Merkkejä suomalaisen futiskulttuurin noususta?

[JoenDoe]

Mielenkiintoinen seikka on myös se, että esim. Walesissa ja Irlannissakaan ei kisahuuman kokeminen ole nostanut paikallisten sarjojen yleisömääriä edes siedettävälle tasolle. Wales oli kuitenkin jopa välierissä viime EM-kisoissa. Taitaa siellä(kin) Valioliiga olla se juttu.

Ruotsissa käsittääkseni aikanaan pakotettiin seurat laittamaan olosuhteet kuntoon ja samalla tv-tulot nousivat. Katsojamäärät lähtivät nousuun. Sama tapahtui Tanskassa. Nämä siis samoihin aikoihin, kun maajoukkueet niittivät menestystä arvokisoissa 90-luvulla.

Ei voi verrata Walesiin, jossa seurataan vain cardiffia, swanseaa tai liverpoolia. Irlannissa valju on paljon kotoisempi juttu kuin Suomessa. 

Ruotsissa futismenestys ulottuu jo 70- ja 80 luvun amatöörifutikseen (ifk göteborg 2 uefa cupia, malmö eurooppa cupin finaalissa) eli taustalla on ollut tarina jonka päälle rakentaa, tätähän nyt mainonnan perusteellakin suomessa yritetään. Tanskassa seurataan lähinnä pääsarjaa, divarijengeillä siellä surkeat yleisömäärät verrattuna esim. Suomen ykköseen, todennäköisesti siksi koska menestystä tuli vasta 90-luvusta eteenpäin, ja koska seuroja on fuusioitettu ns. vitusti sen jälkeen juurikin menestyksen toivossa, mikä on taas ohentanut ruohonjuuritason futiskulttuuria.

Kyllä tässä palloliitto on tehnyt oikeita asioita nyt viimeiset 2 vuotta, kun majumateriaaliin on juurikin kiinnitetty historia- ja junnufutiskuvastoa. Kuriositeettina en muista lukeneeni yhtään potkupallo-kommenttia viimeisen kuukauden aikana siitäkin huolimatta että huuhkajat eivät mitään tajunnanräjäyttävää futista ole pelanneet. Se kertoo mielestäni paljon asenteiden muutoksesta.

[O'Flynn]

On kyllä kuitenkin ollut yllättävää miten äkkiä Suomesta tuli ainakin hetkeksi jalkapalloyhteiskunta. Toivottavasti tämä kantaa kisojen ylikin ja potkupallo-naureskelijat eivät kehtaa enää avata suutansa.

[Chuck]

On kyllä kuitenkin ollut yllättävää miten äkkiä Suomesta tuli ainakin hetkeksi jalkapalloyhteiskunta. Toivottavasti tämä kantaa kisojen ylikin ja potkupallo-naureskelijat eivät kehtaa enää avata suutansa.

Jatkopaikka olisi tärkeä tämän kannalta. Jos jäädäänkin lohkojumboksi, niin naureskelu jatkuu kyllä.

[Keen0n]

https://yle.fi/urheilu/3-11989312

Kommentti: Huuhkajien fanituotteet revitään käsistä, eikä ihme! Joukkue jättää jälkensä suomalaiseen urheiluhistoriaan upealla tavalla

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue saattoi hukata ainutlaatuisen mahdollisuuden Venäjää vastaan keskiviikkona, mutta pelikentän ulkopuolella se ei ole jättänyt saamaansa mahdollisuutta käyttämättä, kirjoittaa Yle Urheilun Roope Visuri.

Jutussa hyvä tiivistelmä aiheista tämän topicin ympärillä. Toivottavasti tällä nosteella olisi edes pientä positiivista vaikutusta kotimaiselle sarjafutikselle pitkässä juoksussa.

