Täällä lyttäämme muiden harjoitteet

[mtontola]

Teipillä maahan pieni neliön muotoinen alue. Seuraavaksi pyörimistä alueen sisällä (kulmien läpikäymistä mahd. vähin kosketuksin, vapaata neppailua, kikkoja, käännöksiä, pelkällä heikommalla jalalla pelaamista) ja pyörimistä alueen ulkopuolella (pallo saa mennä alueelle, jannu ei: eri vauhtisia syöttöjä itselle alueen toiselle puolelle jne.). Jos kaveri on yhtään rytmitajuinen, voi näitä yrittää tehdä myös eritempoisten biisien tahtiin. Ideana on kasvattaa tajua siitä kuinka paljon näkökentän ulkopuolella on tilaa (neliön kokoa pitäisi siis vaihdella) ja parantaa pallonsiirtelyä tukijalan pysyessä paikallaan.

Tasapainoa pallon kanssa voi treenata esim. niin että pyörii pallon kanssa vuorotellen molemmilla jaloilla irroittamatta kosketusta palloon, tavoitteena mahdollisimman laajat liikeradat. Toinen vaihtari on vetää teipillä pitempi viiva, ja pyöriä sen molemmin puolin niin että tukijalka koskettaa kuitenkin aina viivaa. Viimeisimpään voi sitten lisätä myöhemmin yhden puolustajan, jolta on kroppakontakti kielletty.

En välttämättä ole oikeassa, mutta noin vaistomaisesti reaktio on sellainen, että kun ruvetaan vetämään teippiä maahan omaharjoittelussa niin mennään alueelle jossa en itse haluaisi olla. Tämä seuraava huomio ei myöskään nyt liity suoraan tähän, mutta jotenkin mielenyhtymä joka tulee on sellainen, että tanokesta tulee kauheasti näpertäviä pelaajia. En tiedä miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa, mutta tällainen tuli mieleen.

[koera]

En välttämättä ole oikeassa, mutta noin vaistomaisesti reaktio on sellainen, että kun ruvetaan vetämään teippiä maahan omaharjoittelussa niin mennään alueelle jossa en itse haluaisi olla.

Paljon luonnollisemmin tuo toki tulisi pien/pihapeleissä kavereiden kanssa. Mutta jos tosiaan on halu treenata yksikseen, niin tekniikka, tasapaino ja koordinaatiokyky on ne alueet joita voi parantaa. Aika harvalta löytyy pihapiiristä 2-4 syöttöpenkkiä, joten alueen rajaamiseksi ei oikein muutakaan keksi. Elleivät sitten vanhemmat salli kotona tekniikkapallon kanssa neppailua. Siinä olet ihan oikeassa, että ei tuo hedelmällistä kovin kauaa ole, ts. riplailemalla oppii vain riplailemaan jos sitä tekniikkaa ei pääse soveltamaan tositilanteisiin.

[mtontola]

Paljon luonnollisemmin tuo toki tulisi pien/pihapeleissä kavereiden kanssa. Mutta jos tosiaan on halu treenata yksikseen, niin tekniikka, tasapaino ja koordinaatiokyky on ne alueet joita voi parantaa. Aika harvalta löytyy pihapiiristä 2-4 syöttöpenkkiä, joten alueen rajaamiseksi ei oikein muutakaan keksi. Elleivät sitten vanhemmat salli kotona tekniikkapallon kanssa neppailua. Siinä olet ihan oikeassa, että ei tuo hedelmällistä kovin kauaa ole, ts. riplailemalla oppii vain riplailemaan jos sitä tekniikkaa ei pääse soveltamaan tositilanteisiin.

Samaa mieltä. Siitä huolestuin kun puhe oli alunperin 13-vuotiaista. Nuo eteisessä kikkailut sopisi tehdä siinä 6-9 v. iässä, viimeistään siitä eteenpäin pitää suunta olla juurikin pienpelit. Miten siihen päästään, ihan sama. Mutta pakko on päästä. Jos taidot ei ole kunnossa, niin dekonstruktio valmentajan toimesta niiden vahvuuksien osalta jotka saa pelaajan olettamaan, että jotain osaa. Siitä uudelleen rakentaminen ihan perustekemisen kautta ja vielä on jotain mahdollisuuksia. Mutta sieltä mukavuusalueelta pitäisi erityisesti sellaisten kavereiden päästä pois, joilla on joku ominaisuus jolla näennäistulosta tulee, mutta ihan oikea osaaminen on kiikun kaakun. Tätä on usein yhdistelmä fysiikkaa, painia ja suoraan juoksemista. Liittyy pienessä tilassa pelaamiseen siten, että tässäkin se kosketus on se avain kaikkeen ja kun sen pallon kanssa tekee ja leikkii niin kyllä se pienessä tilassakin pelaaminen paranee. Suuri vaara sellaissa tiettyä asiaa teoreettisesti hyvin opettavissa jutuissa on, että pienen pojan mieli toimiikin niin, että opitaan joku aivan turha manööveri joka ei tee mitään muuta kuin haittaa omaa pelaamista. Kun on oikein teho-tehostettu valmennus niin voi vahingossa käydäkin niin, että siitä ylimääräisestä 10 tunnista mikä sen pallon kanssa vietetään per viikko onkin haittaa lopputuloksen kannalta. No, enemmän kai sillä on tekemistä sen kanssa, että kaikkia ei ole tarkoitettu futaamaan. Parhaat jalkapalloilijat näyttävät hyvin, hyvin luonnollisilta siinä mitä tekevät. Kun ominaisuudet sattuvat kohdalleen, niin tämä ei tarkoita muuta kuin että suuret tuntimäärät ja harjoittelut on tehty ainakin osittain sen kautta mitä ihan itse on mielletty haluttavan tehdä, eikä niin että joku on sen suunnitellut viivottimella. Siksi nyt, aina ja ikuisesti pienpelin kautta eteenpäin.

