10 000 tunnin sääntö

[Puoliaika]

Suomessa saattaa vieläkin olla junnuja, jotka luulevat, että heistä tulee hyviä pelkästään joukkueen treeneissä käymällä. Ei tule. Mestariksi tullaan vain suurilla harjoitusmäärillä.

Mutta kuinka suurilla? Yhdysvaltalainen Malcolm Gladwell on tullut siihen lopputulokseen, että menestyminen melkein millä tahansa alalla - oli kyse sitten jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, säveltämisestä, soittamisesta tai kirjoittamisesta - vaatii 10 000 tunnin verran harjoittelua. Myöhemmin toimittaja Simon Kuper ja Stefan Szymanski tarttuivat aiheeseen kirjassaan Why England Lose.

Lisää aiheesta:
http://puoliaika.wordpress.com/2010/02/19/10-000-tuntia-harjoitusta-tekee-mestarin/

Lisää Gladwellin kirjasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Outliers_%28book%29

Paljonko sitten on 10 000 tuntia? Se on esimerkiksi kolme tuntia päivässä yhdeksän vuoden ajan.

[JuustoMakkara]

Sanoisin, että täyttä paskaa. Keho tarvitsee lepopäiviä palautuakseen ja motivaatio lajiin heikkenee jos sitä treenaa joka päivä 3 tuntia. Eihän kenenkään jalat kestä sitä jos esim. treenaa futista 3 tuntia joka päivä.

[koera]

Sanoisin, että täyttä paskaa. Keho tarvitsee lepopäiviä palautuakseen ja motivaatio lajiin heikkenee jos sitä treenaa joka päivä 3 tuntia. Eihän kenenkään jalat kestä sitä jos esim. treenaa futista 3 tuntia joka päivä.

Hienosti torpattu mutulla tieteellisen tutkimuksen tulokset. Kerroppa tuo Maradonalle tai Litille. Nuoressa iässä palautumiseen vaadittava aika on huomattavasti pienempi, muutenkin pallon kanssa neppailu ja kikkailu toimii palauttavana treeninä. Mainittu Maradona vietti jossain vaiheessa nuoruuttaan päivät läpeensä pelaten, joskus he jatkoivat auringon laskettua vielä pimeälläkin. Noiden ihan kirkkaimpien tähtien kohdalla 10,000 tuntia on usein täynnä ennen kahtakymmentä ikävuotta.

[mauritzio]

Sanoisin, että täyttä paskaa. Keho tarvitsee lepopäiviä palautuakseen ja motivaatio lajiin heikkenee jos sitä treenaa joka päivä 3 tuntia. Eihän kenenkään jalat kestä sitä jos esim. treenaa futista 3 tuntia joka päivä.

Eri. Motivaatio kasvaa kehityksen myötä kokoajan ja junnun jalat kestää kyllä hyvin. Olisi hyvin kummallista jos lapsen tai nuoren jalat eivät kestäisi 3 tunnin päivittäistä liikuntaa.

[ohimo]

Paljonko sitten on 10 000 tuntia? Se on esimerkiksi kolme tuntia päivässä yhdeksän vuoden ajan.

Jolloin pelaaja käytää kaiken vapaa-aikansa palloiluun olettaen, että käy koulua. Ei ihme, ettei Maradonia synny kuin sieniä sateella.

[Noviisi]

Paljonko sitten on 10 000 tuntia? Se on esimerkiksi kolme tuntia päivässä yhdeksän vuoden ajan.

Suomessa tähän pääsee kesäloman aikana helpostikin. Ongelma sen sijaan on talvikausi, jolloin moni junnu harjoittaa futista vain omissa joukkuetreeneissä. Lisäksi saattavat käydä jääkiekossa tai säbässä.
Onkohan missään seurassa otettu tätä omatoimisen treenin merkitystä niin vakavasti, että olis ryhdytty järjestämään seuran puolesta puitteita omatoimiselle treenille (esim. talviaikanakin)?
Lisäksi monien junnujen motivaatiota saattaisi nostaa paljon tieto siitä, kuinka paljon muut ikätoverit treenaavat omalla ajalla. Ja yhdessä on helpompi lähteä kuin yksin.

