Mieshuoraus on jalkapallon syöpä

[Davo]

Poikani kysyi päästä katsomaan Metallicaa seuraavan kerran, kun he saapuvat Suomeen. Pitää siis viedä hänet katsomaan Kotiteollisuutta tai vaikka Staminaa sillä eihän suomalaisia hyviä bändejä tule, jos käy katsomassa vain ulkomaalaisia. Lisäksi vaimoni oli ostanut jääkaappiin parmankinkkua ja muita ulkomaalaisia tuotteita kuten pizzaa enemmän kuin kotimaisia tuotteita. Eihän tässä muu auta kuin haukkua huoraksi ja pistää klimppisopat tulille.

Mine vähe uhriudun. Onko varmasti sinun poikasi?

[MacGyver]

Ihan valideja silti edelleen eikä mitään loogista vastinetta ole kertaakaan hirveästi kuulunut. ""

ei varmasti.

Vaikka sitä Metallicaa menisikin katsomaan niin voi silti myös mennä katsomaan kavereiden bändiä ilman että tuntee pakottavaa tarvetta koko ajan kertoa miten paljon parempi se Metallica onkaan. Ja olen ollut havaitsevinani myös jonkinlaista kotimaisen ruoan puolesta puhumista vaikka pitsa tai kebabbi välillä maistuisikin.

[zlatanin nuttura]

Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, kansainvälisestikin todella moni ihminen elää jotain larppia. Mutta näiden larppien perusteleminen ainoaksi mielekkääksi tavaksi olla - vs. joku toinen larppi - on jotenkin pinnallista, kiinalainen kopio jostain syvemmästä. On tavoitettu (osa) muotoa, mutta ei täysin sisältöä.

- - -

Jos jatketaan musiikkivertauksilla, niin valtaosa ihmisistä menee Metallican stadionkeikalle rehellisesti viihtyäkseen massatapahtumassa, kun musakin on about ok. Sitten on Metallica-faneja, johon juttu on iskenyt todella kovaa (joskus) ja keikka on sen takia pakko nähdä. Monille on aika pitkälle sama, menevät vain rehellisesti massan mukana.

Valtaosa ihmisistä kuluttaa jalkapalloa samanlaatuisilla motiiveilla. Silti tässä ketjussa on 350 sivua sitä, että friikkilarppaajat takertuvat toisten friikkilarppaajien ja erilaisten olkiukkojen meininkiin.

Mutta entä jos tämä asia itseasiassa on larppeja all the way down? Tai tokihan jalkapalloa voi seurata täysin ilman minkäänlaista larppausta, mutta se tulee aina rajoittumaan sellaiseen kasuaaliin seuraamiseen. Eikä siinä nyt sinänsä ole mitään väärää, mutta siinä häviää iso osa jalkapallon viehätyksestä: kuten tiedämme, jalkapallo ei ole elämän ja kuoleman asia - se on jotain tärkeämpää. Eikö jalkapalloon intohimoisesti suhtautuvat pelaajat ja fanit elä jonkinlaisessa larpissa? Jos marsilainen tulisi maapallolle ja näkisi ihmisiä jotka pyhittävät ison osan elämästään pyöreän esineen potkimiseen jaloillaan, niin kai hän funtsisi että missähän psykoosissa nuokin elävät? Mitä ihmettä rationaalinen ajattelija saisi siitä irti? Kun Valdano puhuu jalkapallosta, niin kyllähän hän larppaa. Tai kun David Winner vertaa tilankäyttöä hollantilaisessa jalkapallossa Saenredamin ja Vermeerin maalauksiin, niin kyllähän hän larppaa. Kun ultra huutaa ja pomppii villisti katsomossa, niin kysehän on larpista puhtaimmillaan. Mutta kuinka paljon tylsempää jalkapallo olisi ilman näitä antaumuksellisia larppaajia? Voiko minkäänlaista lutuuria edes olla ilman larppausta? Mitä jäisi jäljelle? Kasuaali ajanviete, jolla on suunnilleen yhtä paljon merkitystä kuin matopelillä?

