Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[Nice10]

Raviurheilulla on Suomessa pitkät perinteet ( futistakin pidemmät).

Niin onkin ja itse lasken ravit/hevosurheilun tietyllä tapaa penkkiurheilusta irralliseksi kulttuuriksi/elämykseksi/harrastukseksi, monesti jopa elämäntavaksi.. Samoin kuin vaikkapa ne Jyskylän rallit, joista ennemminkin tulee mieleen jotkut festarit tai autoilun ystävien kokoontumisajot ja kansanjuhla kuin urheilutapahtuma. Toki joku muu voi nähdä asiat toisin ja esimerkiksi kaikki harrastukset, urheilut ja kulttuurin vain viihteenä.

[Balla]

Ruoalla leikkimistä tuo nahkatakkisten syöpäläisten totoilu on.

[V]

Kuka näin on päättänyt ?

Se, joka teki Suomesta näin pienen kansakunnan.

[Mr. Brownstone]

Takaan että jalkapallon nousu ei tarvitse kuin sen Euromenestyksen mielellään maa- ja seurajoukkuepuolella niin jo nousevat Veikkausliigan katsojaluvut vähintään 30% yhdessä kesässä.

Tähän ulkomaalaisten seurojen kannatukseen sen vaan sanon että melko käsittämätöntä itselle kuinka TV:n ja Internetin kautta voi samaistua niin voimakkaasti tuhansien kilometrien päässä olevaan seuraan. Että tästä tulee tavallaan "paikallisseura" jolla on ystävät (oman joukkueen kannattajat) ja viholliset (paikalliskilpailijat, vrt. Barca-fani Kouvolasta vihaa Realia). Siinä on sosiologeille tutkimista tulevaisuudessa, aihetta lienee jokunen jo käsitellytkin.

En taas silti voi mitenkään tajuta miten tuo pieni pelkkää ulkomaalaista futista seuraava joukko voi olla Veikkausliigan kehityksen esteenä. En itsekään saa mitään kiksejä ulkomaalaisen seuran huoraamisesta, mutta vielä vähemmän ymmärrän niitä, jotka kohdistaa katkerana kaiken energiansa tälle pienelle ryhmälle, joka olisi muka joku veikkausliigan ja suomalaisen jalkapallon varjotekijä/syöpä. Ei Suomi ole mikään poikkeus tässä asiassa maailmalla.

Enkä usko, että yksi ainoa arvokisapaikka vielä kesää tekee. Ei HJK:n CL-visiittikään sitä tehnyt. Tarvitaan Suomesta säännöllinen arvokisakävijä, niin ehkä sitten.

[Johnny99]

Tärkeintä olisi kasvattaa futiksen merkitystä ja yhteisöllisyyttä.

Tätä levyä olen yrittänyt täällä itsekin soittaa. Sen lisäksi että toimin asian eteen myös tuolla käytännön elämässä.

[peng.xuefeng]

Oman kylän poikien huoraamisen kannalla.

[Kameli]

Jos halutaan nostaa suomalaisen jalkapallon tasoa kansainvälisillä markkinoilla seuratasolla, niin mielestäni Veikkausliiga tarvitsee yhden lipunkantajan. Kun joku seura pärjää myös kansainvälisesti, kerää se vasta siinä vaiheessa sellaista huomiota mieshuorien osalta, että ei tuo jalkapallo olekaan enää mitään puuhastelua Suomessa. Veikkausliigassa kaikki jalkapalloihmiset haluaisivat nähdä oman kaupungin poikien ottelun näitä jo kansainvälisestikin menestyneitä vastaan, rahaa alkaa virtaamaan seuroihin yleisön muodossa ja lippujen hintojakin voisi kenties nostaa. Rahaa pumpataan enemmän ja enemmän huippupelaajiin, jolloin myös muutkin joukkueet saavat jonain päivänä osansa kansainvälisestä menestyksestä. Kotimaan liigan taso nousee, jolloin potentiaalisia maajoukkuepelaajia nousee enemmän omasta liigasta, eikä pelkästään ulkomaisista seuroista.

[Kivironttius]

Seurat eivät edusta maatamme. Seurat edustavat kaupunkia.