[Messi]

Nopea kysymys tuli 13-vuotiaalta junnulta eli "voiko ahtaassa tilassa pelaamista treenataa omalla aikaa?"

Ensimmäinen kosketus tässä toki aikas avainasemassa, mutta löytyykö forumisteilta hyviä vienkkejä? Nimenomaan yksin treenaamiseen omatoimisesti. Ja millä tuon ikäinen reilulla vauhdilla kasvava nuori pitää hyvin rytmiikan ja toimivuuden myös jaloissa, ettei kömpelyys iske? Pallon kanssa toki tekisivät mielellään...

Kikkailua, snebbailua, kuljettelua, käännöksiä, harhautuksia... Jos haluaa, niin käytettyjä kenkiä, juomapulloja, keppejä vastustajiksi. Välillä "ruuhkasta" pois pitemmällä kosketuksella (esim. maalintekoon)... Katse ylhäällä tai muuten ei koskaan opi löytämään tietä ulos ahtaasta tilasta. Siis mielestäni voi ja kannattaa treenata.

[Quique Elomaa]

Löytyykös foorumin valmentajilta vinkkiä tai harjoitetta 11v11-juniorijoukkueen pelirohkeuden/-röyhkeyden kehittämiseen etenkin 1v1-irtopallotilanteissa? Lähinnä kyse on pelaajien uskalluksesta, eli pelaajat menevät tilannetta kohti aktiivisesti, mutta sitten jättävät tilanteen kesken noin 1-2 metriä ennen palloon ehtimistä, mikäli eivät ole varmoja siitä, että ehtivät palloon ensimmäisenä. Pitäisi siis saada aikaan harjoite, jossa tulisi huomioitua sekä psykologinen, fyysinen että taidollinen elementti näissä tilanteissa. Pieneen tilaan brittiläistä kalinaa?

[Ricardo Leite]

Ensimmäinen askel on opettaa pelaajat menemään irtopalloon siten, että todennäköisyys itsensä satuttamiselle tai vahingoittamiselle on mahdollisimman pieni. Sen jälkeen luot näitä tilanteita mahdollisimman paljon tuottavan pienpelin, mikä tarkoittaa kenties juuri kuvaamaasi pienpeliä, jossa pelataan liioitellulla pelaajamäärällä liioitellun pienellä alueella. Pakko sanoa, ettet ihan helpointa mahdollista kysymystä esittänyt. Tuon opettamiseksi kun ei takuulla ole aukottomia metodeja.

Itse opin kaksinkamppailupelaamisen alkeet junnukoutsiltani muistaakseni siten, että pallo laitettiin tismalleen yhtä kauaksi pelaajista ja merkistä hyökättiin kohti palloa. Pallon voittanut pelaaja pääsi yrittämään maalintekoa. Mikäli palloon ei menty täysillä, mentiin täysillä kirjekuorijuoksua. Kovia tällejä tuli, eikä loukkaantumisiltakaan vältytty, mutta eipä myöhemmin kaksinkamppailut pelottaneet. En nyt sanoisi kovin kehittyneeksi tätä jälkimmäistä kovin mielekkääksi tai järkeväksi metodiksi, mutta Rickyn junnujengin kieltämättä hieman vinksahtaneeseen ainekseen tämäkin tuntui toimivan... En silti suosittele.

[Quique Elomaa]

Ensimmäinen askel on opettaa pelaajat menemään irtopalloon siten, että todennäköisyys itsensä satuttamiselle tai vahingoittamiselle on mahdollisimman pieni. Sen jälkeen luot näitä tilanteita mahdollisimman paljon tuottavan pienpelin, mikä tarkoittaa kenties juuri kuvaamaasi pienpeliä, jossa pelataan liioitellulla pelaajamäärällä liioitellun pienellä alueella. Pakko sanoa, ettet ihan helpointa mahdollista kysymystä esittänyt. Tuon opettamiseksi kun ei takuulla ole aukottomia metodeja.

Itse opin kaksinkamppailupelaamisen alkeet junnukoutsiltani muistaakseni siten, että pallo laitettiin tismalleen yhtä kauaksi pelaajista ja merkistä hyökättiin kohti palloa. Pallon voittanut pelaaja pääsi yrittämään maalintekoa.

