FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.05.2017 klo 07:15:47 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 303 [304] 305 306
 
Kirjoittaja Aihe: Merkkejä suomalaisen futiskulttuurin noususta?  (Luettu 965784 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #7575 : 23.02.2017 klo 19:43:29

Kukas se edellinen oli? Hanno vuonna 99, ja nyt heti perään 2017 Markkanen.

Heitetään tähän vaikka tietokilpailukysymyksenä että Kuka suomalaispelaaja on Jari Litmasen ohella edustanut FC Barcelonaa?

Kansainvälisen menestyksen valossa koripallon näkyvys ja katsojamäärät ovat kyllä paljon jalkapalloakin kurjemmassa jamassa.

« Viimeksi muokattu: 23.02.2017 klo 19:47:37 kirjoittanut hoc »
Pikka

Poissa Poissa


Vastaus #7576 : 23.02.2017 klo 19:53:32

Heitetään tähän vaikka tietokilpailukysymyksenä että Kuka suomalaispelaaja...
Kendosta löytyy monia, esim. Lauri Knuuttila ja Toni Vaaja. Koriksessa Koponen jonka rahkeet ei ihan riittäny Euroopan ulkopuolelle?
pyry

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Start 09.08.1942


Vastaus #7577 : 23.02.2017 klo 22:59:12

Voi olla, että jalkapallo (muiden kansainvälisten valtalajien tapaan) on jossain määrin kärsinyt suomalaiseen urheiluseuraamiseen liittyvästä menestyskulttuurista. Jos menestystä ei suhteuteta lajin kokoon, on selvää että kansainvälisesti suuremmassa lajissa on vaikeampaa menestyä kuin pienessä.

Mutta kysymyksen ja koko asetelman voi kääntää myös toisinpäin: onko mitään muuta lajia kuin jalkapallo, jota suomalaiset seuraisivat ilman lajin kansainväliselle huipulle yltäviä kansallisia menestystarinoita?

Vähintäänkin arvokisoja ja CL:ää seuraavat säännöllisesti sadat tuhannet suomalaiset. Väitän että jalkapallo on ainoa laji, jota suomalaiset seuraavat massoittain ilman että lajin suosio rakentuisi kansallisen menestyksen tai sen mahdollisuuden varaan. No, ehkä olympialaiset ovat jonkinlainen poikkeus, sillä niissäkin kansallinen menestys on nykyään sivuosassa (mutta kivutonta sivuosaan joutuminen ei ole kaikille ollut).

Tästä näkökulmasta jalkapallo on itse asiassa lähestulkoon ainoa laji, josta suomalaiset ovat kiinnostuneita itsessään. :)
Zorbas

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Veikkausliigajoukkueet, joilla olosuhteet kunnossa


Vastaus #7578 : 23.02.2017 klo 23:16:15

onko mitään muuta lajia kuin jalkapallo, jota suomalaiset seuraisivat ilman lajin kansainväliselle huipulle yltäviä kansallisia menestystarinoita?

Kyllähän Suomessa seurataan nykyään mm. NFL:ää, NBA:tä, tennistä, pyöräilyä, nyrkkeilyä ja snookeria ihan kohtuullisen paljon.
Knossos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kacktor


Vastaus #7579 : 24.02.2017 klo 00:34:00

Kyllähän Suomessa seurataan nykyään mm. NFL:ää, NBA:tä, tennistä, pyöräilyä, nyrkkeilyä ja snookeria ihan kohtuullisen paljon.

No ei nyt ihan. Etenkin NFL:n esille nostaminen tässä yhteydessä kertoo täydellisestä kyvyttömyydestä arvioida eri lajien tai sarjojen suosiota Suomessa.
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #7580 : 24.02.2017 klo 01:00:59

Kyllähän Suomessa seurataan nykyään mm. NFL:ää, NBA:tä, tennistä, pyöräilyä, nyrkkeilyä ja snookeria ihan kohtuullisen paljon.

En muuten tunne ketään joka seuraisi pyöräilyä tai snookeria. Tuntemistani ihmisistä noita loppuja seuraa ehkä yksi kutakin. Futista seuraaviin törmää arjessa jatkuvasti, ja esim. tsämppäri on kahvipöydissä matsien jälkeisenä päivänä. Olenko normaali, Eki-setä?

Toki jääkiekko on se seuratuin laji ja myös esim. formulat menee edelle, mutta silti en ymmärrä suomifutisyhteisön tässäkin topikissa toistuvasti esiin nousevia itsetunto-ongelmia.
Bossu

Poissa Poissa


Vastaus #7581 : 24.02.2017 klo 01:56:15

Heitetään tähän vaikka tietokilpailukysymyksenä että Kuka suomalaispelaaja on Jari Litmasen ohella edustanut FC Barcelonaa?