[Lamonte]

Varmaan wanha, mutta foorumillakin usein esiintynyt:

https://twitter.com/HelsinkiKymp/status/1406966344986341377

[Kuku]

Tässä on nyt sitten Palloliitolla näytön paikka, miten se saa buumin näkymään kotimaisessa jokapäiväisessä sarjajalkapallossa. Maajoukkueet (miehet ja naiset) markkinoivat kyllä jo itse itsensä. Ehkä touhu on jo ammattimaisempaa, ettei käy ns. "latviat".

[Furu]

Koskaan en ole baarissa nähnyt näin paljon porukkaa Suomen pelin aikana. Huikea meno, vaikka etänä joutuukin katsomaan.

PS. Nyt on kuitenkin maanantai.

[drone]

Jatkopaikka olisi tärkeä tämän kannalta. Jos jäädäänkin lohkojumboksi, niin naureskelu jatkuu kyllä.

Eipä jääty ainakaan lohkojumboksi, vaikka jatkopaikka uhkaa karata. Jatko olisi nannaa, mutta ei orastava kulttuuri ole myöskään kiinni siitä, edetäänkö vielä yksi pudotuspelikierros. Niin hienoa työtä kuin Huuhkajat ovat tehneet, on vaikea uskoa, että aivan päätyyn asti mentäisiin tällä pelaajamateriaalilla. Tilastojen laki on armoton, kun peli jatkuu. Se nähtiin eilenkin. Kun vastustaja pommittaa riittävän kauan, paraskin maalivahti väsyy.

Tanska-voitto ja siihen liittyvä yhteisöllisyys ovat kuitenkin niin iso tekijä, että olen jossain määrin toiveikas tulevaisuuden suhteen. "Latvioita" tuskin tehdään. Mutta tehdäänkö "islannit" tai "norjat"? Vai pystytäänkö sittenkin ryhdistäytymään niin paljon, että edetään Tanskan tai Belgian nappulakenkien jäljissä? Tämä olisi se seuraava sukupolvien unelma.

Perusasia ei ole muuttunut mihinkään. Ruohonjuuritasolta kaikki lähtee. Sieltä lähtevät pelaajat ja sieltä tulee yleisö. Jos liitossa on haettu mallia Belgiasta tai Tanskasta ja sopeutettu toimivia ratkaisuja Suomen olosuhteisiin, seuraavaksi pitäisi pystyä tekemään sama seuratasolla.

[Lord Bendtner]

Itse uskon jopa että tämä yhteisöllisyyden tunne ja se ihannointi mitä nuo esikuvat (Luke, Jolle, Paukku, Tim) ovat saaneet fiksuilla kommenteillaan, on jopa suurempi asia futiskulttuurin kannalta kuin mitä olisi ollut paikka neljännesvälierissä. Se fiilis mikä näistä kisoista ja tästä lajista jää monille ihmisille on kuitenkin melkeinpä se tärkein asia tässä kohtaa. Se on se asia joka ratkaisee sen että laitetaanko kotona matsi näkymään kun Suomi pelaa karsintaottelua Armeniaa vastaan tai kun pohditaan että mennäänkö lauantaina perheen kanssa elokuviin vai katsomaan Kakkosen matsia, jossa naapurin poika pelaa kotikylän joukkueessa. Se tunne ja nämä muistot ovat niitä syitä miksi nämä kisat tulevat jäämään kahvipöytäkeskusteluihin pidemmäksi aikaa. Vaikka jatkopaikka olisikin ollut hieno saavutus, niin isossa kuvassa se miten Suomen fanit toimivat Parkenilla ja Krestovskilla ja miten pelaajat läpi kisojen antoivat kommentteja julkisuuteen antaa nähdäkseni suuremman boostin nimenomaan koko kansakunnan kattavalle futisboomille.

Nyt on vain se etsikkoaika ottaa tästä boomista kaikki irti.

[Gesert]

Nyt on vain se etsikkoaika ottaa tästä boomista kaikki irti.

