kilpajoukkue_vs_pikkuseura

[MR potkupallo]

Onko mielipiteitä, näkemyksiä tai kokemuksia seuraavaan: Missä vaiheessa kehityksen kannalta kannattaa lahjakkaiden junnupelaajien vaihtaa ns. tasojoukkueisiiin pienistä "maalaisseuroista". Tai kysyisin milloin viimeistään on pakko, jos se pieni seura tarjoaa hyvää meininkiä, kavereita, hyvää valmennusta ja isoa roolia kentällä. Sulkeutuuko portit jos liian pitkään pelaa pienessä nimettömässä joukkueessa. Pienissä seuroissa saa ainakin pelata ja harjoitella paljon lahjakkaana ja into säilyy kun on tutut kaverit ympärillä. Varsinkin pikku junnuille se tuntuu olevan motivaationkin kannalta tärkeää, siis että homma on kivaa ja jos se lahjakas poika päättää jatkaa kilpailullista palloilua isompana niin sitten kaverit ja tuttu ympäristö ei niin merkaa. B -junnu iässähän siirtyminen on melkein pakollista kun joukkueet vähenee. Siis onko esim. D -junnu ikäisenä vielä välttämätöntä lähteä isompiin seuroihin jos meinaa kehittyä jalakpalloilijana pidemmällekin?

[MR potkupallo]

Niin ja jos se pikkuseura on ihan hyvä joukkueenakin, siis muitakin ns. pelaajia löytyy. Mutta ei tietenkään samalla tavalla kuin tasojoukkueesta.

[referee3000]

Jos pelaajalla riittää mielenkiintoa ja seurassa on riittävän kovia haasteita, niin näissä pikkuseuroissa voi pelata ainakin C-junnuihin asti ihan hyvin. Yleensä pikkuseuroista lähdetään pois kahdesta syystä ainakin minun mielestäni. Ensinnäkin voi olla, että seura ei saa joukkuetta kasaan haluttuun ikäryhmään tai yksinkertaisesti pelaaja tarvitsee kovempia haasteita kehittyäkseen.

[MARADONNA]

Viimeistään 10-12 vuotiaana.

[Obersdorf]

Viimeistään 10-12 vuotiaana.

Terve HJK:n värvääjä.

[DE3]

Terve HJK:n värvääjä.

Moi HPS:n/Kiffenin/Gnistanin/PuiU:n/PohU:n valmentaja

[Wecce]

Viimeistään 10-12 vuotiaana.

Ehdottomasti sama, joka viikko antaa tasoitusta niille jotka treenaa tasokkaammassa joukkueessa useammin.

[Yourworstnightmare]

Ehdottomasti sama, joka viikko antaa tasoitusta niille jotka treenaa tasokkaammassa joukkueessa useammin.

Riippuu pirusti että millasia joukkuekavereita löytyy ja varsinkin valmennusta. Joskus pienemmissäkin seuroissa löytyy innokkaita valmentajia, joilla on taitoa kehittää poikia huipulle. Lisäksi pienemmässä seurassa saattaa saada tiettyyn pisteeseen saakka tarpeellista yksilöllistäkin valmennusta. Tai ainakin henkilökohtasempaa ohjausta.

Ehkä suurempaan, enemmän virikkeitä ja haasteita tarjoavaan seuraan kannattaa siirtyä sit tuossa 14-15-vuotiaana. Viimeistään B-junnuihin mennessä.

Muutta niinkuin sanottua, melko yksilötasolla tässäkin liikutaan. Jos valmennus on heikkoa pienessä seurassa ja treenit pelkkää "pelailua", niin aika äkkiä kannattaa etsiä parempia haasteita.