Ja kotikaupungin luulisi kyllä olevan suurempi osa identiteettiä kuin kotimaan.

[Banaanitasavalta]

Ja kotikaupungin luulisi kyllä olevan suurempi osa identiteettiä kuin kotimaan.

Elintasopakolaisilla nämä.

[ForzaInter]

Ja kotikaupungin luulisi kyllä olevan suurempi osa identiteettiä kuin kotimaan.

Moi koko ikänsä samalla paikkakunnalla asunut

[Kivironttius]

Moi koko ikänsä samalla paikkakunnalla asunut

Kotikaupungin tuntee tietysti paremmin kuin kotimaan, koska ihminen ehtii käydä kaupunkinsa joka kolkassa ziljoona kertaa, kun taas kotimaansa joka kolkkaa vain harvat ehtivät koluta. Kotikaupunki elää koko ajan ihmisen ympärillä ja ihminen on päivittäin kosketuksissa siihen ja tapaa jatkuvasti toisia kotikaupunkinsa ihmisiä, joidenka kanssa kertoo kuulumisia. Ihminen puhuu myös kotiseutunsa tavalla, eikä niinkään kirjakieltä. Iso osa tavoista ja käyttäytymisestä on paikallista, eikä niinkään koko Suomen kattavaa. Toisin sanoen mikä yhdistää esimerkiksi etelässä aina asuneen helsinkiläisen pohjoisessa aina asuneeseen lappilaiseen on pelkkä abstrakti ajatus suomalaisuudesta, juuri mitään muuta todella yhteistä kokemusta heillä ei ole. Tämän lisäksi useimmat Suomen kaupungeista ovat vanhempia kuin ajatus suomalaisuudesta - Suomen valtiosta puhumattakaan - joten miksipä paikallisuus ei olisi tärkeämpää kuin verrattain uusi, abstrakti ja tekemällä tehty suomalaisuus?

Ja ei, en valitettavasti ole aina asunut samalla paikkakunnalla.

[Viinioksa]

Kotikaupungin tuntee tietysti paremmin kuin kotimaan, koska ihminen ehtii käydä kaupunkinsa joka kolkassa ziljoona kertaa, kun taas kotimaansa joka kolkkaa vain harvat ehtivät koluta. Kotikaupunki elää koko ajan ihmisen ympärillä ja ihminen on päivittäin kosketuksissa siihen ja tapaa jatkuvasti toisia kotikaupunkinsa ihmisiä, joidenka kanssa kertoo kuulumisia. Ihminen puhuu myös kotiseutunsa tavalla, eikä niinkään kirjakieltä. Iso osa tavoista ja käyttäytymisestä on paikallista, eikä niinkään koko Suomen kattavaa. Toisin sanoen mikä yhdistää esimerkiksi etelässä aina asuneen helsinkiläisen pohjoisessa aina asuneeseen lappilaiseen on pelkkä abstrakti ajatus suomalaisuudesta, juuri mitään muuta todella yhteistä kokemusta heillä ei ole. Tämän lisäksi useimmat Suomen kaupungeista ovat vanhempia kuin ajatus suomalaisuudesta - Suomen valtiosta puhumattakaan - joten miksipä paikallisuus ei olisi tärkeämpää kuin verrattain uusi, abstrakti ja tekemällä tehty suomalaisuus?

Eipä niillä samassa kaupungissa asuvillakaan juurikaan ole mitään "yhteisiä kokemuksia". Kadut ja marketit ovat sitä samaa joka paikassa. Faktahan joka tapauksessa on se, että Suomessa kansallisidentiteetti on yleisesti huomattavasti vahvempi kuin paikallisidentiteetit.

[ForzaInter]

Itselläni vanhoista kotipaikoista heruu sympatioita ainoastaan Karkulle, muut aiheuttavat myötähäpeää. Ja enemmän myötähäpeää aiheuttavat ne kaverit jotka ovat koti kunnam pulustajia.

