Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[Barros]

[Stereolove]

Käypä Kop-katsomossa tai Upton Parkilla. Nämä "käsittääkseni" yleistykset ei edistä tätä keskustelua.

Jokatapauksessa liverpoolilla ei ole intihimoisia faneja. Jos haluat nähdä intohimoa, mene Marseilleen

[thiou]

Jalkapalloihmiselle.

Teki mieli tulla vilkaisemaan, missä vaiheessa tämän topikin sykli on tällä hetkellä. Ilmeisesti siinä vaiheessa, että jotkut kertovat, miten seuraavat jalkapalloa, ja toiset sitten arvostelevat, ollaanko kyseisellä tavalla jalkapalloihmisiä vai ei.

[Kuku]

Kertokaahan kaikki Oikeineläjät, kummat ovat suurempia syntisiä: mieshuorat vai kendojanarit?

Painaako vaa'assa enemmän jalkapallon seuraaminen vai kotimaisen palloilun seuraaminen? Tietääkseni
kendon puolelta puuttuu "NHL ja KHL kunnon kiakkoo - SM-liiga paskaa" -asenteet, tai ne ovat marginaalisia.

[Tipi553]

Jokatapauksessa liverpoolilla ei ole intihimoisia faneja. Jos haluat nähdä intohimoa, mene Marseilleen

Monenko pelireissun perusteella sanot tämän?

[dunu]

Ihan kuin jotain Liverpoolia kiinnostaisi hevon vittuakaan, kun joku läski suomalainen vetää rallienglannilla YNWA:ta purkukuntoisella Olympiastadionilla. Rahat vain pois tyhmiltä. Kaiken maailman parsseloonat ja bayernit nauravat partaansa, kun seuroja rahoittavat paidantilaajat Suomen perämetsistäkin, vaikkei olisi koskaan joukkuetta edes nähnyt.
 
"Katsoin telkkaria 5-vuotiaana ja rakastuin siellä näkemääni joukkueeseen". Jokainen on varmasti kakarana rakastunut johonkin telkkarin kuvankauniiseen suosikkilaulajaan tai halunnut olla isona Batman. Jumalauta, sairautta se on enää aikuisiässä kuola valuen sössöttää jostain telkkarista nähdystä rakkaudesta.

[Kuku]

Hyvää vääntöä pojat. Voisin esittää väliin teoreettisen kysymyksen. Olen Lappeenrannasta kotoisin, jossa futis kyntää syvällä. Kuntaliitosten myötä korkein joukkue pelaa Kakkosessa, mutta Joutsenoa en ole koskaan Lappeenrantaan katsonut kuuluvan. Eli korkein edustaja on Kolmosessa. Nyt olen muuttanut n. vuosi sitten Tampereelle ja käynyt niin paljon peleissä kun vaan muut bisnekset ovat sallineet. Tämä nyt ei kai minusta mieshuoraa tee, koska paikallista tulee sympattua.  Kysymys kuitenkin on, että voinko koskaan olla aito Tampereen Ilveksen kannattaja? Vai ovatko Lappeenrantalaiset joukkueet ainoat joihin saan suhtautua intohimoisesti, vain koska satuin syntymään siihen itärajan perukoilla olevaan kylään. Voin toki käydä Niilon poikien sekaan, mutta kun muut sanovat mää ja itse mie, niin lennänkö ensimmäisen mien kohdalla porukasta helvettiin. Tämä varmaan hukkuu kaiken tämän kikkelimiekkailun sekaan, mutta hukkukoon. Kaikkea sitä darrassa pohtiikin.

Mielenkiintoinen kysymys. Sinullahan on se dilemma, että paikkakunnalla jossa olet kasvanut ei ole edes kakkosdivarin seuraa. Ei kai auta muu kuin siirtyä Saipan etäkannattajaksi (joo vitsi vitsi).
Ilveksen kannattajista en osaa sanoa, mutta jos haluat minimoida murteeseen liittyvän pitkäänkatsomisen, niin siitä vaan sitten TAMU-K:n peleihin nelosdivaria kyntämään, siellä hyväksytään ulkomaankielisetkin persoonapronominit, "miust" ja "siust" puhumattakaa.

[kivenkova sadisti]

Tykkään mieshuorien tyylistä esittää näitä kimurantteja kysymyksiä. "Entäs jos isäni on siittänyt minut on Anfieldillä, samalla kun livepööliläinen David laski lastinsa äitini suuhun. Saattoi kyllä olla myös toisin päin. Vai tulikohan se sittenkin isäni suuhun. Olivat hyvin hyvin humalassa. Lisäksi olin vaihto-opiskelemassa siellä ja kotikaupingissani pelataan vain Nelosta."

