Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[Rajapintojen dynamiikka]

-

[V]

Asiaan löysästi liittyen: Minulta on kysytty työhaastattelussa suosikkijalkapallojoukkueen nimeä. Kun vastasin kotimaisen joukkueen nimellä, se ei kelvannut: kysyjä oli olettanut minun automaattisesti ymmärtävän, että kysymys on Englannin liigasta. Vedin sitten hatusta jonkun suosikkijoukkueen, kun en kehdannut sanoa, että en seuraa Valioliigaa.

Kerro firman nimi vaikka privalla niin hakkeroin firman verkkoon ja laitan muutaman Suomifutis-aiheisen viruksen pyörimään.

[fdsa]

Mieleenpainuvin näkemäni ottelu? Ei tarvinnut paljon miettiä: Viime kauden CL-finaali Istanbulissa. Meitä Punaisia, kun oli kaupungissa arvioiden mukaan yli 60 000 ja itse ottelu oli kiistatta paras Euroopan Cupin finaali ikinä.

"We've won it five times
in Istanbul we've won it five times"

[Soccerious]

ForzaInteriä, Caganeria & kumppaneita odotellessa..

[timmy]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010010110864838_ul.shtml

Pakistanin "Stig Tofting" edennyt sanoista tekoihin.

[smiba]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010010110864838_ul.shtml

Pakistanin "Stig Tofting" edennyt sanoista tekoihin.

vahvasti mieshuorausongelmaan liittyvä postaus

[JJO]

Tossa on oma pointtinsa. Mutu-tuntumalla (kun en kerran ole tutkija) Suomessa urheilukulttuuri, kenties maan historian vuoksi, on vääristynyttä. Urheilu nähdään lähes puhtaasti välineenä pönkittää kansallista itsetuntoa eikä lajeja niinkään arvosteta itse lajin vuoksi, vaan sen tuoman menestyksen tunteen. Tämän vuoksi tuskin kukaan on shokissa, jos vaikkapa formuloiden katsojamäärät romahtavat menestyvien suomalaisnimien kadotessa rallin pariin. Kiekossa voidaan tiettyyn pisteeseen asti ajautua samaan tilanteeseen, toisaalta futis toisaalta ei ole koskaan saavuttanut "momentum-hetkeään" tällä suomalaisille tärkeimmällä mittarilla, menestyksellä.

Tärkein työ tehdään tietenkin ruohonjuuritasolla, mutta Suomen kaltaisessa maassa, edellä mainituista syistä, munan pitäisi melkein tulla ennen kanaa (aika vaikeaa). Suomalaiset eivät ole ns. paikan päälle kokemaan menevää kansaa, ellei kyseessä ole jotain, mistä voi kehuskella työkaverille seuraavana päivänä toimistolla.

Mutta kuten itsekin sanoit, iso osa syystä on seuroilla. Miksi paikalliset seurat eivät merkitse juuri kellekään mitään? Miksi ne ovat vain paikkoja, johon lapset viedään kolme kertaa viikossa pariksi tunniksi hoitoon? Miksi ulkomaiset pelaajat ovat junnujen sankareita eivätkä paikalliset pääsarjapelaajat?

Itse ainakin toivoisin seurojen kasvattavan omaa näkyvyyttään mainoskampanjoiden sijaan osallistumalla ihan rehelliseen paikalliseen työhön. Oli kyseessä sitten vaikka joku romunkeräyskampanja tai se, että liigaseura pelaa hyväntekeväisyysottelun kehitysvammaisten joukkuetta vastaan (kuten IFK Mariehamn teki) tai mitä tahansa tuollaista. Tai vaikka, että paikalliset sarjapelaajat osallistuisivat tasaisesti alueen junioriseurojen harjoituksiin. Keinoja on monia, mutta hyödynnetäänkö niitä lainkaan?

Pienetkin eleet voivat nousta suuriksi, jos hommat eivät jää yksittäisten tempausten varaan. Kyynisesti ajateltuna iso kampanja Kampin torilla voi tuoda HJK:lle kenties hetkeksi näkyvyyttä enemmän kuin Jarno Parikan vierailu lastensairaalassa, mutta kummalla on isompi efekti pidemmällä aikavälillä?

Kotimainen jalkapallo nousee suosta vain omin voimin, ei kitkemällä mieshuoria tai kendojanareita. Oman asennemaailman pitää muuttua ensin ja vasta sitten voidaan puuttua ulkopuolisten tekemisiin ja ajattelemisiin. Kyllä nämä torvihousut sitten hyppäävät kyytiin, kun pöytä on katettu. Mutta jos paikalliset seurat ja pelaajat eivät pysty tarjoamaan paikallisille mitään, miksi heidän edes pitäisi kiinnostua?

