Eri maiden juniorituotannon vertailua

[koera]

Junnupuoli on nyt espanjalaisten käsissä, joten - voi kertoa. Siellä sovelletaan kenties vanhentuneita oppeja.

Espanja sattuu olemaan monelta osin aivan kehityksen kärjessä, mitä valmennukseen tulee. Yksi sikäläisen ajattelun kulmakivistä on kehittää yksilöitä, ei joukkuetta. Sumusaarilla monet juniorijoukkueet ja akateemiat ovat kilpailullisempia, jolloin esimerkiksi fysiikkaa aletaan korostaa varhaisemmassa vaiheessa. Tällä saatetaan voittaa junioriturnauksia ja -sarjoja (jipii), mutta jos sama energia olisi laitettu vaikkapa taidon ja pelikäsityksen opettelemiseen matsien tuloksen kustannuksella, useampi pelaaja voisi lyödä itsensä läpi myöhemmin huipputasolla. Barcelona ja sen akateemian pelaajatuotanto on itsestäänselvin esimerkki manoloiden valmennustaidosta. Myös Italia, Saksa ja osin Alankomaatkin menevät lädien edelle mitä pelaajien kokonaisvaltaiseen kehitykseen tulee.

[Viinioksa]

Missähän ne modernit opit on kehitetty? Viittaat ilmeisesti Saksaan, jonka junnutuotanto palkittiin Euroopan parhaana.

Tarkoitatko jotain junnukisoja? Ne voittaa se, joka ne haluaa voittaa. Oleellista on kuitenkin se, mistä huippupelaajia tulee. Oireellista on että Saksan U17-joukkueen ehkä suurin tähti ulostettiin Liverpoolin reserveistä, koska taso ei riittänyt.

Ainakaan et viittaa englantilaisiin oppeihin, koska Englantihan on, kuten hyvin tiedät, ulkoistanut futiksen valmennustieteen muitten maitten hoidettavaksi.

Tuo on vähän sama kuin sanoa, että Yhdysvallat on ulkoistanut tieteen muista maista tulevien asiantuntijoiden hoidettavaksi. Ja juuri siksi se on valovuoden edellä muuta maailmaa.

[Viinioksa]

Espanja sattuu olemaan monelta osin aivan kehityksen kärjessä, mitä valmennukseen tulee. Yksi sikäläisen ajattelun kulmakivistä on kehittää yksilöitä, ei joukkuetta. Sumusaarilla monet juniorijoukkueet ja akateemiat ovat kilpailullisempia, jolloin esimerkiksi fysiikkaa aletaan korostaa varhaisemmassa vaiheessa. Tällä saatetaan voittaa junioriturnauksia ja -sarjoja (jipii), mutta jos sama energia olisi laitettu vaikkapa taidon ja pelikäsityksen opettelemiseen matsien tuloksen kustannuksella, useampi pelaaja voisi lyödä itsensä läpi myöhemmin huipputasolla. Barcelona ja sen akateemian pelaajatuotanto on itsestäänselvin esimerkki manoloiden valmennustaidosta. Myös Italia, Saksa ja osin Alankomaatkin menevät lädien edelle mitä pelaajien kokonaisvaltaiseen kehitykseen tulee.

Tämä nyt on vanhentunutta klisettä, joka päti ehkä 10 vuotta sitten.

[Callit]

Tarkoitatko jotain junnukisoja? Ne voittaa se, joka ne haluaa voittaa. Oleellista on kuitenkin se, mistä huippupelaajia tulee. Oireellista on että Saksan U17-joukkueen ehkä suurin tähti ulostettiin Liverpoolin reserveistä, koska taso ei riittänyt.

Ne voitti ennen Ranska ja Espanja, nyttemmin myös Saksa. Jos et näe yhteyttä huippupelaajien tuotantoon, olet vielä säälittävämpi kuin on luultu. Ja jos nyt puhutaan Englannin U-jengeistä, niin nehän ovat olleet hyvällä hengellä ja kovalla fysiikalla aika usein mitaleilla. Silti lienet huomannut, ettei yksikään ole loistanut pelillisesti. Ei sen paremmin joukkueena kuin yksilöittensä kautta.

Ja Buchtmannin suhteen olet niin pihalla kuin olla voi. Mutta kun kerran huippuyksilöitten tuotannosta puhutaan, niin sanooko nuorten kisojen tähdistä esim. Kroos ja Özil sinulle mitään? Entä Fabregas ja Messi?

[Nice10]

Uruguay

[erno]

Tämä nyt on vanhentunutta klisettä, joka päti ehkä 10 vuotta sitten.

Paitsi että esimerkiksi Liverpool FC esimerkiksi halusi heivata viime kesänä englantilaiset akatemiaa vetävät hahmot vittuun ja ottaa espanjalaiset tilalle. 'Poolin kaltaiset puulaakit tietty haluavat kulkea 10 vuotta kehityksen perässä jne.

[Viinioksa]

Ne voitti ennen Ranska ja Espanja, nyttemmin myös Saksa.

Ja Irlanti. Eikä sovi unohtaa Japanin ja Arabiemiraattien sukseeta U20-MM-kisoissa.

Ja jos nyt puhutaan Englannin U-jengeistä, niin nehän ovat olleet hyvällä hengellä ja kovalla fysiikalla aika usein mitaleilla. Silti lienet huomannut, ettei yksikään ole loistanut pelillisesti. Ei sen paremmin joukkueena kuin yksilöittensä kautta.

