Uuden Ykkösen lisenssi pitäisi olla tiukka ja tämä saattaisi aiheuttaa epäurheilijamaisia nousematta tai tippumatta jäämisiä. Mutta tämä on hinta minkä suomifutiksen kehittymisestä pitää maksaa.
Tähän eri, koska epäurheilulliset kriteerit ovat nimensä mukaisesti vastoin urheilua. 'Pakko' kehittää olosuhteita ei ole toiminut, katso vaikka Honkaa joka on vääntänyt liigassa iät ja ajat, tai HIFKiä, jiiänee.
--
Sen sijaan Liigan ja Ykkösen väliin tuleva Superykkönen hoitaa asian (ideaalitilanteessa) nimenomaan niin, että epäurheilijamaisia nousematta tai tippumatta jäämisiä ei tarvita.
Nykyisellään valtakunnallisia sarjoja pelaa 24 joukkuetta (12+12).
Välimalli, eli nykyliiga + Superykkönen + Ykkönen toisi valtakunnallisiin sarjoihin, käsittääkseni, 34 joukkuetta (12+10+12).
Laajennettu liiga + tulevaisuuden Ykkönen tarkoittaisi sitä, että valtakunnallisissa sarjoissa pelaa 30 joukkuetta (16+14).
Tuosta huomaa, että Superykkönen on käytännössä vain kymmenen seuran tuonti alueellisesta Kakkosesta valtakunnallisiin sarjoihin, ja näistä lopulta kolme karsitaan takaisin aluesarjoihin. Valtakunnallisen sarjan kovempi taso ja kovemmat kulut karsivat jo itsessään pelillisesti ja taloudellisesti kehnoimpia nykykakkosen organisaatioita liigan porteilta - on helpompi pärjätä nykyisellä alueellisella kolmostasolla kuin tulevaisuuden väliaikaisella valtakunnallisella kolmostasolla. Todennäköisyys, että 'epäkelpoja' seuroja nousee kahdelle korkeimmalle tasolle jää aika pieneksi.
Mutta jos joku onnistuu voittamaan alimman valtakunnallisen tason, niin kyllä se nousunsa ansaitsee urheilullisilla kriteereillä. Todennäköisyys, että joku Ylävirran Yritys nousee parilla suonenvetokaudella aluesarjasta liigaan jää häviävän pieneksi - eipä tällaisia muutenkaan taida olla lähiajoilta kuin HIFK ja PS Kemi. Mutta jos joku jengi silti nousee hirveällä kyydillä alasarjoista liigaan, niin kyllä siihenkin pitää mahdollisuus antaa. HIFK:n ja Kemin sähläykset eivät johdu siitä, että ne eivät olleet liigakelpoisia: molemmat ovat säilyneet pariin otteeseen, ja HIFK:n olosuhteet ovat myös Töölön myötä priimaa. Ongelmat ovat taustoissa ja pitkäjänteisyyden puutteessa, mutta näitähän ei edes nykyinen liigalisenssi voi estää, TJEU HIFK tänä vuonna.
--
Pitää vain luoda toimintaympäristö, jossa hirveällä riskillä puuhastelu jatkuvuuden kustannuksella 1) ei tuo menestystä ja 2) ei ole tarpeellista. 16 joukkueen liiga ja 14 joukkueen Ykkönen auttavat tätä. Liigaan on muodostumassa pari huippuseuraa jotka ovat ennakkosuosikkeja viemään europaikat, jolloin "laitetaan miltsi joukkueeseen ja saadaan europelejä Jäppilän hiekkakentälle" haihattelu muuttuu epärealistiseksi - ongelmahan on pitkään ollut, että tuolla keinolla on voitu saada helposti suht hyvää menestystä väliaikaisesti (FinnPa, VPS, FC Jokerit, Finnforestin rahoittama AC Allianssi, Honka, JJK, jiiänee). Jos saadaan liigaan isompia tasoeroja, niin lyhytaikaiseenkin menestykseen vaaditaan pitkäjänteistä rahoitusta, mikä olisi jatkuvuuden kannalta vain hyvä asia.
Samalla 16 joukkueen liigassa ihan jokaisen jengin top4:n ulkopuolella ei tarvitsisi kuolemanpelko perseessä pelätä tippumista Ykköseen - eikä 14 joukkueen Ykkösessä olisi myöskään niin iso paniikki aluesarjaan joutumisesta ja rahoituspohjan heikkenemisestä entisestään. Kun joku Inter tai Ilves voivat vetää liigassa 'ohikausia' ilman isoa pelkoa putoamisesta, niin ne voivat panostaa enemmän seuraaviin kausiin; samalla tavalla joku Gnistan voi huolettomammin rakentaa omaa toimintaansa Ykkösessä, pienemmällä putoamisen riskillä kun kilpailu on keveämpää ja putoajia on suhteessa vähemmän. Teoriassa ainakin tämä tuottaisi liigaan ja ykköseen vakaampia seuroja, jotka voisivat uskaltaa jopa tehdä yli yhden kauden mittaisia pelaajasopimuksia.
Riskinähän tässä on, että Ykköseen muodostuu useampia puuhastelutason organisaatioita, mutta tämä voi olla rakenteellinen ongelma johon pitää vain sopeutua, samalla tavalla kuin puoliammattilaisuus liigassa.