Englannin ylivoimaa

[Nispe]

Kyllähän jokainen nappulana huoraa vaikka mitä eurojengiä, mutta useimmat sentään aikuistuessaan tajuavat miten naurettavaa on pitää jotain kaukaista seuraa omanaan. Yleensä tajuaa olevansa korkeintaan sen seuran "asiakas" tai seuran olevan fanituksen kohde, mutta ei se seura oma ole, eikä näin ollen voi sen seuran kannattajakaan olla. Jos yhtään on futisihminen, joka haluaa nimenomaan nähdä futista niin kuin se pitää nähdä, eli livenä niin kyllä johonkin lähialueen seuraan varmasti syntyy side vuosien saatossa.

Fanittaa nyt voi mitä vaan oli se sitten MunA tai Antti Tuisku, mutta futikseen olennaisesti kuuluva "ME, meidän seura, meidän jengi"-henki on noista kaukana. Fani on seuran ulkopuolella oleva asiakas. Kannattaja taas on osa seuraa.

Tämä nyt menee vahvasti semantiikan puolelle, joten en nyt rupea ottamaan kantaa siihen, mitä sanat fani ja kannattaja pitävät sisällään. Mulle ne nyt joka tapauksessa merkkaavat hyvin pitkälti samaa asiaa...

Hyvä muutenkin vastata, kun eka lause on jo jokseenkin asenteellinen (ikään kuin kakarana jonkun seuran kannattamisessa olisi jotain pahaa), mutta tartutaan nyt. Mä voin sanoa taas aika lailla päinvastoin tuosta vanhenemisesta. Mulle on vanhemmiten tullut sellainen ajatus, että kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita. En siis voisi kuvitella, että nykypäivänä mulle syntyy minkään seuran kanssa kovinkaan kummoista tunnesidettä. Muilla voi olla toisin, mutta omalta kohdaltanihan mä tätä juttua voinkin vain tulkita...

Jos nyt taas on olemassa sellainen asia kuin "oikea tapa katsoa futista," niin ei tuo netin, tv:n ja kaikin muin mahdollisin keinoin tapahtuva kaukaisten jengien seuraaminen sulje pois sitä, että kävisi paikan päällä katsomassa esimerkiksi veikkausliigan matseja. Paikallisen seuran peleihin on tullut omistettua kausikortti jo muutaman vuoden ajan, mutta täytyy sanoa, että ei mulle sinne ole minkäänlaista tunnesidettä muodostunut. Mä käyn siis "vain" katsomassa niitä pelejä. Kausikortti on siis tullut hankittua futisfanin ominaisuudessa, ei seurakannattajan ominaisuudessa.

[D4]

Provoihin vastailu on kyllä ajanhukkaa, mutta pakko silti ihmetellä Honkalan ja muiden samanhenkisten täällä harjoittamaa propagandaa. Mitä te oikein kuvittelette tuolla saavuttavanne? Jos vastaus on tyhjänpäiväisiä kinasteluita forumilla, niin olette toki tavoitteenne saavuttaneet, mutta ei tuo nyt ainakaan suomalaista futiskulttuuria eteenpäin vie.

Itse olen kannattanut/fanittanut Tottenhamia nyt reilut parikymmentä vuotta, ja kyllä ainakin minä voin väittää tuon "me" -fiiliksen syntyneen vuosien saatossa varsin vahvaksikin, isolta osin Foruminkin vaikutuksesta (fanitus toki alkoi White Hart Lanella). Ja, loppujen lopuksi, maailmassa, myös Englannissa ja muissa perinteisissä futismaissa on varsin paljon kannattajia, jotka eivät livenä suosikkiensa otteluita näe yhtään sen useammin, kuin minä (yritän vähintään kerran vuodessa päästä paikanpäälle)...vaatii kyllä melkoista ylimielisyyttä väittääkseen kaikkien tällaisten olevan "väärinkannattajia".

Itsekin kyllä omistan myös paikallisen seuran, Ilveksen (TamU:uun en tunne yhtään minkäänlaista yhteyttä, ja Ratina on paska mesta pelata jalkapalloa max. muutaman tuhannen yleisölle), kausikortin, mutta kyllä se selvästi isompi tunne silti Spursin matseja seuratessa syntyy, eikä tuo tule mihinkään katoamaankaan varsinkaan sen takia, että joku täällä forumilla nimimerkkinsä takaa provoilee mieshuorauksesta.