[jiibzter]

Käpan 2015 visiossa oli muistaakseni maininta että "oma halli jolla alue joka aina auki omatoimiselle harjoittelulle" tms. En nyt jaksa tarkistaa kuinka tuo oli muotoiltu. Loistava ideahan tuo, junnut voivat tulla neppailemaan sinne eivätkä säät häiritsisi talvella.

[Noviisi]

Käpan 2015 visiossa oli muistaakseni maininta että "oma halli jolla alue joka aina auki omatoimiselle harjoittelulle" tms. En nyt jaksa tarkistaa kuinka tuo oli muotoiltu. Loistava ideahan tuo, junnut voivat tulla neppailemaan sinne eivätkä säät häiritsisi talvella.

Erittäin, erittäin hyvä idea. Tärkeää olisi, että jokaisessa isommassa seurassa olisi tuollainen paikka, jonne voisi mennä ja aina tietäisi pääsevänsä treenaamaan. Halleja pystyyn!

[Messi]

Suomessa saattaa vieläkin olla junnuja, jotka luulevat, että heistä tulee hyviä pelkästään joukkueen treeneissä käymällä. Ei tule. Mestariksi tullaan vain suurilla harjoitusmäärillä.

Mutta kuinka suurilla? Yhdysvaltalainen Malcolm Gladwell on tullut siihen lopputulokseen, että menestyminen melkein millä tahansa alalla - oli kyse sitten jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, säveltämisestä, soittamisesta tai kirjoittamisesta - vaatii 10 000 tunnin verran harjoittelua. Myöhemmin toimittaja Simon Kuper ja Stefan Szymanski tarttuivat aiheeseen kirjassaan Why England Lose.

Lisää aiheesta:
http://puoliaika.wordpress.com/2010/02/19/10-000-tuntia-harjoitusta-tekee-mestarin/

Lisää Gladwellin kirjasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Outliers_%28book%29

Paljonko sitten on 10 000 tuntia? Se on esimerkiksi kolme tuntia päivässä yhdeksän vuoden ajan.

Sanoisin että 10.000 tuntia oikeanlaista harjoittelua ja on / voi olla edellytykset tulla huippupelaajaksi / osaajaksi. Menestyminen vaatii sitten jo tuuria, itsensä markkinointia, onnistumista oikeissa paikoissa, luonnetta, halua, asennetta jne...

[Panchito Pistoles]

Jolloin pelaaja käytää kaiken vapaa-aikansa palloiluun olettaen, että käy koulua. Ei ihme, ettei Maradonia synny kuin sieniä sateella.

Useissa maissa lapset eivät pääse kouluun. Silloin jää aikaa treenata enemmän ja on jopa pakko treenata, jotta saisi aikuisena voita leivän päälle. Siellä motivaatio löytyy jo siitä, että lähdetään köyhistä oloista ja tavoitellaan sitä että olisi varaa ruokaan ja juomaan.

Eriasia se on sitten Euroopassa, täällä junnut tietää että tulevaisuus on turvattu jo ihan koulua käymällä.
Kolme tuntia päivässä ei monipuolisena treeninä ole liikaa, tunnen paljon urheilijoita jotka treenaavat juuri tuon kaksi tai kolme tuntia päivässä.

[Tsingis-Khan]

10 000 tuntia on omasta mielestä/kokemuksesta aika osuva. Ei tuo tietenkään tarkota, että pitäs vetää 3h päivässä täysillä, vaan juurikin oikeanlaista harjottelua. Esimerkiksi pienenä poikana isän kanssa potkii palloa takapihalla ja siihen päälle joukkueen mukana reenaamista. Vanhemmalla iällä voi käydä lähikentällä kikkailemassa omien päivittäisten reenien lisäksi ja lenkillä käyminen lasketaan myös mukaan.