Juuri näin! Jalkapallo on enemmän kuin menestys ja eihän Suomalaista jalkapalloa voi tai kannatakaan rakentaa menestyksen varaan. Vaikka tietysti voimme toivoa, että Suomi alkaa menestymään entistä paremmin, niin tuskin me mestaruuksista tulevina vuosinakaan pelaamme. Menestyksen varaan kannatuksen rakentuessa, vuosi vuodelta vaadittaisiin aina enemmän. Emme mekään, jalkapallon aktiivikuluttajat suomalaiseen jalkapalloon tai varsinkaan maajoukkueeseen menestyksen takia ole rakastuneet.

Näiden kisojen kautta moni on lähtenyt seuraamaan kisoja ja jalkapalloa ensimmäistä kertaa enemmän. Moni on ymmärtänyt ensimmäistä kertaa kaikki ne tarinat tämän hienon lajin ympärillä sekä ne pienet nyanssit, jotka tekevät jalkapallosta niin hienon lajin. Nyt meidän kaikkien vastuulla on kertoa tarinaa myös jatkossa, kun media ei sitä joka päivä rummuta meidän puolestamme. Viitata nyt luotuihin esikuviin. Hyödyntää se, jos esim. Tim tai Paukku tulevat lähivuosina takaisin Suomen kentille. Sekä ennen kaikkea luoda jatkumoa tämän joukkueen ja tulevien esikuvien välille, jotta ne kaikkein löyhimmin jalkapalloa nyt seuraavat raahautuvat myös tulevina vuosina karsintapelejä stadikalle tai television ääreen katsomaan, ja sitä kautta mahdollisesti myös paikallisen futisjoukkueen peliin jossain vaiheessa. Siirtymä ei ole välttämättä välitön, mutta kyllä Suomen maajoukkuetta aktiivisesti seuraava on huomattavasti todennäköisempi ykkösen pelin maksava asiakas kuin muu kansa. Näin ollen maajoukkueen seuraajamäärää kasvattamalla myös muun potentiaalisen paikallisfutiksen kohderyhmä kasvaa. Tietysti tämän realisointi vaatii sen, että löydämme esikuvia ja koko kaupungin tarinoita myös niistä paikallisjoukkueista. Tämän toivottavasti kaikki seurat ymmärtävät.

[Pallo_Jalassa]

Huuhkajien somessa päivitys: ”Iskikö futiskipinä? Etsi lähin seura ja ilmoittaudu mukaan”. Juuri näin! Tässä huumassa pitää saada houkuteltua superjunnuja futikseen pariin kun buumi on päällä. Toivottavasti myös seuroissa ollaan hereillä ja saadaan pidettyä innostusta yllä ja junnuja pysymään lajin parissa.

Tänä kesänä on kyllä saanut jutella futiksesta sellaisten ihmisten kanssa ketkä ei normaalisti ikinä futista seuraa. Esimerkiksi töissä ei ole varmaan ketään, joka ei olisi Suomen matseja katsellut.
Ja omassa kuplassani varsinkin Paulus Arajuuri on positiivisuudellaan tehnyt vaikutuksen moniin naisiiin, jotka ei muuten ikinä mitään urheilua seuraa.

[Krannan Valderrama]

Ja omassa kuplassani varsinkin Paulus Arajuuri on positiivisuudellaan tehnyt vaikutuksen moniin naisiiin, jotka ei muuten ikinä mitään urheilua seuraa.

Täytyy sanoa samaa, että futiksesta on saanut puhua monien ihmisten kanssa, joiden kanssa en olisi kuvitellutkaan puhuvani futiksesta aiemmin. HH ei ole vaihtanut omaa suosikkiaan Taylorista Paukkuun, mutta äiti taitaa olla vähän ihastunut tähän omaan mancrushiini. Onhan Paulus aikamoinen unelmavävy.