Jos Englanti menestyy, se johtuu aina vaan fysiikasta ja asenteesta. Kyllähän esimerkiksi Ranskaa vastaan U19 kisoissa Englanti oli nimenomaan taidoissa edellä, fysiikassa jäljessä. Mutta ei yksittäisistä nuoriso-otteluista tai turnauksista juuri voi johtopäätöksiä vetää.

Ja Buchtmannin suhteen olet niin pihalla kuin olla voi.

Asioista perillä olevien mukaan Buchtmannin ulostuksen syy oli se, että kaveri oli tasoltaan valovuoden jäljessä saman pelipaikan ranskalaista Mavingaa, joka on vain puolisen vuotta vanhempi.

Mutta kun kerran huippuyksilöitten tuotannosta puhutaan, niin sanooko nuorten kisojen tähdistä esim. Kroos ja Özil sinulle mitään? Entä Fabregas ja Messi?

En sanonut ettei nuorisokisoissa koskaan pelaa tulevia supertähtiä. Kyseenalaista sen sijaan on, nouseeko parhaistakaan joukkueista yhtään tähteä. Esimerkiksi Hollannin viimeisen U21-mestarijoukkueen suurimmat tähdet ovat olleet Babel ja  Drenthe. Kroosin ja Ötzin näytöt ovat liigasta, jossa myös Sami Hyypiä on edelleen täysin ylivoimainen toppari.

[Puskás]

Eri maiden junnutuotannon vertailu on todella vaikeaa, sillä mitään absoluuttisia mittareita ei ole olemassa.

Espanjan ja Hollannin ero verrattuna esimerkiksi Englantiin syntyy maiden jalkapallokulttuureista. Kun katsotaan isoa kuvaa, Englannista löytyy kuitenkin edelleen enimmäkseen niitä isävalmentajia, jotka ovat saaneet jalkapallo-oppinsa paikallisissa sarjoissa ja seuraamalla brittifutista.

Espanjassa ja Hollannissa taasen ollaan vannottu jo pitkään taitofutiksen nimeen, joten kulttuuri myös siellä ruohonjuuritasolla on erilainen. Akatemioissa eroja ei juurikaan ole, ja sillä tasolla englantilaiset saattavat tällä hetkellä olla jopa edelläkävijöitä. Suurimmat erot löytyvät kuitenkin sieltä, mistä harrastus aloitetaan.

[Callit]

Ja Irlanti. Eikä sovi unohtaa Japanin ja Arabiemiraattien sukseeta U20-MM-kisoissa.

Irlanti voitti U18 kisat 1998. Espanjan, Ranskan ja Saksan menestys ei ole satunnaista. Euroopan ulkopuolisia maita ei kannata ottaa vertailuun. Syistä, jotka jokainen tietää, muttei saa sanoa.

Jos Englanti menestyy, se johtuu aina vaan fysiikasta ja asenteesta.

Otan tuohon kantaa sitten, kun sitä menestystä joskus tulee.

Kroosin ja Ötzin näytöt ovat liigasta, jossa myös Sami Hyypiä on edelleen täysin ylivoimainen toppari.

Ehe, ehe, ehe. Viinurin ikuinen teesi, bundeksessa pärjääminen ei ole mitään. Kas kun sieltä (Kreikan kautta) piti hankkia Hyypiän tilalle sellainen suuruus kuin Kyriakos.

Kroosin, Özilin ja lukuisten muitten "uuden polven" sakujunnujen perässä ovat lähes kaikki huippuseurat, ja siirtoja tullaan varmasti myös näkemään, kunhan asiat osuvat kohdalleen. Jos et tiedä, miksi sakut suosii kotimaassa pelaamista, niin enpä voi sua kauheasti auttaa. - Mutta mainitse nyt ihmeessä sellaisia 86- jälkeen syntyneitä lädijunnuja, joitten katsot täyttävän kannsainvälisen tähden kriteerit, ja joita Barcat ja Realit voisi jahdata. Itselle ei tule mieleen kuin Micah Richards. Jos mainitset Wallcottin, niin koko forum jysähtää.

[mtontola]

Mutta mainitse nyt ihmeessä sellaisia 86- jälkeen syntyneitä lädijunnuja, joitten katsot täyttävän kannsainvälisen tähden kriteerit, ja joita Barcat ja Realit voisi jahdata. Itselle ei tule mieleen kuin Micah Richards. Jos mainitset Wallcottin, niin koko forum jysähtää.

No, eiköhän Arsenaalista Jack Wilshere saata olla melko lähellä ainakin potentiaalin ja ominaisuuksien puolesta.

Veikkaisin, että paras tapa tarkastella juniorituotantoa on kun katsotaan laajasta perspektiivistä ja puhutaan nimenomaan systemaattisuudesta. Yksittäisen organisaation tuloksissa juuri se tasalaatuisuus on tärkeä mittari. Jos toiminnassa ei ole yleistä suuntaviivaa ja selvää filosofiaa jota viedään käytäntöön kaikilla tasoilla, niin mitään vertailua ei voida edes tehdä. Toiminta on sitten jotain Porvoon Tarmosta kertovan dokumentin variaatiota suuntaan tai toiseen (mitä se esim. Suomessa taitaa kaikkialla vähän olla).