[Kaihlamo]

Eihän tuo 10000 tuntia sisällä pelkästään jalkapalloa vaan ylipäätään liikuntaa. Eli ei sen kaiken tarvitse olla puhdasta lajiharjoittelua. Suurin ongelma nykynuorilla kun tuntuisi olevan yleinen liikunnallisuuden puute. Tähän kun lisätään se, että oikeita asioita ei tehdä oikeaan aikaan niin motoriset puutteet jo ovat esteenä jalkapalloilijaksi kehittymiselle. Toki mitä vanhemmaksi junnu tulee sen lajispesifimpää harjoittelun tulisi olla. Ja tämä siis koskee myös omaehtoista harjoittelua.

[ane]

Eihän tuo 10000 tuntia sisällä pelkästään jalkapalloa vaan ylipäätään liikuntaa. Eli ei sen kaiken tarvitse olla puhdasta lajiharjoittelua. Suurin ongelma nykynuorilla kun tuntuisi olevan yleinen liikunnallisuuden puute. Tähän kun lisätään se, että oikeita asioita ei tehdä oikeaan aikaan niin motoriset puutteet jo ovat esteenä jalkapalloilijaksi kehittymiselle. Toki mitä vanhemmaksi junnu tulee sen lajispesifimpää harjoittelun tulisi olla. Ja tämä siis koskee myös omaehtoista harjoittelua.

Nimenomaan pallon kanssa pitää leikkiä tämä 10000 tuntia. Joku sanoi, että Litillä määrä oli 12000 ja Ronaldinholla 36000 tuntia pallon kanssa. En mene vannomaan.


Jäät aika paljon jälkeen jos juokset lenkkiä 5000 tuntia ja leikit pallolla 5000, jos kaveri leikkii pallolla 10000 tuntia.

[Kaihlamo]

Nimenomaan pallon kanssa pitää leikkiä tämä 10000 tuntia. Joku sanoi, että Litillä määrä oli 12000 ja Ronaldinholla 36000 tuntia pallon kanssa. En mene vannomaan.Jäät aika paljon jälkeen jos juokset lenkkiä 5000 tuntia ja leikit pallolla 5000, jos kaveri leikkii pallolla 10000 tuntia.

No kohtuus kaikessa, mutta kyllä olen edelleen sitä mieltä, että huipulle päästäkseen ei tarvitse pelkkää pallon kanssa leikkimistä olla sitä 10000 tuntia. Jos oikeasti jyvität tuon 10000 tuntia joka ainoalle päivälle 6 vuotiaasta 18 vuotiaaksi se tekee yli 2 tuntia/pvä. Eli jos oikeasti tämä toteutuu pelkällä palloharjoittelulla niin väitän silloin joidenkin pelaamista auttavien ominaisuuksien myös jäävän paitsioon. Ei länsimaissa yksinkertaisesti tämä ole kovin realistista nykypäivänä edes toteuttaa niin, että esim. koulunkäynti ei kärsisi. Eli jos tuon 10000 tuntia saa toteutettua edes niin, että se sisältää myös tukilajien, fysiikan ja motoristen taitojen harjoittelun niin ollaan jo loistavalla tiellä. Tietenkin niin vielä, että laadulliset kriteerit myös täyttyvät.Toki mitä enemmän sen pallon kanssa ehtii omalla ajalla tekemään OIKEITA ASIOITA, niin sitä paremmat mahdollisuudet on myös joskus huipulle päästä. Mutta se vaatii myös niin paljon muitakin asioita, joita pitää myös harjoitella, että tuntuu vaan aika korkealta määrältä tuo 10000 tunnin puhtaan palloharjoittelun määrä. Tässä tarvitsee myös miettiä sitä, että joukkueharjoitteluakaan ei tällä kaavalla voi lisätä suoraan tuohon tuntimäärään. Ei se kuitenkaan kokonaisuudessaan ole suoraa "palloharjoittelua".

Tässä pitää myös muistaa se, että mitä huipulle pääseminen tarkoittaa. Suomesta käsin huipulle pääseminen mun mielestä käsittää sen, että pystyy pelaamaan ammatikseen. Eri asia on se, että jos se käsittääkin vain sen lajin ehdottoman maailman huipun, jolloin tietysti tarvittavat harjoitusmäärät ovat paljon suuremmat kuin edellä.