[Djortikkaeff]

Enpähän nyt tiedä mihin topikkiin tämä pitäisi laittaa, vai pitäiskö mihinkään, mutta Kalevan tilaajille Petteri Sihvosen kolumni seuraavalla otsikolla

Är­syt­tä­vä ajatus: Suomi jää­kiek­ko­yh­teis­kun­nas­ta kohti jal­ka­pal­lo­yh­teis­kun­taa

https://www.kaleva.fi/arsyttava-ajatus-suomi-jaakiekkoyhteiskunnasta-koh/3732449

[Chuck]

Enpähän nyt tiedä mihin topikkiin tämä pitäisi laittaa, vai pitäiskö mihinkään, mutta Kalevan tilaajille Petteri Sihvosen kolumni seuraavalla otsikolla

Är­syt­tä­vä ajatus: Suomi jää­kiek­ko­yh­teis­kun­nas­ta kohti jal­ka­pal­lo­yh­teis­kun­taa

https://www.kaleva.fi/arsyttava-ajatus-suomi-jaakiekkoyhteiskunnasta-koh/3732449

Tämän kyllä lukisi mielellään kokonaisena. Kendotoimittajan juttu, niin koko kolumnin copypaste tänne ei edes varmaan riko foorumin sääntöjä

[Djortikkaeff]

Tämän kyllä lukisi mielellään kokonaisena. Kendotoimittajan juttu, niin koko kolumnin copypaste tänne ei edes varmaan riko foorumin sääntöjä

Joo, tulta munille

Leijonilla on helpompaa. On vain kourallinen maita, joissa jääkiekkoilulla on lajina edes jonkinlainen asema. Kansainvälinen kilpailu on suorastaan olematonta verrattuna futikseen.

Syntyvät mielikuvat jalkapallomaajoukkueemme Huuhkajien ja jääkiekkomaajoukkueemme Leijonien osalta ovat erilaiset. Huuhkajien kaikkinainen imago on liberaalimpi, Leijonien konservatiivisempi. Liikoja kärjistämättä.
Meillä on 2000-luvulla käyty kulttuuripoliittista, merkityksiin liittyvää taistelua Suomen lipusta; ketkä ikään kuin omistavat lipun enemmän kuin toiset. Tähän Huuhkajien ja Leijonien logot suhtautuvat, tai tulevat suhtautuneeksi hieman eri tavoin.

Huuhkajien logo henkii malttia, se on jotenkin kaikki mukaansa kutsuva luonteeltaan. Huuhkajissa suomalaisuus pyrkii laajentumaan. Jääkiekkomaajoukkueen kultainen Leijona-logo on ärhäkämpi. Yhteys kaulalla kannettavaan leijonariipukseen on kiusallisen ilmeinen. Leijonien suomalaisuus on kiteytyneempää ja perinteisempää.

Huuhkajissa pelaavat muun muassa Hradecky, Lod, Kamara, O’Shaugnessy, Schüller ja Lam – mutta myös Pukki, Pohjapalo ja Raitala. Leijonien sukunimien tuttua kuvastoa ovat Aho, Rinne, Heiskanen, Rantanen, Laine ja Puljujärvi – mutta myös Komarov, Lundell ja Sund.

Suosin ja viljelen ajatustani siitä, että urheilu ei varsinaisesti koskaan johda yhteiskunnallisia kulkuja, se pikemminkin vain seurailee niitä. Yhdessä Leijonat ja Huuhkajat ovat melko kattava heijastus Suomesta, suomalaisuudesta.

Tosin jalkapalloilu globaalina kuningaslajina on ollut ottamassa yhteiskunnallisesti aktiivista roolia, mitä tulee ihmisoikeuksiin. Seuraukset ovat olleet sekä hyviä että vähemmän hyviä. Kun Huuhkajat ja Belgian maajoukkue polvistuivat ennen EM-kisaotteluaan Black Lives Matter -hengessä, tärkeä asia edistyi taas pikkuisen, vaikka toisaalta osa yleisöä buuasi. Toivon sydämestäni, ettei futis tältä osin ajautuisi pelaamaan loputonta nollasummapeliä.