Ja ilman muuta on myös selvää, että larppausta voi suorittaa sanotaanko esteettisemmin taikka vähemmän esteettisemmin. Kun kendojanari larppaa hoki mylly taapelu kovuutta, niin näyttäytyyhän tuo jokaiselle tervejärkiselle lähinnä säälittävältä. Tai kun oman elämänsä "nuoriso voi pahoin"-joukko larppaa jalkapallohuliganismia ja tappeluita nyrkein ja kättä pidemmin asein, niin onhan se oksettavaa. Ja tästä jatkaen voidaan kysyä, paljonko arvoa on television ja internetstreamien kautta suoritetulla muovin larppaamisella? Millaisia kokemuksia siitä voi saada irti? Ja kaikkein tärkeimpänä, mitä se oikeastaan luo? Luoko se paikalliskulttuuria, näkyykö se värinä katsomoissa, kuuluuko se huutona stadionilla, synnyttääkö se yhteisöllisyyttä ja ihmissuhteita? Mitä siitä syntyy ja kenelle?

[Cruijffturn]

Eiköhän paras analogia jalkapalloseuroille ja sen ympärille muodostuville yhteisöille ole ihan alkukantainen heimokulttuuri. Mielestäni ruoka- ja orkesterivertaukset ontuvat monestakin syystä. Kumpikaan edellisistä ei ole puhtaan yhteisöllinen, vaan kumpuavat jostakin muusta kuten sosiaalisesta erottautumisesta luokkajärjestelmän kentillä tai yksinkertaisesti jonkun karvanaaman itseilmaisun intentiosta rämisevin soittimin.

Alkukantaisen heimokulttuurin voidaan sanoa pirstaloituneen postpostmodernissa tietoyhteiskunnassa, minkä vuoksi yhteisöt eivät ole enää rajattuja yksinomaan maantieteellisten ja/tai materiaalisten tekijöiden kautta. Samalla myös yhteisöllisyyden käsite on muuttunut. Ennen ihmisiä erotti valtameret ja vuoret, sittemmin tiedon/tavaran liikkumiseen menevä aika ja nyttemmin ei enää mikään. Leicester, Seattle sekä Kreuzberg ovat enää klikkauksen päässä kotisohvaltamme. Tämän vuoksi nk. "mieshuoraus" on ilmiönä varsin ymmärrettävä tämänpäivän ilmiönä.

Itse kuitenkin arvostan paljon enemmän orgaanisempaa yhteisön muodostumisen tapaa. On paljon luonnollisempaa ja täten helpompaa samastua paikalliseen seuraan tai toimijaan, sekä sukeltaa näiden ympärille muovautuneeseen yhteisöön. Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa, että yhteiskunnallinen pirstaloituminen on läsnä myös paikallisessa kannattamisessa: kun yhteiskuntaa ja vallitsevaa ideologiaa pyritään objektivoimaan, menettävät matalamman tason kulttuuriset rajoitteet merkityksensä. Ei ole tavatonta, että suomenruotsalaista porvarisseuraa kannattavat itsensa työväenluokkaisiksi tai vasemmistolaisiksi tuntevat ihmiset, tai että kokoomuslainen pomppisi vanhan TUL:n joukkueen kannattajakatsomossa.

Joku voi nähdä nk. "mieshuorauksen" jalkapallon syöpänä, kun taas toiset voivat naureskella "lutuurille", mutta jälkimmäisten on ainakin hyväksyttävä se tosiasia, että samastuminen esimerkiksi pohjoisenglantilaiseen perinneseuraan on paljon vaikeampaa verrattuna kotipitäjän ylpeyteen. Siksi en kauheasti loukkaantuisi, jos joku rakentavasti ihmettelee sidettäsi maantieteellisesti kaukana asuvaan rakkaaseesi. Enkä varsinkaan naureskelisi niille, jotka valitsevat (tai orgaanisemmin: "kasvavat") oman seuransa lähempää. Muistakaa se, että "lädikaverinne" Liverpoolista ovat paikallisia "lutuurilasseja", joille jalkapallon merkitys ei synny teknisestä taituruudesta tai kansainvälisestä menestyksestä. "Potkupalloa" ajoittain pelataan myös Valioliigassakin.