[honkala]

Moi koko ikänsä samalla paikkakunnalla asunut

Onhan se todella harmi jos ihmisellä ei ole mitään kotiseutua johon on vahvasti "rakastunut". Luulisi että tällöin olisi vahvasti irtonainen ja ulkopuolinen olo. Yleisesti olen tehnyt sellaisen havainnon, että ihmiset jotka ovat nuorempana olleet ns. "kiertolaisia" ovat keskimääräistä enemmän kotiseuturakkaita(huom. kotiseutuhan ei aina todellakaan ole se paikka jossa nuorena on asunut. Toki monesti myös synnyinseutu pysyy kotiseutuna. Ihmisillähän on monesti useita kotiseutuja). Sen sijaan nämä yhden paikkakunnan peräkamaripojat ovat monesti enemmän tätä isän maan pulustaja-kastia, joille kotiseutu ei paljoa merkkaa.

Jep lopussa rajua yleistystä myönnän

[Gunborg]

Kuinkas tälläinen tilanne huorausta vai ei? Asut Nokialla ja edustat koko nuoruutesi vaikka NoPSia, sitten Tampereelle perustetaan TamU, joka menestyy, Aamulehti kusee hunajaa ja Zico dokaa. Kohta sitä ollaankin niin Tamun messissä kun voi olla ja unohdetaan "oma"seura NoPSi kun se pelaa jotain divaria ja meidän tamu pelaa Veikkausliigassa..Ratinaankin mahtuu 30000 katsojaa jne..

Harjulla näitä veikkausliiga huoria näkee varmaan eniten..ostetaan pinkki huivi ja mennään kattoo kun ketut pelaa.

Mitä häpeämistä siinä on kannustaa sitä oman kylänsä jengiä joka ei pelaa liigassa. Anyway punaista korttia Veikkausliiga huorille.

[Knight]

Onhan se todella harmi jos ihmisellä ei ole mitään kotiseutua johon on vahvasti "rakastunut". Luulisi että tällöin olisi vahvasti irtonainen ja ulkopuolinen olo. Yleisesti olen tehnyt sellaisen havainnon, että ihmiset jotka ovat nuorempana olleet ns. "kiertolaisia" ovat keskimääräistä enemmän kotiseuturakkaita(huom. kotiseutuhan ei aina todellakaan ole se paikka jossa nuorena on asunut. Toki monesti myös synnyinseutu pysyy kotiseutuna. Ihmisillähän on monesti useita kotiseutuja). Sen sijaan nämä yhden paikkakunnan peräkamaripojat ovat monesti enemmän tätä isän maan pulustaja-kastia, joille kotiseutu ei paljoa merkkaa.

Jep lopussa rajua yleistystä myönnän

Yleistystä joo. Itse olen tällainen kiertolainen, enkä todellakaan tunne mitään seutua kotiseudukseni. Nykyisessä asuinkaupungissani Espoossa olen asunut yli seitsemän vuotta, mikä on pisimpään kuin missään muualla. En silti koe itseäni espoolaiseksi eikä paikalliset jalkapalloseurat ole innostaneet erityisemmin. Ainut paikkakunta (Suomessa) johon minulla on edes jotain tunnesidettä on Tampere, jossa tuli asuttua joitakin vuosia 90-luvulla. Silti sekään tunneside ei ole riittävä, että kokisin itseni tamperelaiseksi varsinkaan, kun en siellä ole asunut enää yli kymmeneen vuoteen. Tuli tuolloin kuitenkin käytyä Ilveksen peleissä jonkin verran.

Suomalaiseksi koen kyllä itseni, josta syystä maajoukkuetta tulee kannatettua.

En tiedä miksi tähänkin vaivauduin jotain kirjoittamaan, koko mieshuora-konsepti on niin naurettava ja lapsellinen, että ei ansaitsisi mitään huomiota.

[Jopi]

Kuinkas tälläinen tilanne huorausta vai ei? Asut Nokialla ja edustat koko nuoruutesi vaikka NoPSia, sitten Tampereelle perustetaan TamU, joka menestyy, Aamulehti kusee hunajaa ja Zico dokaa. Kohta sitä ollaankin niin Tamun messissä kun voi olla ja unohdetaan "oma"seura NoPSi kun se pelaa jotain divaria ja meidän tamu pelaa Veikkausliigassa..Ratinaankin mahtuu 30000 katsojaa jne..

