No niin, lupailtua uutta kausiotsikkoa pystyyn. Viesti voi olla pitkä, en kovin tiiviisti tosin aio mennä ainakaan presidenttipeliin, koska sitä pääsemme seuraamaan seuraavat hieman reilut kolme viikkoa (joista puolet olen lomalla, joten päivittäistä rapoa luvassa

).
Aloitetaan edellisestä kaudesta. Kuten tiedämme, se päättyi mestaruuteen. Ellei Guardiola olisi Guardiola, lähtisi valmentaja kuitenkin vaihtoon pressanvaalien myötä. Moni odotti Barcelonaa Bernabéulle, ja moni pettyi tai ainakin yllättyi, ettei siellä sitä nähty. Inter-tappio harmitti toki, mutta tunnetustihan kukaan ei ole perättäisinä kausina onnistunut Mestarien liigaa voittamaan. Toisaalta: liigassa uusi piste-ennätys, vain yksi tappio ja top vitosta vastaan kevyesti saldo 7-1-0, molemmat Clásicot sinipurppuran nimiin: Guardiola on ainoa, joka on onnistunut voittamaan Bernabéulla kahdesti. Kaiken kaikkiaan suvereeni kausi, ja Euroopan suvereeni dominointi kaatui yhteen kilppariin ja tuomaripeliin. Edelliskausi oli historiallinen, tämä vain erinomainen. Nälkä kasvaa syödessä.
SiirrotKautta edeltävä aika lähti käyntiin tuttuun tapaan pienellä pelaajaruletilla. Pappa-Sylvinho sai siirtyä sopimuksensa lopussa Man Cityyn, ja toinen sopimuksensa lopussa siirtynyt oli Jorquera, joka lähti Gironaan, jossa pääsikin vihdoin pelaamaan. Kesän ainoa myyty pelaaja oli Gudjohnsen, joka siirtyi huikealla kahden miljoonan siirtosummalla Monacoon. Eidurille veroparatiisi ei paratiisi ollutkaan, vaan yhdeksän ottelun jälkeen islantilainen lainattiin takaisin Englantiin ja Spursiin. Lainalle lähetettiin tukku nuoria pelaajia: Cáceres, Keirrison ja Henrique, joista ensin- ja viimeiseksimainittu pelasivat oikein hyvät kaudet, Keirrison puolestaan ei juurikaan onnistunut sen paremmin alkukauden lainaseurassaan Benficassa eikä myöskään suuremmin Fiorentinassa, jossa K9 pelaa myös ensi kauden. Kyse ei niinkään ollut siitä, etteikö kolmikolle olisi ollut mahdollisesti myös tilaa Barcelonan varsin pienessä ringissä ainakin silloin-tällöin. Kaikki kolme ovat ei-EU-pelaajia ja sen lisäksi tulleet seuraan varsin kalliilla, joten heidän tulevaisuudeltaan toivotaan jotain, eikä pelkkänä varavaihtopelaajana hilluminen olisi heidän uraansa samalla tavoin edistänyt. Lisäksi pois lainattiin omat junnut Botía ja Víctor Sánchez, joille haluttiin peliaikaa Segunda B:tä korkeammalla. Tietenkin pois lähti myös Hleb, jonka staattinen pelityyli ei sopinut alkuunkaan Barcelonaan, ja valkovenäläinen sai näin ollen palata jo kotoiseen Stuttgartiin, jossa hän oli viettänyt jo viisi kautta.
Seuraan saapui vain kolme (plus yksi) pelaajaa. Interistä poistettiin vasen puolustaja Maxwell, joka oli käytännössä suora korvaaja Sylvinholle, eli hyökkäävämpi vaihtoehto ja a priori backup Abidalille. Hintaa kertyi vain 5 miljoonaa. Lisäksi saapui Chygrynskiy eli tuttavallisemmin Dima, josta Barcelona maksoi arviolta huikeat 25 miljoonaa euroa sekä 14+2 miljoonalla seuraan saapunut Keirrison, joka tosiaan lainattiin saman tien pihalle peliajan takia.