Huuhkajien ja Leijonien identiteettiero on mielenkiintoinen. Ensin mainitulla on vahvaa ulkourheilullista identiteettiä, vähemmän urheilullista. Jälkimmäisellä on vuorostaan todella voimakas urheilullinen identiteetti, mutta heikompi ulospäin näyttäytyvä ulkourheilullinen identiteetti.

"Sympatiat ovat vahvasti Huuhkajien pelaajien puolella, hehän ovat suorastaan ihania televisiokameroiden edessä. Leijonien pelaajien esiintyminen kameroiden edessä on enemmän sellaista tumppusuoraa yksinkertaistettua pelipuhetta."
 
Sympatiat ovat vahvasti Huuhkajien pelaajien puolella, hehän ovat suorastaan ihania televisiokameroiden edessä. Sen sijaan EM-kisojen 2021 tiimoilta kukaan ei pysty sanomaan, mikä on suomalaisen jalkapalloilun peli-identiteetti. Selkäpiitä kylmää ajatella, että se olisi tuo nyt nähty matala blokki, jossa ainoastaan puolustetaan, puolustetaan ja vielä kerran puolustetaan, kunnes hyökätään, jos edes hyökätään, kun joku satunnainen sauma aukea.

Leijonien pelaajien esiintyminen kameroiden edessä on enemmän sellaista tumppusuoraa yksinkertaistettua pelipuhetta. Kuitenkin suomalaisen jääkiekkoilun peli-identiteetti on kaikille täysin selvä, jopa rivikatsojille. Kun Kärppien junioripelaaja katsoo televisiosta Leijonien pelaavan, siitä voi imeä melkein kuin äidinmaitona ohjeet ja ojennusnuorat, mikä on pelin henki.

Huuhkajien yhtälö on liki mahdoton, siksi kunnioitan sitä rannattoman paljon. Yhtäällä pelastetaan maailmaa ja toisaalla yritetään kesyttää yksilöinä ja tiiminä hankalinta mahdollista pyöreää pelivälinettä, jonka muut maat ovat jo ajat sitten kesyttäneet huomattavasti juoheammin. Tokko Huuhkajia nähdään seuraavissa MM- ja EM-kisoissa.

Leijonilla on helpompaa. On vain kourallinen maita, joissa jääkiekkoilulla on lajina edes jonkinlainen asema. Kansainvälinen kilpailu on suorastaan olematonta verrattuna futikseen. Tosin on mielenkiintoista seurata, sanotaan seuraavat 10 vuotta, voiko ja onnistuuko jääkiekkoilumme olemaan niin (ainakin näennäisen) epäpoliittinen ja pienesti yhteiskunnallisesti kantaa ottava, mitä se juuri nyt piileskellen on.

"Oma leipälajini lätkä on turhan kaikkivoipainen, jopa ylimielinen voimatekijä suomalaisen urheilun kentässä. Jääkiekkoilumme ei edisty, jos se voi itsetyytyväisenä porskuttaa ylhäisissä korkeuksissaan yksin."
 
Olin toivonut aina 2000-luvun alusta asti, että suomalainen miesten futis murtautuisi pelaamaan arvoturnaustasolle. Nyt se toteutui. Naisemmehan sen kynnyksen ylittivät jo vuonna 2005. Toiveeni perusta miesten jalkapalloilun suhteen on ollut moninainen.

Ensinnäkin ajattelin asiaa yltyleensä suomalaisen urheilun ja huippu-urheilun vinkkelistä. Äärimmäisen kilpailtu laji ja siinä pärjääminen osoittaisi urheilu- ja liikuntajärjestelmämme pontevaa iskukykyä, mikä sataisi mahdollisesti lopulta myös kansaterveyden laariin.

Toiseksi räknäilin, että ykköslajimme jääkiekkoilu tarvitsee rinnalleen kirittäjän. Oma leipälajini lätkä on turhan kaikkivoipainen, jopa ylimielinen voimatekijä suomalaisen urheilun kentässä. Jääkiekkoilumme ei edisty, jos se voi itsetyytyväisenä porskuttaa ylhäisissä korkeuksissaan yksin.