Harjulla näitä veikkausliiga huoria näkee varmaan eniten..ostetaan pinkki huivi ja mennään kattoo kun ketut pelaa.

Mitä häpeämistä siinä on kannustaa sitä oman kylänsä jengiä joka ei pelaa liigassa. Anyway punaista korttia Veikkausliiga huorille.

Niin itsekin joskus leikitellyt tämän tyyppisellä ajatuksella, kaipa se Suomessa on pitkälti niin, että "seurakulttuuri" on aika "kapeaa" ja samat ihmiset tukevat/toimivat monessa seurassa. Yhtenä päivänä esimerkiksi käyt seuraamassa (samalla huoraten) lähialueen liigaseuran kotiottelua ja seuraavana iltana olet toisen (oman) seuran valmentajana ja huutelet rivouksia tuomarille. Et joudu muilutuspakuun kolmantena päivänä vaikka näin tekisit eikä sinua ristiinnaulita täällä. Mutta jos pöräytät vaikkapa Lontooseen ja käyt liigaa seuraamassa siellä niin se on eri asia...

E

[PirloMAnia]

Nopeasti junassa topicin läpiselatessani en ole varma, onko tämä tullut esille, varmaan on mutta sitten toiston kautta. UL:hän taannoin pisti juttua siitä, kuinka esim. Vimpeli kerää pesäpallossa täysin käsittämättömiä suhdelukuja väkimäärään nähden. Tämä on mielenkiintoinen sikäli, sillä se kertoo miten tietty urheiluseura voi sitoa kansaa mukaansa. Pesäpallon etuhan on se, että kilpailua ei ulkomailla ole ja esim. Baseball ei syö sen kiinnostavuutta yhtään. Samassa todettiin, millaisia väkimäärät voisivat olla isoissa kaupungeissa jalkapallon osalta, jos saataisiin edes hieman nostettua tätä suhdelukua.

Nyt, Töfting pistää täällä myllyä forumistien kanssa ja siitä vastakkainasettelu mikä on katsojan oma vastuu ja hieno keskustelu jalkapallon tuotteistamisesta, sama syy, joka on ollut suuri osa italialaisen Ultras-kulttuurin degeneroitumisessa jossain määrin, verrattuna 70-80-lukujen kulta-aikoihin, jolloin pay-per-view oli pelkkä ajatus. Se ei nyt liity itse kannattamiseen, mutta tuo sen saman piirteen siitä, miten ensinnäkin mukavuudenhalu ja tuotteistaminen ovat tuoneet melko erilaiset mahdollisuudet kannattamiselle.

Kun itse olin lapsi, olin aina pihapeleissä Baggio, mutta se liittyy taas sitten verenperintööni, koska jalkapalloa seurasin isäni, en äitini kanssa. SIlti haaveilimme junnuissa pelaavamme nimenomaan Veikkausliigassa, joskin halusin olla ensimmäinen suomalainen Milanissa jne. Mutta veikkausliiga oli todella iso juttu ja silloin näki, millaisen työn senkin eteen pitää tehdä ja varsinkin nyt kun näkee, ketkä sieltä seulasta läpi pääsivät edes liigatasolle, kovaa touhua se on.