Sokerina pohjalla tietenkin jättisiirto Zlatan, josta seura maksoi noin 50 miljoonaa ja Samuel Eto'on. Eto'o arvostetaan diilissä periaatteessa 20 miljoonan arvoiseksi, mutta todellisuus oli toinen. Halukkaita tarjoamaan 20 miljoonaa ei montaa ollut, eikä Guardiola missään vaiheessa pitänyt Eto'osta. Lisäksi leijonalla oli enää vuosi sopimusta jäljellä, eli vuoden päästä kamerunilainen olisi lähtenyt ilmaiseksi muualle. Eto'on arvo oli Barcelonalle näin ollen todellisuudessa käytännössä nolla, vaikka käyttöarvoa vuoden aikana olisi ollut vaikka kuinka paljon. Zlatan oli myös Guardiolan lemmikkiprojekti, ja svedu ei liikkunut ilman Eto'ota toiseen suuntaan, joten diili näin katsoen vaikutti aivan järkevältä, vaikka sen joku asiaa pintapuolisesti vilkaiseva saattaisi älyttömäksi tuomitakin.
OttelutMatsit käynnistyivät tuttuun tapaan harjoitusotteluilla, jossa Pep lähinnä kokeili junnuja. Tuloksena voitot Al-Ahlysta, LA Galaxystä ja Seattlesta sekä tasurit Spursia ja Chivasia vastaan.
Viikko harjoituskauden jälkeen käynnistyivät tosiottelut, kun Athletic kaatui pienen alkukankeuden (2-1-vierasvoitto) jälkeen helposti yhteisnumeroin 5-1. Välissä pelattiin Gamper, jonka City ensimmäisenä englantilaisena vei nimiinsä ottelun ainoalla laukauksellaan 0-1. Seuraavana perjantaina pelattiin äärimmäisen tiukka matsi Uefan Supercupissa Shakhtaria vastaan. Jatkoajalle mentiin maalittomassa, ja ottelun lopulla suurten otteluiden mies Pedro pelasi näppärän seinän Messin kanssa, ja pääsi itse viimeistelemään ottelun ainoaksi jäävän maalin.
Vajaa 60 vuotta edellisestä, ja Barcelona oli jälleen El Barça de les Cinc Copes, kuten Kubalan johtaman joukkueen huikeaa kautta 1952 kutsutaan. Liigan lisäksi Barcelona voitti siis Copa del Generalísimon eli nykyisen Copa del Reyn, Eurocopan henkisen edeltäjän Copa Latinan, jossa pelasivat siis Italian, Espanjan, Ranskan ja Portugalin mestarit, Copa Eva Duarten eli Espanjan supercupin sekä Copa Martini & Rossin, joka tosin henkisesti on lähinnä nykyistä Gamperia.
Kausi käynnistyi muita myöhemmin vasta viikonlopun jälkeen, sillä Uefan supercup tosiaan häiritsi kauden aloitusta perinteisenä perjantaiotteluna. Helppo voitto Sportingista, minkä kruunasi Zlatanin debyytissään tekemä maali. Parin viikon päästä maaotteluiden jälkeen matka kävi Madridin seudulle, jossa Geta kaatui Zlatanin voittomaalilla 2-0. Kauden ensimmäinen pistemenetys sattui seuraavalla viikolla, kun Inter onnistui pitämään vierailevan Barcelonan nollissa kauden UCL-avauksessa. Tästä sisuuntuneena Barcelona kuitenkin murskasi seuraavakasi Atletin 5-2 huikean esityksen jälkeen. Epäilijöiden murinaa hiljennettiin seuraavan viikon alussa, kun Racing sai kokea Barcelonan ylivoiman, tuloksena tällä kertaa 4-1. Seuraavakin viikonloppu oli helppo, kun Málaga kaatui vieraissa 2-0. Viisi ottelua, viisi voittoa. Syyskuu päättyi vaikeaan Dinamo Kiova -otteluun, jossa kuitenkin nuoret konnat Messi ja Pedro olivat taas hereillä, joten lokakuu päästiin aloittamaan sekä liigan että UCL:n lohkon kärkipaikoilta.