[Lortto]

Tähänhän ei ole oikeaa vastausta. Jokaiselle pelaajalle siirtymisen ajankohta on erilainen. Se riippuu pienen seuran tasosta, valmentajista, taustoista, joukkueen tavoitteellisuudesta jne. Ja tottakai kannattaa miettiä suuren seuran valmennusta, harjoitusmatkoja ( pikkujunnusta asti ei ole mtn järkeä lähteä ajelemaan joka treeniin 45 minuuttia/suunta), tavoitteellisuutta, taustoja... Myös pelaajan oma suhtautuminen jalkapalloon ratkaisee ja tässä myös vanhemmat ovat tärkeässä asiassa ja pelaajien kanssa kannattaa keskustella asioista. Vaikka pelaajat ovat nuoria, osaavat he sanoa myös missä haluavat pelata, miellyttääkö harjoitukset jne.

Jos pienen seuran valmennus on kunnossa, joukkue pärjää kohtuullisen hyvällä tasolla ja joukkue on myös tavoitteellinen niin mitään kiirettä ei ole vaihtaa seuraa ns. suurempaan.

E: Mutta jos taas pienen joukkueen valmennus ei ole hyvää ja joukkueella ei ole oikeastaan mitään tavoitteita niin silloin kannattaa vakavasti harkita seuran vaihtoa.

Tässä toki itsellä on herännyt kysymys, kuinka monen pelaajan isä/äiti tietää millainen on hyvä valmentaja. Suomessa lajikulttuuri on niin ohutta, että harvalla vanhemmalla on mitään tietoa edes jalkapallosta tai valmennuksesta. Toki löytyy sitten myös isiä jotka ovat kaikkitietäviä ja dollarin kuvat silmissä heitellään pelaajia seurasta toiseen.

[MR potkupallo]

Hyviä kommentteja.

Tässäpä heräsi kysymys; kun olen seurannut tuttavaperheissä tasojoukkueisiin siirtymistä, ja esim. kun matkat pitenee ja harjoitusten lukumäärä/vko lisääntyy niin se on pois pihapeleistä ja omatoimisesta treenailusta (useimmilla). Aika harva näyttää siirryttyään ehtiä treenamaan omalla kujalla/pihalla kun ainakin jo D -junnuissa homma on niin sitovaa ja aikaa vievää matkoineen yms. Omatoimista harjoittelua silmällä pitäen pieni lähiseura voi ehkäpä siis olla etukin?  Ja ainakin nuorten ammattivalmentajat korostavat oman ajan harjoittelun tärkeyttä, jopa joukkueharjoitelua tärkeämpänä? Mihin ikävuoteen se lienee näin menee, siis kuinka pitkään oman ajan harjoittelu on "pääosassa" joukkueharjoittelun ohessa?

Kaippa ne pihapelailut kuitenkin kehittää omalla tavallaan, jos niissä kokeillaan ja tempuillaan kaiken laista, eihän joukkueharjoituksissa ole sellaiselle edes aikaa....?

[Lortto]

Hyviä kommentteja.

Tässäpä heräsi kysymys; kun olen seurannut tuttavaperheissä tasojoukkueisiin siirtymistä, ja esim. kun matkat pitenee ja harjoitusten lukumäärä/vko lisääntyy niin se on pois pihapeleistä ja omatoimisesta treenailusta (useimmilla). Aika harva näyttää siirryttyään ehtiä treenamaan omalla kujalla/pihalla kun ainakin jo D -junnuissa homma on niin sitovaa ja aikaa vievää matkoineen yms. Omatoimista harjoittelua silmällä pitäen pieni lähiseura voi ehkäpä siis olla etukin?  Ja ainakin nuorten ammattivalmentajat korostavat oman ajan harjoittelun tärkeyttä, jopa joukkueharjoitelua tärkeämpänä? Mihin ikävuoteen se lienee näin menee, siis kuinka pitkään oman ajan harjoittelu on "pääosassa" joukkueharjoittelun ohessa?

Kaippa ne pihapelailut kuitenkin kehittää omalla tavallaan, jos niissä kokeillaan ja tempuillaan kaiken laista, eihän joukkueharjoituksissa ole sellaiselle edes aikaa....?