Koitan palata pointtiini, seurojen vastuuseen ja työhön koittaa sitoa kannattajiaan. Toinen esimerkki, Salibandyseura Viikingit. Eittämättä euroopan kovimpia sabaseuroja, silti katsojia n. 200 per matsi. Miksi? a)paskat ottelutapahtuman olosuhteet b)seuran ainakin aikasempi todellinen jäsenmäärän laimiinlyöminen ja sitä kautta karhunpalvelus itselleen, seura ei kiinnosta edes omia junnupelaajiaan juurikaan, miten se voisi kiinnostaa sitten muitakaan. Tiedän, saba ja futis on kaksi täysin eri juttua kulttuuriensa suhteen ja lajin iän suhteen. Mutta silti, suomessa pelataan kenties maailman parasta ja se ei omia juuri nappaa. Joten kyllä syy on muuallakin, kuin Betis-huiveissa kulkevissa forumisteissa. Mikä on oikeasti seuratyön merkitys, milloin oikeasti toitotetaan jonkinlaista me-henkeä. Puoli vuotta helsingissä asuneena en koskaan ole törmännyt mihinkään HJK:hon viittaavaa, missä oli iso huuma mestaruutta edeltävästä matsista. Turussa, Interin mestaruuskaudella oikeasti jengi kuhisi paljon ja oli aidosti innostunutta, tietenkin menestyksen takia, mutta myös hienon näkyvyyden ja jonkinlaisen me-hengen ja unelman toteutumisen mahdollisuuden asteittaisesta rakentumisesta, joka oli tällä kaudella tipotiessään, koska markkinointi oli todella paskaa. Ellet ole täysin mukana touhussa milloin minkäkin syyn takia, oli melko vaikea saada heräte siihen, että kohta on hieno ottelu.Ei, pieni läntti urheilu tänään-palstalla ja siinä se. Ei mitään fiiliksen nostattelua, ottelutapahtuman rakentamista, mitään.  Viime kaudella tps:n tilanteesta loukkaantumisten kohdalla kukaan ei tiennyt, sai arvuutella ja Tepsin pitäisi olla jonkinlainen organisaatiotyön edelläkävijä, omat pojat projekti, jossa Aalto, Valakari, Cleaver ja Paatelainen soittivat ykkösviulua, melkoisia omia poikia.

Kyllä vastuu lajin nostamisella on myös niillä, jotka rahastavat seuraa työstään, joka valitettavasti ei näy. Edelleen palaan siihen me-henkeen, jota ei ole lainkaan muodostettu seurojen ympärille. Suurista visioista kyllä seuran logolla varustetuissa purkkatakeissa hengaavat "osaajat" mielellään puhuvat kameroiden edessä, mutta missä helvetissä on koskaan puhetta siitä, miten seura haluaa olla ihmisten elämän osa oikeasti ja erottaa katsojat lipunmaksajista, jotka antavat toimintaedellytykset ja maksavat hallituksen palkan?

Vielä pakko ottaa esimerkki. Jääkiekko, se suurin ja kaunein massalajeistamme. En usko monenkaan nostavan änärin tai koohooällän kovinkaan korkealle oman sarjan eteen, mitä nyt teksti-tv rullaa koistisen peliajan kyttäämiseksi, jotta pelaaja voidaan leimata paskaksi. Mutta silti katsomot ovat tyhjiä ja homma ei kiinnosta niin paljon kuin se voisi. Turussa tepsipaitaiset kannattajat ovat leimattu vajukeiksi, joille nauretaan, vaikka ne gant-homot ja burberry-horot ovat ne naurunalaisimmat esiintyjät katsomossa, jotka ilmestyvät hallille keväällä kuin isäpuoli poikansa jälkiliukkaille. Sitä se kannattamisen arki on, se ei ole yksinkertiasesti coolia suomen mittakaavassa, lähinnä noloa junttien touhua, MUTTA jos taas osaat kannattaa massoissa ManU:a tai valveutuneesti milloin Bilbaoa, milloin Chievoa tai todella kovan jätkän valinta, aina hauska St.Pauli, silloin olet parempi.

Ei tämä ole mikään canalin syy, tai jalkapallon tason syy tai itse lajinkaan syy, vaan, että tietty fakkiintunut tapa kannattaa määrittelee meidät ulkoisesti ja silloin me pysymme niissä naamioissa, joiden kanssa parhaiten menestyy. Siksi urheiluministeri kannustaa Aston Villaa, ei vaikkapa HIF:fiä, siksi pikkupojat on mielummin koulussa Messejä kuin Arajuuria jne. Ihmisen toiminnassa kyse on kuitenkin melko usein siinä, millaiseksi haluat itsesi määriteltävän. Takapajuinen suomi, joka on 1920-luvulta asti halunnut todistaa kuuluvansa eurooppaan, suurempaan kontekstiin, sama toistuu kaduilla, töissä ja kouluissa ja siksi tilanne on mikä on.

