Ja toki siis Mursun syyttely nyt on ihan turhaa. Ei Suomen kultainen sukupolvi sentään niin kova ollut että sen heittämällä olisi kuulunut mennä arvokisoihin, joihin pääsi tuolloin vähemmän maita, mutta oli se riittävän hyvä taistelemaan paikasta tosissaan. Moisen onnistumiseen kaivattiin silloinkin arpaonnea ja pelaajien ehjänä pysymistä. Voidaan katsoa Mursulla käyneen huonon säkän näissä viimeksi mainituissa, mutta samaan aikaan pelillinen filosofia ei ollut ehkä pienelle futismaalle optimaalinen sekään. Hodari näytti että inhorealistisemmalla tyylllä saa todennäköisemmin pisteitä itseään paremmilta vastustajilta. Mursu taas ei kompastellut huonompia vastaan. Ikuinen väittely, jossa vertailukohtia ei saa sorvattua täysin reiluiksi.
Muurinen oli 90-luvulla ajan hermolla ja jopa ihan edistyksellinen valmentaja, mutta sen jälkeen jotenkin jäi kiinni omaan tapaan tehdä ja se näkyi juuri maajoukkueessa siinä, että yritettiin pelata kuin Litmanen ja Forssell olisivat kentällä vaikka eivät olleetkaan. Seurauksena paljon hienoja pelejä, mutta katkeria tappioita ja jossiteltavaa. Sinällään hyvä, mutta turhauttava valmennuskausi, kun sittemmin Hodgson ja nyt Kanerva parhaimmillaan on näyttänyt, miten tuloksia voisi repiä tyylin kustannuksella. Samahan sitten myöhemmin HJK:ssa, kun liigassa kulki, mutta Euroopassa hävittiin kenelle pitikin vaikka ensin pärjättiin hyvin. HJK:n jälkeen takki olikin tyhjä ja loppu-ura läpsyttelyä.
Hodgsonilla toki kotipelissä Portugalia vastaan oli saumaa ottaa riskiä ja taistella lisäpisteistä, Azer-peli nyt sitten oma lukunsa. Muurinen ja Hodgson olisivat täydentäneet hyvin toisiaan.
Mutta Muurisen tytärpuolihan seurusteli ainakin joskus Xhevdat Gelan kanssa, joka lanasi autollaan Kultakummussa Muurisen naapurin pihakoristeet. Montakohan tytältä kokonaan tai bonuksena Muurisella on. Olennaista tietysti varmaan myös se, että Enskarityttären KTP:a ja Liverpoolia kannattava puoliskoehdokas lienee foorumisti (nikkiä ei saa arvata tai kertoa!).