No itse esim. pidän sopivana D-junnuporukan harjoittelumääränä 4 tapahtumaa/viikko eli 3krt treenit+peli/viikko. Tällöin omatoimiseen harjoitteluun jää myös aikaa. Ja pallonhan pitäisi olla junnujen paras kaveri koko peliuran ajan ja sillä pitäisi leikitellä ja pelailla aina kun mahdollista. Koulussa, koulumatkoilla, koulun jälkeen, vapaapäivinä jne. Ja tottakai pihapelit ovat tärkeitä, sillä niissä erilaisia asioita voi kokeilla ilman paineita epäonnistumisesta. Nykyisellä pleikkarisukupolvella vain sattuu nuo pelit jäämään tietokoneruudulle.

Ja kannattaa muistaa tässä, että huipulle haluavan nuoren pitäisi liikkua viikossa 20 tuntia. Tähän ei pelkästään 5 krt/viikkoon tapahtuva joukkueharjoittelu riitä.

[Laardi]

Tärkeintä on pelaajan tahto ja motiivi.

Jos pelaaja ei mielestään saa tarpeeksi haasteta omassa joukkueessaan tai pikkuseuran vanhemmassa ikäluokassa (jota myös kannattaa kokeilla).
Jos hän on valmis taistelemaan peliajasta kovatasoisessa suurseurassa, peliminuutteja ei välttämättä tule entiseen malliin.  Maitojunalla paluu vanhaan joukkueeseen voi usein olla vaikeaa.

Ehkäpä C-junnuissa kannattaa lähteä suurempiin ymryröihin kokeilemaa. Mielestäni siihen asti henk.koht taidon kehittäminen on tärkeämpää kuin
pelitapa yms. taktiset asiat. Dominoimalla jatkuvasti pelejä omassa joukkueessaan on hyvää taitoharjoitusta.

 

[RaneVain]

Mielestäni pelaajan kannattaa pysytellä lähiseurassaan ainakin siihen 10 ikävuoden paikkeille. Ja se omatoiminen harjoittelu, johon seuran valmennus on toivottavsti antanut hyviä vinkkejä, on taidon kehittymisen kannalta ratkaisevaa.

Pienten seurojen ongelma liittyy usein peleihin ja myös harjoitusten tempoon. Ei ole tarpeeksi laadukasta vastustajaa.  Vanha klisee on, että pelaajaksi kehittyy vain pelaamalla ja se pitää varmasti paikkansa. Pienet seurat pelaavat useimmiten suurinpiirtein samantasoisia vastustajia vastaan. Tässä tullaan sitten siihen ongelmapaikkaan: lahjakas ja motivoitunut pelaaja pääsee näissä peleissä usein aivan liian helpolla ja on vaara, että hänen todellinen osaamistasonsa arvioidaan (ja myös pelaaja itse arvioi) liian korkealle. Tällaiselle kyvylle olisi todella tärkeää päästä ainakin silloin tällöin pelaamaan oikeasti hyvätasoisia vastustajia vastaan, jotta se prässin kovuus ja tilanpuute kovissa peleissä ei tulisi sitten myöhemmin liian isona shokkina. Ratkaisuna olisi yhteistyön kehittäminen alueen seurojen kesken, jolloin alueen tavoitteellisemmat seurat voisivat antaa peliaikaa pienempien naapuriseurojen talenteille esim. joissakin turnauksissa. Mutta tämän toiminnan kehittäminen käytännön tasolla ei ole mitenkään helppoa, mutta tähän suuntaan hommaa tulisi yrittää viedä.

[Yourworstnightmare]

Omasta tuttavapiiristä löytyy ihan hyvä esimerkki tähän topiciin.