[2nick]

Erittäin hyvä kirjoitus edellä.

Koko mieshuoraus -julistamisessa ei ole muutenkaan ollut hirveästi järkeä, jos ei ymmärretä mikä ero on hardcore -kannattajilla & seuroihin todella sitoutuneella ydinjoukolla ja massoilla. Jos peleihin halutaan oikeasti saada lisää ihmisiä Canal+:n ja Munan ja Puulin tv-otteluiden ääreltä, niin seurojen sekä tämän ydinporukan on luotava sellaiset olosuhteet, jotka yksinkertaisesti vetävät ne mieshuorat peleihin mukaan. On aivan älytöntä vaatia koko ikänsä Valioliigaa huorannutta henkilöä yhtäkkiä räntäsateeseen katsomaan tasoltaan huonompaa ottelua, jossa ei saa edes lämmintä makkaraa. Ihan yhtä hyvin voisi miettiä, kuinka moni lähtisi tutustumaan vapaaehtoisesti nykytaiteen näyttelyyn 3h/viikossa ja vielä maksaisi siitä 10 euroa per kerta.

Ihan samalla tavalla vaikkapa nettifoorumi tai mikä tahansa muukin yhteisö tai yritystoiminta on riippuvainen sen ydinporukan panoksesta. Eli niiden "hardcore" tyyppien panoksesta, jotka sitten omalla toiminnalla ja esimerkillään vetävät muutkin mukaan, ja pikkuhiljaa lumipallo alkaa sitten kasvaa ja loppu hoituu itsestään. Yhtäkkiä taviksetkin innostuvat lähtemään peleihin, ja loppu on sitten jalkapalloyhteiskuntaa. Mutta Veikkausliiga-peliin ei tule yhtään uutta katsojaa siten, että nettifoorumilla huudetaan MunA-faneille: katsomoihin senkin petturi-mieshuorat + vääntämällä 50 eri topiccia tästä aiheesta.

Massat ja/tai mieshuorat tulevat sitten peleihin, kun tuo ydinryhmä ja "oikeinkannattajat" ovat omalla toiminnallaan ensin luoneet sellaiset puitteet, että ottelutapahtuma alkaa innostaa myös Canal+ -fanittajia. Ja luoneet sitä paikkakunnan Me -henkeä jalkatyönä eikä futisforumilla (jossa viesti tavoittaa taas sen hardcore-porukan muttei yhtään mieshuoraa), saaneet kavereita ja tuttuja innostumaan ja niin edelleen. Mutta tuo täytyy tulla positiivisen innostamisen kautta, eikä minkään mieshuoraus -lahtauksen, joka päin vastoin vaan leventää tuota kuilua. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla olisi miljoonia eri tapoja mainostaa itse ottelutapahtumia jo enemmän pitkin kaupunkia/kylää, ja tuoda sitä paikkakunnan seuraa paremmin esiin ja tunnetuksi ihmisille, joista suurin osa ei todennäköisesti edes tiedä mihin aikaan ja minä päivänä otteluita pelataan. Kannattajien kokoontumiset lähibaareihin ja yleinen hulinointi voisi innostaa ihmisiä lisää, ja kaikki vastaava työ on ikävä kyllä niiden oikeinkannattajien ensin tehtävä pitkään ja hartaasti, jotta MunA-fanitkin lähtevät toimintaan pikkuhiljaa mukaan.

[John Devey]

Eli muiden pitää tehdä työt sun puolesta ja kattaa pöytä valmiiksi, jotta sinä ja kaltaisesi selkärangattomat nilviäiset voivat siihen istuutua? Laji-ihmisten pitäisi raataa otsa hiessä ja nöyristellä, että nämä jalkapallomaailman rotat saattaisivat ehkä harkita tulevansa matsiin

Haista sinä vittu

[2nick]

Olen itse käynyt katsomassa suomifutista ja menen sinne myös uudelleen, mutta jos pointti ei tullut tuosta selväksi niin voi voi.

