Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[CadornaFC]

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/17/elan-hengitan-iloitsen-ja-suren-joukkueeni-mukana-eika-siina-ole-mitaan-jarkea

ensinnäkin,paras Turtles on Rafael

[Utelias Vili]

Joukkueen kannattamisen taustalla lienee monilla joku muu motivaatio kuin yhteisöön kuuluminen.

Huliganismi?

[batong]

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/17/elan-hengitan-iloitsen-ja-suren-joukkueeni-mukana-eika-siina-ole-mitaan-jarkea

Elän, hengitän, iloitsen ja suren joukkueeni mukana eikä siinä ole mitään järkeä

Tuukka, mäkin itken.

Hyi vittu mikä mieshuora.

[Thalian]

Voisitko avata tätä enemmän. Itse ymmärrän yhteisön ja yhteisöllisyyden laajasti, jossa yhdistävinä tekijöinä on jokin ihmisiä yhdistävä asia, jonka parissa voidaan yhdessä touhuta ja viettää aikaa. Samalla ihminen voi fanittaa aivan yksikseenkin jotain asiaa olematta sosiaalinen, mutta tuntea silti olevansa osa kyseistä yhteisöä. Enkä näe tässäkään tuota tunnetta vääränä.

Lienee mahdollista jännittää pelien tuloksia myös ihan itsekseen. En itse ainakaan näe, että se myötäeläminen vaatisi sitä, että tuntee varsinaisesti olevansa osa sitä joukkuetta tai siihen liittyvää yhteisöä.

Toinen näkökulma voisi olla tietynlaisesta pelistä nauttiminen ja siksi haluaa seurata jotain tiettyä joukkuetta. Brasilian maajoukkue oli jossain vaiheessa teknisen pelin airueen maineessa joten monet varmasti tykkäsivät katsoa joukkuetta ihan niiden hienojen tapahtumien takia.

[törömömmö]

Mielenkiintoista keskustelua.

Yksikään läheisimmistä ystävistäni ei ole pätkääkään kiinnostunut jalkapallosta. Silti kannatan Huuhkajia, käyn peleissä yksin ja joskus huudan yksin telkkarille. Koska en tunne ”kannattajayhteisöä”, en ehkä tiedä kuinka iso osuus tämä yhteisöllisyys on kannattamista. Tai he, jotka eivät kohtaa kaltaisiani, eivät koskaan saa tietää kuinka paljon meitä on. Toki tunnen tiettyä yhteenkuuluvuutta muiden huuhkajafanien kanssa, mutta en tunnista sillä tunteella olevan merkitystä omalle kannattajuudelleni.

Olisiko tässä tutkimuksen aihe?

[Veeeees]

Mielenkiintoista keskustelua.

Yksikään läheisimmistä ystävistäni ei ole pätkääkään kiinnostunut jalkapallosta. Silti kannatan Huuhkajia, käyn peleissä yksin ja joskus huudan yksin telkkarille. Koska en tunne ”kannattajayhteisöä”, en ehkä tiedä kuinka iso osuus tämä yhteisöllisyys on kannattamista. Tai he, jotka eivät kohtaa kaltaisiani, eivät koskaan saa tietää kuinka paljon meitä on. Toki tunnen tiettyä yhteenkuuluvuutta muiden huuhkajafanien kanssa, mutta en tunnista sillä tunteella olevan merkitystä omalle kannattajuudelleni.

Olisiko tässä tutkimuksen aihe?

Itse olen myös ollut jalkapallofanitukseni kanssa yksin. Ilveksen ja majun peleissä olen käynyt ja välillä ihan päädyssäkin, mutta omassa kaveripiirissä oikein ketään ei futis kiinnosta. Onneksi on forkka ja pari kaukaisempaa tuttavaa joiden kanssa voi peleistä silloin tällöin chatata.

[Lihis]

Tulee jopa vähän huono mieli teidän puolesta, jotka ette pääse jalkapalloon kohdistuvasta intohimostanne juttelemaan. Hienoa, ettei se ole laskenut intoa! Samalla koen itseni onnekkaaksi, että minulla on muutama ystävä jotka siitä jaksavat kanssani analysoida, intoilla ja käydä peleissä.

[Rhythm Carp]

Tulee jopa vähän huono mieli teidän puolesta, jotka ette pääse jalkapalloon kohdistuvasta intohimostanne juttelemaan.

Hieman hämmentävä kommentti toisille keskustelijoille jalkapalloon liittyvällä keskustelufoorumilla.

[Lihis]

Hieman hämmentävä kommentti toisille keskustelijoille jalkapalloon liittyvällä keskustelufoorumilla.

Heh. Sinulle nettifoorumi korvaa ystävien kanssa keskustelemisen?

[Ensimmäinen kosketus]

Ihan kaunis toi fanin Arsenal-tarina, ja saatiin tuo kriittinenkin kulma juttuun mukaan. Niin ihan gloryhunter tapauksesta ei voida puhua (vrt. viime vuoskymmenillä putkahtaneet Chelsea ja Man City -ilmiöt)

Kannattaja on ja passaa olla, jos itsestä siltä tuntuu. Tyhmää on taas kuitenkin parjata kotimaisia seuroja huonoudesta, jos ei osallistu itse talkoisiin.
Näin ei onneksi aina myöskään ole, vaan myös esim. maajoukkueen menestystä toivotaan.