Kiitokset näkemyksestäsi, näin olen tätä itsekin ajatellut. Tähän mennessä tilanteita on (yritetty) treenata jokseenkin kuvaamallasi tavalla, eli lämmittelyjuoksuihin ruvettiin pikkuhiljaa lisäilemään olkapääkontaktia aluksi rinnakkainjuoksusta ja sen jälkeen lisättiin tavoiteltavaksi pallo ja asetettiin pelaajat tulemaan tilanteeseen selkeämmin eri suunnista.  Ongelmana tässä on saada toimivat 1v1-parit aikaiseksi harjoitusryhmästä, kun pituus- ja massaerot ovat tuon ikäisillä pojilla pahimmillaan ja vastaavasti samankokoisillakin pelaajilla saattaa olla taidoissa melkoiset erot. Teki parit miten tahansa, niin tiedän 9 kertaa kymmenestä jo ennakolta, kumpi pelaajista pallon kanssa tilanteesta ulos tulee. Lisäksi tämäntyyppisessä harjoituksessa helposti syntyy odotusaikoja pelaajille.

Esimerkkeinä pienpeleistä, joita olen tähän mennessä käyttänyt aiheen harjoittamiseen:
- kartioilla rajattu neliskanttinen alue, jossa sivujen pituus 5-7m, alueen sisään 1v1 ja lisäksi jokaiselle alueen sivulle yksi pelaaja, jolloin syntyy 3v3-peli, jossa keskellä olevat pelaajat pyrkivät pelaamaan seinäsyöttöjä alueen ulkopuolella olevien oman joukkueen pelaajien kanssa. Painotetaan, että pallottoman pelaajan keskellä pitäisi pyrkiä iskemään seinän vastaanottovaiheessa, jolloin (teoriassa) kontakti olisi molemmille osapuolille mahdollisimman pelinkaltainen.

- muunnelma kolmen alueen pelistä, eli noin 15-20 metriä leveä ruudukko, joka on jaettu kolmeen 10 metriä pitkään alueeseen. Pelataan esim. "5v5" siten, että päätyalueilla on kolme pelaajaa, ja keskelle syntyy 2v2. Perusajatus pelata syöttö keskialueella olevan oman joukkueen pelaajan kautta toiselle joukkueelle päätyyn, muunnelmana saada ennen läpisyöttöä vielä käytettyä pallo keskialueen toisella oman joukkueen pelaajalla.

Kummassakin harjoitteessa noin 45s-60s välein keskustapelaajien vaihto, jotta intensiteetti saataisiin säilytettyä. Molemmissa esimerkeistä on periaatteessa sama ongelma, eli intensiteetti potentiaalisesti katoaa näiden 1v1-tilanteen ulkopuolisten pelaajien vatulointiin. Eli joko alueella oleva kohdepelaaja ei tee itseään riittävän aktiivisesti pelattavaksi, jolloin syötöstä tulee heikko tai palloa pelataan ahtasta tilaa kompensoiden jostain syystä väärällä voimakkuudella. Palautuuko tämä siis kuitenkin taitotaso-ongelmaksi, eli kun ei luoteta omaan/kaverin 1. kosketukseen, niin ei pystytä varautumaan kontaktiin, kun keskittyminen menee kuitenkin haltuunottoon? Miksi puolustava pelaaja ei sitten hyödynnä tätä herpaantumista?

Mietin myös, voisiko asia korjautua yleistä harjoitusintensiteettiä nostamalla, eli pienentämällä kaikkia suoritusalueita myös niissä harjoitteissa, joissa varsinaisesti ei kontaktia treenata. Eli kun jokainen pelimuoto tai harjoite rupeaa suosimaan teräviä pyrähdyksiä, niin ehkä muistijälki jäisi niin vahvaksi että näihinkin tilanteisiin mentäisiin "vahingossa" kovempaa.

Vaikea kysymys tämä tosiaan on, pitänee yrityksen ja erehdyksen kautta lähteä varmaan kokeilemaan. En löytänyt aiheesta hirveästi materiaaliakaan, palloliitolla tuntui olevan melko perustaitopainotteista oma materiaalinsa ja netin ilmaisista harjoituspankeistakaan ei ainakaan näin nopealla vilkaisulla silmään sopivaa harjoitusta osunut.

[ohimo]

Lisäksi tämäntyyppisessä harjoituksessa helposti syntyy odotusaikoja pelaajille.

Eikös 1v1 treenissä rasitus/lepo suhde pidä olla aika pieni. Tietenkin pelaajilta pitää vaatia, että puristetaan hapoille sen 5 sekunnin aikana sitten huilataan kreatiini fosfaatti varannot täyteen ja vedetään uudestaan täysiä.

[Quique Elomaa]

Lisäksi tämäntyyppisessä harjoituksessa helposti syntyy odotusaikoja pelaajille.

Eikös 1v1 treenissä rasitus/lepo suhde pidä olla aika pieni. Tietenkin pelaajilta pitää vaatia, että puristetaan hapoille sen 5 sekunnin aikana sitten huilataan kreatiini fosfaatti varannot täyteen ja vedetään uudestaan täysiä.