Jos puhutaan "tuotannosta" muuten, niin sitten pitäisi varmaan puhua enemmän niistä akatemia yms. malleista, jotka ovat seuralähtöisiä, ei maihin niinkään liittyvää. Ranskassa taitaa olla keskusjohdettu lahjakkuuden jalostus malli, muualla seurat taitaa hoitaa tämän. Tässä toki heijastuu sitten erittäin vahvasti se ruohonjuuritasolta nouseva taitokulttuuri. Jossain sitä on, jossain ei. Väkisin sitä ei myöskään synny.

[Callit]

No, eiköhän Arsenaalista Jack Wilshere saata olla melko lähellä ainakin potentiaalin ja ominaisuuksien puolesta.

Toistaiseksi Willshere on pelkkää puhetta, mikä on täysin ymmärrettävää 92-syntyneelle. Ei siitä sen enempää. En myöskään halua olla suolaamassa kaveria.

Jos puhutaan "tuotannosta" muuten, niin sitten pitäisi varmaan puhua enemmän niistä akatemia yms. malleista, jotka ovat seuralähtöisiä, ei maihin niinkään liittyvää. Ranskassa taitaa olla keskusjohdettu lahjakkuuden jalostus malli, muualla seurat taitaa hoitaa tämän.

Saksassa ratsastetaan kahdella hevosella. Seurat ovat velvoitettuja pitämään akatemioita, mutta liitto on vahvasti mukana 11-vuotiaista lähtien ja liitto tekee yhteistyötä lukuisten urheilukoulujen kanssa.

Tässä toki heijastuu sitten erittäin vahvasti se ruohonjuuritasolta nouseva taitokulttuuri. Jossain sitä on, jossain ei. Väkisin sitä ei myöskään synny.

Ehdottomasti näin. Toki ikuisena optimistina uskon, että esim. Suomeen voitaisiin 50-100 vuoden aikana iskostaa taitokulttuuri, jos asia otettaisiin tosissaan työn alle. - Tai sitten ei.

[chairman]

Suomessa ollaan juniorivalmennuksen systemaattisuudessa valovuosia jäljessä jo paljon pienempiäkin maita kuin yllä mainitut Saksa, Ranska jne... junnupelaajien nousu perustunee enemmänkin yksilöiden lahjakkuuteen ja yksittäisten valmentajien hyvyyteen kuin varsinaisesti "suomalaisen juniorimyllyn" tuotantomalliin.

samasta asiasta mielestäni hyvää asiaa:

http://futishullu.blogit.fi/suomalaisen-juniorityon-tulevaisuus/

[Ganea]

http://www.tanoke.com/fi/blog/pertti_kemppinen/miksi_espanjassa_pelataan_toisenlaista_jalkapalloa_kuin_suomessa

[mtontola]

Ammattilaisuus seuratoiminnassa = oikea tieto siitä mitä ollaan tekemässä, eikä oletus siitä. Suomessa ei taida tätä hirveästi junioripuolella olla, vaikka termiä kyllä tykätään viljellä. Se että nostaa työstä palkkaa ei takaa urheilutoiminnassa yhtään mitään.

Mikä meiltä puuttuu lähes tulkoon kokonaan = skouttaus ja juniorijoukkueiden muodostaminen niin kuin akatemiajoukkueet maailmalla muodostetaan.

Mikä meillä on poikkeuksellisen huonoa = ruohojuuritason toiminta, kunnollista harrastusta ei ikävuosille 4-8 ole tarjolla kuin kouralliselle halukkaista, se että on ”oikea” harrastus 15 pojalle, mutta ei sitten paikkakunnalla 60 muulle pojalle näinä vuosina, on itse asiassa haitallista varsinaiselle akatemiatoiminnalle koska se väistämättä luo katon sille mihin tällä mallilla voidaan päästä (ei kovin pitkälle).

Miksi ruohonjuuritason toiminta on huonoa = 2 syytä, 1) ei osata, ei välitetä 2) kuvitellaan että ruuveja olisi tässä vaiheessa tarpeen kiristellä älyttömästi ja potkia kaikki heikot pojat pois. Ei voida hyväksyä, että yhdestä ruohojuuritason joukkueesta ei voi tulla kansainvälisen tason akatemiajoukkuetta tai kuvitellaan, että siitä vähintään puolet sellaiseen kuuluisi. Jos ei tule, niin sitten ei tehdä toimintaa kunnolla.

Nyt kun meillä näitä nappulaedustusjoukkueita tehdään, reittejä on käytössä ymmärtääkseni 3.