Ei pidä unohtaa että Ilja Janitskin valmentaa barcassa.
Ärjyvä Lokki

Poissa Poissa


Vastaus #7582 : 24.02.2017 klo 02:16:24

Kukas se edellinen oli? Hanno vuonna 99, ja nyt heti perään 2017 Markkanen.

Rannikko ja Koponen nyt toki ihan maailman terävintä kärkeä pelipaikallaan ja molemmat olis pärjänny NBA:ssa, mutta varmaan molempien kannalta parempi että pysyivät Euroopassa. Rannikon aikakaudella NBA oli niin vahvasti 1 vs 1 -peliin perustuva sarja, että tuskin kovin isoa roolia olis ollu mahdollista saada ja Koposen kohdalla varmaan keskikastin jengiin kakkospointiks olis ollu hyvät mahikset, mutta varmempi ja mielekkäämpi ura varmasti olla Euroopassa ratkasupelaajana ja nyt Barcassa yrittää raivata tie ihan siihen terävimpään Euroopan kärkeen, joka ei nykyään oo enää niin kaukana jenkkien tasosta. Toisin oli ehkä 10-20v sitten.

Pitää myös muistaa että joukkueet ovat pienempiä, joten "tähtipaikkoja" on vähemmän. Toki Suomessa tuon ihan terävimmän kärjen takana aika kuilu ja maajoukkueessakin välillä pelaajia joilla ei mitään asiaa kv-peleihin.

Ja aiheeseen liittyen: 5v sitten ei juurikaan tullut puhuttua suomifutiksesta kavereiden kanssa, nyt monet "hehe mitä potkista" -tyypeistä käy peleissä.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2017 klo 02:24:59 kirjoittanut Ärjyvä Lokki »
potkuilija

Poissa Poissa


Vastaus #7583 : 24.02.2017 klo 03:01:24

Itse en ole nähnyt todisteita syy-seuraussuhteista luulosi osalta.

Todisteita olen nähnyt ainoastaan suomalaisesta menestymisenpalvontakulttuurista. Väitän; jos jalkapallossa tulisi menestystä, myös asenteet sitä kohtaan muuttuisivat. Jalkapallon osalta ongelma on juuri nyt ja tässä suomalaisten menestyskäsityksen ahtaus - mitalia mäkihypyssä arvostetaan selkeästi korkeammalle kuin tasapeliä em- ja mm-voittaja Espanjaa vastaan. Tässä vaiheessa tulee esiin argumentti marginaalilajista ja siinä helpommasta menestyksestä. Pitää ymmärtää, että saavutettu mitali<>menestys. Urheilun pitäisi mielestäni olla keskiössä, eikä menestyksen, koska sen laatua on hyvin hankala arvioida. Tällä hetkellä arvio menestymisen laadusta tehdään median luoman kuvan- ja yleisen mielipiteen keinoin.

Valitettavasti juuri nyt käsillä olevan menestyksen tukeminen kaikilla kansallisessa ruokakorissa olevilla herkuilla ei tue kokonaisvaltaista urheiluelämän kehitystä. Itse haluaisin monipuolisesti elinvoimaisen ja siten viihdyttävän urheilumaailman nautittavakseni Suomessa, siksi esim. menen nyt Lahden mm-hiihtoihin (tukeakseni perinnettä ja monipuolisuutta tapahtumatarjonnassa) täysin piittaamatta tuleeko menestystä, eli niitä pohjoismaisten hiihtolajien marginaalimitaleja. Kyse on minulle kulttuuriteosta.

Yhteenvetona väitän siis, että se miksi nämä suomalaiset menestyslajit ovat tavanneet olla marginaalilajeja, on menestyksenpalvontakulttuurin suora seuraus. Samassa yhtälössä on mukana suomalaiset jalkapalloihmisetkin, eikä puheet - vaan teot, kulttuuria muuksi muuta.

Johtuisiko siitä että sellaista ei ole tapahtunut? Mutta jos tapahtuisi? Tiedän muutamiakin kavereita, jotka ovat olleet siinä kynnyksellä alkaisivatko seuraamaan jalkapalloa (esim. lätkän lisäks) mutta kynnyksen ylittäminen on jäänyt koska jalkapalloyhteisö Suomessa on niin sisäänpäin kääntynyt. Ketä lätkäjätkää kiinnostaa mennä kuuntelemaan kun kaverit/muut haukkuu seuraamansa lajin paskaks ja hyvällä todennäköisyydellä kyseenalaistaa koko ihmisen sen takia? Jos jalkapallo yhteisö olisi edes vähän vähemmän luotaansatyöntävä niin varmasti hyötyisi siitä. Mutta toki muiden lajien ja kannattajien alas katsominen varmasti nostaa futiskulttuuria aivan helvetisti.