Reilu vuosi sitten 98-syntynyt poika pelasi lähikunnan omassa seurassa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Kiekko oli viemässä vahvasti voiton ja jalkapallon lopettamisesta puhuttiin jo avoimesti. Paikkakunnan futisseuran toiminta oli hieman sekaisin ja meno siellä puolella ei ollut hyvää ja mielekästä. Poika päätti isänsä kanssa lähteä kokeilemaan suuremman kaupungin, isomman seuran, treeneihin kun sinne avoimesti vastaan otettiin. Meni muutama viikko ja pojalla oli ilme muuttunut ja futis maistui jälleen hyvältä. Kausi pelattiin ja treenattiin, fiilis pysyi ja paranikin. Talven tullen kiekkoa ei enää jatkettukaan ja nyt poika treenaa täysillä hyvällä fiiliksellä. Niin pojan kuin isänkin kommentit ovat olleet sellaisia, että "hyvä kun vaihdettiin seuraa, sillä nyt toiminta on laadukasta ja poika saa joka treeneissä pistää parastaan pärjätäkseen.

Tämä siis vain yksi esimerkki, mutta mielestäni hyvä sellaiselle joka asioita miettii. Jos toiminta pikkuseurassa alkaa jauhaan paikallaan eikä haasteet riitä, niin kannattaa katsastaa naapuriseurojen toiminta.

[mtontola]

Jos akatemiajoukkueita olisi alueittain keskitetysti, harkitusti ja erityisesti riittävän harvassa kaikissa ikäluokissa systemaattisesti 9-v. lähtien, eikä siten että jokaisen pikkuseuran kunnianhimoisimmat tyypit laittavat näitä kilpajoukkueita silloin tällöin tapauskohtaisesti pystyyn, niin sitten näihin voitaisiin yhteisvoimin saada oikeasti hyviä ammattivalmentajia ja toiminnasta tulisi kontrolloitua. Kilpajoukkueen kriteereitä ei täytä se, että potkitaan 40 pojasta 20 pois ja ilmoitetaan, että hei katsokaa, me ollaan kilpajoukkue. Muutenkaan ei kannattaisi puhua kilpajoukkueista, vaan ennemmin jalkapalloakatemioista niin kuin niistä maailmalla puhutaan. Päällimmäinen ajatus ei ole voittaa Kokkola Cupia, vaan kehittää yksilöitä.

Joka tapauksessa, ei kannata Suomen oloissa hirveästi puhua siirtymisestä näihin ryhmiin tällä hetkellä kovin monessa tapauksessa ainakaan ennen 12-ikävuotta, koska sellaisia organisaatioita jotka täyttävät edes hätäisesti oikean jalkapalloakatemian mitat ei vielä yksinkertaisesti ole kovin montaa. En suosittelisi kenellekään siirtymistä hyvästä pienempimuotoisesta toiminnasta esim. 10-vuotiaissa sellaisen organisaation puitteisiin, jossa kyllä ollaan kovasti olevinaan kilpajoukkueita, mutta toiminta on puhtaasti kädestä suuhun, Hannun ja Heikin isät pyörittää tätä ja Teron tota. Toinen asia sitten on, että jos oman joukkueen toiminta ei yksinkertaisesti täytä vakavasti otettavan harrastuksen mittoja, niin sitten on aiheellista etsiä toinen joukkue, jossa pystyy harrastamaan.

Jos meille saataisiin Suomeen (ja miksi ei saataisi) rakennettua alueellinen akatemiamalli, pääsisivät tällaisiin ryhmiin oikeasti kuuluvat ammattivalmennukseen. Samalla sitä muuta tarmoa voitaisiin keskittää toiminnan parantamiseen sillä seuraavalla ja sitä seuraavalla tasolla, joka on ihan yhtä tärkeä. Näin sitten saataisiin hyvää toimintaa yhä useammille ja se oikea kilpataso ei olisi keneltäkään mitään pois (ei varsinkaan pienemmiltä seuroilta). Mitä tulee siihen pelinopeuteen, niin ainoa tapa miten meillä pystyttäisiin pääsemään lähellekään tilannetta, jossa pystyttäisiin tasapäisesti kamppailemaan eurooppalaisten huippujoukkueiden junioriosastojen kanssa on, että uudistettaisiin tämä koko ajattelu jalkapallosta tienä huippu-urheiluun ja varmistettaisiin, että kaikista potentiaalisimmat pelaajat kerättäisiin systemaattisesti harjoittelemaan yhteen jo melko nuorina alueellisesti. Veikkaan, että huolella ja ammattitaidolla hoidettuna hävikki olisi melko pientä suhteessa siihen mitä se on nykyisessä tilanteessa. Jos tämä olisi Palloliiton johtama malli, niin sitten varmaan ulkopuolista tukeakin voisi akatemiasysteemin pyörittämiseen saada ja vaikka seurat tähän osallistuisivatkin, jäisi heillä kuitenkin sitten voimavaroja ja muita päätoimisia organisoimaan seuran muita toimintoja.