[Kaihlamo]

Yksi asia puoliajan jutussa pisti silmään. Oli tosin suora lainaus kirjasta. Eli se, että ghettokasvattien suurta osuutta koripallon ja jefun pelaajien parissa selitettiin tällä 10000 tunnin säännöllä. Itse olen sitä mieltä, että paljon suurempi merkitys asiaan tulee ihmishistorian suurimman rodunjalostuksen ansiosta. Pohjois-Amerikan mustista varmaan edelleen suurin osa on Afrikasta laivattujen orjien suoria jälkeläisiä.

[Shefki Wilson]

Yksi asia puoliajan jutussa pisti silmään. Oli tosin suora lainaus kirjasta. Eli se, että ghettokasvattien suurta osuutta koripallon ja jefun pelaajien parissa selitettiin tällä 10000 tunnin säännöllä. Itse olen sitä mieltä, että paljon suurempi merkitys asiaan tulee ihmishistorian suurimman rodunjalostuksen ansiosta. Pohjois-Amerikan mustista varmaan edelleen suurin osa on Afrikasta laivattujen orjien suoria jälkeläisiä.

Uuh. Joka ainoa länsiafrikkalainen - rahdattiin sitten Amerikkaan tai ei - on käynyt läpi yhtä hirvittävän ''rodunjalostuksen''. Lisäksi futiksessa huippupelaajia löytyy ihan mistä tahansa ''rodusta'' sieltä, missä futista pelataan. Ei sekään, että albaaneja on poikkeuksellisen paljon Suomen nuorissa jalkapalloilijoissa tarkoita sitä, että he olisivat rodullisesti edellä.

[Kaihlamo]

Uuh. Joka ainoa länsiafrikkalainen - rahdattiin sitten Amerikkaan tai ei - on käynyt läpi yhtä hirvittävän ''rodunjalostuksen''. Lisäksi futiksessa huippupelaajia löytyy ihan mistä tahansa ''rodusta'' sieltä, missä futista pelataan. Ei sekään, että albaaneja on poikkeuksellisen

paljon Suomen nuorissa jalkapalloilijoissa tarkoita sitä, että he olisivat rodullisesti edellä.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Afrikassa lähtiessä tapahtui ensimmäinen karsinta, jossa heikoimpia yksilöitä jätettiin maalle ja vahvemmat pakotettiin laivoihin. Seuraava karsinta oli itse laivamatka ja siitä selviytyminen. Sen jälkeen orjien työ ja elinolosuhteet olivat seuraava karsinta. Taudit, raskas työ, heikko ravinto... Väkisinkin lopputuloksena on se, että hengissä selvinneet vahvimmat yksilöt olivat geneettisesti niitä parhaimpia. Ja kun nämä parhaat yksilöt vielä lähes sääntönä ovat vuosien saatossa lisääntyneet vain keskenään niin geeniperimä pysyy myös hyvänä.  

albaani vertaus ei tähän edes mitenkään liity. Jos Suomen kantaväestössä harjoitusmäärät olisivat samaa luokkaa kuin näiden albaanien niin varmasti ei määrissä olisi eroa. Mutta jos laitettaisiin kaksi ghettoa jenkkeihin, jossa toisessa olisi näitä orjien jälkeläisiä ja toisessa vain valkoisia niin edelleen väitän että sieltä mustien ghetosta tulisi enemmän koripalloilijoita ja jefun pelaajia.

Vai onko vain sattumaa, että maailmanhuippupikajuoksijat tulevat poikkeuksetta tämän geeniperimän saaneiden ihmisten keskuudesta? Ja tämä ei voi olla kiinni pelkästään harjoittelusta, koska poikkeuksia on ollut niin vähän harrastajamääriin nähden viimeisten vuosikymmenien aikana.

Jalkapalloon tätä ei tietenkään voida suoraan käyttää, koska näiden ihmisten keskuudessa jalkapallo ei ole pätkääkään kiinnostava laji. Joten luonnollisesti asia näkyy lajeissa, jotka ovat Pohjois-Amerikassa suosittuja. Jos jenkeissä jalkapallo olisi ykköslaji niin todennäköisesti joukkue olisi täynnä mustia ja joukkue olisi voittanut useamman maailman mestaruuden.