[AndyLove]

ei varmasti.

Vaikka sitä Metallicaa menisikin katsomaan niin voi silti myös mennä katsomaan kavereiden bändiä ilman että tuntee pakottavaa tarvetta koko ajan kertoa miten paljon parempi se Metallica onkaan. Ja olen ollut havaitsevinani myös jonkinlaista kotimaisen ruoan puolesta puhumista vaikka pitsa tai kebabbi välillä maistuisikin.

Juu, en mäkään ole kenenkään kuullu sanovan ettei voi mennä kattomaan KaVoa tai Ilvestä kun Manchester United on niin paljon parempi. Enkä ymmärrä mistä tälläinen vihjailu on edes lähtöisin? Itselläkään ei ole mitään pakottavaa tarvetta julistaa kuinka paljon parempi Liverpool on kuin JäPS, molemmat on silti lähellä sydäntä.

Edit. Ja ollaan perheen kanssa käyty katsomassa viimekaudella ihan livenä matsejakin, tulevana kesänä ajateltiin tehdä pari reissua täysin neutraalien, mutta mielenkiintoisten jengien matseihin.

[Cruijffturn]

Huomiona edelliseen, että irtisanoudun käsitteestä "larppaus" sen ilmentäessä jotakin mitä tahdotaan olla/suoritttaa. Minulle romantikkona jalkapallo on pohjimmiltaan itseilmaisua (kuten myös sen karvanaaman kitaranrunkkaaminenkin). Larppaus on ilmiönä havaittavissa, mutta näen sen enemmän matkimiskulttuurina, tarkoittaa se sitten kasuaalia huligaanilarppia tai televisiolle yksin chänttäämistä vr-lasit päässä.

Toki itseilmaisu tai ihmismieli ei ole tyhjiö, vaan ammentaa malleja ympäristönsä sosiaaliskulttuurisista ärsykkeistä. Minä larppaan ajoittain, mutta kun kirjoitan pyyteetöntä esseetä jalkapallon estetiikasta, ei se ole larppia.

[13ergkamp]

Huomiona edelliseen, että irtisanoudun käsitteestä "larppaus" sen ilmentäessä jotakin mitä tahdotaan olla/suoritttaa. Minulle romantikkona jalkapallo on pohjimmiltaan itseilmaisua (kuten myös sen karvanaaman kitaranrunkkaaminenkin). Larppaus on ilmiönä havaittavissa, mutta näen sen enemmän matkimiskulttuurina, tarkoittaa se sitten kasuaalia huligaanilarppia tai televisiolle yksin chänttäämistä vr-lasit päässä.

Tässä mielessä käytin sanaa itsekin. Matkitaan muotoa, koska sisältöä ei voida jostain syystä saavuttaa.