Lokakuussa pelailtiin taas maaotteluita, mutta ennen niitä Barcelona otti pakolliset pisteet Almeríaa vastaan 1-0. Ottelua tuskin tullaan muistamaan minään oodina jogabonitolle, koska Almerían ukkelit potkivat Barcelonan pelaajia pitkin kenttää, eikä Velasco Carballoa tämä haitannut tippaakaan. Mj-tauon jälkeen Barcelona kärsi kauden ensimmäisen pistemenetyksen liigassa, kun Valencia onnistui nollaamaan Barcelonan Mestallalla, ja ottelu päättyi 0-0. Barcelona jatkoi kuitenkin liigakärjessä, sillä Madrid oli edellisviikolla hävinnyt todella itsevarmalle ja määrätietoiselle Sevillalle 2-1. Heti perään FCB kärsi ensimmäisen kotitappion, kun Rubin kävi yllättämässä varmaan itsensäkin viemällä täydet pisteet Camp Noulta.
Loppuviikosta esiintyi sisuuntunut Barcelona, joka murskasi Zaragozan Keitan yllättävän hattutempun jälkeen 6-1. Madridin pupellettua Sportingin vieraissa 1-1-tasurin, kasvoi ero liigassa kolmeen pisteeseen. Tätä seurasi rutiinivoitto Cultural Leonesasta Copassa, kun leónilaisjoukkue kaatui helposti 0-2 varamiehillä, tosin molemmat maalit teki Pedro. Tätä seurasi kuitenkin epämäärätietoinen ottelu Osasunaa vastaan, ja pamplonalaiset nappasivat älyttömän onnekkaan pisteen. Barcelona tuhlasi paikan toisensa perään, ja ottelun lisäajalla Piqué ohjasi Camuñasin keskityksen omiin.
Marraskuu alkoi ottelulla Rubinia vastaan, ja venäläinen marraskuu ei pojille oikein sopinut, vaan Rubin piti Barcelonan nollissa ja oli näin ollen vuoden ainoa joukkue, jonka maaliero Barcelonaa vastaan kaudella 2009-10 oli positiivinen. Liigassa kaatui seuraavaksi Mallorca, tällä kertaa lukemin 4-2, ja ilman Messiä, Xavia, Iniestaa ja Alvesia, tosin kolme edellistä tulivat kentälle tilanteessa 3-1. Arkiottelussa mentiin taas Copaa, ja Cultural sai kyytiä 5-0, kun varamiehinen Barcelona Bojanin (2) johdolla iski taululle tylyt lukemat maalittoman ensimmäisen puoliskon jälkeen. Viikonloppuna pelattu kova liigaottelu San Mamésilla päättyi tasan 1-1.
Seuraavalla viikolla tulivat pelit sekä Interiä että Madridia vastaan, ja liigassa viimeisestä viidestä ottelusta voittoon oli päättynyt vain kaksi, UCL:ssä voittoa ei oltu nähty sitten syyskuun. Interiä vastaan jouduttiin lähtemään vieläpä ilman Messiä ja Ibraa. Monien mielestä viikko oli tienhaara: tappio Interiä vastaan tietäisi suuria vaikeuksia UCL:ssä, ja Madrid johti liigaa pisteellä, joten kotitappio voisi olla myrkkyä liigatoiveille, vaikka olikin vasta 12. kierros.
Inter-ottelua ei jouduttu pitkään kärsimään, vaan ratkaisija löytyi tutusta paikasta: Gerard Piqué iski upeasti pallon ilmasta Julio Cesarin selän taakse jo kympin kohdalla, ja Pedro viimeisteli varttia myöhemmin loppulukemat kahteen nollaan. Luxuskärkien puuttuessa Iniesta ja Xavi dominoivat keskikenttää keskenään, eikä Interillä ollut kuin pari hikistä yritystä, eikä yhtään avopaikkaa. Loisto-ottelu antoi lisää itseluottamusta, ja huolimatta Madridin hyvästä aloituksesta, Valdés piti maalinsa puhtaana. Loukkaantunut Zlatan odotteli kentälle pääsyä aina 51. minuutille, ja ruotsalainen kiitti kunniasta välittömästi jatkaessaan Alvesin crossin upealla volleyllä vain neljä minuuttia myöhemmin. Ottelun ainokaiseksi jäänyt maali toi katalaaneille kolme elintärkeää pistettä, ja Barcelona päätti syyskuun tapaan marraskuun niin liigan kuin UCL:n lohkonsa kärkipaikalla, ja yhtäkkiä kaikki näytti valoisammalta.
