Meillä on Espanja perheessä aika vahvana vaikutteena, ja vaikka Kataloniassa painotus onkin (suurin osa espanjalaisista ja espanjansuomalaisista tutuista asuu siellä tai on sieltä kotoisin), en tällaista hienoista eroa pikkupoikana ymmärtänyt. Kun aloittelin futiksen pelaamista 90-luvun alussa, olin luonnollisesti läpi-innostunut lajista. Sitten Barcelona voitti UCL:n, ja ainoan maalin teki Koeman. Koska olin samantyyppinen pelaaja, ja olin siitä syystä saanut samana kevättalvena faijan vetämältä matkalta tuliaiseksi Koemanin paidan (roikkuu muuten esillä himassa), olin tietenkin täysin myyty.
Tuttu nimi Barcelona tuli silloin-tällöin esiin, ja mieshuorasin toki Ajaxia, kun siellä oli Litti, jonka suuruudesta en noin kymmenvuotiaana ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Futis jäi vuosituhannen loppupuolella, joskus vuoden 98 aikoihin, kun jengissämme mentiin edelleenkin kaikki pelaa -mentaliteetilla, ja puberteettiselle pojalle ottaa tunnon päälle hävitä suunnilleen jokainen matsi. Vähän aiemmin kuvioihin oli tullut myös tietokone, josta löytyi jatkuvasti uutta ja jännää, varsinkin Internetin saavuttua kotiimme vuonna 1998.
Siinä vuosituhannen vaihteessa kiinnostuin futiksesta uudestaan, mutta joukkue oli jo entinen, koska ketään muutakaan ei kiinnostanut hävitä jokaista matsia. Ikäluokasta riitti vielä E-junnuissa kaksi joukkueellista Hesa Cupiin, mutta C-junnuja ei ikäluokka tietääkseni koskaan nähnyt. Muutama jamppa jatkoi muualla, muuten vaihtuivat lajit tai urheilu jäi. Käteen tarttui sattumalta vuonna 2001 CM '99-'00. Sieltä valikoitui tuttu Barcelona, ja vuotta myöhemmin olin uhrannut sieluni ja ruumiini väärinkannattamisen alttarilla. 2003 aloitin espanjanopinnot, lähinnä tuosta syystä sekä myös siksi, että saksa oli niin paska kieli. Tarjolla oli omassa koulussa ranska, mutta otin kuitenkin espanjan, jota varten jouduin matkustamaan toiseen kouluun niille tunneille. Ei suuri uhraus, mutta enemmän vaivaa kuitenkin.
Jälkikäteen miettien, jos en olisi valinnut Barcelonaa sinä syystalvisena päivänä, kun asensin koneeseeni Venäjältä tuodulta piraatti-cd:ltä CM00:aa, olisin todennäköisesti päätynyt kannattamaan Real Madridia, koska syvempää suhdetta kuin tuttuus ei Barcelonaan ollut, mutta Espanjaan oli. Lisäksi Madrid voitti noihin aikoihin kaiken, joten se olisi todennäköisesti ollut helppo vaihtoehto. Barcelonalla on, sanalla sanoen, suuri vaikutus elämääni. Käytän siihen melko paljon aikaa, ja jokainen voitto ja tappio kyllä tuntuvat. No okei, ei jokainen voitto, koska suurin osa matseista on aika rutiinia.
Ymmärrän periaatteessa oikeinkannattajien ideaalit, mutta jostain syystä ei löydy tsemppiä lähteä kovin usein alasarjamatseihin. Kannatan toki vanhaa seuraani, mutta ei se niin paljoa kiinnosta, että jaksaisin hypätä sen matseissa, koska muutakin tekemistä on aika paljon. Klubin matseissa silloin-tällöin käyn, mutta kun en saa otetta minkään kotimaisen joukkueen historiasta tai filosofiasta tai mistään muustakaan, mitä suurimmalla osalla ei edes ole, niin en kyllä voi pitää itseäni niiden kannattajanakaan. Honka voisi olla todellinen vaihtoehto, mutta kun se tuntuu futismaailman Espoolta, niin ei juuri sekään saa syttymään. Juniorityö ja innostuneet kannattajat toisaalta lämmittävät mieltä, joten ehkä pitää vaihtaa laivaa. Klubilla oli oma aikansa saada syttymään, mutta ei saanut.
Ovatko nämä "aloin kannattamaan barcaa, kun kävin 6-vuotiaana Barcelonassa ja äiskä osti mulle kivan barcan pelipaidan" -janarit tosissaan?
Suomessa futiskulttuuri on ilmeisesti niin ohutta, että joidenkin mielestä se on ihan oikea kulttuuriteko, että "valitsee" suosikikseen lähimmän Veikkausliigajoukkueensa. Se on toki kulttuuriteko, että sponssaa mitä tahansa kotimaista joukkuetta käymällä matseissa maksaen itse omat lippunsa. Omasta mielestäni suosikkijoukkue on jokaisen oma asia, ei se voi olla todellista kulttuuria, että valitsee itselleen täysin tuntemattoman (nimi toki tuttu jne., mutta ei historia yms., joilla pitäisi olla hirveän iso merkitys seuralle ja sen kannattajille) pääsarjajoukkueen, ja yhtenä päivänä päättää, että nyt kannatan tätä joukkuetta.
Eiköhän jokainen jokaisen seuran kannattaja kasva seuraansa sisään. Se tapahtuu yleensä perheen kautta, mutta voi tapahtua myös omien pelailujen perusteella - tai miksei satunnaisten tapahtumien, kuten pienenä poikana saatujen pelipaitojen takia.