Itse, kuten sanoin, seuraan molempia muiden lisäksi mutta kyllä se suomalainen (varsinkin futiksen puolelta tuleva) vastakkainasettelu luo minullekin pienen varjon futiksen seuraamiseen koska olen myös lätkäjätkä. Puhumattakaan ihmisistä jotka saattaisivat harkita futiksen seuraamista lätkän lisäksi. En usko että olisi futiskulttuurilta pois jos lätkäkansastakin olisi enemmän seuraamassa.
Iloinen kauppias

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Massen lukkopaini ja Hiitelän jutiloituminen


Vastaus #7584 : 24.02.2017 klo 11:34:31

Itse, kuten sanoin, seuraan molempia muiden lisäksi mutta kyllä se suomalainen (varsinkin futiksen puolelta tuleva) vastakkainasettelu luo minullekin pienen varjon futiksen seuraamiseen koska olen myös lätkäjätkä. Puhumattakaan ihmisistä jotka saattaisivat harkita futiksen seuraamista lätkän lisäksi. En usko että olisi futiskulttuurilta pois jos lätkäkansastakin olisi enemmän seuraamassa.
Eikö teille ole se oma foorumikin ole olemassa. Lainatakseni suurta suomalaista runoilijaa ja ajattelijaa:
Lainaus
Kendojanarit tapetaan
Kanadaan kaikki haudataan
Kääkkähuorat raiskataan
Torspot suoleen jemmataan

Kuka kaipaa
kendoa?
Kuka muistaa Raipea?
Juti, Ville kuopattu
Suomi on pelastettu

Kendo vittuun Suomesta
President Kekkonen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Mustat Kuhnurit


Vastaus #7585 : 24.02.2017 klo 11:44:55

Johtuisiko siitä että sellaista ei ole tapahtunut? Mutta jos tapahtuisi? Tiedän muutamiakin kavereita, jotka ovat olleet siinä kynnyksellä alkaisivatko seuraamaan jalkapalloa (esim. lätkän lisäks) mutta kynnyksen ylittäminen on jäänyt koska jalkapalloyhteisö Suomessa on niin sisäänpäin kääntynyt. Ketä lätkäjätkää kiinnostaa mennä kuuntelemaan kun kaverit/muut haukkuu seuraamansa lajin paskaks ja hyvällä todennäköisyydellä kyseenalaistaa koko ihmisen sen takia? Jos jalkapallo yhteisö olisi edes vähän vähemmän luotaansatyöntävä niin varmasti hyötyisi siitä. Mutta toki muiden lajien ja kannattajien alas katsominen varmasti nostaa futiskulttuuria aivan helvetisti.

Itse, kuten sanoin, seuraan molempia muiden lisäksi mutta kyllä se suomalainen (varsinkin futiksen puolelta tuleva) vastakkainasettelu luo minullekin pienen varjon futiksen seuraamiseen koska olen myös lätkäjätkä. Puhumattakaan ihmisistä jotka saattaisivat harkita futiksen seuraamista lätkän lisäksi. En usko että olisi futiskulttuurilta pois jos lätkäkansastakin olisi enemmän seuraamassa.
Tarkoitatko tapahtumattomuudella tätä: "eikä puheet - vaan teot, kulttuuria muuksi muuta."vai "Väitän; jos jalkapallossa tulisi menestystä, myös asenteet sitä kohtaan muuttuisivat." ?

Uskoakseni olen samoilla linjoilla kanssasi. Jalkapallon toivoisin saavan enemmänkin ihmisiä liikkeelle, sillä kotimaisen jääkiekkoliigan mittaluokan tapahtumat kotimaiseen liigajalkapalloon on ollut unelmani ja futiksen parissa vaikuttamiseni pääasiallinen tavoite. Itse olen taustaltani jalkapalloa pelaamaton ja jääkiekkoa aktiivisesti seurannut. Jalkapallosta ilmiönä kiinnostuin 1990 -luvun lopussa.

Jalkapalloyhteisön luotaantyöntävyys on luonnollisesti yksilöllinen kokemus, mutta sisäpiiriytyminen on asia, jonka olen huomioinut. Uskoakseni sen juurisyy on kotimaisen jalkapallon kulttuuripuolen tavoitehakuisten aktiivitoimijoiden pienehkö lukumäärä, joka on tehnyt toimijoista pienyhteisöjä. Nämä aktiivit ovat kuitenkin se osa kansaa, jotka ovat luoneet nykyisen jalkapallokulttuurikäsityksen Suomessa. Kannattajatoiminnan organisoituminen ryhmiksi on sinällään ollut erittäin positiivinen asia, mutta yleisten kannattajakatsomoiden yleistymättömyys on mielestäni nähtävä ongelmaksi kotimaiselle jalkapallolle. Tämänlainen ilmiö kun helpottaisi suomalaisen seuran ääneenkannattajaksi liittymistä niille, joille hardcore -sisäpiiri vaikuttaa kulttuurillisena kokonaisuutena etäiseltä. Ilmeisesti kuvaamasi ongelma on jalkapallokulttuurin ja perinteisen suomalaisen urheilukatsojakulttuurin yhteensovittamisen vaikeutta?