Joulukuussa oli vielä kolme liigaottelua: Xerez ja Deportivo vieraissa, ja kotona Espanyol. Edelliset kaksi olivat melko helppoja matseja, ja ne päättyivätkin 2-0- ja 3-1-vierasvoittoihin. Espanyol lähti matsiin jo tutulla täysiä sukille -taktiikalla, mikä kostautui ensimmäisen puoliskon loppupuolella, kun Baena jyräsi Xavin rankkarialueella. Ibra veti pilkun sisään, ja voitto 1-0. Viimeinen UCL-peli ei saanut päättyä tappioon, ja vaikka kiovalainen Dinamo menikin johtoon heti ensimmäisellä minuutilla, vei Barcelona Leon napattua voittomaalin viitisen minuuttia ennen loppua.
Tammikuu käynnistyi nihkeällä esityksellä Villarrealia vastaan: 1-1. Real Madrid kuitenkin säilytti status quon liigassa tuhrittuaan Osasunaa vastaan 0-0. Copassa vastassa oli lopullinen mestari, Sevilla, joka otti hienosti 1-2-voiton Camp Noulla. Liigassa Barcelona teki ryhtiliikkeen, ja kävi viemässä "vaikeasta" vierasottelusta Messin hattutempun jälkeen Teneriffalta pisteet 5-0. Copan paluuottelu Sevillassa päättyi Blaugranan voittoon, mutta 0-1 ei riittänyt, vaan Sevilla meni vierasmaalin ansiosta jatkoon. 73 tuntia myöhemmin, siis tasan 3 vuorokauden lisäksi yhden puoliajan sekä tauon jälkeen, Barcelona löylytti Sevillaa kotona toisen puoliajan pyörityksellä 4-0. Kuukausi päättyi rutiinivoittoihin Valladolidista (3-0) ja Sportingista (1-0). Sporting-matsi avasi toisen kierroksen, jolle Barcelona lähti saldolla 16-3-0.
Myös helmikuu alkoi voitolla, kun Madridin purilaiskunkut kaatuivat 2-1. Viikkoa myöhemmin tuli Barcelonan ainoa tappio koko kaudella, kun Atleti viihdytti Calderónia koko rahan edestä voittamalla hienon ottelun jälkeen 2-1. Suru oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä seuraavaksi Racing jäi koneen alle 4-0. UCL:n ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Stuttgart onnistui seuraavalla viikolla pitämään toiveet todellisesta jättiyllätyksestä elossa pelaamalla 1-1 tasan kotonaan. Viikonloppuna Málaga lähes onnistui yllättämään yli 60-tuhatpäisen yleisön Camp Noulla tasoitettuaan ottelun 80. minuutilla, mutta Messi viimeisteli voittomaalin Xavin ja Alvesin tehtyä varsinaisen työn vain kolme minuuttia myöhemmin.
Maaliskuussa käynnistyi huonosti, kun Almería otti pisteen kotonaan. Oikeastaan Messi otti pisteen vieraissa tasoittamalla ottelun kahdesti, toinen kerta tuli Puyolin oman maalin ja Zlatanin punaisen jälkeen. Messi vielä onnistui lähes kolmannen kerran, mutta Diego Alves oli vahvempi viimeisen 25 minuuttia. Seuraavalla viikolla Barcelona otti jo aiemmin tutun ryhtiliikkeen, kun Messi jatkoi liekehtiviä esityksiään iskemällä Chetä vastaan ottelun kaikki kolme maalia. Keskiviikkona Messi tekikin enää kaksi maalia, kun Stuttgart kaatui 4-0, mutta viikonloppuna Maailman Paras™ paukutti jälleen kolme maalia, kun Zaragoza kaatui 4-2. Zlatan myös katkaisi 98 päivän ja 18 ottelun maalittoman putkensa viimeistelemällä pilkun, jonka Messi ansaitsi. Seuraavalla viikolla Zlatan teki voittomaalin, kun Osasuna kaatui 2-0 sekä ottelun ainokaisen Mallorcan vieraana, ja huono putki oli viimeistään sitä myöten sinetöity. Maaliskuussa pelattiin vielä ensimmäinen Arsenal-ottelu, joka lunastikin kaikki odotukset. Barcelona oli pitkään ylivoimainen, kunnes keskittyminen herpaantui ja tykkimiehet tekivät kaksi ja nousivat tasoihin.