MALLI 1) Avoimet harkat seuran sisältä ja vähän muualta ja siitä tehtävä joukkue. Ei niin kovin toimiva malli, koska jos ajatuksena on, että valikoidaan liikunnallisesti lahjakkaita poikia ja sitten aloitetaan jalkapallovalmennus, ei päästä siihen mihin pitäisi hyvin, hyvin nopeasti päästä eli melkeinpä ainoastaan kehittämään pelitaitoa samalla tasolla olevan ryhmän kanssa. Tässä vaiheessa akatemiatoimintaan kuuluvien poikien pitää osata jo perustaidot äärimmäisen hyvin, jos edes kuvitellaan että voidaan aidosti päästä pelillisesti edelle lähelle oikeaa eurooppalaista akatemiatasoa. Taitotaso pitäisi olla siis jo valmiiksi erinomainen tai vähintään riittävä kaikilla pojilla (ikää 9-v), että yksilöitä voitaisiin viedä eteenpäin, tässä alkaa nimenomaan pelikäsityksen aika. Jos ensimmäiset 2 vuotta opetellaan pomputtelemaan jne. niin pelikäsityksen oppimisen kannalta on jo liian myöhäistä. Pelkona tämän mallin omaksumisessa on Valko-Venäjä tai vast. tasolle jämähtäminen, koska pojat on valittu liikunnallisten ominaisuuksien perusteella pääosin ja ajatus on että sitten heitä lähdetään kehittämään. Ts. rajat tulevat nopeasti vastaan ja lahjakkaimmat kärsii koska pääpainoa valmennuksessa ei saada siirrettyä pelikäsitykseen heti kun sen pitäisi olla mahdollista. Samaan aikaan, jos pojilla ei ole riittävää taitotasoa, niin sitten pelikäsitystä ei yksinkertaisesti pystytä opettamaan. Tosiasiassa, paljon paremmin varmasti pärjättäisiin, jos ns. kunnon valmennusta olisi pystytty tekemään paljon pitempään ja rauhassa ja nähty miten pelaajat kehittyvät nimenomaan jalkapallossa pitemmällä aikavälillä eli juuri siellä ikävuosina 4-8, niin että tarkkailtava ja hyvin valmennettu ryhmä on mahdollisimman suuri. Tästä sitten olisi yksilölähtöisesti ja huolellisen harkinnan myötä helpompi rakentaa joukkue. Tähän toki pitäisi yhdistää yhteistyötä muiden seurojen kanssa, josta sitten myös voi poikia päästä oikeaan akatemiasysteemiin tarkkailun kautta. Avoimet harkat on tosi hankala ja kankea systeemi.

MALLI 2) Yhden jo mahdollisesti 4-vuotiaana aloitetun innokkaasti valmennetun ryhmän laajentaminen edustusjoukkueeksi. Tämä on mallina huomattavasti huonompi kuin nuo avoimet harkat seuran sisällä ja vähän muualla kun tullaan ikään 8-9 v. Aika ihmeellistä muuten, että monessa paikkaa ei osata edes seuran sisällä tarkkailla toimintaa, sen kehittymistä ja etenkin pelaajien kehittymistä kokonaisvaltaisesti. Tällä suljetulla intoryhmällä ensin saadaan varmasti aikaan “tulosta” ensimmäiset vuosi, kaksi, kolme tai neljä, mutta tämän mallin rajat tulevat vastaan melkeinpä väistämättä ikävuoden 12 jälkeen. Itse asiassa, näkisin, että tämä malli on potentiaaliltaan äärimmäisen rajattu. Siinä on toki kivaa innokkaille isille se, että se takaa sen että ryhmään alkuun tuleva poika tulee Suomen vaatimattomalla tasolla pärjäämään ainakin hetken, mutta kuten sanottu, mallin potentiaali on hyvin rajallinen sen takia miten ryhmä muodostetaan. Se tähtää viemään siihen ilmoittautuneita poikia mahdollisimman pitkälle, mikä ei ole yhtään mitään akatemiatoimintaa. Siis ei kerta kaikkiaan. Ratkaisu ei ole eristettyjen ja muihin nähden etuoikeutettujen ryhmien muodostaminen ikävuosille 4-8, vaan valmennuksellisen ja toimintaan muutenkin liittyvän laadun levittäminen kaikille harrastajille näinä vuosina ja oikeiden osaajien toimiminen valmentajina, koordinaattoreina jne. näissä ikäryhmissä. Tässä ei ole mitään muuta tietä, akatemiajoukkueen perustaminen jonkun isärykelmän ympärille ikävuotena 5 takaa ainoastaan sen, että kyseisen seuran akatemiajoukkue ei mitenkään tule sillä porukalla junioriaikana kuin älyttömällä vaivalla kilpailemaan aidosti kansainvälisen kärjen kanssa, joka muualla on tietysti leveä. Nämä panokset valuvat myös helposti hukkaan ja sitten aloitetaan mieletön pelaajaruletti. Pahin juttu tässä mallissa on, että lahjakkaimmat yksilöt tulevat erityisesti pelikäsityksellisesti kärsimään aivan varmasti koska on mahdotonta että he olisivat vertaistensa seurassa kun potentiaali alkaa aktualisoitumaan (he ovat kyllä hyviä Suomessa, mutta mitä se tarkoittaa?) ja mitään rauhassa tehtyä joukkueen rakentamista ei voida tehdä silloin kun olisi sen aika, koska mitään varsinaista valinta- ja tarkkailuprosessia ei ole olemassa, ryhmän ydin on valikoitunut heti alkuun isien innokkuden mukaan. Jos puhutaan oikeasta akatemiatoiminnasta, niin sitten on kaikkien pakko hyväksyä se tosiasia, että kyseessä on todellista eliittitoimintaa jossa ryhmä valikoituu vasta rauhassa useiden vuosien laajalla säteellä monen valmentajan toimesta tehdyn työn tuloksena, ei siten että ilmoittaudutaan 5 vuotiaana edariin. Aitoon kansainvälisen tason akatemiatoimintaan ei välttämättä se oma poika yksinkertaisesti tule ansaitsemaan paikkaa, vaikka isä olisi kuka tahansa. Kovalla treenauksella erittäin aikaisessa vaiheessa tapahtuvan jonkinlaisen valikoinnin kautta tällä hetkellä Suomessa melkeinpä kuka tahansa lapsista voidaan saada sille tasolle, että hän on mukana nykytasoisissa akatemiaporukoissa ennen ikävuotta 12, mutta näiden joukkueidenpa lähtökohtainen taso ei yksinkertaisesti riitä kansainvälisesti. Pitäisi koota porukat huomattavasti laajemmasta joukosta, jotka harrastavat futista kunnolla.