Mutta entä jos tämä asia itseasiassa on larppeja all the way down? Tai tokihan jalkapalloa voi seurata täysin ilman minkäänlaista larppausta, mutta se tulee aina rajoittumaan sellaiseen kasuaaliin seuraamiseen. Eikä siinä nyt sinänsä ole mitään väärää, mutta siinä häviää iso osa jalkapallon viehätyksestä: kuten tiedämme, jalkapallo ei ole elämän ja kuoleman asia - se on jotain tärkeämpää. Eikö jalkapalloon intohimoisesti suhtautuvat pelaajat ja fanit elä jonkinlaisessa larpissa? Jos marsilainen tulisi maapallolle ja näkisi ihmisiä jotka pyhittävät ison osan elämästään pyöreän esineen potkimiseen jaloillaan, niin kai hän funtsisi että missähän psykoosissa nuokin elävät? Mitä ihmettä rationaalinen ajattelija saisi siitä irti? Kun Valdano puhuu jalkapallosta, niin kyllähän hän larppaa. Tai kun David Winner vertaa tilankäyttöä hollantilaisessa jalkapallossa Saenredamin ja Vermeerin maalauksiin, niin kyllähän hän larppaa. Kun ultra huutaa ja pomppii villisti katsomossa, niin kysehän on larpista puhtaimmillaan. Mutta kuinka paljon tylsempää jalkapallo olisi ilman näitä antaumuksellisia larppaajia? Voiko minkäänlaista lutuuria edes olla ilman larppausta? Mitä jäisi jäljelle? Kasuaali ajanviete, jolla on suunnilleen yhtä paljon merkitystä kuin matopelillä?

Ja ilman muuta on myös selvää, että larppausta voi suorittaa sanotaanko esteettisemmin taikka vähemmän esteettisemmin. Kun kendojanari larppaa hoki mylly taapelu kovuutta, niin näyttäytyyhän tuo jokaiselle tervejärkiselle lähinnä säälittävältä. Tai kun oman elämänsä "nuoriso voi pahoin"-joukko larppaa jalkapallohuliganismia ja tappeluita nyrkein ja kättä pidemmin asein, niin onhan se oksettavaa. Ja tästä jatkaen voidaan kysyä, paljonko arvoa on television ja internetstreamien kautta suoritetulla muovin larppaamisella? Millaisia kokemuksia siitä voi saada irti? Ja kaikkein tärkeimpänä, mitä se oikeastaan luo? Luoko se paikalliskulttuuria, näkyykö se värinä katsomoissa, kuuluuko se huutona stadionilla, synnyttääkö se yhteisöllisyyttä ja ihmissuhteita? Mitä siitä syntyy ja kenelle?

Larppia se on all the way down jos se niin halutaan määritellä. Itse kuitenkin yritin vetää rajaa johonkin luonnolliseen, teeskentelemättömään olemiseen. Intohimoisesti suhtautuminen ei ole "larppaamista" tässä mielessä, jos se tapahtuu puhtain motiivein. Jos taas on luettu foorumilta että jalkapallo on paikallinen, yhteisöllinen kokemus ja sitten huudellaan mieshuoraa niille, jotka eivät koe samalla tavalla, niin se on minusta vähän falskia. Samoin pohjolan huligaanilarppaaminen: toteutetaan enemmän muotoa kuin sisältöä.

Mutta totta kai tämäkin on teoreettista höpinää. Jos haetaan musiikkivertauksia, niin esim räpin ja hiphop-kulttuurin rantautuessa suomeen oli ehkä vähän kyseenalaista, onko tämä jotain "neekerilarppia" vai onko nää teinit tosissaan. Ajan saatossa meininki on muodostunut osaksi paikallista kulttuuria ja kyllä nykyään voidaan varmaan sanoa että meillä on lähiöissä jotain ihan kansainvälisen tason gangstoja. Jos nyt ikinä jonkun elämänmuodon "syvintä" olemusta pystyy siirtämään paikasta toiseen...

Itse kuitenkin arvostan paljon enemmän orgaanisempaa yhteisön muodostumisen tapaa. On paljon luonnollisempaa ja täten helpompaa samastua paikalliseen seuraan tai toimijaan, sekä sukeltaa näiden ympärille muovautuneeseen yhteisöön. Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa, että yhteiskunnallinen pirstaloituminen on läsnä myös paikallisessa kannattamisessa: kun yhteiskuntaa ja vallitsevaa ideologiaa pyritään objektivoimaan, menettävät matalamman tason kulttuuriset rajoitteet merkityksensä. Ei ole tavatonta, että suomenruotsalaista porvarisseuraa kannattavat itsensa työväenluokkaisiksi tai vasemmistolaisiksi tuntevat ihmiset, tai että kokoomuslainen pomppisi vanhan TUL:n joukkueen kannattajakatsomossa.