Juu, alkuperäisessä (huonosti muotoillussa) viestissä yritin verrata odotusaikoja noihin pienpeliharjoitteisiin, joissa "huilaaminen" tapahtuu joko kokonaan tai osittain seinäsyöttöjä jaellessa. Noissa suoraviivaisemmissa 1v1-harjoitteissa lepovaihe jää useimmiten jonoissa polviin puhalteluksi, mitä en pidä niin mielekkäänä harjoitusajan käyttönä, vaikka siinä rasituksen ja levon suhde saadaankin kohdilleen.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Elomaalle:

Näkisin tässä tapauksessa tärkeimmäksi tekijäksi harjoitusilmapiirin muokkaamisen testosteronia ja adrenaliinia huokuvaksi. Fyysisen taistelun hengen tulee kummuta jo valmentajan toiminnasta – eleistä, ilmeistä, sanoista ja puhetavasta. Esimerkiksi tämä voi tarkoittaa alkuverryttelyssä epäkeskittyneesti tai muuten löysästi suorituksia tekevien pelaajien herättelyä puhuttelemalla heitä tavanomaista lähempää ja normaalia teräväsanaisemmin.

Harjoitteiden aikana pelaajilta tulee vaatia kroppansa likoon laittamista. Jos joku pelaaja menee liian pehmeästi tilanteeseen, suoritukseen tulee puuttua välittömästi. Tällöin kehotusta tai käskyä mennä tilanteeseen kovempaa valmentaja voi tehostaa esimerkiksi nyrkin iskulla kämmeneensä. Oleellista on, ettei kaksinkamppailujen psyykkistä osa-aluetta harjoitettaessa valmentajan oma olemus ole flegmaattinen.

Harjoitteissa kannattaa myös käyttää palkintoja. Esimerkiksi 1v1-kamppailutilanteissa pallon voittaneesta pelaajasta tulee hyökkääjä ja hän pääsee yrittämään maalintekoa tai tilanteiden voitoista kerätään pisteitä, jotka johtavat johonkin palkintoon. Tärkeää on myös huomioida jokainen antaumuksella tehty suoritus.

Koska etenkin suomalaisilla fyysisen kosketuksen kynnys on verrattain korkea, on jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa harjoituksia pyrittävä rikkomaan fyysisen koskemattomuuden raja. Alkuverryttelyyn kannattaa liittää esimerkiksi mainitsemiasi olkapääkontaktijuoksuja tai vaikka pallon kuljettelua yhdistettynä pieneen tönimiseen. Kovin huolissaan ei kannata olla kokoeroista ja sopivien parien löytämisestä, sillä tässä vaiheessa ideana on vasta nimenomaan jään rikkominen.

Alkuverryttelyn jälkeen suosittelisin – vielä ennen varsinaisia harjoitteita – vetämään osion, jossa kontakti on ylikorostunutta. Esimerkiksi paini- tai rugby-tyyliset pelit, kisailut ja väännöt sopivat hyvin virittämään pelaajat optimaaliseen psyykkiseen tilaan. Erittäin merkittävää on kuitenkin muistaa pitää kussakin harjoitteessa sovituista säännöistä jopa poikkeuksellisen tiukasti kiinni, ettei ylilyöntejä satu ja pelaajat voivat tuntea kaikesta huolimatta olonsa turvalliseksi.

Eikös 1v1 treenissä rasitus/lepo suhde pidä olla aika pieni. Tietenkin pelaajilta pitää vaatia, että puristetaan hapoille sen 5 sekunnin aikana sitten huilataan kreatiini fosfaatti varannot täyteen ja vedetään uudestaan täysiä.

Ei välttämättä. Levon ja rasituksen suhde riippuu siitä, millä osa-alueilla pelaajiaan haluaa kehittää. Jos harjoitellaan tietyn kaksinkamppailutilanteen teknistä suoritusta, työajan tulee olla lyhyt ja palautumisen riittävä. Tekniikka kärsii väsymisen seurauksena. Jos taas halutaan kehittää tilannerohkeutta, ei pelaajien väsyminen ole ongelma. Tällöin työaika voi olla pidempi ja palautus lyhyempi.

[Ricardo Leite]

Tukeemilta hyviä neuvoja etenkin valmentajan itsensä käyttäytymiseen ja toimintaan. Lisäksi adrenaliinitasojen suunnitelmallinen nostaminen junnujen kanssa on pätevä pointti. Aikuisten kanssa tekemisissä ollessa kun voi olla suhteellisen varma, että tarvittavat tasot löytyvät automaattisesti. Tai eivät siis automaattisesti, mutta kaikki alkulämmittely ainakin meillä tähtää juuri adrenaliinitason nostamiseen.

Kun itse haluan aikuisten kanssa luoda pienpelin, jossa päästään kontaktipelin alkulähteille käytän itse monien valmentajien hyväksi havaitsemaa temppua. Olen epäoikeudenmukainen. Pallon mennessä ulos pelialueelta palautan pallon usein väärälle joukkueelle. Kilpailuhenkisessä porukassa jo noin pieni ärsyke saa helposti aikaan pienen adrenaliinin ja terveen vitutuksen piikin, mikä poikkeuksetta kanavoituu hiukan aggressiivisempana pelaamisena.