MALLI 3) Laajalle alueelle levittäytyneen erittäin usean ruohojuuritason perusporukan yhteenliittymä, mistä sitten muodostetaan erillinen rinki, mutta vasta tiettyjen vuosien kuluttua. Ehdottomasti se malli mikä on periaatteena lähinnä kansainvälistä akatemiatoimintaa (johtuen siitä, että malliin 1 ei sisälly skouttausta, joka lienee kai Suomessa peräti kiellettyä? ja yhteistoimintaa monen seuran välillä). Malli 3 on kuitenkin nykyhetkellä potentiaalisesti ylivoimainen verrattuna kahteen edelliseen, ei tarvita kuin myös ruohojuuritason toiminnan asteittaista parantamista, niin sitten varsinainen edustusporukan valmennusmahdollisuudet paranevat samassa suhteessa ja samalla systemaattisuus ja tulokset kehittyvät harppauksin, jos ei syyllistytä muihin virheisiin tai ylilyönteihin. Tässä siis se skouttaus hoituu järjestelmän sisältä ja on potentiaalia pitkäjänteiseen pelaajien valikointiin ja kehityksen tarkkailuun, eikä mihinkään summittaiseen innokkaiden isien vääristelyihin. Eikä tarvitse muodostaa erillistä joukkuetta silloin kun ei vielä ole sen aika.

Kaikkiin näihin malleihin kuitenkin pätee, että itse asiassa skouttauksesta ei ihan hirveästi olisi edes hyötyä ennen kuin toimintaa YHTEISTYÖSSÄ parannetaan ruohonjuuritasolla. Paljon laadukkasti harrastavia lapsia, niin akatemiajoukkueita muodostaessa on mitä skoutata. Sitten jos oikeat akatemiat saataisiin pyörimään kun on pystytty monelle tarjoamaan hyvä harrastus ruohojuuritasolla ikävuodet 4-8, niin sittenpä siinä kävisi myös niin, että hyvä harrastus jatkuisi suurimmalla osalla lapsista niin kuin sen kuuluu jatkua eteenpäin. Ts. ikävuosista 9-eteenpäin meillä olisi useita joukkueita akatemiatoiminnan lisäksi, jotka olisivat tasoltaan ei ainakaan kovin kaukana nykyisistä edareista. Harrastus säilyisi kaikilla mielekkäänä ja näin toimittuna tarve kiristellä ruuveja vähenisi, valmennuksella eri tasoilla voitaisiin keskittyä siihen mikä on siinä olennaista ja samalla Suomifutis nousisi. Myös niissä edustusporukoissa ei olisi hirveätä tarvetta koko ajan kiristellä ruuveja, kun päästäisiin huomaamaan, että hieman pienemmällä panostuksella esim. harjoitusmäärissä kehitystä tapahtuu jopa enemmän johtuen siitä, että pystytään kehittämään esim. pelikäsitystä heti sieltä alkuvuosista lähtien koska ryhmässä kaikki omaavat edellytykset jalkapallolle myös taidollisen kehityksen muodossa. Näihin eliittiporukoihin kun ymmärretään että kaikki eivät pääse, mutta kaikilla on oikeus harrastaa, niin ollaan jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin.

[Callit]

Mikä meiltä puuttuu lähes tulkoon kokonaan = skouttaus ja juniorijoukkueiden muodostaminen niin kuin akatemiajoukkueet maailmalla muodostetaan.

Tässä se ongelma nimenomaan on. Meillä suorastaan paheksutaan skouttausta, vaikka se on kaikkialla maailmassa hyvän pelaajakasvatuksen perusta. Oikein naurattaa, kun ihastellaan esim. "Ajaxin koulua", mutta unohdetaan, että suurin osa sen kautta maailmalle ponnistavista pelaajista on hankittu seuraan, koska ovat loistaneet talentteina jossain muualla. Ehkä räikein esimerkki tästä skouttauksen ylenkatsomisesta on se, kun puhutaan "Manun loistavista kasvateista" eli Becksistä, Scholesista ja Nevillestä. Jollen nyt ihan väärin muista, niin ko. janarit liittyivät seuran vahvuuteen 15, 16 ja 17-vuotiaina.

Eli meillä tarvitaan tässä asiassa periaatteellinen ja perusteellinen asennemuutos.

[Noviisi]

Voisito mtontola vielä pistää vaikka ranskalaisilla viivoilla ne tärkeimmät asiat, mitkä tulisi muuttaa meidän junnusysteemissä?
(ilmeisesti pitäisi kehittää lajin harrastusmahdollisuuksia jo ikävuodesta 4 alkaen? perustekniikka kuntoon jo mahd. aikaisin? seurojen välisen yhteistyön lanseeraaminen ja parantaminen? --> johtaako tämä siihen, että toisista seuroista muodostuisi niitä lahjakkuuksien jalostuspaikkoja ja toisista sitten näitä ruohonjuuritason seuroja tai "ylijäämän" liikuttajia? Tyyliin HJK skouttaisi muista pääkaupunkiseudun seuroista parhaat lupaukset itselleen ja keskittyisi näiden jalostamiseen laajan ruohonjuurityön sijaan?)