[Stürmer]

Tämä siis vain yksi esimerkki, mutta mielestäni hyvä sellaiselle joka asioita miettii. Jos toiminta pikkuseurassa alkaa jauhaan paikallaan eikä haasteet riitä, niin kannattaa katsastaa naapuriseurojen toiminta.

Tässä mielestäni olennainen pointti on juurikin pelaajan oma tahtotila, motivaatio ja tavoitteet.  Joukkueen vaihtamisesta on etua lähinnä silloin, kun oma kehittyminen on kiinni nimenomaan laadukkaasta joukkueharjoittelusta.  Useimmilla nuorilla futaajilla kehittymisen todellinen este on kuitenkin liian vähäinen tai olematon omalla ajalla harjoittelu ja pelailu, joten siihen ei seuran vaihtaminen välttämättä tuo parannusta.  Päinvastaisia esimerkkejäkin löytyy siitä, että pelaaja väsähtää niin henkisesti kuin fyysisestikin ylipitkien treenimatkojen uuvuttamana ja vähäinenkin omakohtainen treeni jää pois.

Aika harvalla junnulla lienee selkeää tavoitetta jalkapallouralleen ja yhtenä harrastuksen vahvana motiivina on tuttu ja mukava kaveripiiri.  Siten kynnys joukkueen vaihtamiseen on monesti yllättävänkin suuri.  Toisaalta piirien ja liiton järjestämä piirijoukkue- ja aluejoukkuetoiminta (jälkimmäinen tytöillä) antaa pientenkin seurojen lahjakkaille pelaajille tilaisuuden laadukkaaseen valmennukseen ja kovatasoisiin peleihin, tosin vain muutaman vuoden ajan.

[Lortto]

Tontolalta ihan ok tekstiä. Itse olen puhunut ja esittänyt tietyille henkilöille täällä joensuun seudulla mallia, että jokaiseen ikäluokkaan perustettaisiin Joensuun Seudun Akatemia (tai vastaava) nimikkeellä toimiva joukkue, jonka jokainen pelaaja olisi kirjoillaan omassa joukkueessaan, mutta treenaisi ainakin kerran viikkoon akatemian mukana. Akatemia sitten voisi käydä kovimmissa turnauksissa ja lahjakkaat pelaajat saisivat vähintään yhden ekstratreenin parhaimpien kanssa/viikko. Akatemiaan pääsystä pidettäisiin tietyin väliajoin (vuosittain/puolivuosittain) avoimet pelaajakatsastukset. Akatemiassa olisi sitten valmentajana henkilö, joka ei ole minkään joukkueen "palkkalistoilla" ellei erikseen sovita. Mielestäni riippumaton valmentaja olisi paras, koska tällöin vältytään härskiltä kotiinpäin vetämiseltä, omaan napaan katselulta ja muniinpuhaltelulta, ja hänen toimenkuvaansa tulisi myös tarkkailla potentiaalisia pelaajia peleissä.