[ZacPalmer]

... Itse ainakin toivoisin seurojen kasvattavan omaa näkyvyyttään mainoskampanjoiden sijaan osallistumalla ihan rehelliseen paikalliseen työhön. Oli kyseessä sitten vaikka joku romunkeräyskampanja tai se, että liigaseura pelaa hyväntekeväisyysottelun kehitysvammaisten joukkuetta vastaan (kuten IFK Mariehamn teki) tai mitä tahansa tuollaista.

Eikös MIFK ja Klubi ole kohdanneet vaikka kuinka monta kertaa.

[Viinioksa]

Tossa on oma pointtinsa. Mutu-tuntumalla (kun en kerran ole tutkija) Suomessa urheilukulttuuri, kenties maan historian vuoksi, on vääristynyttä. Urheilu nähdään lähes puhtaasti välineenä pönkittää kansallista itsetuntoa eikä lajeja niinkään arvosteta itse lajin vuoksi, vaan sen tuoman menestyksen tunteen.

Sama juttu se on joka maassa. Menestyvät lajit ja seurat keräävät massayleisöt. Lajiniiloja, jotka seuraavat menestyksestä riippumatta, on pieni vähemmistö.

Jos Suomen urheilukulttuuri jotenkin eroaa muista maista, niin luultavasti siinä, että urheilu on suositumpaa kuin muissa maissa keskimäärin. Suomessa penkkiurheilua harrastetaan kaikissa kansankerroksissa, kun taas monissa muissa maissa se on lähinnä työväenluokkaisten miesten juttu.

Mutta kuten itsekin sanoit, iso osa syystä on seuroilla. Miksi paikalliset seurat eivät merkitse juuri kellekään mitään? Miksi ne ovat vain paikkoja, johon lapset viedään kolme kertaa viikossa pariksi tunniksi hoitoon?

Suomi on väestöltään pieni ja yhtenäinen alue, joten on luonnollista että kannatus kohdistuu maajoukkuetasoon eikä niinkään paikallistasoon. Lutuurilassenäkökulmasta saattaa näyttää paljon hienommalta, että Kataloniassa kannatetaan FC Barcelonaa kuin se, että Suomessa kannatetaan jääkiekkomaajoukkuetta, mutta pohjimmiltaan kyse lienee jokseenkin samasta ilmiöstä. Katalonia ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia, etnisesti yhtenäisiä alueita.

Toisaalta sama ilmiö on muissa pikkumaissa, eikä sitä kannata liioitella. SM-liiga taitaa kerätä suuremmat yleisöt per capita kuin yksikään Itä-Euroopan jalkapallosarja.

Miksi ulkomaiset pelaajat ovat junnujen sankareita eivätkä paikalliset pääsarjapelaajat?

Kaikissa urheilulajeissa ja kaikissa maissa useimpien junnujen idoleita ovat kansainväliset megatähdet.

Mutta jos paikalliset seurat ja pelaajat eivät pysty tarjoamaan paikallisille mitään, miksi heidän edes pitäisi kiinnostua?

Siinäpä se. Täällä oletetaan, että paikallisseurojen kannatus olisi itsestäänselvyys, jonka pitäisi tapahtua ilman että siihen on mitään erityistä syytä. Mutta ei se niin mene. Ensin ihmisten pitää olla kiinnostuneita paikallisseuran edustamasta lajista ja sitten vielä itse seurasta. Molempia kohtia pitää parantaa, jos halutaan lisää yleisöä.

[Samson]

Lutuurilassenäkökulmasta saattaa näyttää paljon hienommalta, että Kataloniassa kannatetaan FC Barcelonaa kuin se, että Suomessa kannatetaan jääkiekkomaajoukkuetta, mutta pohjimmiltaan kyse lienee jokseenkin samasta ilmiöstä. Katalonia ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia, etnisesti yhtenäisiä alueita.

Kataloniassa Espanyol on Barcelonaa suositumpi seura. Maanlaajuisesti ja maailmanlaajuisesti toki täysin eriasia jo. Tästä on julkaistu tutkimuskin viime vuoden puolella, mutta en jaksa googlata.

e: tutkimuksin tutkimuskin

[JJO]

Sama juttu se on joka maassa. Menestyvät lajit ja seurat keräävät massayleisöt. Lajiniiloja, jotka seuraavat menestyksestä riippumatta, on pieni vähemmistö.