Kolmas näköala kiehtoo ja voimisteluttaa ajatteluani syvemmin. Kysyn, eikö Suomi sittenkin olisi kuvainnollisesti enemmän omimmillaan ”jalkapalloyhteiskuntana” kuin ”jääkiekkoyhteiskuntana”? Ajatus ärsyttää minua. Ärsyttää urheilullisesti, vaan ei yhteiskunnallisesti.

Petteri Sihvonen

[kokistuoppi]

Kiintoisa kirjoitus, mutta kyllähän Huuhkajien peli-identiteetistä on ollut puhetta vaikka kuinka paljon ja kyllä jokainen forumisti osaisi sen jotenkin kiteyttää (etenkin sen sapluunan, jolla mentiin karsinnoissa).

Tanskaa ja Belgiaa vastaan matala blokki oli hyvä idea, jälkimmäistä vastaan ehkä ainoa vaihtoehtokin.

[TZagallo]

Nää on näitä. En erityisen hyvin osaisi kuvata huuhkajien pelitapaa, sen verran on matseja jäänyt välistä. Tosin "kaikki tietää" Leijonien pelitapa on sitten täysi mysteeri, kun edellinen nähty matsi lienee jostain viidentoista vuoden takaa.

[Triangelikostaja]

Nää on näitä. En erityisen hyvin osaisi kuvata huuhkajien pelitapaa, sen verran on matseja jäänyt välistä. Tosin "kaikki tietää" Leijonien pelitapa on sitten täysi mysteeri, kun edellinen nähty matsi lienee jostain viidentoista vuoden takaa.

Periaattessa ihan samoihin perusperiaatteisiinhan se leijonienkin pelitapa perustuu mitä huuhkajien. Tiivis joukkuepuolustaminen koska pääkilpakumppanit ovat kuitenkin yleensä aina parempia maalinteossa. Taitoero kuitenkin jääkiekossa on niin paljon lähempänä maailman huippua, että pystytään kuitenkin pelaamaan paljon enemmän kiekollisesti kuin jalkapallossa kovia vastaan.

Kun mietitään sitä, että Suomessa uudet ikäluokat kokoajan pienenevät ja maahanmuuttajien osuus kasvaa kohisten niin vaikea nähdä mitään muuta skenaariota kuin sitä, että jalkapalloyhteiskunta tulee olemaan selviö ennemmin tai myöhemmin.

[Kankea puolustaja]

Kyllähän noita Leijonien pelejä on tullut katsottua se 1-3 joka kevät, mutta en silti osaisi kyllä mitään yhtenäistä pelitapaa sieltä kaivaa.

Toki jääkiekkoa en seuraa muuten ollenkaan, joten lajiymmärrys on aika nollissa.

[Big Show]

Tuo janarien tuplastandardi Suomen bussittamiselle ja tuurivoitolle Tanskasta on kyllä ihan naurettava. Suomella olisi skodacupeista varmaan alle 3 mitalia -95 lähtien, jos matseissa olisi oikeasti pitänyt luoda enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. On se kumma, kun toisessa lajissa kelpaa, kun valmentaja peluuttaa kurinalaista puolustuspeliä ja maalivahti seisoo päällään ja maalit tehdään sitten lähes tappavalla tarkkuudella niistä harvoista paikoista, mutta toisessa lajissa se onkin sitten väärin ja noloa.

Paljon on vielä tehtävää jalkapalloyhteiskunnan aikaansaamiseksi ja vaikka jotkut sitä koittavatkin kiistää, niin yksi tapa tähän on totuuspommien tiputtelu kendosta ja näin ollen sen aseman murentaminen.

