Klubin ja Hongan akatemiat - missä tulokset?

[mtontola]

Ongelma lyhyesti ja ytimekkäästi on se, että liikunnallisesti lahjakkaista pojista – eli juuri niistä joita sinä tässä nyt alleviivaat – ei kuin murto-osa treenaa riittävästi tai parempi puhua ajan viettämisestä pallon kanssa ennen tuota 9-vuoden ikää. Se kuinka paljon tehdään joukkuetreenejä on tässä toisarvoinen kysymys. Näissä tasoryhmissä on tässä aikaisessa vaiheessa suurin osa pelkästään turisteja. Jokaiseen ryhmään löytyy ehkä sellaiset 5 kaveria, jotka sinne selkeästi kuuluu. Loput on suunnilleen sitä samaa massaa mitä muut harrastajat. Ihan hirveästi ei sen tasojoukkuetoiminnan hehkuttaminen sitä ihan lopullista tulosta paranna. Tarvittaisiin juuri kunnon toimintaa sinne ikävuosille 5-8, mutta kun silloin ei ole mitään järkeä ruveta valikoimaan pelaajia, niin sitä kunnon toimintaa pitää järjestää ihan tasan tarkkaan jokaiselle siihen sitoutuvalle. En tiedä oletko huomannut, mutta en ole omasta mielestäni esittänyt yhtään kommenttia, joissa vastustaisin tasoryhmätoimintaa periaatteena niin kuin sitä nyt Suomessa osassa seuroista toteutetaan eli ikävuodesta 9 eteenpäin. Kysymys on vain yksityiskohdista. Väittäisin, että juuri siksi koska toiminta ei ole ollut ennen tätä 9-vuoden ikää kunnollista, niin sitten ollaan jossain määrin kusessa myös niiden lahjakkaiden ja paljon treenaavien kanssa. Jos koko Suomesta kerättäisiin ne jotka ovat valmiit oikeasti kilpajoukkueeseen kun ollaan 8-v, niin näitä löytyisi ehkä juuri sellaiset 12 poikaa silloin kun näitä jengejä aletaan muodostamaan. Jossain menee homma pieleen. Osa syy voi hyvin olla, että tällöin on yksinkertaisesti liian aikaista erottaa tasojoukkueet erillisiksi ryhmiksi ja pitäisi edelleen harjoittaa vain tasoryhmätoimintaa yhden tietyltä alueelta tulevan porukan puitteissa. Joka tapauksessa korjaustoimenpide: kunnon harrastus kaikille osaavassa ja inspiroivassa valmennuksessa ikävuodet 5-8, lopputulema: useita joukkueellisia poikia ikävuotena 9, jotka valmiita kilpailemaan lajissa. Silloin kun osa on valmiita, mutta osa ei mitenkään, niin lopputulos on ainakin niiden valmiiden kannalta huono. Piti tulla siirtymä harjoitteluun yhdessä samaa tasoa olevien pelaajien kanssa, mutta näin ei tapahdukaan, mutta silti mennään kilparyhmän paineilla. Jos kyse on siitä, että pitää kehittää tietyillä ominaisuuksilla varustettuja poikia, niin sitten tähän pitäisi tehdä jotain taitokouluratkaisuja siihen asti kun pojilla on perustaidot riittävät, että voidaan siirtyä eteenpäin. Mitä hyötyä on lajitaidoltaan kehittyneelle kaverille vetää pelitaitoharjoitusta sellaisen kanssa, joka on kyllä nopea ja ketterä, mutta ei mene syötöt omille, ei koskaan. Siinä kärsii nämä pojat ja sitten lopulta myös ne, joita ei jostain sattumasta johtuvista syistä valitakaan kaikista kovimman tason jengiin, mikä todellisuudessa on kokonaisuuden kannalta vielä jonkinasteinen vitsi. Ja etenkin sitten jos valintoihin liittyy jonkinlaista politikointia. Silloin katastrofi on alkaa olla lähellä ja hissukseen siinä rajalla olevien poikien harrastus helposti tyrehtyy, kun ollaan vasta 9-v. Tai ehkä olen väärässä, ehkä homma tosiaan on mutkatonta, mutta sellaiselta se ei minusta näytä.

[ane]

Ongelma lyhyesti ja ytimekkäästi on se, että liikunnallisesti lahjakkaista pojista – eli juuri niistä joita sinä tässä nyt alleviivaat – ei kuin murto-osa treenaa riittävästi tai parempi puhua ajan viettämisestä pallon kanssa ennen tuota 9-vuoden ikää. Se kuinka paljon tehdään joukkuetreenejä on tässä toisarvoinen kysymys. Näissä tasoryhmissä on tässä aikaisessa vaiheessa suurin osa pelkästään turisteja. Jokaiseen ryhmään löytyy ehkä sellaiset 5 kaveria, jotka sinne selkeästi kuuluu. Loput on suunnilleen sitä samaa massaa mitä muut harrastajat. Ihan hirveästi ei sen tasojoukkuetoiminnan hehkuttaminen sitä ihan lopullista tulosta paranna. Tarvittaisiin juuri kunnon toimintaa sinne ikävuosille 5-8, mutta kun silloin ei ole mitään järkeä ruveta valikoimaan pelaajia, niin sitä kunnon toimintaa pitää järjestää ihan tasan tarkkaan jokaiselle siihen sitoutuvalle. En tiedä oletko huomannut, mutta en ole omasta mielestäni esittänyt yhtään kommenttia, joissa vastustaisin tasoryhmätoimintaa periaatteena niin kuin sitä nyt Suomessa osassa seuroista toteutetaan eli ikävuodesta 9 eteenpäin.

Kysymys on vain yksityiskohdista. Väittäisin, että juuri siksi koska toiminta ei ole ollut ennen tätä 9-vuoden ikää kunnollista, niin sitten ollaan jossain määrin kusessa myös niiden lahjakkaiden ja paljon treenaavien kanssa. Jos koko Suomesta kerättäisiin ne jotka ovat valmiit oikeasti kilpajoukkueeseen kun ollaan 8-v, niin näitä löytyisi ehkä juuri sellaiset 12 poikaa silloin kun näitä jengejä aletaan muodostamaan. Jossain menee homma pieleen.

Osa syy voi hyvin olla, että tällöin on yksinkertaisesti liian aikaista erottaa tasojoukkueet erillisiksi ryhmiksi ja pitäisi edelleen harjoittaa vain tasoryhmätoimintaa yhden tietyltä alueelta tulevan porukan puitteissa. Joka tapauksessa korjaustoimenpide: kunnon harrastus kaikille osaavassa ja inspiroivassa valmennuksessa ikävuodet 5-8, lopputulema: useita joukkueellisia poikia ikävuotena 9, jotka valmiita kilpailemaan lajissa. Silloin kun osa on valmiita, mutta osa ei mitenkään, niin lopputulos on ainakin niiden valmiiden kannalta huono. Piti tulla siirtymä harjoitteluun yhdessä samaa tasoa olevien pelaajien kanssa, mutta näin ei tapahdukaan, mutta silti mennään kilparyhmän paineilla. Jos kyse on siitä, että pitää kehittää tietyillä ominaisuuksilla varustettuja poikia, niin sitten tähän pitäisi tehdä jotain taitokouluratkaisuja siihen asti kun pojilla on perustaidot riittävät, että voidaan siirtyä eteenpäin.

Mitä hyötyä on lajitaidoltaan kehittyneelle kaverille vetää pelitaitoharjoitusta sellaisen kanssa, joka on kyllä nopea ja ketterä, mutta ei mene syötöt omille, ei koskaan. Siinä kärsii nämä pojat ja sitten lopulta myös ne, joita ei jostain sattumasta johtuvista syistä valitakaan kaikista kovimman tason jengiin, mikä todellisuudessa on kokonaisuuden kannalta vielä jonkinasteinen vitsi. Ja etenkin sitten jos valintoihin liittyy jonkinlaista politikointia. Silloin katastrofi on alkaa olla lähellä ja hissukseen siinä rajalla olevien poikien harrastus helposti tyrehtyy, kun ollaan vasta 9-v. Tai ehkä olen väärässä, ehkä homma tosiaan on mutkatonta, mutta sellaiselta se ei minusta näytä.

[Jau]

En nyt ymmärrä miten se kasvattaa suomalaisten huippulupausten määrää, jos keskitytään vain miettimään miten saadaan ne lihavat kakarat liikkumaan sieltä tietokoneiden äärestä. Niillä lahjakkaimmillakin tulee olla myös mahdollisuus harjoitella ja pelata niin paljon kuin haluavat tasoisessaan seurassa. Jos virtaa riittää, niin ne lahjattomammat voivat harrastaa tätä siellä kakkos- ja kolmosjoukkueissa.

Sen sijaan että keskityttäisiin tämän ongelman ratkaisemiseksi, kaikki voimavarat keskitetään siihen ettei niille liikunnallisesti lahjattomille ja näiden perheille riitä pelaaminen siellä kakkosjoukkueessa, vaan pitää ruveta tasapäistämään ja poistamaan kilpailullisuus, tasoryhmistä luopumalla ja sarjataulukottomilla sarjoilla.

Näin . Koko Kaikki (Oma poika)-Pelaa viritelmä on omiaan raiskaamaan lupaavimmat pelaajat. Mielestäni viimeistään 12-vuotiaana pitäisi muodostaa selkeät tasojoukkueet isoissa organisaatioissa. Tuolloin lahjakkuus suurimmalla osalla on nähtävillä ja myös halua panostaa lajiin. Ei ole mitään järkeä pitää samoissa joukkueissa näitä isän mersulla puoliväkisin treeneihin kuskattavia junnuja, jotka treenaavat tasan joukkuetreenit, kun vastapuolelle on asettaa näitä kavereita jotka asuvat futiskentällä kesällä. Lahjakkuushan ilmentyy haluna harjoitella.
Totta on myös se, että juuri 5-8- vuotiaiden treenaus on varmastikin suuressa osaa Suomen seuroissa täysin perseestä, toki eroja on. Itse ihailin viime talvena Pirkkahallissa Ilveksen poikajunnujen (varmaan 8-10- vuotiaita) treenejä, joita veti nainen ja samalla muistelin omaa futisurani alkua . Olisiko naisilla sitten paremmat eväät valmentaa junnuja, jossa kärsivällisyys on aivan oleellinen seikka.

[Puskás]

Hongassa on otettu varsinkin ensi kaudeksi akatemiatoiminta käyttöön. Lisätietoja tästä. U11-U17 akatemioiden tavoitteet ovat selkeät ja kovat, ja niihin pyritään määrätietoisella ja jokapäiväisellä harjoittelulla. Valmentajaksikaan ei pääse enään kuka tahansa, vaan selvästi kovemman luokan profiilin omaavia valmentajia haetaan Honkaan.

Nämä muutokset ovat edelleenkin vain kovin kosmeettisia. Vanhin ikäluokka on pudotettu pois ja nuoremmasta päästä on lisätty yksi. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä pitkäjänteisyyttä, jotta sitten voitaisiin edes joskus arvioida näitä tehtyjä muutoksia.

Edelleenkään, yhtäkään uutta vastuuvalmentajaa ei ole Akatemioihin löytynyt. Piiri pieni pyörii.

[I am the answer]

HJK ja Honka ovat ainoina suomalaisina liigaseuroina siinä tilanteessa, että niitten "toiminta-alueella" asuu yli miljoona ihmistä, ja potentiaalisten akatemiaan tyrkyllä olevien ja scoutattavien määrä on sen johdosta hyvinkin suuri.

Uskoisin, etten ole ainut, joka on kiinnittänyt huomiota kyseisten seurojen kasvattamien pelaajien suomalaisittain korkeaan pelilliseen tasoon. Silti ryhdyin eräänä päivänä miettimään, että missä on ko. junnuakatemioiden ns. tosiammattilaiset?

Raitala, Mattila, ym. on yrittämässä huipputasolla, ja Miklu voitaneen hyvällä tahdolla laskea HJK:n kasvatiksi, mutta unohtuuko minulta nyt jotain tärkeitä nimiä? Eremenkoja en suostu ottamaan huomioon, vaikka Klubipaitaa ovatkin kantaneet.

HJK: Hetemajn veljekset, Toivio, Mäenpää, Hakola, Halsti, Tarvajärvi, N. Kuqi, J. Savolainen. Ei mitään maailmantähtiä, mutta aikamoinen määrä vähintään maajoukkuepaikkaa kärkkyviä pelaajia. Ottaen huomioon pelaajien Klubissa viettämät vuodet, on myös kohtuullisen kyseenalaista laskea Raitala tuohon joukkoon, mutta jättää R. Eremenko ulkopuolelle (ellet tehnyt sitä muista syistä).

Hongan toiminta on nähnyt viimeisen parin kolmen vuoden aikana melkoisen kasvojenkohotuksen, ja satoa poimittaneen toden teolla vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Klubiin on espoolaisilla vielä matkaa, mutta toimintaa on viety reippaasti ammattimaisempaan suuntaan 2000-luvun alkupuoliskoon nähden.

[magico gonzalez]

Honka muodosti nuorimman edarinsa nyt tänä syksynä, ikäluokkaan 1999. Omien parhaiden lisäksi valituiksi tulivat EPS:n, Kasiysin ja HooGeen parhaat pojat (lisäksi muutama kundi HJK-edarista). Jokainen voi miettiä, mitä parhaiden pelaajien lähtö Honkaan jo 10-vuotiaina merkitsee muille 99-espoolaisseuroille?

Ei synny seurahenkeä Espooseen, ja vielä vähemmän tasaisia otteluita. Siksikin nämä edarit joutuvat usein siirtymään yhtä ikäluokkaa ylöspäin. 90 min-lehdessä puhuttiin täyttä asiaa. Toisaalta (kunnianhimoisten) vanhempien näkökulman lasten seurasiirtoihin ymmärtää. He haluavat parasta mahdollista valmennusta pojilleen. Ehkä sitä ei ole saatavissa esim. Haukilahdessa?

Erkka ei lukeudu tähän värväyskastiin niin selkeästi, sillä hän valitsi ryhmänsä jo niin nuorena, ja lähinnä Klubin omista kaupunginosajengeistä.

[Lortto]

Tuli mieleen tässä kun nopeasti katselin muutaman suomen 97-syntyneiden kärkiseuran harjoituskalentereita, niin kuinka paljon joukkueiden kannattaisi treenata viikossa? Itse asiassa HJK:nm Hongan ja KäPa:n harjoituskalenterit erosivat yllättävän paljon toisistaan. HJK treenaa 3-4 krt viikossa, KäPa 4 krt viikossa ja Honka 5 krt viikossa. Usein tähän tulevat vielä pelit päälle.

Ja jos vertaa omaan porukkaan (Joensuun kupeen kyläseura 97 syntyneet) niin meillä on treenit 3-4 krt/viikko plus joka viikolle pyritään saamaan pelitapahtuma joko futsal (useimmin talviaikaan) tai ison kentän peli, jotka valitettavasti on olosuhteiden takia harvemmassa. Jos vertaa esim. Jippoon jossa parhaat 97:t treenaavaat 5 krt viikkoon (3krt oman joukkuueen kanssa + 2krt kykykoulu), niin ero joukkueiden treenimäärissä ja tavassa on suhteellisen suuri.

Tuossa kun kaivelin erästä vanhaa topikkia niin löysin muutaman kovan junioriseuran harjoitusaikataulut eri ikäluokissa:

Täytynee avata pölyttyneet muistiinpanot vuodelta 2004, jolloin Honka ja Konkola (taisi siinä itse asiassa olla Suomen Valmentajat ry virallisena tahona) järjestivät nuorten valmentajapäivät ja vieraina olivat Smena (Rus), Brommapojkarna ja Ajax. Jokaisesta seurasta oli
junioripäälliköt kertomassa toiminnastaan. Tässä topicin mukaiset harjoitusmäärät:

Smena: Ensin juniorikouluja ja siitä valitaan D junnujoukkue. D-C joukkueet harjoittelevat viisi kertaa viikossa ja sunnuntaisin on peli.
B junnuista ylöspäin kaksi kertaa päivässä.

Brommapojkarna: 8-12 vuotiaat treenejä kolme kertaa viikossa 13-14 vuotiaat neljä kertaa viikossa.

Ajax: 8-12 vuotiaat kaksi kertaa viikossa, 13 kolme kertaa viikossa ja 14 - neljä kertaa viikossa.

Yllä oleviin (bromma ja ajax) tulevat lisäksi pelitapahtumat.

[Puskás]

Erkka ei lukeudu tähän värväyskastiin niin selkeästi, sillä hän valitsi ryhmänsä jo niin nuorena, ja lähinnä Klubin omista kaupunginosajengeistä.

Nappulaklubi onkin loistava idea, sillä kaikki osapuolet sitoutuvat toimintaan, jonka suunnitteluun on todella käytetty aikaa. Lisäksi, valmentajat ja ikäryhmät pysyvät samoina, joten vaatimustasoa on helppo ylläpitää ja kehitystä seurata.

Mikä oli Nappulaklubin ensimmäinen ikäluokka? 97-syntyneet? Mielenkiintoista seurata tämän myllyn läpikäyneitä pelaajia, ja sitä, yleistyykö vastaavanlainen toiminta muissa seuroissa.

[mtontola]

Ihan turha arvioida tuloksia kun vasta ollaan matkaan lähdetty yhtälössä Suomi ja futis. Silti:

Enemmän työtä mahdollisimman usean siihen sitoutuvan pojan kanssa. Ymmärrystä siihen miten toimia joitain tiettyjä erityispiirteitä osoittavien tapausten kanssa. Ja helvetin paljon vähemmän tyhjää puhetta, henkselien paukuttelua ja uskoa siitä että jotain ollaan jo saatu aikaan, kun minimitähtäin voi olla vasta usean vuoden päässä. Lisäksi myös avointa mieltä, futis kuuluu kaikille. Ja siihen liittyen, lisäksi mahdollisuuksia kaikille treenata ja pelata futista omalla ajalla jne., vaikka lopputuloksena ei olisikaan ammattilaisuus.

Mitään ihmekonsteja ei ole olemassa. Mitään arpajaisvoittoja ei tule. Jos odotatte pikavoittoja, lopettakaa ja jättäkää jalkapallo niille jotka rakastavat lajia sen itsensä vuoksi ja vääntäytyvät hallille no matter what.

Tasoryhmät kuuluvat niille valmentajille, jotka osaavat niitä käyttää. HJK ja Honka ovat osoittaneet molemmat kykyä uusiutua kaiken tämän suhteen ja ovat ihan varmasti edelläkävijöitä. Sitä lopullista läpimurtoa ja homman vinksahtamista kohdilleen sopii kuitenkin vielä hetki odotella. Mutta kaiken maailman pikkuseurojen sopisi ihan nöyrinä vain yrittää edes jotenkin pysyä kärryillä. Niin kuin isossa maailmassa usein matseissa kysytään: Who are you?

[tupoleevi]

Kornia, mutta.
Toiset treenaa 5 krt/vko. Pari kolme lasta tereenaa tämän päälle omalla ajalla n. 20- 30 tuntia/vko.
Valmentajan suosikit ovat muut kuin nämä lahjakkaat omalla ajalla suurtöitä tekevät.
Entä jos suurikokoinen tai hyvä puhuja juniorinuori menee edelle. Mitä tehdä?

[Kinkkipokka]

Ottaen huomioon pelaajien Klubissa viettämät vuodet, on myös kohtuullisen kyseenalaista laskea Raitala tuohon joukkoon, mutta jättää R. Eremenko ulkopuolelle (ellet tehnyt sitä muista syistä).

Samaa ihmettelin itsekin. R.Eremenko kuitenkin pelasi monta vuotta HJK:n junnuissa ja siellä ne suurimmat kehityksen askeleet tapahtuivat. Tämä siis nähtynä 3-4 vuoden aikana lukuisissa otteluissa vastustajan puolelta. Toivio muuten pelasi kikkarapään kanssa samassa joukkueessa, joten miksi hänet lasketaan mutta Eremenkoa ei?

[Callit]

Totta on myös se, että juuri 5-8- vuotiaiden treenaus on varmastikin suuressa osaa Suomen seuroissa täysin perseestä, toki eroja on. Itse ihailin viime talvena Pirkkahallissa Ilveksen poikajunnujen (varmaan 8-10- vuotiaita) treenejä, joita veti nainen ja samalla muistelin omaa futisurani alkua . Olisiko naisilla sitten paremmat eväät valmentaa junnuja, jossa kärsivällisyys on aivan oleellinen seikka.

Tähän ongelmaan ei löydy todellakaan helppoa lääkettä, koska ongelma on niin laaja. Koskee kymmeniä tuhansia junnuja ja tuhansia valmentajia. Sellaisen joukon "syväopettamiseen" ei riitä minkään organisaation resurssit. Itse toivon näkeväni jonain päivänä liiton ohjeistaman "peruskoulun" futareille. Sellainen löytyy sekä Ruotsista että Saksasta, muista en tiedä. Ruotsissa juttu lanseerattiin jo lähes 15 vuotta sitten, ja kyse oli silloin videosta, joka jaettiin kaikille valmentajille. Liitto teki täysin selväksi, että on tiettyjä asioita, jotka kaikkien junnujen on junnuvuosinaan opittava. Muistaakseni sanoma oli tasa-arvoisesti, että "kaikilla junnuilla on oikeus saada opetusta näistä asioista". Saksassa vastaava lanseerattiin suoraan junnuille v.2000 jakamalla CD kaikille halukkaille ja haluttomille. Nyt ne jutut on kai liiton sivuilla. Kyse on 64 perustempun opettelusta. Varsinkin alussa temput tuntuvat triviaaleilta, mutta pistäkääpäs huviksenne 10 8-vuotiasta riviin, ja pyytäkää niitä näyttämään laukausharhautus. Hups, aika suurelta osalta se puuttuu valikoimasta, vaikka temppukoulussa tulee ensimmäisen 16 joukossa. 

[Jarkka]

Loistava keskustelu, paljon hyviä pointteja.

Nykyään toitotetaan monessa paikassa, että oman potentiaalin saavuttaakseen pitäisi treenata 10.000 tuntia ennen 20 ikävuotta. Siihen verrattuna on lähes yhdentekevää onko joukkuetreenit 3 vai 5 kertaa viikossa (ero n. 100h/vsi). Oleellisinta olisi saada pojat kentälle tekemään oikeita asioita tuhansiksi tunneiksi ilman ohjausta. Pitäisi miettiä millä se tapahtuu ja mitä tekemällä sitä voidaan tukea. Tietysti tekemisen pitäisi olla laadukasta ja ikään sopivaa.

Olen aivan samaa mieltä kuin mm. Kaihlamo ja mtontola, että huomio pitää suunnata alle alle 10-vuotiaisiin, jotta hyvää materiaalia erilaisiin akatemia- ja taitokouluputkiin saataisiin enemmän. Kuten Callit totesi, pääosa heidän valmennustyöstään tehdään nyt ja tulevaisuudessakin tasoltaan vaihtelevien isävalmentajien toimesta. Kaikki näiden isävalkkujen tukemiseksi tehtävä toiminta seuran tai liiton toimesta on tosi tarpeellista. Isävalkuilla on yleensä intoa enemmän kuin tietoa, mutta aikaa osallistua kursseille ei usein ole. Monilla elämässä työn ja perheen ruuhkavuodet menossa, illat menevät kentän laidalla muutenkin, ja omaan pestiin suhtaudutaan parin vuoden projektina ilman sen kummempaa näkemystä suomalaisen jalkapallon kehittämisestä.

Viime vuonna alkanut tutorointihanke on tosi hyvä, muttei yksin vielä riitä. Sen lisäksi tuo Ruotsin esimerkki perustreeniohjelmien ja temppuharjoitteiden jakamisesta helposti pureskeltavassa muodossa toimisi osalle varmasti ja olisi kustannustehokkaasti tehtävissä. Jos vielä sen päälle seurasta tulisi tukea vuodessa muutamilla ”huippuvalmentajan” (miesten, A-junnujen tai B-junnujen ykkös- tai kakkosvalmentaja) vetämillä treeneillä, edustusjoukkueen kummipelaaja kävisi pari kertaa vuodessa opettamassa nappulaikäisille kikkoja ja vähän höntsäämässä, lisäisi se varmasti laatua ja intoa sekä pelaajilla että valmentajilla. Jos näitä ikäluokkia on esim. 4 (7-10 vuotiaat), ja joukkueita näissä esim. 5 / ikäluokka, on nappulajoukkueita n. 20. Vaikea laskea, että pari kertaa vuodessa näiden joukkueiden näkeminen olisi pelaajaa / valmentajaa kohden suuri panostus. Olettaen että edustuksessa on 15-20 pelaajaa ja "huippu"valmentajia on 5-8.

Mutta paljon on tehtävissä joukkuetreenien ja lajitaitojen opettamisen ulkopuolella. Mielestäni niitä ei pitäisi painottaa liikaa ainakaan 5-8 vuotiaille. Silloin tärkeintä olisi hauskuus ja monipuolisen liikunnallisen pohjan luominen. Paljon kaikkia lajeja: pallopelejä, jumppaa, yleisurheilua  ja vaikkapa tanssia. Seurojen yhteistyö yli lajirajojen olisi tosi tärkeää, että monipuolisesta liikunnasta olisi kasattavissa hyvä paketti.

HJK:n iltapäivätoiminnasta sivullekirjoittaneella on erinomaisia kokemuksia oman pojan kanssa. Ennen kouluikää liikunnallisesti lahjattomaksi arvioitu poika vietti toisen luokan (7-8 v.) pelaten ma-pe noin 3-5 tuntia päivässä futista, sählyä, lätkää ja tennistä paita hiestä märkänä. Suurin osa peleistä rakentui poikaryhmän omalle luonnolliselle peli-innolle ja ohjaajat olivat oman kertomansa mukaan hyvin pienessä roolissa. Iltapäiväkerhon lisäksi virtaa tuntui riittävän myös seuran harjoituksiin parissa lajissa. Tämä yksi vuosi nosti pojan myös hänen harrastamissaan urheilulajeissa uudelle tasolle, ja kohonneen peruskunnon ja itseluottamuksen myötä valmiudet kilpasarjoissa pelaamiseen kasvoivat reilusti. Jälkeenpäin vähän harmittaa, ettei keksitty hakea paikkaa jo ekan luokan iltapäivätoimintaan.

[idänihme]

HJK: Hetemajn veljekset, Toivio, Mäenpää, Hakola, Halsti, Tarvajärvi, N. Kuqi, J. Savolainen. Ei mitään maailmantähtiä, mutta aikamoinen määrä vähintään maajoukkuepaikkaa kärkkyviä pelaajia. Ottaen huomioon pelaajien Klubissa viettämät vuodet, on myös kohtuullisen kyseenalaista laskea Raitala tuohon joukkoon, mutta jättää R. Eremenko ulkopuolelle (ellet tehnyt sitä muista syistä).

Hongan toiminta on nähnyt viimeisen parin kolmen vuoden aikana melkoisen kasvojenkohotuksen, ja satoa poimittaneen toden teolla vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Klubiin on espoolaisilla vielä matkaa, mutta toimintaa on viety reippaasti ammattimaisempaan suuntaan 2000-luvun alkupuoliskoon nähden.

Piti nyt kuitenkin tähän tarttua. Itse olin vielä 90-luvun puolivälin jälkeenkin näkevinäni jonkun poitsun MP:n 83-syntyneiden jengissä paidanselkämyksessään Kuqi.

[_rok]

Näitä nyt voi heitellä, mutta todellisia suuruuksia ei ole tullut. Onko se sitten puutteellisten akatemiajärjestelyiden syy, ettei parhaille pelaajille saada riittävän kovia pelejä vai missä on syy? Voin sanoa, että näistä kenestäkään ei tule "suurta" pelaajaa ja olla todennäköisesti oikeassa. Aivan turha heitellä näitä, joista voi tulla jotain, mutta todennäköisesti ei kuitenkaan tule.

Parhaissa seuroissa on myös paras valmennus.

Mutta itse ongelmaan ja asiaan sen verta:

Tottahan se on että hyvät ja lahjakkaat kannattaa karsia pois hiekkakakkuja kasaavien seasta jo nuorena. Ehkä tuo 9-10 on se ikä missä pitää viimeistään olla seuralla ns.edustusjoukkueet. Tämän lisäksi näen että alle 15 vuotiaiden pitäisi harrastaa myös muuta liikuntaa ja paljon.
Koska löytyy paljon sellaisia tapauksia jotka ei oikeesti jaksa olla vapaa-ajalla liikunnan parissa ellei se ole ohjattua liikuntaa. Siksipä ei pidä alle 15vuotiailla vielä olla pois suljettua että esm.salibandyn, kendon, koripallon tai vaikkapa käsipallon harrastaminen samalla olisi mahdotonta. Mitä enemmän lapsi liikkuu ja harrastaa, varsinkin joukkuelajeja sitä enemmän se kehittyy.
Tuo 15-16v on omasta mielestäni sellainen raja milloin pitää valita jos on vielä oman ikänsä huipulla että mihin lähtee panostamaan. Mutta silti ei pidä pois sulkea muita harrastuksia ikinä. Varsinkin näin tamperelaisena pakko sanoa näin kun ei täällä ole talvisin junnuilla kunnon mahdollisuuksia treenata mitään.
Joukkueen treeneissä oppii varmasti paljon 9-15 ikävuosina itse lajista ja lajiharjoitteista mutta paljon siellä jää kuitenkin tekemättä.

Tampereella TIlves järjestää ainakin maalivahdeilleen kerran viikkoon talven ajan oman maalivahtiklubin jossa treenataan 95-00 syntyneitä maalivahteja.
Muuten mennään aikas pitkälti futsalin merkeissä nuoremmilla.

Toivottavasti tänne saataisiin parikin hallia seuraavan viiden vuoden aikana missä junnut pystyis treenaan. Muuten tää on yhtä helvettiä koko 2010 luvun ajan.

[A. Del Piero]

Erkka ei lukeudu tähän värväyskastiin niin selkeästi, sillä hän valitsi ryhmänsä jo niin nuorena, ja lähinnä Klubin omista kaupunginosajengeistä.
[/quote]

Erkka lukeutuu värvääjiin mielestäni selkeästi. Kuuleman mukaan yritti saada ensin valmentajan nappulaklubiin ja sen jälkeen houkutteli 9v. veskarin raitapaitaan n. 30km päästä, saavat siinä vanhemmat sitten kuskailla, taitaa pikkumies treenauttaa aika paljon istumalihaksia myös.

Oma mielipiteeni on että kyllä isoihin seuroihin tulee hakeutua mutta ei välttämättä ennen 12-13 ikävuotta varsinkin jos valmennus omalla paikkakunnalla on kunnossa. Ehkäpä tuossa tapauksessa ovat vanhempien silmät nähneet dollareita kun pyyntö on tullut.

[Tommy Tykki]

Erkka lukeutuu värvääjiin mielestäni selkeästi. Kuuleman mukaan yritti saada ensin valmentajan nappulaklubiin ja sen jälkeen houkutteli 9v. veskarin raitapaitaan n. 30km päästä, saavat siinä vanhemmat sitten kuskailla, taitaa pikkumies treenauttaa aika paljon istumalihaksia myös.

Oma mielipiteeni on että kyllä isoihin seuroihin tulee hakeutua mutta ei välttämättä ennen 12-13 ikävuotta varsinkin jos valmennus omalla paikkakunnalla on kunnossa. Ehkäpä tuossa tapauksessa ovat vanhempien silmät nähneet dollareita kun pyyntö on tullut.

Siis, lukeutuu värvääjiin koska kuulemman mukaan yritti / houkutteli.
No, oliko veskarin oman paikkakunnan valmennus kunnossa? Kuka päättää mitä tarkoitetaan sanalla "kunnossa"?

Se on siis värväystä kun kysyy haluatko tulla meidän joukkueeseen mukaan?

[Lortto]

Se on siis värväystä kun kysyy haluatko tulla meidän joukkueeseen mukaan?

Veikkaan kyllä, että pelaajasiirtojen eettisten sääntöjen mukaan ei ole toimittu. Veikkaisin, että tämä on erittäin yleistä siellä pääkaupunkiseudulla.

http://ita-suomi.palloliitto.fi/kilpailutoiminta/pelaajasiirrot/eettiset_suositukset/

Alle 13-vuotiaat

A. Yksikään seura ei lähde aktiivisesti houkuttelemaan tämän ikäistä pelaajaa siirtymään seurasta toiseen.

B. Jos pelaajan ja hänen vanhempiensa taholta otetaan yhteyttä uuteen seuraan ja ilmaistaan siirtymishalukkuus, on henkilön, johon yhteyttä otetaan (tai seuran edustajan) välittömästi ilmoitettava yhteydenotosta vanhan seuran edustajalle. Syy siirtymishalun syntymiselle pitää pyrkiä selvittämään ja kertomaan vanhalle seuralle.

C. Jos pelaaja esim. muuttaa asuinpaikkakuntaa, on pelaajan vanhan joukkueen edustajan

mahdollisuuksien mukaan pyrittävä selvittämään ja esittelemään pelaajalle ja hänen

vanhemmilleen uudella paikkakunnalla toimivat seurat ja niiden yhteyshenkilöt

jalkapalloharrastuksen jatkamisen varmistamiseksi.

[timmy]

Kuuleman mukaan yritti saada ensin valmentajan nappulaklubiin ja sen jälkeen houkutteli 9v. veskarin raitapaitaan n. 30km päästä, saavat siinä vanhemmat sitten kuskailla,

Ja 30 km on pitkä matka vai? Kerava sijaitsee about 30 km ja sieltä nyt muutenkin ihmiset käyvät töissä Helsingissä.
Kuinkakohan pitkiä matkoja maaseudulla ajellaan harrastusten pariin?

[A. Del Piero]

Siis, lukeutuu värvääjiin koska kuulemman mukaan yritti / houkutteli.
No, oliko veskarin oman paikkakunnan valmennus kunnossa? Kuka päättää mitä tarkoitetaan sanalla "kunnossa"?

Se on siis värväystä kun kysyy haluatko tulla meidän joukkueeseen mukaan?

Tsorge, tuli hieman epäselvästi ilmaistua asiani. Elikkäs, juttu meni näin: valmentaja ei halunnut lähteä eikä lähtenyt mutta pelaaja lähti. Ja 9v. poikaa vievät lähinnä vanhemmat eikä pelaaja itse eli vanhemmat oli houkuteltu myös jollain jutulla mukaan, en tiedä tarkempia taustoja. Valmennus oli kunnossa erikoismaalivahtivalmennusta myöten ja joukkue harjoitteli kai 3-4 kertaa viikossa. Poika ilmeisesti pelannut edellisessä seurassa 2-3 vuotta joten tekeekö nyt klubiin siirtyminen hänestä klubin kasvatin jos pikkujäbä pelailee jossain ulkomailla joskus?

Nuo Itä-Suomen eettiset suositukset ovat kyllä hyviä asioita mielestäni mutta eipä niistä paljoa välitetä jos saadaan hyvää tavaraa jostain muualta ja pappa betalar. Näinhän se taitaa mennä joka puolella ja joka asiassa. "Made in china"

Kyllähän siinä tulee hieman matkaa ja kuluja jos ensin käyt Keravalta Helsingissä töissä ja sitten käyt Keravalta hakeen sen pojan viet sitten Helsinkiin harkkoihin jonka jälkeen ajat Keravalle kotiin jostä aamulla lähet sitten töihin Helsinkiin.. Noh, eipä siinä, pelaaja on tärkein, toivottavasti kaikki onnistuu hänen kohdallaan ja maksaa joskus kuskailut takaisin vanhemmilleen ostamalla iskälle uuden bemarin.

[Lortto]

Näissä pikkujunnujen pelaajasiirroissahan on tärkeintä voidella vanhemmat taakse, sillä vanhemmat ovat ne jotka kuskaavat ja käytännössä he päättävät missä poika pelaa (vrt. Isäni on kannattanut jo 70-luvulta joten minulle ei annettu hirveästi mahdollisuuksia jne.). Harvemmin siinä pojalta paljon kysellään haluatko siirtyä jos vanhemmille on kerrottu, että heidän joukkueessaan poika pääsee varmasti ulkomaanleireille tai vastaavaa. Poikaa ei välttämättä kiinnosta tuon ikäisenä vielä yhtään mitkään ulkomaanreissailut/huippuseurojen kiinnostukset vaan usein tuon ikäiset pelaajat haluavat vain pitää hauskaa pelaamalla jalkapalloa. Tämä toki ei sulje mitenkään pois tavoitteellista harjoittelua.

[Viinioksa]

Jotenkin vaikuttaa siltä, että pääkaupungin puuhelmipojat ovat liian pehmeitä lopulliseen läpimurtoon. Veikkausliigatasolla ja vielä talvimaajoukkuessa pk-seudulla on hyvä edustus, mutta A-maajoukkueessa vastuun kantavat maakuntien miehet. Pk-seutulaisten osuus A-maajoukkueen ykkösnyrkistä on alle väkilukusuhteen, mikä asettaa hassuun valoon puheet HJK:n ja Hongan superakatemioista.

[BrDead]

Ihan samat ongelmat niitä lahjakkaita junnujakin vaivaa, kuin lahjattomampia. Harjoitusten ulkopuolella pelataan enemmän FM:ää kuin futista. Omatoiminen harjoittelu tai yleensä liikunnan harrastaminen seuratoiminnan ulkopuolella on huomattavasti vähäisempää kuin 10 tai 15 vuotta sitten näidenkin jamppojen osalta.

[koera]

Jotenkin vaikuttaa siltä, että pääkaupungin puuhelmipojat ovat liian pehmeitä lopulliseen läpimurtoon. Veikkausliigatasolla ja vielä talvimaajoukkuessa pk-seudulla on hyvä edustus, mutta A-maajoukkueessa vastuun kantavat maakuntien miehet. Pk-seutulaisten osuus A-maajoukkueen ykkösnyrkistä on alle väkilukusuhteen, mikä asettaa hassuun valoon puheet HJK:n ja Hongan superakatemioista.

Nykyisenlainen akatemiatoiminta on Suomessa sen verran uusi ilmiö, että tämän hetkinen maajoukkue ei vielä kerro onnistumisesta mitään. Molemmissa seuroissa on otettu perinteisesti junioritoiminta vakavasti, joten siinä mielessä ymmärrän toki kritiikin.

Isot seurat maailmalla näkevät pelaajakoulutuksen sijoituksena, minkä myötä panostuksetkin ovat kasvaneet. Valmennusmenetelmien kehittämiseen ja suunnittelemiseen käytetään huikeasti resursseja, hyvän pelaajan ominaisuudet hajoittaa osatekijöihinsä ja koota uudestaan. Suurseuroilla on Ghanan kaltaisissa maissa etätoimintaa, jolloin käsillä on yhä suurempi massa potentiaalisia pelaajia. Tämä nostaa myös kotimaisten pelaajien vaatimustasoa.

Pidän erinomaisena forumillakin aika ajoin väläyteltyä ajatusta koko maan parhaat yhteen kokoavasta Palloliiton alaisesta akatemiasta. Siis sellaisesta jonka puitteissa pelaajat asuvat, käyvät koulua, harjoittelevat. Millään yksittäisellä seuralla ei tule riittämään resurssit nykyvauhdissa, joten vaarana on että aivan terävimmälle huipulle pääsevät vain ulkomaille riittävän varhaisessa vaiheessa lähtevät suomalaispelaajat.

[betluck]

Jotenkin vaikuttaa siltä, että pääkaupungin puuhelmipojat ovat liian pehmeitä lopulliseen läpimurtoon. Veikkausliigatasolla ja vielä talvimaajoukkuessa pk-seudulla on hyvä edustus, mutta A-maajoukkueessa vastuun kantavat maakuntien miehet. Pk-seutulaisten osuus A-maajoukkueen ykkösnyrkistä on alle väkilukusuhteen, mikä asettaa hassuun valoon puheet HJK:n ja Hongan superakatemioista.

Toista se oli Muurisen aikana.