[mtontola]

Tässä se ongelma nimenomaan on. Meillä suorastaan paheksutaan skouttausta, vaikka se on kaikkialla maailmassa hyvän pelaajakasvatuksen perusta. Oikein naurattaa, kun ihastellaan esim. "Ajaxin koulua", mutta unohdetaan, että suurin osa sen kautta maailmalle ponnistavista pelaajista on hankittu seuraan, koska ovat loistaneet talentteina jossain muualla. Ehkä räikein esimerkki tästä skouttauksen ylenkatsomisesta on se, kun puhutaan "Manun loistavista kasvateista" eli Becksistä, Scholesista ja Nevillestä. Jollen nyt ihan väärin muista, niin ko. janarit liittyivät seuran vahvuuteen 15, 16 ja 17-vuotiaina.

Eli meillä tarvitaan tässä asiassa periaatteellinen ja perusteellinen asennemuutos.

Nimenomaan, mutta itse korostaisin nimenomaan sitä, että tämä voi mennä ainoastaan käsi kädessä junioritoiminnan kokonaisvaltaisen parantamisen kanssa, jos puhutaan junioritoiminnan systemaattisuudesta.

Tosiasia kuitenkin on, että pelikäsitystä ei voi oppia kuin tasalaatuisessa ja todella hyvät pelitaidot omaavan ryhmän sisällä. Kyllä meillä noita 15-v. eteenpäin olevia pelaajia on skoutattu jo pitkään, mutta asennemuutos pitäisi lähteä siitä, että puhuttaisiin pelaajatarkkailusta yleisesti ja tehtäisiin tarvittavat jutut että viedään yksilöitä eteenpäin. Tämän pitäisi näkyä juuri niissä nuorimmissa ikäluokissa. Pelinopeus on maailmalla armoton, jos 12-vuotiaaksi asti keskitytään pomputtelemaan, niin kunnon peleissä ei ehdi kuin päätään pyörittää. Mutta jos pelikäsitystä yritetään opettaa taitotasoltaan heikolle ryhmälle, niin ei siinäkään ole mitään järkeä. Pienpelejä voi pyörittää millä tahansa porukalla, mutta kun alkaa esim. 7v7 opettaminen, niin nyt tarvittaisiinkin jo 16 taidollisesti tasalaatuista poikaa ryhmään, jotka mahdollisesti olisi valikoitu jo pelipaikkakohtaisesti miettien, aika harvassa tuntuu olevan. Käytössä oleva materiaali ei yksinkertaisesti riitä, puhutaan pelikäsityksen kehittämisestä, mutta ei päästä opettamaan miten pelipaikkakohtaisesti ja joukkueena tulisi liikkua. Tai jos päästään, niin se on kovin, kovin vaikean työn alla.

[Callit]

johtaako tämä siihen, että toisista seuroista muodostuisi niitä lahjakkuuksien jalostuspaikkoja ja toisista sitten näitä ruohonjuuritason seuroja tai "ylijäämän" liikuttajia? Tyyliin HJK skouttaisi muista pääkaupunkiseudun seuroista parhaat lupaukset itselleen

Tämä kuullostaa erinomaiselta mallilta.

ja keskittyisi näiden jalostamiseen laajan ruohonjuurityön sijaan?)

On aivan yhdentekevää, onko Tapaninvainion junnujoukkueen nimi FC Tapaninvainio vai HJK Tapaninvainio. Joka tapauksessa tarvitaan laaja pohja, jonka vetämiseen ei riitä, eikä tarvitsekaan riittää, minkään seuran rahkeet yksinään. Sikäli mikäli oikein tiedän, niin Euroopan suurseuroillakin on vain 18 junnua per ikäluokka. Poikkeuksia voi toki olla, mutta ei Bayern München esim. vastaa Münchenin alueen ruohonjuuritasosta.

[mtontola]

Voisito mtontola vielä pistää vaikka ranskalaisilla viivoilla ne tärkeimmät asiat, mitkä tulisi muuttaa meidän junnusysteemissä?
(ilmeisesti pitäisi kehittää lajin harrastusmahdollisuuksia jo ikävuodesta 4 alkaen? perustekniikka kuntoon jo mahd. aikaisin? seurojen välisen yhteistyön lanseeraaminen ja parantaminen? --> johtaako tämä siihen, että toisista seuroista muodostuisi niitä lahjakkuuksien jalostuspaikkoja ja toisista sitten näitä ruohonjuuritason seuroja tai "ylijäämän" liikuttajia? Tyyliin HJK skouttaisi muista pääkaupunkiseudun seuroista parhaat lupaukset itselleen ja keskittyisi näiden jalostamiseen laajan ruohonjuurityön sijaan?)

Siinä se ongelma meillä Suomessa vähän on, että kaikki haluavat voittaa ja olla parhaita joukkueita ilman mitään edellytyksiä ts. ei ajatella pelaajien parasta.