Tällä hetkellä asia on tyrmätty raha-asioihin vedoten, mutta tämä olisi mielestäni ainoa oikea malli jolloin härskit oman seuran edun ajamiset jäisivät pois ja vannoutuneet seuraihmiset/valmentajatkin tulevat tämän taakse koska on varmuus siitä, ettei pelaajia värvätä toisen joukkueen alaisuuteen. Tällöin myös pienten seurojen joukkueet pysyisivät hengissä pitempään jolloin myös vanhemmalla iällä kehittyvätkin voivat jatkaa uraansa siinä tutussa ja turvallisessa lähiseurassa ja ajaa tulevaisuudessa jopa ohi lapsitähdistä. Isompien seurojen toimijat unohtavat usein sen, että värväämällä pienten seurojen pelaajat nuorina omien siipien alle, tapetaan helposti myös potentiaalisten tulevaisuuden pelaajien mahdollisuudet kehittyä jalkapalloilijana, koska helposti käy ettei joukkuetta ole seuraavana vuonna edes olemassa. Se, että pikkuseuroilla olisi joukkueet mahdollisimman pitkään olisi oikeasti hyödyksi myös sille suurseuralle tulevaisuudessa. Sillä kun ei ole vitunkaan väliä jos seuralla on paljon hyviä junnuja, jos niistä ei kuitenkaan saada tuotua aikuisikään kuin muutama/ikäluokka.

[misteri]

Riippuu pirusti että millasia joukkuekavereita löytyy ja varsinkin valmennusta. Joskus pienemmissäkin seuroissa löytyy innokkaita valmentajia, joilla on taitoa kehittää poikia huipulle. Lisäksi pienemmässä seurassa saattaa saada tiettyyn pisteeseen saakka tarpeellista yksilöllistäkin valmennusta. Tai ainakin henkilökohtasempaa ohjausta.

Ehkä suurempaan, enemmän virikkeitä ja haasteita tarjoavaan seuraan kannattaa siirtyä sit tuossa 14-15-vuotiaana. Viimeistään B-junnuihin mennessä.

Muutta niinkuin sanottua, melko yksilötasolla tässäkin liikutaan. Jos valmennus on heikkoa pienessä seurassa ja treenit pelkkää "pelailua", niin aika äkkiä kannattaa etsiä parempia haasteita.

Tämä kuulostaa aika samalta miten itse asian näen. +Huippu omassa joukkueessa vs. yksi huipuista isossa joukkueessa vaikuttaa myös tilanteeseen, jos olet se yksinäinen huippu ja muutkin ihan hyviä, saa paljon vastuuta, kosketuksia ja vapautta kehittää omia vahvuuksiaan. Eli kiirettä "huippujoukkueeseen" ei ole, ehkä isolle kentälle siirtyminen voisi olla yksi target, eli joskus D-B-junnuissa.
Jostain 8-12 vuotiaiden huippujoukkueista ja akatemioista ihan turha jauhaa tai puhua/tuhlata resursseja. Tuolloin vielä pelaajan oma tekeminen, harjoittelu ja neppailu on tärkeintä, eikä sitä voi kukaan opettaa/pakottaa. Tärkeintä oln harrastaa 2-4 lajia laajasti, jotta yleisesti lapsi kehittyy urheilijana, ei liika lajiharjoittelu tuolloin ole tärkeintä, vaan liikunta, treenaus ja asenne.

[karppia]

Komppaan täysillä Lorttoa. Meillä päin tapahtuu just tuollaista, pikkujengit kuolee kun parhaat lähtee kaupunkiin, jossa saattavat sitten kauden/kaksi pelata. Piirien kaksoisedustussäännöt on niin tiukkoja ja tarkoitettu isojen seurojen neppailujen estämiseksi. Jotenkin tuohonkin pitäis saada jotain erillismääräyksiä, joita piirit rustaavat sillointällöin isojen seurojen intressien mukaan (niinkuin tässä viime aikoina Oulussa...)

[stenkka]

Riippuu mikä lasketaan pikkuseuraksi. Jos Kasiysin kilpajoukkue on pikkuseura ja Honka kilpajoukkue niin välttämätöntä tarvetta ei ole, sillä C-junnuissa muutos FC Espooseen. Minun mielestä C-junnuissa.