toivottavasti jatkuu. Aivan karkeimmat esimerkit Palloliiton huonosta toiminnasta ovat näitä moneen kertaan puituja rahankäyttöjuttuja, jotka toivottavasti ovat historiaa. Toisaalta jos nuokin sadat tuhannet eurot olisi aikanaan laitettu valmennustoimintaan, niillä olisi koulutettu aika monta osaavaa junnuvalmentajaa (ilman näitä seuroille tai valmentajille itselleen aiheutuvia kuluja) ja satoa voitaisiin piakkoin kerätä. Tai tehty se huippujalkapallon "lajianalyysin päivitys" joka nyt vihdoin käynnistetään.

[ifota]

Miten se on mielestäsi palloliiton vika, että "valmentajat" jättävät kurssit kesken tai kokonaan käymättä? Näissä tapauksissa vika on keskeyttäjssä ja niissä jotka eivät osallistu alunperinkään.

Hyvä esimerkki siitä miten palloliiton osaamattomuuden taakse taas piiloudutaan?

Keskeyttämiset/käymättä jättämiset eivät ole Palloliiton vika, olet oikeassa. Koska nämä tapaukset ilmeisesti ovat yleisiä, tulisi Palloliiton analysoida toimintatapojensa tehokkuutta ja vetää johtopäätökset mihin suuntaan koulutusta tulisi kehittää. Intuitiivisesti vastaukseksi nousee koeran esille nostama osallistuva koulutus: jalkautetaan enenevissä määrin Palloliiton huippuosaajat seuroihin antamaan konkreettista tukea valmentajille ja madallutetaan kynnystä osallistua koulutuksiin.

[Divarijyrä]

Hyvä ja aihellinen kysymys, johon vastaamista piti miettiä hetki. Yksi syy alhaiseen kouluttatumismotivaatioon on, että ilman huippupelaajan statusta (peliuraa vähintään ykkösessä) koko koulutus on useimmiten käytävä pohjalta asti.

Useimmat, joilla on jo valmennuskokemusta tai pitempi peliura takanaan, pitävät varsinkin alemman tason koulutuksia turhina koska niissä käydään aivan perusasioita läpi niiden valmentamaan ryhtyneiden vanhempien ehdoilla, joiden kokemus futiksesta on olematonta tai hyvin rajoittunutta. Huono startti saattaa pysäyttää kouluttautumisinnon kertalaakista.

Toista ongelmaa juniorivalmentajien koulutuksessa yritinkin kuvailla aikaisemmin. Kyse on siitä, että edistyneet kurssit keskittyvät aina vanhempien pelaajien valmentamiseen. Jos haluaa erityisosaamista nimenomaan junioreiden valmentamiseen (syventymistä pedagogiikkaan, nuorten kehitysvaiheisiin niin mentaalipuolen kuin motivoimisenkin kannalta, fysiikkaan ja herkkyyskausiin), tulee tehdä kurssit aina B-tasolle asti (vähintään n. 500€:n laaki + alempien tasojen kulut) ja jatkaa Nuorten Valmentajakouluun (3000€). Eli kurssit ovat melko kalliita, ellei seura halua kustantaa ja kun koko homman joutuu tekemään alusta asti, monen tärkeän tiedon saaminen kestää pitkään. Suosituksena on vieläpä tietty määrä käytännön valmentamista kurssien välillä, eikä ylimmille tasoille välttämättä pääse ilman riittäviä meriittejä ja kokemusta.

Kolmas ongelma on Palloliiton hierarkisuus järjestönä. Esimerkkinä kouluttajien joukossa on kavereita, joilla on (monilta osin myös omasta aktiivisuudesta johtuen) todella hyvät tiedot jalkapallovalmennuksesta, kokemusta jne, mutta toimivat silti yksinomaan alemmilla tasoilla. Toki hyviä kouluttajia saa ja pitääkin käyttää mahdollisimman paljon, mutta näitä kavereita voisi myös rohkeasti nostella sinne korkeammille tasoille jos meinataan saada valmennusta ja valmentajakoulutusta kehittävää kilpailua aikaiseksi.

1-kohta: On välttämätön pakko, että koulutus täytyy käydä pohjalta asti, mikäli näyttöjä ei löydy. Sen voi todeta jo miettimällä kuinka moni forumisti pitää itseään jalkapalloasiantuntijana. Tottakai olisi hyvä, että aiemmalla pelaajataustalla olisi enemmän merkitystä, mutta fakta on se, että esimerkiksi hyvin monen kakkosen ja kolmosen joukkueessa pyörii sen luokan kesähessuja, että on vain hyvä, että heidän osaamisensa rinnastetaan lähes 0-tasoon. Varsinkin kun monet näistä voivat vielä ymmärtää jalkapallosta jotain, mutta käsitykset ihmisten ohjaamisesta ja edes alkeellinen pedagoginen ymmärrys puuttuu.