Jalkapallokulttuuri, joka kotimaisessa muodossaan on saanut vaikutteensa ulkomailta, on viimeksi kuluneena vuosikymmenenä ollut mielestäni selkeästi huomattavammassa asemassa yhteiskunnassamme kuin aiemmin. Siinä mielessä en voi täysin allekirjoittaa luotaantyöntävyysväitettä. Konkreettiset esimerkit viittaavat mielestäni ihan toiseen suuntaan. Jalkapallokulttuuri on levinnyt myös valtavirtaan, esim. jääkiekkoliigassa ei tätä nykyä ole seuroja, joiden kannattajat eivät laulaisi (1990 -luvulla ei paljon lauleltu). Aiemmin futiskannattajapiireissä olemattomiksi naureskellut sivu- ja haittailmiöt ovat myös tulleet todellisiksi. Jalkapallon ylikorostettu seurojen vastakkainasettelu on myös sellaisenaan kopioitu jääkiekkofanikulttuuriin. Vielä yksi selkeästi näkyvä jalkapalloa koskeva asenteiden lientymisen ilmiö on kansainvälisen jalkapallon seuraamisen yleistyminen, nimenomaan jalkapalloa pelaamattomien keskuudessa.

Itse näkisin asian tällä hetkellä näin. On murrosaika, jota toteuttavien nuorten- ja keski-ikäistyvien miesten kokemuksellinen aikajänne alkaa aikaisintaan 1980-luvulta. 1990 -luvun Suomessa oli suuri vitsi seurata jalkapalloa. Elettiin jääkiekon suurta nousukautta. Jo aiemmin joukkueurheilu nousi kaupungistumisen myötä, sitten Suomi avautui Eurooppaan - ja joukkueurheilun seuraamiselle alkoi syntyä yhä suurempia positiivisia paineita juuri noihin aikoihin. Kaiken lisäksi Suomen jalkapallon a-maajoukkue pelasi paremmin kuin koskaan aiemmin, tai myöhemmin (tähän asti) juuri 1990-2000. Maajoukkue oli käsi sydämellä erittäin hyvä, yksilöissä mukana maailman huippuja, mutta sitä ei automaattisesti arvostettu. Jääkiekkobuumi tuli eteen - ja jalkapalloa edelleen väheksyttiin valtavirrassa. Nyt on menossa minun mielikuvani mukaan siirtymäkausi, jolloin nykyhetken jalkapallokannattajien itsekorostus on edelleen (tosin nyt jo väljähtyvä) tosiasia - ja sen juurisyy on entinen jalkapallovähättely. Syynä radikaaliuteen on vähättelyn kuuntelemisesta kieltäytyminen - ainakin jalkapallotapahtumien yhteydessä. Kyseessä on kaiken kaikkiaan tämän paljon peräänkuulutetun jalkapalloihmisten itsetunnon rakentamisen murrosikä. Nyt on kuitenkin näkyvissä jo ilmiöitä, jotka viittaavat nykyisen jalkapalloskenen anarkistisuuden sopivuuden nykyaikaan - ja jotka viittaavat siihen, että jalkapallo on matkalla valtavirtaan. Kun valtavirtaistuminen aikanaan yhteiskunnan muuttuessa tapahtuu, myös jalkapallon lähestyttävyys helpottuu. Korostan: muutoksen keskiössä on kotimainen jalkapallo. Nyt tapahtuvassa kehityksessä lajista tulee hyväksytty niissä "seurattomissa" kylissä ja kaupungeissa, joissa on seurattu yksinomaan muita lajeja. Eli jalkapallo hyväksytään kulttuuri-ilmiönä perinteisten jalkapallokaupunkien ulkopuolella. En tiedä näenkö eläessäni Suomen maajoukkueen arvokisoja, mutta uskon nykytilanteessa näkeväni, kuinka yleiset kannattajakatsomot ilmaantuvat suomalaiseen liigajalkapalloon. Siinä on minulle tarpeeksi.

Tiedän, etten viestillä suoraan vastaa kysymykseesi, mutta syy siihen on yksinkertaisesti ilmiön toisenlainen tulkinta ja oletettavasti erilainen näkökulma asiaan. Uskoakseni kirjoittamani voi antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mitä nuo huomaamasi ilmiöt saattavat kertoa.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2017 klo 12:19:03 kirjoittanut President Kekkonen »
Tiksa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS, Huuhkajat, PSG, HJK, Brønshøj, Brentford


Vastaus #7586 : 24.02.2017 klo 12:16:08

Voi olla, että jalkapallo (muiden kansainvälisten valtalajien tapaan) on jossain määrin kärsinyt suomalaiseen urheiluseuraamiseen liittyvästä menestyskulttuurista. Jos menestystä ei suhteuteta lajin kokoon, on selvää että kansainvälisesti suuremmassa lajissa on vaikeampaa menestyä kuin pienessä.