Se vaan tuppaa täällä menemään niin, että aina ei paikalliseen seuraan kehity suhdetta, ja ulkomaiseen seuraan voi se kehittyä jo varhaisella iällä.

[Ben]

Niin ihan gloryhunter tapauksesta ei voida puhua (vrt. viime vuoskymmenillä putkahtaneet Chelsea ja Man City -ilmiöt)

Miten niin? Olisi halunnut kannattaa parhaiten menestynyttä Munaa, mutta hänen kaveripiirissä oli jostain syystä sellainen sääntö, että samaa ei saa kannattaa mikä on jo varattu, niin valitsi sarjataulukon kakkosena olevan joukkueen, eli parhaiten menestyneen niistä mitä voi valita.


Eipä sillä, että oma enklannin lempijoukkue olisi sen hohdokkaammin valikoitunut. TV2 ja Englannin liiga ja eksyin joskus 6-vuotiaana ruudun eteen kun siellä pelasivat Manchester City ja Watford, niistä vaaleansiniset pelipaidat olivat mielestäni hienommat kuin keltaiset ja näin lempijoukkue oli valmis.

Nykyään hävettää melkein kuinka jännitin teini-ikäisenä teksti-tv:n välityksellä nousufinaalia toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Manchester Cityn ja Gillinghamin välillä ja lähdin maani myyneenä lenkille, kun Gillingham siirtyi kolme minskaa ennen loppua 2-0-johtoon ja lenkiltä tultua riehuin kuin kaistapäinen kun tulos oli kääntynytkin rankkarikisavoitoksi. En nyt sentään synkimpinäkään lapsuuden hetkinä silti kannattanut Manchester Citya jopa enemmän kuin Suomen maajoukkuetta, kuten artikkelin pääosassa oleva apina edelleen aikamiehenäkin tekee.

[tab]

Niin ihan gloryhunter tapauksesta ei voida puhua

Jos kannattaisi Mongolian 6. divarissa olevaa joukkuetta, niin näin voisi sanoa. Maailmassa on kuitenkin yli 200 maata, jossa pelataan jalkapalloa. Jokaisessa maassa on kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia jalkapalloseuroja. Onko siis ihan sattumaa, että jonkun suomalaisen "omaksi" seuraksi valikoituu miljoonista maailman seuroista juuri Arsenal? Kyllä kyseessä on gloryhunttaaminen. Eipä siinä varmaan mitään pahaa ole. Kunhan vaan itse ymmärtää, että kyseessä on todellakin gloryhunttaamisesta.

[Ensimmäinen kosketus]

No jopas nyt

[Kiitaja]

Tosin on kyllä sekin naurettavaa, että valitaan coolisti joku pienempi seura (tyyliin Millwall) fanitettavaksi kun ei haluta olla gloryhuntereita.

[Kakskytkahdeksan]

Kuka ylipäätään valitsee joukkueen? Kai siihen tulisi saada joku tunneside tai edes pieni kipinä?

Ja kyllä, mieshuorailen Arsenalia - en kovin vakavasti -  mutta sain siihen kipinän (tähän se isäni kannatti -novelli) seitsenvuotiaana voittaessani junnuturnauksessa kyseisen seuran viirin. Siitä edes se pieni kipinä.

[Kiitaja]

Itsekkin "kannatin" Arsenalia ala-asteella, koska siellä pelasi David Seaman. Logokin oli magee. Varmaan edes tiennyt missä kaupungissa joukkue pelaa niin minkäänlaisesta tunnesiteestä ei kyllä ole kyse tuossa vaiheessa. Kai siitä aidon tunnesiteen pystyy luomaan kun ikään kuin väkisin iskostaa sen itseensä vuosien saatossa. Tunne tuskin kuitenkaan voi olla lähelläkään sitä mitä kotikaupungin seura voi tarjota.

[Kakskytkahdeksan]

On tullut matkattua sen verran paljon, että sidos syntyi vasta (Klubia ei lasketa) nykyisen kotikylän seuraan - siihen vaikutti erittäin moni asia, ei pelkästään saamani viiri. Paikallistuin, osallistuin ja myin sitä kuuluisaa makkaraa.

[Olsen]

Onko siis ihan sattumaa, että jonkun suomalaisen "omaksi" seuraksi valikoituu miljoonista maailman seuroista juuri Arsenal? Kyllä kyseessä on gloryhunttaaminen. Eipä siinä varmaan mitään pahaa ole.

Eikä ole. Kyseessä on media.

Vakioveikkauslaput 40-luvulta saakka, televisiolähetykset 60-luvulta saakka, sarjataulukot (josta sormella valitaan) ja artikkelit sanomalehdissä/Veikkaaja -lehdessä samoilta ajoilta saakka.

Englantilainen joukkue on Suomessa voittanut aina.