[koera]

Tässä pitää myös muistaa se, että mitä huipulle pääseminen tarkoittaa. Suomesta käsin huipulle pääseminen mun mielestä käsittää sen, että pystyy pelaamaan ammatikseen. Eri asia on se, että jos se käsittääkin vain sen lajin ehdottoman maailman huipun, jolloin tietysti tarvittavat harjoitusmäärät ovat paljon suuremmat kuin edellä.

Molemmilla on pointtinsa. Intensiivisemmällä mahdollisella harjoittelulla (esim. jatkuvia toistoja taitotason äärirajoilla, äärimmäisen hitaita tai nopeita suorituksia, harjoitteiden systemaattinen varionti, oppimisen seuraus, kertaus, jne) tuota kymppitonnia voidaan hilata alaskinpäin, tosin silloin juniori-ikäiset tarvitsevat välttämättä tauotonta ohjausta. Tuollainen brassityyppinen pihapeleissä ja yksin kikkaillen hankittu taito sisältää paljon tarpeetonta toistoa. Tietysti kun joku kikka tai vaikka pompputtelutavoite täyttyy, sitä voi aina muuttaa, mutta jos juniorin toimintaa on seuraamassa futistaidon opettamiseen perehtynyt kaveri, joka reagoi jokaiseen suoritukseen ja antaa tarvittaessa uusia virikkeitä, oppiminen nopeutuu. Esimerkkinä vaikka liikesuoritusten tekeminen mallista ensin hitaasti. Jos mallisuorituksen näyttäjä osaa hommansa, ja junnut ovat oppineet olemaan pitämättä hitaasti tekemistä turhana, muutamalla kymmenelläkin huolellisesti tehdyllä hitaalla harjoituksella nopeuttaa oppimista uskomattoman paljon.  

[mtontola]

Sanoisin, että realistinen määrä pääkaupunkiseudulla jossain määrin tosissaan jalkapalloa harrastavalle ala-asteikäiselle (7-12 v.) on keskimäärin 20 tuntia viikossa jalkapalloon liittyvää toimintaa. Tämä pitää sisällään lajiharkat (35%), omaharjoittelun ja kaveripelit (55%) sekä suoraan jalkapalloa tukevan toisen lajin harjoittelun (10%). Tämän päälle sitten vielä ns. hyötyliikunta, koululiikunta, välitunnit yms. ei suoraan lajiin liittyvä ja joista ei kannata pitää kirjaa. Kesäkaudella rytmi hieman luonnostaan muuttuu, mutta tällä kaavalla tulee kuitenkin keskimäärin sellainen 1000 tuntia vuodessa. Veikkaisin, että tähän pääseviä ala-asteikäisiä alkaa Suomessa jo olla jonkin verran. Haaste ei ole tämä ala-asteikä niinkään, vaan murrosikäiset. Jos tämä sama kaava pystytään pitämään yllä sitten yläasteikäisenä ja samalla harjaannuttamaan oppimista optimaalisesti, niin 17-vuotiaana pitäisi jalkapalloon liittyvien tulosten näkyä. Laatu tekemisessä merkitsee todella paljon.

Ratkaisevaa ala-asteikäisen kehityksessä on, että päästään lajiharjoittelussa 7-8 tunnin määrään niin että harjoituksia/pelejä ei ole kuin 4 kertaa viikossa, sekä sitten että omaharjoittelun ja kaveripelien osuus on tuo reilu 10 tuntia viikossa. Keskimäärin 20 tuntia viikossa vaatii vaivannäköä ja apua eri tahoilta, mutta tämä resepti määrien suhteen on kuitenkin realistinen ja olisin valmis mutu-tuntumalta allekirjoittamaan tuon 10000 tunnin säännön.