Mutta kysymyksen ja koko asetelman voi kääntää myös toisinpäin: onko mitään muuta lajia kuin jalkapallo, jota suomalaiset seuraisivat ilman lajin kansainväliselle huipulle yltäviä kansallisia menestystarinoita?

Vähintäänkin arvokisoja ja CL:ää seuraavat säännöllisesti sadat tuhannet suomalaiset. Väitän että jalkapallo on ainoa laji, jota suomalaiset seuraavat massoittain ilman että lajin suosio rakentuisi kansallisen menestyksen tai sen mahdollisuuden varaan. No, ehkä olympialaiset ovat jonkinlainen poikkeus, sillä niissäkin kansallinen menestys on nykyään sivuosassa (mutta kivutonta sivuosaan joutuminen ei ole kaikille ollut).

Tästä näkökulmasta jalkapallo on itse asiassa lähestulkoon ainoa laji, josta suomalaiset ovat kiinnostuneita itsessään. :)

Mä en ihan allekirjoita tuota. Suomalaiset eivät seuraa kansainvälistä jalkapalloa kiinnostuksesta lajiin itsessään ilman gloryhunttausta, vaan sen sijaan, että se gloryhunttauksen kohde olisi suomalainen (maa)joukkue, niin gloryhunttauksen kohteena ovat barcelonat ja liverpoolit, brasiliat ja italiat. Uskaltaisin väittää, että esim. ManU:n tai AC Milanin seuraaminen on vähentynyt Suomessa menestyksen ollessa nyt totuttua vaatimattomampaa. Tämä kv-gloryhunttaus on kuitenkin sen verran jakautunutta, että kun yhdellä seuralla menee huonosti ja seuraaminen vähentyy, niin toisella seuralla menee hyvin ja seuraaminen kasvaa. Joten vain top-lineä katsomalla syntyy se vaikutelma, että futiksessa ei olisi gloryhunttauskulttuuria vaan tasainen lajista itsestään kiinnostunut katsojajoukko.

--

Mä sanoisin että tennis ja taitoluistelu ovat lähimpänä sellaisia lajeja, joita Suomessa seurataan kohtuullisen paljon ihan lajin itsensä tähden, mutta toki varsinkin taitoluistelussa myös suomalaisten menestys on aiheuttaunut pienen gloryhunttauspiikin.
pyry

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Start 09.08.1942


Vastaus #7587 : 24.02.2017 klo 13:06:36

Mä en ihan allekirjoita tuota. Suomalaiset eivät seuraa kansainvälistä jalkapalloa kiinnostuksesta lajiin itsessään ilman gloryhunttausta, vaan sen sijaan, että se gloryhunttauksen kohde olisi suomalainen (maa)joukkue, niin gloryhunttauksen kohteena ovat barcelonat ja liverpoolit, brasiliat ja italiat. Uskaltaisin väittää, että esim. ManU:n tai AC Milanin seuraaminen on vähentynyt Suomessa menestyksen ollessa nyt totuttua vaatimattomampaa. Tämä kv-gloryhunttaus on kuitenkin sen verran jakautunutta, että kun yhdellä seuralla menee huonosti ja seuraaminen vähentyy, niin toisella seuralla menee hyvin ja seuraaminen kasvaa. Joten vain top-lineä katsomalla syntyy se vaikutelma, että futiksessa ei olisi gloryhunttauskulttuuria vaan tasainen lajista itsestään kiinnostunut katsojajoukko.

--

Mä sanoisin että tennis ja taitoluistelu ovat lähimpänä sellaisia lajeja, joita Suomessa seurataan kohtuullisen paljon ihan lajin itsensä tähden, mutta toki varsinkin taitoluistelussa myös suomalaisten menestys on aiheuttaunut pienen gloryhunttauspiikin.


Toki tämäkin on täysin mahdollinen tulkinta. Mutta jos tämä hyväksytään, nousee uusia kysymyksiä: seurataanko tenniksessä ja taitoluistelussakin lähinnä menestyviä urheilijoita? Oletettavasti: urheilussa menestys on tyypillisesti kiinnostavaa, sillä urheilussa on lähtökohtaisesti kyse kilpailusta ja siinä menestymisestä. Rajanveto sen suhteen, mikä on gloryhunttausta ja mikä ei, menee tässä kohdin aika hankalaksi.

Tarkennan vielä että omassa kuplassani ei tyypillisesti seurata esim. Ylen CL-lähetyksiä niin että lähtökohtaisesti oltaisiin mitenkään henkeen ja vereen jommankumman jengin puolella, vaikka toki pelin mittaan sympatiat yleensä jommallekummalle kääntyvätkin. Enemmän näkisin että kyse on vain huippujalkapallon seuraamisesta. Mutta tiedostan myös että esim. Valioliigan ympärillä on vahva oma kuplansa, jossa asiaan kuuluu oma suosikkiseura ja tämän menestykseen/menestymättömyyteen eläytyminen jne. Voi olla että asiasta on vaikea sanoa mitään kovin lopullista, kun ei ole laajemmin yleistettävää tietoa pohjalla.