Junnuvalmentamisesta en edelleenkään hirvittävästi ymmärrä, mutta itse korostaisin todennäköisesti harjoituksessa sitä vanhaa konstia, että aktiivinen ja rohkea pelaaminen tuottaa takuulla enemmän peliminuutteja seuraavassa ottelussa. Uhkauksen tai lupauksen toteuduttua seuraavassa ottelussa voisi kuvitella, että seuraavan kerran kaikki ottavat harjoitteen tosissaan. Tiedä sitten onko nykykäsityksen mukaan kyse täysin väärästä lähestymistavasta.

[Quique Elomaa]

Kiitokset herroille toimiviksi havaituista neuvoista. Väliraporttina kerrottakoot, että pari viikkoa on nyt kiinnitetty asiaan erityistä huomiota ja tänä aikana on pelattu 2 ottelua ja pidetty 6 harjoitusta. Lähdin myymään ajatusta joukkueelle tämän kauden otteluita muistelemalla, eli palautettiin yhdessä mieleen miten oman joukkueen fyysinen peli on onnistunut (eli ei) vastustajaan verrattuna. Tämän jälkeen oli melko helppoa sopia kauden loppuihin otteluihin yhdeksi teemaksi kontaktitilanteet. Ensimmäinen ottelu tuli jo heti tämän harjoituksen jälkeen, mutta muutos edelliseen otteluun oli jo selvä ja tilanteisiin yritettiin mennä, vaikkei välttämättä täysin osattukaan oikeita tekniikoita ja alitajuinen varovaisuus oli edelleen hieman läsnä. Kun ottelu sattui vielä olemaan teknisesti heikompaa, mutta isokokoisempaa joukkuetta vastaan ja otteluun sattui erinomainen erotuomari, joka salli oikeat kontaktit ja otti väärät tiukasti pois, niin vaikutus seuraavan viikon harjoituksiin oli valtava. Tällä viikolla pelatussa toisessa ottelussa ennakkoon parempaa joukkuetta vastaan oltiin pelillisesti reilusti perässä, mutta kontaktipelaaminen oli jo varsin miehekästä.

Harjoitteissa on tänä aikana painotettu kontakteja siten, että tilaa ja aikaa on pyritty vähentämään. Toki tämä johtaa tasapainotteluun taitopuolen kanssa, koska tekniikka ei riitä pitkien syöttöketjujen rakentamiseen pienessä tilassa, joten pitää olla tarkkana harjoituksen toimivuuden kanssa, jos tarkoitus on treenata jotain muutakin kontaktin ohessa. Parhaiten ovat toimineet mahdollisimman pelinkaltaiset ja joukkueelle ennestään tutut harjoitteet, joihin on ainoastaan pienennetty hieman pelialuetta ja ohjeistettu hakeutumaan vastustajan iholle. Tämä tietysti on luonnollista, kun keskittyminen ei enää mene harjoitteen saamiseen toimivaksi ja voidaan lisätä liikkuvia osia.

Joukkueen pelaajistosta valtaosa on kavereita myös pelikentän ulkopuolella, joten olen hyödyntänyt kaveripainetta harjoituksissa esimerkiksi pienpeleissä jakamalla joukkueet siten, että niille muutamalle kaikista kilpailuhenkisimmälle ja loppuunastipelaavalle (ja erityisesti suulaimmalle ) on laitettu samalle puolelle näitä arimpia. Muutamissa tapauksissa sopivilla persoonilla tällä on saatu aikaan selvää tasonnostoa, toki olen kommentointiin puuttunut heti jos se on ollut asiatonta tai lukinnut pelaajaa entisestään.

Joten havaintojeni perusteella ylläolevat vinkit näyttäisivät tuottavan tulosta varsin hyvin. Jatkan tällä linjalla ja seuraan tilannetta edelleen.

[Ricardo Leite]

Aina hienoa kuulla, jos forumista on paskaspämmin lisäksi joskus jotain konkreettista hyötyäkin vaikka vain välillisesti ja vaikka vain yhdelle tai kahdelle pelaajalle .

[ohimo]

Tässä yksi yritys...
Joukkue: 11-12 v. tyttöfutaajat.
Ongelma: Vastustajat osaavat viedä tilan ennen puoltakenttää huomattavasti paremmin, kuin kevät kaudella, joka johtaa pallon menetyksiin ja oman pelin romahtamiseen. Eli prässi pitäisi murtaa.
Ratkaisu: Pelataan kahden tai kolmen alueen pienpelejä joissa pidetään palloa esim 4v1, 4v2. Tavoitteena hallita palloa yhdellä alueella ja syöttää tai kuljettaa se toiselle alueelle hallitusti.

Yksi esimerkki pelistä

K-keltainen, V-vihreä, P-punainen, o-pallo

+----------------+---------+-----------------+
                K                                     P
   Ko                      V             P
        V         K                    P
            V             V
 K                                     P
+----------------+---------+-----------------+


Eli keltainen syöttelee, vihreä prässää yhdellä tai kahdella pelaajalla ekalla kerralla voidaan aloittaa myös ilman, Alue on aika iso, että saadaan onnistumisia. Neljästä virheestä joutuu keskelle. Syöttöjä omalla alueella aina vähintään kolme.