Huhtikuussa Athletic ei saanut toista yllätystä, vaan kotijoukkue piiskasi vierailijoita 4-1. Arsenalia vastaan Barcelona pelasi jälleen erinomaisesti, ja tällä kertaa keskittyminen ei herpaantunut, vaan Wengerin poppoo lähetettiin kotiin 4-1-turpasaunan jälkeen. Kuten edellisenkin suuren ja tärkeän (Inter lohkossa) UCL-ottelun kohdalla, pelattiin seuraavana viikonloppuna Madridia vastaan. Kuten silloinkin, voitto tuli. Viime kauden kakskutoseen ei päästy, mutta tämän kauden nollakakkonen oli omalla tavallaan yhtä selkeä, ja esitys oli paljon koherentimpi kuin viimeksi. Sankariduona maalinteossa jälleen kerran Messi ja Pedro.
Seuraavasta ottelusta tuli helppo voitto, kun Depor nöyrtyi 3-0, mutta Espanyolia vastaan lähinnä Barcelona onnistui pitämään maalinsa puhtaana. Vain yksi piste tiesi mestaruustaistelun jatkuvan ottelu kerrallaan Madridin voittaessa oman ottelunsa Osasunaa vastaa. Kevään kaoottisuus tuli esiin, kun yksikään ottelu ei ollut finaali, mutta liigassa jokainen oli suoraa pudotuspeliä. Ensimmäinen ottelu Interiä vastaan oli myös huhtikuun loppupuolen ohjelmassa, ja se päättyi 3-1-tappioon huolimatta Pedron tekemästä avausmaalista. 2-1 olisi ollut hyvä tulos, mutta tuomarin hyväksyttyä ottelun viimeiseksi jääneen maalin huolimatta päivänselvästä paitsiosta, oli edessä raskas ilta Camp Noulla. Inter-matsien välissä pelattiin Xerez-ottelu, jonka Barcelona vei helposti varamiehisenä 3-1.
Toinen Inter-ottelu päättyi vain 1-0 huolimatta siitä, tai juuri siksi, että Inter pelasi valtaosan ottelusta kymmenellä miehellä Mottan tuupittua Busquetsia kaulaan. Tuomari antoi suoran punaisen, mutta joka tapauksessa entisellä barcelonistalla oli kortti alla, ja marssikäsky olisi tilanteessa ollut joka tapauksessa oikea. Ottelun lopussa Piqué teki hienon maalin, mutta tuomari päätti hylätä Bojanin maalin käsivirheenä, kun pallo osui Yayan mahaan, jonka päällä käsi oli. Näin ollen Barcelona sai olla ottavana osapuolena semifinaalin umpisurkeassa tuomaritoiminnassa, kun vuotta aiemmin se hyötyi siitä. Näin ollen jo toinenkin kilpailu oli menetetty, ja jäljellä oli enää liiga, jossa jokainen ottelu, a priori, piti voittaa.
Toukokuussa oli edessä kaksi hankalaa vierasottelua, toinen Villarrealia, toinen Sevillaa vastaan, sekä kaksi helpompaa kotiottelua. Viimeksimainituissa Barcelona löylytti liigasta putoavia Valladolidia 4-0 ja Tenerifeä 4-1. Ensimmäinen "tiukka" ottelu Villarrealia vastaan ei suurempia ongelmia esittänyt, vaan Barcelona niputti vierailevat sukeltelijat kolmeen nollaan jo ensimmäisellä puoliskolla ja molemmat tekivät vielä yhdet toisella puoliskolla. Sevilla oli alun perinkin pelottavampi kahdesta, mutta siinäkin ottelussa Barcelona teki 3-0 pian Konkon toisen keltaisen perään, ja ottelu oli ohi. Sevilla nousi kuitenkin taisteluun, ja teki parissa minuutissa kaksi maalia, ja ottelun lopussa Barcelona käytännössä selvisi Sevillan hurjasta takaa-ajosta, kun Undiano Mallenco vihelsi ottelun päättyneeksi.