Mutta ehkä jossain määrin perusteltua olisi sittenkin mielestäni erottaa sellainen GH-kulttuuri, jossa vuosien ajan kannatetaan esim. Barcelonaa tai Real Madridia ja sellainen GH-kulttuuri, jossa aletaan arvokisojen mittaan sympata ja kannattaa vaikkapa Islantia, sympaattista altavastaajaa. En osaa sanoa, kumpaan lokeroon esim. Brasilian maajoukkueen nimeäminen omaksi suosikiksi kerran neljässä vuodessa kuuluu. Uskoakseni varsin harva kuitenkin katsoo futispeliä ilman mitään sympatiaa tai antipatiaa kumpaakaan pelaavaa joukkuetta kohtaan, mutta tämän lokeroiminen poikkeuksetta GH-kulttuuriksi ei tunnu oikein mielekkäältä.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #7588 : 24.02.2017 klo 13:56:41

Johtuisiko siitä että sellaista ei ole tapahtunut? Mutta jos tapahtuisi? Tiedän muutamiakin kavereita, jotka ovat olleet siinä kynnyksellä alkaisivatko seuraamaan jalkapalloa (esim. lätkän lisäks) mutta kynnyksen ylittäminen on jäänyt koska jalkapalloyhteisö Suomessa on niin sisäänpäin kääntynyt. Ketä lätkäjätkää kiinnostaa mennä kuuntelemaan kun kaverit/muut haukkuu seuraamansa lajin paskaks ja hyvällä todennäköisyydellä kyseenalaistaa koko ihmisen sen takia? Jos jalkapallo yhteisö olisi edes vähän vähemmän luotaansatyöntävä niin varmasti hyötyisi siitä. Mutta toki muiden lajien ja kannattajien alas katsominen varmasti nostaa futiskulttuuria aivan helvetisti.

Itse, kuten sanoin, seuraan molempia muiden lisäksi mutta kyllä se suomalainen (varsinkin futiksen puolelta tuleva) vastakkainasettelu luo minullekin pienen varjon futiksen seuraamiseen koska olen myös lätkäjätkä. Puhumattakaan ihmisistä jotka saattaisivat harkita futiksen seuraamista lätkän lisäksi. En usko että olisi futiskulttuurilta pois jos lätkäkansastakin olisi enemmän seuraamassa.

Kekkoselta hyvää analyysiä asiasta. Potkuilijalta sitten taas sekavia väärinkäsityksiä.

On täysin virhe sanoa, että vastakkainasettelu tulisi muka jalkapallon puolelta. Itse edustan tätä porukkaa, jotka antaa kärkkäitä mielipiteitä suomalaisesta lätkäkulttuurista, mutta aina kun keskustelen ihmisen kanssa, joka nimenomaan on jääkiekkoihminen niin pystyn keskustelemaan urheilusta erittäin järkevästi. Heillä ei ole mitään syytä lähteä vähättelemään suomalaista jalkapalloa kun se ei heille oikeastaan mitään merkitse. Samoin minulla ei ole tuossa tapauksessa mitään syytä lähteä puhumaan paskaa hänelle tärkeästä asiasta.
Ongelma on nämä ns. monilaji-ihmiset, jotka väittävät tietävänsä mitä menestys on tajuamatta siitä yhtään mitään. Kekkonen asian hyvin on tuonutkin jo esille.

-95 lyötiin maahan mittatikku johon kaikkea joukkue-urheilua on sen jälkeen verrattu ja ongelma tuossa on se, että se mittatikku mitoitettiin väärin sillä sen pitäisi olla paljon pienempi. Pieni laji ja kaikki maailman parhaat pelaajat ulkona kisoista.
Se ei ollut minkään menestyksen mittari sen enempää kuin esimerkiksi äskeinen salibandyn MM-kulta, mutta sellaisena sitä on käytetty ja sillä verukkeella lypsetty resurssit pois muiden saatavilta. Vuoden -95 jälkeen nämä "menestys"-narkkarit ovat ottaneet oikeudekseen kertoa mitä menestys on eikä heille kelpaa esimerkiksi se fakta, että Suomi on pelannut 4 viimeistä kilpailullista ottelua Saksan kanssa tasan. Mitä siitä jos mittasuhteiltaan Saksan ja Suomen kohtaaminen on verrattavissa marginaalilajin kohdalla siihen, että kohdataan koko muun maailman All Stars -joukkue C-maajoukkueella. Samaa voidaan nyt sanoa tästä Patrik Laine huumasta. Kukaan ei viitsi huomioida, että kilpailumielessä NHL on verrattavissa ehkä johonkin Englannin 3. korkeimpaan sarjaan League one:n.