Painotukset:
- pallo liikkeessä
- katse ylhäällä, eli jokaisen pelaajan pitää katsoa voidaanko pelata toiselle alueelle
- Muoto omalla aluella
- Peliasento

Huomioita ensimmäisen harjoituksen jälkeen:
Aluksi vaikea, koska ryhmä ei ole tarpeeksi tasainen, mutta parani nopeasti. Keskialuetta pienentämällä peli tulee helpommaksi. Aluksi toinen alue unohtuu helposti, katse pysyy oman alueen pelaajissa. Peli asento oli useilla aluksi vain oman alueen sisällä pelaamiseen sopiva. Korjattiin kehottamalla pelaajia aina katsomaan ensin pystyvätkö pelaamaan läpi vaikka ei kolmea syöttöä oltu tehtykään. Pallollisia piti rauhoitella tekemään puhtaita suorituksia ahtaassa tilassa.

Suunniteltuja variaatiota:
1. Pelataan kolmella kolmen pelaajan joukkueella, mutta pyritään aina 4v2 tilanteeseen päissä, eli yksi pelaaja nousee aina pallon mukana toiselle puolelle. 2. laitetaan maalit, joihin keskimmäinen joukkue yrittää tehdä maalia riiston jälkeen


Unohtuiko mitään?

 

[Ricardo Leite]

Tuo klassikkopelimuoto on mitä parasta harjoitusta. Kuvasta muuten sanoisin, että kannattaa myös ohjeistaa syöttöä vastaanottavaa joukkuetta ryhmittymään fiksummin kuin kuvassa näkyy, vaikka tuskin sitä niin pikkutarkasti piirsitkään.

Maksimoitu pelitila, oikeat syöttökulmat, syvyys ja leveys takaavat sen, että kun pallo pelataan toiselle puolelle, ovat ne heti valmiina jatkamaan peliä kierrätyksen kautta toiselle puolelle. Tuota joutuu toisinaan vielä opettamaan puoliammattilaisille miespelaajillekin.

[Mersault]

Tässä yksi yritys...
Joukkue: 11-12 v. tyttöfutaajat.
Ongelma: Vastustajat osaavat viedä tilan ennen puoltakenttää huomattavasti paremmin, kuin kevät kaudella, joka johtaa pallon menetyksiin ja oman pelin romahtamiseen. Eli prässi pitäisi murtaa.
Ratkaisu: Pelataan kahden tai kolmen alueen pienpelejä joissa pidetään palloa esim 4v1, 4v2. Tavoitteena hallita palloa yhdellä alueella ja syöttää tai kuljettaa se toiselle alueelle hallitusti.


Unohtuiko mitään?

Tuosta ei käynyt selväksi olennainen. Miksi vastustaja vie tilan ennen puoltakenttää ja mikä tässä harjoitteessa on lääke, joka tämän vaivan parantaa?

[ohimo]

Tuosta ei käynyt selväksi olennainen. Miksi vastustaja vie tilan ennen puoltakenttää ja mikä tässä harjoitteessa on lääke, joka tämän vaivan parantaa?

Kaipa niiden valkku on sanonut, että käykää päälle jo ylhäältä tai sitten ovat itse hoksanneet.

Idea on siis simuloida tuota tilannetta harkoissa, että pää ja jalat toimii sitten pelissä niin, että päästään pelaamaan prässin selustaan.

[ohimo]

Tuo klassikkopelimuoto on mitä parasta harjoitusta. Kuvasta muuten sanoisin, että kannattaa myös ohjeistaa syöttöä vastaanottavaa joukkuetta ryhmittymään fiksummin kuin kuvassa näkyy, vaikka tuskin sitä niin pikkutarkasti piirsitkään.

Maksimoitu pelitila, oikeat syöttökulmat, syvyys ja leveys takaavat sen, että kun pallo pelataan toiselle puolelle, ovat ne heti valmiina jatkamaan peliä kierrätyksen kautta toiselle puolelle. Tuota joutuu toisinaan vielä opettamaan puoliammattilaisille miespelaajillekin.

Kiitoksia, hyvä huomio. En tainnut ohjeistaa syöttöä vastaanottavaa joukkuetta oikeastaan ollenkaan ja kuvaan sijoittelin aivan satunnaisesti. Pitää laittaa korvantaakse. Muistaakseni osa haki paikkaa, mutta taisi kuitenkin olla aika staattista.

[Mersault]

Kaipa niiden valkku on sanonut, että käykää päälle jo ylhäältä tai sitten ovat itse hoksanneet.

Idea on siis simuloida tuota tilannetta harkoissa, että pää ja jalat toimii sitten pelissä niin, että päästään pelaamaan prässin selustaan.