[The Real Wolf]

Britit elävät vieläkin jonkinlaista imperiumin jälkeistä krapulaa. Menneet saavutukset glorifioidaan, niistä puhutaan, kun uusia ei juuri saada systeemillä, jossa itsepäisesti uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään. Tästä asiasta muuten oli Daily Mirrorissa mielestäni ansiokas kirjoitus. Siinä todettiin mm. että brittifutaajien taitotasoa on nostettava, pelattava hiukan vähemmän otteluita ja sen sijaan treenattava tehokkaammin ja laadukkaammin.

- Siinähän nimenomaan on jotain hienoa, että vanhassa kulttuurissa "uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään."

Menestys nähdään tässä keskustelussa aivan liikaa itseisarvona. Vai pitäisikö musajutuissakin vaihtaa kuuntelutottumukset johonkin menestyvään Lauri Tähkään, vaikka Pauli Hanhiniemi ja Kauko Röyhkä kiinnostavat enemmän?

[honkala]

(ikään kuin kakarana jonkun seuran kannattamisessa olisi jotain pahaa)

Ei tietenkään ole. Se on sitä kasvuprosessia. Kyllähän lapsena fanitetaan vaikka mistä ja se sopii hyvin siihen elämän vaiheeseen. Kuitenkin itsestäni on aika naurettavaa, jos vielä aikuisenakin se lapsuuden hunttauskohde jostain sumusaarilta nähdään omana joukkueena. Kyllä silloin yleensä jo ymmärtää että on vain sen seuran "asiakas", "kuluttaja", ei seuran kannattaja. Eikä siinä sinällään ole mitään pahaa fanittaahan jotkut vaikka sitä Antti Tuiskuakin ja jotkut ovat mielellään vain "futisviihteen" kuluttajia(jotkut heistä taas eivät ymmärrä olevansa kuluttajia vaan luulevat olevansa kannattajia). Itselleni vaan futis ei ole tuollaista. Kai tähänkin sopii tämä jo kliseeksi muodostunut pätkä http://www.youtube.com/watch?v=7vzqGB4WLkY

....ja kysymys kumman tien valitset. Jatkatko loppuelämäsi Marilynin kuvalle runkkaamista ja toivot että saisit häneltä joskus vastarakkautta, jota koskaan et saa. Vai laitatko jossain vaiheessa Marilynin kuvan komeroon, rakastut siihen naapurin Liisan ja vietät loppuelämäsi hänen kanssaan?

e. Tuosta näköjään tullut myös suomalainen pätkä: http://www.youtube.com/watch?v=OeVxBVfeX5c&feature=related

[suur-saksa]

Niin, ei noissa termeissä sinänsä mitään vikaa ole. Mutta kun nahkahousuihin liitetään natsit, liimatukkiin filmaus ja lädeihin järjetön sokeus omia kykyjä kohtaan ja niputetaan kaikki kysesisten maiden joukkueita seuraavat samaan, niin tilanne on vähän toinen. Toisaalta tästä on turha keskustella, kun ei tuo nyt niin vakava asia ole, mutta toisinaan se on aika turhauttavaa, kun noista lähestulkoon tyhjästä keksityt stereotypiat sotkevat kaikki keskustelut enemmän tai vähemmän. Tämä topic avauksineen on lähes täydellinen esimerkki tästä.

Tuon vuoksi on täytynyt ihmetelläkin mikä meitä Suomessa rienaa. Noin joka toinen juhannus Suomessa on "sydnrooma" jossa mikä tahansa muu tulos kuin Saksan mestaruus olisi sopiva.

Ketkä pohtivat sitä muotoseikkaa, jossa Euroopan kiintiöt ovat aika paljonkin kiinni tässä Saksan tasaisessa menestyksessä.

Nyt Euroopan toivo on säilttää 12 paikkaa ja jos Saksa ei ole loppupeleissä, niin mikä olisi vaateen takana? Ei mikään.

Näissä kisoissa Euroopalla oli vielä 13 paikkaa. Jatkossa ei ole ja  Saksa voi vielä palastaa sen 12 paikkaa, eivät juuri muut.