Kaiken kaikkiaan kausi oli melkoisen suorittamispainotteinen, eikä suurempia ylä- tai alamäkiä ollut. Kaikki tappiot olivat yksittäistapauksia, eikä kertaakaan pistemenetyksiä sattunut yli kahta perättäistä kertaa. Ainoa sukellus oli Zlatanin kuiva kausi keskitalvella, muuten Barcelona oli ylivoimassaan melko hillitty, ja viime kauden hullunmyllyt vaihtuivat lähinnä selkeisiin voittoihin. Muita merkittäviä pettymyksiä olivat heikohko esitys Interiä vastaan Camp Noulla ja Iniestan jatkuvat loukkaantumiset. Tämäkin olisi riittänyt korvaamaan ylläolevat noin 1000 sanaa...
PelaajatViime kauden pelaaja-arviot kouluarvosanoin:
1) Víctor Valdés
Selkeä ykkösmaalivahti, jonka erinomaiset otteet viimeisten kahden vuoden aikana ovat nostaneet Valdesin vihdoin maajoukkueeseen. Hyvät puolet ovat parantuneet hieman, mutta ennen kaikkea epävarmuuksista, kuten keskitysten katkaisut, on päästy suurimmalta osin eroon. Erinomainen kausi, monta hienoa ottelua, ja kuten kendostudio-Sakke sanoisi: game saver -torjuntoja. 9.
2) Dani Alves
Kiistaton ykköspuolustaja, ja ainoa vaihtoehto oikeastaan, oikealla laidalla. Tukee edelleenkin hyökkäyksiä, mutta tällä kaudella puolusti ehkä karvan verran enemmän, ja toisaalta keskitysten taso otteluiden välillä vaihteli aivan hurjasti. 7.
3) Gerard Piqué
Ensimmäinen alusta loppuun asti erinomainen kausi, johon ei juuri huonoja otteita mahtunut. Erinomainen alaspäin, hyvä ylöspäin - moderni toppari. Tämän hetken Barcelonan ja Espanjan ykköspuolustaja, käytännössä maailman kärkeä omalla pelipaikallaan. Tekee myös mukavasti maaleja, tällä kaudella neljä osumaa. 9.
4) Rafael Márquez
Ei parantanut melko keskinkertaisesta viime kaudestaan, vaan vietti pääasiassa aikaa penkillä. Joitain ihan kohtuullisia matseja mahtui kauteen, mutta nykyisellään kovin hasardiherkkä. Haluaisi jatkaa seurassa uransa loppuun, eli käytännössä nykyisen sopimuksensa päähän, eli kesään 2012. Siirtospekulaatiot ovat kierrelleet tätä antoniobanderasia, ja voi olla, ettei enää ensi kaudella tilaa ringissä ole. 6.
5) Carles Puyol
Edelleen Barcelonan inkarnaatio, vaikkei Suurelta Kapteenilta mitään jogabonitoa nähdäkään. Ensi kaudellakin todella arvokas pelaaja Barcelonalle. Turha Puyista on puhua sen suurempia, vakaa suorittaja, joka muiden pupeltaessa löytää itsestään vielä lisää vaihteita. 8.
6) Xavi
Jos Messi jakaa Foorumin mielipiteitä, Xavi ei. Maailman paras siinä, mitä tekee. Tekee Guardiolan aivoituksista fyysiikkaa kentällä, oikeastaan vielä parantamalla niitä. Pakottaa erinomaisuudellaan joukkuetoverinsa loistaviin paikkoihin, joihin antaa nappisyöttöjä pelistä toiseen. Myös kenties puolustuksen tärkein pelaaja, sillä Xavin pallon- ja pelinhallinta mahdollistavat sen, ettei paine puolustajia kohtaan ole niin kova, vaikkei olekaan mitenkään erinomainen taklaamaan, merkkaamaan tai siivoilemaan palloja pois. 10.
8 ) Andrés Iniesta
Kalkkilaivan kapteeni oli jälleen erinomainen, mutta kautta nakersivat loukkaantumiset. Yhtä taitava kuin Messi ja yhtä älykäs kuin Xavi, ja tuo aina kentällä ollessaan vähän taikaa keskikentälle Xavin ilmeettömien nappisyöttöjen vierelle. Arvosana putoaa, koska odotukset ovat järkyttävät ja loukkaantumiset haittasivat pitkin kautta. 8-.