2-kohta: Point taken. Kurssit ovat kyllä kohtalaisen kalliita ja olisi tosiaan hyvä, että myös nuorten valmentamiseen erikoistuminen olisi helpompaa (en tiennyt että asia on näin). Toisaalta logiikka sen takana, että edistyneet kurssit keskittyvät aina vanhempien pelaajien valmentamiseen, voi piillä siinä, ettei nuorempien pelaajien valmentamiseen keskittyville kursseille riitä Suomessa kysyntä - ts. nuorempia pelaajia valmentavat (kliseisesti) usein sukulaiset ym. lähipiirin henkilöt, joita "HC-valmentaminen" ei välttämättä kiinnosta yhtä paljon, kuin niitä, jotka todella haluavat pyrkiä valmentamaan niin kovalla tasolla (=edustusjoukkue/"miehet"), kuin vain suinkin mahdollista.

"monen tärkeän tiedon saaminen kestää pitkään." --> monen tärkeän tiedon omaksumiseen tarvittava näkemys syntyy ainoastaan kokemuksen avulla, joka usein syntyy vasta pitkän ajan myötä.

"Suosituksena on vieläpä tietty määrä käytännön valmentamista kurssien välillä, eikä ylimmille tasoille välttämättä pääse ilman riittäviä meriittejä ja kokemusta." --> käytäntö jonkinlaisella teorian tuntemuksella on lähes poikkeuksetta hedelmällisempää kuin pelkkä teorian tunteminen. On hyvä, että käytännön kokemusta tasojen välillä vaaditaan, sillä eihän ilman käytäntöä osaa esimerkiksi reflektoida ja kyseenalaistaa omia tekemisiään. Väittäisin, että ylimmille tasoille pääsemiseksi on asetettu tietty kokemusvaatimus juuri siksi, että on tiedostettu, että yleensä juuri tämä kokemus ja meriitit osoittavat valmentajan olevan "kypsä" siirtymään seuraavalle tasolle, jolla tätä kokemusta vaaditaan.

3-kohta: en ihan ymmärrä tätä. Toisessa ongelmakohdassa otat tavallaan esiin sen, ettei nuorisovalmennuksessa ole riittävästi osaamista, koska kouluttautuminen on niin hankalaa (vai olenko täysin väärässä?). Kolmannessa kohdassa sanot kuitenkin, että alemmilla tasoilla (joilla näitä tulevia nuorten valmentajia eniten on) toimii päteviä kavereita, jotka pitäisi nostaa ylemmäs organisaatiossa.

[Stürmer]

Ei järjestelmällistä valmennusta ja sitä kautta pelaajien kehittämistä tapahdu ainoastaan "suurissa" seuroissa Suomessa. Sitä tapahtuu myös pienissä seuroissa. Toki suuret seurat ovat tässä suuresas asemassa, mutta eivät ainoa mahdollisuus.

Mutta asiaan - olet täysin oikeassa siinä, että "lahjakkuuksien syntymiseen ei voi vaikuttaa, mutta niiiden ajoissa havaitsemisella, kouluttamisella ja kehityksen tukemisella voi olla ratkaiseva vaikutus". Miten Palloliiton tulisi tässä parantaa toimintaansa käytännön tasolla? Sinettiseuroilla tms. ja rahan jakamisella ym.?

Sama. Tuo lahjakkuuksien puutteellinen havainnointi on ihan todellinen ongelma, joka johtuu melko pitkälle pelkästään siitä, että piireillä ei ole omia pelaajatarkkailijoita tai edes piirivalmentajia, vaan nämä hoidetaan edelleenkin paikallisten seurojen resursseilla.  Tästä seuraa monenlaisia ongelmia, alkaen siitä kenen intressejä nämä vaikkapa piirijoukkueita kokoavat seuravalkut perimmiltään ajavat.  Ja vaikka halua puolueettomaan toimintaan olisikin, on näillä yleensä varsin epätasapuolisesti jakautunut havaintoaineisto käytettävissään, kun ne oman seuran tutut pelaajat tunnetaan vuosien takaa ja naapuriseuran kaverit ovat vain nimiä paperissa.

Kun nämä sitten kootaan yhteen katsastustilaisuuteen, niin siinähän sitten muutamalla silmäparilla tehdään tunnissa parissa isosta pelaajajoukosta "virheetön" syväanalyysi jatkokarsintaa varten.  On helppo arvata mikä tällaisen katsatustilaisuuden todellinen laatu on verrattuna esimerkiksi koko kauden mittaan suoritettavaan oikeasti puolueettomaan pelaajatarkkailuun.  Raadollisessa todellisuudessa oikeanväriset verkkarit antavat paljon anteeksi, kun pelaajan "todelliset" taidot "tiedetään" muuta kautta.  Härskit kotiinpäinvedot jätän tässä käsittelemättä, mutta niitäkin olen omin silmin todistanut sen verran, että laadukkaalle pelaajatarkkailulle ne ovat ihan todellinen ongelma myöskin.