Ei missään nimessä pidä paikkaansa. Miten jalkapallo voi olla suosituin laji lähes joka puolella maailmaa, kun vain muutamat maat ja seurat menestyvät?

[Pyhäinhäväistys]

Eikös MIFK ja Klubi ole kohdanneet vaikka kuinka monta kertaa.

Aikasta mauton kommentti, vaikken itsekään Klupista "erityisesti" pidä. Seura tekee kuitenkin hienoa työtä kehitysvammaisten kanssa ainakin HJK Blue Stars -joukkueen kautta, kun taas esim. HIFK...

Ja JJO:lta vaihteeksi täyttä asiaa.

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Katalonia ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia, etnisesti yhtenäisiä alueita.

Katalonian pinta-ala on Wikipedian mukaan 32 114 km², Suomen 338 424 38 km². Suunnilleen samankokoisia alueita siis

[Viinioksa]

Ei missään nimessä pidä paikkaansa. Miten jalkapallo voi olla suosituin laji lähes joka puolella maailmaa, kun vain muutamat maat ja seurat menestyvät?

Koska monessakaan maassa ei ole mitään oikeasti suosittua lajia.

Harvassa maassa jalkapallo on suositumpaa kuin Suomessa ellei ko. maalla ole menestys- tai muita perinteitä. Itä-Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa katsomot kumisevat tyhjyyttään.

[Viinioksa]

Katalonian pinta-ala on Wikipedian mukaan 32 114 km², Suomen 338 424 38 km². Suunnilleen samankokoisia alueita siis

Asiayhteydestä olisi pitänyt selvitä, että kyse on väkiluvusta, mutta foorumistien ymmärrystä ei voi aliarvioida.

[V]

Harvassa maassa jalkapallo on suositumpaa kuin Suomessa ellei ko. maalla ole menestys- tai muita perinteitä. Itä-Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa katsomot kumisevat tyhjyyttään.

Entä pelaajien määrä? Sen väestömäärän osuus, jolle futis ylipäätään merkitsee jotain henkilökohtaisesti?

Suomi on muuten helvetin iso ja laaja maa, jossa perinteisesti paikallistaso on merkinnyt paljon, vaikka toki suomalaisuudestakin ollaan ylpeitä. Mutta itsekin olen ensin pohjalainen ja vasta sitten suomalainen .

Suomi on myös erittäin vahvaa urheilukansaa. Siksi ihmetyttää, miksi juuri futis on meillä niin heikossa asemassa. Selitykseksi käynee yksilölajien korostuneen vahva merkitys, pesäpallo sekä lätkän nousu huippuolosuhteiden (eli jäähallien ja lämpimässä tapahtuvan oluttarjoilun) tulon myötä.

[tupoleevi]

Miksi paikalliset seurat eivät merkitse juuri kellekään mitään? Miksi ne ovat vain paikkoja, johon lapset viedään kolme kertaa viikossa pariksi tunniksi hoitoon? Miksi ulkomaiset pelaajat ovat junnujen sankareita eivätkä paikalliset pääsarjapelaajat? (Lainaus edeltä)

Ne lapset, jotka käyvät treeneissä 2 - 3 krt/vko, eivät vie jalkapalloa eteenpäin.
Ne lapset, jotka tekevät 2 - 3 krt/vko -yhteistreenien lisäksi omalla ajallaan esim. 15 - 30 tuntia/vko pallon kanssa tuovat mahdollisuuden lajin kehittymiselle. Tämä on välttämätön tosiasia.
Nämä puurtajat laitetaan kuitenkin usein istumaan sivuun tai heitä vähätellään tai heidät valmennus nujertaa.

Usean nykyvalmentajien "näkökyky" perustuu suomalaisen jalkapallon perinteeseen. Tämä perinne ohjaa jalkapalloa niin, että malli säilyy ja säilyy sitkeästi. Karkeasti arvioituna "Perinnemalli" suosii summittaista ja epätarkkaa kovaa potkua, kykyä painia, kykyä röyheltää ja huitoa. Tätä tyylilajia edustava pelaaja näyttää jalkapalloilijalta. Jos joku ei usko tätä, niin menee vain taas vaikka katsomaan keväällä vaikkapa liigacupin loppuottelua. Kävin itse kerran. En käy enää. Ei innosta katsoa summittaisen jalkapallon toimintalkulttuuria.


Jo klassisena esimerkkinä käy Litti. Hän ei pärjää juoksu- ym. vastaavissa fyysisen mittauksen testeissä. Hän ei myöskään keskity pelaamisessaan painimaan vastustajan kanssa (toki haalarimiehiäkin tulee joukkueessa olla). Pallot lähtevät oikea-aikaisesti tarkoitettuun osoitteesee jne jne.
Ja siis annas olla, kun hänelle annetaan pallo pelitilanteisiin mukaan.

