Matka kohti Sevillaa alkoi aurinkoisena lauantaiaamuna Los Pacosin kylästä Fuengirolasta. Lähdin kymmenen aikaan kävelemään puolen tunnin kävelymatkan Los Bolichesin asemalle, josta matkustin paikallisella Renfellä Malagaan. Tottakai kuvittelin (Espanjassa kannattaa joka asia selvittää etukäteen, milloin aikataulut muuttuvat ja paikat vaihtuvat jne.), että junan pääteasema on samalla lähellä päärautatieasemaa, mutta näin ei ollutkaan. Ystävällisen espanjalaisen herrasmiehen opastuksella sitten selvisi, että olisi pitänyt jäädä edellisellä asemalla pois, mutta koska Sevillan junan lähtöön oli aikaa 3 tuntia, päätin kävellä matkan ja asema löytyikin helposti.
Junamatka Malagasta Sevillaan taittui suhteellisen mukavasti maisemia katsellen, aikaa tuohon matkaan kului reilut kaksi ja puoli tuntia. Toki matkan olisi voinut taittaa luotijunalla, joka olisi mennyt toista reittiä, mutta tämä vaihtoehto sopi vallan mainiosti, edestakainen lippu maksoi yhteensä 34,40€.
Sevillaan saavuin hieman ennen viittä illalla ja suuntasin samantien kohti stadionia. Tässä vaiheessa kaupungilla oli vielä hyvin rauhallista. Stadion sijaitsee hyvin lähellä Sevilla Santa Justan (päärautatieasema) asemaa, ehkä noin kilometrin kävelymatkan päässä. Paikalla ei ollut hirveästi ihmisiä ja sain ostettua lipun, joka maksoi 140 euroa (halvin lippu otteluun). Tyytyväisenä suuntasin takaisin kaupungille etsimään sopivaa hotellia. Tiesin kyllä, että vanhassa kaupungissa olisi ollut huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja tarjolla, mutta päädyin kuitenkin majoittumaan Hesperia Hotelliin, josta oli alle 500 metrin kävelymatka stadionille.
Hotellilta lähdin takaisin kaupungille seitsemän aikaan illalla ja meno yltyi koko ajan. Kapakat ja ravintolat täyttyivät ihmisistä ja joka puolelta kuului torvien törähtelyä ja iloista laulua sekä huutelua. Kävelin stadionin edustalle katsomaan kannattajien menoa. Barcelonan bussi sai tullessaan valtavat buuaukset ja Puta Catalonia sekä Barca, Barca, que es el (?) huudot (pelaajat tosin olivat jo poistuneet bussista). Sevillan bussi tuli pelaajat ja joukkueenjohto kyydissä viitisen minuuttia myöhemmin ja sai osakseen valtavan metelin. Stadionin edustalla alkoi olla jo melko ahdasta ja ajattelin mennä hyvissä ajoin stadionille sisälle.
Paikkani sijaitsi "Tribuna Alta Cubiertassa", Sevillan kannattajapäädystä katsottuna oikeanpuoleisen sivukatsomon kannattajapäädyn puoleisessa osassa, toiseksi ylimmällä rivillä. Näkymä kentälle oli kuitenkin mitä mainioin, joskin kylmä tuuli hieman aiheutti päänvaivaa vaikka olin pukeutunut suhteellisen lämpimästi (päivällä oli n. 25 astetta lämmintä).
Pelaajat tulivat kentälle lämmittelemään ja stadion alkoi täyttyä pikkuhiljaa. Kymmentä vaille yhdeksän esiteltiin joukkueiden avauskokoonpanot ja tunnelma alkoi olla katossa. Sitten räjähti, Sevillan joukkue juoksi kentälle ja alkoi musiikki. En tässä vaiheessa tiennyt vielä mikä laulu oli kyseessä (myöhemmin selvisi, että kyseessä oli Himno del Centenario del Sevilla,
http://www.youtube.com/watch?v=zjXZdUSlWvY) mutta se oli jotain aivan uskomatonta. Lähes koko stadion nousi seisomaan ja suuri osa katsojista osallistui lauluun (tuo videoklippi ei ole ko. matsista mutta antaa käsityksen siitä, millainen laulu on kyseessä). Ottelu alkoi.