Käytännössä se vain menee niin, että niiden laji-ihmisten on nimenomaan raadettava otsa hiessä saadakseen ne mieshuorat ja canal+ fanit sinne peleihin mukaan, ja tehtävä sitä pitkän aikaa, että mitään muutosta alkaa tapahtua. Samalla tavalla vaikkapa esimerkissä mainittu Vimpelin pesäpallobuumi on saatu aikaan tai kendon puolella kaupunkien lätkäkuume. Se vaatii nimenomaan seurojen ydinhenkilöiden panosta ja toimintaa, ja jos laji-ihmiset tai seuran omistajat tuohon ryhdy, niin kerrotko sitten kenen se pitäisi tehdä?

Kyse on nyt siitä, haluaako tuon tilanteen hyväksyä vai ei. Ne mieshuorat eivät sinne peleihin pakottamalla tule, mutta on toki helpompi postata futisforumille yo. kaltaisia itkuviestejä kuin käytännössä lähteä vaikka oman seuran talkoisiin kolaamaan kenttää räntäsateessa. Kertoo mielestäni jotain sitten ko. laji-ihmisestä itsestään, ja halukkuudesta tehdä jotain asioiden parantamiseksi.

[honkala]

Kenen kakkonen? Ison vinkin antaa tuo keskivaiheilla oleva lause, joka on kirjoitettu kielteisessä muodossa, mutta itse kieltosanaa ei käytetä. Tuolla tavalla ei moni kirjoita. Sherlock

[el Blanco]

Mieshuorat eivät siis löydä suomalaisen futiksen katsomoihin, koska heillä ei ole omaa seuraa? Ja kun heillä ei ole omaa seuraa niin he eivät löydä katsomoihin, koska peli on huonotasoista ja kelikin on paska? Ja moiset vielä kehtaavat kutsua itseään jalkapalloihmisiksi! Sieluttomia idiootteja he pikemminkin ovat.

PS. Mikään ei ole parempi futiselämys kuin sateessa seisominen omaa rakasta seuraa kannustaen, hengittäen samaa ilmaa kuin pelaajat, nähden heidän ilmeensä elävänä. Sitä fiilistä ei voita edes CL-finaalin seuraaminen mukavasti lämpimältä kotisohvalta.

[PirloMAnia]

Niin..el Blancokin puhuu rakkaasta seurasta. Minä puhun siitä, miten suomessa on toimittu, että seurat koetaan rakkaaksi? Miten seura saa toiminnallaan jonkun kokemaan itsensä rakkaaksi?Tällä nykymenolla, jossa mestaruudesta pelaavan joukkueen viimeistä ottelua ei missään voi havainnoida, mitään huumaa ei synny missään ja muutenkaan mitenkään ei tämä katukuvassa näy tai keskusteluissa. On irvokasta siinä kohtaa syyttää "mieshuoria" kun samalla teevee-yhtiöt tunkevat joka väliin tunnelmointia ja asetelmien rakentamista seuraavaan matsiin ja myyvät edes auttavaa me henkeä sille katsojalleen, vaikka me olisimmekin 2000 kilometrin päässä koillis-lontoossa.

Edelleenkään en puolustele mieshuorailmiötä, joskaan en edes allekirjoita moista paskaa. On kummallista, miten tässä puhutaan itse lajista ja muusta, kun ihmisen perimmäiseen luonteeseen kuuluu kuitenkin jonkinlainen paremmuuden tavoittelu ja nautintojen kokeminen. Mistä myös on tehty kannattaminen? Monelle se on se ensimmäinen nähty matsi jossain ja se joukkue, joka silloin joskus on sykähdyttänyt..Tämä ei nyt ole suomifutiksen kohdalta hyvin tarjoiltu sille otolliselle väestölle, koska seuratoiminta ei tähtää siihen mielestäni tarpeeksi vahvaksi. Edelleenkin haluan käyttää hyvänä esimerkkinä SSV:tä, joka on hieno esimerkki siitä, miten homman voi kusta, vaikka emoseura kuinka liitäisi ja voittaisi ja pelaisi parasta peliä maailmassa.