Sepä eli maailma on muuttunut niin, että motivaattorit ovat muuttuneet ja kaikenlainen paikallistoiminta on menettänyt merkitystään, laimentunut. Ei sitä kukaan luturisti pysty omalla toiminnallaan tai foorumikirjoittelullaan muuttamaan, tällaiset suuntaukset eivät ole noin vaan muokattavissa yksilön päätöksillä. Siksi tällaisen hiipuvan paikalliskulttuurin romantisointi ja rationaalinen pyörittely ainoaksi oikeaksi "lutuuriksi" muistuttaa olemukseltaan enemmän larppausta kuin mitään "aitoa" faniutta.

[J.Lambga]

Mine vähe uhriudun. Onko varmasti sinun poikasi?

Oikeasti minulla ei ole poikaa eikä vaimoakaan. Pointtini oli, että en ymmärrä, miksi jostain asiasta pitäisi tykätä, vain koska se on suomalaista. Mielestäni tuo on aika junttimainen ajatusmalli.  On aika helvetin naurettavaa, että aikuiset ihmiset(?) vetävät herneitä nenään kilpaa täällä siitä, että joku saattaa seurata jalkapalloa eri tavalla kuin itse. Eikä ole tarkoitus haukkua kaikkia SUOMIFUTISTA seuraavia idiootti junteiksi. 

Siitä olen samaa mieltä, että potkupallottelu ja kotimaisen jalkapallon halveksuminen vain sen takia, että se on tasoltaan huonompaa on myös tyhmää käytöstä. Suurin osa ulkomaan jalkapalloa seuraavista tuskin halveksuu kuitenkaan kotimaista potkupalloa, vaikka sattuisi seuraamaan esimerkiksi La Ligaa enemmän kuin Veikkausliigaa.

Ja jotta vältyttäisiin pahimmilta huoritteluilta kerrottakoon, että seuraan myös itse kohtuu paljon kotimaista jalkapalloa, vaikkakin viime aikoina onkin jäänyt vähän vähemmälle.

[Thalian]

Eiköhän paras analogia jalkapalloseuroille ja sen ympärille muodostuville yhteisöille ole ihan alkukantainen heimokulttuuri.

No ei ole, ellei heimokulttuuria määritellä todella laveasti. Kannattajajoukoissa kyse on about samasta kuin hirviporukoissa: yhteinen kiinnostuksenkohde on saanut ihmiset yhteen tekemään yhdessä asioita.

[BFS]

Tositarina mieshuorasta. Mies 36-v kotoisin Vantaalta kannattaa Livöpoolia ja majuista Inglantia. Käynyt kerran jopa Liverpoolissa asti. Kun Suomi ja Lädit kohtasivat, hän oli stadikalla kannattamassa suosikkiaan.

Kotimainen jalkapallo on potkupalloa ja jokainen kadunmies pärjäisi Veikkausliigassa. Yksi suurimpia naureskelun aiheita on Veikkausliigapelaajien kotimaisuusaste. Heitin kysymyksen Livöpoolin lädipelaajien määrästä ja vastauksena oli naureskelua etten voi tosissaan edes ajatuksena vertailla näitä.

[La Magica Roma]

Tositarina mieshuorasta. Mies 36-v kotoisin Vantaalta kannattaa Livöpoolia ja majuista Inglantia. Käynyt kerran jopa Liverpoolissa asti. Kun Suomi ja Lädit kohtasivat, hän oli stadikalla kannattamassa suosikkiaan.

Tämä siis arvon vuonna 2000 eli 17 vuotta sitten?

[BFS]

Tämä siis arvon vuonna 2000 eli 17 vuotta sitten?