[Terran]

EM-kisoissa Suomen pelitapa oli inhorealistisesta kyttäilystä vielä se seuraava aste, jolle en tiedä termiä. Sillä saatiin lopulta tulos, joka toi ensimmäisen arvoturnausvoiton ja maalin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että jos mikä tahansa muu maa kuin Suomi olisi pelannut tuolla tavalla, ei sitä suuresti nauttien olisi tullut katsottua. Varmasti muiden joukkueiden fanit ovat suhteellisen tyytyväisiä siitä, että jatkopeleihin ei tainnut mennä yhtäkään joukkuetta bussittamalla. Peli-identiteetti Suomella lienee tällä hetkellä se, että puolustetaan uhrautuvasti ja ajan sekä tilan salliessa mennään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ylöspäin. Tuo jälkimmäinen jäi vain Tanska-ottelun maalia lukuun ottamatta puuttumaan. Siitä en kuitenkaan ota mitään pois. Se oli loistava maali ja kouluesimerkki joukkuepelaamisesta.

[Big Show]

EM-kisoissa Suomen pelitapa oli inhorealistisesta kyttäilystä vielä se seuraava aste, jolle en tiedä termiä. Sillä saatiin lopulta tulos, joka toi ensimmäisen arvoturnausvoiton ja maalin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että jos mikä tahansa muu maa kuin Suomi olisi pelannut tuolla tavalla, ei sitä suuresti nauttien olisi tullut katsottua. Varmasti muiden joukkueiden fanit ovat suhteellisen tyytyväisiä siitä, että jatkopeleihin ei tainnut mennä yhtäkään joukkuetta bussittamalla. Peli-identiteetti Suomella lienee tällä hetkellä se, että puolustetaan uhrautuvasti ja ajan sekä tilan salliessa mennään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ylöspäin. Tuo jälkimmäinen jäi vain Tanska-ottelun maalia lukuun ottamatta puuttumaan. Siitä en kuitenkaan ota mitään pois. Se oli loistava maali ja kouluesimerkki joukkuepelaamisesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomen lohko oli mielestäni turnauksen toiseksi kovin (tai jaetulla kakkossijalla Englannin Kroatian ja Tsekin kanssa) ja vastustajista kaksi kohdattiin vieraissa. Suomi olisi varmasti saanut enemmän aikaan esimerkiksi Pohjois-Makedonian tilalla C-lohkossa, jossa ainoa vieraspeli olisi ollut Hollantia vastaan.

[Musta Aurinko]

EM-kisoissa Suomen pelitapa oli inhorealistisesta kyttäilystä vielä se seuraava aste, jolle en tiedä termiä. Sillä saatiin lopulta tulos, joka toi ensimmäisen arvoturnausvoiton ja maalin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että jos mikä tahansa muu maa kuin Suomi olisi pelannut tuolla tavalla, ei sitä suuresti nauttien olisi tullut katsottua. Varmasti muiden joukkueiden fanit ovat suhteellisen tyytyväisiä siitä, että jatkopeleihin ei tainnut mennä yhtäkään joukkuetta bussittamalla. Peli-identiteetti Suomella lienee tällä hetkellä se, että puolustetaan uhrautuvasti ja ajan sekä tilan salliessa mennään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ylöspäin. Tuo jälkimmäinen jäi vain Tanska-ottelun maalia lukuun ottamatta puuttumaan. Siitä en kuitenkaan ota mitään pois. Se oli loistava maali ja kouluesimerkki joukkuepelaamisesta.

Ruotsi meni jatkoon

[Åke Wahlgren]

Yllättävää, että kiekkomies ei tunnista Huuhkajien pelitapaa. Yhtä yllättävää on, että jalkapalloihmiset harvemmin tietävät jääkiekko-Leijonien pelitapaa.

[ginikettu]

Yllättävää, että kiekkomies ei tunnista Huuhkajien pelitapaa. Yhtä yllättävää on, että jalkapalloihmiset harvemmin tietävät jääkiekko-Leijonien pelitapaa.

Pitkä päätyyn ja perään?