Jo pelin alusta asti selvisi, että Barca vie ja Sevilla vikisee. Barca sai nopean avausmaalin hyvin pitkälle paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta. Se ei kotijoukkueen kannattajia lannistanut vaan tunnelma pysyi aivan uskomattomana. Silmiinpantavaa oli se, että Barcan pelaajia oli jatkuvasti useita peittämässä Sevillan hyökkäyksiä, Barcalla oli jatkuvasti jokaisessa tilanteessa ylivoima. Sevilla vaikutti jotenkin aneemiselta. Barca teki toisen maalin, mutta katsomossa tunnelma pysyi erinomaisena, joskin Puta huudot etenkin tuomarille (joka kyllä oli aika pihalla ottelussa, pienestäkin hipaisusta tuli keltainen kortti ja etenkin Barcan pelaajat filmasivat aivan tolkuttomasti ja aina vihellettiin vapari) ja toiselle avustavalle (joka oli auttamatta myöhässä 1-0 maalissa) kaikuvat tämän tästä.
Ensimmäinen puoliaika päättyi Barcan totaalisen dominoinnin jälkeen 2-0. Heräisikö Sevilla tauolla? Toinen puoliaika alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen päättyi. Barca dominoi täysin kenttätapahtumia ja Sevilla vaikutti todella aneemiselta. Hieman ennen tunnin täyttymistä Konko hankki täysin typerällä repimisellä toisen varoituksen ja lensi suihkuun. Nousisiko Sevilla vielä tästä?
Tunti täyttyi ja pian tämän jälkeen Barca teki 3-0 ja ottelu oli ohi. Siitäkin huolimatta Sevillan kannattajat pitivät kiitettävää tunnelmaa yllä. 5 minuuttia myöhemmin Bojanilla on täysin tyhjä maali, mutta mies laittaa ohi. Seuraavassa hyökkäyksessä Barca tekee ensimmäisen puolustuspään kriittisen virheen ja Kanoute pääsee nokikkain Valdesin kanssa. Maali. Voisiko...?
Kaksi minuuttia myöhemmin lähes identtinen tilanne ja Fabiano nokikkain Valdesin kanssa. 2-3!!! Mitä helvettiä? Stadion räjähtää! Kaikki nousevat seisomaan ja hyppivät, pomppivat ja huutavat. Myös allekirjoittanut. 10 miehellä Barcaa vastaan 0-3:sta 2-3:een! Vieläkö on paukkuja?
Maalin jälkeen Barca alkaa taas pelata ja Sevillan hurmos laantuu. Tunnelma on kuitenkin infernaalinen. Tummaihoinen Sevillan pelaaja riistää pallon ja katsomosta kuuluu monesta suuntaa "Amador Negro". Barca pystyy jäädyttämään pelin hyvin. 5 minuuttia aikaa. Viimeinen hurmos. Sevilla saa pari paikkaa, mutta ei kykene enää maalintekoon. Barca juhlii kuin mestaruutta (tässä vaiheessa luulin, että Madrid on menettänyt pelin), mutta stadion kiittää omia sankareitaan. Sevilla teki tästä ottelun. Harmi, että pelasivat ensimmäiset 68 minuuttia täysin yössä.
Ottelun jälkeen stadionin ulkopuolella on niin paljon väkeä, että on vaikea löytää tilaa liikkua. Suuntaan kohti hotellia, mutta joudun kiertämään toista kautta, sillä kannattajat ovat piirittäneet joukkueensa bussin eikä väkimassa liiku mihinkään.
Sunnuntaipäivänä tutustuin sitten Sevillan vanhaan kaupunkiin, joka sekin on ehdottomasti näkemisen arvoinen vanhoine kappeleineen ja linnoituksineen. Kaikin puolin aivan uskomattoman hieno reissu. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että löysin pari kivaa vaatekauppaa mutta Ferie Libren (jotkut kirjamessut) vuoksi kaikki kaupat olivat kiinni.