Harjoituksessa itsessään ei ole mitään vikaa ja olen itsekkin sitä vetänyt Valencian switching play drillinä, mutta henkilökohtaisesti olen Valenciapohjalta painottanut kahta seikkaa, joista toinen on tuo palautteessa tullut muoto, timantti, jonka kautta saadaan peliin syvyys ja leveys. Mutta on olemassa myös toinen olennainen asia joka tuosta ei tule esiin. Ilman sitä muodolla ei juurikaan ole merkitystä.

[ohimo]

Mutta on olemassa myös toinen olennainen asia joka tuosta ei tule esiin. Ilman sitä muodolla ei juurikaan ole merkitystä.

Onko se toinen asia salaista tietoa?

[Mersault]

Onko se toinen asia salaista tietoa?

Ei ole. Se on keino jolla prässi puretaan eli palloa liikutetaan nopeasti ja pallo liikkuu nopeasti 1 korkeintaan 2 kosketuksella. Jos taas kosketuksia on liikaa, pallo liikkuu niin hitaasti, että noilla kahdella prässääjällä ei ole vaikeuksia pysyä mukana. Tuo pallon liikuttelu nopeasti taas vaatii taitoa pallo haltuun niin, että pystyy pelamaan sen toisella kosketuksella tai taitoa jotta pystyy pelaamaan sen yhdellä kosketuksella. Muita seikkoja joita itse olen tuossa treenissä painottanut on peliasento eli asennon pitää olla sellainen, että pallon saa aina taaimmalla jalalla haltuun jolloin sen pystyy pelaamaan nopeammin eteenpäin eikä missään vaiheessa käy niin, että pelaaja on selkä peliin päin jolloin palloa ei pysty pelaamaan minnekkään kun vastustaja on selässä kiinni. Toki tuo timantin yksi pelaaja on melkein kokoajan selkä toisen alueen suuntaan, mutta me pelataan peliä hollantilaistyyliin eli ko. pelaaja pelaa pallon aina laitaan josta se pelataan toiselle alueelle. Tästä taas saa treeniin sellaisen variaation, että vastapäiseltä alueella on kolme pelaajaa joista yksi pelaaja tulee palloa vastaan ja kun pallo pelataan laitaa tämä pelaaja pelaa sen vastaan tulevalle pelaajalle joka taas pelaa sen ykkösellä jommallekummalle, yleensä sen toisen laidan pelaajalle joka lähtee nousuun joka taas pelaa sen nopeasti toiselle alueelle jossa on kaksi pelaajaa ja sen jälkeen noussut laita ja vastaan tullut pelaaja menevät toiselle alueelle pelaamaan. Toisen alueen pelaajien pitää taas reagoida nopeasti eli silloin kun he saavat pallon, heidän pitäisi nopeasti pelata pari syöttöä jotta vaaditut 3-5 syöttöä saadaan nopeasti tehtyä jotta pallo pystytään nopeasti pelaamaan toiselle alueelle. Tällä taas haen sitä prässin purkamisen perusjuttua eli kun palloa liikutetaan nopeasti, vastustaja joutuu juoksemaan josta taas seuraa se, että vastustaja väsyy ja jossain vaiheessa prässäys taatusti loppuu. Tämä oli ainakin allekirjoittaneen joukkueen pelaajille vaikeaa sisäistää eli he jäivät odottamaan, että prässääjät tulevat, mutta kun on parikymmentä kertaa pistänyt pelin poikki ja kysynyt, että miksi prässääjät saivat pallon pois vaikka tulivat tilanteeseen myöhemmin, pelaajat ovat tajunneet sen, että meillä pelin idea on se, että palloa liikutetaan mahdollisimman nopeasti jotta prässääjät eivät saa palloa ja mitä pidempään he siihen pystyvät, sen vaikeammaksi prässääjille muuttuu koska he joutuvat koko ajan juoksemaan pallon perässä.

[Kaihlamo]

Muita seikkoja joita itse olen tuossa treenissä painottanut on peliasento eli asennon pitää olla sellainen, että pallon saa aina taaimmalla jalalla haltuun jolloin sen pystyy pelaamaan nopeammin eteenpäin

Tarkoitat ilmeisesti siis peliasennossa pelin puoleista jalkaa? Noin ilmaistuna kun mun maailmassa syötetään kyllä ihan väärälle puolelle

[Mersault]

Tarkoitat ilmeisesti siis peliasennossa pelin puoleista jalkaa? Noin ilmaistuna kun mun maailmassa syötetään kyllä ihan väärälle puolelle

Juuri sitä. Jostakin jäänyt tuo taaempi jalka, mutta kun asiaa ajattelee niin, että syöttö tulee takaa, silloin taaempana oleva jalka on väärä, koska pallo otetaan "ylemmällä" jalalla haltuun, joten tuo peliasennossa pelin puoleinen on parempi ilmaisu.