Konkreettinen parannus olisi liiton panostus omiin piiri- ja aluevalmentajiiin, joilla ei olisi suoria kytkyjä seuroihin.

[Stürmer]

Jos ajattelen tuntemieni junnujen saamaa oppia ja vertaan siihen, niin en voi kuin surullisena todeta, että suurin osa ei ole saanut oppia lainkaan tai sitten ihan satunnaisesti. Kuka on "lanseerannut" askelharhautuksen, kuka valvonut nilkkapotkun puhtautta? Valtaosassa tapauksista vastaus on, että ei kukaan.

Sama havainto.  Seuravalmennuksessa keskitytään liian usein joukkuepelaamiseen silloinkin, kun pelaajien pallonkäsittelytekniikka huutaisi henkilökohtaista ohjausta.  On käsittämätöntä miten pitkälle nuori pelaaja voi päästä ennenkuin vaikkapa surkea potkutekniikka tai louhikkokosketus alkaa rajoittaa.  Muista puutteista nyt puhumattakaan.

Seurajoukkueissa pitäisi kyllä aidosti pohtia onko toiminnan painopiste enempi joukkueen kuin yksilön kehittämisessä.  Omasta mielestäni yksilön pitää olla ehdottomasti ykkössijalla, joukkueen menestys tulee sitten itestään, jos on tullakseen.  Nämä siis junioripuolella tietenkin.

[Callit]

Sama havainto. 

Seurajoukkueissa pitäisi kyllä aidosti pohtia onko toiminnan painopiste enempi joukkueen kuin yksilön kehittämisessä.  Omasta mielestäni yksilön pitää olla ehdottomasti ykkössijalla, joukkueen menestys tulee sitten itestään, jos on tullakseen.  Nämä siis junioripuolella tietenkin.

Erityisen surullista tämä on, kun kokemuksesta tietää kuinka innokkaita lapset ja juniorit ovat oppimaan uusia tekniikkaan liittyviä asioita, joita sitten pelissä saa ja pitää kokeilla. "Jätskit niille, jotka tekee askelharhautuksen/Cruyff-käännöksen". Voi, että osaa olla kivaa. Käänteisen esimerkin voin  antaa ihan kovanluokan tyttöjengistä, jossa pari avainpelaajaa kertoi 15-vuotiaana, että ovat pelanneet 7 ja 8 vuotta. Kummallakin tytöllä oli sisäsyrjäsyötön lisäksi yksi tapa potkaista palloa, KÄRKKÄRI. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka paljon häpesin valmentajan puolesta. Treenejä oli kolme kertaa viikossa. - Pahaa tekee, kun ajattelee...

[Juicci JJ]

Käänteisen esimerkin voin  antaa ihan kovanluokan tyttöjengistä, jossa pari avainpelaajaa kertoi 15-vuotiaana, että ovat pelanneet 7 ja 8 vuotta. Kummallakin tytöllä oli sisäsyrjäsyötön lisäksi yksi tapa potkaista palloa, KÄRKKÄRI.

Tätä kyllä nyt on tosi vaikea uskoa, jos joku on pelannut seitsemän vuotta ja vielä joukkueessa ja vielä kovanluokan joukkueessa. Kyllä ne kärkkäripotkuhuomautukset alkavat ihan jo alkeellisimmissakin pihapeleissä, ja jos oikeille viheriöille menee niin siellä taatusti tulee kuittia jatkuvista kärkkäreistä. Ja ihan yleisen futiskulttuurin kautta imeytyy tieto kärkkäritekniikan "virheellisyydestä", paitsi silloin jos sitä käyttää silloin tällöin kikkana jossain yhteydessä.

[Callit]

Tätä kyllä nyt on tosi vaikea uskoa, jos joku on pelannut seitsemän vuotta ja vielä joukkueessa ja vielä kovanluokan joukkueessa.

Tervetuloa todellisuuteen. Huomioi se, että kyseessä oli tyttöjoukkue. Toisen esimerkin voin kertoa pienen kaupungin 92-pojista. Jengi oli 11-vuotiaaksi asti täysin käypää kamaa, ja esim. Smenan jalkapallokoululta otettiin turpiin ihan siedettävästi, vaikka kaikki "läskipetteritkin" pidettiin hienosti mukana. Kolme parasta junnua oli sellaisia, että olisivat mahtuneet jokaiseen ikäluokan jengiin Suomessa, ainakin joten kuten. Kun poikain osaamista sitten tuli katsottua tarkemmin, niin huomio kiinnittyi siihen, että yksikään ei osannut pomputtaa palloa 20 kertaa vuorojaloilla. Ylipäänsä yksikään poika ei harrastanut tätä jaloa lajia, koska futista satunnaisesti puulaakissa coachannut innokas ja antaumuksellinen vetäjä ei kerta kaikkiaan tiennyt asiasta mitään.