Ulkomaille mentäessä maitojuna kutsuu lähes poikkeuksetta suomalaisen valmennuksen tuotteita. Taitotaso (lahjakkustekijät) eivät riitä. Meillä painotetaan siis toissijaisia taitoja. Vai mitä luulette?
Suomalainen malli ns. "valehtelee".
Tämä malli on kestämätön.

Testit tulisi laatia niin, että ne kuvaisivat parhaiten pelinomaista toimintaa ja näkemystä.
(Puhutaan pelikäsityksestä. Tässä on kyse samasta asiasta, mutta kuitenkin hieman eri asiasta).

Suppea-alainen valmennus (=valmennuskäsitys) on eräs tärkeimmistä syistä menestyksen heikkouteen.
Pitkäjänteisyys puuttuu näkemyksen loppuun saattamisesta. Painotus toiminnan toteutuksessa!
Suomalaisesta valmennus osaamisesta puuttuu keskeisesti hahmotuskyky nuorien kehittämisessä (tosin joitakin poikkeuksiakin on, mutta näillä valmentajila ei ole tulevaisuutta, koska perinnekulttuurin uhmaajille käy yleensä huonosti).

Puutekulttuuriin kuuluvat mm:

*kentän hahmotus (taito nähdä pikaisesti ja syöttää tarkasti vapaana olevalle/viilettävälle pelitoverille    
  vaivattomasti vaikkapa 40-50 metrin päähän esim)
*taito pitää palloa tarvittava aika (esim. syöttää silloin, kun pitää, eikä silloin, kun ei pidä)
*taito syötää liikkuvalle pelitoverille liikelinjalle OIKEA-AIKAISESTI (ks hahmotuskohta).
*pääpelitaito
*yhden kosketuksen taito (=potkutekniikka, sijoittuminen, liikkuminen, "seinäsyöttöpeli")
*EHDOTON potkutaidon vaatimus (mm. Atik Ismail on puhunut potkutaidon puutteesta)
*ns. heikomman jalan taito mielellään väh. 80% paremman jalan potkutaidosta

Testit tulisi kohdentaa edellä mainittuihin alueisiin tavalla tai toisella.
Mutta voi! Nykyään testataan pomppua ja juoksua. Hyviä nämäkin, mutta niillä ei pötki kuin suomalaiseen perinnekulttuurin sydämiin.
Valmennus. Uusi vuosi, uudet lasit. Kannattaisiko alkaa pikkuhiljaa luopua perinnelasikulttuurista.
Onnistuminen tässä alkaisi näkyä jopa v 2018 lähtien.

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Asiayhteydestä olisi pitänyt selvitä, että kyse on väkiluvusta, mutta foorumistien ymmärrystä ei voi aliarvioida.

On kyllä ensimmäinen kerta kun "samankokoiset alueet" viittaakin väkilukuun eikä alueen kokoon. Mutta ei tuo Katalonia-Suomi-vertaus oikein toimi, toinen kun on tosiaan laaja, moniin alueisiin (joilla puhutaan eri murteita ja jopa kieliä) jakautuva ja harvaan asuttu ja toinen pieni ja tiheästi asuttu alue.

[Viinioksa]

Entä pelaajien määrä? Sen väestömäärän osuus, jolle futis ylipäätään merkitsee jotain henkilökohtaisesti?

Vaikea sanoa. Pelaajien määrät näyttävät esim. Itä-Euroopassa liikkuvan aika suomalaisilla tasoilla. Jossain Afrikassa ne ovat varmasti suurempia, koska lapsilla ei ole paljon aktiviteettejä.

Suomi on muuten helvetin iso ja laaja maa, jossa perinteisesti paikallistaso on merkinnyt paljon, vaikka toki suomalaisuudestakin ollaan ylpeitä. Mutta itsekin olen ensin pohjalainen ja vasta sitten suomalainen .

Historiantutkija Jouko Heinonen on kuvaillut Suomea maaksi, jossa on poikkeuksellisen vahva kansallisidentiteetti ja poikkeuksellisen heikot paikallisidentiteetit. Syynä on kuulemma se, että Suomen identiteetti rakennettiin luonnon varaan, ja luontohan on sitä samaa joka paikassa.

Suomi on myös erittäin vahvaa urheilukansaa. Siksi ihmetyttää, miksi juuri futis on meillä niin heikossa asemassa. Selitykseksi käynee yksilölajien korostuneen vahva merkitys, pesäpallo sekä lätkän nousu huippuolosuhteiden (eli jäähallien ja lämpimässä tapahtuvan oluttarjoilun) tulon myötä.