[ohimo]

Ei ole. Se on keino jolla prässi puretaan eli palloa liikutetaan nopeasti ja pallo liikkuu nopeasti 1 korkeintaan 2 kosketuksella. Jos taas kosketuksia on liikaa, pallo liikkuu niin hitaasti, että noilla kahdella prässääjällä ei ole vaikeuksia pysyä mukana. Tuo pallon liikuttelu nopeasti taas vaatii taitoa pallo haltuun niin, että pystyy pelamaan sen toisella kosketuksella tai taitoa jotta pystyy pelaamaan sen yhdellä kosketuksella. Muita seikkoja joita itse olen tuossa treenissä painottanut on peliasento eli asennon pitää olla sellainen, että pallon saa aina taaimmalla jalalla haltuun jolloin sen pystyy pelaamaan nopeammin eteenpäin eikä missään vaiheessa käy niin, että pelaaja on selkä peliin päin jolloin palloa ei pysty pelaamaan minnekkään kun vastustaja on selässä kiinni. Toki tuo timantin yksi pelaaja on melkein kokoajan selkä toisen alueen suuntaan, mutta me pelataan peliä hollantilaistyyliin eli ko. pelaaja pelaa pallon aina laitaan josta se pelataan toiselle alueelle. Tästä taas saa treeniin sellaisen variaation, että vastapäiseltä alueella on kolme pelaajaa joista yksi pelaaja tulee palloa vastaan ja kun pallo pelataan laitaa tämä pelaaja pelaa sen vastaan tulevalle pelaajalle joka taas pelaa sen ykkösellä jommallekummalle, yleensä sen toisen laidan pelaajalle joka lähtee nousuun joka taas pelaa sen nopeasti toiselle alueelle jossa on kaksi pelaajaa ja sen jälkeen noussut laita ja vastaan tullut pelaaja menevät toiselle alueelle pelaamaan. Toisen alueen pelaajien pitää taas reagoida nopeasti eli silloin kun he saavat pallon, heidän pitäisi nopeasti pelata pari syöttöä jotta vaaditut 3-5 syöttöä saadaan nopeasti tehtyä jotta pallo pystytään nopeasti pelaamaan toiselle alueelle. Tällä taas haen sitä prässin purkamisen perusjuttua eli kun palloa liikutetaan nopeasti, vastustaja joutuu juoksemaan josta taas seuraa se, että vastustaja väsyy ja jossain vaiheessa prässäys taatusti loppuu. Tämä oli ainakin allekirjoittaneen joukkueen pelaajille vaikeaa sisäistää eli he jäivät odottamaan, että prässääjät tulevat, mutta kun on parikymmentä kertaa pistänyt pelin poikki ja kysynyt, että miksi prässääjät saivat pallon pois vaikka tulivat tilanteeseen myöhemmin, pelaajat ovat tajunneet sen, että meillä pelin idea on se, että palloa liikutetaan mahdollisimman nopeasti jotta prässääjät eivät saa palloa ja mitä pidempään he siihen pystyvät, sen vaikeammaksi prässääjille muuttuu koska he joutuvat koko ajan juoksemaan pallon perässä.

Hyviä pointteja, pistetään muistiin. Tuo pallon vauhti on tosiaan monen asian summa. Helposti tulee yksinkertaistettua asiaa liikaa.

Näin nuorilla olen ollut havaitsevani, että henkinen väsymys tai uskon loppu prässäämiseen tuntuu tulevan ennen fyysistä, eli muutamalla onnistumisella peli yleensä aukeaa ehkä vähän liiankin aikaisin.

[Superjunnukoutsi]

Katsotaanpas miten raati lyttää tämän:

7-8 -vuotiaille pari vuotta pelanneille 5 minuutin matkalla harjoituksiin kyhätty treeni.

1 vastaan 1, tilan hakeminen, syötöt paineen alla, miesvartiointi, syöttöjen katkaiseminen.

Kaksi noin 3x3 tai 4x4 aluetta vierekkäin. Kummallakin alueella yksi sinisen ja yksi valkoisen joukkueen pelaaja. Palloton pelaaja pyrkii saamaan pallon haltuunsa omalla alueellaan ja syöttämään kaverille viereisellä alueella tai taistelemalla pitämään hallussa. Pallollinen pelaaja pyrkii pitämään pallon omalla joukkueellaan syöttämällä kaverille tai taistelemalla siitä.
Aikaa minuutti, joukkue kummalla pallo hallussa ajan päätyttyä, voittaa.

Vaihtoehtona toisella alueella jokeri, joka syöttää pyynnöstä samalle pelaajalle, jolta sai syötön.

Kahdella vierekkäisellä boksilla pyrittiin saamaan 1 vastaan 1 peli käyntiin sallimalla vain yksi syöttösuunta.

Huomioita harjoituksen jälkeen:
+Motivaatio oli hyvä; normaalisti 1v1 löysäilijätkin yrittivät
+Rajoitetulla alueella tilaa pyrittiin hakemaan liikkeen avulla
-Mitään penalttia ei rajojen ylityksestä tullut, niin syöttöjen kanssa hätäiltiin tai "varmuudeksi" annettiin liian kovia. Parannusehdotuksena rajapotku vastustajalle(?)
-Variantissa jokeri löysäili ihan liikaa
+Harkkojen jälkeen haastatellut pitivät harjoituksesta
+Ajoittaisen vastustajan löysäilyn ajan pallo pidettiin syöttelemällä liikkeessä
+Katkoihin pyrittiin aktiivisesti