[Shefki Wilson]

Vai onko vain sattumaa, että maailmanhuippupikajuoksijat tulevat poikkeuksetta tämän geeniperimän saaneiden ihmisten keskuudesta? Ja tämä ei voi olla kiinni pelkästään harjoittelusta, koska poikkeuksia on ollut niin vähän harrastajamääriin nähden viimeisten vuosikymmenien aikana.

Jos jostain Nigeriasta skoutattaisiin pikajuoksijoita, sieltä löytyisi varmasti vitusti väkeä jotka juoksisivat reilusti alle kymmenen sekunnin. Sitä paitsi pikajuoksussa pienet erot merkitsevät enemmän kuin vaikka futiksessa. Jos huipputasoinen länsiafrikkalaistaustainen juoksee sata metriä aikaan 9,80 ja huipputasoinen eurooppalainen aikaan 10,20, ero on ratkaiseva. Josaain futiksessa tai koripallossa tämä antaa etulyötiaseman, muttei ratkaise peliä. On totta, että Amerikkaan rahdattujen mustien jälkeläiset ovat nopeus- ja voimaominaisuuksiltaan parempia kuin esim. valkoiset, mutta ero heidän ja esim. nigerialaisten geeneissä on minimaalinen.

[Kaihlamo]

Sanoisin, että realistinen määrä pääkaupunkiseudulla jossain määrin tosissaan jalkapalloa harrastavalle ala-asteikäiselle (7-12 v.) on keskimäärin 20 tuntia viikossa jalkapalloon liittyvää toimintaa. Tämä pitää sisällään lajiharkat (35%), omaharjoittelun ja kaveripelit (55%) sekä suoraan jalkapalloa tukevan toisen lajin harjoittelun (10%). Tämän päälle sitten vielä ns. hyötyliikunta, koululiikunta, välitunnit yms. ei suoraan lajiin liittyvä ja joista ei kannata pitää kirjaa. Kesäkaudella rytmi hieman luonnostaan muuttuu, mutta tällä kaavalla tulee kuitenkin keskimäärin sellainen 1000 tuntia vuodessa. Veikkaisin, että tähän pääseviä ala-asteikäisiä alkaa Suomessa jo olla jonkin verran. Haaste ei ole tämä ala-asteikä niinkään, vaan murrosikäiset. Jos tämä sama kaava pystytään pitämään yllä sitten yläasteikäisenä ja samalla harjaannuttamaan oppimista optimaalisesti, niin 17-vuotiaana pitäisi jalkapalloon liittyvien tulosten näkyä. Laatu tekemisessä merkitsee todella paljon.

Ratkaisevaa ala-asteikäisen kehityksessä on, että päästään lajiharjoittelussa 7-8 tunnin määrään niin että harjoituksia/pelejä ei ole kuin 4 kertaa viikossa, sekä sitten että omaharjoittelun ja kaveripelien osuus on tuo reilu 10 tuntia viikossa. Keskimäärin 20 tuntia viikossa vaatii vaivannäköä ja apua eri tahoilta, mutta tämä resepti määrien suhteen on kuitenkin realistinen ja olisin valmis mutu-tuntumalta allekirjoittamaan tuon 10000 tunnin säännön.

Niin taas pitäisi hieman miettiä tuota ikähaitaria. 7-vuotiaat esim. ei harjoittele joukkueen kanssa 7-8 tuntia viikossa, ei edes lähelle tuota tuntimäärää. Käytännössähän se on tuon ikähaitarin yläpään harjoittelumäärä, joka nousee portaittain koko ikähaitarin aikana. Sama koskee tuota omaehtoisen harjoittelun määrää. Vuoden 2008 liikuntaselvityksessä omaehtoisen lajiharjoittelun määrät olivat keskiarvoltaan 8-11 vuotiailla reilun tunnin/viikko. Ja kyselyyn vastanneista suurin viikottainen määrä oli samassa ikäryhmässä 12 tuntia. Eli aika kaukana ollaan siitä tilanteesta, että esittämäsi luvut olisivat laajemmin kuin poikkeustapausten kohdalta realismia kyseisessä ikähaitarissa. Toki varmasti poikkeuksia löytyy, mutta poikkeukseksi ne myös jäävät. Ja itse myös isänä sekä valmentajana en näe mitenkään järkevänä nostaa -03-syntyneelle omalle pojalleni harjoitusmääriä lähelle noita lukemia. Käytännössähän esim. joukkueharjoituksia vielä tässä vaiheessa on 2t/vko. Ja kesällä tuohon määrään tulee maksimissaan 1½ tuntia lisää peleistä ja lisääntyvästä harjoitteluajasta. Ja näin kai käsittääkseni asiat hoidetaan joka puolella. Ainakin Käpan 03-syntyneet harjoittelevat samat 2 tuntia viikossa ainakin näin talvisin.