On aika mustavalkoista huutaa täällä, että "vitun mieshuora mene sinne kentälle katsomaan loskasateessa liigacuppia!!" Mitä liigacuppia, koska sitä pelataan, koska HJK värvää sankoin kampanjoin jengiä ja pitää älämölöä itsestään ja pistää rattaat pyörimään, jotta ensi kaudella kolmasosa finnairista olisi täynnä. Edelleen, puoli vuotta stadissa asuneena en ole missään törmännyt seuraan nimeltä HJK katukuvassa, ellen sitten pallokentän ohi kävele. Muuten se on ilmaa ja olematonta aatetta, joka ei missään nimessä kiihota puoleensa, sillä miten voit innostua asiasta mitä ei ole. Kusetetaanko sitten tässä kannattajaa, ollaan hiljaa 6 kuukautta ja sitten ihmetellään missä väki luuraa.

Kannattaminen on antamista seuralle, mutta myöskin jonkin saamista takaisin. Mitä seurat antavat, miten he muka tulevat esille suuresta lajikirjojen ja seurojen massasta ja ilmoittavat "liity joukkoomme" ja saavat sen mieshuoran miettimään, että kenties nautin täällä yhtä lailla. Pelin taso on täysin toissijaista, jos kerran se oma seura antaa niitä fiiliksiä, joita yksilö hakee, yhteenkuuluvuuden tunnetta, me-henkeä. Siksi isoissa maissa myös pikkuseuratkin saattavat vetää jengiä, vaikka vieressä olisi isompi seura, koska se on heidän juttu, joka on tärkeämpi. Juuri Urkkalehdessä oli Lewes FC:stä juttua, jossa eräs arvon kannattaja kehui conference nationalin luonnetta, seurat ovat läheisempiä kuin valioliigassa. No aika vitun kaukana tässä se seura on yksilöä, eikä paljoa tulla vastaan. Tietenkin potentiaalisen kannattajan se duuni pitää tehdä, mutta edelleen, paha se on hakea, kun virikkeet ovat melkoisen vähissä.

Mieshuoraamisen ilmiö on paljon pahempi taloudellisissa merkityksissä siinä miten media ohjailee kiinnostustamme isompiin fusseympyröihin ja sitä kautta taas kiinnostus kasvaa niihin ja oravanpyörä pyörii. Mutta jos nyt, tai koska vaan talvisesongin aikana avaat vaikka ampparit.com/urheilu, on siellä melko pieni otanta veikkausliigaa koskevia juttuja vs. "isot fussemaat". Ainoat suomea koskevat pallouutiset ovat veikkausliiga.comin kliinisiä pakkoraportteja, jotka kiihottavat yhtä paljon kuin sua paperisäkissä runkkaava kumihanskainen sosiaaliministeriön virkamies.

En ymmärrä tässä keskustelussa yksinkertaisesti sitä, miten kaikki vastuu on mieshuoralla, kun se pää, joka niitä fiiliksiä logollaan tarjoaa, on melkoisen kapea.

[ForzaInter]

Onhan se todella harmi jos ihmisellä ei ole mitään kotiseutua johon on vahvasti "rakastunut". Luulisi että tällöin olisi vahvasti irtonainen ja ulkopuolinen olo. Yleisesti olen tehnyt sellaisen havainnon, että ihmiset jotka ovat nuorempana olleet ns. "kiertolaisia" ovat keskimääräistä enemmän kotiseuturakkaita(huom. kotiseutuhan ei aina todellakaan ole se paikka jossa nuorena on asunut.

No jaa, omilla kotisueuduilla on vaan liikaa sinne jämähtäneitä ihmisiä sekä puhtaita idiootteja sekä seutu muutenkin, kulttuuripiirejä myöten suoraan revitty "junttimaisinta mitä tiedän"-topicista. Matkailu avartaa ja olen siinä kanssasi samaa mieltä, että kotiseutua oppii arvostamaan eri lailla käytyään useammassa paikassa, varsinkin jos entinen kotiseutu sattuu olemaan parempaa seutua. Ikä ei toki automaattisesti tee vanhasta ihmisestä fiksua ja välimatka kotiseudusta paratiisia. Iso osa Suomea on paskaa, eikä se muuksi muutu, samoin maailmalla.



Itse topiciin PirloMAnialla hyvää panosta