[KipeKemi]

Provoihin vastailu on kyllä ajanhukkaa, mutta pakko silti ihmetellä Honkalan ja muiden samanhenkisten täällä harjoittamaa propagandaa. Mitä te oikein kuvittelette tuolla saavuttavanne? Jos vastaus on tyhjänpäiväisiä kinasteluita forumilla, niin olette toki tavoitteenne saavuttaneet, mutta ei tuo nyt ainakaan suomalaista futiskulttuuria eteenpäin vie.

Itse olen kannattanut/fanittanut Tottenhamia nyt reilut parikymmentä vuotta, ja kyllä ainakin minä voin väittää tuon "me" -fiiliksen syntyneen vuosien saatossa varsin vahvaksikin, isolta osin Foruminkin vaikutuksesta (fanitus toki alkoi White Hart Lanella). Ja, loppujen lopuksi, maailmassa, myös Englannissa ja muissa perinteisissä futismaissa on varsin paljon kannattajia, jotka eivät livenä suosikkiensa otteluita näe yhtään sen useammin, kuin minä (yritän vähintään kerran vuodessa päästä paikanpäälle)...vaatii kyllä melkoista ylimielisyyttä väittääkseen kaikkien tällaisten olevan "väärinkannattajia".

Itsekin kyllä omistan myös paikallisen seuran, Ilveksen (TamU:uun en tunne yhtään minkäänlaista yhteyttä, ja Ratina on paska mesta pelata jalkapalloa max. muutaman tuhannen yleisölle), kausikortin, mutta kyllä se selvästi isompi tunne silti Spursin matseja seuratessa syntyy, eikä tuo tule mihinkään katoamaankaan varsinkaan sen takia, että joku täällä forumilla nimimerkkinsä takaa provoilee mieshuorauksesta.

Hyvä postaus, olen aivan samaa mieltä. Jos nyt ajatellaan vaikka Tottenhamia, niin kyllä minä ainakin lasken sellaisen paremmaksi kannattajaksi joka käy Suomesta peleissä edes joskus ja ehkä omistaa esim. pelipaidan, kuin sellaisen, joka kerran vuodessa näkee Lontoon pubissa yhden ottelun, eikä välttämättä tiedä edes joukkueen managerin tai ykkösmaalivahdin nimeä.

[KipeKemi]

Tuon vuoksi on täytynyt ihmetelläkin mikä meitä Suomessa rienaa. Noin joka toinen juhannus Suomessa on "sydnrooma" jossa mikä tahansa muu tulos kuin Saksan mestaruus olisi sopiva.

Ketkä pohtivat sitä muotoseikkaa, jossa Euroopan kiintiöt ovat aika paljonkin kiinni tässä Saksan tasaisessa menestyksessä.

Nyt Euroopan toivo on säilttää 12 paikkaa ja jos Saksa ei ole loppupeleissä, niin mikä olisi vaateen takana? Ei mikään.

Näissä kisoissa Euroopalla oli vielä 13 paikkaa. Jatkossa ei ole ja  Saksa voi vielä palastaa sen 12 paikkaa, eivät juuri muut.

Kai nyt esim. Espanjalla, Hollannilla ja Portugalilla on lusikkansa tuossa sopassa edelleen?

[honkala]

Itse olen kannattanut/fanittanut Tottenhamia nyt reilut parikymmentä vuotta, ja kyllä ainakin minä voin väittää tuon "me" -fiiliksen syntyneen vuosien saatossa varsin vahvaksikin, isolta osin Foruminkin vaikutuksesta (fanitus toki alkoi White Hart Lanella). Ja, loppujen lopuksi, maailmassa, myös Englannissa ja muissa perinteisissä futismaissa on varsin paljon kannattajia, jotka eivät livenä suosikkiensa otteluita näe yhtään sen useammin, kuin minä (yritän vähintään kerran vuodessa päästä paikanpäälle)...vaatii kyllä melkoista ylimielisyyttä väittääkseen kaikkien tällaisten olevan "väärinkannattajia".