[mtontola]

Niin taas pitäisi hieman miettiä tuota ikähaitaria. 7-vuotiaat esim. ei harjoittele joukkueen kanssa 7-8 tuntia viikossa, ei edes lähelle tuota tuntimäärää. Käytännössähän se on tuon ikähaitarin yläpään harjoittelumäärä, joka nousee portaittain koko ikähaitarin aikana. Sama koskee tuota omaehtoisen harjoittelun määrää. Vuoden 2008 liikuntaselvityksessä omaehtoisen lajiharjoittelun määrät olivat keskiarvoltaan 8-11 vuotiailla reilun tunnin/viikko. Ja kyselyyn vastanneista suurin viikottainen määrä oli samassa ikäryhmässä 12 tuntia. Eli aika kaukana ollaan siitä tilanteesta, että esittämäsi luvut olisivat laajemmin kuin poikkeustapausten kohdalta realismia kyseisessä ikähaitarissa. Toki varmasti poikkeuksia löytyy, mutta poikkeukseksi ne myös jäävät. Ja itse myös isänä sekä valmentajana en näe mitenkään järkevänä nostaa -03-syntyneelle omalle pojalleni harjoitusmääriä lähelle noita lukemia. Käytännössähän esim. joukkueharjoituksia vielä tässä vaiheessa on 2t/vko. Ja kesällä tuohon määrään tulee maksimissaan 1½ tuntia lisää peleistä ja lisääntyvästä harjoitteluajasta. Ja näin kai käsittääkseni asiat hoidetaan joka puolella. Ainakin Käpan 03-syntyneet harjoittelevat samat 2 tuntia viikossa ainakin näin talvisin.

Kyseessä oli keskimäärin jakautuva määrä ikävuosille 7-12 v. Loppua kohti mennään hieman yli siinä missä 7-v. jäädään alle. Jos kyseessä on pelkästään poikkeukset, jotka harrastavat jalkapalloa viikkoa kohti esim. yli 15 tuntia, niin vähiin jää myös tulokset. Tässä kuitenkin omasta mielestäni on se suuntaviiva siitä mihin pitää päästä. Ratkaisu ei ole se, että alle kouluikäisenä treenataan hurjasti enemmän, vaan sillä tavalla, että saadaan pojat itse hilaamaan pallon kanssa leikkimistä huomattavasti ylemmäs. Aikaa se toki vaatii. Lajiharkat seuraa kyllä sitten myöhemmin perässä ihan varmasti, jos on onnistuttu valmennuksen tärkeimmässä tehtävässä eli saatua lapset sillä lailla liikkeelle, että niitä tunteja tulee pallon kanssa harkkojen ulkopuolella. Suomessa ei ole muuta tietä.

[Rehellinen mustalainen]

En tiedä meneekö tässä nyt asiat sekaisin, mutta mielestäni 6-15v junnujen ei ole mitenkään vaikea saada 10000h täyteen tuona ajanjaksona. Sillon kuin ite oli juniori, kesäisin kentälle mentiin aamulla, välillä ehkä syötiin himassa (ei mitään autokyydityksiä) ja illalla takas kentälle. Enkä muista kenenkään koskaan valittaneen, että tänään tarvis lepopäivän yms. Sitä pelattiin ihan sen takia, että siitä tykättiin ja se oli hauskaa (ja tietty haaveiltiin, että josko joskus minäkin joku päivä olisin maailman parhaimmistoa). Oli sitten laji mikä tahansa. En sano että meistä kauhean monesta mitään huippua tullutkaa, mutta varmaa prosentuaalisesti aikalailla samalla mitalla kuin muualtakin Suomesta. Ei ne pelet ja maradonat minkään koutsin alaisuudessa jatkuvasti treenannu, kyllä se harrastaminen oli ihan omaa halua ja innostusta (leikkiä siis tuossa iässä).