- Kaikille harrastajille yhtäläinen koordinoitu ja hyvin valmennettu harrastusmahdollisuus vuosina 4-8/9, ei mitään erillisiä erikoisjoukkueita, tavalliset kaupunginosajoukkueet joissa sisäistä eriyttämistä ja mahdollisia lisäharjoitusmahdollisuuksia vaikka seurayhteistyönä kaikille halukkaille. Tämä toiminta olisi varmaan isävalmentaja vetoista, mutta eri yhteistyönä ja kouluttamisen kautta voitaisiin taata toiminnan laatua laajemmin. Valmennuslinjaukset kaikissa seuroissa ajan tasalle. Toiminnan laadun tarkkailu ja auttaminen sekä skouttaus pitkällä aikavälillä samojen ammattilaisten käsissä.

- 9-vuotiaasta lähtien oikeat akatemiajoukkueet niihin seuroihin joissa resurssit. Tämä koskee vain murto-osaa ikäluokasta, joten muuten pystytään toimintaa kehittämään niin kuin ennenkin.

- 12-vuotiaana isolle kentälle siirryttäessä seurayhteistyönä tehty koordinoitu siirtyminen nappulajoukkueista tasoittain uusiin joukkueisiin.

- Samalla jokaisen seuran pitää huomattavasti parantaa ja jalostaa laajaa ruohonjuuritason toimintaa. HJKn ehkä suurin synti on se, että siellä ei olla kaupunginosajoukkueita saatu riittävän hyvään kuntoon. Sama pätee kaikkiin muihinkin seuroihin, jos ei pystytä parantamaan ja viemään eteenpäin ruohonjuuritason toimintaa, ei pitäisi myöskään edustustoimintaa pyörittää. Tässä Palloliitolla pitäisi olla joku kontrolli millä ehdoilla nappula- ja junioriakatemioita pyöritetään. HJKn kaikki resurssit eivät uppoa yhden ikäluokan joukkueen pyörittämiseen, vaan tämän lisäksi pitäisi toki olla muutkin tasot kunnossa.

- Akatemioiden tulisi toimia alueittain seurayhteistyönä, ideaalina ehkäpä 1 akatemiajoukkue per isompi kaupunki, muilla hyvä toiminta toisilla tasoilla. Jos ruohojuuritason toimintaa parannetaan, niin silloin eliittiporukoiden lisäksi toimivat joukkueet pienempien seurojen sisällä eivät missään nimessä olisi mitään ylijäämäliikuttajia. Tässä se yhteistyö, pitkäjänteisyys, toiminnan tarkkailu, kehittäminen ja Palloliiton rooli olisi tie eteenpäin.

[Viinioksa]

Otan tuohon kantaa sitten, kun sitä menestystä joskus tulee.

Englanti oli viime kesänä finaalissa kaksissa nuorisokisoissa.

Ehe, ehe, ehe. Viinurin ikuinen teesi, bundeksessa pärjääminen ei ole mitään. Kas kun sieltä (Kreikan kautta) piti hankkia Hyypiän tilalle sellainen suuruus kuin Kyriakos.

Vaikka Rafa olisi mikä mätimuna, tosiasia on että jos Hyypiä olisi edelleen maailmanluokkaa, olisi mahtunut Liverpoolissa pelaamaan. Entä uskotko Realin ja Barcan olevan Hyypiän perässä nyt kun mies on osoittautunut täysin ylivertaiseksi Saksan mittapuulla?

Kroosin, Özilin ja lukuisten muitten "uuden polven" sakujunnujen perässä ovat lähes kaikki huippuseurat, ja siirtoja tullaan varmasti myös näkemään, kunhan asiat osuvat kohdalleen. Jos et tiedä, miksi sakut suosii kotimaassa pelaamista, niin enpä voi sua kauheasti auttaa.

Kumma kun yhtään näistä supersiirroista ei olla vielä nähty, vaan aina kaikki mahtava tapahtuu tulevaisuudessa. ;-) Ja Saksan viimeisin kansainvälisen läpimurron tehnyt on yhä vaan Ballack.

- Mutta mainitse nyt ihmeessä sellaisia 86- jälkeen syntyneitä lädijunnuja, joitten katsot täyttävän kannsainvälisen tähden kriteerit, ja joita Barcat ja Realit voisi jahdata. Itselle ei tule mieleen kuin Micah Richards. Jos mainitset Wallcottin, niin koko forum jysähtää.

Jack Rodwellia (s. 1991) huhuttiin äskettäin Realiin. Toisaalta tällaisia siirtoja ei tarvita, koska Englannissa on ihan yhtä isoja seuroja omasta takaa. Esimerkiksi Sturridge on tekemässä läpimurtoa Chelseassa ja Adam Johnson Cityssä. Micah ei todellakaan ole edes Englannin ykköslupaus.

[Viinioksa]

Jos puhutaan "tuotannosta" muuten, niin sitten pitäisi varmaan puhua enemmän niistä akatemia yms. malleista, jotka ovat seuralähtöisiä, ei maihin niinkään liittyvää. Ranskassa taitaa olla keskusjohdettu lahjakkuuden jalostus malli, muualla seurat taitaa hoitaa tämän. Tässä toki heijastuu sitten erittäin vahvasti se ruohonjuuritasolta nouseva taitokulttuuri. Jossain sitä on, jossain ei. Väkisin sitä ei myöskään synny.