Niin tuo Nispe edustaa selvästi "futisviihteestä" nauttivaa ryhmää("kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita"). Tuollaisen suhtautumisen futikseen ymmärrän hyvin. Siinä asiaa ei nähdä itselleen mitenkään erityisen vakavana, kunhan nautitaan viihteestä. Sinä taas taidat edustaa tätä "Tunnen olevani mies, olen vain syntynyt naisen ruumiiseen", eli "Tunnen että Tottenham on minun seurani, olen vaan sattunut syntymään Suomeen, vaikka kuulun P-Lontooseen"-ryhmää. No jokainen tavallaan... :

Me henki ja vuorovaikutus seuraan ei voi syntyä keskustelemalla toisten suomalaisten mieshuorien kanssa. Mieshuoraus suhde sen sijaan voi syvetä ja varmasti syveneekin. Keskustelemalla vielä kielellä joka on täysin vieras seuralle. Joo kyllä, en näe seuroja globaaleina, vaan nimenomaan paikallisina toimijoina, jotka sen lisäksi hyötyvät mahdollisuuksien mukaan muualla olevista heidän "asiakkaistaan".

[Eiccu]

- Siinähän nimenomaan on jotain hienoa, että vanhassa kulttuurissa "uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään."

Menestys nähdään tässä keskustelussa aivan liikaa itseisarvona. Vai pitäisikö musajutuissakin vaihtaa kuuntelutottumukset johonkin menestyvään Lauri Tähkään, vaikka Pauli Hanhiniemi ja Kauko Röyhkä kiinnostavat enemmän?

Tässäkin on pointtinsa. Minuakin tietyllä tapaa viehättää tuo jonkinlainen lapsenomainen imperiumin ihannointi näin sivusta katsojana, mutta toisaalta sitä toivoisi Englannin edes joskus menestyvän, joka kyllä edellyttäsi hyvinkin suurta muutosta. Tiettyä hohtoa Englannin maajoukkueesta joka tapauksessa katoaisi, mikäli tyyli muuttuisi saksalaistyylisempään äärimmäiseen huolelliseen valmistautumiseen, kurinalaisuuteen ja nöyryyteen. Jos kyseessä olisi Suomi, niin ilman muuta haluaisin muutosta, mutta kun ei ole, niin soisi Englannin säilyttävän tuon häviämisen kulttuurin ja ikuisen "this time we can go all the way"-haihattelun. Voihan se olla, että se joskus tuollakin tyylillä tärppää, jonka jälkeen imperium on taas voimissaan ja Englannissa luotetaan entistä enemmän omaan ylivertaisuuteen, joka taas takaa onnettoman tarpomisen vuosikymmeniksi eteenpäin.

Tuo vertauksesi toimii nostalgikoille, mutta suurin osa Englannin puolia pitävistä taitaa kuitenkin olla niitä, jotka oikeasti toivovat Englannin urotekoja, eivätkä pidä ikuista häviämistä tärkeänä osana Englannin maajoukkueen viehätystä.

[Eiccu]

Niin tuo Nispe edustaa selvästi "futisviihteestä" nauttivaa ryhmää("kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita"). Tuollaisen suhtautumisen futikseen ymmärrän hyvin. Siinä asiaa ei nähdä itselleen mitenkään erityisen vakavana kunhan nautitaan viihteestä. Sinä taas taidat edustaa tätä "Tunnen olevani mies, olen vain syntynyt naisen ruumiiseen", eli "Tunnen että Tottenham on minun seurani, olen vaan sattunut syntymään Suomeen, vaikka kuulun P-Lontooseen"-ryhmää. No jokainen tavallaan... :

Me henki ja vuorovaikutus seuraan ei voi syntyä keskustelemalla toisten suomalaisten mieshuorien kanssa. Mieshuoraus suhde sen sijaan voi syvetä ja varmasti syveneekin.

Mikä ihmeen tarve on edes ryhmitellä ihmisiä tuolla tavalla, kun se menee kuitenkin pieleen? Tai miten sinä voit sanoa millä tasolla joku toinen voi tai ei voi kokea omaa kannattamistaan?