[Hincha en cancha]

On melkoisen kuvaavaa, että seuran sarjatasolla on jollekin niin paljon merkitystä, ettei "liian alhaista seuraa" voi valita(!) suosikiksi. Kuvaa hyvin juuri sitä, että ulkoisilla määreillä on ihailijoille suurempi merkitys kuin sisäisellä tunteella ja yhteisöllisellä identiteetillä. Seura kun ei ole vain sen edustusjoukkue - paitsi ihailijalle.

[Kapteeni]

Onhan tämäkin jo sanottu tuhanteen kertaan, mutta laitetaan vielä.

No olipas aika yleistävät luokittelut. Näiden tyypittelemiesi jalkapallon seuraajaryhmien lisäksi on myös paljon meitä "yleis"-urheilujanareita, jotka katsovat futista siinä kuin muutakin urheilua. Osa enemmän, osa vähemmän. En itse fanita joukkueita, enkä voi toisaalta sanoa olevani minkään joukkueen kannattaja yhteisö is lutuuri mielessä. Toivon lähiseuroille menestystä ja seuraan niiden edesottamuksia, mutta ainoa kannattamani urheiluseura on toisen lajin mutasarjoista ja henkitoreissaan.

[kokistuoppi]

Väitän, että valtaosa kannattajista lutuurimaissakin seuraa puhtaasti vain miesten edustusjoukkuetta.

[Habe]

Väitän, että valtaosa kannattajista lutuurimaissakin seuraa puhtaasti vain miesten edustusjoukkuetta.

Sitten löytyy toki näitä poikkeuksia:
http://www.ultras-tifo.net/photo-news/3193-panathinaikos-olympiakos-07-02-2015.html

Panathinaikos fans supported their women volleyball team versus Olympiakos.

At the same time Olympiakos fans visited a game against Panathinaikos, but water polo.

Ja itseasiassa juuri pari tuntia sitten tullut raporttia Saksasta. Kuvien perusteella ottelussa parempi tunnelma, kuin Valioliigassa.

Germany: München derby between amateurs teams of Bayern and 1860 München in Regionalliga Bayern.

http://www.ultras-tifo.net/photo-news/3667-bayern-muenchen-u23-1860-muenchen-u23-02082015.html

[Tipi553]

https://www.youtube.com/watch?v=VIjZ-waklJo

[Hincha en cancha]

Aina voi keksiä mutku, mutku -tyyppisiä yksittäisiä argumentteja, mutta mikään jalkapallossa ei korvaa yhteisöllisyyttä. Käytännössä kaikilla seuroilla on kotipaikka, jota kunnan tai alueen nimi seuran nimessä edustaa. "Meidän jengi." Tämän askeleen ylittäminen on lajin alistamista musiikin, shampoon ja kondomin kaltaiseksi kulutustuotteeksi, jolta edellytetään suhteellista "tasoa" verrattuna muihin.

Lisäys: Ja ennen kuin joku tulee kitisemään järvenpääläisistä lupihuorista tai kirkkonummelaisista hifkihunttaajista todettakoon, että yvteisöllisyys liittyy arkielämän elinpiiriin eikä ole tiukasti sidottu löyhiin kuntarajoihin. Esim. Helsinki on osa monen vantaalaisen arkista toiminta-aluetta mutta ei nokialaisen.

[Jude10]

Kerroin jo kannattamisestani, mutta tiivistetään vielä. Aina joku kysyy saman kysymyksen: "miten voit tuntea suomalaisen potku pallo pelaavan joukkueen omaksesi?"

Helposti. Olin katsonut lapsesta asti satoja ulkomaisten joukkueiden pelejä, surrut tappioita ja juhlinut voittoja, ennen kuin eräs kaunis päivä eksyin paikallisen seurani lehtereille. Sen jälkeen olen käynyt lukuisissa peleissä. Pelit ovat mukavia, olen tottakai paikallisen seurani puolella ja nautin jalkapallosta; onhan jalkapallo parasta paikan päällä. Voitto tuntuu paremmalta kuin ulkomaisen, oman joukkueeni voitto. Joka viikko pyhiinvaellusmatkat joukkueeni peliin ovat aina viikon kohokohtia ja olen jopa suunnitellut Töölöön muuttamista, päästäkseni lähemmäs seuraani.

Ja nyt jos joku tulee sanomaan että vaihda ulkomaiseen kunnon jalkapalloseuraan, niin älkää vaivautuko. Se ei ole enää mahdollista. Kuten Eric toteaa: "You can change your wife, your politics, your religion, but never, never can you change your favourite football team."