Niin.

(Vittu joko siitä on 17 vuotta)

[10 puukkoa]

Poikani kysyi päästä katsomaan Metallicaa seuraavan kerran, kun he saapuvat Suomeen. Pitää siis viedä hänet katsomaan Kotiteollisuutta tai vaikka Staminaa sillä eihän suomalaisia hyviä bändejä tule, jos käy katsomassa vain ulkomaalaisia. Lisäksi vaimoni oli ostanut jääkaappiin parmankinkkua ja muita ulkomaalaisia tuotteita kuten pizzaa enemmän kuin kotimaisia tuotteita. Eihän tässä muu auta kuin haukkua huoraksi ja pistää klimppisopat tulille.

Top comment, mate.

[AndyLove]

Tositarina mieshuorasta. Mies 36-v kotoisin Vantaalta kannattaa Livöpoolia ja majuista Inglantia. Käynyt kerran jopa Liverpoolissa asti. Kun Suomi ja Lädit kohtasivat, hän oli stadikalla kannattamassa suosikkiaan.

Kotimainen jalkapallo on potkupalloa ja jokainen kadunmies pärjäisi Veikkausliigassa. Yksi suurimpia naureskelun aiheita on Veikkausliigapelaajien kotimaisuusaste. Heitin kysymyksen Livöpoolin lädipelaajien määrästä ja vastauksena oli naureskelua etten voi tosissaan edes ajatuksena vertailla näitä.

Tositarina tosifanista:

Mies, juuri ja juuri 20 vuotias kotoisin Järvenpäästä, kannattaa Helsingin JalkapalloKlubia. Käynyt varmaan pari kertaa stadissakin ennen fanituksen alkamista. Kun kotiseura JäPS ja HJK kohtasi, hän oli Järvenpään keskuskentällä kannattamassa suosikkiaan.

Heitin facebookiin kuvan pojastani Liverpoolin paita ja/tai huivi päällä ja tämä oikein kannattaja koki asiakseen kommentoida siihen jotain, mikä sisälsi sanat syöpä ja huora. ""

[BFS]

Tositarina tosifanista:

Mies, juuri ja juuri 20 vuotias kotoisin Järvenpäästä, kannattaa Helsingin JalkapalloKlubia.

En näe tässä mitään väärää. (En tosin ole niin syvällä MH-skenessä) Järvenpäässä asuva voi käydä matseissa ihan yhtä usein kun Töölössäkin asuva. Eri asia sitten nämä telkkarille laulamiset.

Seksi ja jalkapallo on molemmat parasta paikanpäällä.

[AndyLove]

En näe tässä mitään väärää. (En tosin ole niin syvällä MH-skenessä) Järvenpäässä asuva voi käydä matseissa ihan yhtä usein kun Töölössäkin asuva. Eri asia sitten nämä telkkarille laulamiset.

Seksi ja jalkapallo on molemmat parasta paikanpäällä.

En minäkään tässä mitään väärää näe. Minä kun vaan en näe myöskään mitään väärää, jos Järvenpäästä oleva kaveri fanittaa Liverpoolia. Tai RoPSia. Näiden kahden kotiotteluihin hän todenäköisesti pääsisi ihan yhtä usein, vaikkei tuokaan mikään mittarinminun maailmankuvassani ole. Minua ei hetkauta, vaikka joku haluaisi nauttia futiksesta vain television tai radion välityksellä, se ei ole minulta pois eikä muuta minun suhtautumista futikseen millään tavalla.

Jälkimmäisestä voin kyllä ainakin omalla elämänkokemuksella sanoa, ettei se aina kyllä ole.

[BFS]

Minulle matsi on muutakin kuin se mitä telkkarista näkee. Kavereiden kanssa kaljoille, perheen kanssa syömään, stadionin valot ja tuoksut, päätyjen huudot ja laulut jne.