Jos lähdet perustelemaan asiaa järkevästi tilastojen ja lukujen kautta sinut tulkitaan pahimmassa tapauksessa jopa epäisänmaalliseksi. Tämä on aivan totta, sillä minulle on käynyt juuri näin. On isänmaallista vähätellä suomalaista jalkapalloa, mutta epäisänmaallista perustella faktoilla miksi vuoden -95 mestaruus ei ollut sitä miksi se maalattiin. Näin ihmismieli vain toimii. Jos haluamme jonkin asian olevan jollain tavalla olemme valmiit unohtamaan suuren määrän faktaa todistaaksemme olevamme oikeassa ja otamme vastaan minkä tahansa epämääräisen tiedon jolla voimme puolustaa kantaamme. Jos joku on yrittänyt esimerkiksi laihduttaa niin ymmärtää, että kyllä sitä keksii aina jonkin syyn miksi sen ylimääräisen patukan voi syödä vaikka kaikki tieto ympärillä kertoo ettei siinä ole järkeä.

Minä ymmärrän hyvin, että monet alkavat käydä vihamielisiksi ja kommenttien käyvän kärkkäiksi kun niiden faktojen kertominen menee täysin tyhjille seinille. Ei ihmisiä kiinnosta kunhan saa joka kevät rauhassa pienessä nousuhumalassa vielä ylimääräisen annoksen "menestystä" suoraan suoneen.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2017 klo 13:59:11 kirjoittanut papadopoulos »
Wiltsu

Poissa Poissa


Vastaus #7589 : 25.02.2017 klo 03:12:35

Johtuisiko siitä että sellaista ei ole tapahtunut? Mutta jos tapahtuisi? Tiedän muutamiakin kavereita, jotka ovat olleet siinä kynnyksellä alkaisivatko seuraamaan jalkapalloa (esim. lätkän lisäks) mutta kynnyksen ylittäminen on jäänyt koska jalkapalloyhteisö Suomessa on niin sisäänpäin kääntynyt. Ketä lätkäjätkää kiinnostaa mennä kuuntelemaan kun kaverit/muut haukkuu seuraamansa lajin paskaks ja hyvällä todennäköisyydellä kyseenalaistaa koko ihmisen sen takia? Jos jalkapallo yhteisö olisi edes vähän vähemmän luotaansatyöntävä niin varmasti hyötyisi siitä. Mutta toki muiden lajien ja kannattajien alas katsominen varmasti nostaa futiskulttuuria aivan helvetisti.

Itse, kuten sanoin, seuraan molempia muiden lisäksi mutta kyllä se suomalainen (varsinkin futiksen puolelta tuleva) vastakkainasettelu luo minullekin pienen varjon futiksen seuraamiseen koska olen myös lätkäjätkä. Puhumattakaan ihmisistä jotka saattaisivat harkita futiksen seuraamista lätkän lisäksi. En usko että olisi futiskulttuurilta pois jos lätkäkansastakin olisi enemmän seuraamassa.

No täällä on kuitenkin ne kaikkein radikaaleimmat fanit ja kirjoitukset sen mukaisia. Toiseksi noissa iltapaskojen kommenttikentissä on sekä futis-, että lätkäpuolella aina ollut Suomipotkupallo- ja marginaalilajivähättelyä. Väitän, että suurin osa futisihmisistä ei ole lätkävastaisia eikä suuri osa lätkäihmisistä futisvastaisia. Äänekkäimmät fanaatikot molemmissa ryhmissä sitä varmaan ovat.

Esim. itse tykkään futiksesta enemmän, mutta seuraan jonkin verran myös lätkää ja korista. Talvisin käyn mielellään pelaamassa pipolätkää, joka on todella mielekästä puuhastelua.
Luulen, että nyt kun Stadissa on veikkausliigassakin meininkiä derbyjen muodossa, niin itsetunto kasvaa sen verran, ettei tarvitse fanaatikoidenkaan toisille lajeille vittuilla, kun pääsee nauttimaan kunnon meiningistä stadikalla.
tonspa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Oulun kasvatit, Mikael Soisalo


Vastaus #7590 : 04.03.2017 klo 00:19:34

Joku pikkupoika kulki pallon kanssa, ei pitänyt sitä käsissä, vaan jaloissa. Tätä asennetta kun nähtäis enemmänkin.
Kuku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tamperelaiset muoviseurat ja kabinettinousijat


Vastaus #7591 : 08.03.2017 klo 16:31:53

....
Mutta ehkä jossain määrin perusteltua olisi sittenkin mielestäni erottaa sellainen GH-kulttuuri, jossa vuosien ajan kannatetaan esim. Barcelonaa tai Real Madridia ja sellainen GH-kulttuuri, jossa aletaan arvokisojen mittaan sympata ja kannattaa vaikkapa Islantia, sympaattista altavastaajaa. En osaa sanoa, kumpaan lokeroon esim. Brasilian maajoukkueen nimeäminen omaksi suosikiksi kerran neljässä vuodessa kuuluu. Uskoakseni varsin harva kuitenkin katsoo futispeliä ilman mitään sympatiaa tai antipatiaa kumpaakaan pelaavaa joukkuetta kohtaan, mutta tämän lokeroiminen poikkeuksetta GH-kulttuuriksi ei tunnu oikein mielekkäältä.
Enemmistö seuraa kansainvälistä huippujalkapalloa juuri tältä pohjalta. Lisäksi luulen, että suomalaisilla on taipumus asettua usein altavastaajan puolelle, joten ne "Messi-lakanat" on kyllä täysin marginaalissa.
pyry