Hyvä teksti sinänsä, tosin korjailin hieman näkökulmaa.

[Barros]

https://www.youtube.com/watch?v=VIjZ-waklJo

Kiitos linkistä, mielenkiintoista katsottavaa.

Sinänsä alleviivaa omaa ajatusmaailmaani - Dokumenttihan nimenomaan alleviivaa paikallisuutta ja Merseysiden/Liverpoolin historiaa ja sitä kautta syntynyttä vastakkainasettelua. Kun katsoi paikallisten haastatteluja tuntui lauantainen Suomi-marssi hyvin, hyvin kornilta. Videollahan Everton-kannattaja sanoo ivallisesti "Liverpool fans come from all over the world, Norway, Ireland etc. We are from here." Eli kyllähän tuollakin pelin henki aistitaan.

[rangaistuspotku]

Hasuttelin mielessäni seuraavalla ajatuksella, miltä tuntuisi seuraava: nyt kun HJK:ta seurataan Japanissa Tanakan ja Havenaarin johdodsta. Niin jos Japanissa kehittyisi poukka joka fanittaa HJK:ta.  Ostaisivat HJK:n kamaa ja katsoisivat kaikki HJK:n pelit netistä. Sitten HJK menisi pelaamaan harjoitusottelua jotain FC Tokiota vastaan. Japsit sitten marssisivat stadionille laulaen "hoonosoomella" sininen ja valkoinen, varit ovat stadin ylpeyden, oi   hoojiikoo.... Oishan se aika hauskaa

[Vida15]

Faktahan on se, että Tipin kaltaiset fanit eivät koskaan pääse kokemaan minkälaista on aito rakkaus seuraa kohtaan. Ja se on aika sääli.

[Petsari]

Viikosta viikkoon, vuodesta toiseen tämä asiakeskustelu vaan jatkuu ja jatkuu...

[Madridlandia]

Juurikin näin

Tosin aina tulee uusia foorumisteja, jotka eksyvät tänne + nämä samat, jotka sitten vastaavat heille mm. Knossos.

[Kuku]

Hasuttelin mielessäni seuraavalla ajatuksella, miltä tuntuisi seuraava: nyt kun HJK:ta seurataan Japanissa Tanakan ja Havenaarin johdodsta. Niin jos Japanissa kehittyisi poukka joka fanittaa HJK:ta.  Ostaisivat HJK:n kamaa ja katsoisivat kaikki HJK:n pelit netistä. Sitten HJK menisi pelaamaan harjoitusottelua jotain FC Tokiota vastaan. Japsit sitten marssisivat stadionille laulaen "hoonosoomella" sininen ja valkoinen, varit ovat stadin ylpeyden, oi   hoojiikoo.... Oishan se aika hauskaa

Siellä seurataan enemmän japanilaisia eurooppalaisissa seuroissa kuin eurooppalaisia seuroja sinänsä, joten tuo skenaario (vaikka hauska onkin) ei koskaan toteudu. Todellinen HJK-fanitus olisi pitänyt tulla jo isältä perittynä. Tosin lajin syntymämantereen Euroopan huippusarjat kiinnostaa siellä jo luonnostaan. Ehkä siellä on aitoakin larppausta, onhan maassa vahva cosplay-kulttuuri.

[Lihamuuri]

Komppaan Vida15:sta että lähinnä säälittää ULKOMAISTEN seurojen fanittajien puolesta, koska eivät koskaan pääse kokemaan minkälaista on elää ja hengittää seuran mukana.

Se kun seuran junioritoiminta on riippuvainen sinusta ja monesta muusta vapaaehtoisesta.
Se kun matsissa kannattajana voi vaikuttaa kenttätapahtumiin suoraan, voit käydä melkein jokaisessa kotipelissä ja ainakin joskus vieraspeleissä.
Se kun tapaat kannattajakatsomossa samoja tyyppejä vuodesta toiseen ja näet kuinka seurasi kannatuskulttuuri kehittyy.
Tiedät sen että jokaisella eurolla on valtava vaikutus nuorten pelaajien kehitykseen, valmennukseen, mahdollisuuksiin ja miten hyvin seurasi toimii.
Se tunne kun tiedät että sinun äänelläsi on merkitystä, sinua kuunnellaan ja seurassasi on intohimoisia ihmisiä töissä.

FC **********lle me olemme vain lompakko josta kupata lisää rahaa, jotka päätyvät johonkin järjettömän isoihin siirtokorvauksiin.