9) Zlatan Ibrahimovic
Ruotsalainen tuli, näki ja voitti, kunnes pelasi huonosti keskellä talvea, mutta löysi vireensä taas keväästä. Ei kuitenkaan tuonut peliin sitä muutosta, jota Guardiola haki vaihtamalla Eto'osta Zlataniin. Ehjä kausi syksyn tai kevään tasolla, Villan ja Messin tasoiset maalintekijät vierellä, eikä kukaan enää epäile, etteikö hän olisi juuri oikea mies hommaan. Nyt kuitenkin vain 7.
10) Leo Messi
No niin, Atomikirppu. Saavutti itsensä Ronaldon maalimäärän - laidalta. Teki uuden ennätyksen kaikissa kilpailuissa tehtyjen maalien määrässä. Messi oli yksinkertaisesti uskomaton, ja oli käytännössä se vapahtaja, joka hänen toivottiinkin olevan. Messin pitkälti yksin voittamia otteluita ei riitä yhden käden sormet laskemaan. Ei kovinkaan hyvä kauden tärkeimmissä paikoissa, joten arvosanaksi "vain" 10-.
11) Bojan
Tulee tähti, ei tule tähteä, tulee tähti... Nyt Bojan on huippuvireessä, mutta hänen tielleen tulee eräs David Villa, Euroopan tehokkain kärkimies. Bojanilla on kuitenkin aikaa. Edelliskausi käynnistyi loistavasti pre-seasonilla, mutta sen jälkeen Bojan hävisi kartalta, ja Bojanin paluu keväästä oli mahtava. Bojan teki Interiä vastaan 2-0-voittomaalin, joka kuitenkin hylättiin virheellisesti, ja mikään tuskin olisi makeampaa kuin lähettää Barcelona Mestarien liigan finaaliin vaihtopenkiltä tulon jälkeen. 7+.
13) José Manuel Pinto
Vastuuta tuli vähän cupissa, jossa ei esittänyt mitään ihmeellistä. 6.
14) Thierry Henry
Ei olisi uskonut tällaista tasonlaskua. Viime kaudella yksi parhaista tehoilla 26+12 kaikissa kilpailuissa, eli lähes "piste" per peli, ja tällä kaudella täysi rätti, vain 4+3, eli noin neljännespiste per peli. Toki Henry siirtyi vaihtoon, joten minuutitkin putosivat roimasti. Hieno mies ja varmasti tärkeä opettaja erityisesti Bojanille, mutta muuten ei kyllä vakuuta tällä hetkellä. 5+.
15) Seydou Keita
Eipä juuri Sedukaan vakuuttanut. Kohtuullista peliä ja todella yllättävä hattutemppu malilaiselta, mutta muuten - niin, kohtuullista peliä. Ensi kaudella tulee olemaan todella tiukkaa taistelua minuuteista, kun ilmeisesti seuraava hankinta olisi Fábregas tai Silva. Todellinen seiskan oppilas, plussa hyvästä yrityksestä.
16) Sergio Busquets
Busi jatkoi positiivisesti. Älykästä peliä, vaikka onkin todella vastenmielinen filmaaja. Silti flegmaattisen oloisena pysyy paikallaan ja hoitaa pelinsä aina hyvin siinä, missä Touré monesti ryntäilee paikaltaan ties mihin. Ei todellakaan lempipelaajani, mutta pelasi hyvin ja palkittiin MM-kisamatkalla, jossa lienee kakkossijalla Alonson takana Xavin suojaksi keskikentälle. 8+.
17) Pedro
Pedritosta tuli Pedro, ja MD:n mukaan jo Pedrazokin. Ihme äijä, joka onnistui jatkuvasti pelaamaan aivan erinomaisesti. Suoraviivainen, nopea, taitava, pieni. Ei mikään kikkailija, vaan moderni laidalta nouseva maalintekijä. Palkittiin Busquetsin tavoin MM-kisamatkalla. 8.
18) Gabriel Milito
Milito vietti vuosikaudet lasaretissa, mutta sitä ei juuri paluun hetkellä huomannut. Palasi itsevarmana kehiin, ja on ensi kaudella varmasti isommassa roolissa. 7.
19) Maxwell
Vasemman laidan monitoimimies pelasi monella pelipaikalla kauden aikana, ei juuri säväyttänyt, vaan toi seuraan juuri sen, mitä siirrolla haettiinkin. 7.
20) Jeffrén
Pääsi pelaamaan muutamassa ottelussa ja onnistui tekemään pari maaliakin. Vaatii vielä kasvua. 6½.