Sinänsä minullekin on ihan sama ketä kukakin kannattaa niin kauan kun sitä potkupallottelua ei tarvitse kuunnella.

[AndyLove]

Minulle matsi on muutakin kuin se mitä telkkarista näkee. Kavereiden kanssa kaljoille, perheen kanssa syömään, stadionin valot ja tuoksut, päätyjen huudot ja laulut jne.

Sinänsä minullekin on ihan sama ketä kukakin kannattaa niin kauan kun sitä potkupallottelua ei tarvitse kuunnella.

Ihmisten kanssa, jotka tuota potkupallottelua käyttää, ei ainakaan minulla ole mitään yhteistä sen enempää jalkapallon kuin usein muunkaan elämän osalta yhteistä, joten en osaa tuosta närkästyä.

Se, että kaiken (sen pienenkin panoksen) jälkeen mitä minä olen elämäni aikana (suomalaiselle) futikselle antanut, saan kuulla olevani huora - täällä, missä oletan niiden aitojen laji-ihmisten olevan - ei varsinaisesti mieltä ylennä.

Edit. Ja että joku uuvatti sekoittaa vielä edes jokseenkin anonyymin nettiforumin roisin kielenkäytön oikean maailman forumiin, missä omalla kuvalla ja nimellä esiinnytäät ja liittää toisen ihmisen lapsen kuvan alle huora ja syöpä nimittelyä on kyllä jo jotain sanoinkuvailematonta.

[BFS]

Ihmisten kanssa, jotka tuota potkupallottelua käyttää, ei ainakaan minulla ole mitään yhteistä sen enempää jalkapallon kuin usein muunkaan elämän osalta yhteistä, joten en osaa tuosta närkästyä.

Esim. Työkavereita on vaikea valita.

Edit. Ja että joku uuvatti sekoittaa vielä edes jokseenkin anonyymin nettiforumin roisin kielenkäytön oikean maailman forumiin, missä omalla kuvalla ja nimellä esiinnytäät ja liittää toisen ihmisen lapsen kuvan alle huora ja syöpä nimittelyä on kyllä jo jotain sanoinkuvailematonta.

No tämä on toki paskaa.

[AndyLove]

Esim. Työkavereita on vaikea valita.

Niin no, olen mäki tuota potkupalloa varsinkin nuorempana kuullut useammassakin työpaikassa. Ei sitä aina edes sanota varsinaisesti loukkaamistarkoituksessa ja vaikka sanottaisiin, niin itse en osaa suuttua tai loukkaantua tuollaisesta. Ja joskus käynyt niinkin, että kun siihenkin on asiallisesti reagoinut ja tunnustanut olevansa futisihminen, niin on sieltä joku muukin uskaltanut tunnustaa ja sen jälkeen futiksesta keskustelukin on ollut ihan neutraalia.

[BFS]

No meillä ei näin ole käynyt kun olen asian ottanut puheeksi. Yksi futisihminen sentään löytyi mutta muut on näitä potkupallottelijoita. Esim. viime viikolla rinnastettiin Solanoa suomalaisiin jalkapalloilijoihin.

Onneksi Leijjonat on kontannut lähiaikoina niin on saanut antaa jotain edes takaisin kahvipöydässä. Olenkin tunnustautunut Kanadan kannattajaksi kääkässä, mikä on ollut erittäin onnistunut veto noiden vääräuskoisten mielenterveyden järkyttämiselle.

[zlatanin nuttura]

Tässä mielessä käytin sanaa itsekin. Matkitaan muotoa, koska sisältöä ei voida jostain syystä saavuttaa.

Larppia se on all the way down jos se niin halutaan määritellä. Itse kuitenkin yritin vetää rajaa johonkin luonnolliseen, teeskentelemättömään olemiseen. Intohimoisesti suhtautuminen ei ole "larppaamista" tässä mielessä, jos se tapahtuu puhtain motiivein.

