Päätin aloittaa tämän topicin, koska eikö se niin ole että matka on kokonaisuudessaan se tärkein ?
Tähän helppo aluksi
MM-karsinnat, Ranska 1998Ikimuistoinen flipperipallo "Hirveältä näyttää"
Suomi-Unkari ottelussa. Jatko-karsinnassa olisimme joutuneet suden suuhun, mutta... jossittelu on kivaa.
MM-karsinnat, Etelä-Afrikka 2010Hondurasin toiseksi viimeinen ottelu CONCACAF:n karsinnoissa ja kotipeli USA:ta vastaan. Peli loppupuolella 2-3 jenkeille ja Hondurasille rankkari. Jännitys kohoaa, siellä on pelaaja pallon takana ja koko stadion-hornankattila haukkoo henkeään, Carlos Pavón ottaa vauhtia ja lataa... 10. kerrokseen !! Silloin tuli itsellä revittyä pelipaita (joka tosin oli jo hieman risainen). Jos Pavón olisi tuosta tasoittanut, Honduras olisi ollut paljon lähempänä jatkopaikkaa jo silloin.
Viimeiselle kierroselle tuli nyt suht. kova vaatimus. Piti sekä voittaa El Salvador vieraissa (mitä yksikään toinen Hexagonal-vaiheen joukkueista ei ollut tehnyt, mm. Meksiko ja Costa Rica hävisivät) että USA:n piti pelata vähintään tasuri tai voittaa Costa Rica (jolle USA oli aiemmin karsinnoissa hävinnyt 3-1) jenkeille merkityksettömässä pelissä.
Trillerihän siitäkin kokonaisuudesta tuli.
Carlos Pavón tekee maalin toisella puoliajalla Hondurasille, 0-1 !
Tässä vähän tunnelmointia eräitten ystävieni näkökulmasta pelin viime hetkillä.
Ristiriitainen tunne, ollaan tyytyväisiä orastavaan 0-1 vierasvoittoon, mutta samalla surullisia. Sivusilmällä näet kokoajan kurkitaan toiselle kanavalle, jossa jenkit ovat vielä tappiolla 1-2 Costa Ricaa vastaan kavennuksestaan huolimatta. Lisäaikaa pelataan jo eikä hyvältä näytä. Nyt lisäaikaa on pelattu jo reilu kolme minuuttia, jenkeille tulee kulmuri.
Toinen kaveruksista on tässä vaiheessa sammuttanut jo television masentuneena, mutta jostain syystä hän avaa sen pian uudelleen, ilmeisesti masokisti. Päälle tuleva kanava näyttää kuinka Hondurasin pelaajat halaavat toisiaan ja itkevät, mutta... nuo eivät ole surun kyyneleitä vaan ilon !!! Äkkiä hän kääntää toiselle kanavalle. Siellä näytetään hidastuksena kuinka Jonathan Bornstein tekee komean pukkausmaalin Landon Donovanin kulmasta! Mitä ! Honduras on kisoissa ! Honduras on kisoissa ! Ihmeellistä ! Salamannopeasti tämänkin jo liian aikaisin masentuneen kaveruksen puhelin alkaa soida jatkuvaan tahtiin. Äkkiä Boulevard Morazànille, Tegucigalpan keskustaan juhlimaan kisapaikkaa !! Carlos Pavònista oli näin myös tullut hetkessä antisankarista sankari.
Ja sen voin itse sanoa, vaikka en tällöin Hondurasissa ollutkaan, että juhlat olivat huimat ja huuma käsinkosketeltavaa.
Nyt muiltakin kunnon tunnelmointeja ja vuodatuksia peliin tai vaikka vähän lyhyempiäkin.