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Start 09.08.1942


Vastaus #7592 : 09.03.2017 klo 14:39:18

Enemmistö seuraa kansainvälistä huippujalkapalloa juuri tältä pohjalta. Lisäksi luulen, että suomalaisilla on taipumus asettua usein altavastaajan puolelle, joten ne "Messi-lakanat" on kyllä täysin marginaalissa.

Joo, tätä kelailtuani tuntuu yhä epätodennäköisemmältä että jos esim. Ylen keskimääräistä CL-lähetystä seuraa 200 000 suomalaista, näistä valtaosa olisi jommankumman pelaavan joukkueen gloryhuntereita. Tai sitten "gloryhunterin" käsitteellinen sisältö on muodostunut niin epämääräiseksi, että se pitäisi oikeastaan avata ja määritellä uudelleen.
JalluCola

Poissa Poissa


Vastaus #7593 : 17.03.2017 klo 12:40:06

Ilveksen kendomatsissa mainostetaan futiskauden kausareita.
krevis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1923


Vastaus #7594 : 17.03.2017 klo 12:45:27

Eilen Yle Puheen kendolähetyksessä Riku Salminen sekoili nimien kanssa ja sotki kiekkoilijan Juha Maliseen.
Kuqqen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaimo ei ymmärrä mitä Kiffen mulle merkitsee


Vastaus #7595 : 21.03.2017 klo 23:28:37

Oululainen rehtori on oikeudessa useiden satojen tuhansien eurojen koulun rahojen mälläämisestä, huoraamisesta yms naatiskelusta. Uutisessa lämmitti kuitenkin tämä. Ennenkaikkea tummennetun monikkomuoto:

Lainaus
Rahastojen varoilla koululle oli hankittu muun muassa golfosake ja jalkapallopelien kausikortteja, järjestetty opettajien pikkujouluja ja virkistyspäiviä, ostettu polkupyöriä ja tauluja sekä matkusteltu Etelä-Afrikkaan, Kyprokselle, Italian Materaan ja Lontooseen.

Lautamiehenä armahtaisin.
smiba

Poissa Poissa


Vastaus #7596 : 22.03.2017 klo 02:06:12

Eilen Yle Puheen kendolähetyksessä Riku Salminen sekoili nimien kanssa ja sotki kiekkoilijan Juha Maliseen.

Jalkapalloyhteiskunta on täällä. Ylos
TWQ15

Poissa Poissa


Vastaus #7597 : 22.03.2017 klo 13:39:15

Tänään jalkapallokentällä pelaillessani näin ohimatkalla olleen äidin superjunnunsa kanssa. Superjunnu kinui kovaan ääneen haluavansa jäädä kentälle pelaamaan kentältä löytämällään pallolla, mutta äiti ei ollut kiinnostunut ja sanoi jalkapalloa pelattavan vain kesäisin. Antiluturisesta äidistä huolimatta tilanne päättyi onnellisesti äidin jouduttua kerta toisensa jälkeen kaivamaan pallon selkänsä takaa superjunnun tykittäessä laakapalloja yläkulmiin.
t-petsku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Liverpool FC, Albert Camus maalivahtina


Vastaus #7598 : 22.03.2017 klo 23:12:41

Tänään jalkapallokentällä pelaillessani näin ohimatkalla olleen äidin superjunnunsa kanssa. Superjunnu kinui kovaan ääneen haluavansa jäädä kentälle pelaamaan kentältä löytämällään pallolla, mutta äiti ei ollut kiinnostunut ja sanoi jalkapalloa pelattavan vain kesäisin. Antiluturisesta äidistä huolimatta tilanne päättyi onnellisesti äidin jouduttua kerta toisensa jälkeen kaivamaan pallon selkänsä takaa superjunnun tykittäessä laakapalloja yläkulmiin.
:D Ylos
Tartan

Poissa Poissa


Vastaus #7599 : 23.03.2017 klo 12:27:21

Kyllähän Suomessa seurataan nykyään mm. NFL:ää, NBA:tä, tennistä, pyöräilyä, nyrkkeilyä ja snookeria ihan kohtuullisen paljon.
UFC:een seurailu tuntuu olevan myös suosittua ja on ollut sitä myös ennen Amirkhania, mutta varmasti suosio jatkuu ilmankin häntä tai muita kotimaisia myllyttäjiä.
« Viimeksi muokattu: 23.03.2017 klo 12:31:25 kirjoittanut Tartan »
 
Sivuja: 1 ... 303 [304] 305 306
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines