On se kumma, kun tuo kieltämis- ja älättämiskulttuuri sen kun leviää, nyt jo stadionkoiratkin kielletty kuten esim. Kauniasten Bembölevägenin stadionillakin. Äijänsuolla oli sentään makkarajonossakin parit! Sätkänvetäjä-kriminaaleillekin oma paikka areenan ulkopuolella. No Voodoo-Archieta ei sentään ratsattu, joten Larsen-puteli saatiin onnistuneesti tapahtumapaikalle logistisesti järjestettyä. Tosin sekin MUOVISESSA pullossa, joten etikettiä ja bouquet-proseduuria ei pilkuntarkasti noudatettu, excusez-moi!
Erittäin kaunista syksyä se on pidellyt. Kuinka kauniisti syksyinen jo hiljalleen uupuva auringonvalo etsii tietään ihmisen näköhavaintoelimiin sumun jäljiltä ja ruskottuvan lehvästön lomitse. Tietoisuus lähestyvästä pimeästä ja kylmästä ajanjaksosta saa ihmisen lapsen imemään itseensä kaiken hupenevasta valosta ja lämmöstä. Pohjoisen pallonpuoliskon ihmispolo ei kuitenkaan millään malttaisi päästää irti valoisasta vuodenajasta, vaikka tähänkin luulisi olevan jo totuttu useammankin auringonkierron ajan....
Millaisia ihmisiä kuvittelisit asuvan kultahammasrannikon prameiden talojen seinien sisäpuolella. Huolettomia, itsevarmoja, suvaitsevaisia ja hymyileväisiä?? Elintasokilpailun ja oravanpyörän näännyttämiä kyynisiä kiipijöitä euron kuva silmissään vaahto suupielessä kiirehtimässä kohti seuraavaa Suurta Tilaisuutta? Vai sittenkin kaltaisiamme lajitovereita iloineen ja suruineen, ruokaa syöden ja sitä ulosteeksi jalostaen; miettien lasten tulevaisuutta, omaa elämäänsä ja yleistä maailman tilanteen kehittymistä?
Luulisin, että koko elämän kirjo esittäytyy Grankullankin lajitoverikattauksessa. No, osa tosiaan puhuu ruotsin kieltä äidinkielenään ja käyttäytyy ehkä hieman toisin ankkalammikko-maneereineen, mutta antakaamme heille kuitenkin suvaitsevasti kuitenkin tilaisuus esiintyä ihmiskunnan jäseninä kuten itsellemmekin. Vaikka se yksi ex-klubilaispeluri ja nyttemmin harmaantunut herrasmies saikin valmentaja herra Mannilan ärsyyntymään asiakaspalautteellaan vierasjoukkueen saamattomasta pelaamisesta vaikka tietoisesti veitsi koko ajan kurkulla olikin. Sitä paitsi kyseinen herrasmies muisti sellaisenkin menneen ajan joukkueen kuin Rosenlewin Urheilijat -38 ja jopa pari pelaajaa nimeltä! Ja samainen herra vakuutti, että Musan Salama oli VIELÄ paskempi kuin Jazz omalla Granin-reissullaan. Sitä ei kyllä heti kohta todeksi tahdo uskoa....
2010 ja Jazz, yleisarvosanaksi ehkä jotain 5 ½ ja 6 miikan tienoilta.
Kahtena kakkosen kautena samankaltaisia asioita, mm.
- Kuten jo topicissa monasti sanottu, JOUKKUEEN SUORITUSTASO HEIKKENEE SELVÄSTI SYKSYÄ KOHDEN. Miksi? Mitä voitaisiin tehdä toisin? Opitaanko virheistä ja tehdäänkö jotain näiden virheiden välttämiseksi?
- LOUKKAANTUMISET. Paljon molemmilla kausilla. Niille ei mitään voi, paitsi että onko fysiopuolen toimenpiteissä parantamisen varaa??
Näiden lisäksi allekirjoittaneen korvaan särähtää, kun hyökkääjä Konate aloittaa voimakkaan pallonpyytämisvokalisointinsa heti, kun palloa aletaan pelata ylöspäin. Kai herra Konate sen verran luottaa joukkuetovereihinsa ja näiden pelisilmään, että pallo yritetään toimittaa parhaaseen mahdolliseen paikkaan? Tämä aiheutti jonkun kerran paniikinomaisia syöttöratkaisuja ja pallonmenetyksiä loppukauden aikana. Toki herra Konate vastaavasti teki muutaman ns. Kauden Maalin.
Muutama pelaaja pelasi ihmeteltävän ailahtelevaisella suoritustasolla, joukossa jopa liigakokemusta omaavia herroja. KUKA sitten ensi kaudella joukkuetta valmentaakin, saa miettiä MILLE paikoille vahvistuksia tarvitaan ja MILLÄ resursseilla ne hankitaan. Onneksi tuo sarjataso kuitenkin on kakkonen eikä alempi...
Organisaation mylly pyörii monilla osa-alueilla hyvin kuten A-nuorten sarjanousu osoitti. Varmaankin think-thank-tason sikariporras kuitenkin miettii asian jos toisenkin, millä esim. edustuksen suoritustasoa kokonaisuutena saataisiin ruuvattua ännu litet bättre-suuntaan?
Pimeä ja kylmä vuodenaika on alkamassa ja silloin kabinettien partaveitsien on aika teroituttaa itsensä ja alkaa hommiin! Silloin me kannattajat saamme hieman hengähdysaikaa ja hiljalleen kohti kevättä alkaa sisäinen ääni kyselemään, jokos taas se ruohon tuoksu on ilmassa ja paprikanpunainen väri piirtyy kauniisti vihreää veraa vasten ja on taas aika mennä...
kuulakkain syysterveisin
Uncle Mel & Firman huru-ukot
PS. ERITYISTERVEHDYS hyökkääjää A. Qvistille, joka miehekkäästi kävi paiskaamassa kättä kannatusretkueen kanssa ja jopa hieman pahoittelemassa päivän peliesitystä.
PS2. Ei bongattu stadionkoiria, mutta Nokian ABC:llä oli joku ihme jantteri, joka väitti Huskyn näköisen 10-viikkoisen pentunsa olevan oikea KOIRASUSI. Olihan sillä kieltämättä aika kookkaat tassut kroppaansa nähden, mutta silti?¿! Tiedetäänhän noi nokialaisten jorinat, aina ei voi olla varma....