"Ruohonjuuritasolta nouseva taitokulttuuri" on pitkälti mystiikkaa. Kyse on ainoastaan siitä, miten suuria määriä on treenattu pienenä. Brasiliasta tulee taitavia pelaajia, koska lapset tai ehkä oikeammin vanhempansa näkevät jalkapallon ainoana tienä ulos slummista.

[Callit]

Englanti oli viime kesänä finaalissa kaksissa nuorisokisoissa.

Ja Saksa voitti kahdet.

Vaikka Rafa olisi mikä mätimuna, tosiasia on että jos Hyypiä olisi edelleen maailmanluokkaa, olisi mahtunut Liverpoolissa pelaamaan. Entä uskotko Realin ja Barcan olevan Hyypiän perässä nyt kun mies on osoittautunut täysin ylivertaiseksi Saksan mittapuulla?

Siis Rafako on erehtymätön. Etkö nyt mitenkään tajua, että ex-frankfurtilaisen Kyriakoksen pelaaminen todistaa jotain? Ja Hyypiä oli koko syksyn ajan tilastoarvosanoissa vierellään pelanneen Manu Friedrichin kanssa samoissa, joten lakkaa nyt tuo höpötys täydestä ylivertaisuudesta.

Kumma kun yhtään näistä supersiirroista ei olla vielä nähty, vaan aina kaikki mahtava tapahtuu tulevaisuudessa. ;-) Ja Saksan viimeisin kansainvälisen läpimurron tehnyt on yhä vaan Ballack.

Kansainvälinen läpimurto? Tarkoitat siis, että pelaa muualla kuin Saksassa, niinkö. Siis väitätkö ihan tosissasi, ettei esim. Philip Lahm tai Miro Klose ole kansainvälisesti läpilyöneitä? Et sä voi noin pässi olla. Eikä minun tarvitse väittää Kroosin tai Özilin siirtyvän mihinkään muualle. Voivat aivan hyvin olla maailmanluokkaisia Euroopan suurimmassa maassa ja toivottavasti sitten loistaa arvokisoissa maajoukkuepaidassa.

Jack Rodwellia (s. 1991) huhuttiin äskettäin Realiin. Toisaalta tällaisia siirtoja ei tarvita, koska Englannissa on ihan yhtä isoja seuroja omasta takaa. Esimerkiksi Sturridge on tekemässä läpimurtoa Chelseassa ja Adam Johnson Cityssä. Micah ei todellakaan ole edes Englannin ykköslupaus.

Kertoisitko logiikkasi tuon Englanti-ylistyksesi taustalla? Siis JOS Englanti on ylivertainen pelaajatuotannoltaan, niin missä se näkyy? Miksei ole tullut menestystä sen paremmin aikuisissa kuin nuorissakaan? Miksei Englannin U21, U19, jne jengeistä yksikään pelaaja saa porukkaa haukkomaan henkeään ja scouttien huhumyllyä liikkeelle? Kai sinä näit viime kesän U21 finaalin, mjitäääh? Vai haluatko selitellä sitäkin? U17 kylvetystähän jo kerkisitkin selittelemään.

[mtontola]

Poikkeuksia voi toki olla, mutta ei Bayern München esim. vastaa Münchenin alueen ruohonjuuritasosta.

Se mikä näistä minun jorinoista unohtui ehkä tärkeimpänä kirjoittaa oli, että ei pitäisi pyrkiä pelkästään apinoimaan sitä mitä muualla tehdään, vaan löytää ne mallit jotka sopivat juuri tänne. Mallia toki pitää ottaa, mutta jos lähdetään liikkeelle pelkästään siitä, että Bayern München tekee näin, tehdään mekin, niin kohta on taas itku puserossa. Jos esim. HJK ei kantaisi vastuuta ruohojuuritason viemisestä eteenpäin, eipä sitä tekisi kukaan muukaan. Samalla sen yhden porukan taso putoaisi vielä enemmän. Jos asioista pidetään huolta niin, että voidaan todeta että kehitystä todella tapahtuu laajalla rintamalla, niin mielestäni skouttaamista pitää tehdä ja etenkin seurayhteistyönä. Mutta tässä se liika innokkuus pois ja järkeä käteen siinä mitä ollaan tekemässä. Sitten samalla se psykologinen osaaminen korostuisi entisestään, miten saadaan ryhmä toimimaan jne.

[Viinioksa]

Kertoisitko logiikkasi tuon Englanti-ylistyksesi taustalla? Siis JOS Englanti on ylivertainen pelaajatuotannoltaan, niin missä se näkyy? Miksei ole tullut menestystä sen paremmin aikuisissa kuin nuorissakaan? Miksei Englannin U21, U19, jne jengeistä yksikään pelaaja saa porukkaa haukkomaan henkeään ja scouttien huhumyllyä liikkeelle?

Kyllä niitä arvostetaan skouttien silmissä todennäköisesti enemmän kuin sakuja. Vedät jatkuvasti aivan tyhjästä huuhaaväitteitä.

[paavi johannes]

Kyllä meillä (suomalaisilla) on varmaan opittavaa monistakin eri futiskulttuureista. Sveitsi olisi ehkä hyvä opintomatkan kohde. Verratkaa  tilannetta siellä nyt ja c.15 vuotta sitten : arvokisoissa jatkuvasti , pelaajia kaikissa isoissa liigoissa jne.Tämä maassa jossa " talvilajit" kilpailevat talenteista.