Joku 30 vuotta olisi moni ollut kauhuissaan, jos olisi kuullut että 10 000h ulkoilua/reeniä/pelailua on 9v -jakson (9v tämä oma esimerkkini) aikana olisi paljon/liikaa.

*kärjistys*Sitten jos haluaa (vanhemmat haluaa) ultimaaliselle huipulle, pitää "tehokas" treeni aloittaa jo junnuna ja jälkikäteen ihmetellä miksei lasta enää kiinnostakaan laji. *kärjistys*

[Kaihlamo]

Kyseessä oli keskimäärin jakautuva määrä ikävuosille 7-12 v. Loppua kohti mennään hieman yli siinä missä 7-v. jäädään alle. Jos kyseessä on pelkästään poikkeukset, jotka harrastavat jalkapalloa viikkoa kohti esim. yli 15 tuntia, niin vähiin jää myös tulokset. Tässä kuitenkin omasta mielestäni on se suuntaviiva siitä mihin pitää päästä. Ratkaisu ei ole se, että alle kouluikäisenä treenataan hurjasti enemmän, vaan sillä tavalla, että saadaan pojat itse hilaamaan pallon kanssa leikkimistä huomattavasti ylemmäs. Aikaa se toki vaatii. Lajiharkat seuraa kyllä sitten myöhemmin perässä ihan varmasti, jos on onnistuttu valmennuksen tärkeimmässä tehtävässä eli saatua lapset sillä lailla liikkeelle, että niitä tunteja tulee pallon kanssa harkkojen ulkopuolella. Suomessa ei ole muuta tietä.

Kesällä ja koulujen kesälomilla näihin lukemiin varmaan päästään helpostikin, mutta talvella Suomessa noihin pääseminen on aika mahdotonta laajassa mittakaavassa. Käytännössähän se vaatii sen, että ne lämmitettävät KHT:t ja hallit olisivat kävelyetäisyyden päässä kodista ja sen lisäksi että näissä olisi vielä tilaa tehdä jotain.

Taitaa reaalielämässä olla kuitenkin tällä hetkellä niin, että parhaat 12-vuotiaat harjoittelevat ja pelaavat joukkueen tapahtumissa juuri ja juuri tuon 8 tuntia viikossa. Ja tämä siis sisältää jo aika paljon myös muuta kuin pelkkää palloharjoittelua, mikä alunperin ilmeisesti tuohon 10000 tuntiin ainoastaan kelpuutettiin. Eli kyllä mä edelleen laskisin mukaan kaiken liikunnan mikä tukee jalkapallon pelaamista tuohon 10000 tuntiin mukaan. Ja tämän määrän pitäisi riittää Suomen mittakaavassa huipulle, tietenkin niin että kaikki muutkin "miljoona" asiaa jotka pelaamiseen ja kehittymiseen vaikuttavat samalla toteutuu. Kaikki mikä menee tämän yli on tietysti pääsääntöisesti aina plussaa ja parantaa mahdollisuuksia huipulle pääsemiseksi, toki taas ne laadulliset asiat muistaen.

[defcon1]

Tuo "tutkimus" perustuu pitkälle siihen, että eri alojen menestyjiä on ajettu tiettyyn muottiin, kysymys suunnilleen "oletko nyt varmasti opetellut alaasi tämän minun olettamukseni mukaiset 10000 tuntia".
Ihan varmasti melkein minkä tahansa alan huippuosaaminen vaatii tuon verran duunia.
Ihan yhtä varmasti tuon verran duunia ei tee jokaisesta maailmantähteä.

*Kärjistävä kysymys* Mitä tuo "tutkimus" oikeastaan tuotti, paitsi rahaa gurun kukkaroon..? *Kärjistys kiinni*