Kiteytettynä:

-Paskat olosuhteet. Suomessa on kaikista maailman maista, ehkä jotkin kääpiömaat poislukien, huonoimmat luontaiset olosuhteet jalkapallolle. Ennen halleja ja tekonurmia ongelma oli paljon vaikeampi.
-Valtiovalta ei ole mitenkään tukenut jalkapalloa, toisin kuin Ruotsissa. Saatettiinpa futista jopa syrjiä pesiksen ja glooriaa tuottaneiden yksilölajien kilpailijana.
-Todella vaatimattomaksi jäänyt kansainvälinen menestys (millä varmasti on syy-yhteys edellämainittuihin).

Nämä seikat huomioiden on oikeastaan yllättävää, että jalkapallo on Suomessa näinkin suosittua. Esimerkiksi Baltiassa laji on täysin huutolaisen asemassa. Syytä voisi ehkä etsiä siitä, että Suomessa jalkapallo on kauan ollut vedonlyöntikohteena, ja tv:ssä on pitkään näytetty kansainvälistä huippufutista. Neuvosto-Baltiassa ei tainnut olla vakioveikkausta, ja kansainvälinen tv-futiskin varmaan rajoittui Suuren ja Mahtavan arvokisapeleihin. Ehkä sen vuoksi Baltiassa pääsarjapelien katsojamäärät lasketaan usein kymmenissä.

[Inzaginho]

Tämä käyttäjä löysi futiksesta paljoa mitään tietämättömänä pikkupoikana suosikkijoukkueensa Fifa-pelistä. En edes tiennyt silloin kyseessä olevan mikään suurseura, se vaan tapahtui, ja Ac Milan on jäänyt sydämeeni ikuisiksi ajoiksi.

Ratkaisu olisi siis Suomalaisten jengien saaminen futis-konsolipeleille..

[Alfredo]

Paskat olosuhteet. Suomessa on kaikista maailman maista, ehkä jotkin kääpiömaat poislukien, huonoimmat luontaiset olosuhteet jalkapallolle. Ennen halleja ja tekonurmia ongelma oli paljon vaikeampi.

Jaa-a.  Sanoisin, että tundra (Venäjä) ja aavikko (suuri osa Afrikan maista) luovat enemmän haasteita jalkapallon pelaamiselle kuin kotimainen talvemme.  Meillä on kuitenkin hiekkakenttiä joka kunnassa monta ja oikeanlaisia palloja saa kaupasta ja ainakin ruuhka-Suomessa on kauden pituus helposti huhtikuu-marraskuu, niin en pitäisi olosuhteita huonoina. 

Se, että Venäjällä ja Afrikassa on pelaajamateriaalia enemmän ja Suomessa on toki arvostettu aikaisemmin enemmän yksilölajeja ja nykyisin jääkiekko kansan sirkushuvina nro. 1 vie pelaajia pois jalkapallolta.

[JJO]

Väärin. Etkö ymmärrä, että ulkona on 20 astetta pakkasta. Se tarkoittaa, että ulkona on aina 20 astetta pakkasta. Tämä tarkoittaa taas sitä, että jääkarhut syövät kaikki kadulla futista pelaavat lapset emmekä voi koskaan päästä MM-kisoihin.

[Viinioksa]

Jaa-a.  Sanoisin, että tundra (Venäjä) ja aavikko (suuri osa Afrikan maista) luovat enemmän haasteita jalkapallon pelaamiselle kuin kotimainen talvemme.  Meillä on kuitenkin hiekkakenttiä joka kunnassa monta ja oikeanlaisia palloja saa kaupasta ja ainakin ruuhka-Suomessa on kauden pituus helposti huhtikuu-marraskuu, niin en pitäisi olosuhteita huonoina.  

Venäläisistä ehkä 1% asuu tundralla ja saman verran afrikkalaisista aavikolla. Jalkapallo tuskin tundranenetsien keskuudessa suurta suosiota nauttiikaan. Kyllähän Suomen neljän kuukauden umpihanki on melkoisen ainutlaatuinen handicappi ollut historiallisesti. Hallien myötä sen merkitys on minimoitunut, mutta vahinko ehti tapahtua: kansainvälinen menestys jäi olemattomaksi ja nyt sen saavuttaminen on paljon vaikeampaa.

[Alty]

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1851518

Mitähän tuohon sanois?

[shots]

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1851518

Mitähän tuohon sanois?

Mieshuora?