Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[havr3bröd]

Lapsuuden kotipaikkakunnan tupla-pimppiseurojen seuraamisesta rispektit.

Niistä vain TPV:tä, mainitsin tuon Ilves kakkosen vain kontrastiksi sille, että kannatan näiden kohdatessa TPV:tä (sama olisi, jos TPV ja veikkausliiga-Ilves pelaisivat vastakkain).

[JoenDoe]

kovin huoramainen tilanne

[Kakskytkahdeksan]

Jengi muuttaa nykyään minne sattuu ja milloin sattuu. Jos ja kun synnyinkaupunkini nelosdivariseura ei tunnu niin läheiseltä ja sen jälkeen on "joutunut" kannattamaan kotikuntien katsomoissa Joutsenon Kullervoa, HJK: ta, Union Berliniä, TeBeä, Hajduk Splitia, U.E. Santsia, Sant Andreuta, Molins de Reitä - niin en laske itseäni mieshuoraksi. Jalkapallokannattajaksi kylläkin.

[TZagallo]

Ei kai kotipaikkakuntien seurojen kannattamisessa koskaan mitään hullua ole.

[Pelle-Wermanni]

Ei kai kotipaikkakuntien seurojen kannattamisessa koskaan mitään hullua ole.

Kyllä mua olis saanu kutsua mieshuoraksi, jos olisin aikanaan Helsingissä asuessa alkanut kannattamaan Klubia tai Turussa Interiä. Eli en laittaisi tuohon tuota ”koskaan” sanaa

[TZagallo]

Entä jos et olisi ollut Vepsun kannattaja? Ymmärrän toki klubin ja interin kohdalta, mutta mikä tahansa muu seura?

Kai se on ihan normaalia että kun juurtuu johonkin ympäristöön ja yhteisöön niin myös sen jalkapalloseurasta alkaa tulla läheisempi.

[Pelle-Wermanni]

Entä jos et olisi ollut Vepsun kannattaja? Ymmärrän toki klubin ja interin kohdalta, mutta mikä tahansa muu seura?

Kai se on ihan normaalia että kun juurtuu johonkin ympäristöön ja yhteisöön niin myös sen jalkapalloseurasta alkaa tulla läheisempi.

Totta kai. Kunhan kommentoin tuota ”koskaan”-sanaa

Helsingissä voi hyvin sympata mitä tahansa Klubin vihollista tai vaikka Gnistania, ja Turussa vois melkein jopa kannattaa uutta seuraa, jos Interin ja TPS:n edustusjoukkueet yhdistettäis FC Turuksi

Ja ihan varmasti ulkomailla asuessa tulis käytyä paikallisen seuran peleissä, ja varmaan sitä alkais sympatakin, kun se ei olis mikään luonnollinen vihollinen. Näin kävis varmaan suurimmalla osalla jalkapalloihmisistä.

Ja jos olisin Vaasassa ollu VIFK-kannattaja, kannattaisin muualla Suomessa asuessa aina sitä lähintä liiga/divariseuraa, jotta pääsis peleihin toivomaan Vepsun häviötä

[Kakskytkahdeksan]

KuPS - Union -väännöissä on ambivalentti olo, kun toisaalta haluaa kotikontujen pärjäävän ja sitten on se Eisern Union.

Ja myös tämä "meiltähän tämä käy" -janareiden jatkuva kaakatus alkaa vituttamaan siihen malliin, että huoraisin varmaan manuliverpoolrealespanyolia kalakukkoja vastaan.

[Hugh]

Kirjoitan tänne lähes pelkästään Fulhamista. Syy tähän on se, että kotikaupunkini joukkueista yksikään, tai oikeastaan kumpikaan, ei ole koskaan tuntunut täysin omalta.

Oikeastaan kiva lukea tällaista, kun on samanlaisia fiiliksiä ollut. Paikallisen seuran kannattaminen on erittäin suositeltavaa ja hieno asia. Mutta entäs sitten, jos se oman kaupungin seura ei vain syystä tai toisesta sytytä? Sitä tunnetta on vaikea pakottaa.

Itse tunsin junnuna jopa syyllisyyttä siitä, etteivät kotikaupungin (Helsinki) pääsarjajoukkueet futiksessa ja parissa muussakaan palloilulajissa herättäneet tunteita. Suosikkijoukkueeni kotimaan sarjoissa tulivat pääsääntöisesti muista kaupungeista. (No, koripallossa kyllä kannatin ToPoa, mutta ei sekään johtunut missään määrin siitä, että se oli helsinkiläinen joukkue, jostain syystä vain tuntui sympaattiselta jengiltä.) Tunsin itseni vähän oudoksi, mutta kun esim. HJK ei vaan sytyttänyt, niin ei sille mitään voinut. Iän myötä on tullut Klubiakin sympattua vähän enemmän.