Voimia kaikille joilta on viety seura alta ja erityisesti niille jotka ovat seuran palavat rauniot uudelleen perustaneet (Jokerit FC ja Tamu-K)!

"Sadan vuoden jälkeen täällä,
ja jäät jälkeeni elämään,"

[futisniilo]

Faktahan on se, että Tipin kaltaiset fanit eivät koskaan pääse kokemaan minkälaista on aito rakkaus seuraa kohtaan. Ja se on aika sääli.

Tähän se kiteytyy. Nämä ulkomaiset seurayhteisötkin ovat kasvaneet niin suuriksi nimenomaan oman vahvan paikallisyhteisönsä ansiosta. Ja ne paikalliset ovat nyt vieraantumassa seuroistaan tämän kaupallisilmiön seurauksena, joka puolestaan mädättää monia vähemmän mediaseksikkäitä futispaikkakuntia ympäri maailman. Irvokas kiertokulku ja jos sitä ei pysty näkemään niin sitten ei voi mitään. Tämä topic toiminee juuri siinä että jonkun silmät saattavat jopa avautua.

[Knossos]

Ilmeisesti siinä vaiheessa, että jotkut kertovat, miten seuraavat jalkapalloa, ja toiset sitten arvostelevat, ollaanko kyseisellä tavalla jalkapalloihmisiä vai ei.

En minä sen enempää täällä mielestäni ole arvostellut. Kunhan mainitsin, että jalkapalloihmisenä on vaikea pitää janareita, joiden mielestä 99,999999 % jalkapallosta on paskaa.

Tosin aina tulee uusia foorumisteja, jotka eksyvät tänne + nämä samat, jotka sitten vastaavat heille mm. Knossos.

Kirjoitin ensimmäiset viestini ketjuun varmaankin viimeiseen vuoteen ja lähestyin mielestäni hyvin maltillisella tavalla aihetta, provosointia vältellen. Kenelläkään ei ole syytä hätääntyä, en aio vastailla täällä jokaiselle junnumemberille erikseen, kuten en ole tähänkään asti tehnyt.

[Bellerout]

Itse rakastuin jalkapalloon lajina verrattain vanhalla iällä. Tämä yhtenä syistä, miksi en ole luonut samanlaista yhteyttä mihinkään paikalliseen seuraan. En pelannut nuorena futista, joten en kehittänyt suhdetta sen kautta. Seurana minulle on jalkapallon puolelta lähimpänä Arsenal - ei maantieteellisesti, mutta se vain on. En edes muista mistä ihastuminen joukkueeseen aikoinaan lähti. Katson matsit aina kun vain tilanne sallii, osallistun vuoropuheluun joukkueen asioista eri kanavien kautta, käyn paikan päällä mahdollisuuksien rajoissa ja koen vitutusta tappioista. Voiko se kuitenkaan olla samanlaista kuin se vitutus, mitä kokisin jos lapsuudesta asti kannattamani paikallinen seura häviäisi sarjan viimeisellä kierroksella menettäen nousun ylempään sarjaan - en usko.

Omalla kohdallani asiaan vaikuttaa myös varmasti kendojanarius. Olen Stadin kundi - pienestä pitäen olen ollut Helsingin IFK:ta rakastava kaveri. Käyn seisomakatsomossa ja fanimatkoilla. Suorastaan vuodan IFK:ta. Tämä voi aiheuttaa tietynlaista "kylläisyyttä" tai tunnetta siitä, etten kykene täysin omistautumaan millekään muulle joukkueelle muissa lajeissa samalla tavalla. Olin vilpittömästi onnellinen ja innoissani, kun HIFK nousi futiksen puolella Ykköseen ja sieltä Veikkausliigaan. En silti osaa rakastaa seuran futisjaostoa samalla tavalla; Stadin derbyt ovat upeita tapahtumia ja menestys aiheuttaa iloa, mutta en vain kykene. Katson myös Viikinkien otteluita, pääosin ystävyyssuhteiden vuoksi. Klubille toivon menestystä Euroopassa suomifutiksen vuoksi ja nämäkin ottelut katson.

Jalkapallo on upea laji ja tottakai sitä katsoo mieluiten paikan päällä - kokemusta ei voi millään verrata suttuisen streamin tuijottamiseen läppärin näytöltä tai juuro spörtin kanavapakettien antimiin. Silti nautin molemmista, mutta hyvin eri tavalla.

Jalkapallo on tehty nautittavaksi. Nauttikaamme siitä siis kaikki. Itse nautin siitä kentillä, paikallisten seurojen katsomoissa sekä lähetysten äärellä.