No niin, nyt voin taas ajatella jotakuinkin järkevästi.
Täytyy sanoa että tänään koin netin äärellä elämäni huikeimpia tunne-elämyksiä mitä olen futsalin ja ylipäätään urheilun parissa koskaan kokenut. Voitto itsessään olisi ollut mahtava asia, mutta tapa millä se tuli ylitti kiimaisimmatkin ajatukseni. 1-4 takaa-ajossa kahdeksan minuuttia ennen loppua ja siitä nousu voittoon viisi sekuntia ennen loppua tulleella voittomaalilla... se oli uskomaton multiorgasmi ja saattaa olla että taloyhtiö lähestyy minua maanantaina ensimmäisellä varoituksella, syynä naapureita häiritsevä elämöinti. Huusin voittomaalin hetkellä kuin palosireeni n. 20 sekunnin ajan.
Tehomiehinä tänään olivat Dritan Stafsula kolmella maalillaan ja Adikin sai maalin lisäksi pari syöttöä pistetililleen. Eli tässä oli kuittausta niihin puheisiin ettei albaanikaksikko pysty saamaan tulosta aikaan kovempia vastustajia vastaan. Veteraani Jukka Korhonen onnistui myös maalinteossa.
Voiton arvoa nostaa myös se, että Tervarien riveistä oli poissa Jarno Auvinen logististen ongelmien johdosta, Iiro Vandellia ei päästetty pelaamaan samanaikaisen OPS:n harjoituspelin takia (Haista vittu Juntuspaska!) ja Oskari Tervo loukkasi ottelun alussa varpaansa eikä pystynyt jatkamaan. Siitä huolimatta voitto joten vaihtomiehet osoittivat tasoaan.
Huumasta huolimatta on muistettava että vasta ensimmäinen erä on takana. Finaalipaikkaan tarvitaan vielä toisen voiton ottaminen eikä se tule olemaan Tampereella helppo tehtävä. En halua kuitenkaan ajatella sitä nyt sillä nyt voi v***u naattia!