Tosin kyllä minullakin paikallistunnetta ihan mikrotasolla löytyi, sillä oman lähiöni joukkue, jossa itsekin junnuna pelasin, kyllä tuntui omalta. Mutta en voi sanoa HerTon miesten jengiä varsinaisesti kannattaneeni, kun ei niitä Nelos(?)divarin matseja vaan tullut käytyä 80-90-luvulla katsomassa. Ei ollut jotenkin tapana. Mutta se oli kyllä hienoa, kun HerTon naiset voittivat Suomen cupin. Ja naapurilähiössä Roihun naispesisjengi oli sympaattinen.

Olikohan mulla tässä ajatuksenvirrassa jokin pointti..? No, varmaan lähinnä se, että se voi olla aika kovakin paikka junnulle, jos sydän ei vaan syki sille paikalliselle joukkueelle, josta kaikki muut kaverit pitävät. Mulle on ainakin vielä jossain määrin mysteeri, miksi aloin kannattamaan tiettyjä (kotimaisia) joukkueita lapsena, kun ei niihin mitään varsinaisia siteitä ollut.

[Vanha Puusilmä]

Havr3brödiltä sympaattista tarinantynkää. Luulisin monen pikkupaikkakuntalaisenkin olevan vaikeuksissa kovasti fanittaa oman kylän jengiä jossain vittudivarissa.
Omalla kohdalla olisi varmaan ollut tällainen tapaus käsillä muutoin, mutta löysin jalkapallon vasta päästyäni kaikenmaailman lastentaudeista koripalloineen ja siten escortin (kyllä, maksettu "kyydeistä") tuomana oli vailla muita siteitä seuroihin (ei körtti-) kuin politische achnung tjsp.

Case korona on kyllä koetellut, kun ei ole Kauppiinkaan tullut lähdettyä. Oli se sitten korvikkeena Aamulehden striimi tai joku piraattiraita Millerntorilta, niin näin sisäänpäinkääntyneenä juronakin paljon jää pelistä paitsi paikanpäälläkanssaolijoiden puuttuessa.

Jep, eli kait sitä otsikon mukaisesti voi tulkita huorakadun suuntaan suhtautuvansa. Ideaalimaailmassa ja kotoisen kannatuskulttuurin toivottavasti kehittyessä kaukokaipuu kenties katoaa. Seurakulttuurien osalta en taas usko mihinkään EOMmään sataan vuoteen, jos nyt jonkun Alte Försterein perään koittaisi huudella. Nämä siis osana "fanikokemusta" tai jotain... On nyt vissiin vähän pointti hukassa, joten jatketaan toiste; tai sitten ei.

[äägee]

Tärkeintä lienee se, että ei vähättele kotimaista jalkapalloa tai orgaanista futista ylipäätään, vaikka ei matseissa kävisikään kovin aktiivisesti. Havr3brödistä ei kyllä mieshuoraa saa millään, ja täysin ymmärrettävää myös, ettei kaikille se paikallinen seura herätä kauheasti tunteita. Huonojen junnukokemusten kautta ne tunteet saattavat jopa olla negatiivisia, jolloin ei todellakaan tee mieli hoilata paikallisen palloseuran divarijannuille katsomossa. Täysin ymmärrettävää.

Itse voin sanoa olleeni todella intohimoinen kotimaisen futiksen kannattaja nuorempana. Sekä saarelaisia, maajoukkuetta että Grania tuli seurattua varsin aktiivisesti vierasmatseja myöten (IFKM:n kotipelitkin olivat toki mantereella asuvalle kuin vierasmatseja). Kiinnostus kotikaupungin GrIFK:ta kohtaan vaihteli aiemmin, ja välillä oli pitkiäkin taukoja, etten käynyt matseissa. 6-7 vuotta sitten kiinnostus seuraa kohtaan syttyi uudelleen, ja matsien kautta onkin löytynyt hyvä porukka, joiden kanssa seurata joukkuetta. Nykyään ei juurikaan tule katsottua muuta jalkapalloa paikan päällä, ja seuraan luvattoman huonosti Veikkausliigaakin. Grani kuitenkin on se yksi "pysyvä" tekijä elämässä, ollut jo useamman vuoden ajan. Joka viikko mennään Bemböle Roadille, ja mahdollisuuksien mukaan viikonloppuretkiä vierasmatseihin. Eipä sellaista tulisi harrastettua yksin, vaan monet Kakkosen matsit vaihtuisivat tv-matseihin.

Pointti tässä lienee se, että ei todellakaan kiinnosta, vaikka jonkun intohimo olisi Lionel Messi ja Barca/PSG. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että näistä puhuminen me-muodossa jossain espoolaisen lähiön perukoilla kuulostaa kummalliselta ja huvittavalta. Kyllä sille vähän saa nauraa. Aktiivinen kiusaaminen toki sitten asia erikseen.

[Pub]

KuPS - Union -väännöissä on ambivalentti olo, kun toisaalta haluaa kotikontujen pärjäävän ja sitten on se Eisern Union.

Ja myös tämä "meiltähän tämä käy" -janareiden jatkuva kaakatus alkaa vituttamaan siihen malliin, että huoraisin varmaan manuliverpoolrealespanyolia kalakukkoja vastaan.