21) Dima Chygrynskiy
Siirtyi seuraan 25 miljoonalla, jolla olisi saanut lähes kenet tahansa. Pelasi pari matsia ja oli hukassa kuin Punahilkka. Kehittynee kuitenkin vielä. 5-.
22) Éric Abidal
Abidal on näitä hyvä, huono, hyvä, huono -pelaajia. Tällä kaudella ihan hyvä, ja on löytänyt itsestään myös sen hyökkäyksiä tukevan puolen paremmin. 7+.
24) Yaya Touré
Parhaimmillaan yksi maailman parhaista pelipaikallaan, ja harvoin huono. Ei kuitenkaan osallistu yhtä monipuolisesti peliin kuin Busquets, joten on saanut tehdä tilaa Guardiolan fläppitaululla nuorelle canteranolle. Silti hyvä jatkuvasti. 7½.
Presidentinvaalit Tulevaa kauden selkeyttä varjostavat lähinnä presidentinvaalit, joissa mitä ilmeisimmin "Sandrusco" Rosell tulee voittamaan, ja Barcelonaa pyritään viemään Laportan autoritäärisestä ja karismaattisesta diktatuurista kohti avointa demokratiaa. Tunnetusti hyvä diktaattori on paras johtaja, joten tämä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Barcelonalla toisaalta on tällä hetkellä runsaasti vetovoimaa, eikä tarvitse paljoa pelätä, että ensi kaudella homma ei toimisi, kun Guardiolakin ilmeisesti haluaa vielä jatkaa. Jos uusi presidentti haluaa epäluottamuslauseen ja sitä myöten fudut, hän voi Guardiolan palliltaan työntää, muuten Pep jatkaa uraauurtavaa työtään Barcelonassa.
En kuitenkaan viitsi pidemmälti mennä vaaliasioihin, koska niitä tullaan seuraamaan livenäkin.
Uuden kesän siirrot ja spekulaatiotHoidetaan Villa pois alta. Espanjan ja Valencian paras kärkimies David Villa siis tosiaan siirtyy Barcelonaan. Ei varmaan esittelyjä kaipaa, haluttiin ilmeisesti motivoimaan Zlatania ja tuomaan vaihtoehto hyökkäykseen nyt Tirin todennäköisen lähdön myötä. Hintaa oli 40 miljoonaa, mikä oli ihan sopuhinta tämän tason jampasta.
Spekulaatioissa pois olisi lähdössä Henry ja Yaya Touré sekä mahdollisesti Márquez. Henryn suunta olisi MLS tai EPL. Kiinnostuneita käsittääkseni ovat ainakin New York ja West Ham. Yaya Tourésta voi lypsää kovan hinnan, sillä kiinnostuneita ovat ainakin veljensä Kolon edustama City, AC Milan ja Chelsea. Márquezin suunta on vielä auki, mutta hinta ei liene hirveän suuri, joten kiinnostuneita varmasti riittää. Myös Zlatanin siirto on mahdollinen, mutten usko kenenkään maksavan tuota pyydettyä 50 miljoonaa.
Seuraan tulevista on spekuloitu Fàbregasilla, ja hänen siirtonsa epäonnistuessa korvaaja olisi Silva. Jos Zlatankin siirtyy, Barcelona haluaa Matan, jolloin FCB tyhjentäisi koko Valencian jasson. Cescin hinnaksi Arsenal on ilmoittanut vaatimattomasti 87 miljoonaa, jota Barcelona toivottavasti ei lähde maksamaan, vaan odottaa rauhallisesti kohti sopimuksen loppua. Myös Azpilicuetan nimi on mainittu, sillä nuori baski pelasi erinomaisen kauden puolustuksen oikealla laidalla, ja hinta lienee jotain 10 miljoonan luokkaa. Barcelonalla kun ei ainakaan toistaiseksi ole omasta takaa oikeaa puolustajaa Alvesin korvaajaksi. Ehkä neljän-viiden vuoden päästä olisi.
Eiköhän tästä voi alkaa. Jätin viestin tarkoituksella pintapuolisemmaksi kuin edellisen (kieltämättä loistavan) kausiotsikon aloituksen. On tässä ohjelmaakin ollut niin pirusti, että tällainenkin pintapuolinen versio vei neljä päivää