Itsetietoisuuden puute AM:na on ihan hyvä haku, mutta se ei kestä lähempää tarkastelua, koska kyse on ensinnäkin niin veteen piirretystä viivasta: ihminen voi esiintyä hyvinkin laskelmoidusti aihepiirin tietyillä osa-alueilla ollen samalla autuaan tietämättömästi vilpittömän pyyteetön toisilla, ja mikä tärkeämpää, on täysin mahdollista suorittaa larpaten mutta vilpittömästi, ja toisinpäin itsetietoisesti mutta lutuurisesti. Ensinmainitusta on todennäköisesti kyse tässä:

Sen sijaan estetiikka kompassina ei koskaan petä. Larppaus ilman estetiikkaa on larppausta sanan varsinaisessa merkityksessä, esteettinen larppaaminen taasen on sitä kuuluisaa lutuuria. Oikeanlainen vilpittömyys on tietenkin hyvinkin esteettistä.

Mitä seuraa kun moraali risteää estetiikan kanssa? Virtus. Nyt olemme jo lähellä oikeinkannattamisen ydintä. Oikeinkannattaja ei laula televisiolle väheksyen samalla jotain mistä hän ei mitään tiedä, eikä hän toivo kristalliyötä mieshuorille - hän suorittaa esteettisesti. Kauneuskaan kuin ei ole pelkästään katsojan silmässä, vaikka postmodernistit ja muut näköalaa vailla olevat saattavat niinkin väittää.

Mitä siis on oikeinkannattaminen? Se on superjunnujen valmentamista, se on yhteisiä hetkiä, tunteenpurkauksia, elämyksiä, voittoja, häviöitä, ihmisyyttä, ja aina niin, ja vain niin, että se tekee maailmasta kauniimman, kokonaisvaltaisemman, rikkaamman paikan elää. Mistä löydät estetiikkaa, sieltä löydät oikeinkannatusta. Olen puhunut.

[TZagallo]

Tositarina tosifanista:

Mies, juuri ja juuri 20 vuotias kotoisin Järvenpäästä, kannattaa Helsingin JalkapalloKlubia. Käynyt varmaan pari kertaa stadissakin ennen fanituksen alkamista. Kun kotiseura JäPS ja HJK kohtasi, hän oli Järvenpään keskuskentällä kannattamassa suosikkiaan.

Heitin facebookiin kuvan pojastani Liverpoolin paita ja/tai huivi päällä ja tämä oikein kannattaja koki asiakseen kommentoida siihen jotain, mikä sisälsi sanat syöpä ja huora. ""

Onko tämä kyseinen henkilö nyt todella sellainen, jota haluat pitää jonkinlaisena mittarina muiden toiminnalle?

[TZagallo]

Ihmisten kanssa, jotka tuota potkupallottelua käyttää, ei ainakaan minulla ole mitään yhteistä sen enempää jalkapallon kuin usein muunkaan elämän osalta yhteistä, joten en osaa tuosta närkästyä.

Minulla on, esimerkiksi työpaikka.

[AndyLove]

Minulla on, esimerkiksi työpaikka.

Mä en ole toistaisksi vielä tarvinnut yhteistä mielipidettä jalkapallosta tai mistään muustakaan urheilusta tai muistakaan itseä kiinnostavista asioista työtovereideni kanssa niissä duuneissa mitä olen tehnyt.

Onko tämä kyseinen henkilö nyt todella sellainen, jota haluat pitää jonkinlaisena mittarina muiden toiminnalle?

Minun filosofia on aina ollut, ettei jalkapallossa ole mitään "mittaria" millä ihmisiä - faneja - aletaan arvottamaan oikeisiin ja vääriin tai jotain siltä väliltä.* Mutta jotain tuokin kaveri edustaa, valitettavasti. Ei niitä kanssakannattajiakaan aina voi valita.

*=siis nimenomaan kannattamisessa tai jalkapallosta nauttimisessa ylipäätään.