Huoraa ihmeessä. Eiku niinhän sä jo teetkin.

[pizza slut]

Mitä helvettiä? Ei kai Suomalaisille seuroille paskaa europeleissä toivominen tee kenestäkään mieshuoraa

Nuo Klubin putoamisethan eurokarsinnoissa ovat olleet joka vuosi sellainen melkein koko foorumia yhdistävä ilon hetki.

[Virallinen]

Hurja painonpudotus -suomiohjelmassa ekan jakson päähenkilö sai lahjaksi Arsenal-krääsää.

Ot: päähenkilö kutsui myös Nocco- ja Battery-energiajuomia urheilujuomiksi.

[Billy the Badger]

Kävelin Klubin matsin jälkeen Otaniemessä ja kuulin selvää maalinjuhlintaälämölöä jostain lähistöltä. Lapsellisesti odotin KuPSin maalanneen, mutta tuloksia selaamalla juhlinnan täytyi osua Tottenhamin maaliin.

[V.Jano]

Ei kai Suomalaisille seuroille paskaa europeleissä toivominen tee kenestäkään mieshuoraa

Tekee.

Takuulla Lontoossa tai Milanossakin siirrytään sujuvasti symppaamaan naapuriseuraa, kun omat putoavat. Se on isäm maallista.

[PulkkaNilkoille]

Onhan tuo nyt ihan paskaa toivoa Huuhkajien - ja ehkä Helmarien - jälkeen isoimmalle Suomi-futiksen lippulaivalle tappioita Euro-peleissä.

[Viinipullo]

Ollaan jalkapallokulttuuriltamme nuori valtio, kun jengillä menee maa- ja seurajoukkueet sekaisin.

[Monzan gorilla]

Ja myös tämä "meiltähän tämä käy" -janareiden jatkuva kaakatus alkaa vituttamaan siihen malliin, että huoraisin varmaan manuliverpoolrealespanyolia kalakukkoja vastaan.

Sama. Ei tarvitse edes tuntea mitään Klubia kohtaan kuollakseen myötähäpeään, kun seuraa tätä muutaman Siilinjärveläisen perfomanssia.

[Pelle-Wermanni]

Onhan tuo nyt ihan paskaa toivoa Huuhkajien - ja ehkä Helmarien - jälkeen isoimmalle Suomi-futiksen lippulaivalle tappioita Euro-peleissä.

Toivotaan niille tappioita liigassakin . Harmittavan harvoin tulee

[Kiitaja]

Kai näihin asioihin voi suhtautua neutraalisti. Minulle on yks lysti miten HJK Euroopassa pelaa. En toivo voittoa enkä tappiota.

[Näätäkeisari]

HJK:n europelithän ovat lähimpänä täydellistä neutraalin katsojan matsikokemusta, kun on kiva jos HJK häviää mutta on myös kiva jos suomalainen joukkue voittaa europeleissä.

Mitä Suomen sisäiseen seuranvaihtoon tulee, voi siihenkin olla ymmärrettävähkö tausta. Isäni oli kova KTP:n kannattaja, mutta kun lapset syntyivät yläjuoksulla niin MyPan peleihin oli luontevampi mennä nauttimaan kotimaisesta jalkapallosta. Ja jos kolmesta lapsesta tulee kaikista intohimoisia MyPan kannattajia, niin hankala siinä vanhan miehen on enää esittää, etteikö hän itsekin olisi rakastunut sellun tuoksuun ja Saku Puhakaiseen. Toki symppaa vahvasti myös KTP:ta edelleen. Omakin KTP-inho on täten päälleliimattua larppausta, joka on hauskaa foorumilla ja matsissa (eikä lainkaan niin vaivaannuttavaa kuin HJK-KuPS -vääntö), mutta toki minä muuten toivon heille menestystä. On minullakin sydän.

Ja jos oma teoreettinen lapseni innostuisi vaikka Gnistanista (HJK:n tai HIFK:n peleihin en sille lippuja osta), niin kai sitä väkisin omakin sydän niille avautuisi. Tässä kohtaa tietenkin sanon, ettei niin paljon kuin MyPalle, mutta mistäs sitä tietää kuinka tyhmä sitä tulevaisuudessa on. Nyt jo taputan jos Gnistan tekee maalin - huutamaan en suostu.

[honkala]

Aikamoista näätäilyä.

[Thalian]

HJK:n europelithän ovat lähimpänä täydellistä neutraalin katsojan matsikokemusta, kun on kiva jos HJK häviää mutta on myös kiva jos suomalainen joukkue voittaa europeleissä.

Kuulostaa todella neutraalilta suhtautumiselta, jos on kivaa katsoa jonkun joukkueen häviämistä.

[Pelle-Wermanni]

Nyt jo taputan jos Gnistan tekee maalin - huutamaan en suostu.

Itsehän olen noussut muun yleisön mukana seisomaan ja huutamaan muun muassa silloin, kun Inter on tehnyt maalin SJK:a vastaan