[Lätkis]

Niin tuo Nispe edustaa selvästi "futisviihteestä" nauttivaa ryhmää("kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita"). Tuollaisen suhtautumisen futikseen ymmärrän hyvin. Siinä asiaa ei nähdä itselleen mitenkään erityisen vakavana, kunhan nautitaan viihteestä. Sinä taas taidat edustaa tätä "Tunnen olevani mies, olen vain syntynyt naisen ruumiiseen", eli "Tunnen että Tottenham on minun seurani, olen vaan sattunut syntymään Suomeen, vaikka kuulun P-Lontooseen"-ryhmää. No jokainen tavallaan... :

D4 kantaa rahaa sentään suomifutiksen kassaan omistamalla Ilveksen kausikortin. En ymmärrä, miksi se ei riitä sinulle, vaan pitää jatkaa vänkäystä.

[KipeKemi]

Mikä ihmeen tarve on edes ryhmitellä ihmisiä tuolla tavalla, kun se menee kuitenkin pieleen? Tai miten sinä voit sanoa millä tasolla joku toinen voi tai ei voi kokea omaa kannattamistaan?

Josta päästäänkin sopivasti siihen, että kenelle se kannattaminen on loppujen lopuksi tärkeää? Seuralle, vai kannattajalle? Minä ainakin pidän mahtavana asiana sitä, että seura tuottaa minulle paljon kaikenlaisia tunteita, jännitystä, iloa, pettymyksiä, yllätyksiä ja paljon muuta. Tunnen kuuluvani siihen ryhmään joka voi sanoa "meidän joukkue". Keneltä se on pois? Mitä väärää teen?

[joks11]

Menestys nähdään tässä keskustelussa aivan liikaa itseisarvona. Vai pitäisikö musajutuissakin vaihtaa kuuntelutottumukset johonkin menestyvään Lauri Tähkään, vaikka Pauli Hanhiniemi ja Kauko Röyhkä kiinnostavat enemmän?

Ei, mutta eipä tarvitse levyjulkkarissa toitottaa miten uusi Röyhkä myy varmasti tuplasti enemmän kuin Lauri Tähkä eikä purra hammasta ja möykätä levykauppojen virheistä kun näin ei sitten tapahdukaan.

[D4]

Me henki ja vuorovaikutus seuraan ei voi syntyä keskustelemalla toisten suomalaisten mieshuorien kanssa. Mieshuoraus suhde sen sijaan voi syvetä ja varmasti syveneekin. Keskustelemalla vielä kielellä joka on täysin vieras seuran kannattajille. Kyllä en näe seuroja globaaleina, vaan nimemomaan paikallisina toimijoina, jotka sen lisäksi hyötyvät muualla olevista heidän "asiakkaista", mutta eivät he ole osa seuraa, vaan sen asiakkaita.

No, entäs, jos keskustelee myös englantilaisten kannattajien kanssa?

Tuo sinun kuvaamasi "ideaali" seuroista paikallisina toimijoina on taas minun mielestäni täysin aikansa elänyt. Ylipäänsä maailman suurimmat seurat ovat liian suuria myös paikallisille faneille, jotta heillä juurikaan sen syvempaa vuorovaikutusta seuran kanssa syntyisi, kuin kaukofaneillakaan. Ylipäänsä annat yllä vahvasti sen kuvan, että ainoa oikea tapa kannattaa olisi nimenomaan "kyläseuran" (jota omalla kohdallani kakkosdivarissa pelaava Ilves mitä suurimmassa määrin edustaa) kannattaminen.

Jos tässä nyt haluaisi käyttää hieman överiksi menevää analogiaa, niin siinä, kuin vielä 50 vuotta sitten suomalaisille "maailma" pitkälti jakautui omaan kylään ja sen ulkopuolella sijaitsevaan "suureen maailmaan", josta ei kauheasti tiedetty, nykyaikana on täysin mahdollista käydä suuressa maailmassa niin virtuaalisesti kuin fyysisestikin. Suomalaistenkaan ei siis ole pakko enää elää omassa metsämökissään eristyksissä suuresta maailmasta. Toisin sanoen, TV ja Internet mahdollistavat mieshuorauksen ja muun kaukokannattamisen muodot varsin mainiosti, eikä normaalin tulotason omaavalle suomalaiselle ole kovinkaan kummoinen juttu käydä niitä pelejä esim. Lontoossakaan seuraamassa.

Pohjimmiltaan kuitenkin minun ihmetyksen aiheeni on: Miksi ihmeessä näille Honkaloille on niin tulenpalavan tärkeää vastustaa "mieshuorausta", yms.? Mitä kicksejä te siitä saatte?

[honkala]

Mikä ihmeen tarve on edes ryhmitellä ihmisiä tuolla tavalla, kun se menee kuitenkin pieleen?

Ei mene ollenkaan pieleen. Selvät ryhmät ovat olemassa tässäkin asiassa. Aivan kuten kaikilla alueilla tällä pallolla. Onhan tästä jopa Suomassakin taidettu graduja tehdä :

Tai miten sinä voit sanoa millä tasolla joku toinen voi tai ei voi kokea omaa kannattamistaan?

Kai viesteistä pystyy jonkin verran lukemaan miten kannattamisen kokee? Esim. juuri tuo Nipsen "kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita". Totta kai minä sen ymmärrän, että jos joku kokee olevansa jonkun seuran kannattaja, niin hän omasta mielestään sitä myös on. Enhän minä siihen ole puuttunut, kuten tuossa väität.

[Nispe]

Pohjimmiltaan kuitenkin minun ihmetyksen aiheeni on: Miksi ihmeessä näille Honkaloille on niin tulenpalavan tärkeää vastustaa "mieshuorausta", yms.? Mitä kicksejä te siitä saatte?

Tämä on se mysteeri. Mitä väliä sillä kenellekään on, kannattaako joku toinen jotain muuta kuin mitä itse kannattaa!? Olkaa nyt helvetti ylpeitä siitä, mitä itse teette ja antakaa jokaisen toimia omalla tavallaan. Ylpeydentunne ei oikein pääse esiin, kun pitää nillittää ja todistella sitä, että itse on jotenkin aidompi kannattaja kuin joku muu. Uskokaa siihen omaan juttuun ihan se oman jutun takia, ei siis muiden dissaamisen kautta.

Sitä paitsi kannattaminen merkkaa jokaiselle eriasioita. Se mikä Honkalalle ei kelpaa, on riittävästi monelle muulle ja sehän on se mikä ratkaisee. Honkalan "kannattajamalli" on varsin seurakeskeinen eli oikeita kannattajia ovat sellaiset, jotka seuran kannalta ovat samanlaisia (asuinpaikka, lähiyhteisö, jne.jne.). Itse näen asian ihan päinvastoin eli jos jonkun seuran toiminta herättää tunteita ihmisessä, oli seuran ja ihmisen välillä kilometrejä miten paljon tahansa, niin se on enemmän kuin riittävästi.

[suur-saksa]

Lyhyesti

Englannin ylivoimat

1950 alkulohko
1954 pve (Saksa maailmanmestari)
1958 alkulohko
1962 pve
1966 MESTARI (tuomarivirhe, joka kuitattiin 2010)
1970 pve (Saksa pudotti)
1974 karsiutui
1978 karsiutui
1982 pve (Saksa pudotti)
1986 pve
1990 ve (Saksa pudotti)
1994 karsiutui
1998 nve (=taso alkoi hiipumaan)
2002 pve (Brasilia pudotti)
2006 pve
2010 nve (Saksa pudotti taas)

Ylivoimaa, ylivoimaa ja ylivoimaa. Mitä sana muuten mahtaa edes tarkoittaa?

[Eiccu]

Ylivoimaa, ylivoimaa ja ylivoimaa. Mitä sana muuten mahtaa edes tarkoittaa?

Kysy niiltä, jotka sitä Englannin maajoukkueen yhteydessä käyttää. Voi tosin olla aika vaikea löytää vastaajia.

[Nispe]

Ei mene ollenkaan pieleen. Selvät ryhmät ovat olemassa tässäkin asiassa. Aivan kuten kaikilla alueilla tällä pallolla. Onhan tästä jopa Suomassakin taidettu graduja tehdä :

Kai viesteistä pystyy jonkin verran lukemaan miten kannattamisen kokee? Esim. juuri tuo Nipsen "kaikenlainen fanaattinen kannattaminen ja seura-/henkilöpalvonta ovat jokseenkin naurettavia asioita". Totta kai minä sen ymmärrän, että jos joku kokee olevansa jonkun seuran kannattaja, niin hän omasta mielestään sitä myös on. Enhän minä siihen ole puuttunut, kuten tuossa väität.

Kun tuota mun juttua toistelet, niin muistettakoon se, että mä en ole ketään tuomitsemassa fanaattisesta kannatuksesta ja palvonnasta. Pointti oli se, että vanhemmalla iällä tuollaisen suhteen luominen tuntuu minusta varsin kaukaiselta ja naurettavalta ajatukselta. Eli edelleen puhun siis vain itsestäni...

[outdraw]

Ylivoimaa, ylivoimaa ja ylivoimaa. Mitä sana muuten mahtaa edes tarkoittaa?

Paino on voimaa, ylipaino...?

[honkala]

D4 kantaa rahaa sentään suomifutiksen kassaan omistamalla Ilveksen kausikortin. En ymmärrä, miksi se ei riitä sinulle, vaan pitää jatkaa vänkäystä.

Hyvä että kantaa.

Ei riitä? Kunhan keskustelin kannattamistavoista. Osan niistä näen aika naurettavina, mitä sitten? Kai sen saa tuoda esille? Eikö tuollainen ole aika normaalia keskustelua futiskulttuurin piirissä? Yksi näkee Liverpoolin pelille baarissa laulamisen naurettavana, toinen huligaanit, kolmas känniörvellyksen poronsarvissa katsomossa. Ei kai siinä ole kyse vänkäämisestä tai siitä että "ei riitä".

Hulilarppaajat jotka eivät välitä itse seurasta, mieshuorat jotka yrittävät vääntää suomalaisessa baarissa jotain brittimurretta tv:lle, jne. Näitä yleistyksiä täällä lentelee koko ajan. Ei noista luulisi enää kenelläkään menevän herne nenään.

[The Real Wolf]

Pohjimmiltaan kuitenkin minun ihmetyksen aiheeni on: Miksi ihmeessä näille Honkaloille on niin tulenpalavan tärkeää vastustaa "mieshuorausta", yms.? Mitä kicksejä te siitä saatte?

- Veikkaan, että itse kuviteltua paremmuudentunnetta, oikeammassaolemisen ylevyyttä?

[Bamsenaattori]

- Veikkaan, että itse kuviteltua paremmuudentunnetta, oikeammassaolemisen ylevyyttä?

niin ja paljon +FUP

[León]

Ei tietenkään ole. Se on sitä kasvuprosessia. Kyllähän lapsena fanitetaan vaikka mistä ja se sopii hyvin siihen elämän vaiheeseen. Kuitenkin itsestäni on aika naurettavaa, jos vielä aikuisenakin se lapsuuden hunttauskohde jostain sumusaarilta nähdään omana joukkueena.

Pystynet kuitenkin myös samalla hahmottamaan syyn siihen, miksei Korson Pallo välttämättä ole kaikille Korsossa asuville elämää suurempi juttu? Joillekin tuollaisen seuran kannattaminen saattaa jopa tuntua naurettavalta... hyväksytkö myös tämän? Kaikkia ei välttämättä kiinnosta alasarjapalloilu tai oikein kannattaminen. Marilynille ja naapurin Liisalle toki

edit. vähän myöhässä, mut jätänpä tämän silti tähän, ristiretkesi ihmetyttää..

[honkala]

Pystynet kuitenkin myös samalla hahmottamaan syyn siihen, miksei Korson Pallo välttämättä ole kaikille Korsossa asuville elämää suurempi juttu? Joillekin tuollaisen seuran kannattaminen saattaa jopa tuntua naurettavalta... hyväksytkö myös tämän? Kaikkia ei välttämättä kiinnosta alasarjapalloilu tai oikein kannattaminen. Marilynille ja naapurin Liisalle toki

edit. vähän myöhässä, mut jätänpä tämän silti tähän, ristiretkesi ihmetyttää..

Eipä ristiretkeni(=naureskeluni) ole yhtään sen kummallisempaa, kuin niiden jotka naureskelevat Korson Pallon hardcore-kannattajille. Omasta mielestäni jopa vähemmän kummallista, koska luonnollistahan se on rakastaa omaa. Mutta eiköhän tämä ollut tässä ja jatkossakin jokainen saa ainakin minun puolestani nauraa niille joille haluaa, sekä olla ylpeä omasta tavastaan kannattaa Vaikka se aika friikkitouhua saattaa muiden mielestä ollakin