[Ensimmäinen kosketus]

Täällähän on muutenkin kaikenlaisella anglofilialla pitkät perinteet. Oli kyse sitten kirjoista, musasta, BBC:n dekkarisarjoista tai tästä jalkapallosta. En sitten tiedä miten se on niin ongelmallista, muuten kuin ehkä jostain ideologisesta syystä.

Ihan makee maa se on itestäkin, tai ainakin idealisaatio siitä. Siitähän tässä kannattamisessakin aika lailla on kyse, mielikuvista ja omakohtaisista fiiliksistä.

[ikzu]

Kotikaupungin seurassa on aina oma juttunsa. Se on meidän juttu ja kaupungin ylpeyden aihe. Parhaassa tapauksessa jopa tunnet jotain niistä pelaajista, tai olet käynyt nappulana samoja kouluja.

Minulla itselläni tälläinen seura löytyy ainoastaan pesäpallon puolelta. Koen jotenkin, että minulle olisi ihan mahdotonta identifioitua lajista riippumatta mihinkään paikkakunnan ulkopuoliseen seuraan, tuli se sitten kotimaasta tai ulkomailta. En ymmärrä sitä, kun itsekin tiedän ja tunnen monta Liverpoolin kannattajaa. Toisaalta näistä jokainen on myös suuri kotimaisen jalkapallon ystävä, ja tukevat sitä oikeasti koko sydämestään. Vaikea siinä on mitään hirveän moitittavaa mieshuorausta silloin nähdä.

[Kankea puolustaja]

Se on tietysti hienoa että jotkut tuntevat näin.
Se vaan on fakta että valtaosalla ei ole mitään sidettä joka sitoisi yhteenkään seuraan.

Harvassa oikeasti ovat ne ihmiset, joiden vanhemmat ovat vieneet jalkapallopeleihin pienenä ja kannattaminen periytyy.

Joku on voinut harrastaa jalkapalloa MPS:ssä, PoHussa ja Valtissa, sitten tulee muutto Järvenpäähän vanhempien kanssa. Sitten kun muutetaan omilleen niin Vantaa kutsuu.

Nykyään( tässä n. 30 vuoden sisällä) myös muutetaan paikkakunnalta toiselle helpommin, jolloin mitään kunnon sidettä harvemmin ehtii seuraan muodostua, joten yleensä seuravalinta on enemmän tai vähemmän sitä, että valitaan joukkue jota aletaan seuraamaan.

Toki tätä kautta vuosien seuraamisella se side muodostuu. Jos seura ei satu menemään nurin.

Enkä väitä että noin on kaikilla, mutta suurimmalla osalla aivan varmasti.
Tämä on valitettavaa ja moni sitten tuossa seuran "valitsemisvaiheessa" päätyykin näihin ulkomaisiin ökyseuroihin.

[Raiden]

Käsikirjortus lienee semmoin, et miä ja rottanaama mennää Sankt Pauli - HSV

[The Real Wolf]

Täällähän on muutenkin kaikenlaisella anglofilialla pitkät perinteet. Oli kyse sitten kirjoista, musasta, BBC:n dekkarisarjoista tai tästä jalkapallosta. En sitten tiedä miten se on niin ongelmallista, muuten kuin ehkä jostain ideologisesta syystä.

- Usein kuulee myös sanottavan, että Suomessa on taipumusta saksalais- tai amerikkalaismielisyyteen. Ruotsiakin taidetaan peesailla, ainakin aiemmin. Ja 70-luvulla kuunneltiin Näin naapurissa-ohjelmaa. Siinä ei puhuttu Ruotsista.

Viikolla kiinnitin huomiota forkan keskusteluihin. Norwichin ja Pukin peli herätti paljon vähemmän keskustelua, kuin samaan aikaan pelattu Metsurien liigan kierros.

[Rhythm Carp]

Heh. Sinulle nettifoorumi korvaa ystävien kanssa keskustelemisen?

Heh. Sinulle luetunymmärtämättömyys korvaa luetunymmärtämisen? Varmaan niiden ystävien kanssa voi puhua muustakin kuin jalkapallosta, ja oikeiden ystävien kanssa kommunikoinnilla tietysti oma tärkeä psykologinen funktionsa. Sen sijaan naurettavaa sääliä ketään sen takia, että heillä ei ole läheisiä ystäviä, jotka ovat kiinnostuneet jalkapallosta, kun kyseistä toimintaa voi tosiaan nykypäivänä tarvittaessa harrastaa vaikka vuorokauden ympäri tämäntapaisilla foorumeillla.

[seldomi]

Eikä ole. Kyseessä on media.

Vakioveikkauslaput 40-luvulta saakka, televisiolähetykset 60-luvulta saakka, sarjataulukot (josta sormella valitaan) ja artikkelit sanomalehdissä/Veikkaaja -lehdessä samoilta ajoilta saakka.

Englantilainen joukkue on Suomessa voittanut aina.

Jonnet ei muista https://www.hjk.fi/artikkelit/miehet/ikimuistoisimmat-europelit-hjk-liverpool-1982/