Jotkut jengissä osasivat mennä miehestä ohi, koska olivat pihapeleissä ja telkkarista oppineet kikan tai kaksi. Yksi parhaista sai hirveän buustin, kun sen vähävarainen äiti maksoi sen omistaan Eerikkilään leirille. Siellä testeissä huomattiin, että poju oli ihan parhaita pujottelijoita, kiitos lukuisten pihapelien, mutta pomputtelutaito puuttui tyystin.

Ihan oikeasti, tulin aina surulliseksi niitten touhuja seuratessani. Tuli mieleen pianotunnilla käyvät lapset, jotka eivät oppisi soittamaan kuin kaksi nuottia. Väitän, että vastaavaa valmennuksellista "tyhjäkäyntiä" on useimmissa seuroissa.

[Ganea]

Palloliiton puolustukseksi on sanottava että on se jotain yrittänyt tehdäkin asioiden parantamiseksi. Nettiin on ilmestynyt omatoimiseen harjoitteluun kannustava "Kuukauden kikat" -sivusto ja tänä syksynä on käynnistynyt Fortum Tutor -ohjelma(http://www.fortumtutor.fi/). Silti täytyy ihmetellä miksi nettiä ei käytetä laajemmin valmennusmateriaalin levittämiseen?  Onko ne valmennuskurssit niin kannattavia ettei tietoa haluta jakaa ilmaiseksi?

[TolppaFF2]

Tervetuloa todellisuuteen. Huomioi se, että kyseessä oli tyttöjoukkue.
...
Tuli mieleen pianotunnilla käyvät lapset, jotka eivät oppisi soittamaan kuin kaksi nuottia. Väitän, että vastaavaa valmennuksellista "tyhjäkäyntiä" on useimmissa seuroissa.

Tilanne on ikävä kyllä juuri näin - erityisesti tyttöpuolella. Kohtuullisen läheltä asiaa seuranneena tilanne on se, että esim. nk. kortteliliiga-tasolla pojille opetetaan jalkapalloa, tytöt "pelailevat". Tässäkin on toki poikkeuksia, luojan kiitos. Mutta liian usein tilanne on se, että tytöille ei edes yritetä opettaa lajitaitoja... Tyttöjen kortteliliigavalmennus ei taida olla niitä kaikkein komeimpia sulkia hatussa "wannabe-valmentajille", vaikka tuossa juuri pääsisi varmaan tuottamaan ne suurimmat kehitysaskeleet yksittäisille pelaajille (ja kuulijakunta olisi varmaan keskiverto-murrosikäisiä vastaanottavaisempaa).

Tuo pianonsoitto oli kyllä mainio vertaus! Kuinka moni vanhempi tosiaan hyväksyisi sen, että oman Ulla-Petterin pianonsoiton opettaja keskittyisi "pimputteluun" ("kokeilepas nyt vähän painella niitä eri koskettimia niin, että niistä kuuluu kiva ääni...") eikä yrittäisikään opettaa oikeata soittotaitoa :-)

[Rikkiviisas]

Tuo pianonsoitto oli kyllä mainio vertaus! Kuinka moni vanhempi tosiaan hyväksyisi sen, että oman Ulla-Petterin pianonsoiton opettaja keskittyisi "pimputteluun" ("kokeilepas nyt vähän painella niitä eri koskettimia niin, että niistä kuuluu kiva ääni...") eikä yrittäisikään opettaa oikeata soittotaitoa :-)

Vielä kun opetettaisiin lukemaan nuoteista niin suomalaisten pelaajien suurimmat puutteet on korjattu.

[Finalfool]

Tätä kyllä nyt on tosi vaikea uskoa, jos joku on pelannut seitsemän vuotta ja vielä joukkueessa ja vielä kovanluokan joukkueessa. Kyllä ne kärkkäripotkuhuomautukset alkavat ihan jo alkeellisimmissakin pihapeleissä, ja jos oikeille viheriöille menee niin siellä taatusti tulee kuittia jatkuvista kärkkäreistä. Ja ihan yleisen futiskulttuurin kautta imeytyy tieto kärkkäritekniikan "virheellisyydestä", paitsi silloin jos sitä käyttää silloin tällöin kikkana jossain yhteydessä.

Kärkkäri on potkuista parhain...